Tiedonhallintaa opetustyössä

Tiedonhallintataidot ovat tulevaisuuden avaintaitoja. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan taitoa hakea tietoa, käsitellä, lukea kriittisesti, arvioida, ja käyttää tietoa eettisesti. Myös koulussa tiedonhallintataitoja tulisi kehittää monipuolisesti. Viime aikoina julkisuuteen on noussut valeprofiileita, valheellisia tai vahvoja äärimielipiteitä herättäviä kirjoituksia. On tärkeää että oppilaat saavat hyvät valmiudet lukea kriittisesti verkossa eteen tulevia erilaisia tekstejä ja ymmärtävät, kuinka kirjoituksissa usein pyritään vaikuttamaan lukijoiden mielipiteisiin, joskus jopa valheellisin keinoin.

Tiedonhaku tekee aivoille hyvää. Verkko tulvii informaatiota ja haemme sitä jatkuvasti. Google-haku oli kolmannella sijalla 2015 vuoden Top tools for learning kansainvälisessä kyselytutkimuksessa. Ennen kaikkea haluamme löytää tarvitsemamme tiedon nopeasti. Nopea Google-haku voi usein tuottaa tarvittavan tuloksen, mutta syvällisempi tiedonhaku ja sen käsittely on laajempi prosessi. Se vaatii erilaisia taitoja, joita tulee kehittää koko elämän ajan. Erilaisten sanahakupalveluiden lisäksi myös tiedonvälittäjäorganisaatioilla, eli museoilla, arkistoilla sekä kirjastoilla on merkittävä rooli internetissä. Tiedonhaun eri menetelmissä on käsillämme useita erilaisia vaihtoehtoja, jotka ennemmin tukevat toisiaan, kuin sulkevat toisiaan pois.

lettersMitä tiedämme hakukoneista ja mitä ne tietävät meistä? Kun tiedonhaussa käytetään Googlea tai mitä tahansa sanahakupalvelua, on terveellistä tietää, mihin saatu hakutulos perustuu. Hakukoneet profiloivat käyttäjiään ja tarjoavat tietoa, jonka olettavat kiinnostavan käyttäjää. Kun hakupalvelu tarjoaa tulokseksi satoja eri linkkejä, miten löydämme juuri ne relevantit tulokset epärelevanttien seasta, kuinka siis tarkennamme hakuamme? Menetelmien ja periaatteiden lisäksi on hyvä hallita myös tiedonhakuun liittyvät termit ja käsitteet: mitä oikeastaan tarkoittaa relevantti hakutulos tai vaikkapa tiedontarve? Mikä on tietokanta?

Kun verkon tietotulvasta löytyy juuri omaan tarpeeseen vastaavaa tietoa, on hyödyllistä että osaa tallentaa itselleen tiedon niin että se on myöhemminkin löydettävissä. Verkkolinkkejä ei enää kannata tallentaa lähettämällä niitä itselleen sähköpostilla, koska siihen tarkoitukseen on olemassa paremmin toimivia, ilmaisia sovelluksia. Voit organisoida linkkisi haluamallasi tavalla, ja myös jakaa vaikka oppilaidesi tai koko työyhteisön käyttöön. Uudistuva opetussuunnitelma korostaa yhä voimakkaammin yhteisöllistä oppimista, mikä edellyttää yhteisöllistä tiedonhallintaa.

Verkosta löytyy paljon valmista materiaalia opetukseen, ja sitä kannattaa myös hyödyntää. Tekijänoikeudet on oleellista tuntea ja huomioida kun käyttää verkosta löytyviä resursseja opetuksessa tai tuottaa verkkoon omaa materiaalia.

Tiedon- ja medianhallintaa luovasti ja pedagogisesti on Opetushallituksen rahoittama täydennyskoulutushanke, jonka koulutuksissa tutustumme näihin teemoihin. Tämä blogikirjoitus teki katsauksen sisältöihin, joita käsittelemme marraskuussa 2015 alkavassa koulutuksessa Tiedonhallinta opetustyössä 3 op. Tervetuloa mukaan koulutukseen!

Kirjoituksen takana ovat kirjastonhoitaja Timo Torvinen Joensuun seutukirjastosta ja  suunnittelija Anne Karhapää Aducatesta.

OPS 2016 tuo kielikasvatuksen ja kielitietoisuuden osaksi koulun toimintakulttuuria

Uudistuva opetussuunnitelma edellyttää oppilaitosten toimintakulttuurin muutosta. Kielikasvatus ja kielitietoisuus on yksi isoista muutoksista joka koskee koko koulua. Kieli toimii kaiken oppimisen tukena, joten kieli liittyy erottamattomasti kaikkiin oppiaineisiin. Uuden opetussuunnitelman mukaan jokainen opettaja on kielen opettaja, joten jokaisen opettajan tulisi sisäistää mitä kielikasvatus on, ja miten se näkyy omassa opetuksessa. Jokaisen opettajan tulee myös olla kielitietoinen. Opettajan tulisi pohtia millaista sanastoa hän itse käyttää, millaista on hänen oman alansa kieli ja miten hänen puheensa on esimerkiksi maahanmuuttaja oppilaan ymmärrettävissä.

Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä. Koulun kieltenopetuksen lähtökohtana on kielen käyttö eri tilanteissa. Se vahvistaa oppilaan kielitietoisuutta ja eri kielten rinnakkaista käyttöä. Opetus tukee oppilaan monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaan vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaan luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoaan rohkeasti.

