Viisi syytä opiskella teologiaa

Teologia oli ensimmäinen kolmesta yliopistollisesta koulutusalasta jo antiikin Kreikassa. Aristoteles (384-322 eaa.) kuitenkin nosti teologian kahden muun teoreettisen filosofian oppiaineen – matematiikan ja fysiikan – yläpuolelle ylevän tutkimuskohteen vuoksi. Noina aikoina tieteen keinoin pyrittiin ymmärtämään ja määrittelemään jumaluutta. Ihmisen ymmärrys ympäristöstään sekä luonnon ilmiöistä on parin tuhannen vuoden aikana kuitenkin kehittynyt ja näin ollen myös teologian tutkimus on muuttunut tieteenalan alkuvuosisadoilta. Teologia tieteenä ei ole kadonnut, sillä ihmisen kokemusmaailmassa on edelleen tilaa pyhälle sekä kaipaus jotain itseä isompaa kohti. Teologia tutkii niitä kokemuksia, jotka tässä maailmassa kumpuavat uskonnollisesta maailmankuvasta niin kristillisillä kuin ei-kristillisilläkin tahoilla. Tänä päivänä erilaisten uskontojen ja kulttuurien tunteminen on avainasemassa globaalissa kanssakäymisessä. Teologia avaa näköaloja ihmisen syvimpään minään, syvimpään ihmisyyteen sekä yhteisöllisyyden kaipuuseen. Millainen on uskontojen maailma, joka sekä yhdistää että erottaa; tuo rauhan ja julistaa sotia; antaa elämälle ja kuolemalle tarkoituksen, ja saa ihmiset määrittelemään toisensa kuuluviksi joko ‘meihin’ tai ‘niihin’?  

Miksi siis teologiaa? Vaikkapa näistä syistä:   

1. Teologia on tiede, joka tutkii ihmisen kokemuksia pyhästä.  

Pyhä on jotain itselle merkityksellistä ja itseä suurempaa, jotain mitä kohti haluaa pyrkiä. Mutta kuinka tätä oikein tutkitaan? Pitääkö sitä tutkia? 

Se, mikä on pyhää minulle, ei ole sitä välttämättä muille tai kovin monelle. Käytännöllisen teologian tutkimus pyrkii selvittämään tämän päivän uskonnollisuutta ja siinä vallitsevia trendejä, sukupolvikokemuksia sekä sitä, mitä ihmiset tätä nykyä pitävät pyhänä. Yleisen teologian käytännöllinen teologia keskittyy pääasiassa Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenten kokemuksiin uskosta ja uskonnollisuudesta. Tämä oppiala avaa näkymän ihmisen sisimpään ja kirjoittaa auki sitä, mikä meitä pohjimmiltamme liikuttaa, koskettaa ja lohduttaa. Näistä teemoista voit oppia lisää Johdatus käytännölliseen teologiaan (2op). 

Ortodoksinen kirkko sanoittaa pyhää ja kokemusta pyhästä tradition ja teologien kautta. Kuinka kirkkoisät sanoittivat yksityistä ja yleistä pyhää? Mitä se on ja mihin ihmisen pitäisi pyhän tavoittelussamme suunnata? Näihin teemoihin pääset syventymään Patristiikan (3op) opintojaksolla. 

Pyhän kokemus ei kuitenkaan kuulu yksin kristityille, vaan on maailmanlaajuinen kokemus ja ilmiö. Mihin maailma uskoo ja mikä voikaan olla pyhää? Uskontotieteet on oppiala, joka tutkii ja avartaa ymmärrystä siitä, minkä ihminen voi kokea pyhänä ja auttaa käsittämään sitä, miksi se, että joku toinen rikkoo sinulle pyhiä asioita suututtaa tai raivostuttaa. Näihin kysymyksiin etsitään vastausta Maailman uskonnot (4op) -opintojaksolla. 

