Kuukausi: kesäkuu 2016

Julkaistu

Urheiluravitsemus – yleispätevää mutta yksilöllistä

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetään Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma, Tahko MTB. Tapahtumaan osallistuu yli 2000 ajajaa ja matkoja on tarjolla aina 25 kilometristä hurjaan 240 kilometriin. Suosituimmat matkat ovat 60 km ja 120 km, ja nopeimmilta niiden taittaminen vie noin 2,5 ja alle 6 tuntia, mutta suurimmalta osalta huomattavasti kauemmin.

Tahko MTB vaatii hyvää kestävyyttä ja maastoajotaitoa, mutta myös ravitsemuksellisesti suoritus on haastava. Suoritus vaatii ravitsemuksen suhteen valmistautumista etukäteen ja oikeita toimenpiteitä ajon aikana. Käytännössä siis oikeanlaista syömistä ja juomista.

jaakko-mursu1

Elimistön tärkeimmät energianlähteet kestävyyssuorituksessa ovat rasva ja hiilihydraatit ja mitä kovempaa liikutaan, sitä suuremmassa roolissa hiilihydraatit ovat. Kilpailuvauhtinen suoritus tuotetaan suurimmaksi osaksi juuri hiilihydraateilla ja niiden rooli on ratkaisevan tärkeä tavoiteltaessa hyvää tulosta.  Ilman hiilihydraatteja kovavauhtinen suoritus ei käytännössä ole mahdollinen. Myös ilman riittävää juomista suorituskyky heikkenee.

Kestävyysurheilijat valmistautuvat usein pitkiin yli 2 tunnin kilpailuihin tekemällä hiilihydraattitankkauksen.  Elimistön hiilihydraattivarastot ovat rajalliset ja kestävät normaalisti kovavauhtisessa suorituksessa noin 1,5-2 tuntia. Tankkauksen avulla hiilihydraatti varastot ja niiden riittävyys voidaan jopa tuplata.

Tankkauksen voi tehdä hyvin monin tavoin. Osa tekee ennen kilpailua kovan tyhjennysharjoituksen, rajoittaa hiilihydraatteja muutamia vuorokausia ja tankkaa sitten useita päiviä. Yleisin, ja myös itse käyttämäni, tapa on tankata 1-3 päivän ajan ja jättää varsinainen tyhjennysharjoitus tekemättä. Myös muita menetelmiä on ja varastot saadaan yleensä täytettyä, kunhan hiilihydraattien määrä on riittävä. Hiilihydraatit sitovat nestettä ja usein tankkauksen seurauksena paino nousee 1-3 kiloa. Osa urheilijoista ei tästä ähkystä pidä ja jättää puolestaan tankkauksen tekemättä. He keskittyvät syömään ja juomaan riittävästi suorituksen aikana.

jaakko-mursu-mtb2
Kuva: Petri Kauppinen

Se, miten kilpailuihin ravitsemuksellisesti valmistaudutaan, vaihtelee, johon puolestaan vaikuttaa olemassa oleva tieto, mutta myös muiden, ja erityisesti omat kokemukset. Paras lopputulos saavutetaan usein juuri testaamalla useita eri menetelmiä ja poimimalla niistä itselle parhaiten sopiva.

Sama pätee myös urheiluravitsemukseen laajemminkin. Urheilijat ovat usein kiinnostuneita etsimään viimeisintä tietoa ravitsemuksesta ja kokeilemaan sen vaikutuksia.  Tulevien urheiluravitsemuksen opintojen tarkoitus on auttaa urheilijoita tässä prosessissa ja tarjota viimeisintä tutkimustietoa urheiluravitsemuksesta, mutta käytännönläheisesti. Tätä tukee se, että opintojakson opettajilla on teoreettisen taustan lisäksi monipuolinen urheilutausta. Useat heistä tutkivat, opettavat ja valmentavat.

Urheiluravitsemuksen opinnot alkavat syyskuussa 2016 ja jatkuvat aina vuoden 2017 loppuun saakka. Opinnoissa syvennytään urheiluravitsemukseen useasta eri näkökulmasta käsin ja tutkimustietoon pohjautuen. Opinnoissa perehdytään mm. eri lajien asettamiin ravitsemusfysiologisiin vaatimuksiin ja suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimointiin, urheiluravitsemukseen eri ikäryhmissä, urheilijan syömiseen liittyviin ongelmiin sekä urheilijan psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen. Teoriatiedon syventämisen lisäksi opinnoissa painotetaan käytännönläheisyyttä. Tarkempi opetusohjelma aikatauluineen löytyy opintopolusta. Ensimmäisessä Urheiluravitsemuksen perusteet opintojaksossa keskitytään syventymään eri urheilulajien vaatimuksiin. Opintojaksolla myös urheilijat antavat omia näkemyksiään ravitsemuksesta ja mukana ovat mm. Suomen menestyksekkäin kehonrakentaja Marko Savolainen ja Olympiakisoihin valmistautuva soutaja Joel Naukkarinen.

jaakko-mursu-mtb3Kirjoittaja Jaakko Mursu on Itä-Suomen yliopiston
ravitsemusepidemiologian dosentti, tutkija, opettaja,
Urheiluravitsemuksen opintojen vastuuhenkilö,
ravitsemusvalmentaja ja innokas maastopyöräilijä.

