Avainsana: oppiminen

Julkaistu

Lisää ammattitaitoa ja uramahdollisuuksia uudesta sivuaineesta

Luokanopettajia kouluttavassa yliopistokaupungissa on haasteellista saada virkaa kovin nopealla aikataululla. Kokemuksen lisäksi tarvitaan monipuolista koulutusta ja tämän tiedon valossa suuntasin opiskelemaan uutta sivuainetta Itä-Suomen avoimessa yliopistossa.

Pidän opiskelusta ja hetken aikaa työelämässä oltuani huomasin, miten monia asioita ei opetettukaan yliopistossa. Olen täydennyskouluttautunut ahkerasti luokanopettajaksi ja äidinkielenopettajaksi valmistumiseni jälkeen erilaisilla kursseilla ja muutamien kymmenien opintopisteiden opintokokonaisuuksilla. Kaikista täydennyskoulutuksista on jäänyt paljon eväitä opettajan työhön.

Erikoistuin opiskeluaikoinani alkuopetukseen sekä suoritin myös äidinkielenopettajan (suomi) opinnot. Suomen kieli on kuitenkin aika laaja oppiaine, jonka opetusta on yläkoululaisillekin useampi tunti viikossa. Uskon yhtenäiskoulujen määrän lisääntyvän tulevina vuosina ja mietin, mikä voisi olla sellainen oppiaine, jota olisi lukujärjestysteknisesti helpompi opettaa yläkoululaisille luokanopettajan tuntien lisäksi. Silloin havaitsin Itä-Suomen yliopistossa tarjolla olevan terveystiedonopettajan aineenhallintapätevyyteen tähtäävät opinnot.

Verkko-opinnot, valinnaisuus ja itsenäisyys

Opinnot pystyi suorittamaan kokonaan verkko-opintoina, mikä sinetöi päätökseni lähteä opiskelemaan niitä. Opiskelu sujui hyvin työnteon ohella, sillä opiskelun pystyi aikatauluttamaan omaan elämään sopivaksi. Aloitin opinnot tammikuussa 2021 ja perus- ja aineopinnot olivat valmiit maaliskuussa 2023. Suoritustahti oli siis noin 30 opintopistettä vuoteen, mikä ei tuntunut vielä liian kuormittavalta työnteon ohessa.

Opinnoissa oli paljon valinnaisuutta ja opintokokonaisuuteen sai valita itseä kiinnostavia kursseja. Toisaalta valinnaisuus mahdollisti myös keskittymisen sellaisiin osa-alueisiin, joista itsellä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta. Kursseja meni myös monipuolisesti syys- ja kevätlukukausilla, joten kursseja pystyi valitsemaan myös suoritusajankohtaa ajatellen. Oli hienoa, ettei kaikki kurssit menneet yhtä aikaa, vaan lukujärjestykseen pystyi valitsemaan sopivan määrän kursseja.

Perhe-elämän yhdistäminen opintoihin

Kahden vuoden aikana elämässä ehti tapahtua paljon ja maailmani mullisti syyskuussa 2022 perheeseemme syntynyt esikoispoika. Opinnoista oli tuolloin tekemättä vielä parikymmentä opintopistettä ja kuulin kommentteja, etten tulisi saamaan opintoja pitkään aikaan purkkiin. Poikamme on kuitenkin erinomainen nukkuja ja päiväunien aikaan sain opintoja tehtyä erinomaisesti. Opiskelu oli sitä kuuluisaa “omaa aikaa” ja ikään kuin harrastus, joka vei mennessään.

Päiväuniaikoijen lisäksi tein opintoja pari tuntia viikonloppuisin, kun perheen miesväki puuhasteli omia juttujaan. Opinnot eivät siis tuntuneet vauva-arjessakaan lainkaan kuluttavalta puuhalta, vaan mukavalta vastapainolta ihanalle vauvakuplailulle. Suurin syy siihen, että opiskelu oli pelkästään mukavaa, on varmasti se, että opinnot pystyi valitsemaan mielenkiinnonkohteiden mukaan sekä aikatauluttamaan melko vapaasti.

Osa kursseista meni vain tiettyinä ajanjaksoina ja olisin joutunut odottelemaan viimeisen kurssin aloitusta ja arviointia aina toukokuulle saakka. Työnhaku kuitenkin käynnistyi Joensuun seudulla maaliskuussa ja halusin kovasti pätevyyden CV:n jatkoksi. Otin yhteyttä viimeisten kurssieni opettajiin ja joustoa löytyi valtavasti! Sain suorittaa kurssit nopeutetulla aikataululla ja sain kuin sainkin opinnot purkkiin ajoissa. Olen todella kiitollinen heidän avuliaisuudestaan ja ymmärtäväisyydestään.

Mitä hyötyä opinnoista oli?

Kahden vuoden opiskeluaikana ehdin tehdä myös töitä ja vahvistaa mielikuvaani siitä, että olen ennemmin pienten oppilaiden opettaja. Voisi kysyä, menikö aineenopettajaopinnot siis hukkaan, jos haluan tulevaisuudessa toimia ennemmin alakoululaisten parissa. Tähän kysymykseen vastaan, että opinnoista on äärettömän paljon hyötyä myös alakoululaisten kanssa työskennellessä eli opinnot eivät missään nimessä menneet hukkaan.

Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja jonain päivänä voisin hyvinkin opettaa terveystietoa luokanopettajana toimimisen rinnalla. Koen, että lisäpätevöityminen voi olla myös eduksi työnhaussa, jos yhtenäiskouluun haetaan kaksoiskelpoisia opettajia. Opinnot antoivat myös paljon eväitä yleiseen terveyskasvatukseen, jota tehdään läpi koko koulupolun.

Voin suositella Terveyden edistäminen ja terveystieto –opintoja opetusalalla toimiville henkilöille, jotka haluavat täydentää terveystietoon liittyvää osaamistaan. Opinnot on vaivatonta suorittaa myös työn tai perhe-elämän ohessa ja ne tuovat arvokasta ammatillista lisäosaamista. Suoritustavat ovat monipuolisia ja itseäni miellytti erityisesti erilaiset oppimistehtävät ja raportit. En ole koskaan tykännyt päntätä tenttejä varten, sillä oppimistehtävissä koen prosessoivani tietoa tehokkaammin – onnekseni moni kurssi oli suoritettavissa muulla tavoin kuin tenttimällä.

Kokonaisuudessaan olen onnellinen, että ryhdyin suorittamaan opintoja ja sain ne loppuun. Nyt taskussa on valtava määrä osaamista terveystiedon opettamiseen liittyen sekä tietenkin lupa opettaa ainetta peruskoulussa ja lukiossa. Opinnoissa yksi palkitsevimpia asioita oli varmasti tieto siitä, että aina voi oppia lisää; elinikäinen oppiminen kannustaa haastamaan itseä ja opiskelemaan uusia asioita!

Tutustu avoimen yliopiston opintotarjontaan
Opinto-ohjaus auttaa sinua löytämään suuntaa opinnoille

Emma Laakkonen työskentelee unelma-ammatissaan luokanopettajana. Hän on innokas päivittämään osaamistaan ja oppimaan jatkuvasti itsekin lisää. Opetustyön lisäksi hän tuottaa ahkerasti oppimateriaalia, ja samaan aikaan ihastelee, miten monipuolisen ammatin on itselleen opiskellut.

Julkaistu

Miksi tieltä kannattaa etsiä hernettä

Tammikuussa Rio Tinto-kaivosyhtiö pahoitteli sitä että oli pudottanut herneen kokoisen esineen jonnekin 1400 kilometriä pitkän australialaisen aavikkotien varrelle, ja lupasi lähteä etsimään sitä.