2. Itä kohtaa lännen ja ymmärrys kasvaa 

Erilaiset maailmankatsomukset eivät ole yksin yksilöiden tai siviiliyhteisöjen välisiä jännitteitä, vaan aiheuttavat laajoja ja vakavia konflikteja, kuten Venäjän ja Ukrainan sota osoittaa. Idän ja lännen vastakkaisuus on valtapolitiikkaa, mutta sen jakolinjat näkyvät myös kirkoissa. Miksi Venäjän ortodoksinen kirkko siunaa sotaa ja miksi länsimaissa sekä ortodoksiset että muut kirkkokunnat sanoutuvat irti tästä siunauksesta? Onko siunaus sama Venäjällä ja Euroopassa? Kuinka ortodoksinen kirkko on rakentunut ja mitkä ovat sen historialliset suhteet valtaan? 

Itä-Suomen yliopiston Teologisella osastolla itä kohtaa lännen. Ortodoksista ja läntistä teologiaa opiskelevat teologit opiskelevat samoissa tiloissa ja jossain määrin samoilla kursseillakin. Teologiaa tehdään rinnakkain sekä itäisen että läntisen tradition jatkumossa. Voimme ymmärtää toisiamme vain tietämällä ja tutustumalla traditioihin ja käytäntöihin. Teologiassa itä voi kohdata lännen – mutta mitä näillä rajoilla tapahtuu, mistä rajat muodostuvat ja kuinka ne voidaan ylittää yhteistä hyvää etsien? Idän ja lännen rajalle voi sukeltaa muun muassa Itä-Suomen yliopiston Teologisen osaston East meets West -blogissa sekä Ortodoksisuus Karjalassa ja Suomessa (3op), Johdatus ortodoksisuuteen ja Venäjän kirkon historiaan (4op) ja  Ekumeniikka ja uskontodialogi (2op) -opintojaksoilla.

3. Valta, politiikka ja uskonto ovat kiinnostava yhdistelmä.  

Joissain maissa ja kulttuureissa valtaa, politiikkaa ja väkivaltaa ajetaan uskonnon avulla, toisissa taas uskonnot pyritään tukahduttamaan. Kristilliset yhteisöt eivät juurikaan loista vallan huipulla, vaan jostain syystä ne koetaan ennemminkin uhaksi kuin mahdollisuudeksi. Onkin varsin mielenkiintoista, että Raamattu on maailman varastetuin, salakuljetetuin ja vainotuin kirja, eikä maailman historiassa ole toista aikakautta, jolloin kristittyjä olisi vainottu yhtä ankarasti ja kovin ottein kuin nyt. Vaan mikä tekee Raamatusta niin vaarallisen kirjan, että sen maahantuojia ja myyjiä on rangaistava, ja omistajia vainottava?  

Raamattu on kristillisten kirkkojen yleisesti hyväksymä uskonelämän ylin auktoriteetti. Kun kyse on kuitenkin samasta kirjasta, niin kuinka kirkkokuntia on niin monta ja miksi kirkkokunnat tulkitsevat samoja tekstejä niin erilaisilla tavoilla ja onko jokin niistä oikeassa? Voiko Raamatun ymmärtää oikein?Tieteellinen raamatuntutkimus ei ota kantaa siihen, miten Raamattua maailmassa tulkitaan, vaan tutkii erilaisten metodien ja menetelmien avulla sitä, mistä koko kirjassa oikeastaan on kyse. Jumalaa ei näissäkään tutkimuksissa tavoitella. Mikä Raamattu siis oikeastaan on ja mitä siinä sanotaan? Näihin kysymyksiin ja Raamatun saloihin on mahdollista päästä sisään Uuden testamentin tutkimus (5op) sekä Vanhan testamentin tutkimus (4op) -opintojaksoilla. Kaikupohjaa näiden ilmiöiden ymmärtämiselle voi hakea myös Teologisen etiikan (2op) opintojaksolta, jossa pohditaan tarkemmin sitä maailmankuvaa, mitä kristillinen maailma pyrkii – ainakin teoriassa – noudattamaan.  