Aducate_kieleopetus

Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi koko elämän. Opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa Kielikasvatus ja kielitietoisuus koulussa kehitetään perusopetuksen henkilöstön lisäksi varhaiskasvattajien, ja ohjaus ja avustustyössä toimivien kielitietoisuutta ja käsitystä kielikasvatuksesta. Koulutuksissa edistetään oppiainerajat ylittävää opetusta, yhteisopettajuutta, kielen opetuksen integrointia muihin oppiaineisiin ja löydetään keinoja ajatella kielten opettamista ja oppimista uudella tavalla.

Kaikille kasvatus- ja opetusalalla toimiville suunnattu hankkeen aloitusseminaari pidetään Joensuussa 2.10.2015. Lisätietoa http://www.uef.fi/fi/web/aducate/-/2-10-2015-kielitietoinen-oppimisymparisto-varhaiskasvatuksesta-perusopetukseen-seminaari-joensuu

Karhapää AnneKirjoittaja Anne Karhapää on Aducaten suunnittelija.

Pedagogisella osaamisella tehokkaampaan toimintaan

toinen_tutkinto_aikuiskoulutus

Työ on aina sosiaalista kanssakäymistä ja hyvän sosiaalisen ilmapiirin odotukset ovat selvästi nähtävillä työpaikoilla. Sosiaalinen aspekti ei ole tärkeä vain inhimillisten syiden vuoksi – se vaikuttaa viime kädessä myös työtuloksiin. Oppiminen on luonnollinen ihmisen käyttövoima. Ihminen haluaa oppia työssään jatkuvasti lisää. Työhön perehtyminen ja työtä koskeva tieto vahvistavat tärkeyden kokemista. Ihmisellä on luontainen pyrkimys laajentaa näkökenttää työn mukanaan tuoman vastuun yli. Tämän mahdollistaa pedagogisesti hyvin johdettu oppiva organisaatio.

Työssä oleville ihmiselle elin- ja työympäristön tuottamat viimeaikaiset signaalit merkitsevät muutosta – melkeinpä myrskyä – monilla alueilla. Työtehtävät, osaamisvaatimukset tai sosiaaliset sidokset eivät ole pysyviä. Lisäksi teknologinen kehitys on tuonut mukanaan muutoksia. Useampaan työhön kuuluu yhä useammin asiakaskontakti ja vaikka työllä olisi tukitoiminnan luonne, se silti edellyttää asiakastietoisuutta.

Työprosesseja, joita leimaa jatkuva osaamisen kehittäminen, kuvataan työelämässä oppivina organisaatioina. Sekä itse johtaminen että oppiminen edellyttävät monilukuisia pedagogisia ja tiedon kulkuun liittyviä prosesseja organisaatiossa, niin horisontaalisesti, vertikaalisesti kuin dimensionaalisestikin. Tällaisessa todellisuudessa työskentely saa pedagogisen luonteen sekä rooleja, joilla on aivan uusia ulottuvuuksia.

Suhtautumistapa pedagogiseksi

Varmin ja pysyvin tietoon ja työn tuottavuuteen johtava tie on pohdiskelu siitä, mitä minä teen, miksi teen sen, mitä teen, miksi muut valitsevat omalla tavallaan työmallinsa. Yksilöllisen pohdinnan tuloksena ja usein ryhmissä työstäen, kasvaa ymmärrys ja siitä syntyvät luovat kehittämisideat. Jotta näitä ajatuksia, ideoita, ehdotuksia ja kyseenalaistamisia siedettäisiin ja osattaisiin hyödyntää organisaatiossa, tarvitaan toiminnan johtamiseen pedagogista näkemystä. Pelkkä puhe oppivista organisaatioista ja ja niiden kuvailu on turhaa. Oppimisprosessit vaativat yksiselitteisen ja selvästi pedagogisen suhtautumistavan.

Pedagogiikan tehtävänä on stimuloida ihmisen oppimisprosesseja. Pedagoginen ajattelu ja toiminta vaatii erityistä valmiutta ja erityistä kykyä, joka perustuu henkilöllä oleviin piileviin asenteisiin ja käsityksiin. Tämänkaltaisia asenteita ovat mm. näkemys oppimisesta, työtavoista ja erityisesti käsitys itsestään oppijana. Henkilön työhön ja työtapaan vaikuttaa pohjalla oleva ihmiskäsitys, näkemys tiedosta ja osaamisesta.

Oppimisen kautta tapahtuva organisaation kehittyminen merkitsee siten jotain aivan muuta kuin tarpeiden luettelointia ja koulutusohjelmien toteuttamista. Aikuiskasvatuksellisesti hyvin sovellettu metodiikka tarvepohjaisten ohjelmien toteuttamisessa voi johtaa yksilön oppimiseen, mutta ei välttämättä kehitykseen organisaatiotasolla.

Oppiminen tuloksellisena koulutuksena

Tarjoamme päivitystä pedagogiseen ajatteluun ja toimintaan Opi ja innosta oppimaan -koulutuksella. Koulutuksen käyneet ovat kertoneet, että “Olen toiminut 18 vuotta koulutustehtävissä. Tämä oli ensimmäinen kerta opetusalan koulutukseen. Erittäin mielenkiintoinen paketti, varsinkin kun ymmärsi teorian ja käytännön yhteyden”. Osallistujat oppivat koulutuksessa uuden tavan tarkastella opetusta ja ohjausta sekä ennen kaikkea ajattelemaan opetusta. Koulutuksen hyöty ilmaistiin näin: “Erilaisten oppimistapojen ymmärtämisestä tulee myös olemaan jatkossa hyötyä erilaisten ihmisten kanssa toimiessa” .

