Valmentava johtaja tukee ratkaisupuhetta ongelmatilanteissa

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi- sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Ongelmien ilmetessä on hyvä tunnistaa, mikä on ongelma ja mikä on sen seurannaisongelma, eli oire jostakin juuriongelmasta. Ongelman tunnistaminen antaa avaimet sen ratkaisemiselle. Onko kyse teknisestä tai tietopulmasta, työjärjestelyn ongelmasta, muutoksista tai kriiseistä, yksilön tai yhteisön kuormittumisesta ja uupumisesta vai yhteispelin jännitteistä ja ristiriidoista?

Johtajan ottaessa esiin yksilön tai ryhmän kanssa jonkin havaitsemansa epäkohdan, hänen on hyvä olla liikkeellä tutkivalla ja kysyvällä asenteella. Toisin sanoen hän kuuntelee asianomaisten ongelmaan liittyvät arviot ja käsitykset. Tämä on tärkeää siksi, että ongelmien todellinen luonne ja syyt voivat olla aluksi näkymättömiä. Melko tavallista on, että ongelmiin löytyvät luonnolliset ja ymmärrettävät selitykset niiltä henkilöiltä, jotka ovat kyseisten asioiden kanssa tekemisissä.

Ongelma kuin ongelma voi ratketa ilman suurempia hankaluuksia, jos esihenkilö lähestyy sitä kysyvällä ja valmentavalla otteella ja siten saa asianomaiset ottamaan kantaa, arvioimaan ja kuvaamaan epäkohtia. Ongelmien kieltämisen tai väistämisen tilanteessa esihenkilön on todettava, että hän ei ole saanut riittävästi vastauksia ja siten asian käsittelyä on jatkettava.

Ongelmapuheesta tulisi aika nopeasti siirtyä etsimään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Usein ongelmapuheeseen ja ongelman syihin juututaan, jolloin saadaan aikaan väistelyä ja syyllisten etsintää. Ratkaisuvaihtoehtoihin eteneminen muuntaa ongelmapuheen tavoitepuheeksi, esimerkiksi mitä toivotaan ongelman tilalle. Pekka Järvinen on verrannut monia ihmisten välisiä ongelmia shakkipeliin: “Shakissa ei ole mitään hyötyä pohtia, miksi teki virheen ja joutui hankalaan tilanteeseen. Olennaista on todeta tilanne ja keskittää energia sen miettimiseen, mikä olisi paras siirto, joka voisi helpottaa tilannetta tai tuoda ulospääsyn umpikujasta. Samalla tavoin työyhteisön ja yksilön ongelmissa on tärkeää suunnata tarmo ongelmakeskustelusta ratkaisukeskusteluun eli miettiä ja ideoida sitä, miten jatkossa toimitaan niin, että ongelmat eivät toistu.”

Ongelmaan on useimmiten tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja, joista pitää valita helpoin, hyväksyttävin ja järkevin toteutettavaksi. Ratkaisukeskustelun tavoitteena on löytää toimenpide, jonka toteuttamisesta asianomaiset voivat sopia keskenään. Hyvä ratkaisu on sellainen, että siinä selkeästi sovitaan, miten toimintaa muutetaan epäkohdan tai ongelman poistamiseksi. Tämän lisäksi on tärkeää järjestää seurantatilaisuus tuloksellisen ongelmanratkaisuun tuottamiseksi. Voisi olla hyödyllistä sopia seurantatilaisuuden ajankohta samalla, kun sovitaan toimenpiteistä. Näin seuranta muistuttaa kaikkia siitä, että tiettynä ajankohtana tarkistetaan, että on toimittu sopimusten mukaan. Seuranta luo myönteistä painetta siihen, että jokainen kantaa vastuunsa tilanteen korjaantumisesta.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Valmentava johtaminen rakentaa arvostavaa yhteispeliä

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi- sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Hyvä yhteistyö syntyy yhdessä työtä tekemällä ja sännöllisesti siitä puhumalla. Kun ensin opitaan tuntemaan työkaveri tai tiimin jäsenet, siitä seuraa hyväksyntä ja arvostus, joka lujittuu luottamukseksi erityisesti silloin, kun on yhdessä selvitetty jokin tiukka paikka.

Arvostuksen tunne merkitsee sitä, että jokainen voi olla oma itsensä, mikä vapauttaa toiminnallista energiaa. Työyhteisön tasolla arvostus vahvistaa yhteishenkeä, joka heijastuu myönteisesti työsuoritusten ohella myös ongelmanratkaisuun, uuden kehittämiseen ja asiakassuhteisiin.

Yleensä esihenkilö pyrkii olemaan neutraali ja pitämään tiettyä etäisyyttä työntekijöihin, mutta valmentava esihenkilö väistämättä tutustuu kysymyksien kautta työntekijään esimerkiksi vahvuuksiin. Missä määrin valmentavan esihenkilö voi siis kertoa itsestään, esimerkiksi vahvuuksistaan? Eikö olisi reilua, että työntekijä saa myös tietoa esihenkilönsä vahvuuksista? Kyse on tilannesidonnainen, jossa esimerkiksi vahvuuksista keskustellaan. Jos keskustelu on varattu työntekijän asioita varten, silloin keskitytään niihin. Ja esihenkilön kannattaa siirtää omista asioista esim. vahvuuksista puhuminen toiseen tilanteeseen.

Yleisesti ottaen hierarkiat työpaikoilla ovat haihtuneet ja sen myötä sosiaaliset välimatkat lyhentyneet. Esihenkilö voi esimerkkinä tuoda myös omat vahvuutensa esiin, jotta työyhteisö tietää mitä häneltä voi odottaa tai silloin kun hän on yhtenä jäsenenä tiimissä.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Valmentava johtaja ja kasvunasenne

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi- sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Toimintaympäristön muuttuessa myös toiminnan tulisi muuttua, jotta uudessa tilanteessa voidaan toimia. Toiminnan muuttaminen edellyttää uuden oppimista. Joskus voi olla niin, että henkilöstö arastelee uuden oppimisen edessä. Tällöin olisi hyvä tukea kasvunasennetta, jota voidaan tukea valmentavalla johtamisella.

Kasvunasenne viittaa Carol Dweckin tutkimaan käsitteeseen. Kasvunasenne on hyvin innostava käsite, vaikka kaikkia Dweckin tutkimuksia ei ole voitu toistaa. Kasvunasenne on uskomus omasta oppimiskyvystä, älykkyyden muuntuvuudesta. Sen mukaan harjoittelua ja vaivannäköä tarvitaan oppimiseen, jonka myötä älykkyys muuttuu. Kasvunasenteen omaava henkilö kokee muutostilanteet haasteina, jolloin on mahdollisuus oppia uutta.