4. Kulttuuri on kehittynyt sekä lännessä että idässä kirkkojen ansiosta ja myötävaikutuksella.  

Klassiset taiteet, kuten maalaus- ja musiikkitaiteet, kehittyivät ja kukoistivat nimenomaan kirkkojen siipien suojissa vastaten kirkon tarpeisiin, mutta myös kristillisen elämän inspiroimina. Kristillinen maailmankuva ja värisymboliikka leimaa muun muassa keskiajan taidetta niin voimallisesti, ettei kyseisen aikakauden maalaustaidetta voi tulkita tai ymmärtää ilman teologian ja kirkollisen elämän syvällistä tuntemusta. Tämä huomio nousi keskeiseksi 2000-luvun taitteessa ranskalaisissa yliopistoissa, kun taidehistorian yliopisto-opiskelijat eivät ymmärtäneet taidehistorian kurssin analysointitehtävän maalausten värimaailman, asemoinnin ja kuvattujen esineiden symbolitasoja. Perimmäiseksi syyksi osoitettiin sekularisoituneen politiikan päätös poistaa uskonnon opetus peruskouluista 1900-luvun loppupuolella. Kuinka nykyinen sivistys-, koulutus- ja kulttuurimaailma on rakentunut? Missä määrin kirkot ovat edistäneet tai hidastaneet oppineisuuden leviämistä?

Itäisen kristikunnan kirkkotaide on tunnistettavaa ja länsimaisesta kulttuurista katsottuna varsin erilaista. Mitä ikonit ovat ja miksi niitä on olemassa? Miten ortodoksinen kirkkomusiikki on kehittynyt ja mistä se ammentaa ääni- ja tekstimateriaalinsa? Politiikasta, kulttuurista ja koulutuksesta opit lisää Ortodoksisen kirkkomusiikin opintojaksoilta Johdatus ortodoksiseen kirkkomusiikkiin (2op), sukelluksen ikonien maailmaan tarjoaa  Ikoniteologia (2op), ja koulutuksen ja politiikan näkökulmiin pääset tutustumaan Moderni uskonnollisuus (3op) sekä Euroopan uskonnollinen kenttä (3op) opintojaksoilla. 

5. Vahva kirkollinen vaikutus kulttuuriin niin kalenterivuoden kuin populäärikulttuurinkin saroilla. 

Kirkolla on ollut asemansa myös sosiaalisten suhteiden normittajana aina sääty-yhteiskunnasta avioliiton sisäisiin asioihin. Mihin kaikkeen läntinen kirkko on pyrkinyt valtaansa ulottamaan? Mikä kaikki nykyään yksityisyyden piiriin luettava on kuulunut aiemmin kirkoille? Tästä lisää muun muassa opintojaksolla Kristikunnan historia myöhäiskeskiajalta tähän päivään (4op). 

Tänä päivänä kirkkojen asema normien määrittelijänä on länsimaisessa kulttuurissa surkastunut. Kuitenkin meitä ympäröi edelleen vahva kirkollinen vaikutus niin kalenterivuoden kuin populäärikulttuurinkin saroilla. Uskonnollisuus, uususkonnollisuus ja uskonnottomuus ovat yksilöiden henkilökohtaisia valintoja, mutta esimerkiksi viikkorytmi, arkipyhät ja monet uskontoon liittyvä tavat ja perinteet pitävät pintansa –  esimerkiksi suomalaiset saavat lähtökohtaisesti jopa 10 lisävapaapäivää (tai pyhäkorvauksilla maksettavaa työpäivää) arkipyhiksi nimettyinä kirkkovuoden päivinä uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Populäärikulttuuri puolestaan ammentaa uskonnollisesta aineksesta niin elokuva- kuin musiikkiteollosuudessakin. Kaiken tämän keskellä ihmiset kuitenkin edelleen etsivät kokemusta pyhästä ja merkityksellisestä yhteydestä johonkin itseä suurempaan sekä toisiin samoin kokevaan. Näistä teemoista saat tietää lisää Maailman uskonnot (4op) sekä Moderni uskonnollisuus (3op) opintojaksoilla. 

Teologia ei ole enää vain jumaluusoppia. Teologian tutkimuskenttä on laaja ja ajankohtainen, ja teologisen tiedon avulla on mahdollista ymmärtää tämänpäivän fanaattisia ilmiöitä kaikkialla maailmassa. Uskontoja ja hengellisyyttä ei voida sulkea pois ihmisten kokemuskentästä, vaan sitä voi ja kannattaa tutkia ja tarkastella metodien ja validien aineistojen valossa.  

Viisi syytä lukea teologiaa on vasta alku. 
 