Koulutus antaa osallistujille tietoa kouluttamisen ja oppimaan oppimisen uusista trendeistä. Koulutuksessa viritellään uusia välineitä koulutustilanteiden suunnitteluun, oman työn kehittämiseen, koulutusten toteuttamiseen sekä vuorovaikutustilanteiden ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Koulutus antaa konkreettisia työkaluja, menetelmiä ja taitoa soveltaa pedagogista ajattelua kouluttajan ja johtajan työssä.

Koulutuksesta johtajat, esimiehet ja ohjaajat/kouluttajat saavat uusia tehokkaita työvälineitä ja -tapoja. Koulutuksissa otetaan suoraan tulevaisuuden välineet käyttöön. Tieto- ja viestintätekniikka ja sosiaalinen media tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös koulutukseen. Ohjaajien ja kouluttajien ajankäyttö tehostuu, kun kouluttamisesta tulee hyvin suunniteltu oppimisprosessi. Koulutuksessa omaksutut yhteisölliset työtavat, vuorovaikutustaidot ja -välineet leviävät muidenkin käyttöön, jolloin koko organisaation työskentely tehostuu. Kun kouluttaja/johtaja ymmärtää oppimisen lainalaisuudet/perusteet ja hallitsee opetustilanteet koulutuksen vaikuttavuus paranee. Asiakastyytyväisyys paranee kun oppimisesta tulee positiivinen ja tuloksellinen kokemus.

Ymmärrystä ryhmien toimintaan

Ryhmänohjaustaidoilla ja ryhmädynamiikan ymmärryksellä voidaan tehostaa työskentelyä. Kun oppii ymmärtämään ryhmän toimintaa, voi luoda tehokkaan toiminnan edellytykset ja ohjata ryhmää kohti tavoitteiden mukaista toimintaa.  Ryhmänohjauksesta tarjoamme 3 opintopisteen laajuista koulutusta, joka soveltuu kaikille ryhmien kanssa työskenteleville, esimiehille, kouluttajille ja ohjaajille. Koulutus on ryhmätyöskentelyä, jossa ryhmä tutkii ryhmänä itseään ja toimintaansa. Ryhmätyöskentelyä jäsennetään ryhmäteorioilla työskentelyn lomassa.

Koulutuksen suorittaneet saavat paitsi pedagogista osaamista myös yliopiston antaman todistuksen osaamisestaan. Kouluttajamme ovat ohjauksen, opetuksen ja oppimisen asiantuntijoita.

Tervetuloa kehittämään pedagogista osaamista ja yhteistyötä!

Juvonen-LiisiKirjoittaja on Liisi Juvonen, kouluttaja ja ohjaaja

Opiskelu työn ohella – faktaa vai fiktiota

toinen_tutkinto_aikuiskoulutus

Tämän päivän työelämä suitsuttaa jatkuvaa muutosta, uuden oppimista, elinikäistä oppimista, joustavuutta, kokonaisuuksien hallintaa, luovuutta, innovatiivisuutta, osaamisen päivittämistä… ja tästä kaikesta pitäisi vähintään innostua, jos ei nyt ihan rakastaa. Mihin se sitten useimmiten johtaa? No tietysti opiskeluun työn ohessa. Jokainen aikuisopiskelija tietää sen, että kun on antanut opiskelulle pikkusormen, se vie koko käden. Ja vaikka välillä kuinka päättää, että nyt en opiskele mitään, niin kohta jo surffailee esimerkiksi avoinyliopisto.fi –tietokannassa tai aikaisempien opinahjojen (esim. aducate.fi) sivuilla. Etsien joko lyhyempiä täydennyskoulutuksia tai pidempiä opintokokonaisuuksia. Miksi, oi miksi sitä laittaa itsensä tiukille työn ohessa? Miksi ei vain laittaisi työpäivän päätteeksi ovea kiinni ja harrastaisi liikuntaa? Tai kulttuuria?

aikuiskoulutus aducate

Mutta kun uuden oppiminen on vain niin kivaa. Ja palkitsevaa. On hienoa huomata uusia näkökulmia, saada uusia oivalluksia,lukea lukemattomia kirjoja ja artikkeleita. Kyseenalaistaa omat ajatukset tai toimintatavat. Nähdä metsää puilta tai päinvastoin. Keskustella opiskelukaverin kanssa joko livenä tai verkossa. Saada tukea ja tsemppiä omaohjaajalta tai opinto-ohjaajalta siinä vaiheessa, kun ei oikein jaksaisi. Ja kun saa tehtävän palautettua tai opintosuoritusmerkinnän, saati sitten todistuksen, voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta. Työkin saa uutta merkitystä, kun on oppinut jotain uutta.

Aikuiskoulutus voi olla myöspäätoimista ja tavoitteellista

Ja jos muu elämäntilanne antaa myöten, on mahdollista jäädä myös opintovapaalle. Siinä on tietyt ehtonsa työssäoloajan suhteen ja työnantajan on myös oltava myötämielinen. Mutta kannattaa tutustua Koulutusrahaston hyviin sivuihin, jossa voi laskea mm. oman aikuiskoulutustuen määrän. Ja miettiä sen jälkeen, voisiko opiskelu hetken aikaa olla myös päätoimista ja tavoitteellista. Aikuiskoulutustukea saa myös avoimen yliopisto-opetuksen tai yliopistollisen täydennyskoulutuksen opintoihin. Koulutusrahastosta voi hakea myös ennakkopäätöksen, mikäli vasta harkitsee päätoimisen opiskelun mahdollisuutta. Se ei maksa kuin pienen tekemisen vaivan ja olemassa olevan opinto-oikeuden, jonka saa meiltä myös ennakkopäätöstä hakiessa.

