Kuukausi: huhtikuu 2016

Jos et ole sattunut huomaamaan, elämme taas kerran yhteiskunnassamme isoja muutosprosesseja ja ne vaikuttavat kansalaisten, perheiden ja yksilöiden arkeen epävarmuutta lisäten. Puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, työttömyyden seurauksista ja ikääntyvän väestönosan asemasta yhteiskunnan reunalla. Perheiden arki talouden puristuksessa näkyy lastensuojelun paineina ja niiden ehkäisemiseen etsitään kiivaasti keinoja. Maahanmuutto on tuonut Suomeen aivan uudenlaisen palvelujen tarvitsijoiden ryhmän ja nostanut suomalaiselle yhteiskunnalle vieraan ilmiön kaikkien nähtäväksi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on ajattelun aallokossa, jossa laineet lyövät ja keinuntaa olisi pystyttävä hillitsemään.

Voisiko apua ainakin ammattilaisten työhön tulla sosiaalipedagogisesta orientaatiosta, joka tarttui noihin ilmiöihin jo aikaa sitten?

Sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta sai alkunsa 1800-luvulla Keski-Euroopan muutosprosesseista, jotka mursivat sen ajan yhteiskunnan rakenteita ja elämänmuotoa. Sosiaalipedagogiikka syntyi pyrkimyksistä ehkäistä ja lievittää tästä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia, varsinkin perheen kasvatuskyvyn heikkenemisestä aiheutunutta lasten ja nuorten laiminlyödyksi joutumisen ongelmaa. Köyhyys, avuttomuus ja poikkeavuus eri muodoissaan sekä syrjäytyminen ja sosiaalinen deprivaatio ovat sosiaalipedagogisen työn keskeistä toimintakenttää edelleen. Sosiaalipedagogiikan kiinnostuksen kohteina ovat ne inhimillisen kasvun prosessit, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiskuntaan integroitumiseen ja yksilön käsitykseen itsestään. Sosiaalipedagoginen toiminta on nimenomaan kasvattamista yhteisöä varten, yhteisössä ja yhdessä yhteisön kanssa. Sosiaalipedagogiikka yhdistää näin kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman.

Sosiaalipedagogiikalla on kaksi tehtävää. Kansalaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipedagoginen työ on yleistä kasvatusta, joka koskee kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Huono-osaisuusnäkökulmasta sosiaalipedagogiikka pyrkii taas auttamaan yhteiskunnan huono-osaisia ja tuen tarpeessa olevia. Yksilön kasvatukseen sisältyvä sosiaalinen aspekti koskee niin tavallisia kansalaisia kuin syrjäytyneitäkin. Tässä mielessä sosiaalipedagogiikka kohtelee kansalaisia tasapuolisesti; tarkastelun kohteena ovat inhimillisen kasvun prosessit, joiden kautta ihminen saavuttaa yhteiskunnallista osallisuutta, hyvinvointia, toimintakykyä ja elämänhallintaa ja varttuu täysvaltaiseksi kansalaiseksi.

Sosiaalipedagogisesta ajattelusta hyötyvät sellaiset ammattilaiset, joiden työhön kuuluu asiakkaan muutoksen käynnistäminen, eteenpäin vieminen ja sen tukeminen. Ammattilainen auttaa asiakastaan löytämään omat voimavaransa ja oma polkunsa muutoksen läpi. Kaikki kasvatustyötä tekevät voivat soveltaa sosiaalipedagogista orientaatiota ja se soveltuu hyvin esim. sosiaalityön tueksi, kun pyritään muuttamaan asiakkaan olosuhteita paremmiksi.

Sosiaalipedagogiikkaa on nyt tarjolla Aducatessa sekä avoimen yliopiston tarjonnassa että täydennyskoulutuksen verkkokurssina. Avoimessa yliopistossa voi suorittaa sosiaalipedagogiikan perusopinnot. Verkko-opinnot sopivat täydennyskoulutukseksi sellaiselle, joka haluaa ammatillisesta näkökulmasta ymmärtää, mitä sosiaalipedagogiikka on ja mihin sitä käytännön työssä voi soveltaa. Sen jälkeen ymmärrystä on mahdollista syventää avoimen yliopiston opinnoilla.