Tutustu oppiaineisiin ja sukella teologian maailmaan: Avoin yliopisto: Teologia ja filosofia | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi) 

Kirjoittaja Kaisa Puustinen on eksegetiikkaan hurahtanut Itä-Suomen yliopiston Teologisen osaston soveltavien opintojen ja jatkuvan oppimisen yliopistonlehtori. Hänen teologin ura alkoi avoimessa yliopistossa vuonna 2001.  Tähän mennessä polku on kulkenut maisteroitumisen, pappisvihkimyksen sekä tohtorintutkinnon kautta.

Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen haasteet osittain samankaltaisia – pitkästä välimatkasta huolimatta

Keväällä 2021 sain mahdollisuuden osallistua Opettajat ilman rajoja – verkoston kehittämishankkeeseen Kambodžassa. Koronan vuoksi positio oli toteutettavissa etänä. Kehittämistyön muotoina lukuvuoden aikana oli webinaarien toteuttaminen, ohjausprosessiesimerkkien kokoaminen yhteen mallipohjiksi, ohjauksen käsikirjoitusmallin esittäminen, joka voi olla tukena epävarmoissa ohjaustilanteissa sekä omien ohjausprosessien tekemiseen kannustaminen, jota kautta voi havaita omaa toimintaa ohjaajana – ja myös kehittää sitä.

Opettajat ilman rajoja -verkosto (OIR) on Kirkon ulkomaanavun (KUA) ylläpitämä verkosto, joka kokoaa yhteen opetusalan ammattilaisia. Toimintaan osallistuvien tausta on laaja. Tavoitteena verkostolla on kehittää opetusalaa kansainvälisesti. Verkoston kautta opetusalan ammattilaisten on mahdollisuus päästä lisäämään ammatillista osaamista osallistumalla koulutuksen kehittämishankkeisiin. Itselleni tämä oli erinomainen mahdollisuus päästä osallistumaan kansainväliseen kehittämistyöhön, vaikka matkustaminen kohdemaahan ei ollutkaan mahdollista. Toiminta tarjosi hyvän verkostoitumispohjan ja auttoi konkreettisesti näkemään eri maanosassa tapahtuvan ohjaustyön realiteetteja. 

Opinto-ohjauksen kehittämistyötä on Kambodžassa tehty jo pitkään, myös vapaaehtoisia asiantuntijoita on Suomesta ollut lukuisia. Tämän lukuvuoden kehittämistoimien teemoina olivat muun muassa face to face ohjauksen vahvistaminen, ohjausprosessien havaitseminen ja työstäminen, oppimisvaikeuksiin liittyvän tiedon lisääminen alueella sekä erilaisten menetelmien esille tuominen. 

Face to face -ohjauksen toteuttaminen opiskelijan kanssa keskustelevassa hengessä on rakentumassa. Sen erilaiset variaatiot, metodit ja esimerkit olivat paikallisia ammattilaisia kiinnostavia. Face to face ohjauksen dialogisen otteeseen rohkaiseminen on osoittautunut tärkeäksi. 

Suuresta maantieteellisestä ja myös kulttuurisesta erosta huolimatta näen paljon yhtäläisyyksiä Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen sisältöjen välillä. Samalla tavalla ohjauksen kysymyksissä pohditaan muun muassa työllistymisen näkökulmasta mahdollisimman suotuisia urapolkuja. Taistellaan haasteellisen aluesidonnaisen työllisyystilanteen kanssa ja tuetaan kehittymään myös muunlaisille urille, kuin on totuttu, huomioiden edellä kuvatut arkielämän realiteetit. Sääolosuhteet, ennen kaikkea sadekausi tuottaa haasteita niillä alueilla, joissa vettä saattaa tällöin olla teillä kumisaappallisen verran, eikä ohjaaja välttämättä pääse paikan päälle tai ainakin se on haastavaa. Samalla tavalla etäohjaus, sen hyvät ja huonot puolet, puhuttavat.

Etäpositiosta huolimatta koin kiinnostavimpina pienet maisemaikkunat toiseen kulttuuriin, joita kokemus tarjosi. Kesken face to face -ohjausta käsitelleen luennon kuului vastaanottajien mikrofoneista khmerin kielistä puhetta ja välillä tuktuk tööttäsi. Pohdin tuolloin, että ainakaan tällaista äänimaisemaa en kotimaan luentotilanteissa pääse kokemaan.