Oppimisen palkitsevuus

Toinen tutkinto työn ohessa on loppusuoralla. Työn ohessa opiskelu on ollut itselläni ”sivutoimisesti päätoimista” siitä alkaen, kun aloitin työurani. Välillä opiskellen pieniä osaamisen täydentämiseen liittyviä opintoja ja välillä pidempiä kokonaisuuksia. Ja toteutan nyt aikuisopiskelijan unelmaa –  opintovapaata. Vaikka opintovapaa on vasta alussa, jo nyt on ihana rauha keskittyä miettimiseen, kirjoittamiseen, pohtimiseen ja tähän hetkeen. Vaikka säntillisesti opiskelen, teen välillä myös muuta –  urheilen, tapaan ystäviä, hoidan kotia. Ajattelu vaatii tilaa, kuten on sanottu. Kannattaa kuunnella itseään, tehdä itselle sopivia valintoja ja muistaa, että elämä on tässä ja nyt.  Ja tosiaan, se kolikon toinen puoli –  oppimisen palkitsevuus – voittaa aina opiskelustressinkin, oli sitten töissä tai ei.

Saramäki Leila aducateLeila Saramäki 

Kirjoittaja on opintovapaalla (1.4.-2.6.2015) oleva Aducaten kohta valmistuva opinto-ohjaaja.

Opiskelun sietämätön keveys

Opiskelu on yksi niistä harvoista toiminnoista, jota elämässä ei voi ikinä katua. Unelmiin siis kannattaa uskoa. (Satu, 43, virkamies)

Vuodesta 2003 olen kulkenut aktiivisesti mukana ja sivusta seurannut aikuisopiskelijoiden arkea avoimessa yliopistossa oikeustieteiden opinnoissa. Opiskelijoiden kautta koen olevani näköalapaikalla, mitä yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuu ja miten opiskelijoiden elämänkaaren eri vaiheet vaikuttavat opiskelutavoitteisiin. Avoimen yliopiston ja oikeustieteiden laitoksen tiivis yhteistyö aikuisopiskelijoiden tutkintotavoitteisen opiskelun mahdollistamisessa myös muualla kuin Joensuun kampuksella on johtanut positiiviseen tilanteeseen, jossa kaikki voittavat – niin opiskelija, tiedelaitos kuin avoin yliopisto. Mikäpä yliopisto ei haluaisi motivoituneita opiskelijoita, jotka suorittavat opintoja varmasti ja haahuilematta, vaikkakin joskus hitaammin johtuen mitä erilaisimmista elämäntilanteista. Aikuisopiskelijat tuovat luentosaleihin työelämän ongelmia ja kokemusta haastaen myös opettajia kehittymään.

aducate_misc-36

FAQ pykälien pänttäämisestä

Pärjäänkö opinnoissa? – ahkeralla opiskelulla kyllä. Voinko aloittaa ilman aikaisempia oikeustieteiden opintoja, lukio-opintoja? – kyllä. Voiko oikeasti suorittaa opintoja/tutkintoa etänä? – kyllä. Paljonko vie aikaa? – tapauskohtaista. Olenko liian vanha? – et, jokainen ikä on hyvä aloittaa opiskelu. Pääseekö tutkinto-opiskelijaksi ilman pääsykokeita? – kyllä (Hallintotieteiden kandidaatti/maisteri). Em. kaltaisiin kysymyksiin tulee vastattua lähes päivittäin. Opintojen saatavuuteen on helppo vastata myöntävästi, sillä opintoja voi suorittaa lähes missä vain, kiitos laajan yhteistyöoppilaitosverkoston ja joustavien opintojen. Jokaisella opiskelijalla on oma polkunsa ja valmiudet opiskeluun, joten se vaikuttaa myös opintojen edistymiseen eikä yhtä yhtenäistä aikataulua tutkinnon suorittamiseen ole. Liian ruusuista kuvaa en opiskelusta pyri maalaamaan, sillä opiskelu muun elämän ohessa on aina rankkaa. Lukemista, kirjoittamista, lukemista – aikaa siihen menee ja mutta ahkeralla opiskelulla myös pärjää. Aika ja sen riittämättömyys onkin suurin haaste aikuisopiskelussa, joten hyvä ajankäytön ja opintojen suunnittelu on kaiken A ja O, muuta elämää unohtamatta. Parhaimmillaan jo opintojen aikana avautuu uusia työmahdollisuuksia ja urahaaveet voivat vahvistua, mutta yhtä hyvin täsmentyä, että tämä ei olekaan haluamani juttu. Tutkintokin koostuu yksittäisistä opintojaksoista, joten pienestä on hyvä lähteä liikkeelle.

Läpi harmaan kiven – Motivaatio

”Motivaation tulee olla suuri ja se kantaakin pitkälle. Ainakaan vielä en ole katunut päätöstäni, vain sitä, etten aloittanut tätä aiemmin! (Taija, 33, vanhempi rikoskonstaapeli)”

Tämän ison M:n edessä olen aina ihan myyty, mistä nämä opiskelijat löytävät ajan ja innon herätä klo 4 aamulla lukemaan tenttiin ennen töihin lähtemistä ja tehdä tehtäviä lomilla? Sisältähän se lähtee, vaikka toki ulkoinenkin kimmoke, esim. uralla eteneminen/työpaikan vaihtuminen/häviäminen voikin olla opintojen aloittamisen laukaiseva tekijä. Tämä M on se kannatteleva tekijä, kun tentti ei mene läpi, lapset sairastavat, työtehtäviä riittää, arki pyörii täysillä eikä aikaa ole kunnolla mihinkään. Opiskeluun kuuluu ylä- ja alamäkiä luontaisesti, mutta koko matkasta ja vauhdista vastaa iso M.