 

 

 

 

 

Julkaistu

Jatkuva kasvatus – pelottava ajatus

Tämän kirjoituksen kuvat ovat Sloveniasta, jossa avohakkuut kiellettiin kokonaan muutama vuosikymmen sitten. Kymmenien tuhansien hehtaarien yhtenäiset metsäalueet peittävät nyt Alppien rinteitä. Metsät ovat talousmetsiä, joita hyödynnetään säännöllisillä harvennushakkuilla. Maallikon silmin katsottuna Slovenian metsät peittoavat kirkkaasti suomalaisen tilkkutäkkimäisen pirstoutuneen metsämaiseman. Avohakkuista on luovuttu Slovenian lisäksi mm. Saksassa. Kiinassakin luontaisesti syntyneiden metsien avohakkuut on kielletty. Sanomattakin on selvää, että Keski-Euroopassa ei juuri arvosteta suomalaista metsätaloutta. Suomi ei ole metsätalouden mallimaa.

jatkuva-kasvatus1

Syy avohakkuista luopumiseen on selvä: peitteinen metsätalous, jossa suositaan erirakenteisia sekametsiä, tuottaa enemmän niitä hyötyvaikutuksia, joita metsiltä halutaan. Keski-Euroopassa tärkeitä ekosysteemipalveluita ovat mm. puuntuotanto, eroosiontorjunta, vesivarojen hoito, maisema- ja ulkoiluarvot, keräilytuotteet ja metsissä elävien lajien elinympäristöt.

Suomeenkin jatkuva kasvatus eli peitteinen metsätalous on rantautumassa pikkuhiljaa. Itse asiassa menetelmä ei ole uusi, vaan se oli vallitseva käytäntö vuoteen 1948 saakka, jolloin annettiin poimintahakkuut kieltävä harsintajulkilausuma. Siihen saakka metsänomistajat myivät metsistään lähinnä sahatukkeja, joista sai eniten myyntituloa. Harsintajulkilausumaa perusteltiin sanomalla, että ”tutkimusten mukaan” tasaikäiset metsät ovat poimintahakkuilla käsiteltyjä metsiä tuottavampia. Sellaisia tutkimuksia ei kuitenkaan ollut eikä niitä ole vieläkään.

Edelleenkin vallitsevaa metsätalouden linjaa eli avohakkuita, istutusta ja alaharvennuksia puolustetaan olemattomilla tutkimustuloksilla. Väitetään, että ”tutkimusten mukaan” tasaikäismetsätalous on jatkuvaa kasvatusta kannattavampaa, jatkuvan kasvatuksen metsät eivät uudistu riittävästi, jatkuva kasvatus heikentää puiden perimää, puun korjuu ei onnistu tai jatkuva kasvatus heikentää metsien hiilitasetta. Näille väitteille on yhteistä se, että ne eivät pidä paikkaansa.

Viljelymetsätaloudesta taas voidaan sanoa varmasti, että se ei ole taloudellisesti mielekästä toimintaa Suomen pohjoisosissa tai karuilla kasvupaikoilla. Puun kasvu on niin hidasta ja viljely niin kallista, että metsikön perustamiskuluja ei saada korkoineen takaisin. Tämän osoittamiseksi ei tarvita kummoista laskutaitoa. Viljelymetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta voidaan taittaa peistä lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen viljavilla kasvupaikoilla.

jatkuva-kasvatus2

Mikä sitten tekee jatkuvasta kasvatuksesta niin pelottavan, että sitä pitää vastustaa perättömillä väittämillä. Suurin syy on tietysti se, että äkillinen suunnanmuutos tarkoittaisi sen myöntämistä, että aiemmin on toimittu väärin. Lisäksi uuden oppiminen on aina haasteellista. Myös huoli sellupuun tarjonnan pienenemisestä panee vastustamaan tukkipuiden hakkuuseen keskittyvää metsätaloutta. Sellupuun riittävyydestä ei kuitenkaan tarvitsisi olla liikaa huolissaan, sillä vaikka kaikki hakatut puut olisivat tukkipuita, vain kolmannes puiden tilavuudesta päätyisi laudoiksi ja lankuiksi. Selluteollisuudelle jäisi kaksi kolmannesta.  Lisäksi 10 % metsänomistajista ilmoittaa jatkavansa istutus- ja alaharvennuslinjalla, maksoi mitä maksoi.

Mentaaliongelmista huolimatta asiassa on kuitenkin edistytty. Muutos on vähittäistä, eikä termiä jatkuva kasvatus haluta käyttää. Etenkään ei haluta antaa vaikutelmaa, että jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehtäisiin paljon. Alaharvennusten (jossa poistetaan pieniä puita) sijasta on ruvettu tekemään yläharvennuksia (jossa hakataan metsikön suurimmat puut), ja metsätaloudessa pyritään hyödyntämään luontaista taimiainesta. Pienpuustoa säästävät yläharvennukset lykkäävät seuraavan avohakkuun ajankohtaa, toisinaan hyvinkin kauas tulevaisuuteen. Huonotuottoisilla kasvupaikoilla ei enää käytetä istutusta. Metsäammattilaiset myös opiskelevat jatkuvan kasvatuksen teoriaa ja käytäntöä.