Valmentava esihenkilö voi pyrkiä vahvistamaan kasvunasennetta itsessään ja ympäristössään vuorovaikutuksen keinoin. Kasvunasenteen omaavat henkilöt käyttävät sanaa ”vielä”, jota myös valmentava esihenkilö voi käyttää esimerkiksi palautetta antaessa. Jos asia ei ole vielä hallussa, niin ehkä huomenna ja ensi viikolla. Kasvunasenteen omaava henkilö pyrkii ottamaan selvää, mihin kaikkeen hänen potentiaalinsa riittää. Oppiminen tapahtuu sen tuottaman ilon takia. Toisin sanoen, tärkeämpää on matka, ei päämäärä.

Kasvunasennetta tukevat mm. aivotutkimukset, joissa on osoitettu aivojen muuttuvan oppimisen myötä. Valmentava johtaja voi muistuttaa henkilöstöään tästä potentiaalista, joka meillä kaikilla on. Kasvunasennetta voidaan tukea myös viestinnällä. Kerrotaan samaistuttavista henkilöistä, jotka omalla toiminnallaan ilmentävät kasvunasennetta esimerkiksi muutostilanteissa uutta oppien. Tällöin henkilöstö voi inspiroitua näistä tarinoista ja henkilöistä ja alkaa siten muuttamaan uskomustaan oppimiskyvystään muutostilanteissa.

Valmentava esihenkilö voi myös käydä valmennuskeskusteluja henkilöstönsä kanssa muutokseen liittyen. Tällöin keskustelun keskiössä on kasvunasenteen vahvistaminen mm. aikaisempia oppimiskokemuksia mieleen palauttaen. Tarkoituksena on tuoda esille aiemmat oppimishaasteet ja kuinka niistä on vaikeuksista huolimatta selvitty ja onnistuttu. Tämän tarkoituksena on siis vahvistaa uskomusta, että nytkin voimme oppia uusia asioita vaikeuksista huolimatta.

Dweck ehdottaa, että suoritustavoitteiden sijaan tulisi antaa oppimistavoitteita. Tällöin valmennuskeskusteluissa voidaan myös asettaa oppimistavoitteita, vaikka ne eivät poissulje suoritustavoitteita. Esimerkiksi ensin voidaan asettaa suoritustavoitteita ja sitten kysyä, mitä on hyödyllistä oppia tavoitteiden saavuttamiseksi. Oppimisesta keskustellessa tulisi keskittyä henkilöön eikä keskiarvoihin tai muihin ihmisiin. Näin ollen valmennuskeskustelut ovat aina yksilöllisiä ja jokainen etenee ns. ”omalla oppimiskäyrällään”. Nähtävästi vertailu toisiin henkilöiden heikentää kasvunasennetta. Esihenkilö voi myös kertoa omista oppimiskokemuksistaan ja kohtaamistaan vaikeuksistaan.

Joskus esihenkilölle voi olla hyödyllistä palauttaa mieleen omia oppimiskokemuksia ja niissä kohdattuja vaikeuksia. Oppiminen ei ole aina helppoa tai mukavaa. Omien oppimiskokemuksien reflektoinnin myötä esihenkilön voi olla helpompaa asettautua työntekijän tilanteeseen. Kasvunasenteen mukaan oppiminen ja asianhallinta edellyttää vaivannäköä ja uurastamista.

Kasvunasennetta voidaan vahvistaa myös tietyntyyppisellä palautteella. Tällöin palaute annetaan oppimisesta ja vaivannäöstä. Tällöin viestitään, että työpaikalla arvostetaan oppimista ja vaivannäköä sen eteen.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Valmentava johtaja ja näkökulman vaihtamisen taito

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi -sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Pohdimme tilannetta, jossa esihenkilö tuntee olevansa vastausautomaatti ja ratkaisija, vaikka motivaatiotutkimusten mukaan yksi keskeisistä psykologisista perustarpeista on autonomia, eli yksilön vapaus valita itsenäisesti ja toimia omien valintojen pohjalta.

Miten siis toimia tässä paradoksaalisessa tilanteessa? Tärkeää on lähestyä kysymystä tutkivalla otteella: onko työntekijällä edellytykset löytää vastaus itsenäisesti vai onko kyseessä tilanne, johon hänellä ei kokemuksensa tai osaamisensa pohjalta ole vastauksia? Onko kyseessä hänelle uusi tilanne vai onko tilanne jo toistunut aiemmin?

Jos tarkoituksena on oivalluttaa kysymällä, niin valmentavassa työotteessa (esim. valmennuskeskustelun aikana) pääsääntöisesti toimitaan ei-tietämisen-positiosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei anneta valmiita vastauksia vaan annetaan toiselle tilaa oivaltaa itse. Luonnollisesti on tilanteita, joissa esihenkilö käyttää toimivaltaa myös valmennuskeskusteluissa, jos se näyttää menevän työantajan ohjeiden ulkopuolelle. Toisin sanoen esihenkilöltä edellytetään kykyä vaihtaa näkökulmaa eli positiota valmentavasta roolista ohjaavaan ja takaisin. Esihenkilön tavoitteena valmentavassa johtamisessa on toimijuuden, osallisuuden ja autonomian lisääminen, mikä tarkoittaa sitä että esihenkilö ei ratkaise työntekijän puolesta sellaisia ongelmia, johon tällä on itsellä valtuudet.

Tarvittaessa esihenkilö voi myös ehdottaa, antaa vaihtoehtoja valittavaksi, jos olettaa siitä olevan hyötyä valmennettavalle työntekijälle. Tällöin valinnanvapaus on edelleen valmennettavalla henkilöllä.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Valmentava johtaja oivalluttajana

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi -sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Valmentava johtajuuden taustalla on mahdollistavan johtajuuden malleihin. Johtamisotteena se keskittyy johtajan ja työntekijän väliseen vuorovaikutussuhteeseen, jonka tarkoituksena on työntekijän potentiaalin vapauttaminen, vahvuuksien hyödyntäminen, kyvykkyyksien kehittäminen ja oppimaan auttaminen. Valmentavan otteen tavoitteena on työntekijän ja koko työyhteisön suorituskyvyn parantaminen. Valmentajuus on voimaantumista mahdollistavaa ja edistävää toimintaa. Voimaantumisella tarkoitetaan työntekijöiden kasvun rohkaisemista, itsenäisyyden antamista arvostavan ja kuuntelevan vuorovaikutuksen avulla.