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, erityisopettaja, nepsyvalmentaja
Avoin yliopisto

Lisätietoja Opettajat ilman rajoja – verkostosta: https://www.opettajatilmanrajoja.fi/

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen opinto-ohjausta saa joustavasti ja maksutta. Ohjaukseen voi hakeutua ennen opintoihin ilmoittautumista tai opintojen aikana. Ota yhteyttä opinto-ohjaajiimme: avoinyliopisto-ohjaus@uef.fi

Esteetön teatterielämys koko perheelle

Sudet tervehtivät veikeästi ja tiikeri hymyili arvovaltaisesti, kun astelin perheeni kanssa sisään joensuulaiseen Kulttuuritehdas Siihtalaan ennen Teatteri-Traktorin esittämän Viidakkokirjan alkua. Ilmassa oli jännitystä, mutta se helpotti, kun lapset pääsivät askartelemaan eläinnaamioita suden ja tiikerin seuraan. Katsomossa ennen esityksen alkua ohjaaja Tomi Kervinen kehotti lapsia tarkkailemaan vanhempiaan ja pitämään huolen siitä, etteivät vanhemmat vilkuile puhelimiansa esityksen aikana! Sitten alkoi vajaa kaksituntinen villi seikkailu viidakossa. Väliajalla päästiin vielä toiseen, toiminnalliseen työpajaan eläinhahmojen seuraan. Teatterikäynti oli kokonaisvaltainen elämys. Työpajoissa tehtyjen naamioiden kautta vauhdikkaat eläinleikit jatkuivat kotona seuraavanakin aamuna.

Teatteriin tulo, esitykseen keskittyminen ja erilaiset aistiärsykkeet saattavat olla kuormittavia lapsille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä (nepsy). Lasten vanhempia voi jännittää, miten nepsy-lapsi käyttäytyy teatterissa. Vanhempikaan ei aina jaksaisi toimia valmentajan roolissa ohjeistaen ja tilanteita ennakoiden.

Teatterissa voi olla aistiärsykkeitä nepsy-lapselle.

New Cultural Horizons -hankkeessa on kehitetty tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua taide- ja kulttuuriharrastuksiin sekä Suomen että Venäjän puolella. Tavoitteena on inklusiivisuus, jossa toiminta olisi kaikille lapsille yhtä avointa ja helposti lähestyttävää. Hankkeessa on koulutettu taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia nepsy-piirteisten lasten ohjaamisesta sekä ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Lisäksi on pilotoitu hyviä ohjauskäytänteitä sirkus-, kuvataide-, musiikki- ja draamaharrastusryhmissä.  

Teatteri-Traktori osallistui hankkeeseen organisoimalla pilotin, jonka tavoitteena on helpottaa nepsy-piirteisten lasten osallistumista teatterikokemukseen. Pilotointiin osallistui kokemusasiantuntijoina kuusi pohjoiskarjalaista perhettä, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perheille järjestettiin ensin etkot, jossa heille esiteltiin teatterin tiloja, testattiin työpajojen sisältöä ja kerrottiin tulevasta teatteritapahtumasta. Seuraavalla kerralla he saapuivat katsomaan Viidakkokirja-esityksen, jonka jälkeen heille järjestettiin vielä jatkot, eli vapaamuotoinen palautekeskustelu teatterikokemuksesta.

– Perheet ovat olleet tosi innostuneita tästä mahdollisuudesta, kertoo projektitutkija Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastosta. – Etukäteen ajattelimme projektissa, että aistiärsykkeet ovat lapsille vaikein juttu, mutta teatterissa ne ovatkin niin tilanteeseen rajattuja, että eivät olekaan vaikeita, hän toteaa. – Ja lapset ovat keskittyneet uskomattoman upeasti! Piispa-Hakala toivoo, että perheet tavoittavat kulttuuritoiminnan paremmin ja että ne voisivat kertoa myös muille taide- ja kulttuuripalvelujen tarjoajille, mitä tarvitsevat. Pienilläkin teoilla voidaan saada isoja muutoksia aikaan.

– Pilotti oli meille hyvä hetki syventyä koko asiakkuuspolkuun, toteaa ohjaaja Tomi Kervinen Teatteri-Traktorista. – Vaikka monia asioita mietitään aina eri-ikäisten ja erilaisista kulttuurisista taustoista tulevien kanssa, niin pohdintaa ei koskaan voi tehdä liikaa. Pilottiin osallistuneiden perheiden palaute kuultiin tarkasti ja tehtiin välittömiä muutoksia, esimerkiksi juuri ohjeistus vanhempien puhelimien käyttöön liittyen.