 

Kirjoittajat

Seija Okulov
suunnittelija
Aducate

 

 

Päivi Puustjärvi-Soininen
suunnittelija
Aducate

Viime vuosina on keskusteltu paljon lainsäädännön laadusta. Ratkaisuksi on esitetty lainvalmistelun laadun parantamista. Erityisesti säädösehdotusten vaikutusten arvioinnin parantaminen on noussut keskeiseksi keinoksi lainvalmistelun laadun parantamisessa. Toisaalta, mikäli tutkijoihin on uskominen, parantamisen varaa vaikutusten arvioinnissa on edelleen. Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt säädösten jälkikäteinen vaikutusten arvioiminen, professori Anssi Keinänen kirjoittaa Edilexin Vierashuoneessa.

Suomessa ei ole automaattista palautemekanismia, mikä pystyisi tuottamaan tietoa sääntelyn onnistumisesta. Sääntelyn ongelmat voivat jatkuessaan aiheuttaa yhteiskunnassa turhia kustannuksia esimerkiksi ympäristön pilaantumisen, puutteellisen kuluttajansuojan tai yritysten liiallisen sääntelyrasituksen vuoksi. Olipa syy mikä tahansa, ongelmia ei saada selville, ellei säädösten toteutumista seurata. Mitä systemaattisemmin ja nopeammin seurantaa tehdään, sitä nopeammin puutteisiin voidaan reagoida. Toisaalta onnistuneista sääntelyhankkeista voidaan ottaa oppia muihin vastaavantyyppisiin säädöshankkeisiin.

Otetaan esimerkiksi pikaluottolainsäädännön muutosten vaikutusten arviointi. Varsinaisesti niin sanottujen pikaluottojen (tai kansankielellä pikavippien) tarjonta alkoi Suomessa vuonna 2005. Tämän jälkeen toiminnan kasvu alalla on ollut nopeaa. Esimerkiksi vuoden 2012 aikana uusia pienlainoja myönnettiin yhteensä lähes 400 miljoonalla eurolla.

Pikaluottojen tarjontaa on haluttu kuitenkin säännellä taustalla lainsäätäjän huoli pikaluottojen tarjonnassa esiintyneistä ongelmista ja luottojen aiheuttamista velkaongelmista kuluttajille. Pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä on muutettu kolmessa eri vaiheessa.

Pikaluottotoimintaa ryhdyttiin rajoittamaan lainsäädäntötoimin ensimmäisen kerran helmikuussa 2010 voimaan tulleilla uudistuksilla. Kaksi ensimmäistä uudistusvaihetta pitivät sisällään muun muassa säännökset yö-lainaamista koskevasta rajoituksesta, lainanhakijan henkilöllisyyden todentamisesta ja hyvästä luotonantotavasta. Joulukuusta 2010 alkaen pienlainayrityksille asetettiin myös velvollisuus rekisteröityä luotonantajarekisteriin.

Suomen Akatemian rahoittaman ”Nuorten velkaongelmat” hankkeen tutkimuksissa näkyy selkeästi, että vasta kesäkuussa 2013 voimaan tulleet uudistukset ja erityisesti pikaluottoyritysten toimintaa muita säännöksiä voimakkaammin rajoittanut korkokattosäännös alkoivat vaikuttaa pikaluottomarkkinoihin. Korkokattosäännöksellä rajoitettiin alle 2 000 euron luotoista perittävää todellisen vuosikoron määrää. Tämän seurauksena pienlainayritysten lukumäärä väheni ja uusia pienlainoja myönnettiin sekä euro- että kappalemääräisesti huomattavasti vähemmän.

Esimerkiksi uusia pienlainoja myönnettiin noin puoli vuotta ennen korkokatosta säätämistä vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä noin 104 miljoonalla eurolla, kun vastaava summa oli vuoden 2015 toisella neljänneksellä noin 54 miljoonaa euroa. Myös pikaluottoihin perustuvat velkomustuomiot vaikuttavat vähentyneen tarkastelun aikana.

Tässä vaiheessa olisi mukava todeta, että lainsäädäntömuutokset ovat olleet toimivia ja lainsäädäntömuutoksista voitaisiin ottaa mallia tulevaisuudessa. Tilanne ei ole kuitenkaan aivan näin ruusuinen.