Näyttää siis siltä, että pikkuhiljaa Suomenkin metsäpeite yhtenäistyy ja myllätyt avoalat vähenevät. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä paremmalta Suomen metsät näyttävät metsässä liikkujan silmissä ja sitä enemmän metsät tuottavat niitä hyötyvaikutuksia, joita suomalaiset metsiltään haluavat.

timo_pukkala

Kirjoittaja Timo Pukkala on metsätalouden suunittelun professori Itä-Suomen yliopistossa. Lisää Timon blogeja kotisivulla: www.uef.fi/web/forest/timo-pukkala

 

 

 

Järjestämme aiheesta ilmaisen webinaarin 18.8.2016 sekä koulutuksen 20.9.2016: Jatkuvan kasvatuksen kannattavuus ja optimointi. Lisätietoja linkeistä.

Julkaistu

Voiko Venäjälle investoida?

Ajatus Venäjälle investoimisesta aiheuttaa monelle vilunväreitä tällä hetkellä. Sanktiot, uutiset mahdollisuudesta omaisuuden konfiskoimiseen, viranomaistarkastuksien lisääntyminen, yleisen investointi-ilmapiirin epävarmuus jne. ovat laittaneet monen yrityksen suunnitelmat jäihin tai Venäjälle on päätetty olla investoimatta tällä hetkellä. Jotkut ovat jo pakanneet laukkunsa ja jättäneet Venäjän taakseen – onneksi hyvin harva.

Venäjällä, jopa korkein oikeus on todennut erään päätöksen perusteluissaan, että ulkomaisen investorin tulee ymmärtää, että Venäjällä tulee jonkinlainen kriisi vähintään kymmenen vuoden välein, viitaten 1995, 1998, 2008 olleisiin heilahduksiin. Jos ajatellaan taaksepäin, niin väittäisin, että suurin osa yrityksistä, jotka esimerkiksi 1998 ruplan romahduksen jälkeen lähtivät Venäjältä, katuivat sitä jo kolme-neljä vuotta sen jälkeen.

pietari-katu-maisema

Reilun kymmenen vuoden aikana, jonka ajan olen Venäjällä toiminut, liiketoimintaympäristö on kehittynyt valtavasti. Viranomaisraportointi oli aiemmin melkoinen päänsärky kaikkine leimoineen, jonotuksineen ja luukkuineen, nyt moni asia hoituu kätevästi sähköisesti. Myös viranomaisten ammattitaito on parantunut, mistä hyvänä esimerkkinä on verottaja. Vielä viisi vuotta sitten, verottaja hävisi yli 80% tekemistään kanteista, nyt verottaja voittaa 80% niistä. Ja kyse ei ole siitä, että yrityksiä sorsitaan, vaan siitä, että yritykset ovat monesti luottaneet viranomaisen ammattitaidottomuuteen ja oikoneet mutkia. Moni on myös pitänyt viimeisimpiä lakiuudistuksia esim henkilökohtaisen tiedon tallentamisesta ja siirtohinnoittelulainsäädännön uudistusta viranomaisten keinona lisätä valvontaa. Tämä ei pidä millään muotoa paikkaansa, vaan ajatuksena on tuoda lait nykyaikaan. Nyt henkilökohtaisen tiedon tallentamisessa laki on edelleen löysempi kuin esim Saksassa ja siirtohinnoittelulainsäädäntö on linjassa OECD:n kanssa, mitä linjaa Suomikin noudattaa. Kun pitää mielessä, ettei tee Venäjällä mitään mitä ei tekisi kotimaassa, niin pärjää kyllä mainiosti myös viranomaisten kanssa.

pietari-maisema

Venäjä on jälleen matalapalkkamaa. Valuuttakurssin devalvoitumisen seurauksena, Pietarissa voi palkata osaavan insinöörin 800-1300 eurolla, kirjanpitäjän 400-800 eurolla jne. Joskus vuosia sitten, taisi olla 2007, laskin mitä maksaa Venäjällä palkata huippuosaaja, joka saa nettona 5000 euroa. Venäjällä työnantajamaksujen ja tuloveron jälkeen työnantajan maksama summa oli 6000 euroa, Suomessa tuolloin työnantajan lähtötilanteessa tuli maksaa 13000 euroa. Nyt toki Venäjän sosiaaliturvamaksut ovat hiukan nousseet, joten tällä hetkellä työnantajan tulisi maksaa noin 6600 euroa. Mutta – rupla on devalvoinut 100% noista ajoista – mieti minkalaisia supermiehiä ja -naisia Venäjältä voi palkata ja halvalla!

Jätetään poliitikoille politikointi ja yrittäjinä tartutaan mahdollisuuksiin: Venäjä on edelleen valtava kuluttajamarkkina, Venäjällä on halpaa ja osaavaa työvoimaa tarjolla (kun ensin kartoitat oikean alueen investoinnille), viranomaiset kannustavat lokalisoimaan tuotantoa suosimalla, Venäjältä vienti on yllättäen tullut monille yrityksille kannattavaksi – mitä ei ennen edes ajateltu, byrokratia vähentyy, lainsäädäntö kehittyy koko ajan positiiviseen suuntaan jne.