Valmentavan johtamisen tarkoituksena on energisoida, vapauttaa työntekijän potentiaali ja siten luoda mahdollisuuksia työntekijän motivaation syntymiselle. Esihenkilö tällöin oivalluttaa, ei anna neuvoja. Esihenkilö voi antaa tavoitteita, mutta tällöin tavoitteista keskustellaan ja niistä sovitaan yhdessä. Tällöin esihenkilö pyrkii esittämään kysymyksiä, jotka herättävät keskustelua tavoitteen mielekkyydestä. Parhaimmillaan valmennuskeskustelun päätteeksi molemmat osapuolet ovat vielä paremmin sisäistäneet tavoitteen hyödyt asiakkaille, heille itselleen ja vaikkapa koko työpaikalle. Motivaatiotutkimuksesta tiedetään, että tavoitteille tulisi antaa mielekkäät perusteet, jolloin niihin on luontevaa sitoutua.

Valmentava työote on yksi työväline johtajan työpakissa ja se soveltuu tiettyihin tilanteisiin, esimerkiksi kehitystä ja osaamista käsitteleviin keskusteluihin. Valmentava johtaminen on tietyllä tavalla sukua palvelevalle johtamiselle. Tällöin johtaminen on palvelutehtävä, jonka tarkoituksena on auttaa työntekijää vahvistumaan ja onnistumaan työtehtävässään. Tällöin esihenkilö keskittyy huolehtimaan kokonaisuudesta ja siitä, että hänen oma porukkansa voi menestyä. Painopiste on työntekijöiden kuuntelemisessa, voimaannuttamisessa ja kunnioittamisessa. Keskeisenä työvälineenä ovat oivalluttavat ja vahvistavat valmennuskeskustelut. Vahvistamisella tarkoitetaan tässä sitä, että johtaja antaa palautetta työntekijän voimavaroista, yrittämisestä, vahvuuksista, onnistumisista. Näin se voi vahvistaa tulevaisuuteen suuntautuvaa proaktiivisuutta ja toimijuutta.

Valmentavaa johtamista voi soveltaa monissa eri tilanteissa. Ehkä tunnetuin on kehityskeskustelu, jonka yhteyteen voi liittää valmentavia kysymyksiä. Valmennusta voi soveltaa myös lyhyissä arkisissa kohtaamisissa. Parhaimmillaan oivallukseen riittää muutama hyvä kysymys, jolloin valmennuskeskustelun ei tarvitse siis olla kehityskeskustelun mittainen. Joskus voi riittää kolme hyvää kysymystä. Valmentavaa otetta voi hyödyntää ongelmien käsittelemiseen, tavoitteen hyödyn kirkastamiseen, tavoitteen saavuttamiseen tarvittavien askeleiden hahmottamiseen, motivaatiotekijöiden tunnistamiseen, vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden hyödyntämiseen.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Tekoälyn avulla kohti tulevaisuuden osaamistarpeita

Työelämän vaatimus nopeasta uudistumisesta haastaa koulutusorganisaatioita uudistumaan. Tekoäly on yksi väline, jonka avulla saadaan tietoa yritysten osaamistarpeista ja sen mukaan pystytään kehittämään työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Sovellusmahdollisuudet nojaavat meihin käyttäjiin.

Koulutuksen järjestäjinä työskentelemme tulevaisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Miten ympäristössämme tapahtuvat muutokset heijastuvat tulevaisuuden osaamistarpeisin? Millaisia osaajia yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa? Suomessa on pula koulutetusta työvoimasta. Nuorten ikäluokka pienenee radikaalisti vuoden 2030 jälkeen ja tavoitteeksi on asetettu, että 50 % nuorista osallistuu korkeakouluopetukseen. Jatkuvan oppimisen opiskelijamäärät puolestaan pitäisi saada nousemaan 60 % tasolle. Haasteena on edelleen, että aliedustetut ryhmät eivät kouluttaudu potentiaaliaan vastaavasti. Suomi tarvitsee lisää kansainvälisiä osaajia paikkaamaan osaamisvajetta. (Jääskeläinen 2022.)

Ympäröivä yhteiskunta moninaistuu ja luo vaateita saavutettavuuden ja inklusiivisuuden näkökulmasta. Kaikki nämä seikat haastavat koulutusorganisaatioita uudistumaan. Tutkintokoulutus ei yksistään ole riittävää vaan katsetta pitää suunnata uudenlaiseen osaamiseen. Eurooppalaisella ja kansallisella tasolla ratkaisuksi on esitetty pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämistä. Tällaiset osaamiskokonaisuudet toisivat nopeasti henkilölle mahdollisuuden hankkia tarvittavaa osaamista, mikromeriittiä, pitkän tutkintokoulutuksen sijaan. Koulutusorganisaatioilla on iso rooli tällaisten osaamiskokonaisuuksien kokoamisessa. Tämä haastaa meitä avartamaan katsantokantaamme tutkinnoista laaja-alaiseen osaamiseen. Samalla toimintakenttämme ja tietomäärät laajenevat. Tätä pulmaa ratkaisemaan tarvitsemme tekoälyä.

Osaamistarpeiden tunnistaminen tekoälyn avulla

Vauhtia uralle –hankkeessa kehitämme tekoälyä, joka ennakoi eri ammattialojen osaamistarpeita ja yhdistää niitä koulutusorganisaatioiden tarjontaan. Tekoäly on työkalu, jonka avulla voimme laajentaa ajatuksiamme siitä, millaista uutta osaamista työelämässä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan. Osaamistarpeiden selvittäminen auttaa niin yrityksiä kuin jatkuvan oppimisen opiskelijoita löytämään joustavia koulutuspolkuja näihin osaamistarpeisiin. Tekoäly tuo nähtäville millaisia koulutuksia hankkeessa mukana olevilla oppilaitoksilla, Riverialla, Karelia-ammattikorkeakoululla ja Itä-Suomen yliopistolla, on jo tarjolla. Toisaalta oppilaitoksille tekoäly voi tuoda näkyväksi millaisesta osaamisesta on tarvetta ja antaa mahdollisuuden suunnitella asiakkaille koulutusta vastaamaan näihin tarpeisiin.

Tekoälypohjaisia välineitä osaamistarpeiden tunnistamiseksi on vielä sangen vähän, vaikkakin niiden käyttö on kehittymässä. Tekoälyn hyöty on, että se pystyy prosessoimaan valtavasti tietoa. Jos asian selvittäminen vaatii suuren tietomäärän kahlaamista ja analysointia, kannattaa laittaa tekoäly töihin. Tekoäly kerää, kokoaa ja tiivistää sille opetettua tietoa, mutta yksin sen tiedon varaan ei voi yrityksiä kuin oppijoitakaan jättää. Tarvitaankin ihmisiä ja ohjausta tulkitsemaan tekoälyn tuottamia tuloksia ja käymään jatkokeskustelua datan kanssa.

