Oivalluksia vai käskyjä

Aducate_K8-3”As we all know, everybody is interested in carrying out their own ideas for solution, rather than blindly following someone else’s ideas. The steps they make must make sense to them before they are willing to invest their time and energy to make necessary changes.” -Insoo Kim Berg, Peter Szabó

Kuvittele seuraava tilanne. Työskentelet asiantuntijana OrderORInsight Oy:ssä. Esimiehesi tulee luoksesi, keskeyttää työskentelysi ja kertoo havaitsemastaan ongelmasta (joka liittyy tekemisiisi) sekä samaan hengenvetoon kertoo yksityiskohtaisesti kuinka sinun pitää toimia, jotta ongelma saadaan korjattua tai ongelmalta voidaan välttyä.

Kuvittele hieman toisenlainen tilanne. Työskentelet omalla työpisteelläsi. Esimiehesi tulee työpisteellesi ja koputtaa oven karmiin. Käännyt ja viitot esimiehesi sisään. Esimiehesi kertoo, että hän haluaa keskustella kanssasi havaitsemastaan ongelmasta ja kysyy, että olisiko nyt hyvä hetki? Nyökkäät ja vastaat myöntävästi. Esimiehesi kertoo havaitsemastaan ongelmastaan ja tiedustelee sinulta mitä sinä asiasta ajattelet. Kerrottuasi ajatuksesi esimiehesi kysyy mitä mielestäsi asiassa pitäisi tapahtua ja miten asiassa kannattaisi edetä. Keskustelu esimiehesi kanssa etenee ja koet hänen arvostavan sinun ajatuksia ja osaamistasi. Keskustelun aikana huomaat kuinka ongelman ratkaisemisesta olisi sinulle itsellesi hyötyä. Saat ahaa-elämyksen ja keksit kuinka asiassa kannattaa edetä ja mikä on roolisi asiassa. Tunnet onnistuvasi kun keksit asiaan ratkaisun. Sovit esimiehesi kanssa kuinka asiassa edetään ja mitä teet asian eteen.

Kumpi olisi sinulle mielekkäämpi tapa hoitaa työasioita?

Me saamme työtehtäviä hoidettaviksi ja ongelmia ratkaistavaksi. On asioita ja tilanteita, joissa emme voi vaikuttaa asian etenemiseen tai kuinka se hoidetaan – onhan työpaikan toimintaohjeet ja lainsäädäntö noudatettavana. Mutta jos olisi myös tilanteita, joissa me itse voisimme vaikuttaa ongelman ratkaisemiseen tai kuinka asia hoidetaan tai kuinka tavoite saavutetaan, niin kokisimmeko olevamme vielä enemmän osaavia, arvostettuja ja tarpeellisia palasia palapelissä? Ja siten olisimmeko innostuneempia ja saisimmeko enemmän aikaan? Veikkaan, että kyllä.

Muistan elävästi erään puhelinkeskustelun uuden esimieheni kanssa 2-3 vuoden takaa. Kerroin hänelle tilanteesta, joka mielestäni vaati esimiehen päätöksen. Selostin tilanteen taustat ja mielestäni vaihtoehdot mitä meillä oli. Odotin, että hän tekisi päätöksen asiassa. Mutta hän kysyikin minulta mitä asian suhteen pitäisi tehdä. Olin hämmästynyt ja ehken myös hieman pettynyt, että hän ei tehnyt päätöstä suoralta kädeltä. Esimieheni esitti minulle lisäkysymyksiä ja pohdin niihin vastauksia. Ehdotin lopulta kuinka asiassa kannattaisi mielestäni edetä. Tämän pohjalta esimieheni teki päätöksen ja minä aloitin sen toteuttamisen. Puhelinkeskustelun jälkeen olin hieman hämmentynyt uuden esimieheni tavasta toimia, mutta myös kovin innostunut. Ehkä hän auttoi minua saamaan oivalluksen.