Ei mietitä miksi ei, vaan miksi juuri nyt on oikea aika investoida.

mika_kokkonenKirjoittaja Mika Kokkonen toimi kouluttajana Työelämälähtöinen Venäjäosaaminen -hankkeen kurssilla Pietarissa 18.-22.4.2016. Kokkonen on Awaran johtaja ja osakas, hän on työskennellyt Venäjällä vuodesta 2004 auttaen eurooppalaisia ja pohjois-amerikkalaisia yrityksia investoinnessa ja liiketoiminnan kehittämisessä Luoteis-Venäjällä. Awara tukee kansainvälisiä yrityksiä investoimaan, etabloitumaan ja kehittämään liiketoimintaa Venäjällä tarjoamalla laki- ja ulkoistuspalveluita.

 

Julkaistu

Byrokratiapyykinaru ja ”kielikirjo”

Matka EU:hun

Tämän päivän Eurooppa on avoin, kulttuurisesti monimuotoinen ja kansalaistensa oikeuksia ja arvoja puolustava.  Vuosisatojen tuhoisien konfliktien kypsyttämänä Euroopan unioni on selvästikin merkinnyt uuden ajan alkua. EU:n pyrkimys on ollut kohentaa satojen miljoonien (507 416 607) eurooppalaisten arkea, kunnioittaen oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä. Jäsenmaille on muodostunut yhteinen tahto tavoitella samojen yhteisten arvojen mukaiseen toimintaan luopuen vapaaehtoisesti omasta suvereniteetistaan. Tästäkin johtuen eri maiden historialliset taustat ja kulttuuri luovat haasteita yhteisiin päämääriin sitoutumiseen.

Euroopan parlamentin jäsenet (751) valitaan suorilla vaaleilla ja paikat jakautuvat poliittisten ryhmien ja jäsenvaltioiden mukaan. Mepit jakautuvat poliittisiin ryhmiin (9) samankaltaisen poliittisen taustan perusteella. Meppien ohella EU:n eri toiminnoissa on yhteensä 592 suomalaisia. Mepit vaihtuvat, mutta virkamiesten ura EU:ssa voi olla jopa 20 vuotta. Virkamiesten pitkät urat voivat etäännyttää heitä kotimaan asioista. Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistosta voi hakea kiinnostavia tehtäviä.

Byrokratiapyykkinaru

Valtavan huomion saanut viljelijöiden byrokratiataakkaa esittelevä näyttely on meneillään Euroopan parlamentissa. Parlamentin varapuhemies Anneli Jäätteenmäki osoittaa tällä näyttelyllä havainnollisesti kuinka normien purkutalkoot on meneillään niin Suomessa kuin EU:ssakin. Taideteos esittelee viljelijöiden vuosittain kohtaamaa byrokratiataakkaa ja paperisotaa. Mainittakoon, että idea tähän 98 metriä pitkään pyykkinarunäyttelyyn on syntynyt Kiuruvedellä. Anneli Jäätteenmäen vertaus tässä kohdin on se, että myös parlamentin kulut ovat pitkä pyykkinaru sekin. Kiuruvesi ja Maaseudun tulevaisuus:

”Kielikirjo”

EU:ssa toimimiseen tarvitaan kykyä verkottumiseen, toisten kansallisuuksien ja ”kielikirjon” (24 virallista kieltä) huomioon ottamiseen. EU-komissio kylläkin työskentelee kolmella kielellä (englanti, ranska, saksa).  EU:n tuomioistuimen virallinen kieli taas on ranska, mikä työllistää mm. lukuisia ranskankielentaitoisia lakiasiantuntijoita. Tästä johtuen parlamentin vuosibudjetista onkin arvioitu menevän jopa 35 % tämän ”kielimaailman” hoitamiseen, eli tulkkaukseen, kääntämiseen ja ns. juristilinguistien työskentelyyn. Perusteluna tämän ”kielikirjon” käyttöön on jäsenmaiden kansalaisten oikeus seurata EU-työskentelyä omalla kielellään. Voi tietysti miettiä myös sitä, miten YK:ssa selvitään kahdeksalla kielellä.

Mitä EU tuo tullessaan?

Tämän vuoden aikana keskeisin puhuttanut asia parlamentissa on ollut epätietoisuus Britannian jatkamisesta EU:ssa. Ilmapiiri on odottava ja direktiivien valmistelua on jouduttu jarruttelemaan. Britannian tulevaa kansanäänestystä parhaillaan spekuloidaan. Kiinnostavinta on, mikäli äänestyksen tulos on EI EU:lle.

Toinen merkittävästi puhuttanut asia on Eurooppaa ravisteleva talous- ja rahoituskriisi, jonka on katsottu heikentävän ihmisten uskoa ylipäätään politiikkaan. Tämä on selvästi aistittavissa Euroopan yhdentymiskehityksessä. Euroopan parlamentin puhemies onkin todennut, ettei Euroopan unionia tai yhdentymistä pidä milloinkaan pitää itsestään selvyytenä. Mutta Eurooppa on kuitenkin onnistunut jo kasvamaan yhtenäiseksi, jota mm. Yhdysvaltain presidentti Obama on viime aikoina tukenut puheissaan.

3. Kuva_ryhmästä_
Ryhmäkuva EU-parlamentin vierailulta

 Kirjoittajat Arja Sistonen ja Riitta Häkkinen osallistuivat UEF EMBA -ohjelman Brysselin matkalle 19.-22.4.2016. Matka oli osa Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto –opintojaksoa. Matkalla vierailtiin Euroopan Komissiossa, EU-Parlamentissa, Suomen pysyvässä edustustossa, Itä- ja Pohjois-Suomen toimistossa sekä Brysselin yliopistollisessa sairaalassa.