Tekoälyn kanssa toimiminen vaatii pohdintaa ja kriittisyyttä, ettei tekoälyn tuottamaa dataa oteta täysin annettuna. On siis hyvä tietää, miten algoritmi tekoälyn toiminnan takana toimii, mitä tietoa se prosessoi ja mitä se on suunniteltu tuottamaan. Mitä tekoäly todella kertoo meille tulevaisuuden osaamisesta? Tällä tavoin voimme huomata, että mitä tekoälyn tuottaman tiedon ulkopuolelle voi jäädä tai millaisia asioita se toisintaa.

Tekoälysovellusten kanssa pohditaan paljon eettisiä kysymyksiä. Eettisten periaatteiden tulee ohjata tekemistä jo siinä vaiheessa, kun järjestelmää luodaan. Jokaisen tekoälyn kanssa toimivan pitää tiedostaa, mitä eettiset periaatteet oikeasti tarkoittavat käytännössä. Millä tavoin hahmotamme palveluissa ja digitaalisissa ympäristöissä olevan tiedon ja kuka tiedon on tuottanut? Toisaalta tekoälyä ja teknologiaa kehittävien pitää miettiä, ketä heidän palvelunsa koskee ja miten käyttäjien oikeudet palvelussa toteutuvat sekä mitä seurauksia mahdollisesti koituu. Kenen intressejä tekoäly palvelee?

Koulutusorganisaatiot moniosaajuuden tukijoina

Tekoälyn sovellusmahdollisuudet nojaavat meihin käyttäjiin. Siksi on hyvä pohtia, miten haluamme tekoälyä hyödyntää. Pylkkänen (2022) kuvaa kolumnissaan, että työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaamiseksi työnvälitys tarvitsee digiä ja tekoälyä. Pelkästään ihmisvoimin näiden yhdistäminen ei ole riittävää. Yritysten mahdollisuudet ennakoida osaamistarpeitaan ovat usein rajalliset. Pienissä yrityksissä ei välttämättä ole resurssia käsitellä ja arvioida saatavilla olevaa ennakointitietoa. Tiedolla johtamisen työvälineitä on viime vuosina kehitetty, mutta yhteistyötä menetelmien kehittämisessä ja hyödyntämisessä on toistaiseksi tehty vähän. Vauhtia uralle –hankkeessa kehitetty tekoäly voi olla yksi työkalu, joka jatkossa tuo nähtäville erilaisia syötteitä tarvelähtöisten koulutusten suunnitteluun.

Koulutusorganisaatiot ovat tärkeitä tekijöitä tulkitsemaan tekoälyn tuottamaa dataa ja analysoimaan datan merkitystä osaajien kouluttamisessa. Inkeri Ruuska nostaa esiin artikkelissaan “Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan luovaa moniosaamista” (2022), että tulevaisuuden työelämässä kaivataan yhä enemmän uudenlaista oppiainerajat ylittävää osaamista. Koulutusorganisaatioissa meidän tulee osata katsoa koulutusta laajemmin. Osaamista voi kehittää pienissä paloissa ja parhaimmillaan eri koulutusorganisaatioiden koulutusten yhdistelminä. Tarvitsemme tietoa ja kykyä löytää nämä mahdollisuudet. Formaalin koulutuksen mahdollisuudet ovat jo nyt paremmin löydettävissä, mutta osaamista tuotetaan myös non-formaaleissa sekä informaaleissa oppimisympäristöissä. Tähän tekoäly ja tulevaisuudessa korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 voi tuoda paremmat mahdollisuudet hahmottaa, rakentaa ja valita itselle mielekkäitä polkuja osaamisen kehittämiseen.

Kirjoittajat:

Terhi Keltanen, opintoasiainpäällikkö, opinto- ja uraohjaaja, Itä-Suomen yliopisto
Nadja Marjomaa, projektiasiantuntija, opinto- ja uraohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Jääskeläinen, A. 2022. Miksi korkeakoulujen jatkuvaa oppimista? Miksi kansallinen strategia?. Esitys 26.8.2022 Työseminaari: Kohti kansallista korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategiaa. https://okm.fi/documents/1410845/132472951/Atte+J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen+ap.pdf/8c9b7ec6-eab7-b13b-ce1d-57ae10c63019/Atte+J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen+ap.pdf?t=1662393513631 (luettu 11.11.2022)

Pylkkänen, E. 2022. Meillä ei ole varaa olla ratkaisematta kohtaanto-ongelmaa. Työ- ja elinkeinoministeriön kolumni 25.10.2022. https://tem.fi/-/meilla-ei-ole-varaa-olla-ratkaisematta-kohtaanto-ongelmaa (Luettu 9.11.2022.)

Ruuska, I. 2022. Tulevaisuuden työssä tarvitaan luovaa moniosaajutta. Työn tuuli. Kyvykkyyden johtamien organisaation menestystekijäksi. 1/2022, 7-12. Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry. https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_012022_a4_20220530-.pdf (luettu 11.11.2022)

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Apteekkiala kriisissä? Mistä ratkaisu työvoimapulaan?

Havahduin! Selailin lokakuun alussa tyomarkkinatori.fi (aikaisemmin mol.fi) sivuston työpaikkailmoituksia hakusanalla farmaseutti. Työpaikkailmoituksia löytyi noin sata ilmoitusta, mietin että mitä nyt tapahtuu? Minkälaisia työsopimuksia on tarjolla ja missä? Tarkemman analysoinnin ja tsekkauksen jälkeen sanoisin, että osittain tämä suuri ilmoitusten määrä johtuu vuokrafirmoista. Lisäksi huomasin, että laajasti ympäri Suomea löytyi näitä avoimia työpaikkoja. Näistä kaikista ilmoituksista noin 60 prosenttia oli kokoaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia ilmoituksia. Vuokrafirmojen hakuilmoituksia oli noin 20 prosenttia kaikista ilmoituksista ja minut yllätti myös se, että tässä oli jopa viiden eri yrityksen ilmoituksia. Kilpailu hyvistä työntekijöistä on selvästi kovaa apteekkialalla. Tästä syystä kannattaakin ehdottomasti panostaa enemmän ilmoituksiin ja osassa ilmoituksia tarjotaankin esimerkiksi työsuhdeasuntoa tai lukee teksti, että avustamme asunnon löytämisessä paikkakunnalta.