Yleensä tällaisen etsinnän ei olettaisi onnistuvan, eikä kukaan edes lähtisi etsimään; mutta tällä kertaa herne oli auton lavalta tippunut radioaktiivinen cesium-137-nappi.

Herneen vaarat ja hyödyt

Sen löytäminen sattuman kautta olisi huono juttu: maasta käteen nostettu cesium-nappi tuntuisi lämpimältä, ja kun sen unohtaisi takataskuun niin tuloksena olisi vahinkoa iholle, säteilysairautta, solukuolemaa — ja säteilyn huonoin puoli on että ihmisellä ei ole aisteja sitä varten. Ihminen varoo liian kirkasta valoa ja liian kovaa ääntä, mutta säteilyvaaran huomaa vasta sen tekemästä vahingosta. Maaperää nappi ei saastuttaisi, eikä loisi mutanttikojootteja; mutta jos joku löytäisi sen niin hän olisi vaarassa. (Ja no, onhan se sekä kallis työkalu että inha PR-haitta.)

Napin käyttötarkoitus Rio Tinton kaivoksella olisi ollut densitometria eli tiheyden mittaus: jos laitat napin kallion toiselle puolelle niin saat mitattua paljonko säteilyä tulee läpi. Useammalla mittauksella tästä muodostuu käänteisongelma: millainen ainejakauma kallion sisässä selittäisi tällaiset mittaukset? Mikä on se todennäköisin kysymys johon nämä numerot ovat vastaus? (Ja onko se sellainen että se kannattaa kaivaa esille?)

Ihmisenkin tiheyttä voi mitata

Tällaiset säteilylähteet ovat paljon voimakkaampia kuin ne mitä käytetään sairaaloissa ihmisten sisuksien kuvantamiseksi tai säteilyhoidon antamiseksi. Ja siinä missä skalpellitkin, nekin voivat tehdä väärin käytettynä vahinkoa, mutta ne ovat silti parempi vaihtoehto kuin se että ei tehtäisi mitään. Kaikella tekniikalla on riskinsä, mutta riittävillä varotoimenpiteillä (esim. että nappia ei laiteta auton lavalle niin että se tippuu sieltä) riskit ovat minimaaliset ja hyödyt ovat paljon haittoja suuremmat ja varmemmat.

Tämä nousi monta kertaa esille viime elokuussa meidän eli Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämällä Radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun (RFS) kurssilla, jonka tämän vuoden versioon on täysin sattumalta nyt ilmoittautuminen auki, linkki alla. Pakollinen radiologeille; suositeltava kaikille säteilyn kanssa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille.

Osallistujat saavat kattavan koulutuksen radiologisen kuvantamisen säteilyturvallisesta käytöstä eri sovelluksissa ja lääketieteen erikoisaloilla. Koulutuksen tavoitteena on osallistujan kattava ymmärrys säteilyturvallisuuteen liittyvistä fysiikan taustoista, niiden ilmentymistä ja hyödyntämisestä radiologisessa kuvantamisessa sekä säteilysuojelussa.

Entä Rio Tinton nappi? Se löytyi kuusi päivää myöhemmin tien sivusta; koska se säteili niin sen löysi laittamalla herkän säteilymittarin auton keulaan ja ajamalla.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

Julkaistu

Tekoälyn avulla kohti tulevaisuuden osaamistarpeita

Työelämän vaatimus nopeasta uudistumisesta haastaa koulutusorganisaatioita uudistumaan. Tekoäly on yksi väline, jonka avulla saadaan tietoa yritysten osaamistarpeista ja sen mukaan pystytään kehittämään työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Sovellusmahdollisuudet nojaavat meihin käyttäjiin.

Koulutuksen järjestäjinä työskentelemme tulevaisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Miten ympäristössämme tapahtuvat muutokset heijastuvat tulevaisuuden osaamistarpeisin? Millaisia osaajia yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa? Suomessa on pula koulutetusta työvoimasta. Nuorten ikäluokka pienenee radikaalisti vuoden 2030 jälkeen ja tavoitteeksi on asetettu, että 50 % nuorista osallistuu korkeakouluopetukseen. Jatkuvan oppimisen opiskelijamäärät puolestaan pitäisi saada nousemaan 60 % tasolle. Haasteena on edelleen, että aliedustetut ryhmät eivät kouluttaudu potentiaaliaan vastaavasti. Suomi tarvitsee lisää kansainvälisiä osaajia paikkaamaan osaamisvajetta. (Jääskeläinen 2022.)

Ympäröivä yhteiskunta moninaistuu ja luo vaateita saavutettavuuden ja inklusiivisuuden näkökulmasta. Kaikki nämä seikat haastavat koulutusorganisaatioita uudistumaan. Tutkintokoulutus ei yksistään ole riittävää vaan katsetta pitää suunnata uudenlaiseen osaamiseen. Eurooppalaisella ja kansallisella tasolla ratkaisuksi on esitetty pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämistä. Tällaiset osaamiskokonaisuudet toisivat nopeasti henkilölle mahdollisuuden hankkia tarvittavaa osaamista, mikromeriittiä, pitkän tutkintokoulutuksen sijaan. Koulutusorganisaatioilla on iso rooli tällaisten osaamiskokonaisuuksien kokoamisessa. Tämä haastaa meitä avartamaan katsantokantaamme tutkinnoista laaja-alaiseen osaamiseen. Samalla toimintakenttämme ja tietomäärät laajenevat. Tätä pulmaa ratkaisemaan tarvitsemme tekoälyä.

Osaamistarpeiden tunnistaminen tekoälyn avulla

Vauhtia uralle –hankkeessa kehitämme tekoälyä, joka ennakoi eri ammattialojen osaamistarpeita ja yhdistää niitä koulutusorganisaatioiden tarjontaan. Tekoäly on työkalu, jonka avulla voimme laajentaa ajatuksiamme siitä, millaista uutta osaamista työelämässä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan. Osaamistarpeiden selvittäminen auttaa niin yrityksiä kuin jatkuvan oppimisen opiskelijoita löytämään joustavia koulutuspolkuja näihin osaamistarpeisiin. Tekoäly tuo nähtäville millaisia koulutuksia hankkeessa mukana olevilla oppilaitoksilla, Riverialla, Karelia-ammattikorkeakoululla ja Itä-Suomen yliopistolla, on jo tarjolla. Toisaalta oppilaitoksille tekoäly voi tuoda näkyväksi millaisesta osaamisesta on tarvetta ja antaa mahdollisuuden suunnitella asiakkaille koulutusta vastaamaan näihin tarpeisiin.

Tekoälypohjaisia välineitä osaamistarpeiden tunnistamiseksi on vielä sangen vähän, vaikkakin niiden käyttö on kehittymässä. Tekoälyn hyöty on, että se pystyy prosessoimaan valtavasti tietoa. Jos asian selvittäminen vaatii suuren tietomäärän kahlaamista ja analysointia, kannattaa laittaa tekoäly töihin. Tekoäly kerää, kokoaa ja tiivistää sille opetettua tietoa, mutta yksin sen tiedon varaan ei voi yrityksiä kuin oppijoitakaan jättää. Tarvitaankin ihmisiä ja ohjausta tulkitsemaan tekoälyn tuottamia tuloksia ja käymään jatkokeskustelua datan kanssa.

Tekoälyn kanssa toimiminen vaatii pohdintaa ja kriittisyyttä, ettei tekoälyn tuottamaa dataa oteta täysin annettuna. On siis hyvä tietää, miten algoritmi tekoälyn toiminnan takana toimii, mitä tietoa se prosessoi ja mitä se on suunniteltu tuottamaan. Mitä tekoäly todella kertoo meille tulevaisuuden osaamisesta? Tällä tavoin voimme huomata, että mitä tekoälyn tuottaman tiedon ulkopuolelle voi jäädä tai millaisia asioita se toisintaa.

