syyskuu 2015 - Jatkuva oppiminen

30 syyskuun, 2015

Opiskelun tueksi

Opiskelun aloittaminen aikuisena on yleensä aika pitkäkestoinen prosessi. Ennen varsinaista opiskelupäätöstä tulee yleensä mietittyä monenlaisia erilaisia asioita ja vaihtoehtoja. Erityisesti jos on työelämässä. Opiskelenko nykyistä työtäni tukevia opintoja vai haluaisinko kenties vaihtaa alaa? Vai tuulettaa aivojani ihan uusilla koulutusaloilla? Haluanko tietää, miten ravitsemus tai liikunta vaikuttavat minuun ja hyvinvointiini? Vai olisiko haaveena perustaa oma yritys ja pitäisikö opiskella hieman kauppatieteellisiä opintoja?

Yksi miettimisen aihe on myös se, että miten rahoitan opintoni? Mitä mahdollisuuksia on opiskella työn ohella? Onko minulla varaa opintoihin? Voisinko jäädä opintovapaalle?

Ohjausta jo ennen opintojen aloitusta

Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joita voi miettiä yhdessä opinto-ohjaajien kanssa. Yhdessä voimme kartoittaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Voit tulla joko paikan päälle tai voimme tavata verkon välityksellä tai vaikka sopia puhelinajan. Toki kannattaa tutustua etukäteen meidän www-sivuihin, erilaisiin oppaisiin, seurata meitä somessa ja osallistua mahdollisesti tarjolla oleviin opintoinfoihin.

Siinä vaiheessa, kun jo tiedät, mitä haluat opiskella ja haluat tietää tarkemmin opintosisällöistä, kannattaa olla yhteydessä koulutusalan tai oppiaineen suunnittelijaan. Hän tuntee tarkimmin opetusohjelman, koulutuksen rakenteen ja erilaiset suoritustavat.

Opinnot alkavat yleensä ns. alkuohjauksella, joka voi tapahtua joko paikan päällä tai verkon välityksellä. Tällöin käydään läpi seikkaperäisesti koulutuksen ja opintokokonaisuuden sisällöt, suoritustavat, opintojen ohjaukseen liittyvät asiat sekä kannustetaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman (hops) tekoon aikatauluineen. Tässä vaiheessa saa tukea suunnittelijoilta, koulutussihteereiltä ja tuutoreilta.

Verkossa ja verkostoissa

Kun opinnot ovat lähteneet käyntiin, on tärkeä verkostoitua muiden opiskelijoiden kanssa. Kannattaa vaihtaa ajatuksia joko verkko-oppimisympäristössä, facebookissa tai kasvotusten, mikäli opintoihin tai koulutukseen liittyy lähitapaamisia. Kannattaa myös olla aktiivinen opettajien, kouluttajien ja tuutoreiden suuntaan. He ovat sinun oppimisen kannalta merkittäviä henkilöitä. Koulutuksen aikana on hyvä antaa palautetta opinnoista sekä arvioida omaa edistymistä. Mikäli opinnot eivät suju suunnitelmien mukaisesti tai aikataulutuksessa tai opiskelutaidoissa ja –tekniikoissa on petrattavaa, kannattaa ottaa yhteyttä opinto-ohjaajiin. Tällöin et jää opiskelutahdista jälkeen ja saat neuvoja, ohjausta ja tukea opintojen edistämiseen.

Kun opinnot/koulutus on loppuvaiheessa, on hyvä suunnata katsetta jo tulevaisuuteen. Onko tarjolla jotain uutta? Onko oppiaineessa tarjolla perusopintojen jälkeisiä aineopintoja? Löytyykö jokin sopiva täydennyskoulutus? Pitäisikö tähdätä johonkin tutkintoon?

Opintojen jälkeen on hyvä pitää yllä koulutuksen tuomia verkostoja ja osallistua mahdolliseen alumnitoimintaan esimerkiksi pysymällä edelleen koulutusalakohtaisissa facebook –ryhmissä. Opintojen tuomaa tietoa ja osaamista on syytä arvostaa ja hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. On tärkeää löytää teoreettisen tiedon sovellettavuus käytännön työelämässä. Sinä olet se, joka muuttaa ja kehittää itseään ja sitä kautta työyhteisöä uuden oppimisen myötä.