Näissä työpaikkailmoituksissa näkyy mielestäni ihan liian vähän työntekijän näkökulmia. Monesti se miten päätyy tietylle paikkakunnalle töihin, liittyy toki paikkakunnan vetovoimaan tai harrastusmahdollisuuksiin. Paljon riippuu myös siitä, onko työntekijällä jo perhettä ja se miltä paikkakunta näyttää esimerkiksi lapsiperheen suuntaan. Toisaalta hyvä työyhteisö ja työilmapiiri ovat sellaisia tekijöitä, jotka saavat työntekijän pysymään paikkakunnalla. Lisäksi itselleni ja monelle muullekin on varmasti tärkeää, että työssä pääsee kehittämään omaa osaamistaan ja tarvittaessa kouluttautumaan. Joskus se voi olla jokin pienikin koulutus, joka antaa sisältöä työelämään ja innostaa kehittämään omaa osaamistaan. Mieleeni tulee heti tämä ensimmäistä kertaa järjestettävä meidän Jatkuvan oppimisen keskuksen sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen kanssa yhteistyössä järjestettävä Näy ja vaikuta verkossa – someseminaari farmasian ammattilaisille 12.1.2023 | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)  seminaari. Koulutus antaa hyviä valmiuksia ja vinkkejä somen tehokkaampaan hyödyntämiseen.  

Havainnollistan vähän apteekkia työpaikkana ja itse olen ajatellut apteekin työyhteisöä aina jääkiekkojoukkueen kautta. Jääkiekkojoukkueen roolit kuvaavat hyvin apteekkikenttää. Apteekkari on yleensä se joukkueen valmentaja, joka ohjaa ja kannustaa joukkueensa aina vaan parempiin suorituksiin. Hänellä on monesti apuna proviisori, joka puolestaan voi toimia apuvalmentajan roolissa tai vaihtoehtoisesti myös kentällä osana joukkuetta. Farmaseutit puolestaan tekevät töitä kentällä, välillä painetaan hommaa hyökkäyspäässä (käsikaupan puolella) ja välillä puolustuspäässä (reseptipuolella). Viimeisempänä maalivahdin roolissa toimivat tekniset työntekijät. He varmistavat viimeisenä, että hommat pyörivät (kiekko ei mene omaan maaliin) ja logistiikka pelaa. Kaikki nämä roolit ovat kokonaisuuden kannalta keskeisiä ja hyvällä joukkueella dynamiikka on kunnossa.

Joukkue voi kulkea voitosta voittoon ja kaikki sujuu hienosti. Joskus voi kuitenkin tulla loukkaantumisia ja se joukkueen kantava voima voi olla sivussa pidemmänkin ajan. Parhaassa tapauksessa neljännen ketjun ”Teemu” tulee, nostaa tasoa ja ottaa homman haltuun, jos sille Teemulle annetaan mahdollisuus. Näin se menee monesti käytännön työelämässäkin, jollakin työntekijällä voisi olla piilevää osaamista tai haluja ottaa isompaa roolia sekä vastuuta joukkueen pärjäämisestä. Voi kuitenkin olla, ettei siihen tule mahdollisuutta ja silloin ei saada joukkueesta irti kaikkia tehoja. Lisäksi valmentajan tulisi osata tunnistaa nämä tilanteet ja tarvittaessa lähettää pelaajia harjoitusleirille eli koulutuksiin. Tällöin pelaajan ura saa sopivasti boostia ja hän venyy kentällä yhä parempiin suorituksiin. Joukkueen kannalta pahimmassa tapauksessa tämä piilevä kyky saa itselleen hyvän tarjouksen ja vaihtaa joukkuetta yllättäen kesken kauden.

Olen tässä syksyn mittaan harrastanut itsereflektointia ja pohtinut mitkä tekijät olisivat saaneet pitämään motivaation yllä apteekkityössä. Varmasti joku laajempi koulutuskokonaisuus olisi saanut minut sitoutumaan apteekkityöhön ja koulutukseen. Näistä meidän koulutuksistamme oma suosikkini on geriatrisen lääkehoidon asiantuntija koulutus Geriatrisen lääkehoidon asiantuntijakoulutus 20 op | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi). Tästä koulutuksessa on monipuolinen kattaus minua kiinnostavia aiheita, kuten palliatiivinen lääkehoito ja turvallisen lääkehoidon toimintakulttuuri.

Jatketaan jääkiekkotermeillä, itselleni osui lopulta viimekeväänä ”drafti”. Siinä pääsin näyttämään omaa osaamistani ja esiintymistaitojani monipuolisesti, osasin suhtautua sopivalla asenteella siihen itse tilaisuuteen ja näin mitä mahdollisuuksia ”joukkueen” vaihdolla voisi minun uralleni. Voin vilpittömästi sanoa, että hoitovapaalla ollessani työpaikkailmoitusten selailu ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tässä olikin pitkälti kyse sattumasta, koska kuulun Facebookissa ryhmään Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijat ja nykyinen kollegani Ville linkitti työpaikan hakuilmoituksen sivulle. Muistan vielä hyvin tilanteen, olin juuri saanut tyttären nukutettua vaunuihin ja rentouduin viereiseen riippukeinuun, avasin kännykän lukitusnäytön ja siinä se ilmoitusviesti oli. Tämä pysäytti minut ja sai pohtimaan asiaa. Laitoin heti vaimolleni linkin hakuilmoitukseen, että katso nyt tuli mielenkiintoinen työmahdollisuus vastaan ja hakisinko? Prosessointi itselläni kesti kuitenkin vielä useita päiviä ja vaimolta tuli kannustusta, että hae ihmeessä, jos vähänkään kiinnostaa. Lopulta oli ihan selvä asia, etten voi sivuttaa tätä mahdollisuutta. Päätyminen valinnan ensimmäiselle sijalle oli itselleni pieni yllätys, vaikka tiedostin omat mahdollisuuteni.

Tässä sitä nyt sitten ollaan Jatkuvan oppimisen keskuksella töissä ja pelataan ihan eri liigassa. Nyt teen ihan eri hommia ja tekeminen on monipuolista. Tärkeintä tässä nykyisessä työssäni on, että saan laittaa itseni täysillä likoon joka otteluun. Onhan se selvä homma, että kun hyppää eri sarjaan, niin annan näyttöjä samalla ja vakuutan kollegani omalla osaamisellani. Nykyinen joukkueeni on tullut tässä syksyn mittaan tutuksi ja hienosti olen saanut tukea omilta ketjukavereilta. Tässä on myös samalla vähän jo viritelty yhteistyökuvioita toisten kentällisten kanssa ja yritetään auttaa heitä eteenpäin. Marraskuun kehittämispäivät veivät kyllä meidän joukkuettamme eteenpäin ja on meillä vaan hieno porukka Jatkuvan oppimisen keskuksella. Itselläni saldona on nyt pari onnistumista ja tästä on hyvä jatkaa kevät kaudelle.  