Tekoälysovellusten kanssa pohditaan paljon eettisiä kysymyksiä. Eettisten periaatteiden tulee ohjata tekemistä jo siinä vaiheessa, kun järjestelmää luodaan. Jokaisen tekoälyn kanssa toimivan pitää tiedostaa, mitä eettiset periaatteet oikeasti tarkoittavat käytännössä. Millä tavoin hahmotamme palveluissa ja digitaalisissa ympäristöissä olevan tiedon ja kuka tiedon on tuottanut? Toisaalta tekoälyä ja teknologiaa kehittävien pitää miettiä, ketä heidän palvelunsa koskee ja miten käyttäjien oikeudet palvelussa toteutuvat sekä mitä seurauksia mahdollisesti koituu. Kenen intressejä tekoäly palvelee?

Koulutusorganisaatiot moniosaajuuden tukijoina

Tekoälyn sovellusmahdollisuudet nojaavat meihin käyttäjiin. Siksi on hyvä pohtia, miten haluamme tekoälyä hyödyntää. Pylkkänen (2022) kuvaa kolumnissaan, että työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaamiseksi työnvälitys tarvitsee digiä ja tekoälyä. Pelkästään ihmisvoimin näiden yhdistäminen ei ole riittävää. Yritysten mahdollisuudet ennakoida osaamistarpeitaan ovat usein rajalliset. Pienissä yrityksissä ei välttämättä ole resurssia käsitellä ja arvioida saatavilla olevaa ennakointitietoa. Tiedolla johtamisen työvälineitä on viime vuosina kehitetty, mutta yhteistyötä menetelmien kehittämisessä ja hyödyntämisessä on toistaiseksi tehty vähän. Vauhtia uralle –hankkeessa kehitetty tekoäly voi olla yksi työkalu, joka jatkossa tuo nähtäville erilaisia syötteitä tarvelähtöisten koulutusten suunnitteluun.

Koulutusorganisaatiot ovat tärkeitä tekijöitä tulkitsemaan tekoälyn tuottamaa dataa ja analysoimaan datan merkitystä osaajien kouluttamisessa. Inkeri Ruuska nostaa esiin artikkelissaan “Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan luovaa moniosaamista” (2022), että tulevaisuuden työelämässä kaivataan yhä enemmän uudenlaista oppiainerajat ylittävää osaamista. Koulutusorganisaatioissa meidän tulee osata katsoa koulutusta laajemmin. Osaamista voi kehittää pienissä paloissa ja parhaimmillaan eri koulutusorganisaatioiden koulutusten yhdistelminä. Tarvitsemme tietoa ja kykyä löytää nämä mahdollisuudet. Formaalin koulutuksen mahdollisuudet ovat jo nyt paremmin löydettävissä, mutta osaamista tuotetaan myös non-formaaleissa sekä informaaleissa oppimisympäristöissä. Tähän tekoäly ja tulevaisuudessa korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 voi tuoda paremmat mahdollisuudet hahmottaa, rakentaa ja valita itselle mielekkäitä polkuja osaamisen kehittämiseen.

Kirjoittajat:

Terhi Keltanen, opintoasiainpäällikkö, opinto- ja uraohjaaja, Itä-Suomen yliopisto
Nadja Marjomaa, projektiasiantuntija, opinto- ja uraohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Jääskeläinen, A. 2022. Miksi korkeakoulujen jatkuvaa oppimista? Miksi kansallinen strategia?. Esitys 26.8.2022 Työseminaari: Kohti kansallista korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategiaa. https://okm.fi/documents/1410845/132472951/Atte+J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen+ap.pdf/8c9b7ec6-eab7-b13b-ce1d-57ae10c63019/Atte+J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen+ap.pdf?t=1662393513631 (luettu 11.11.2022)

Pylkkänen, E. 2022. Meillä ei ole varaa olla ratkaisematta kohtaanto-ongelmaa. Työ- ja elinkeinoministeriön kolumni 25.10.2022. https://tem.fi/-/meilla-ei-ole-varaa-olla-ratkaisematta-kohtaanto-ongelmaa (Luettu 9.11.2022.)

Ruuska, I. 2022. Tulevaisuuden työssä tarvitaan luovaa moniosaajutta. Työn tuuli. Kyvykkyyden johtamien organisaation menestystekijäksi. 1/2022, 7-12. Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry. https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_012022_a4_20220530-.pdf (luettu 11.11.2022)

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Julkaistu

Apteekkiala kriisissä? Mistä ratkaisu työvoimapulaan?

Havahduin! Selailin lokakuun alussa tyomarkkinatori.fi (aikaisemmin mol.fi) sivuston työpaikkailmoituksia hakusanalla farmaseutti. Työpaikkailmoituksia löytyi noin sata ilmoitusta, mietin että mitä nyt tapahtuu? Minkälaisia työsopimuksia on tarjolla ja missä? Tarkemman analysoinnin ja tsekkauksen jälkeen sanoisin, että osittain tämä suuri ilmoitusten määrä johtuu vuokrafirmoista. Lisäksi huomasin, että laajasti ympäri Suomea löytyi näitä avoimia työpaikkoja. Näistä kaikista ilmoituksista noin 60 prosenttia oli kokoaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia ilmoituksia. Vuokrafirmojen hakuilmoituksia oli noin 20 prosenttia kaikista ilmoituksista ja minut yllätti myös se, että tässä oli jopa viiden eri yrityksen ilmoituksia. Kilpailu hyvistä työntekijöistä on selvästi kovaa apteekkialalla. Tästä syystä kannattaakin ehdottomasti panostaa enemmän ilmoituksiin ja osassa ilmoituksia tarjotaankin esimerkiksi työsuhdeasuntoa tai lukee teksti, että avustamme asunnon löytämisessä paikkakunnalta.

Näissä työpaikkailmoituksissa näkyy mielestäni ihan liian vähän työntekijän näkökulmia. Monesti se miten päätyy tietylle paikkakunnalle töihin, liittyy toki paikkakunnan vetovoimaan tai harrastusmahdollisuuksiin. Paljon riippuu myös siitä, onko työntekijällä jo perhettä ja se miltä paikkakunta näyttää esimerkiksi lapsiperheen suuntaan. Toisaalta hyvä työyhteisö ja työilmapiiri ovat sellaisia tekijöitä, jotka saavat työntekijän pysymään paikkakunnalla. Lisäksi itselleni ja monelle muullekin on varmasti tärkeää, että työssä pääsee kehittämään omaa osaamistaan ja tarvittaessa kouluttautumaan. Joskus se voi olla jokin pienikin koulutus, joka antaa sisältöä työelämään ja innostaa kehittämään omaa osaamistaan. Mieleeni tulee heti tämä ensimmäistä kertaa järjestettävä meidän Jatkuvan oppimisen keskuksen sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen kanssa yhteistyössä järjestettävä Näy ja vaikuta verkossa – someseminaari farmasian ammattilaisille 12.1.2023 | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)  seminaari. Koulutus antaa hyviä valmiuksia ja vinkkejä somen tehokkaampaan hyödyntämiseen.  