Alla kuvattuna opinto-ohjauksen prosessi opiskelijan näkökulmasta.

Kirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle.Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

23 syyskuun, 2015

Elämäntapamuutos – teoriassa helppo, mutta käytännössä vaikea

Lehdet, kirjat, netti ja televisio suoltavat jatkuvalla syötöllä ohjeita hoikemman vartalon ja paremman terveyden saavuttamiseksi. Nykyään erilaisista ruokavalioista suosiossa ovat hiilihydraattien ja gluteenin karttaminen, proteiinin tankkaus, paastoaminen ja lukuisat muut muotidieetit ja liikunnan osalta tehokkaat intervallit. Tulevaisuudessa tarjotaan sitten jotain muuta, tai sitten jotain jo aikaisemmin pinnalla ollutta ja uuden paluun tehnyttä. Resepti ja siten myös ongelmat pysyvät kuitenkin samoina.

Ongelma on se, että pidemmän päälle nämä ratkaisut eivät lähes koskaan toimi. Ennemmin tai myöhemmin into lopahtaa ja laihdutetut kilot hiipivät takaisin tai kunnon nousu jää vain lyhytaikaiseksi piikiksi. Laihduttajista näin käy masentavan usein, jopa lähes kaikille. On arvioitu, että esimerkiksi laihduttaneista noin 90-95% lihoo menettämänsä kilot takaisin vuodessa tai parissa. Pidemmällä aikavälillä tulokset ovat vieläkin masentavampia. Useat ovat lisäksi yrittäneet useita, jopa kymmeniä, kertoja ja käytännössä samoin huonoin tuloksin. Hetkellisesti laihtumaan tai kunnon kohottamiseen pystyvät lähes kaikki, mutta pysyviin tuloksiin vain erittäin harvat. Sama koskee muitakin elämäntapamuutoksia.

Lopputulos näyttäisi olevan riippumaton siitä, millä tavalla elämäntapamuutos, kuten laihdutus on toteutettu. Muotidieetit ja maltillisemmat dieetit eivät käytännössä juuri eroa pitkäaikaistuloksiltaan. Samoin käy myös karppaajille, vaikka aluksi tulokset voivatkin olla lupaavat. Näin käy myös televisioformaattien laihduttajille, mutta tätä ei käytännössä koskaan näytetä. Usein juuri televisiokameroiden sammuttua alamäki eli painonousu alkaa.

Miksi elämäntapamuutos on niin vaikeaa?

Miksi näin käy eli miksi laihdutus, tai ylipäätään elämäntapojen pysyvä muuttaminen, on niin vaikeaa? Miksi lähes poikkeuksetta käy niin, että ennemmin tai myöhemmin lipsutaan takaisin entisiin tottumuksiin? Laihduttajien olisi olennaista pysähtyä miettimään asiaa, erityisesti silloin, jos takana on jo lukuisia yrityksiä. Sama koskee usein myös ohjeiden antajia. Tahdosta se tuskin on kiinni, sillä tuskin kukaan suurella vaivalla laihtunut, tai kuntoansa parantanut, haluaa ehdoin tahdoin heittää kaiken näkemänsä vaivan hukkaan. Tiedostakaan sen ei pitäisi olla kiinni. Suurin osa tietää kyllä hyvin, että tuloksiin päästäkseen täytyy syödä kevyemmin ja liikkua enemmän, ja pysyviin muutoksiin muutoksien täytyy olla pysyvät. Periaatteessa elämäntapamuutos on siis helppo, mutta käytännössä se on kerta toisensa jälkeen osoittautunut olevan erittäin vaikeaa.