Our standard practices for improving performance involve techniques that are largely ineffective at helping others: giving advice, solving problems… To maximize our effectiveness as leaders, it’s time to give up second guessing what people’s brains need and becoming masters of helping others think for themselves. The best way is by defining solutions rather than problems… Pivotal to all this is the art of enabling other people to have their own insights. Once people have their own insights, our job as quiet leaders is to provide the encouragement, ongoing support and belief in people…” –David Rock

arttublogi

Kirjoittaja: Arttu Puhakka, ratkaisukeskeinen valmentaja ja työyhteisö kouluttaja. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Itä-Suomen yliopisto. arttu.puhakka@uef.fi, @arttucoach, arttupuhakka.com

 

Hannu Simström: Ikäjohtamisesta

”Yrityksen kilpailukyky riippuu enemmän kuin mistään muusta siitä, mitä siellä osataan, miten tuota osaamista käytetään ja kuinka nopeasti kyetään oppimaan uutta.” (Laurence Prusak)

Hyvä ikäjohtaminen tukee oppimista ja yhdistää eri-ikäisten vahvuudet

Ikäjohtamisessa on kyse henkilöstövoimavarojen johtamisesta ja aivan keskeisesti eri-ikäisten osaamisen johtamisesta ja kehittämisestä. Hyvä ikäjohtaminen tukee oppimista ja edistää eri-ikäisten erilaisen asiantuntemuksen ja kokemuksen jakamista ja yhdistämistä. Yrityksen visio ja strategia näyttävät osaamisen kehittämiselle suunnan.

Eri-ikäisyys ja erilaisuus pitäisi nähdä todellisena rikkautena. Organisaatiossa oleva osaaminen ja asiantuntemus on tunnistettava ja hyödynnettävä täysipainoisesti. Kaikenikäisten osaamista on arvostettava ja kehitettävä tasapuolisesti. Nuorten uusin tieto ja vahvuudet on yhdistettävä kokeneempien vahvuuksiin täydentämään toisiaan. Osaamisen jakamiselle ja hiljaisen tiedon siirtämiselle on myös oltava riittävät resurssit. Eri sukupolvien yhdessä työskentely ja yhdessä oppiminen edistää tiedon ja kokemuksen jakamista, ammatillista kehittymistä sekä myös uusien innovaatioiden syntyä.

Lähiesimiesten toiminta avainasemassa

Organisaation lähiesimiehillä on avainrooli eri-ikäisten osaamisen johtamisessa ja kehittämisessä. Arjen esimiestyössä korostuu tunneälyn ja tunneälytaitojen merkitys. Tunneälykäs esimies osaa ottaa huomioon erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten yksilölliset tarpeet ja tavoitteet osaamisen kehittämisessä. Hän saa eri-ikäiset työskentelemään yhdessä, jakamaan avoimesti osaamistaan ja oppimaan toinen toisiltaan. Kannustuksellaan ja rakentavalla palautteellaan esimies tukee kaikenikäisten oppimista, luo positiivista ilmapiiriä ja saa esiin jokaisen työntekijän parhaat kyvyt.

Työyhteisön monimuotoisuus ja eri-ikäisyys on voimavara, joka on saatava palvelemaan nykyistä tehokkaammin organisaation toimintaa. Tähän tarvitaan hyvän johtamisen lisäksi koko työyhteisöltä keskinäistä arvostusta ja kunnioitusta, avointa vuorovaikutusta ja oikeita ikäasenteita. Kielteiset asenteet ja ennakkoluulot edistävät ikäsyrjintää ja ovat suurin este osaamisen kehittämiselle ja eri-ikäisten yhteistyölle. Esimiehet ovat työyhteisönsä asennejohtajia ja siksi avainasemassa myös myönteisten ikäasenteiden juurruttamisessa.

Suomen joukkue osoitti Sotshin talviolympialaisissa, kuinka arvokas yhdistelmä voikaan olla nuoruus ja kokemus. Eri-ikäisten ja eri-sukupolvien erilaista osaamista ja kokemusta yhdistämällä saavutettiin upeata menestystä sekä hiihtoladuilla että jääkiekossa. Olisiko tässä opittavaa myös suomalaisella työelämällä?

Oma kuva DSC_5988

Kirjoittaja Hannu Simström on filosofian tohtori ja johtamiskouluttaja, joka on väitellyt Tampereen yliopistossa tunneälytaidoista ikäjohtamisessa. www.simstrom.fi Simström kouluttaa Ikä3.0 -hankkeen Future Leadership koulutuksessa. Hanketta rahoittavat mm. Pohjois-Karjalan ELY-keskus ja Euroopan sosiaalirahasto.

logopalkki_vari_pieni