Havainnollistan vähän apteekkia työpaikkana ja itse olen ajatellut apteekin työyhteisöä aina jääkiekkojoukkueen kautta. Jääkiekkojoukkueen roolit kuvaavat hyvin apteekkikenttää. Apteekkari on yleensä se joukkueen valmentaja, joka ohjaa ja kannustaa joukkueensa aina vaan parempiin suorituksiin. Hänellä on monesti apuna proviisori, joka puolestaan voi toimia apuvalmentajan roolissa tai vaihtoehtoisesti myös kentällä osana joukkuetta. Farmaseutit puolestaan tekevät töitä kentällä, välillä painetaan hommaa hyökkäyspäässä (käsikaupan puolella) ja välillä puolustuspäässä (reseptipuolella). Viimeisempänä maalivahdin roolissa toimivat tekniset työntekijät. He varmistavat viimeisenä, että hommat pyörivät (kiekko ei mene omaan maaliin) ja logistiikka pelaa. Kaikki nämä roolit ovat kokonaisuuden kannalta keskeisiä ja hyvällä joukkueella dynamiikka on kunnossa.

Joukkue voi kulkea voitosta voittoon ja kaikki sujuu hienosti. Joskus voi kuitenkin tulla loukkaantumisia ja se joukkueen kantava voima voi olla sivussa pidemmänkin ajan. Parhaassa tapauksessa neljännen ketjun ”Teemu” tulee, nostaa tasoa ja ottaa homman haltuun, jos sille Teemulle annetaan mahdollisuus. Näin se menee monesti käytännön työelämässäkin, jollakin työntekijällä voisi olla piilevää osaamista tai haluja ottaa isompaa roolia sekä vastuuta joukkueen pärjäämisestä. Voi kuitenkin olla, ettei siihen tule mahdollisuutta ja silloin ei saada joukkueesta irti kaikkia tehoja. Lisäksi valmentajan tulisi osata tunnistaa nämä tilanteet ja tarvittaessa lähettää pelaajia harjoitusleirille eli koulutuksiin. Tällöin pelaajan ura saa sopivasti boostia ja hän venyy kentällä yhä parempiin suorituksiin. Joukkueen kannalta pahimmassa tapauksessa tämä piilevä kyky saa itselleen hyvän tarjouksen ja vaihtaa joukkuetta yllättäen kesken kauden.

Olen tässä syksyn mittaan harrastanut itsereflektointia ja pohtinut mitkä tekijät olisivat saaneet pitämään motivaation yllä apteekkityössä. Varmasti joku laajempi koulutuskokonaisuus olisi saanut minut sitoutumaan apteekkityöhön ja koulutukseen. Näistä meidän koulutuksistamme oma suosikkini on geriatrisen lääkehoidon asiantuntija koulutus Geriatrisen lääkehoidon asiantuntijakoulutus 20 op | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi). Tästä koulutuksessa on monipuolinen kattaus minua kiinnostavia aiheita, kuten palliatiivinen lääkehoito ja turvallisen lääkehoidon toimintakulttuuri.

Jatketaan jääkiekkotermeillä, itselleni osui lopulta viimekeväänä ”drafti”. Siinä pääsin näyttämään omaa osaamistani ja esiintymistaitojani monipuolisesti, osasin suhtautua sopivalla asenteella siihen itse tilaisuuteen ja näin mitä mahdollisuuksia ”joukkueen” vaihdolla voisi minun uralleni. Voin vilpittömästi sanoa, että hoitovapaalla ollessani työpaikkailmoitusten selailu ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tässä olikin pitkälti kyse sattumasta, koska kuulun Facebookissa ryhmään Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijat ja nykyinen kollegani Ville linkitti työpaikan hakuilmoituksen sivulle. Muistan vielä hyvin tilanteen, olin juuri saanut tyttären nukutettua vaunuihin ja rentouduin viereiseen riippukeinuun, avasin kännykän lukitusnäytön ja siinä se ilmoitusviesti oli. Tämä pysäytti minut ja sai pohtimaan asiaa. Laitoin heti vaimolleni linkin hakuilmoitukseen, että katso nyt tuli mielenkiintoinen työmahdollisuus vastaan ja hakisinko? Prosessointi itselläni kesti kuitenkin vielä useita päiviä ja vaimolta tuli kannustusta, että hae ihmeessä, jos vähänkään kiinnostaa. Lopulta oli ihan selvä asia, etten voi sivuttaa tätä mahdollisuutta. Päätyminen valinnan ensimmäiselle sijalle oli itselleni pieni yllätys, vaikka tiedostin omat mahdollisuuteni.

Tässä sitä nyt sitten ollaan Jatkuvan oppimisen keskuksella töissä ja pelataan ihan eri liigassa. Nyt teen ihan eri hommia ja tekeminen on monipuolista. Tärkeintä tässä nykyisessä työssäni on, että saan laittaa itseni täysillä likoon joka otteluun. Onhan se selvä homma, että kun hyppää eri sarjaan, niin annan näyttöjä samalla ja vakuutan kollegani omalla osaamisellani. Nykyinen joukkueeni on tullut tässä syksyn mittaan tutuksi ja hienosti olen saanut tukea omilta ketjukavereilta. Tässä on myös samalla vähän jo viritelty yhteistyökuvioita toisten kentällisten kanssa ja yritetään auttaa heitä eteenpäin. Marraskuun kehittämispäivät veivät kyllä meidän joukkuettamme eteenpäin ja on meillä vaan hieno porukka Jatkuvan oppimisen keskuksella. Itselläni saldona on nyt pari onnistumista ja tästä on hyvä jatkaa kevät kaudelle.  

Yhteenvetona joukkueena ajattelu vie työyhteisöä eteenpäin ja valmentajan pitää pyrkiä huomioimaan yksilöt, jotta joukkueella menisi hyvin. Työntekijät ovat apteekin tärkein voimavara ja viihtyisä työympäristö on oleellinen asia sekä on tärkeää myös muistaa antaa sopivasti tunnustusta hyvistä suorituksista. Täydennyskoulutukset voisivat olla yksi tekijä, jolla saadaan apteekkien vetovoimaa työpaikkana ylläpidettyä. Toinen vetovoimatekijä voisi olla ehdottomasti monipuolisissa työtehtävissä, apteekkien pitäisi pyrkiä hyödyntämään enemmän esimerkiksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntija osaamista. Näkisin hyvänä mahdollisuutena tiiviimmän yhteistyön julkisen terveyden huollon ja yksityisten hoivakotien kanssa. Apteekkien osaaminen pitäisi pyrkiä tuotteistamaan ja myymään sitä osaamista yhteistyökumppaneille. Apteekkien kannattaisi ehdottomasti yrittää hyödyntää enemmän sosiaalista mediaa ja pyrkiä käyttämään sitä myös yhtenä rekrytointikanavana. Voin vain omasta kokemuksestani todeta, että somessa kannattaa olla mukana ja suhtautua avoimin mielin tulevaisuuden haasteisiin. Mielenkiintoisessa murroksessa kyllä apteekkiala elää tällä hetkellä ja tuleville farmaseuteille on varmasti tarvetta työelämässä.

Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä.

Julkaistu

Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija -koulutus avaimena uudelle uralle, farmaseutin urapolku!

Itselläni on työurani aikana tullut hetkiä, jolloin olen tarkastellut kriittisesti omaa urakehitystäni ja miettinyt, miten saisin työntekoon lisää imua sekä mielenkiintoisia uusia haasteita. Kolmen vuoden farmaseuttina työskentelyn jälkeen apteekissa mietin, miten kehittäisin itseäni. Sopivasti meillä oli silloisen työnantajani kanssa kehityskeskustelu ja hän nosti esille Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksen, kiinnostaisiko tämä. Hyvin nopean pohdinnan jälkeen olin heti kiinnostunut koulutuksesta. Tiesin ettei asiakkaan syvällisempi kohtaaminen ja hyvän vuorovaikutuksen rakentaminen ole välttämättä helppoa. Ajatuksena minulla oli kuitenkin, että laitan itseni vähän epämukavuusalueelle, jotta voin kehittyä asiantuntijana ja saan työtehtäviini uutta mielenkiintoista sisältöä.  