Tiedetään, että useat tekijät hankaloittavat pysyvää laihdutusta ja elämäntapamuutoksia ylipäätään. Laihdutuksen osalta meitä vastaan ovat mm. ympäristö ja erityisesti omat geenimme ja fysiologiamme, jotka ovat sopeutuneet eloonjäämistä, ei hoikkuusihanteita varten. Kehomme on muokkautunut varastoimaan tehokkaasti vararavintoa, joka on auttanut selviämään aikoina jolloin ravintoa ei ole ollut tarjolla. Jos geenimme altistavat meitä lihomiselle, eivät ne laihtumisen myötä muutu ainakaan edullisempaan suuntaan, vaan altistavat painonnousulle edelleen. Laihtuminen aiheuttaa lisäksi energiankulutuksen vähenemistä, koska laihtuessa lähes aina menetetään energiaa kuluttavaa lihasmassaa ja keventyneen kehon liikuttelu kuluttaa vähemmän energiaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että edelleen laihtumiseksi tai painon ylläpitämiseksi meidän täytyy syödä aikaisempaa vähemmän. Lisäksi ympäristö, joka on täynnä syömistä ruokkivia ja liikunnan välttelyä helpottavia tekijöitä, hankaloittaa urakkaa entisestään. Peliä, jossa vastapelureita on lukuisia, vieläpä voimakkaita sellaisia, mutta omalla puolella ei apuna ketään, on hankala voittaa.

Lohduttavaa on onneksi se, että myös onnistuneita eli pysyvästi painonhallinnassa onnistuneita tai elämäntapamuutoksen tehneitä on. Onnistuminen on siis mahdollista. He tarjoavat samalla mahdollisuuden oppia, että mikä onnistujia yhdistää. Tutkimuksien mukaan onnistumista ei näytä ennustavan mikään tietty ruokavalio, vaan osa on laihtunut vähärasvaisella ruokavaliolla, osa annoskokoja pienentämällä, osa hiilihydraatteja karsimalla ja iso osa useita tekijöitä yhdistelemällä. Sama koskee liikuntaa. Mitään maagista menestysreseptiä ei ruokavaliossa tai liikunnassa näyttäisi siis olevan, vaan onnistuminen selittyy jollain muulla.

Rennolla otteella pysyvämpiin tuloksiin

Yksi tärkeä esille nouseva asia on se, että painonhallinnassa, tai muissa elämäntapamuutoksissa, onnistuneet suhtautuvat joustavasti syömiseen ja liikuntaan. Enimmäkseen he syövät terveellisesti ja liikkuvat säännöllisesti, mutta sallivat myös poikkeukset, kuten nautinnot ja laiskottelun. Tämä on vastoin sitä mitä yleensä laihdutuksessa lehtien ohjeessa tai televisioformaateissa tarjotaan. Niissä ruokavalio- ja liikuntaohjelmat ovat ehdottomia ja joiden toteutus vaatii itsekuria. Olisiko elämäntapamuutosten onnistumisen osalta lopulta niin, että kuten urheilusuorituksissa, rento suoritus on menestyksen avain ja väkisin vääntäminen johtaa vain toistuviin pettymyksiin?

Sopivan rentouden käsitettä käsitellään myös Ravitsemus ja liikunta –opintojaksolla, jonka tarkoituksena on tarjota olennaisimmat eväät niin onnistuneeseen painonhallintaan kuin liikuntasuoritukseenkin.

Vielä ennättää mukaan syksyn Ravitsemus ja liikunta 3 op verkko-opintojaksolle, joka alkaa 28.9. Lisätietoja ja ilmoittautuminen

Kirjoittaja Jaakko Mursu on ravitsemusepidemiologian dosentti ja tutkija Itä-Suomen yliopistosta. Jaakko toimii lisäksi opettajana Avoimen yliopistossa ravitsemustieteen opinnoissa.

Kuva: Matti Purojärvi

18 syyskuun, 2015

Neuropsykologinen tieto opettajan työn tukena

”Oppilaani lukemaan oppiminen on vaikeaa. Matematiikka tuntuu haastavalta. Sanalliset tehtävät eivät onnistu lainkaan. Oppilaallani on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Oppilaani ei osaa sanaakaan suomea. Osaanko auttaa oppilastani ja kuka auttaisi minua omassa työssäni?”