Yhteenvetona joukkueena ajattelu vie työyhteisöä eteenpäin ja valmentajan pitää pyrkiä huomioimaan yksilöt, jotta joukkueella menisi hyvin. Työntekijät ovat apteekin tärkein voimavara ja viihtyisä työympäristö on oleellinen asia sekä on tärkeää myös muistaa antaa sopivasti tunnustusta hyvistä suorituksista. Täydennyskoulutukset voisivat olla yksi tekijä, jolla saadaan apteekkien vetovoimaa työpaikkana ylläpidettyä. Toinen vetovoimatekijä voisi olla ehdottomasti monipuolisissa työtehtävissä, apteekkien pitäisi pyrkiä hyödyntämään enemmän esimerkiksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntija osaamista. Näkisin hyvänä mahdollisuutena tiiviimmän yhteistyön julkisen terveyden huollon ja yksityisten hoivakotien kanssa. Apteekkien osaaminen pitäisi pyrkiä tuotteistamaan ja myymään sitä osaamista yhteistyökumppaneille. Apteekkien kannattaisi ehdottomasti yrittää hyödyntää enemmän sosiaalista mediaa ja pyrkiä käyttämään sitä myös yhtenä rekrytointikanavana. Voin vain omasta kokemuksestani todeta, että somessa kannattaa olla mukana ja suhtautua avoimin mielin tulevaisuuden haasteisiin. Mielenkiintoisessa murroksessa kyllä apteekkiala elää tällä hetkellä ja tuleville farmaseuteille on varmasti tarvetta työelämässä.

Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä.

Ilman riittävää kielitaitoa ei ole ammattitaitoa

EU- ja ETA-maiden ulkopuolella valmistuneiden lääkärien laillistamiskokeeseen valmentavassa koulutuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa.

Koulutuksessa on mukana kaksi lääkäriopettajaa ja neljä suomen opettajaa, jotka opettavat eri kohdissa koulutuskokonaisuutta ja hieman eri painotuksilla.

Opetuskokonaisuus on suunniteltu yhdessä siten, että kielen opetuksessa voidaan tukea ammatillisten asioiden ymmärtämistä esimerkiksi käsittelemällä samaa asiaa etu- tai jälkikäteen kielen kannalta. Suomen opetuksella on kuitenkin myös omat tavoitteensa, joilla varmistetaan, että kielitaidon kehittymisen kannalta keskeisiä taitoja tulee harjoitettua tasapainoisesti.

Kuva: Koulutettavat treenaavat taitopäivässä elvytystä

Tiivistä yhteistyötä

Käytännössä kielenopetuksen ja ammatillisen opetuksen yhdistäminen tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä vuorovaikutusharjoituksia tai opiskelijoiden tekstien kommentointia sekä kielen että sisällön näkökulmasta.

Kielenopettajien ja lääkärikouluttajien yhteistyö on välttämätöntä, koska ammatillisen kielitaidon opettamisessa tarvitaan sellaista tietoa, jota kummallakaan ei yksin ole. Lääkäreillä on esimerkiksi ammatillisesti tärkeiden sanojen merkityksistä paljon tarkempaa tietoa kuin maallikoilla, ja siksi lääkäriopettajalla on tärkeä rooli sanaston opettajana ja suomen opettajan tukena sanastokysymyksissä. Toisaalta lääkäriopettajan kyky selittää, miten sanat toimivat lauseissa, on rajallinen, ja siihen tarvitaan suomen opettajaa.

Jatkuvaa oppimista kaikille

Yhteistyö kahden eri alan asiantuntijoiden kesken on molemmille jatkuvaa oppimista. Me suomen opettajat olemme oppineet lääkäriopettajilta paljon lääketieteestä ja lääkärin työstä. Olemme oppineet myös, että se, mikä lääkäriopettajille on itsestäänselvyys, ei ole itsestäänselvyys maallikolle eikä myöskään usein opiskelijoille. Suomen opettajalla voikin olla tärkeä rooli ammatillisessa opetuksessa esiin tulleiden asioiden perillemenon tarkistamisessa.

Suomen opettajat voivat myös auttaa lääkäriopettajaa arvioimaan materiaalien vaikeustasoa ja tarvittaessa mukauttamaan sitä opiskelijoiden kielitaitotasolle sopivaksi.

Lääkäriopettajat puolestaan ovat yhteistyön myötä entistä tietoisempia siitä, mikä heidän omassa puheessaan on vaikeaa suomea toisena kielenä käyttävälle. Lääkäriopettaja kertoo hyötyneensä yhteistyössä eniten kielenopettajien muodostamasta käsityksestä kurssilaisten kielitaidosta. Realistinen käsitys kielitaidosta auttaa opetuksen suunnittelussa.

Lisää koulutuksesta Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla

Kirjoittajat:
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto 

Tekoäly ohjaajan työkaluna

Digitaaliset välineet ja materiaalit ovat vakiinnuttaneet paikkansa ohjaus- ja neuvontatyön työkaluina. Erilaisia digitaalisia välineitä ja materiaaleja hyödynnettäväksi ohjausprosesseissa on lukuisia. Yhteistä kaikille on, että ne tarjoavat tietoa valintojen tueksi ja ne tuottavat yhdenlaisen vastauksen käyttäjälle nopeasti. Haasteena on, että palveluita on paljon ja ne ovat usein organisaatioiden sisäisiä, jolloin ne eivät ole avoimia kaikille. Mitä uutta tekoälysovellukset tuovat ohjauksen digitalisoitumiseen?

Vauhtia uralle –hankkeen tavoitteena on kehittää tekoälysovellus tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisen sekä kehittämisen tueksi. Heli Kaarniemi on kertonut aiemmassa blogikirjoituksessa (13.5.2022) tekoälysovelluksen kehittämistyöstä. Kehitystyö jatkuu ja nyt olemme päässeet testaamaan tekoälyn soveltamismahdollisuuksia organisaatioiden toiminnassa ja yksilöiden koulutuspolkujen tukena. Tässä blogissa tarkastelemme tekoälyä ohjaajan työkaluna ja kerromme, miten ohjaajat kokivat tekoälyn ohjauksen välineenä nuorten kanssa.

Ohjaajina tulevaisuuteen liittyvien kysymysten parissa työskentely on ydintyötämme. Pyrimme löytämään keinoja vastaamaan ympäristössämme tapahtuviin muutoksiin. Haluamme vahvistaa ohjattaviemme valmiuksia ja taitoja toimia. Ympäristössämme tapahtuvat muutokset heijastuvat tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja on haasteellista tietää mitä kohti meidän tulisi ohjata. Millaisia osaajia yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa? Tämä haastaa meitä ohjaajia avartamaan katsantokantaamme tutkinnoista laaja-alaiseen osaamiseen. Kun toimintakenttämme ja tietomäärät laajenevat, tarvitsemme tätä pulmaa ratkaisemaan tekoälyä.

