helmikuu 2015 - Jatkuva oppiminen

26 helmikuun, 2015

Turvallisuusjohtaminen oppilaitoksissa (Osa II)

Kirjoitin aikaisemmassa blogissani oppilaitosten toimintaympäristön muutoksesta sekä johtamisen puutteellisuudesta. Lisäksi pohdin yksittäistapausten vaikutusta yleisiin toimenpiteisiin. Lue blogi tästä.

Tuumasta toimeen

Yksi ongelmakohdista on puheen ja tekemisen välinen ristiriita; suunnitelmat jäävät pöytälaatikkoon. Jos oppilaitokset panostavat aidosti turvallisuuden kehittämiseen, ne pystyvät vastaamaan entistä joustavammin myös toimintaympäristön muutoksiin. Turvallisuuden kehittämisen tavoitteena tulisi aina olla oppilaitoksen toimintakyvyn lisääminen. Olennaista on huomioida, ettei turvallisuusinvestointeja tehdä pelkästään sidosryhmien vaatimusten takia, vaan toiminnalla halutaan aidosti kehittää oppilaitoksen turvallisuutta.

Kehittämisen päämääränä tulisi olla turvallinen oppilaitos, jossa henkilöstö voi tehdä töitä ja opiskelijat keskittyä opiskeluun. Kenenkään ei tarvitsisi pelätä esimerkiksi tapaturmia, väkivallan uhkaa tai ympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista.

Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Mikään yksittäinen tekijä ei kuitenkaan ratkaise turvallisuuden parantumista, vaan emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Henkilöstön ja opiskelijoiden sekä sidosryhmien toiminta vaikuttaa yhteiseen turvallisuuteen. Turvallisuustoiminnalle tulee varata luonnollisesti myös riittävät resurssit.

Turvallisuusjohtaminen vaatii selvät lähtökohdat, joista tulee luoda turvallisuuspolitiikka, arvioida toimintaan kohdistuvat riskit ja varmistaa henkilöstön riittävä osaaminen sekä sitoutuminen. Turvallisuusjohtamisen organisoinnin osalta olennaista on toimintajärjestelmien, vastuiden ja velvollisuuksien määrittäminen sekä riittävien resurssien varaaminen tavoitteiden toteuttamiseksi. Turvallisuustoiminta tulee olla dokumentoitua, ja sitä tulee jatkuvasti seurata.

Kohti systemaattista otetta

Oppilaitokset ovat yleensä erillisiä yksiköitä, mutta ne kuuluvat usein laajempaan kokonaisuuteen. Tästä syystä turvallisuuden koordinointi ja asiantuntemus jakaantuvat useille eri tahoille, jolloin haasteena on kokonaiskuvan muodostaminen. Lisäksi eri tahojen näkemykset ja tavoitteet turvallisuuden kehittämisessä voivat olla ristiriitaisia. Turvallisuusjohtaminen etääntyy normaaleista toimintaprosesseista, jos ei ymmärretä strategisen ja operatiivisen tason merkitystä. Oppilaitoksissa tarvitaan turvallisuusjohtamisessa systemaattista otetta, jotta päästään irti erillisten osa-alueiden mukaisesta hajautetusta toiminnasta. Oppilaitokset toimivat kompleksisessa toimintaympäristössä, joka edellyttää niiltä kykyä uudelleen suunnitella ja muuttaa toimintaa hyvinkin nopeasti. Onnistunut turvallisuusjohtaminen mahdollistaa nopean reagoinnin ja joskus jopa negatiivisen tapahtuman kääntämisen positiiviseksi.

Tulevaisuuden painotukset ja osaamisen kehittäminen

Oppilaitosmaailmassa ei ole aiemmin panostettu aiemmin turvallisuuteen samalla tavalla kuin muilla aloilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on laadittu potlasturvallisuusstrategia, jonka tavoitteena on edistää turvallisuutta suunnitelmallisesti ja riittävin voimavaroin. Sairaaloille ja terveyskeskuksille on myös laadittu yhtenäinen riskienhallintamalli. Sosiaali- ja terveysalalla on korostettu turvallisuustoiminnan ja lainsäädännön kehittämistä kokonaisuutena, eikä vain keskittyen eri osa-alueisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asetuksen laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta. Asetuksessa korostetaan systemaattista laadunhallintaa, jossa turvallisuusvastuut on integroitu organisaation johtamiskäytäntöihin. Mielestäni myös oppilaitoksissa vastaava ohjaus ja sääntely voisi olla järkevää, koska turvallisuuskysymyksillä on merkittävä vaikutus koko yhteiskuntaan. Useissa eri valtioissa opetusministeriö ohjaakin koulutuksen järjestäjien turvallisuustoimintaa ja riskienhallintaa. Yksittäisen oppilaitoksen on vaikea lähteä ratkaisemaan itsenäisesti kaikkia turvallisuuteen liittyviä ongelmia jo pelkästään rajallisten resurssien takia. Turvallisuusosaaminen on lisäksi hyvin rajallista koko opetustoimessa. Tämän takia sitä tulisi kehittää erityisesti opettajakoulutuksessa ja oppilaitosjohdon erilaisissa koulutuksissa. Lisäksi tarjolla tulisi olla säännöllisesti täydennyskoulutusta.