Kolmiportaista tukea ja integraatiota

Oppimisvaikeudet ja tukea tarvitsevat oppilaat ovat jokaisen opettajan arkipäivää. Oppilaiden ja heidän tuen tarpeensa skaala on laaja ja tuen tarvitsijoiden määrä on ollut pitkään kasvussa. Perusopetuslain muutoksen myötä oppilaan oppimisen haasteisiin tulisi tarttua varhaisessa vaiheessa ja tukea olisi tarjottava kaikille sitä tarvitseville. Tuki on porrastettu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen ja tuen astetta arvioidaan pedagogisella selvityksellä. Samaan aikaan luokkamuotoinen erityisopetus on muutoksessa. Erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla on oikeus käydä lähikoulua ja integroitua perusopetuksen luokkaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdenvertaisuus on tärkeä periaate ja oikeus käydä omaa lähikoulua ikätovereiden kanssa tukee osallisuutta. Samalla on kuitenkin noussut huoli siitä, miten tukea tarvitseva oppilas ja hänen tarpeensa tulevat huomioiduksi ja miten opettajan tietotaito pysyy muutosten perässä. Moni opettaja kokeekin epävarmuutta työssään. Voisiko neuropsykologisesta tiedosta olla apua?

Tietoa on tarjolla

Oppimisvaikeuksien tutkimus on aktiivista sekä meillä että maailmalla. Tieto ja teoreettinen ymmärrys oppimisen haasteiden syistä, monimuotoisuudesta ja tukikeinoista on lisääntynyt huomattavasti. Koko ajan opitaan lisää myös siitä, miten oppimisvaikeuksia voidaan arvioida tarkemmin. Menetelmiä tärkeämpää on kuitenkin tuntea arviointikohteensa. Neuropsykologisessa ajattelussa keskeisessä roolissa on jäsentäminen; millaisista asioista oppimisen vaikeus koostuu ja miten tukea voisi kohdistaa mahdollisimman hyvin. Oppimisen taitopyramidien tarkka tuntemus auttaa tunnistamaan yksittäisen oppilaan taitorakennelman heikkoudet. Esimerkiksi matematiikassa oppiminen tyssää usein kertotauluihin, mutta ongelma voi olla jo huomattavasti varhaisemmalla pyramidin tasolla, hatarassa lukukäsitteessä. Silloin myöskään kertotaulujen preppaaminen ei auta, vaan pyramidin pohja on ensin saatava vahvaksi. Oikein kohdennetulla ja perustaa vahvistavalla tuella tavoitellaan myös myöhempien ongelmien ennaltaehkäisyä.

Oppimisvaikeuksissa on usein tarpeen tarjota kohdennettua yksilöllistä tukea, mutta monista oppimisen tukitoimista on hyötyä koko luokalle. Tällaisia ovat esimerkiksi toiminnanohjauksen tuki, luetun ymmärtämisen harjoittelu tai muististrategioiden opetteleminen yhdessä. Kaikki oppilaat hyötyvät myös opetuksen ydinsisältöjen nostamisesta esiin sekä vaikkapa keskeisten käsitteiden kuvallistamisesta. Monien oppiaineiden sisällöt ovat myös hyvin abstrakteja, jolloin konkreettisesta havainnollistamisesta on hyötyä kaikille.