Tutkintotodistusta hakemassa kampuksella

Yksi tapaus vuosien varrelta muistuu elävästi mieleen, kun kaksi nohevaa opiskelijanaista tuli Kainuusta hakemaan hallintotieteiden kandidaatin papereita tiedekunnasta. Kumpikaan ei ollut ennen sitä käynyt Joensuun kampuksella opintoihin liittyen, vaan olivat suorittaneet opintonsa Kajaanista käsin, mutta tutkintopapereita tultiin siis hakemaan. Yhdessä olivat opintoja suorittaneet työn ohessa ja toisiaan tsempanneet läpi opiskelun. Tarinaan kuului itkua, naurua, paljon työtä ja suuria tunteita ja mielestäni matka sai arvoisensa päätöksen, kun toisen mies oli kuskina ja tuoreet kandit istuivat kotimatkan auton takapenkillä kuohuviiniä nauttien. Jotenkin tuossa reissussa kulminoitui opiskelunilo, tärkeä vertaistuki sekä ajatus jostain paremmasta uuden tutkinnon myötä – kevyt ei matka ollut maaliin saakka, mutta kannatti.

Opintoihin mukaan?

Vuosittain avoimessa yliopistossa oikeustieteiden opinnoissa opiskelee n. 1600 opiskelijaa, suurin osa ihan jossain muualla kuin Joensuussa ja monella tutkinto tavoitteena. Omassa työssäni minulla on siis monta opiskelutarinaa kuunneltavana, opiskelijaa ohjattavana ja unelmaa tuettavana.

Tykkään!

Jos kiinnostuit, tutustu moniin mahdollisuuksiimme!

Tuominen Seija-10x15

 

 

 

Kirjoittaja on Seija Tuominen YTM, Aducaten oikeustieteiden suunnittelija.

Tiedollinen tammikuu

Uuden vuoden lupauksia?


Tiedollinen tammikuuVuoden vaihtuminen ja uuden vuoden alkaminen on mielenkiintoista aikaa. Jos ajatellaan normielämää ja normityöelämää, loppuvuoteen ennen joulua ja tilinpäätöstä liittyy paljon töitä, paljon kiirettä, paljon tekemistä, paljon rästejä. Myös joulun valmistelu siinä kaiken ohessa vie oman aikansa ja energiansa. Väsyttää.

Joulu. Tuo rauhoittumisen ja rentoutumisen ja latautumisen aika. Hyvää ruokaa ja juomaa, yhdessä olemista ja vielä lisää ruokaa. Ettei jopa ylensyömistä, ähkyä. Monta ihanaa päivää.

Uuden vuoden lähentyessä alkaa Facebook ja sosiaalinen media hehkuttaa tipatonta tammikuuta (lopeta alkoholin käyttö) tai tipallista tammikuuta (juo enemmän vettä). Aloita liikkuminen tai liiku enemmän. Ota kuuri sitä tai ota kuuri tätä. On kaikenlaisten lupausten aika. Uusi vuosi innostaa ja uusi vuosi pistää miettimään. Mitä minä tulevalta haluan? Mitä olisin valmis tekemään? Mitä aloittamaan tai mitä lopettamaan?

Mitä tämä liittyy opiskeluun?

Moni on saattanut lukea paljon joulun aikaan tai katsonut paljon leffoja tai muuten antanut mielen vaellella ehkä ulkoilun lomassa. On saattanut vihdoin olla vähän aikaa ja hengähtää. Tai on tehnyt arviota työstään, kun on vähän etäisyyttä tai harrastuksistaan, kun on saattanut olla joulutaukoa. Tämä rentoutumisen ja rauhoittumisen vaihe on saattanut herättää tarpeita myös kouluttautumiseen tai itsensä haastamiseen. Haluaisinko oppia jotain uutta? Tarvitsisinko työhöni jotain potkua?

Mikä voisi kiinnostaa, mikä voisi innostaa?

Tipattoman tammikuun ja herkuttoman helmikuun tilalle voisi miettiä vaikka tiedollista ja tieteellistä tammikuuta sekä haastavaa (siinä positiivisessa mielessä) helmikuuta… Kokeilla jotain uutta, toteuttaa omia haaveitaan, kehittyä omassa työssään.. Mikä voisi olla tavoite? Sen tiedät vain sinä. Tai jos et vielä tiedä ja haluat näitä yhdessä pohtia, otathan meihin yhteyttä.

Saramäki Leila

Leila Saramäki, KM // Itä-Suomen yliopisto // Aducate // Avoin yliopisto //

Lue edellinen blogini täältä:

 

 

 

Neuropsykologinen tieto opettajan työn tukena

”Oppilaani lukemaan oppiminen on vaikeaa. Matematiikka tuntuu haastavalta. Sanalliset tehtävät eivät onnistu lainkaan. Oppilaallani on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Oppilaani ei osaa sanaakaan suomea. Osaanko auttaa oppilastani ja kuka auttaisi minua omassa työssäni?”

Kolmiportaista tukea ja integraatiota

Oppimisvaikeudet ja tukea tarvitsevat oppilaat ovat jokaisen opettajan arkipäivää. Oppilaiden ja heidän tuen tarpeensa skaala on laaja ja tuen tarvitsijoiden määrä on ollut pitkään kasvussa. Perusopetuslain muutoksen myötä oppilaan oppimisen haasteisiin tulisi tarttua varhaisessa vaiheessa ja tukea olisi tarjottava kaikille sitä tarvitseville.  Tuki on porrastettu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen ja tuen astetta arvioidaan pedagogisella selvityksellä. Samaan aikaan luokkamuotoinen erityisopetus on muutoksessa.  Erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla on oikeus käydä lähikoulua ja integroitua perusopetuksen luokkaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdenvertaisuus on tärkeä periaate ja oikeus käydä omaa lähikoulua ikätovereiden kanssa tukee osallisuutta. Samalla on kuitenkin noussut huoli siitä, miten tukea tarvitseva oppilas ja hänen tarpeensa tulevat huomioiduksi ja miten opettajan tietotaito pysyy muutosten perässä. Moni opettaja kokeekin epävarmuutta työssään. Voisiko neuropsykologisesta tiedosta olla apua?