Kervinen kertoo, että Nepsy-näkökulmissa heitä jännitti etukäteen se, millaista palautetta saadaan kovista äänistä, vaihtelevista valotilanteista, yleisöruuhkista ja erityisesti tekstivoittoisista pitkistä draamakohtauksista. Loppujen lopuksi palaute olikin positiivista eikä niitä koettu niin vaativina kuin oletettiin. Positiivisena yllätyksenä korostui mahdollisuudet osallistumiseen sekä kesken esityksen pienissä vuorovaikutuskohdissa että väliajan työpajoissa.

– Osallistuneet perheet antoivat suoraa ja rehtiä palautetta, samoin lasten antama palaute tuli suoraan ja vilpittömänä, Kervinen kiittää. – Teatterintekijöinä yleisön kohtaaminen suhteessa esityksiin ja oheistoimintaan on erityisen arvokasta. Onneksi lähdettiin tähän mukaan!

Teatteri-Traktorin osalta tärkein muutostoimenpide on yleisökasvatuksen lisääminen. Miten teatterissa toimitaan, miten aikuisten toiminta vaikuttaa lapsiin ja miten lapset jo luonnostaan ovat heittäytyväisiä tarinoiden maailmoihin. Ilahduttavaa on, että jatkuvasti teatterin pariin saadaan ensikertalaisia, niin aikuisia kuin lapsiakin. Toimintatapoja avoimesti kertoen ja ohjaillen on kaikilla helpompaa ja sujuvampaa toimia katsojina.

Jatkuva oppiminen ei koske pelkästään ihmisiä vaan myös organisaatioita. Tämän ja muiden hankkeessa toteutettujen pilottien ja koulutusten pohjalta alkuvuonna 2022 valmistuu julkaisu erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaamisen hyvistä käytänteistä.

”Oppi on kuin herkku, se voi tulla vastaan yllättävissäkin paikoissa, mutta siihen kannattaa aina tarttua kiinni” – Balou-karhu näytelmässä Viidakkokirja.

Viidakkokirjan esitykset jatkuvat keväällä 2022. Käykäähän katsomassa!

Tiina Ynnilä
Projektikoordinaattori

Taide tuen ja nuorten kohtaamisen keinona

Oppimisen taito on tulevaisuudessa yksilölle ulkoapäin tulevan tiedon sisäistämistä tärkeämpi kyky.   Tiedon soveltamisessa on tärkeää toisen kohtaaminen ja taito käyttää tietoa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Toimiva vuorovaikutus edellyttää sosiaalisia taitoja empatiaa ja itsetuntemusta.   

Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Nuoruudessa lapsi kasvaa aikuiseksi rakentamalla käsityksen minuudestaan. Identiteetin rakentuminen on haavoittuva ja vuorovaikutussuhteisiin sitoutuva ilmiö.  Siinä missä pienen lapsen maailmassa vanhemmat ovat hyvän olon ja turvan perusta, niin kavereiden ja yhteisön rooli korvaa perheen aseman nuoren elämän keskiössä. 

Nuoruudessa identiteetin rakentumista kehystävät toisaalta paine kuulua ryhmään mutta myös tarve kasvaa omaksi itsekseen. Tässä ristipaineessa nuoren hyvinvointi rakentuu realistisen ja myönteisen minäkokemuksen varaan. Minäpystyvyys on myös perusta yhteisöön kuulumiselle. Kokemus itsestään hyväksyttynä luo positiivisen vuorovaikutuksen kehän, joka lisää onnistumisia. Vastaavasti haavat itsetuntemuksessa pohjustavat kokemuksia, jotka voivat murentaa lisää itseluottamusta. 