Neuropsykologi opettajan työparina

Neuropsykologin apua on perinteisesti pyydetty silloin, kun on toivottu oppilaalle neuropsykologista tutkimusta oppimisvaikeuksien takia. Haasteena on kuitenkin palveluiden epätasainen saatavuus ja lisäksi tieto voi jäädä irralliseksi koulun ja oppimisen arjesta. Voisiko siis neuropsykologi vuorostaan tullakin kouluun, lähemmäksi oppilaan ja opettajan arkea? Olemme Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskiksella kehittäneet tätä jalkautuvaa työotetta, jossa opettajat ja neuropsykologi asettuvat yhdessä miettimään oppimista, sen arvioimista ja sen tukemista. Neuropsykologiset arviot ja niistä saadun tiedon välittäminen oppilaalle ja hänen lähipiirilleen ovat edelleen tärkeä osa oppimisen tukemista. Tavoitteena on kuitenkin enenevässä määrin tuoda neuropsykologista tietoa osaksi opettajan omaa työkalupakkia. Työkalupakkia voi rikastaa esimerkiksi koulutuksen, neuropsykologisen työnohjauksen tai työpajan muodossa. Kysymyksenä voi olla omassa työssä kohdattu haaste tai kaikkia koulun opettajia koskettava aihe, esimerkiksi lukemaan oppimisen tukeminen.

Muutama paikka vapaana Lappeenrannassa järjestettävässä koulutuksessa. Tutustu ja ilmoittaudu: http://www.uef.fi/fi/web/aducate/-/1-9-2015-31-12-2015-onnistunut-koulupolku-ja-venalaistaustaisen-lapsen-kotoutuminen-3-op

lähipäivä 2.10.2015 klo 10-16 neuropsykologian erikoispsykologi, PsT Petriina Munck Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri.

lähipäivä 29.10.2015 klo 9-15.30 kouluttajina Itä-Suomen koulusta: rehtori Katri Anttila, opinto-ohjaaja Satu Komi ja pedagoginen ohjaaja Natalia Sedig.

Lisää tietoa opettajan ja neuropsykologin yhteistyöstä löytyy osoitteesta http://www.ruskis.fi/neuropsykologinen-tieto-opettajan-tukena

Petriina Munck, Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT
Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskis, Ruskeasuon koulu
munck@ruskis.fi

18 syyskuun, 2015

Uudistukset antavat mahdollisuuden kehittyä johtajana

Johtaja on näköalapaikalla

Sosiaali- ja terveysalalla johtajien työssä näkyvät oman organisaation hallinnon, henkilöstön ja palvelujen johtamisen sekä sisäisten muutosten ohella myös organisaation ulkopuoliset, johtamista muuttavat asiat. Näitä ovat esimerkiksi hallinnon rakenteiden uudistukset, väestön ja työntekijöiden ikääntyminen ja muuttoliike, sekä ulkoapäin tulevat, äkilliset ja vaikeasti ennakoitavat rakennemuutokset. Odotukset vaihtelevat sen mukaan, onko kyse lähijohtajasta, organisaation keskijohtoon kuluvasta vai strategisen tason johtajasta – vaikka eri johtajatasojen väliset erot eivät olekaan enää kovin jyrkkiä tai yksiselitteisiä.

Johtaminen on moniulotteista ja usein myös tasapainoilua

Toimintaympäristön muutokset ja oman organisaation konkreettiset uudistukset muuttavat johtajan työn painopisteitä. Kuntien organisaatiouudistuksissa johtajien määrää vähennetään ja jäljelle jäävien johtajien työmäärä saattaa lisääntyä. Lisäksi johtajat kohtaavat erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa myös vahvojen ammattien reviiriajattelua siitä, kuka mitäkin ammattiryhmää voi ja saa johtaa. Supistuvan organisaation johtaminen edellyttää osittain erilaisia johtamistaitoja ja osaamista kuin kasvavan organisaation johtaminen. Kaksoisjohtajuus eli johtajan tehtävien sijoittuminen yhtäaikaisesti organisaation eri tasoille tai tehtäväalueille tuo uusia piirteitä ja joskus myös jännitteitä johtamistyöhön. Johtajan ei aina ole helppo tasapainoilla esimerkiksi lähellä asiakasrajapintaa olevan yhden ammattiryhmän lähijohtajana ja samanaikaisesti laajemman moniammatillisen palvelukokonaisuuden johtajana.