Tietoa on tarjolla

Oppimisvaikeuksien tutkimus on aktiivista sekä meillä että maailmalla. Tieto ja teoreettinen ymmärrys oppimisen haasteiden syistä, monimuotoisuudesta ja tukikeinoista on lisääntynyt huomattavasti. Koko ajan opitaan lisää myös siitä, miten oppimisvaikeuksia voidaan arvioida tarkemmin. Menetelmiä tärkeämpää on kuitenkin tuntea arviointikohteensa. Neuropsykologisessa ajattelussa keskeisessä roolissa on jäsentäminen; millaisista asioista oppimisen vaikeus koostuu ja miten tukea voisi kohdistaa mahdollisimman hyvin. Oppimisen taitopyramidien tarkka tuntemus auttaa tunnistamaan yksittäisen oppilaan taitorakennelman heikkoudet. Esimerkiksi matematiikassa oppiminen tyssää usein kertotauluihin, mutta ongelma voi olla jo huomattavasti varhaisemmalla pyramidin tasolla, hatarassa lukukäsitteessä. Silloin myöskään kertotaulujen preppaaminen ei auta, vaan pyramidin pohja on ensin saatava vahvaksi. Oikein kohdennetulla ja perustaa vahvistavalla tuella tavoitellaan myös myöhempien ongelmien ennaltaehkäisyä.

Oppimisvaikeuksissa on usein tarpeen tarjota kohdennettua yksilöllistä tukea, mutta monista oppimisen tukitoimista on hyötyä koko luokalle.  Tällaisia ovat esimerkiksi toiminnanohjauksen tuki, luetun ymmärtämisen harjoittelu tai muististrategioiden opetteleminen yhdessä. Kaikki oppilaat hyötyvät myös opetuksen ydinsisältöjen nostamisesta esiin sekä vaikkapa keskeisten käsitteiden kuvallistamisesta. Monien oppiaineiden sisällöt ovat myös hyvin abstrakteja, jolloin konkreettisesta havainnollistamisesta on hyötyä kaikille.

Neuropsykologi opettajan työparina

Neuropsykologin apua on perinteisesti pyydetty silloin, kun on toivottu oppilaalle neuropsykologista tutkimusta oppimisvaikeuksien takia. Haasteena on kuitenkin palveluiden epätasainen saatavuus ja lisäksi tieto voi jäädä irralliseksi koulun ja oppimisen arjesta. Voisiko siis neuropsykologi vuorostaan tullakin kouluun, lähemmäksi oppilaan ja opettajan arkea? Olemme Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskiksella kehittäneet tätä jalkautuvaa työotetta, jossa opettajat ja neuropsykologi asettuvat yhdessä miettimään oppimista, sen arvioimista ja sen tukemista. Neuropsykologiset arviot ja niistä saadun tiedon välittäminen oppilaalle ja hänen lähipiirilleen ovat edelleen tärkeä osa oppimisen tukemista. Tavoitteena on kuitenkin enenevässä määrin tuoda neuropsykologista tietoa osaksi opettajan omaa työkalupakkia. Työkalupakkia voi rikastaa esimerkiksi koulutuksen, neuropsykologisen työnohjauksen tai työpajan muodossa. Kysymyksenä voi olla omassa työssä kohdattu haaste tai kaikkia koulun opettajia koskettava aihe, esimerkiksi lukemaan oppimisen tukeminen.

Lisää tietoa opettajan ja neuropsykologin yhteistyöstä löytyy osoitteesta http://www.ruskis.fi/neuropsykologinen-tieto-opettajan-tukena

Petriina Munck

Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT

Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskis, Ruskeasuon koulu

munck@ruskis.fi

Tervetuloa keskustelemaan lisää tapahtumaan: Onnistunut koulupolku ja maahanmuuttajalapsen kototutuminen 7.-8.11.2015 Joensuuhun

tai

Lappeenrantaan 2.10.2015 koulutukseen Onnistunut koulupolku ja venäläistaustaisen lapsen kotoutuminen 3 op

http://www.uef.fi/fi/web/aducate/-/1-9-2015-31-12-2015-onnistunut-koulupolku-ja-venalaistaustaisen-lapsen-kotoutuminen-3-op

Opettajille // Onnistunut koulupolku ja maahanmuuttajalapsen kotoutuminen: https://www.facebook.com/events/360505554113997/

Leila Saramäki: Ohjaus on tärkeää myös oppimisessa

Jussi Onnismaa on kiteyttänyt kirjassaan Ohjaus- ja neuvontatyö (aikuis-)ohjauksen perusajatuksen kolmeen sanaan: aikaa, huomiota ja kunnioitusta (2011). Muun muassa näihin sanoihin ja hänen kirjansa ajatuksiin olen perustanut oman ohjauksen arvomaailmani työssäni opinto-ohjaajana Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa. Opintoneuvonta ja –ohjaus sekä sen kehittäminen on aina ollut tärkeä osa erityisesti Avoimen yliopiston toimintaa ja tähän on koko henkilökunta sitoutunut. Kehittämistyöhön olemme pyrkineet myös henkilöstön koulutuksella ja kouluttautumisella. Kun opiskelija tai sitä suunnitteleva on nähnyt vaivaa, että on varannut ajan ja tulee paikalle opintojensa suunnitteluun ja ohjaukseen, hän ansaitsee asiantuntevaa palvelua koko henkilökunnalta.