Julkaistu

Vierailu yliopistollisessa sairaalassa: UZ Brussel 21.4.2016

Brysselin matkan ehkä eniten odotettu kohde oli tutustuminen yhteen Belgian seitsemästä yliopistosairaalasta. Sairaalan lisäksi samalla kampuksella sijaitsi pieni yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja sairaanhoitajakoulu. Sairaalan pääaulassa huomio kiinnittyi ensimmäisenä apteekkiin ja kanttiinin toimintaan. Suomessa emme ole vielä onnistuneet saamaan sairaalan ala-aulaan apteekkia, vaikka se olisi asiakaslähtöisyyttä parhaimmillaan. Kanttiinin tuotevalikoima poikkesi myös totutusta: myynnissä oli tavanomaisten kanttiinituotteiden lisäksi muutama hyllyllinen viinejä.  Potilaan ensimmäinen kontakti sairaalaan saapuessa oli automaatti, jossa hän ilmoittautui samaan tapaan kuin Suomessa. Sairaalassa työskenteli myös vapaaehtoisia, jotka auttoivat tarvittaessa potilaita oikeaan osoitteeseen. Kokonaisuutena ulkoinen ensivaikutelma sairaalasta muistutti lähinnä vierailua, jossakin suomalaisessa keskussairaalassa.

2. Kuva kanttiinista

Sairaalan esittelystä vastasi toimitusjohtaja, professori Marc Noppen, joka osoittautui miellyttäväksi ja charmantiksi ihmiseksi. Hän kertoi urastaan lääkäristä toimitusjohtajaksi samalla korostaen erityisesti lääkärijohtajuuden merkitystä sairaalan arjen pyörittämisessä. Vaikka kaikkia toimintayksiköitä pyritään viemään kohti tuloksellista, innovatiivista ja taloudelliselta odotusarvoltaan positiivista suuntaa, ei pienten ja kalliiden potilasryhmien hoidon lopettamista nähty mahdollisena yliopistollisessa sairaalassa. Toimitusjohtaja-professorilla oli huoli, että sairaalan toiminnan professionaalisuus ja eettisyys kärsisi, jos johtaminen olisi muiden kuin lääkäri-johtajien käsissä ja perustuisi vain taloudellisiin mittareihin. Nämä samat kysymykset ovat akuutteja myös oman maamme uusissa Sote-suunnitelmissa.  Viimeistään nyt pitäisi satsata johtamisesta kiinnostuneen terveydenhuollon henkilöstön riittävään johtamiskoulutukseen, jotta tulevaisuuden suunnannäyttäjät saadaan kasvamaan omista joukoista.

Sairaalan toimintalukuja oli mielenkiintoista verrata Kuopion Yliopistollisen sairaalan lukuihin. Selvimmät erot löytyivät henkilöstön määrästä ja rakenteesta. Brysselin yliopistollisessa sairaalassa henkilöstöä on noin 800 henkilöä vähemmän, vaikka sairaaloiden budjetit ja potilaiden hoitoa kuvaavat luvut olivat käytännössä samanlaiset. Hoitohenkilökuntaa Brysselissä oli yli kolmannes vähemmän, kun taas hallinto-, huolto- ja toimistotehtävissä henkilökuntaa oli miltei kolminkertainen määrä. Lääkäreiden osuus työvoimasta oli samansuuruinen.

Esittelyn jälkeen jäimme kaipaamaan sairaalan todellisen toiminnan näkemistä, johon kiireisen isäntämme aikataulu ei antanut mahdollisuutta.  Tiedustelimme vielä vierailun lopuksi; onko sairaalassa käytössä Lean -johtaminen?  Toimitusjohtaja-professori Marc Noppen nosti Leanin sijaan esiin maalaisjärjen tärkeän merkityksen johtamisessa, tämä lienee havaittu myös Suomen terveydenhuollossa.

Kirjoittajat Marja Hietamäki, Tatu Kemppainen ja Tuula Metsä osallistuivat UEF EMBA -ohjelman Brysselin matkalle 19.-22.4.2016. Matka oli osa Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto –opintojaksoa. Matkalla vierailtiin Euroopan Komissiossa, EU-Parlamentissa, Suomen pysyvässä edustustossa, Itä- ja Pohjois-Suomen toimistossa sekä Brysselin yliopistollisessa sairaalassa.

 

 

Julkaistu

Nollakurssilainen työelämäjaksolla

Terveisiä päiväkodista, koulusta, autokorjaamosta, apteekista, kuntosalilta, 4H:sta, tilapalveluista, liikenneasemalta sekä musiikki- ja ohjelmapalveluita tuottavasta firmasta! Kotoutumiskoulutuksessa olleet nollakurssilaiseni kävivät tammi–helmikuussa työelämäjaksolla opiskeltuaan suomea vaivaiset 14 viikkoa eli 70 kurssipäivää.