Itä-Suomen yliopiston Aducate tarjoaa Opetushallituksen rahoittamaa täydennyskoulutusta näistä teemoista. Koulutus kuuluu Oppilaitosten turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan kehittäminen -hankkeeseen. Sen koulutuksiin on tähän mennessä osallistunut yli 350 henkilöä. Hanke kestää vuoden 2015 loppuun.

Hankkeessa on vielä kaksi ilmaista täydennyskoulutusta tarjolla, joiden kouluttajana toimii blogin kirjoittaja OTT Jyri Paasonen.

Oppilaitosten turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan kehittämiskoulutuksessa (10 op) perehdytään tutkitun tiedon pohjalta oppilaitosten turvallisuustoimintaan ja riskienhallintaan. Koulutuksen tavoitteena on luoda oppilaitoksille edellytykset turvallisuustoiminnan päämäärätietoiseen toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä tarjota siihen konkreettisia riskienhallintatyökaluja.

Turvallisuuslainsäädäntö osana oppilaitosten toimintaa (6 op) -koulutuksessa osallistuja muodostaa kokonaiskuvan oppilaitosten turvallisuustoiminnasta ja sen sääntelystä. Osallistuja saa perustiedot sääntelyn ajankohtaisesta sisällöstä sekä valmiuksia hankkia aihealueen oikeudellista tietoa, soveltaa tietoa käytäntöön ja ratkaista käytännön työhön liittyviä tyypillisimpiä oikeudellisia kysymyksiä.

Blogin kirjoittaja OTT, turvallisuusasiantuntija Jyri Paasonen on ollut mukana useissa turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Hänellä on laaja-alainen työkokemus eri turvallisuusalan työ- ja opetustehtävistä. Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia ja alan oppikirjoja. Hän suorittaa turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan postdoc-jatko-opintoja Leicesterin yliopiston kriminologian laitoksella.

Juttuja Jyristä:

http://www.suomenlinna.fi/suomenlinnanhoitokunta/virasto/tutustu-hoitokuntalaisiin/turvallisuusasiantuntija-jyri-paasonen/

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/yksityinen_turvallisuusala_vaitos-15040

Jyrin kirja aiheesta: Oppilaitosten turvallisuusjohtaminen

26 helmikuun, 2015

Vaikuttavampaa työllistymisen tukemista | Ilmoittaudu webinaariin

Viimeaikaiset uutiset työttömien määrästä ovat olleet huolestuttavia. Työttömyys on Suomessa suuri yhteiskunnallinen haaste, jota pyritään ratkaisemaan useilla rakenteellisilla uudistuksilla. Hallituskauden pian vaihtuessa keskustelu työllisyydenhoidosta kiihtyy. Ja hyvä niin – ratkaisuja kaivataan. Kansantaloudellisen kuorman lisäksi työttömyys on etenkin henkilökohtainen tragedia, kuten dosentti Ville Jalovaara totesi Hesarin mielipidekirjoituksessaan.

Yhteiskunnalliset ratkaisut ovat tärkeitä, mutta voisimmeko niitä odotellessa tehdä jotain enemmän työllisyyden tukemiseksi?

Työllistymistä tukevia palveluita tarjotaan jo yli 30 %:lle työttömistä. Kuitenkin noin 180 000 työtöntä henkilöä on tilanteessa, jossa työvoimapoliittiset toimet eivät ole avanneet tietä avoimille työmarkkinoille. Työministeri Ihalainen on ottanut kantaa tilanteeseen: ”Vaikka vienti lähtee vetämään ja talous piristymään, näiden ihmisten työllistyminen ei tapahdu itsestään. Se vaatii tuekseen merkittäviä työkykyä, kuntoutusta, sosiaalipalvelua ja koulutusta koskevia toimia.”

Merkittäviä toimia?

Ihalainen on puhunut työllisyyden tukemisessa ”merkittävistä” toimista ja palveluista. Voisiko merkittävä tarkoittaa samaa kuin vaikuttava? Jos palvelu on vaikuttava eli sen avulla asiakas saavuttaa sen, minkä haluaa, niin eikö se ole samalla hänelle myös merkittävä?