 Aikuisopiskelijan arki on usein hyvin hektistä. Opiskelu tulee sijoittaa työn, perhe-elämän ja muiden harrastusten lomaan. Tämä vaatii monenmoista suunnittelua sekä ajankäytön että valintojen suhteen. Usein etukäteissuunnittelu on voinut viedä jopa useamman vuoden. Opiskelija saattaa sanoa ”olen miettinyt tätä nyt kauan ja nyt olisi aikaa ja mahdollisuutta aloittaa opiskelu”. Kannattaa kuitenkin muistaa, että opiskelu ei ole koko elämä, vaan elämänvaihe ja siihen on hyvä suhtautua juuri niin.

 Opiskelu ei onnistu keneltäkään ilman kohtuullisen hyvää suunnittelua. Osa pärjää omin avuin, osa tarvitsee alkusysäystä ja osa kaipaa henkilökohtaista ohjausta. Näin koulutusorganisaation näkökulmasta ajatellen ohjausprosessi suunnitellaan aina osaksi koulutus- ja oppimisprosessia.

 

Erilaiset tieto-, neuvonta- ja ohjausprosessit kulkevat sekä suunnittelussa että toteutuksessa taustalla mukana, vaikka niitä ei jatkuvasti nostettaisi esille. Mutta ne on mietitty osaksi oppimisprosessia. Koulutuksen ja opintojen alkuvaiheessa on paljon erilaisia infoja ja johdantoluentoja, joissa johdatellaan opiskeluun, sen suunnitteluun ja sisältöihin. Usein nämä ovat ryhmäohjauksia tai tallenteita tai kirjallisia ohjeistuksia joko sähköisen opinto-, opiskeluoppaan muodossa tai ohjeistuksena verkko-oppimisympäristössä. Kaikissa koulutuksen ja opintojen vaiheessa pyrimme tuomaan esille, että aina on mahdollista saada henkilökohtaista ohjausta, tukea ja kannustusta opintojen alussa ja aikana sekä jatkosuunnitelmia miettiessä.

Erityisesti olemme kiinnittäneet huomiota opintojen alkuun. Kuten on sanottu, tuumasta toimeen voi olla se pisin matka. Aloittaminen voi olla hankalaa tai alkuun pääseminen voi olla hankalaa. Pyrimme juuri tässä vaiheessa tuomaan esille meidän monipuoliset neuvonta- ja ohjauspalvelut. Eli opiskelija ei jää yksin, eikä hänen tarvitse miettiä kaikkea yksin. Tämän vuoksi me olemme täällä. Opinto-ohjaajat, suunnittelijat, koulutussihteerit, tuutorit ja opettajat. Aina kannattaa kysyä, kun jokin mietityttää.

Itse olen iloinen kaikista yhteydenotoista ja opinto-ohjauksista. Tällöin koen, että opiskelija on löytänyt meidän palvelut ja osaa käyttää niitä oman tarpeensa mukaan. Keskustelut aikuisopiskelijan kanssa ovat työni parasta antia. Jokainen ainutkertainen henkilö, jonka kanssa opinnoista juttelen, saa varmasti ajan, huomion ja kunnioitukseni. Sen aikuisopiskelija ansaitsee. Aina.

Saramäki Leila

 

 

 

 

 

Leila Saramäki, KM // Itä-Suomen yliopisto // Aducate // Avoin yliopisto // leila.saramaki@uef.fi

Kirjoittaja on valittu Vuoden Pohjois-Savolaiseksi aikuisohjaajaksi vuosimallia 2014.

Tyynenä kiireen keskellä – Mindfulness- taidoilla tehokkuutta työpäivään

aducate_px_2

Vaikka ensi kokemukset eivät saaneet minua hullaantumaan mindfulnessista -hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta- lopulta uteliaisuus tietää asiasta enemmän ohjasi tutustumaan aiheeseen tarkemmin.

 

Kokeilin hyväksyvää tietoista läsnäoloa omassa työssäni ja huomasin että hyväksyvä läsnäolo auttaa esimerkiksi kiireen keskellä, kun en pahenna tilannetta huoliajatuksilla tai yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Työssäni psykoterapeuttina huomasin että läsnäolo on perustaito, josta on hyötyä hyvin erilaisista pulmista kärsiville ja erilaisissa elämäntilanteissa eläville ihmisille iästä ja asemasta riippumatta. Onhan kysymys taidoista, jotka auttavat meitä pysähtymään, suuntaamaan huomiomme olennaiseen, havaitsemaan ja kuvailemaan tapahtumia, ja osallistumaan tapahtumiin avoimesti juuri sellaisina kuin ne tapahtuvat.

Periaate mindfulness- harjoittelussa on hyvin yksinkertainen. Ensin meidän tulee pysähtyä hetkeksi- lakata tekemästä käsillä olevaa asiaa. Tämän jälkeen havaitsemme ja kuvailemme tuntemuksia, joihin olemme päättäneet suunnata huomiomme. On luonnollista, että ajatuksemme lähtevät harhailemaan ja näin tapahtuessa palautamme huomiomme siihen asiaan jonka olemme ottaneet huomion keskipisteeksi- ja yhä uudelleen lempeästi palautamme huomiomme takaisin.