Aducate_kielikoulutus1
James Tiilikainen ja hänen ohjaajansa Jonna Nissinen Outokummun uimahallilla

Nollakurssilainen tarkoittaa opiskelijaa, joka ei ole ennen koulutusta osannut suomea sanaakaan. Sadan päivän mittaisen kurssin tavoitteena on kehittyvä alkeiskielitaito. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija ymmärtää ja osaa itse tuottaa joitakin lyhyitä ilmauksia, jotka liittyvät kiinteästi hänen omaan kokemuspiiriinsä. Ymmärtäminen on erittäin rajallista ja tilannesidonnaista, ja opiskelija tarvitsee runsaasti hidastamista, toistoa, näyttämistä ja kääntämistä. Kansantajuisesti voitaisiin sanoa, että opiskelijalla on turistienglantia vastaava kielitaito.

Kun ymmärtää turistienglannin ilmaisuvarat, saattaa saada jonkinmoisen tuntuman siihen, kuinka paljon opiskelijoita ennen työelämäjaksoa jännittää. Ja kyllä se jännittää opettajaakin. Opettajaa jännittää, etteivät työelämäjaksojen ohjaajat, työkaverit ja asiakkaat näe opiskelijoissa sitä samaa potentiaalia, mitä itse heissä näkee. Sekin pelottaa, että opiskelija kielitaitonsa vajavaisuuden vuoksi uuvuttaa ohjaajansa ja työyhteisönsä eikä pääse näyttämään sitä, mitä osaa ja on.

Pelot ovat enimmäkseen turhia. Kokemukset ovat olleet kerta toisensa jälkeen niin kannustavia, että työelämäjaksoista kotoutumiskoulutuksen alkuvaiheessa on tullut jo ihan paikallinen tapa. Joensuussa jopa luki-koulutuksiin (luku- ja kirjoitustaidottomien koulutus) kuuluu työelämäjakso.

Aducate_kielikoulutus2
Kseniia Afanaseva ja hänen ohjaajansa Leena Svensk Joensuun Uudessa Apteekissa

Kun työssäoppimisjakso lopulta käynnistyy, se on ehdottomasti koulutuksen paras vaihe. Opiskelijat pääsevät käyttämään oppimaansa, oppimaan lisää, näyttämään osaamistaan, kehittämään työelämävalmiuksiaan ja luomaan verkostoja. Opettaja pääsee eriyttämään ja yksilöllistämään.  Työnantajat saavat vaativan ohjausvastuun, mutta ilmeisesti myös paljon muuta, sillä tämän työssäoppimisjakson 15 ohjaajasta 14 on valmis ottamaan kieliharjoittelijan tai työkokeilijan jatkossakin.

Kaikkinensa alkuvaiheen työssäoppimisjaksolla on nähtävissä pelkästään positiivisia tuloksia. Se tarjoaa opiskelijoille aitoja oppimisympäristöjä ja räätälöityjä oppimistilanteita, konkretisoi opiskelijalle työelämän kielitaito- ja osaamisvaatimuksia ja motivoi ottamaan vastuuta omasta urasuunnittelusta ja oman osaamisen kehittämisestä. Näin se myös mahdollistaa nopeampien kotoutumispolkujen luomisen ja ammatillisen kiinnittymisen työelämään heti alusta alkaen.

Työnantajille tällainen ohjattu työssäoppimisjakso tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden tarjota työmahdollisuuksia maahanmuuttajalle. Työyhteisölle ja ohjaajalle annettava tuki onkin työssäoppimisjakson onnistumisen kannalta erityisen tärkeää. Kynnys ottaa kieliharjoittelija, tulla toimeen tämän kanssa ja hyötyä tämän osaamisesta edellyttää usein kieliammattilaisen tukea. Monet työnantajat kehuivat työssäoppimisjaksolle annettuja tehtäviä ja kouluttajan tekemiä ohjauskäyntejä, sillä niiden ympärille rakentui hyödyllisiä oppimistilanteita ja ne antoivat varmuutta ja selkeyttä ohjaamiseen, opettivat kommunikoimaan kielenoppijan kanssa ja antoivat mallia siitä, kuinka kielitaitoa voidaan työssäoppimisjaksolla kehittää.

 

Aducate_kielikoulutus3
Dmitrii Oqutcov ja hänen ohjaajansa Mauri Nevalainen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän tilapalveluissa.

Suurin osa työnantajista oli myös sitä mieltä, että neljä viikkoa on työssäoppimisjakson kestoksi ehdoton minimi. Ensimmäiset pari viikkoa menevät tutustuessa, tunnustellessa ja perehdyttäessä, ja vasta sen jälkeen pääsee nauttimaan työssäoppijan työpaikalle tuomasta vaihtelusta ja työpanoksesta. Moni oli sitä mieltä, että työssäoppimisjakso olisi hyvin voinut olla pidempikin. Kokemukset ovat olleet samanlaisia , joilla työssäoppimisjakson pituus on voinut olla useita kuukausia. Tällöin opiskelija pääsee näyttämään osaamisensa, potentiaalinsa ja motivaationsa toden teolla. Palkintona pitkästä harjoittelusta on ollut työ- tai opiskelupaikka.