Se oli joulukuussa 2012, kun aloitin ensimmäisessä lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa Itä-Suomen yliopiston Aducatessa. Koulutus rakentui silloin viidestä kahden päivän lähijaksosta, meillä oli hyvä ja kannustava porukka, sekä hyvät kouluttajat. Koulutuksen aikana jo huomasin, että tulinkin hyvin juttuun lääkehoidon arviointi asiakkaiden kanssa ja lääkehoidon arviointi oli mielenkiintoista sekä kehittävää tekemistä. Alkuaikoina ensimmäisiä arviointeja tehdessäni saatoin kesken yönkin herätä unesta ja huomata, että miten muuttaisin tätä lääkitystä tai että mikä tässä lääkityksessä voisi olla ongelmana. Vuosi Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa meni todella nopeasti ja vaadittavat arvioinnit sain kasaan nopeasti. Lisäksi asiakkaat ja paikkakunnan lääkärit suhtautuivat positiivisesti uuteen apteekin palveluun. Sain tämän koulutuksen myötä merkittävästi intoa apteekkityöhöni ja pääsin kehittymään lääkehoidon arvioinnin asiantuntijana.  

Jälkikäteen olen pohtinut, miksi kaikki sujui koulutuksessa niin jouhevasti. Varmasti siihen vaikutti merkittävästi juuri tämä lähiopetus ja vertaistuki kanssaopiskelijoilta. Muistan, että keskustelimme lähijaksoilla arvioinneista ja siitä, kuinka itse kullakin homma etenee. Nyt olemme tarjoamassa LHA Old School lääkehoidon arviointi koulutusta, tähän koulutukseen olemme ottaneet vanhasta koulutuksesta mukaan tiiviimmän opiskelijoiden ohjauksen ja osa opiskelusta tapahtuu lähiopetuksena. Olen mukana koulutuksessa toisena opettajana, mikäli saamme tarvittavan määrän opiskelijoita kurssille.  

Apteekkityössäni sain säännöllisesti arviointiasiakkaita ja pääsin kehittämään osaamistani. Huomasin, että arviointien tekeminenkin alkoi sujumaan tietyllä rutiinilla, enkä enää heräillyt öisin pohtiessani asiakkaiden arviointeja. Muutaman vuoden jälkeen pohdin uudelleen omaa urakehitystäni, miten voisin syventää osaamistani. Hoivapuolen osaaminen alkoi kiinnostaa. Laitoinpa jopa yhden työhakemuksenkin vanhustenkoti yhdistyksen toiminnan johtajan tehtävään, mutta en tullut valituksi pelkällä farmaseutin kokemuksella. Sitten vuonna 2019 tuli paikkakunnalleni hyvä mahdollisuus opiskella joustavasti monimuotototeutuksella sairaanhoitajaksi, tartuin tilaisuuteen ja pääsin opiskelemaan. Minulla oli jo sen verran pitkä apteekkiura takana, että pystyin hyödyntämään aikuiskoulutustukea erityisesti sairaanhoitajaopintojen palkattomiin pakollisiin harjoitteluihin. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuoden 2021 joulukuussa.  

Sairaanhoitajaopintojeni aikana huomasin, kuinka paljon farmaseuttista osaamista arvostetaan hoivapuolella. Esimerkiksi lääkäreiltä keskussairaalassa harjoittelussa sain palautteena, että onpa sinulla mielenkiintoinen koulutustausta yhdistelmä. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa itsekin aloin ymmärtämään, että sairaanhoitajan tutkinnon kautta minulle aukeaa ihan uudet uramahdollisuudet. Todellakin vaihtoehtoja olisi monia verrattuna pelkkään farmaseutin koulutustaustaan. Meillä käytiin sairaanhoitaja opintojeni aikana myös kotona syvällisiä keskusteluja lasten kanssa, miksi isä opiskelee? Heistä se oli hauskaa, kun he aloittivat koulunkäynnin ja samalla isäkin oli opiskelija. Silloinkin sain myös selittää lapsille, että tämän opiskelun kautta minulle voi joskus tarjoutua tilaisuus tehdä muutakin työtä. Heistä se oli todella hienoa, kun kävin opintojeni aikana useissa eri harjoitteluissa esimerkiksi terveysasemalla ja keskussairaalassa. Tiedän, että koulussa kerrottiin kavereille ylpeänä, missä olin milloinkin töissä. Oli todella hienoa olla esikuvana omille lapsille ja huomata, kuinka tarkasti he tekevät havaintoja omista vanhemmistaan. Minusta tuntuu siltä, että meidän perheemme vanhimmat lapset (nyt 8- ja 9-vuotiaat) ymmärtävät jatkuvan oppimisen merkityksen minun opiskelujeni ja urapolkuni kautta.   

Elämässä kannattaa olla rohkea ja välillä pitää uskaltaa mennä epämukavuusalueille, jotta voit kehittyä asiantuntijana. Monesti se on myös niin, että itse ei välttämättä ymmärrä, eikä osaa arvostaa tarpeeksi omaa osaamistaan. Joskus joku toinen voi sanoa sen ääneen ja sitten itsekin oivaltaa, että tosiaan minähän osaan tämän ja tämän sekä olenpa hyvä tässä. Työelämässä kannattaa muistaa sanoa kollegoille ääneen kehuja aina silloin, kun siihen on aihetta. Se piristää päivää, motivoi ja auttaa jaksamaan työelämän haasteissa. Sairaanhoitaja opiskelijana olin harjoittelussa terveysaseman päivystyksessä ja avustin pienissä kirurgisissa operaatioissa, sieltä minulla jäi erityisesti mieleen se, kun lääkäri muisti aina kiittää avusta henkilökohtaisesti. Niinkin pieni asia, kun kiitoksen sanominen voi viestiä työyhteisössä sitä, että arvostaa työkaveria. Nämä pienet asiat lujittavat työyhteisöä ja tekevät työyhteisöstä tiiviin. Viihdyin erittäin hyvin tuolla päivystyksessä, vaikka välillä päivät venyivät ja henkisesti työ oli välillä raskasta.  

Mennään vielä itse aiheeseen, farmaseutin urapolkuun! Onko sitä? Itse ajattelin pitkään, että kun kerran on farmaseuttina apteekissa niin eipä siellä työnkuva hirveästi muutu ja ura on siinä. Innostuin kuitenkin kouluttautumaan ja sitten ajattelin, että nytpähän kerään osaamista opiskelun kautta ja ehkä se ura ei ollutkaan tässä. Toiveena jo opiskelujen aikana minulla oli se, että joskus löytäisin sellaisen työtehtävän, jossa pystyisin monipuolisesti käyttämään osaamistani. Lopulta löysinkin sellaisen työpaikan Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta, joten sanoisin että farmaseutin urapolku on mahdollinen. Joskin sen löytäminen vaatii tiettyä luovuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Tässä työssä on myös se hienoa, että pääsen kehittämään omaa osaamistani monipuolisesti ja kehittelemään uutta. Opiskelen parhaillaan kurssia Pedagogiikan osaamista terveysalan asiantuntijoille. Saan siitä hyvin valmiuksia opettamiseen ja siitä voisi olla hyötyä myös tulevaisuudessa, jos minun tarvitsee joskus esimerkiksi perehdyttää uutta työntekijää tai ohjata opiskelijaa. 

Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Juha on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä. Juha vastaa myös sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen koulutuksen reseptiopin opinnoista ja Juha on sitä kautta innostunut opettamisesta.    