Tuloksia saadaan motivoituneen ja osaavan henkilöstön avulla. Palveluiden on vastattava strategisia linjauksia, käyttäjien tarpeita, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa myös yhteiskunnan ja lainsäädännön vaatimuksiin. Johtajana kehittyminen ja myös vuorovaikutuksellisuus eri tasoilla olevien johtajien välillä näyttävät muotoutuvan koko ajan uudelleen. Työyhteisöissä tehdään samanaikaisesti sekä sisällöllisiä että rakenteellisia uudistuksia, tai uudistukset seuraavat toisiaan hyvin lyhyellä aikavälillä. Johtajan työ on moniulotteinen kokonaisuus ja johtajat ovat aina myös näköalapaikalla. Muutokset antavat mahdollisuuden tehdä tulevaisuutta ja kehittää toimintaa uuteen suuntaan. Konkreettisesti kyse on usein siitä, että työtapojen uudistuessa myös toiminnan rakenteiden uudistuessa myös työtapoja pitäisi uudistaa.

Vertaisverkostot ja jatkuva oppiminen ovat tärkeitä

Vertaisverkostojen merkitys korostuu erityisesti uudistuksissa, uusien toimintamallien omaksumisessa ja oman ja uuden opettelussa. Joskus on helpompi keskustella sekä tunnistaa omia kehittymistarpeitaan ja mahdollisuuksiaan oman työyhteisön ulkopuolisissa vertaiskeskustelussa kuin oman työyhteisön johtajakollegojen kanssa. Sosiaali- ja terveysalan uudistukset vaativat johtajalta joustavuutta ja myös uudenlaista johtamisosaamista. Samalla ne antavat mahdollisuuden johtajana kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Organisaatiouudistuksissa johtamisosaaminen ja sen uudistaminen saattavat kuitenkin jäädä muiden prosessien varjoon ja joskus johtaja voi jäädä yksin.

Sosiaali- ja terveysalan johtajat Kaipaavat usein johtamisessaan sekä koulutusta että foorumeja, joissa he voivat keskustella työyhteisön kehittämiseen ja uudistuksiin liittyvistä asioista. Johtamistyön sisältö muuttuu ja johtamiseen tulee alati uusia ulottuvuuksia. Muutosjohtaminen ja muutoksen hallintaan liittyvät taidot ovat erityisen tärkeitä paitsi johtajalle itselleen, myös koko työyhteisölle.

Itä-Suomen yliopiston UEF EMBA-ohjelmassa voit suunnata opintoja Sosiaali-, terveys- ja lääkealan johtamiseen. Lisää EMBA-opinnoista osoitteessa: http://www.uef.fi/fi/web/aducate/emba

Kirjoittaja Vuokko Niiranen on sosiaalihallintotieteen professori Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella, sekä UEF EMBA -koulutuksen Academic Boardin jäsen.

Blogi perustuu professori Vuokko Niirasen johtamien tutkimushankkeiden tuloksiin: Johtaminen Sosiaali- ja terveyspalveluissa – JOHTAVATsekä Tieto, osaaminen ja verkostot sosiaali- ja terveysjohdon työssä –TOVER.

Lisää tästä aiheesta löytyy mm. kirjasta Vuokko Niiranen, Minna Joensuu, Johanna Lammintakanen ja Mervi Kerkkänen ( toim.) Johtajana muutoksissa. Itä-Suomen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2014. (verkkokirjana osoitteessa http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3000)

9 syyskuun, 2015

Verkostojen rakentaminen Venäjällä

Venäjällä verkostot ovat ehdottoman tärkeitä ihan joka asiassa. Venäjää ymmärtävät ja siellä asuvat tai toimivat tietävät, että sanonta “Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy” – pitää hyvin paikkansa. Olen saanut projektini ja yhteistyön Venäjän vankiloiden, tuomioistuinten, yliopistojen ja muiden organisaatioiden kanssa toimimaan kunnolla käytännössä vain silloin, kun olen voinut käyttää aikaisemmin luotuja verkostoja hyväkseni. Venäjällä on kautta historian ollut elinehto, että epäviralliset kanavat hyödynnetään maksimaalisesti.