 

Pienempiä palkintoja ovat ne, kun saa nähdä leveitä hymyjä ja kohenevia ryhtejä. Saa kuulla, että minä osasin ja minä ymmärsin. Toiset lähtevät työssäoppimisjaksolla suorastaan lentoon: he ovat niitä, joille kurssilla oppiminen ei ehkä ole se luontaisin oppimisen muoto mutta jotka ovat omalla alallaan rautaisia ammattilaisia. He tarvitsevat vain oikein suunnattua kielivalmennusta pystyäkseen tarttumaan töihin suomenkielisessä työympäristössä.  Urasuunnittelun kannalta tärkeitä oivalluksia ovat myös ne, että joku löytää oman alansa tai ymmärtää, mitä jollekin alalle työllistyminen vaatii. Yhtä tärkeää on sekin, että joku ymmärtää, ettei tämä ainakaan ole hänen alansa. Kun sen huomaa kotoutumiskoulutuksen alkuvaiheessa, ehtii hyvin tehdä uusia suunnitelmia ja kartoittaa seuraavassa moduulissa uusia uria.

Kirjoittaja Maija Mustonen on Aducaten kouluttaja, jolla on pitkä kokemus suomi toisena kielenä -opetuksesta ja ohjauksesta. Tällä hetkellä hän kehittää suomen kielen verkko-opetukseen uusia työkaluja.

*****

Kiinnostuitko maahanmuuttajaharjoittelijasta tai onko työpaikallasi työntekijä, joka kaipaa tukea kielenoppimisessa? Ota yhteyttä kouluttajiimme tai lue lisää valmennuksista ja koulutuksista, joita tarjoamme yrityksille ja organisaatioille, joissa työskentelee tai jotka ovat kiinnostuneita palkkaamaan kansainvälisiä työntekijöitä:
– Työpaikkasuomi
– Kotoutumiskoulutukset

Lisätietoja
Suunnittelija Heli Kaarniemi
heli.kaarniemi@uef.fi
0503228644

 

 

Julkaistu

Unelmista todeksi  

Tämä kirjoitus on kolmas osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta. Ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä.

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Kannattaa muistaa, että Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Opiskeltavaa oppiainetta ei tarvitse pohtia yksin, vaan aina saa apua oman tarpeen mukaisesti.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

 Opiskelun sujuvuuden kannalta on tärkeää, että opiskelijamme saavat riittävästi tukea, ohjausta ja neuvontaa opintojen alussa ja niiden aikana. Tämän vuoksi meille onkin ollut erityisen tärkeää, että ohjaus- ja neuvontapalvelumme toimivat siten, että opiskelu lähtisi hyvin käytiin ja opiskelijat tietävät, miten toimia, mikäli opinnoissa tulee eteen jokin tenkkapoo. Suuri osa opiskelijoista pääsee opinnoissa alkuun ja eteenpäin hienosti opintojen alun ohjauksen (johdantoluennot, alkuinfo) jälkeen. Mutta mikäli opinnoissa tulee hankaluuksia, meidän tavoitteena on, että yhteydenotto meihin opinto-ohjaajiin, oppiaineen suunnittelijoihin ja koulutussihteereihin sekä tuutoreihin olisi mahdollisimman helppoa. Tarinoiden mukaan olemme tässä onnistuneet, mutta tiedotusta ohjauksesta voisi olla myös enemmän.

Mielestäni avoimen yliopiston opintojaksojen sivuilla on ollut hyvin ohjeita ja neuvoja opintoihin ja opiskeluun liittyen. Mukavaa on ollut myös huomata, kuinka hyvässä hengessä opettajat ja tuutorit neuvovat ja auttavat, varsinkin kysyttäessä mutta myös yleisesti.

Suvi, 23, opiskelija

Avoimessa yliopistossa kaikki kohtaamani henkilöt ovat olleet erityisen avuliaita ja ystävällisiä. Olen aina kokenut, että ei ole tyhmiä kysymyksiä ja avoimen yliopiston henkilökunta on halunnut aidosti auttaa ja ohjata eteenpäin opintounelmien kanssa.

Niina, 29

Olen saanut todella paljon tukea, ohjausta ja neuvontaa avoimen opintojeni aikana, mikä on ollut myös yksi syy siihen, että olen ottanut lisää opintoja avoimen kautta. Opiskelu ei ole tuntunut yksinäiseltä, kun aina on ollut helppo kysyä apua.

Titta, 28, merimies

Tässä on vain jäävuoren huippu huikeista opiskelutarinoista, joita on ollut ilo lukea ja joista olemme hyvin tyytyväisiä ja kiitollisia. Olemme saaneet paljon hyviä palautteita ja myös kehittämisideoita. Kiitämme vielä kaikkia yhdessä ja erikseen näistä kannustavista ja toivoa herättävistä kirjoituksista! Aikuisopiskelijoiden tarinat osoittavat, että avointa yliopisto-opetusta tarvitaan. Se antaa paljon sekä työ- että muulle elämälle ja erityisesti itse aikuisopiskelijalle. Julkaisemme tarinoita erilaisista näkökulmista blogissamme jatkossakin, joten pysythän kuulolla.

Ehdottomasti suosittelen. Turhat ennakkoluulot opiskelun vaikeudesta ja akateemisuudesta hälvenee. Opetus on tasokasta ja opettajat ovat helposti lähestyttäviä, eivät korokkeella. Helppo suorittaa työn/perheen ohessa ja kirjasto palvelee loistavasti.