Julkaistu

Tarkkaavuuden tukeminen avoimen yliopiston opinnoissa

Lokakuun puolivälissä vietetään kansainvälistä adhd-viikkoa. Tämä teema koskettaa kaikkia kouluasteita ja opiskelua myös meillä avoimessa yliopistossa.

Tutkimustulokset antavat vaihtelevan arvion siitä, minkä verran aikuisväestöllä ilmenee tarkkaavuuden häiriötä Suomessa. Käypä hoito -suosituksen mukaan tarkkaa tämänhetkistä arvioita määrästä ei ole saatavilla, mutta uusiempien meta-analyysien arvio on 3,6–7,2 % luokkaa 6-18-vuotiailla. Aikuisten vastaavaa prosenttilukua ei ole tarjolla, mutta oletus on, että aikuisilla oireet saattavat olla jossain määrin vähäisempiä, mitä edellä esitetyllä kohderyhmällä. Aikuisilla on kehittynyt joko tiedostamatta tai tiedostaen erilaisia selviytymismekanismeja, jotka auttavat selviytymään arjessa, myös opinnoissa.

Vuonna 2021 Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa opiskeli noin 25 000 opiskelijaa. Tämä prosenttiarvion ja opiskelijamäärän perusteella opiskelijoistamme noin 900-1800 tekee keskimääräistä enemmän töitä tarkkaavuutensa ylläpitämiseksi opinnoissaan. Ei siis ole merkityksetöntä, että kiinnitämme asiaan huomioita. Voimme hyvin todeta, että tämä koskettaa suurta joukkoa opiskelijoistamme.

Tarkkaavuuden tukeminen opintojen aikana koskettaa toki aivan kaikkia opiskelijoita. Onhan tarkkaavuus asia, johon vaikuttaa ihan kaikilla niin ravinto, liikunta, kuin yleinen hyvinvointikin. Tarkkaavuuden tukemisesta esimerkiksi saavutettavuuden ja ohjauksen keinoin hyötyvät siis aivan kaikki.  

Omaa tarkkaavuutta voi opiskellessa tukea monella tavalla. Avoimen yliopiston opintoihin hakeutuu pääasiassa opiskelijoita, joilla on halu opiskella ja motivaatio sen oppiaineen opiskeluun, jota opiskelee. Motivaatio onkin tärkeä voima, joka auttaa selättämään monta pulmaa opintopolulla. Omien tavoitteiden selkiyttäminen auttaa siinä, että hakeutuu opintoihin, joista kokee iloa. Kun on tahtoa, kaivautuu ihminen, vaikka läpi ”harmaan kiven”.

Motivaation lisäksi opintojen sujuvuuden osalta ja tarkkaavuuden keskittämisen osana on suurena apuna selkeä struktuuri. Opetussuunnitelma ja opintojen toteutusaikataulut antaa reunaehdot oman opiskelusuunnitelman tekemiselle. Oma opiskelusuunnitelma auttaa hahmottamaan niin opintojen määrää kuin myös etenemistahtia. Suunnitelmassa on hyvä huomioida elämäntilanteen tuomat muuttuvat tekijät, jotta suunnitelma on realistinen ja on oikeasti mahdollista keskittyä opiskeluun. Tällä hetkellä avoimen yliopiston opintoihin ilmoittaudutaan opintojakso kerrallaan – lämpimästi suosittelemme ilmoittautumaan sitä mukaan, kun opinnot etenevät. Tällöin on helpompi keskittyä yhteen teemaan kerrallaan.

Motivaation löytämisen ja hyvän suunnittelun lisäksi tarkkaavuutta opiskelussa tukee myös omien itselle sopivien opiskelutapojen ja – tekniikoiden löytäminen. Opiskelemaan oppii opiskelemalla, joten tässä asiassa kokeileminen palkitsee parhaiten. Mikä tukee parhaiten sinun tarkkaavuuttasi? Esimerkiksi prosessikirjoittaminen – joka suorastaan pakottaa vaihe kerrallaan etenemään – pomodoro -tekniikan eri sovellukset, joka luo rytmiä opiskelemiseen – äänikirjat – mindmapit muistamisen tukena. Vaihtoehtoja on paljon!

Toki tukitoimia tarkkaavuuden tukemiselle on muitakin. Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat voivat hakea yksilöllisiä opintojärjestelyjä, mikäli taustalla on terveydellinen syy, kuten tarkkaavuuden häiriö. Monia opiskelijoista auttaa lisäaika tentissä, jolloin tarkkaavuuden hetkellisesti herpaantuessa on aikaa palata uudelleen vastauksiin. Oma erillinen rauhallinen tenttitila on myös asia, josta moni hyötyy, tällöin ylimääräisiä ääniä ja keskittymistä haittaavia virikkeitä ei ole niin paljon tenttitilanteessa läsnä. Opiskelija saa myös halutessaan tunnukset Celian äänikirjastoon, jolloin voi kuunnella tenttikirjoja äänikirjastosta ja vaikka samalla käydä kävelyllä – joskus liikunnan yhdistäminen oppimiseen auttaa keskittymisessä. Saat lisätietoja yksilöllisistä opintojärjestelyistä verkkosivuiltamme: https://www.uef.fi/fi/ohjeita-opiskeluun-avoimessa-yliopistossa

Opinto-ohjaajiemme ohjauspalvelut ovat myös käytettävissä, aina kun opintoihin liittyvät asiat pohdituttavat. Tervetuloa juttelemaan – ajan voi varata matalalla kynnyksellä verkkoajanvarauksen kautta ja ohjausta toteutetaan niin verkossa kuin livenä kampuksillakin.

Tarkkaavaista syyslukukautta ja hyvää adhd-viikkoa toivottaa!

Tiina Juurela
Erityisopettaja, opinto-ohjaaja

Julkaistu

Olisiko minusta vielä?

Moni tiiviin työelämäputken keskellä alkaa kaipaamaan jotain muutosta työkuvioihinsa ja elämäänsä. Elämäntilanteiden muuttuessa, alkaa ehkä miettimään myös sitä, mitä minä oikeasti halusinkaan silloin nuorena opiskella ja työkseni tehdä. Ehkä juuri nyt, kesällä laiturin nokassa tai nuotion ääressä hiipii mieleen, kun väsymys työelämästä helpottaa – olisiko nyt oikea aika?

Moni kertoo, että on ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on mennyt ja työelämä on tarjonnut hyviä haasteita, vaikka nuorena suunniteltu polku ei toteutunutkaan. Joskus kuitenkin mielessä kaihertaa kysymys: ”olisikohan minusta vielä” – opiskelemaan, sitä alaa, jonka joskus olen kokenut houkuttelevaksi tai sitä alaa, jonka on työelämän ansiosta huomannut kiinnostavaksi.

Täältä avoimen yliopiston ovelta uskallan kaikille teille asiaa pohtiville huudella – kyllä sinusta on! Ja onko oikeampaa aikaa olemassakaan, kuin juuri nyt?

Avoimen yliopiston opinnot ovat tarjolla kaikille kiinnostuneille, joten kuka tahansa voi aloittaa opinnot, lähes milloin tahansa. Tarjolla on satoja erilaisia opintojaksoja eri oppiaineista, joiden avulla voit kokeilla, onko se ala, josta nuorena haaveilit, juuri sellainen kun ajattelit – tai kenties parempi?

Yliopistotasoiset opinnot tarjoavat monta mahdollisuutta kehittää itseään niin täydennyskoulutusmielessä, kuin tutkintotavoitteisestikin. Moni aloittaa ensin yhden jakson tavoitteesta, mutta huomaakin opintojen vievän mukanaan ja haluavansa opiskella lisää.