Korkokattosäädöksen jälkeen pikaluottoja on alettu myöntää uudenlaisilla tavoilla tarkoituksena osittain kiertää pikaluottolainsäädännön rajoituksia. Markkinoilla tarjotaan esimerkiksi jatkuvia luottoja, joihin sisältyy eräpäivänsiirtomaksu (maksu on maksettava mikäli haluaa siirtää eräpäivää, mutta maksua ei välttämättä sisällytetä todellisen vuosikoron laskelmiin). Lisäksi markkinoille on ilmestynyt vähintään 2000 euron luottorajalla tarjottavia luottoja, jotka ovat näin ollen korkokattosääntelyn ulkopuolella, mutta joista tosiasiallisesti voidaan nostaa käyttöön alle 2000 euron summia. Osittain korkokattoa kierretään myös siten, että kaikkia kulua ei sisällytetä todellisen vuosikoron laskentaan. Innovaatioiden huipentumana voidaan pitää vertaislainatoiminnan kehittämistä. Vertaislainoissa on yritysten mukaan kysymys luotonannon sijaan luoton välityksestä, joten yritysten tulkinnan mukaan luottojen korkokattosäännöt eivät koske vertaislainoja.

Toisin sanoen alalla toimivat yritykset eivät ole passiivisesti sopeutuneet sääntelymuutoksiin vaan myös aktiivisesti sopeuttaneet omaa toimintaansa niin, että yritykset pystyvät kiertämään velvoittavat säännökset ilman lain rikkomista. Toisinaan lainsäädäntöä voidaan melko huoletta rikkoakin, koska kuluttaja-asiamiehen keinot puuttua laittomaan toimintaan ovat puutteelliset. On kulunut vuosia ennen kuin asia saadaan vietyä markkinaoikeuteen. Lisäksi yritykset muuttavat toimintatapaansa ennen kuin markkinaoikeuden määräämä uhkasakko pannaan täytäntöön. Kaiken kaikkiaan yritykset voivat melko vapaasti rikkoa lainsäädännön velvoitteita ilman, että joutuvat siitä niin sanotusti maksumiehiksi.

Ilman lakien vaikutusten jälkikäteistä seurantaa – joko satunnaisesti esimerkiksi valvovan viranomaisen havaintojen perusteella tai systemaattisesti esimerkiksi selvityksen perusteella – lainsäädännön puutteisiin on vaikea reagoida tai reagoiminen on liian hidasta. Esimerkiksi edellä esitettyihin puutteisiin on reagoitu oikeusministeriön mietinnössä, jossa pohditaan kuluttajasuojaviranomaisen toimivaltuuksia. Mietinnössä kuluttaja-asiamiehelle esitetään oikeutta hakea seuraamusmaksua elinkeinoharjoittajalle tiettyjen kuluttajasuojasäännösten rikkomisesta. Lisäksi on ehdotettu lainsäädännön muuttamista niin, että vertaislainat rinnastettaisiin kuluttajaluottoihin.

Pikaluottolainsäädännön muutoksia koskevat seurantatutkimukset osoittavat, että molemmille muutoksille on selvä tarve.

Kirjoittaja Anssi Keinänen  on lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella ja mukana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa ”Nuorten velkaongelmat – velkatyypit, selviytyminen ja vastuukysymykset”.

 

Hankkeessa on julkaistu mm. seuraavat pikaluottoa koskevat tutkimukset:

• Majamaa, Karoliina – Rantala, Kati – Sarasoja, Laura: Velkaongelmien luonne ja pikavippiuudistuksen vaikutukset velkomustuomioiden valossa. Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 9/2016.
• Vartiainen, Niko: Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön ja pikaluottomarkkinoiden kehitys vuosina 2009–2015. Lakimies 1/2016, s. 102–124.

 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella tarjotaan opetusta ja tuotetaan tutkimusta lainsäädäntöön liittyen oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen -oppiaineessa. Oppiaineen opetus ja tutkimus on suunniteltu siten, että se tarjoaa käyttökelpoisen tarkastelukehikon, peruskäsitteistön ja teoreettisen taustan, jota vasten lainsäädäntöä ja sen vaikutuksia voidaan tutkia analyyttisesti ja järjestelmällisesti. Oppiaineen tarjoamia kursseja voi myös opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.