Koulutuksemme suunnittelumatkalla alkusyksyn Pietariin verkostot osoittautuivat taas kullanarvoisiksi. Olen reissannut sen verran Venäjällä, että ensinnäkin asumisen mukavuus ja vaivattomuus on äärettömän tärkeää ja toiseksi se, että työasioiden lomassa voi tehdä kivoja juttuja, muutakin kuin kulkea pitkin Nevskiä, tutustua nähtävyyksiin ja shoppailla. Olen majoittunut vuosien varrella monenlaisissa hotelleissa, hostelleissa ja huoneisoissa. Ystävieni boheemi, Trip Advisorinkin mukaan tykätty Home Stay on minulle rakas paikka, voittaa parhaankin hotellin mennen tullen. Hyvä sijainti takaa liikkumisen helppouden ja täydelliset aamukahvit paikallisissa kahviloissa.

Työmatkoilla Pietarissa on pakko liikkua tiukan aikataulun mukaan tapaamisesta toiseen. Tällä kertaa olin tehnyt kaiken varalta erittäin tiukan aikataulun, että varmasti ehdimme tapaamaan kahden päivän aikana kaikki koulutuksemme kannalta tärkeät kumppanit. Metro ja muut julkiset liikennevälineet ovat kätevä tapa liikkua, mutta jos aikaa siirtymiseen on vähän, on taksi hyvä vaihtoehto. Digitalisaatio tekee kovaa nousua Venäjälläkin. Mm. GeTT-palvelu on loistava sovellus, jonka ansioista taksilla liikkuminen oli vaivatonta ja nopeaa, jopa ilman kielitaitoa. Tällä kertaa olimme jokaisessa tapaamisessa ajoissa – mikä Pietarissa liikuttaessa ei ole itsestään selvää. Toki se vaatii omaakin ennakointia siitä, mihin suuntaan kaupunkia ollaan menossa ja mihin aikaan.

Ystävien luona myös ystävystyy ja verkottuu uusien ihmisten kanssa. Tällä matkalla pääsimme kuulemaan pienen start-upin toiminnasta ja suunnitelmista ja tuliaisena useat ystäväni Suomessa saavat taatusti uniikin laukun. Suomalais-venäläistä kanssakäymistä parhaimmillaan. Ja jälleen yksi lisäys Venäjällä niin arvokkaaseen kontaktiverkkoon.

Venäjän kaupan kansallisia erikoisuuksia

Tapasimme Pietarissa koulutukseemme tulevia asiantuntijoita. Parhaat konseptiimme sopivat kouluttajat löytyivät myös verkostojen kautta. Koulutuksemme tarjoaa kattauksen parhaita venäläisiä ja suomalaisia bisneksen ja oman alansa asiantuntijoita. Heidän muodostama verkostonsa tarjoaa hyvän lähtökohdan jatkaa konkreettistenkin jatkosuunnitelmien tekemistä Venäjän kaupan saralla.

Kouluttajina toimivat asiantuntijat mm. seuraavista organisaatioista: Suomen Pietarin Pääkonsulaatti, Suomalais-venäläinen kauppakamari, Finpro, Tekes, Awara Group, Promaco, Passion Logistics Oy. Akateemisesta annista huolen pitävät omien asiantuntijoidemme lisäksi Herzenin Pedagoginen yliopisto, Pietarin talous- ja finanssiyliopisto sekä ITMO – informaatioteknologian, mekaniikan ja optiikan kansallinen tutkimusyliopisto. ITMO on valittu ainoana pietarilaisena yliopistona Venäjän federaation kansalliseen Russian Academic Excellence 5-100 -ohjelmaan. Ohjelma tukee rahallisesti 15 kilpailun voittanutta venäläistä yliopistoa, jotka tavoittelevat vuoteen 2020 mennessä paikkaa 100 maailman parhaan yliopiston joukossa.

Myös koulutuspaikat on valittu niin, että ne tarjoaisivat osallistujille joka päivä uuden kohteen nähtäväksi. Nähdään Pietarissa!

Sanna Iskanius, koulutusjohtaja, Aducate