Kuinka sitten löydämme nämä merkittävät ja vaikuttavat palvelut? Hypätään hetkeksi työllisyyden tukemisesta toisenlaisiin palveluihin. Etsin vuosi sitten kuntoilun aloittamisen tueksi ja onnistumisen varmistamiseksi palvelua. Kyselin tutuilta, googlasin netistä ja luin alan lehtien tekemiä testejä. Vertailin tarjolla olevia palveluja ja tulin siihen tulokseen, että yhden palvelun vaikuttavuus on selvästi muita parempi. Siis palvelua ostamaan!

Voisimmeko vertailla samalla tavalla työllistymisen tukemisen toimintatapoja? Vertaillessa tutkimusten perusteella erilaisia tapoja tukea työllistymistä voimme helposti todeta, että tuetun työllistymisen työtapa antaa muita työllisyystoimia paremman lopputuloksen; asiakkaiden työllistymistulokset ovat huomattavasti parempia ja työpaikat löytyvät nopeammin (Bond, Drake & Becker 2008).

Tuetun työllistymisen työtapaa voi käyttää kaikkien työtä hakevien asiakkaiden kanssa riippumatta hänen taustoistaan. Työtavan keskiössä on asiakkaan motivointi ja aktivointi, osallisuuden tukeminen sekä nopea työpaikan etsiminen ja työnantajan tukeminen rekrytointiprosessissa.

Itä-Suomen yliopiston Aducate järjestää koulutusta tuetun työllistymisen työtavasta. Järjestyksessään 10. TRADES-Diploma – tuetun työllistymisen asiantuntijakoulutus antaa työkaluja haastaviin asiakastilanteisiin sekä osaamista tukea vaikuttavasti ja tehokkaasti asiakkaiden työllistymistä.

Tule kuuntelemaan lisää vaikuttavasta työllistymisen tukemisesta maksuttomaan webinaariin 19.3.2015! Ilmoittaudu tästä.

En liioittele yhtään kun sanon, että TRADES-Diploma muutti elämäni! Aikaisemmin tuskailin sitä, että asiakkaistani vain pieni osa työllistyi. Nykyisin kolmannes työllistyy palkkatyöhön ja melkein kaksi kolmannesta on siirtynyt yrityksiin työkokeiluihin! Suosittelen koulutusta jokaiselle työllistymisen tukijalle!

Ja kyllä, kuntoilupalvelujen vertailu kannatti: sohvaperunan elämä jäi ja juoksin ensimmäisen puolimaratonini syyskuussa!

Kirjoittaja on Sanna Saastamoinen, Aducaten suunnittelija ja TRADES-kouluttaja

23 helmikuun, 2015

Turvallisuusjohtaminen oppilaitoksissa (Osa I): Toimintaympäristön muutos ja johtamisen haasteet

Oppilaitosten toimintaympäristö on muuttunut. Eri koulutusasteilla on vielä omat muutoshaasteensa. Lisäksi käynnissä on useita kuntasektorin muutoksia, joiden seurauksena käydään keskustelua koulutuksen rakenteista.Oppilaitokset joutuvat jatkossa suuntautumaan tulevaisuuteen.

Myös johtaminen oppilaitoksissa on kokenut vuosikymmenessä valtavan muutoksen. Jatkuvat muutokset sekä monimutkaistuvat työtehtävät edellyttävät oppilaitosten johtajilta täysin uudenlaista osaamista. Johtaminen oppilaitoksissa on samanlaista kuin johtaminen yleensä. Näkökulmat johtamisesta toki vaihtelevat eri koulutusasteilla, mutta yhteisiä tekijöitäkin löytyy.

Johtamisen tehtävät pohjautuvat yleiseen lainsäädäntöön, jota täydentävät vielä oppilaitoskohtaiset strategiat. Lisäksi tulee hallita suuri joukko muunlaisia säännöksiä ja sopimuksia. Oppilaitoksen johtajan on olennaista hallita (tai ainakin ymmärtää) taloushallinnon sekä oikeudellisten kysymysten merkitys. Oppilaitoksen johtajan tietoisuus näistä perusasioista on erittäin tärkeää.

Suomessa oppilaitokset ovat kiinteässä yhteydessä yhteiskuntaan, joten niiden tavoitteet ja toimintatavat heijastavat myös yhteiskuntamme tavoitteita. Siksi niiden odotetaankin vastaavan omalta osaltaan ajan haasteisiin. Yhä monimuotoisemmassa yhteiskunnassa myös turvallisuuskysymykset nostavat päätään. Oppilaitosten turvallisuus koskettaa suurta määrää ihmisiä päivittäin, joten sillä on merkittävä vaikutus koko yhteiskuntaan.