Mitä uutta tekoäly ohjaajalle tuo?

Ohjauksen tueksi on laaja kattaus erilaisia digitaalisia välineitä. Monet ohjauksen välineet tai sovellukset keskittyvät pääosin sopivan koulutuspolun löytymiseen tai niissä tarkastellaan uraa tai työllistymistä esimerkiksi osaajapulasta kärsivien alojen näkökulmasta. Monessa ohjauksen toiminnossa teemme jo yhteistyötä tekoälyn kanssa lähes huomaamattamme. Tekoälyn avulla monet toiminnot ovat automatisoituja tai tekoäly järjestelee asioita puolestamme (Dookie 2020).

Tekoälypohjaisten välineiden hyöty on niiden mahdollisuuksissa prosessoida valtavasti tietoa. Tekoäly kerää, kokoaa ja tiivistää sille opetettua tietoa. Tekoäly ei tulkitse eikä tee päätöksiä ohjaajan tai ohjattavan puolesta. Tekoälyn tuottamat tulokset voivat kuitenkin herättää täysin uudenlaisia ideoita ja tarjota syötteitä, jotka avaavat uudenlaisia vaihtoehtoja tarkastella osaamista. Joskus eteenpäin päästään myös, kun ohjattavalla itsellään herää tärkeä kysymys. Tähän kaikkeen tekoäly tarjoaa sanoittamisen tukea ja syötteitä.

Tekoäly testissä nuorten ohjauksessa

Olemme syksyn aikana esitelleet Vauhtia uralle –hankkeessa kehitettyä tekoälyä Coronarian ammatillisen kuntoutuksen ohjaajille, jotka myös testasivat sovellusta omassa asiakastyössään. Tutustuimme tekoälysovellukseemme työelämässä tarvittavan osaamisen, uravalintoihin liittyvän työelämätiedon ja ennakointi- ja oppimistaitojen näkökulmasta. Työssään Coronarian ohjaajat käsittelevät erilaisia uravalintoihin ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Monelle ohjattavalle käsitys omasta suunnasta on vasta rakentumassa. Oman osaamisen sanoittaminen ja sen esilletuominen työnantajille koetaan vaikeaksi, jolloin timanttisen tekijän osaaminen voi jäädä helposti piiloon. Ohjaajien kanssa keskusteltiin siitä, miten tekoälyä voidaan ohjauksessa hyödyntää ja kuinka ohjauksen asiantuntijoina itse lähestymme tekoälyä ja sen mahdollisuuksia työssämme.

Ohjaajat kokivat tekoälyn kiinnostavana ja lähtivätkin heti innokkaasti kokeilemaan tekoälyä. Sovellus koettiin erittäin hyvänä keskustelun aloittajana ja herättäjänä. Tekoälyn tuloksista sai vinkkejä ja apua sanoittamaan, mitä osaamista aloilla tarvitaan. Ajankohtaiset osaamistarpeet ja alojen ilmiöt nousivat tekoälyn tulosten kautta esiin. Sovellus tuotti paljon erilaisia sanoja, joita pystyi hyödyntämään tukisanoina jatkokeskusteluissa.

Tekoäly tuo nopeasti tietoa ohjaajan ja ohjattavan käyttöön. Tällöin pohdiskelulle avautuu enemmän tilaa ja aikaa. On hyvä huomioida, millaista tietoa tekoäly tuottaa. Tekoälyä testanneet ohjaajat tunnistivat oman roolinsa tekoälyn hyödyntämisen rinnalla. He arvioivat, että tekoälyn tuloksien tulkintaan tarvitaan yhteistä keskustelua ohjaajan ja ohjattavan kesken. Keskustelun avulla voidaan myös rohkaista ohjattavaa tarkastelemaan saatuja tuloksia kriittisistä näkökulmista. Ohjauksessa on hyvä pohtia, miten tekoälyn tuottamaan tietoa voidaan käyttää ja mitä se minulle kertoo. Tekoälyn tuottamat tulokset tukevat ohjattavien reflektointitaitoja.

Tekoälykokeilut mahdollistivat ohjaajille ohjattavan kysymysten lähestymisen tutkivan oppimisen kautta. Nuoret pääsivät itse kokeilemaan millaisia hakutuloksia tekoäly tuottaa, ja yhdessä ohjaajan kanssa he tutkivat erilaisten työtehtävien tulevaisuuden näkymiä. Tekoälyn tulokset herättivät uusia oivalluksia ja ohjasivat uusien hakusanojen ja tiedonlähteiden äärelle. Joskus tulosten kanssa voidaan tarvita tulkkausta, mutta tutkivaa oppimista tukee, kun nuori saa itse valita mihin suuntaan edetään ja voi edetä omin askelin. Tällä tavoin ohjauksessa on tärkeää tukea uteliaisuutta ja asioiden tutkimista kuitenkin siten, että ohjaaja kulkee ohjattavan rinnalla.

Ohjaajalta tämä vaatii astumista ei-tietämisen positioon. Tällöin tekoälyn kanssa yhteistyöskentely rakentaa ohjauksesta vastavuoroisempaa, ohjattavan ääni edelle etenemistä ja rinnakkain toimimista. Tekoäly voi tuottaa uusia herätteitä ja hakusanoja, mutta ohjattava itse valitsee mihin suuntaan edetään seuraavaksi ilman ohjaajan oman ajattelun vaikutusta. Tämä vahvistaa ohjattavan toimijuutta ja hänen asemaansa oman elämänsä asiantuntijana.

Yhdessä ymmärtämistä tulevaisuuden ohjaustyötä

Jokaisen tekoälyn kanssa toimivan pitää tiedostaa, tekoälysovellusten eettisen kysymykset ja mitä eettiset periaatteet tarkoittavat käytännössä. Tekoäly voi tuoda paljon tietoa, mutta tuoko se ratkaisuja vai tuoko se ohjattaville vain lisää ahdistusta. Toisaalta iso joukko jatkuvia oppijoita eivät ole koulutusorganisaatioiden ohjauksen piirissä. Mistä he löytävät paikan tutkia omaa osaamistaan ja sen hyödyntämistä erilaisissa työtehtävissä?

Myös ohjaajien tulee osata katsoa koulutusta laajemmin. Osaamista voi kehittää pienissä paloissa ja parhaimmillaan eri koulutusorganisaatioiden koulutusten yhdistelminä. Ohjaajalla tulee olla tietoa ja kykyä löytää myös nämä mahdollisuudet. Mitä uutta tekoälysovellukset tuovat ohjauksen digitalisoitumiseen? Ne antavat nopeutta, kykyä hahmottaa moninaisia mahdollisuuksia, kykyä vertailla eri koulutuksia ja niiden tuottamaa osaamista.