Mikäli sinulle heräsi mielenkiinto opiskelua kohtaan, etkä oikein tiedä, mistä lähtisit liikkeelle. Ei hätää – löydät paljon lisätietoja monipuolisilta verkkosivuiltamme. Meille avoimen yliopiston opinto-ohjaajille on myös mahdollisuus varata ohjausaika – teams- tai puhelinvälitteisesti tai ihan livenä Joensuun tai Kuopion kampukselle. Täällä ovella jo sinua odotamme ja huutelemme – tervetuloa opiskelemaan!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Julkaistu

Oppimisen tuen kysymykset tulevat korostumaan entistä enemmän korkea-asteen opinnoissa – vastaamme tarpeeseen tarjoamalla erityisohjausta

Erityispedagogiset kysymykset ovat nousseet esille entistä voimakkaammin korkea-asteenkin opintojen tukimallien kehittämistarpeissa. Käytännössä tämä on näkynyt kyselyiden ja ohjauksien sisällön lisäksi yksilöllisten opintojärjestelyiden hakemisen merkittävänä lisääntymisenä.

Syitä kasvulle on varmasti monia: oppimisen tuen tarpeiden tiedostamisen lisääntyminen, opiskelutapojen muuttuminen ja sitä kautta itseohjautumisen korostuminen sekä aikuisten entistä tehokkaampi diagnosoiminen. Yksi konkreettinen selittävä tekijä hakemusmäärän kasvamisessa on oletukseni mukaan myös lukiolain muutos, joka velvoittaa lukion tarjoamaan erityisopetusta koko lukiopolun ajan. Ammatillisissa opinnoissa erityistä tukea on ollut laajasti tarjolla jo kauemmin.

Toisen asteen erityisen tuen tarjoaminen laajemmin ja pidemmälle opiskelijoilleen siirtää tuen tarpeen vaatimukset nyt korkeammalle asteelle ja tämä näkyy tarpeiden lisääntymisessä yliopisto-opiskelijoidenkin keskuudessa. Viimeistään nyt tähän tarpeeseen on syytä vastata.

Tällä hetkellä korkea-asteella toki tarjotaan monenlaista tukea oppimisen haasteisiin. Yliopiston käytännön tapa tukea opiskelijoita, joilla on oppimiseen liittyviä haasteita, on perinteisesti ollut yksilöllisten opintojärjestelyjen tarjoaminen. Yksilöllisillä opintojärjestelyillä pyritään varmistamaan, että opiskelijalla, jolla on haasteita oppimisessa, on samat mahdollisuudet näyttää osaamisensa. Selkeä tarve on kuitenkin myös muunlaisille tukimalleille.

Avoimen yliopiston opiskelu on hyvin heterogeeninen, mikä tarkoittaa, että opiskelijoiden ikähaitari on 16-90-vuoden välillä ja opiskelijoiden taustalla olevat koulutuskokemukset ovat hyvin vaihtelevia: kansakoulusta tohtorin tutkintoon. Opiskelijoita oli vuonna 2021 kaikkiaan lähes 25 000. Tästä syystä olemme koko Itä-Suomen yliopiston olemassaolon ajan panostaneet paljon ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Ohjauspalveluillamme on suuri merkitys opintojen käyntiin saamisen ja opintojen edistymisen kanssa, erityisesti silloin, kun opiskelijalla on erityistä tuen tarvetta oppimisessaan. Yksilöllisten opintojärjestelyjen osalta noudatamme yliopiston linjaa, mutta tämän lisäksi pystymme tarjoamaan palveluita erityisesti aikuisopiskelijan tarpeet huomioiden.

Tänä keväänä olemmekin iloksemme saaneet mahdollisuuden tarjota opiskelijoillemme entistä laajempia ohjauspalveluita. Aloittavien opiskelijoiden on mahdollista tehdä matematiikan lähtötasotesti sekä halutessaan lukikartoitus erityisopettajan ohjauksessa. Mikäli pidemmälle menevää tuen ja selvittelyn tarvetta on, ohjaamme eteenpäin asiaa selvittämään. Toteutamme myös ensi lukuvuonna ryhmäohjausta, joka tukee toiminnanohjauksen ylläpitämistä opinnoissa ja edistää opintojen etenemistä. Tämän lisäksi toki muut ohjauspalvelumme ovat opiskelijoiden käytettävissä.

Avoin yliopisto on aidosti avoin – eli juuri oikea paikka toteuttaa haaveesi, mikäli olet joskus pohtinut, että haluaisit kokeilla opiskelemista yliopistossa.

Tukea opiskeluun ja lisätietoja löydät nettisivuiltamme!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Julkaistu

Ohjaus rakentaa siltoja työn siirtymissä

Mitä ovat työnohjaus, fasilitointi, valmennus, coaching, mentorointi ja sovittelu? Niille on yhteistä ohjauksellinen, valmentava ote ja ne kuuluvat työelämäohjauksen alle.

Työelämän siirtymissä työurat ennemminkin polveilevat, katkeilevat ja risteävät kuin etenevät lineaarisina ja ennustettavina urina. Muutokset haastavat yksilöitä ja työyhteisöjä sekä jatkuvaan oppimiseen että henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun. Usein näissä siirtymissä tarvitaan ohjausta tukemaan osaamista, työurien hallintaa, suorituskyvyn ylläpitämistä, yhteispeliä ja johtamista. Työelämäohjaus rakentaa siltoja yhteisön toimintakyvyn, tuottavuuden ja hyvinvoinnin välille. Murrosvaiheiden ja siirtymien käsittely ohjauksessa auttaa suuntautumaan ydintehtävään ja työn tavoitteisiin vahvistaen samalla myös taloudellista menestystä.

”Pandemia sysäsi osaajia uusille aloille. Työurien toivotaan pitenevän.

Työelämäohjaus yhdistää eri ohjausmuodot yhteisen sateenvarjon alle

Viime aikoina kiristyneestä osaajapulasta on syntynyt merkittävä kasvutulppa yrityksiin samalla kun yksilöt soutavat työelämän muutosvirroissa oikeaa suuntaa etsien. Pandemia sysäsi osaajia uusille aloille. Työurien toivotaan pitenevän. Työelämän ohjaukselliset palvelut osuvat näihin muutosvirtoihin ja siirtymiin tarjoten täsmätukea yksilöille ja yhteisöille. Nämä palvelut voidaan koota työelämäohjauksen sateenvarjon alle.

”Työelämäohjaus on yksilöiden ja yhteisöjen toimijuuden, toimintakykyisyyden ja osallisuuden tukemista työn, suhteiden ja perustehtävän kontekstissa.” (Vanhalakka-Ruoho, 2004).

Työelämäohjaus tarkoittaa työyhteisön jäsenille tarjottavaa ohjausta ja se kattaa kaikki työelämäpolun vaiheet työelämään suuntautumisesta työelämässä toimiseen ja siitä irtautumiseen. Laajasti ymmärrettynä se liittää työn muuhun elämään ja auttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, huomioiden ihmissuhteet, arvot ja harrastukset. Yhteisöille ja yksilöille tarkoitettuja ohjauspalveluita ovat mm. coaching, fasilitointi, valmennus, työnohjaus, mentorointi ja sovittelu.

Yhteisöllisestä ohjauksesta hyötyvät yritykset, julkisorganisaatiot sekä niiden työyksiköt, kuten esimerkiksi tiimit, työryhmät ja moniammatilliset ryhmät.

Yksilöllinen ohjaus hyödyttää työuran eri vaiheissa olevia sekä erilaisissa tehtävissä toimivia asiantuntijoita, keskijohtoa ja ylimmän tason johtajia.