Ei metsää puilta

Viime vuosina aiheesta käydyissä keskusteluissa suuren painoarvon ovat saaneet yksittäistapaukset, erityisesti koulusurmat ja niihin johtaneet tapahtumaketjut. Yhdysvalloissa tapahtunut Columbinen koulusurma vuonna 1999 aloitti uuden aikakauden, jonka myötä ilmapiiri oppilaitoksissa muuttui. Turvallisuuden nimissä oppilaitoksiin lisättiin yhä enemmän turvallisuustekniikkaa ja ruvettiin suorittamaan psykologista profilointia. Britanniassa on käytetty kameravalvontaa oppilaitosten WC-tiloissa tupakoinnin estämiseksi. Lisäksi kameravalvontaa on käytetty luokkahuoneissa opiskelijoiden valvomiseksi. Kameravalvontaa on siis ruvettu käyttämään entistä enemmän opiskelijoiden sosiaaliseen kontrolliin.

Tämä kuvastaa havaintokykymme rajallisuutta. Joskus voi olla vaikeaa hahmottaa tilanne riittävän kokonaisvaltaisesti.Vaikka erilaisia viranomaisten toimenpideohjelmia on laadittu, silti asioiden eteen ei ole vielä tehty konkreettisia toimenpiteitä. Ongelmana ovat juuri johtamiseen puutteet sekä oppilaitosten henkilöstön puutteellinen tietämys turvallisuusasioista. Lisähaasteensa tuo myös organisaation sisäisten ja ulkoisten toimijoiden keskinäisen yhteistyön, tiedonkulun ja oppimisen ongelmat. Lisäksi toimintojen redundanttisuus tulee ottaa huomioon, sillä erillisten toimintojen järkevällä koordinoinnilla voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia.

Myös Yhdysvalloissa on vihdoin herätty keskustelemaan siitä, mihin suuntaan oppilaitosten turvallisuustoimintaa on oikein viety. Yhä useammassa oppilaitoksessa partioivat poliisit, joilla on oikeus määrätä erilaisista rikkomuksista seuraamuksia. Opiskelijat voivat saada sakkoja asiattomasta käyttäytymisestä, kun siitä ennen selvisi opettajan puhuttelulla tai jälki-istunnolla. Teksasin osavaltiossa käsitellään päivittäin tuomioistuimissa useita tapauksia, joissa opiskelijoita syytetään rikoksista, kuten kiroilusta, sopimattomasta pukeutumisesta ja tupakkatuotteiden tai alkoholin hallussapidosta alaikäisenä. Seuraamuksena voi sakon lisäksi joutua suorittamaan yhdyskuntapalvelua tai joutua vankilaan. Pahimmassa tapauksessa lapsena olemisesta voi joutua maksamaan koko loppuelämän, koska merkintä rikosrekisterissä saattaa maksaa nuorelle opiskelupaikan tai työpaikan tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa on nyt vaadittu muutosta, koska kriminalisoinnit ei ole toimiva ratkaisu kehittää oppilaitosten turvallisuutta. Epävirallinen kontrolli on siis vähentynyt, mutta poliisien valtuuksia lisätty.

Miten tästä eteenpäin? Lue lisää Jyrin seuraavasta blogista.

Blogin kirjoittaja OTT, turvallisuusasiantuntija Jyri Paasonen on ollut mukana useissa turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Hänellä on laaja-alainen työkokemus eri turvallisuusalan työ- ja opetustehtävistä. Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia ja alan oppikirjoja. Hän suorittaa turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan postdoc-jatko-opintoja Leicesterin yliopiston kriminologian laitoksella.

Hankkeessa on vielä kaksi ilmaista täydennyskoulutusta tarjolla, joiden kouluttajana toimii blogin kirjoittaja OTT Jyri Paasonen.

20 helmikuun, 2015

Henkilöstö on paras kampanja

Vetovoimaisen brändin rakentaminen lähtee organisaation sisältä. Yrityksen henkilöstö on paras mahdollinen kuviteltavissa oleva kampanja – paljon tehokkaampi kuin yksittäiset viestinnän tai mainonnan toimenpiteet.

Yrityksen jokainen henkilö on osaltaan rakentamassa tai tuhoamassa brändiä. Jotta työntekijät voivat toimia yrityksensä innostuneina brändilähettiläinä, heidän on ymmärrettävä mikä on yrityksen tarkoitus, miksi työtä tehdään ja miten juuri heidän työnsä palvelee tätä kokonaisuutta.

Siksi viestinnän tärkein työmaa on yrityksen sisällä. Yrityksen strategia ja työn suurempi tarkoitus on kiteytettävä innostavasti ja nämä kiteytykset on viestittävä vaikuttavasti läpi organisaation. Tässä työssä emootioita hyödyntävästä markkinoinnillisesta osaamisesta on paljon hyötyä. Lisäksi on investoitava henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen.

Tulevaisuuden brändijohtaja onkin inspiroiva valmentaja, joka auttaa yrityksensä ihmisiä ymmärtämään oman roolinsa ja vastuunsa organisaation brändin rakentamisessa.