Mindfulness on tehokkuutta. Voimme käyttää näitä taitoja tilanteissa, joissa kaipaamme erityistä keskittymistä työtehtäviin. Kun tapahtuma työpäivän aikana kuohuttaa tunteitamme, mindfulness harjoittelun avulla harjaantuneiden taitojen avulla tulemme tietoisiksi reaktioista ja oppia säätelemään tunnetilaamme niin että pystymme nopeammin palaamaan työtehtäväämme ja välttymään tarpeettomalta kiihtymykseltä, huolelta tai mielipahalta.

Vahvistuneiden havaitsemisen ja kuvailemisen taitojen avulla meidän on helpompi sulkea vaikkapa konttorin häiriöäänet huomiomme ulkopuolelle. Taidoista on apua, jotta voimme tunnistaa ajoissa tarpeen esimerkiksi tauolle ja vietämme tauon niin että koemme olomme aidosti virkistyneeksi. Toimiessamme tietoisena vuorovaikutustilanteissa havaitsemme vuorovaikutuskumppanimme sanattomat ilmaisut ja eleet tarkemmin ja tämän ansiosta kuuntelemme huolellisemmin, minkä ansiosta voimme vähentää väärinymmärrysten mahdollisuuksia. Hyväksyvä läsnäolo auttaa meitä muutos- tai ristiriitatilanteissa kun olemme tietoisempia ajatuksista ja tunnetiloistamme. Kun huomaamme omat arviointimme ja palautamme huomiomme hetkeen joka on tilanteessa olennaisinta, karsimme tilanteesta tarpeettoman, joka usein lisää meille stressiä, turhautumista ja mielipahaa.

Mindfulness- harjoittelu sopii työpaikoilla erilaisiin tilanteisiin; kokousten alkajaisiksi, lounastauon aktiviteetiksi, tarpeen mukaan tilanteessa käytettäväksi, työpäivän lopuksi jne. Mindfulness- harjoittelulla on erilaisia muotoja; pitkistä harjoituksista ohikiitäviin hetkiin arjessa. On monenlaista tapaa olla tietoisesti läsnä, joka sopii tilanteeseen ja tuottaa toivotun lopputuloksen on kullekin paras. Vaikka hyväksyvän tietoisen läsnäolon periaatteet ovat yksinkertaiset, usein käytännön toteutuksessa kaipaamme kokemuksia ja harjoittelua. Helpointa on aloittaa harjoittelu pienillä lyhyillä harjoituksilla ja vähitellen lisätä harjoitusten vaikeustasoa ja siirtyä käyttämään niitä arkielämän ympäristöissä ja. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten Hyväksyvän tietoisen läsnäolon koulutuksissa kiinnitetään tähän erityistä huomiota.

untitled-3613-EditKirjoittaja:psykoterapeutti Johanna Saastamoinen, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, johanna.saastamoinen@uef.fi

Petteri Kallio: Miksi MacGyverilla on linkkari?

Swiss-Army-Ranger-Pocket-Knife-P11450765Riisuessani frakkia päältä maaliskuussa 2010, olin juuri käyttänyt liian paljon aikaa nutrigenomiikan parissa. Olin nimittäin uhrannut omaan tutkimukseeni aikaa asiantuntijuuteen vaadittavan ajan eli 10.000 tuntia. Väitöskirjani valmistuttua tuntui vahvasti siltä, että nyt ei tarvitse enää “opiskella”. Vuonna 2010 minä olin menettänyt uskoni oppia uutta.  Lopetin tieteellisten artikkelien ja tietokirjojen lukemisen ja tilasin Aku Ankan. Takki oli tyhjä. Tuntuu, että tämä ei voi olla oikea tapa rakentaa nyky-Suomeen kovan luokan asiantuntijoita, vaikka näin teemmekin.

Uuden oppimisessa on kyse ennenkaikkea ihmisen uskosta kykyynsä oppia. Aitoa oppimista tapahtuu mielestäni ainoastaan kiinnostuksen ja altistuksen risteyskohdassa. Uskon vakaasti siihen, että mikäli oppijalla on motivaatio kohdallaan ja on ymmärtynyt oppimisen merkitykseen itselleen, niin oikeanlaisessa altistusympäristössä tapahtuu nopeassa ajassa oppimista. Mikäli joutuisimme keskelle alkuperäisheimoa ilman yhteistä kieltä niin viimeistään nälkä opettaisi meidät kommunikoimaan riittävän tehokkaasti saadaksemme kupumme ravituksi. Eikö vain?

Suomalainen koulutusjärjestelmä (joka eittämättä on yksi maailman parhaista) antaa meille kattavan työkalupakin erilaisista asioista. Minä puolestani uskon,  että tämän rinnalle tarvitsemme vielä Sveitsin armeijan linkkuveitsen. Se ei sisällä perinpohjaisia ratkaisuja, mutta sillä pääsee nopeasti alkuun ja se kulkee näppärästi aina mukanamme.

Nykyään näen, että täydennyskoulutus, tuo oppimisen linkkuveitsi, on hyvä tapa päivittää omaa osaamista nopeasti ja tehokkaasti tarpeeseen kuin tarpeeseen. 80-luvun TV-idoli  MacGyver on osoittanut, että linkkaria voidaan myös käyttää innovatiivisesti. Voin omasta kokemuksestani kertoa että tieto voi todellakin lisätä tuskaa ja jopa vähentää luovuutta ja ketteryyttä. Ollaan niin sanotusti siellä omassa “boksissa” tietojemme kanssa. Tärkeintä on vaan myöntää itselleen, että minkä linkkarin terän tarvitsee ja ottaa siitä kaikki hyöty irti.

Kynä on miekkaakin vahvempi, jos se on laserkynä.
Kynä on miekkaakin vahvempi, jos se on laserkynä.