Asiantuntevalla ohjauksella on osoitettu olevan monia myönteisiä vaikutuksia yhteisöjen ja yksilöiden toimintaan: sen on havaittu lisäävän tavoitteellisuutta, resilienssiä, myönteisyyttä, minäpystyvyyttä ja työhyvinvointia sekä vähentävän stressiä, masennusoireita ja kielteisyyttä. Työelämän ohjauspalvelua valittaessa on hyvä miettiä, mihin tarpeisiin se vastaa, mitä sillä tavoitellaan ja mitä palveluntarjoajalta edellytetään.

Tutustu työelämän ohjauspalveluihimme

Voit varata myös itsellesi 20 minuutin ohjausajan asiantuntijoiden kanssa!

PsT Pauli Kallio, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, johtamisvalmentaja Kirjoittajalla on yli 30 vuoden kokemus johtajien, esihenkilöiden ja asiantuntijoiden ohjaamisesta.

Julkaistu

Kuusi vinkkiä etäopiskelun onnistujaksi

Etäopiskelu on tullut jäädäkseen. Se tarkoittaa opiskelua itsenäisesti tallenteita katsoen, podcasteja kuunnellen ja oppimismateriaalia lukien. Kuinka etäopiskelusta voi tehdä itselleen tehokasta ja mielekästä? Kuinka ruokkia oppimisintoa ja saada aikaa reflektiota? Tässä kuusi ehdotusta etäopiskelun onnistujalle.

1 Mielekäs tavoite 

Etäopiskelu voi olla kuormittavaa, koska se on itsenäistä ja itseohjattua. Se edellyttää hyviä itsensä johtamisen taitoja. Etäopiskelu (ja etätyöskentely) voi tosin vahvistaa itsensä johtamisen taitoja, ja itsensä johtamista voi oppia. Itsensä johtamisessa keskeistä on tavoitteiden määrittely, tavoitteiden priorisointi ja tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien yksittäisten tehtävien määritteleminen.

Tavoitteen määritteleminen lienee tärkeintä. Mitkä ovat opinnoissasi tärkeimmät tavoitteet? Mitä oppien voit tavoitteesi saavuttaa? Listaa oppimistavoitteet näkyviin. Kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä. Mikä tuottaa eniten hyötyä? Mikä oppimistavoite vahvistaa eniten osaamispääomaasi ja edistää opintoja eniten? Tätä pohtiessasi voit soveltaa pareton lakia. Vapaasti tulkittuna se tarkoittaa, että 20% tavoitteista tuottaa 80% tuloksista. Tee lista kaikista oppimistavoitteistasi ja pohdit mitkä niistä (noin 20%) tuottaa eniten hyötyä. Näin ollen keskity tärkeimpiin oppimistavoitteisiin; näe niihin eniten vaivaa ja käytä niihin eniten aikaa. Samaa periaatetta voit soveltaa, jos pohdit, mitkä etäopiskelun tavat tukevat parhaiten oppimista.

Toisaalta voit miettiä muiden hyötyjen näkökulmasta. Hyödyn oivaltaminen voi siivittää innostumisen valtatielle. Mitä hyötyä oppimistavoitteista on sinulle?

2 Pienet askeleet tavoitetta kohti 

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monia yksittäisiä tehtäviä opintiellä. Kutsutaan niitä tässä yhteydessä oppimistehtäviksi. Ne ovat sellaisia asioita, jotka tuottavat oppimista. Lukemista, kuuntelua, katsomista, tiedon jäsentämistä ja mieltämistä, kokeilua, pohdintaa, reflektiota ja tiedon uudelleen jäsentämistä. Tee lista asioista, jotka tulee tehdä oppimistavoitteeseen pääsemiseksi. Siirrä lista mielestä paperille ja paperilta kalenteriin. Kalenterimerkintä pitäisi olla yksittäinen tehtävä asia kuten “lue kappale 2” tai “tee sisällysluettelo” tai “soita avoimen opinto-ohjaajalle”. Liian usein kalenteriin merkityt asiat ovat liian laajoja kuten “kirjoita essee”. Esseen kirjoittaminen kuitenkin sisältää monta yksittäistä tehtävää.

3 Korkean keskittymisen aikaa 

Nämä kaikki oppimistehtävät vaativat meidän sitä tärkeintä resurssia eli aikaa. Jatkuvan oppimisen maailmassa aikaa kannattaa sijoittaa oppimiseen. Käyttämäsi aika voi toki mennä hukkaan matalan keskittymiskyvyn takia. Näin ollen hyvä keskittyminen opittavaa materiaaliin ja ajattelemiseen auttaa. Keskittyminen on huomion suuntaamista tahdottuun asiaan ja huomion ylläpitämistä kyseisessä asiassa häiriötekijöistä huolimatta. Toki keskittymiskykyyn vaikuttaa merkittävästä uni ja ravinto. Näiden lisäksi voit luoda keskittymiskykyä ylläpitävän oppimisympäristön: minimoi keskeytykset ja häiriötekijät. Suurin osa keskeytyksistä on itse aiheutettuja; huomiomme suuntautuu muihin asioihin kuin oppimiseen. Yllättäen pitää siivota koko huusholli. Oppimistehtävän saavuttamiseksi ympäristöstä kannatta karsia ne tekijät, jotka vievät huomion pois oppimisesta.

4 Jämäkkyys

Etäkoulutukset erityisesti vaativat keskittymiskykyä ja jämäkkyyttä. Live-striimausta katsoessa ja kuunnellessa on suuri houkutus lukea sähköpostit, seurata somea, hieman järjestellä kotia jne. Seuratessasi etäopetusta järjestä itsellesi paikka, jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Putsaa pöydät, ota notifikaatiot pois päältä ja jätä kännykkä toiseen huoneeseen. Tee tilanteesta samanlainen kuin lähikoulutuksessa laittamalla videokuva päälle. Näin muut osallistujat näkevät sinut. Tämä kummasti vahvistaa keskittymistä. Tee myös muistiinpanoja kuulemastasi, ja tee muistiinpanot mielellään vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla.

Mikäli etäkoulutus on lähinnä luentoa, niin voi kokeile kävelyä. Pyri painamaan mieleesi vähintään viisi keskeistä kohtaa kuulemastasi.

5 Tauot ja palautuminen 

Ihminen ei ole kone. Oppiminen vaatii hyvät resurssit. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että huolehdit riittävistä tauoista. Tässä kohtaa voit kokeilla vaikka tomaattikelloa, pomodoro-tekniikkaa. Työskentely jaetaan 20-25 minuutin pituisiin jaksoihin. Jokaiselle jaksolle otetaan yksi tehtävä, joka saadaan tavoitteen mukaiseen päätökseen kyseisen jakson aikana. Työskentely voi sisältää useita jaksoja/tavoitteita, joka muodostavat kokonaisuuden. Esimerkiksi: 1) kirjan kappaleen lukeminen, 2) muistiinpanojen tekeminen, 3) käytännön kokeilun suunnitteleminen. Jokaisen jakson jälkeen pidetään pieni tauko, johon kannattanee sisällyttää ulkoilman haistelua ja fyysistä aktiivisuutta.

6 Tukea reflektioon  

Oppimista tunnetusti tehostaa reflektio, joka tarkoittaa opitun tarkastelua uusista näkökulmista ja kuinka ne liittyvät käytäntöön ja aikaisemmin omaksuttuun tietoon. Tässä mainiona apuna on mm. avoimen yliopiston opinto-ohjaajat, kurssitoverit, työkaverit, kotiväki ja ystävät. Oppimista ja uusien oivalluksien syntymistä tehostaa eri näkökulmia avaava keskustelu. Tällöin voidaan päästä reflektiiviseen ja joskus jopa generatiiviseen dialogiin.

Arttu ja Terhi
UEF

Kuva: Corinne Kutz on Unsplash