Ideaalitilanteessa brändiajattelu ohjaa koko organisaatiota. Tällöin viestinnällinen ja markkinoinnillinen ajattelu on sisäänrakennettu kaikkeen toimintaan. Tällaisessa yrityksessä jokaista merkittävää päätöstä ja tekoa arvioidaan brändin ja vetovoiman näkökulmasta.

Yritys on vetovoimainen, kun sen toiminta, tuotteet, palvelut ja ihmiset ovat kiinnostavia ja inspiroivia. Vetovoimainen, vahvan brändin omaava yritys ei yleensä edes tarvitse markkinointia, ei ainakaan muusta viestinnästä usein irralliseksi jääviä työnantajakuvakampanjoita.

Jokainen työntekijä viestii

Sisäisten toimenpiteiden korostuminen heijastuu myös brändistä vastaavan yritysjohdon toimenkuvaan ja heiltä vaadittaviin taitoihin. Olennaista on miettiä ja kiteyttää mikä on yrityksen perimmäinen tarkoitus, ja miten kunkin ihmisen työ konkreettisesti liittyy tuon tarkoituksen toteuttamiseen. Tämä on perusedellytys sille, että ihmiset kokevat työnsä merkitykselliseksi – ja ilman merkityksellisyyden tuntua ihmiset eivät ole yrityksensä uskottavia puolestapuhujia.

Henkilöstön tavoitteellinen hyödyntäminen yrityksen brändin rakentajana edustaa radikaalia muutosta perinteiseen toimintamalliin, jossa työntekijöiden viestintämahdollisuuksia on pikemminkin rajoitettu. Viestinnästä vastaavien on opittava luopumaan vallastaan ja alettava voimallisemmin kehittää koko organisaation viestintätaitoja. Viestintä on liian arvokas asia jätettäväksi vain viestintäosaston tai yritysjohdon vastuulle.

Siksi organisaationlaajuisen viestintäosaamisen kehittäminen on brändinsä vetovoimasta kiinnostuneen yritysjohdon keskeisiä tehtäviä. Millään organisaatiolla ei ole varaa olla hyödyntämättä näin tehokasta viestintäresurssia.

Jukka Hakala

Jukka Hakalan vetämä Brändit ja viestintä koulutusjakso 18. – 19.3.2015 Kuopiossa. Lue lisää EMBA-opinnoista http://www.aducate.fi/emba

17 helmikuun, 2015

Rakennusterveysasiantuntijan haasteita korjausneuvonnassa

Kosteus- ja homeongelmat tulivat julkisuuden tietoisuuteen 1990-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen on pohdittu, mietitty ja käsitelty kosteus-ja homevaurioiden syitä, laajuutta ja vaikutuksia ihmisten sekä rakennusten terveyden suhteen. On perustettu lukuisia eri tutkimuksia ja kehittämishankkeita. Paljon on saatu selville ja joitakin ongelmia on ratkaistu – mutta vieläkään emme tiedä kaikkea, joten paljon on vielä tekemättä. Kuitenkin hyvään suuntaan ollaan menossa.

Hengitysliiton korjausneuvojien kokemusten mukaan terveyshaittaa aiheuttavien kosteus- ja homevaurioiden korjaamisella sekä ilmanvaihdon parantamisella saavutetaan esim. omakotitaloasukkaiden terveydentilassa parantumista ja oireiden selvää vähenemistä. Usein kosteus- homevauriot ovat rakenteiden sisällä hankalasti löydettävissä, eikä niistä aina välttämättä saada aistivaraisesti havaintoa. Suurin osa vaurioista johtuu ulkopuolisesta kosteusrasituksesta ja vauriot sijaitsevat ulkoseinien alaosissa, perustuksissa ja alapohjarakenteissa. Tämän takia ja tästä johtuen, rakenteiden kunnon selvittämiseksi on tehtävä aina kuntotutkimustoimenpiteitä, rakenteita on avattava ja vaurion laajuus sekä aiheuttaja on selvitettävä.

Koska vauriot ovat mittavia ja vaativia, asettaa se erityisvaatimuksia sekä korjaussuunnittelulle, korjauksille sekä erityisesti valvonnalle. Jotta korjaukset onnistuisivat kerralla, tarvitaan jokaisen tekijän sitoutumista korjaushankkeen hyvään toteutukseen, jos joku lenkki pettää esim. rakennusmateriaalien suojaus kosteudelta, kasvaa riski hankkeen epäonnistumiselle. Ilmanvaihdon merkitystä ei ymmärretä vieläkään sisäilman laadulle ja sen korjauksia tehdään vähemmän. Korjaustoimenpiteet ovat usein kalliita ja vaativat rahoitusta. Kun rahoitus ei ole kunnossa tai se vaatii aikaa järjestelyille, korjaustoimenpiteet viivästyvät vuosia, jolloin rakenteissa olevat haittatekijät pahentavat asukkaiden oireilua entisestään ja vauriot voivat laajentua.