Kuva nuorista, joiden kädet on maalissa
Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Joskus kommunikaatiossa on haasteita 

Kielen ja kommunikaation pulmat ovat yksi keskeinen taustatekijä nuoruuden sosioemotionaalisissa vaikeuksissa. Väärinymmärrykset kommunikaatiossa voivat juontua erilaisista yksilöllisistä neuropsykologisisista piirteistä. Näistä ominaisuuksista kohtaamisen haasteita aiheuttavat esimerkiksi autismin piirteet ja tarkkaavuuden vaikeudet. Nuoren haasteet kommunikaatiossa ja siten sosiaalisessa integraatiossa voivat näkyä myös osallistumattomuutena ohjattuihin harrastusryhmiin. Nuoren yksilölliset ominaisuudet saattavat leimata hänet vaikeaksi, vaikka yhteisö, muut nuoret ja aikuiset tarvitsisivat enemmän välineitä kommunikoida tukea tarvitsevan nuoren kanssa. Myös itse nepsy-piirteiset lapset tarvitsevat tukea, jotta he pystyisivät ilmaisemaan tarpeitaan tavalla, joka mahdollistaisi sosiaalisen kohtaamisen.

Taideharrastus laajentaa ilmaisutapoja 

Taideharrastus voi tukea nuorta yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisen tasapainon löytämisessä. Kuten hyvinvointi, myös luovuus kehittyy avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Taide tunteiden ja kommunikaation välineenä ei ole sidottu kieleen eikä edellytä hienopiirteisten eleiden ja sosiaalisten konventioiden hallitsemista. Taide ja taidekasvatus voivat antavat nuorille uudenlaisia tapoja ja tilaa ilmaista itseään sekä kertoa kokemuksistaan.  Vastaavasti taide mahdollistaa yhteisölle tavan kohdata nepsy–nuori siten, etteivät arkielämän rutiinit määritä ennakolta vuorovaikutustilanteen kehystä. Erityisesti sosiokulttuurisen taidekäsityksen ydin ovat yksilön mahdollisuudet osallistua yhteisön toimintaan, ympäristöön ja päätöksentekoon. Näiden piirteiden kautta taide tukee kaikkien nuorten kokemusta itsestään osaavana ja hyväksyttynä yhteisön jäsenenä.  

Tukea nuorille ja taideharrastusten ohjaajille 

Taiteen ja harrastusten merkitys nuorten tukemisessa on tiedostettu ja esimerkiksi marraskuussa 2020 käynnistyy opetus ja kulttuuriministeriön Suomen malli, jossa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen harrastamisen avulla. Tarkoituksena on tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.  Osana mallia pyritään edistämään erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten harrastamista tarjoamalla rahoitusta avustajien palkkakuluihin sekä ohjaajien matka- ja materiaalikuluihin. Vastaavasti Karelia CBC -hanke New Cultural Horizons pyrkii Pohjois-Karjalassa tukemaan alueen taidekasvatusta ja kulttuuritoimintaa. Osana hanketta järjestetään tukea tarvitseville nuorille kokemuksia taidepiloteissa ja tarjotaan nepsy-piirteisten nuorten ohjaamisesta koulutusta taide ja kulttuurialan toimijoille. 

Kirjoittajana Hanna Koistinen Projektitutkija, Soveltavan kasvatustieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto (linkki yhteystietoihin)

Lähteet: 

  • Hickman, R., Burgess, L., Addison, N., Grigg, C., Hollands, H., Newbury, D., Ash, A., Tallack, M., Mason, R., & Hall, J. (2005). Art education 11-18: meaning, purpose and direction (2. ed., repr. ed.).  
  • Karppinen, S., Ruokonen, I., & Uusikylä, K. (2008). Nuoret ja taide: ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla: kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Finn Lectura. 
  • Lahikainen, A., Punamäki, R., Tamminen, T., Nummenmaa, A., Alasuutari, M., Näre, S., Oksanen, A., Partanen, J., Luoma, I., Mäntymaa, M., Puura, K., Silvén, M., Kouvo, A., Hautamäki, A., Suoninen, E., Pölkki, P., Solantaus, T., Järventie, I., Salmela-Aro, K., … Helve, H. (2008). Kulttuuri lapsen kasvattajana. WSOY. 
  • Quinn, T., Ploof, J., & Hochtritt, L. (2012). Art and social justice education : culture as commons. Routledge. 
  • Ranta Samuli: TiTaTa – Sivuaine, joka vie tiedon, taiteen ja taidon äärelle. Blogi Parasta aikaa varhaiskavatuksessa (linkki: https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/ )