Unelmista totta, 39

On etuoikeutettua ja upeaa saada kehittää itseään suomalaisen yliopistokoulutuksen puitteissa ja toivon, että tämä mahdollisuus jatkuu yhä parempana tulevaisuudessa. Sydämelliset kiitokseni siitä, että opiskelu avoimessa yliopistossa on mahdollista myös teidän kaikkien avoimessa työskentelevien ansiosta 🙂

Opiskeleva opettaja, 51

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehit
tämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Julkaistu

Suomi – EU:n mallioppilas

Euroopan unioni perustuu 28 jäsenvaltion väliseen taloudelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön. Siinä pitäisi pystyä sovittamaan yhteen ja asettamaan Euroopan unionin pienten ja suurten jäsenvaltioiden edut ja yhteinen hyvä omien etujen edelle.

Eurooppa-neuvosto vahvistaa EU:n yleiset painopisteet ja vastaa lainsäädännöstä. Kaikki EU: n jäsenvaltiot ovat myös Euroopan neuvoston jäseniä. Euroopan parlamentti osallistuu neuvoston rinnalla lainsäädännön hyväksymiseen. Euroopan parlamentin jäsenten tehtävänä on ensisijaisesti edustaa Euroopan 500 miljoonaa asukasta EU-tasolla ja toimia heidän etujensa puolestapuhujina EU-johdon ja unionin toimielinten suuntaan, korostivat mepit Merja Kyllönen ja Anneli Jäätteenmäki. EU:n toimielimistä ainoastaan Euroopan parlamentti valitaan suoraan vaaleilla.

EU:n toimielimistä Euroopan komissio on toimeenpanoelin. Se tekee säädösehdotuksia ja panee täytäntöön EU-lainsäädäntöä. Lisäksi komissio seuraa perussopimuksien noudattamista ja EU:n päivittäistä hallintoa. Komission pitäisi siis vahtia kuripolitiikan toteutumista ja toteutusten toimeenpanoa. Julkisten talouksien muuttuminen voimakkaasti alijäämäisiksi ja julkisen velan hoitokustannusten kasvu ovat pakottaneet jäsenvaltioita vahvistamaan erilaisia yhteisvastuujärjestelmiä. Erityisesti huomattavan suurien alijäämien omaavien jäsenvaltioiden julkista taloutta valvotaan aikaisempaa tiiviimmin. Silti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportin mukaan komissio ei valvo riittävästi talouden korjaamiseksi annettujen kehotuksien noudattamista. Tilintarkastusraportti ihmettelee perusteita, joilla alijäämän korjaamiseksi voi saada menettelyssä lisäaikaa. Raportin mukaan maakohtaiset ennusteet perustuvat asiantuntija-arvioihin, eivätkä ekonometriaan. Euroopan tilastovirasto Eurostat luottaa tilastotiedoissa liikaa kansallisiin viranomaisiin, eikä ole tehnyt tarkastuskäyntiä muualle kuin Kreikkaan.

Jäsenvaltioilla ja unionilla on mittavia haasteita hyvinvointivaltioiden ja Euroopan sosiaalisen mallin uudistamisessa. Näitä ovat muun muassa julkisen talouden rahoituskriisi, väestön ikääntyminen, Isisin vastainen sota, terrorismi, Syyria, Unkari, turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen EU:n alueella, Britannian mahdollinen lähtö EU:sta (brexit) sekä Puolan ja Unkarin epädemokraattinen meno. Keskustelu Kreikan tulevaisuudesta EU:ssa jatkuu – pidetäänkö Kreikka väkisin pystyssä? Mitä olisivat helleenien lopullisen vararikon todelliset seuraukset taloudellisesti ja poliittisesti? Toisaalta, jos Kreikassa jatkuu sama meno, niin kolmas apupaketti ja velkojen mahdollinen leikkaaminen vain lykkäävät tuomiopäivää. Kesäkuussa Britannian saarivaltion asukkaat päättävät kansanäänestyksessä EU:ssa pysymisestä. EU ja euroalueen haasteet vievät aikaa ja ne voivat horjuttaa myös Suomen taloutta. Suomi on ollut sääntöjä tarkasti noudattava ja EU:n yhteistä etua edustava jäsenmaa. Mallioppilaana Suomi on noudattanut säädösten ratifioinneissa tiukkoja aikatauluja toteutuksen onnistumisen uhallakin. Olisiko uudistusten hyvä valmistelu parempi vaihtoehto? Myös mallioppilas Suomen on valvottava omaa kansallista etuaan. Suomea palvelevat ratkaisut voi löytyä tulkitsemalla EU- direktiivejä omistakin lähtökohdista ei tiukasta lainopillisesta tulkinnasta kuten Suomessa pääsääntöisesti tehdään. Tämä haastava murroksen aika voi olla unionin jäsenvaltioille mahdollisuus löytää suunta ja sisältö uudelle sosiaalipolitiikalle. Suomen menestymisen tae on säilyttää rakentava ja aktiivinen neuvottelija, mutta myös omaa kansallista etua valvovan jäsenmaan ote ajaessamme Suomea palvelevia ratkaisuja.

Aducate_EMBA_Bryssel

Kirjoittajat Juha Eskelinen, Anne Koivisto ja Anne Kumpusalo-Vauhkonen osallistuivat UEF EMBA -ohjelman Brysselin matkalle 19.-22.4.2016. Matka oli osa Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto –opintojaksoa. Matkalla vierailtiin Euroopan Komissiossa, EU-Parlamentissa, Suomen pysyvässä edustustossa, Itä- ja Pohjois-Suomen toimistossa sekä Brysselin yliopistollisessa sairaalassa.