Rakennusterveysasiantuntijan rooli kosteus- ja homevauriokorjauksissa on erittäin merkittävä ja tärkeä. Yleensä hän toimii korjaushankkeen vetäjänä ja eri asioiden yhteen sovittajana sekä sisäilmaan liittyvissä asioissa asiantuntijana. Lisäkoulutuksena RTA-koulutus antaa hyvää pohjaa rakennusten sisäilmaongelmien selvittämiseen sekä avaa yhteistyöverkostoa alan asiantuntijoiden kanssa. Koulutuksen kautta alalle tuleva toimija saa tietoa siitä, mistä hän saa lisää tietoa mikrobien (homeiden) vaikutuksesta rakennuksen rakenneosiin, sisäilmaan sekä rakennuksessa oleviin asukkaisiin. Lisäksi hän pääsee yhä lähemmäksi rakennusten ”sielunelämää”.

Korjausneuvoja, rakennusterveysasiantuntija Tapio Rokkonen

Hengitysliiton korjausneuvontapalvelut / Itä-Suomi

Voit tutustua aiheeseen lisää täällä.

17 helmikuun, 2015

Opinnäytetöitä rakennusterveydestä – tutkivaa tiedonrakentelua

Sisäilmaongelmiin ja rakennusterveyden haasteisiin on paneuduttu Kuopiossa yliopistollisen täydennyskoulutuksen opinnäytetöissä jo lähes 20 vuoden ajan. Rakennusterveysasiantuntija -koulutuksessa on julkaistu yli 100 opinnäytetyötä, joista viime vuosien työt ovat myös sähköisenä ladattavissa Aducaten verkkopalvelusta.

Opinnäytetyö toimii sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan näyttönä siitä, että tekijä ymmärtää rakennusterveyden eri osa-alueiden merkityksen. Aikaisempien opinnäytetöiden aiheiden ja näkökulmien kirjo kertoo rakennusterveysasiantuntijoiden monipuolisesta taustasta ja osaamisesta, jonka syventämisessä ja päivittämisessä kannattaa jatkossakin soveltaa tutkivaa oppimista ja jatkuvan kehittämisen asennetta.

Tyypillinen opinnäytetyö on luonteeltaan rakennuksen sisäilmaongelmien syihin, seurauksiin tai ratkaisuvaihtoehtoihin liittyvä selvitys, esimerkkitapauksen kuvaus tai kirjallisuuteen perustuva opas. Silloin siinä tulee konkreettisesti esiin niin epäiltyjen vaurioiden tutkiminen, kosteusvaurioiden fysikaalisten ja kemiallisten mekanismien ymmärtäminen, ilmanvaihdon ja painesuhteiden merkitys, altistumisen arviointi sekä terveyshaittojen ennaltaehkäisy ja mahdollisesti myös oireilun kartoittaminen. Toisinaan opinnäytetyössä keskitytään johonkin osa-alueeseen, mutta kytketään johdannossa ja pohdinnassa työn merkitys rakennusterveyden kokonaisuuteen. Töiden joukossa on myös laajoihin aineistoihin perustuvia tieteellisestikin korkeatasoisia tutkimuksia, joiden aineistona on ollut laaja kokeellinen mittausaineisto tai kattavasti tehty kysely. Töiden tuloksia on hyödynnetty käytännön sisäilmaongelmia tutkittaessa ja ratkaistaessa, tutkimuksessa ja jopa lainsäädännön valmistelussakin.

Opinnäytetyö ja sen esittäminen päätösseminaarissa on myös varsin edustava näyte tekijän kyvyistä ratkaista ongelmia, soveltaa aikaisempaa tutkimustietoa, tehdä perusteltuja johtopäätöksiä sekä kertoa myös rohkeasti epävarmuudesta ja tutkimustiedon puutteista. Joskus opinnäytetyön tärkein anti onkin uuden ja merkittävän tutkimusidean löytyminen. Kirjallisen ja suullisen viestinnän jatkuva kehittäminen on myös kova haaste rakennusterveysalan asiantuntijatehtävissä, joissa kysymys usein taloudellisesti isoista ongelmista ja ihmisten terveydestä. Opinnäytetöissä on usein sovellettu opiskelijan työnantajan tai oman yrityksen dataa ja työ on nivoutunut mielekkäästi omaan työhön. Tekijän työpaikalta on usein ollut ainakin yksi ohjaaja, minkä lisäksi asiantuntijoita on saatu kiitettävästi mukaan haastavien aiheiden ohjaukseen. Tästä suuri kiitos ohjaajille ja toivottavasti ohjauksellinen yhteistyö jatkuu myös tulevissa opinnäytetöissä.

Rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen (RTA) mielenkiintoisia opinnäytetöiden tuloksia esitellään jälleen marraskuun seminaarissa 10.-11.11.2016 Kuopiossa. Tervetuloa kuulemaan ja osallistumaan keskusteluun paremman sisäympäristön puolesta.
Lisätietoa ja ohjelma julkaistaan Aducaten sivuilla; http://www.uef.fi/fi/web/aducate/rakennusterveys

Kari Pasanen
MMM, suunnittelija
Itä-Suomen yliopisto
Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

10 helmikuun, 2015

Kuka valvoisi lainvalmistelun laatua?

Lainvalmistelun laadun parantaminen vaatimatonta

Lainvalmistelun puutteet nousevat usein julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi kuntarakenne ja sote -uudistusten laadusta on noussut poru nykyisen hallituksen kaudella. Säädösten vaikutuksia arvioidaan puutteellisesti, vaikka lainvalmisteluohjeistus toisin määrääkin. Säädösehdotuksentavoitteissa luvataan paljon hyvää ilman, että osoitettaisiin, miten tavoitteisiin tullaan ehdotuksenavulla pääsemään. Voidaankin todeta, että lainvalmistelun laadun parantaminen nykyisen(kin) hallituksen osalta jäänyt – jälleen kerran – melko vaatimattomiksi.

Lainvalmistelun laatu ei ole millään tavoin vähäpätöinen asia. Huono lainsäädäntö onomiaan aiheuttamaan ylimääräisiä kustannuksia yrityksille, kansalaisille ja viranomaisille,oikeusepävarmuus johtaa siihen, että toimijat eivät uskalla toimia lain sallimissa puitteissa,säännösten epäyhtenäinen täytäntöönpano koettelee kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, lakeja joudutaan korjaamaan nopeassa tahdissa. Tätä listaa olisi helppo jatkaa. Samalla se nostaa esille kysymyksen, miksi Suomessa on hyväksytty heikko lainvalmistelun taso.

Ministeriöissä tehtävän lainvalmistelun laatua pitäisi pystyä valvomaan ulkopuolisten toimesta.

Lainvalmistelun laatua kontrolloidaan ennakollisesti ulkopuolisen tahon toimesta kahdessa kohtaa lainvalmistelu- ja lainsäädäntöprosessia. Lainvalmisteluvaiheessa oikeusministeriön laintarkastusyksikkö tarkastaa lainsäädäntöehdotuksen lakitekstien teknisen tason. Oikeusministeriön laintarkastusyksikön suorittaman tarkastuksen voidaan katsoa olevan lähinnä lakiteknistä ja kielellistä tarkastusta, jossa ei oteta kantaa säädösehdotusten tarpeellisuuteen, vaihtoehtoiseen sääntelyyn tai poliittisiin kysymyksiin. Tähän säädösehdotuksen tekniseen tarkastukseen ovat lainvalmistelijat tyytyväisiä, vaikka tarkastusta hankaloittavat ja hidastavat yksikön niukat henkilöstöresurssit.

Vastaavasti lainsäätämisen vaiheessa eduskunnan valiokunnat esittävät näkemyksensä ja perustelunsa säädösehdotuksista. Perustuslaissa todetaan, että Suomessa eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa. Kansan valitseman eduskunnan avulla kansan käsitykset yhteiskunnassa tärkeinä pidetyistä asioista välittyvät lainsäädäntöön. Tätä kutsutaan ns. välilliseksi demokratiaksi. Eduskunnan valiokuntien toiminnassa korostuu lainsäädäntöehdotusten sisällön arvioiminen. Kansanedustajista koostuvat valiokunnat voivat esittää eduskunnalle, että säädösehdotus esimerkiksi hyväksytään muuttamattomana tai ehdotus hylätään kokonaan.

valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Valiokuntien rooli lainvalmistelun laadun valvojana on jäänyt tosiasiassa melko heikoksi, lukuun ottamatta perustuslakivaliokunnan roolia perustuslainmukaisuuden valvojana. Valiokunnat eivät halua kritisoida lainvalmistelun laatua, vaan tyytyvät pehmeisiin keinoihin esittämällä toiveen viranomaisten toimintaedellytysten turvaamisesta ja seurannan tarpeesta. Nämä toiveet toistuvat usein, eivätkä valiokunnat pyri puuttumaan säädösehdotusten puutteisiin esimerkiksi esittämällä ehdotuksen hylkäämistä. Toisin sanottuna valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Lainvalmistelun sisällön laadun valvojat puuttuvat

Voidaan todeta, ettei Suomessa ole tahoa, joka valvoisi lainvalmistelun sisällön laatua kunnolla. Tämä rooli olisi tarjolla kansanedustajille, mutta siihen he eivät ole tarttuneet. Syinä ovat osaamisen puute, aikataulupaineet ja poliittinen tahto. Eduskunnan oma aktiivisuus lainsäädäntövallan käyttäjänä, lainsäädäntöprosessiin ehkä liittyvien poliittisten neuvotteluiden jälkeen, rajoittuu hallituksen esityksen hyväksymiseen ja sen suppeissa puitteissa tapahtuvaan muuttamiseen. Enemmistöhallituksen aikana hallitusta tukevien eduskuntaryhmien on ryhmäkurin vuoksi usein käytännössä vaikea muuttaa hallituksen esittämää lakiehdotusta enempää kuin hallitus suvaitsee.

Mikäli yksittäinen hallituspuoluetta edustava kansanedustaja asettuu poikkiteloin suhteessa säädösehdotukseen, vaikuttaa se hänen asemaansa omassa puolueessaan. Mikäli lainvalmistelun laatua haluttaisiin tosiasiallisesti parantaa, yhtenä vaihtoehtona voisi olla riippumattoman arviointiyksikön perustaminen. Siinä missä laintarkastusyksikkö pyrkii huolehtimaan hallituksen esitysten lakiteknisestä hyvyydestä, voisi arviointiyksikkö arvioida lakiehdotusten substanssin laatua. Arviointiyksiköllä olisi asiantuntemusta arvioida lainvalmistelun laatua esimerkiksi vaikutusten arvioinnin ja sidosryhmien osallistumisen suhteen. Tällaisen yksikön perustamista on esitetty ja sellaisen perustaminen onkin tarpeen. Nyt näyttää myös siltä, että arviointiyksikön perustamiselle on löytynyt poliittinen tahtotila. Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta ehdottaa tällaisen yksikön perustamista valtioneuvoston yhteyteen.

Resurssikysymys yksikön perustaminen ei voi olla. Parempi lainsäädäntö tuottaa yhteiskunnassa hyötyinä monin verroin lain valmistelukustannuksia enemmän. Lainsäädännön tasoa ja lainvalmistelun avoimuutta saadaan parannettua, mikäli kansainvälisiin kokemuksiin on uskominen. Lainvalmistelun avoimuuden parantuminen ei ole sivuseikka tilanteessa, jossa kansalaisten luottamus poliitikkoja kohtaan on heikkoa. Kansalaisten luottamus lainvalmistelua kohtaan on yksi seikka, joka vaikuttaa halukkuuteen noudattaa lainsäädäntöä.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella tarjotaan opetusta ja tuotetaan tutkimusta lainsäädäntöön liittyen oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen -oppiaineessa. Oppiaineen opetus ja tutkimus on suunniteltu siten, että se tarjoaa käyttökelpoisen tarkastelukehikon, peruskäsitteistön ja teoreettisen taustan, jota vasten lainsäädäntöä ja sen vaikutuksia voidaan tutkia analyyttisesti ja järjestelmällisesti. Oppiaineen tarjoamia kursseja voi myös opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

anssi.keinanen@uef.fi

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

6 helmikuun, 2015

Hyvä työ – 23.2.2015 – vapaa pääsy

Työkykyä ja työhyvinvointia edistävien työvälineiden pilotointi kuntasektorilla

Onko teillä toteutettu työhyvinvointikysely? Esiteltiinkö tulokset henkilöstölle vai kävittekö yhteisen keskustelun? Syntyikö ideoita kuinka työpaikan hyvinvointia edistetään? Saitteko sovittu toimenpiteistä?
Oletko huomannut vaikutuksia?

Tervetuloa Hyvä työ –hankkeen järjestämään tilaisuuteen, jossa esittelemme tuloksia Työpaikkatutkan pilotoinnista kuntasektorilla! Työpaikkatutkaa on menestyksellisesti käytetty teknologiateollisuudessa työpaikkojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Työpaikkatutka on menetelmä, joka osallistaa työyhteisön jäsenet ideoimaan ja sopimaan käytännön menetelmistä työhyvinvoinnin edistämiseksi. Me tahdoimme kokeilla sitä kuntasektorilla ja nyt kerromme kokemuksistamme.

Vapaa pääsy – tervetuloa!

23.2.2015 klo 14:00 – 16:00

Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Aurora-rakennus Au205, Yliopistokatu 2, Joensuu

Ohjelma:

Kahvit ja ilmoittautuminen
Hyvä työ, projektipäällikkö Tuula Hirvonen, Aducate
Työpaikkatutka ja työkykytalo – mitä opimme, Sanna Saastamoinen, Aducate
Käytännön kokemuksia, työsuojeluvaltuutettu Pauli Raappana ja pääluottamusmies Heidi Pakarinen, Joensuun kaupunki
Muita vaihtoehtoja – ratkaisukeskeisyys ja oivalluttaminen, Arttu Puhakka, Aducate
Miten eteenpäin?, työhyvinvointipäällikkö Minna Piiroinen, Joensuun kaupunki

Ilmoittaudu, niin tiedämme varata tarpeeksi kahvia ja kahvileipää.