Ohjaajien tekoälyn testauskokemuksista huomaamme, että tekoälyn kanssa työskentely ja ymmärrys tapahtuvat vuorovaikutuksessa. Kun tekoäly tiivistää valtavaa tietomäärää, ihmisen tehtävä on arvioida ja keskustella tiedon kanssa. Ohjaajan rooli on myös rohkaista kyseenalaistamaan ennakkokäsityksiä sekä laajentamaan katsontakantaa. Tekoälysovellus tuottaa nopeasti materiaalia tähän keskusteluun, mutta ohjaajan tärkeä osa on ohjata ohjattavan prosessia ja sitä, kuinka hän pääsee omien kysymystensä kanssa eteenpäin. Ohjaajaa tarvitaan moniosaajuuden tukijana ja kannustajana, rinnalla kulkijana ja osaamisen sanoittajana sekä erilaisen osaamisen yhdistäjänä.

Ohjaajan merkitystä tekoälysovellukset eivät vie minnekään. Päinvastoin ohjaajien merkitys ja rooli on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi.

Tervetuloa kuulemaan lisää Tulevaisuuden osaamista yhteistyöllä -seminaariimme keskiviikkona 23.11.2022 klo 8:30 alkaen. Luvassa kiinnostavia puheenvuoroja tekoälyn, ennakoinnin ja jatkuvan oppimisen teemoista.

Kirjoittajat:
Terhi Keltanen, opintoasiainpäällikkö, opinto- ja uraohjaaja, Itä-Suomen yliopisto
Nadja Marjomaa, projektiasiantuntija, opinto- ja uraohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Dookie, G. 2020. Tekoäly räätälöi oppimispolkuja ja uudistaa valmentajan työtä. Työterveyslaitoksen blogi 15.6.2020. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/tekoaly-raataloi-oppimispolkuja-ja-uudistaa-valmentajan-tyota (Luettu 9.11.2022.)

Luonnon monimuotoisuus on häviämässä hurjaa vahtia 

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin häviäminen on ollut viime aikoina paljon esillä uutisoinnissa. Se alkaa tulla kaikkien tietoisuuteen. Elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Hyönteiskato esimerkiksi on silminnähtävää, mistä kertoo niin sanottu tuulilasi-indeksi: viimeisen parinkymmenen vuoden aikana auton tuulilasiin liiskaantuneiden hyönteisten määrä on vähentynyt silminnähtävästi, erään tutkimuksen mukaan jopa 80 %. Ja ennen niin tavalliset lajit ovat uhanalaistuneet, vaikkapa hömötiainen. On tärkeää ymmärtää luontokadon taustoja ja seurauksia sekä sitä, mitä voimme tehdä sen hidastamiseksi.  

Biodiversiteetin ylläpitäminen on maapallon ja ihmisen hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän edellytys. Biodiversiteetti on vähenemässä hälyttävää vauhtia luonnonvarojen kestämättömän käytön, maan- ja merenkäytön muutosten, ilmastonmuutoksen, ympäristön saastumisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajikato heikentää luonnon ekosysteemipalveluja, kuten ruoan ja biomassan tuotantoa, maaperän toimintaa, puhtaan veden ja ilman saatavuutta ja hiilen sidontaa, ja lisää alttiutta säätilan ääri-ilmiöille, luonnonkatastrofeille ja pandemioille. Biodiversiteetin läpileikkaava huomiointi tulee olla osa yhteiskunnan kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa kuten ilmastoasiatkin. Biodiversiteettikoulutusta tarvitaan lisää kaikille aloille ja eri ikäryhmille. 

Biodiversiteetti nyt – uutta osaamista vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ja biodiversiteetin ylläpitämiseksi on Itä-Suomen yliopiston (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen ja Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yhteinen hanke. Hankkeen rahoittajana on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA), joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä ja jonka ohjauksesta vastaavat OKM ja TEM. Sen tavoitteena on lisätä biodiversiteettiin ja luontokatoon liittyvää osaamista laajasti ja poikkitieteellisesti verkkokoulutusten kautta kaikille jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneille. Erityiskohderyhmiä ovat pienmetsänomistajat, metsäteollisuuden ja metsäyhtiöiden toimintaverkostot sekä LUMA-verkoston opettajat. Koulutusten monitieteellinen lähestymistapa soveltuu laajalle kohderyhmälle ja tarjoaa hyödyllistä tulevaisuuden ennakointitietoa. 

Hankkeen ensimmäisenä toimenpiteenä suomennetaan valtakunnallisen Biodiversiteettikoulutusverkostohankkeen laatima Biodiversity.now-kurssi (2 op). Kurssi tulee ensi keväänä englanninkielisenä UEF:in avoimen yliopiston tarjontaan ja siihen voi käydä jo tutustumassa Climate Universityn kautta. Suomenkielinen kurssi tulee avoimen tarjontaan syksyllä 2023. MOOC-kurssi sopii laajalle kohderyhmälle. Kurssilla opiskeltavat sisällöt käsittelevät biodiversiteettikriisiä ja biodiversiteettikäsitettä, luontokadon syitä ja biodiversiteetin uhkia, biodiversiteetin suojelua sekä ajankohtaisia asioita ja keskustelua biodiversiteettiteemasta.  

Toisena toimenpiteenä hankkeessa kehitetään metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnattu koulutuskokonaisuus metsien monimuotoisuuteen liittyvistä ekologisista ja taloudellisista kysymyksistä (10 op). Koulutussuunnitteluyhteistyötä tehdään mm. UEF:in metsätieteen osaston kanssa. Metsätalous on merkittävä työllistäjä Suomessa ja yli puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiat korostavat metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa, mutta yksityismetsänomistajan näkökulmasta kokonaismerkitystä on vaikea ymmärtää. Koulutusosio lisää osaamista metsien monimuotoisuuteen liittyvissä ekologisissa ja taloudellisissa kysymyksissä, edistää osallistumista suojelu- ja luonnonhoito-ohjelmiin sekä edistää tutkimusperustaista kestävän metsänhoidon tietotaitoa osana yhteiskunnan vihreää siirtymää ja kestävyysmurrosta. Koulutus tarjoaa myös tietoa ilmaston lämpenemisen tuomista uusista viljelymahdollisuuksista ja metsäpuiden genetiikan ja jalostuksen tuomista näkymistä. Verkkokoulutusten lisäksi luvassa on ajankohtaispäivä Lustossa ja Punkaharjun puulajipuistossa.   

Kolmantena kokonaisuutena hankkeessa luodaan uutta ja monialaista biodiversiteettiin liittyvää koulutussisältöä UEF:in Kestävän tulevaisuuden opintoihin, joita voi opiskella sivuaineena myös avoimessa yliopistossa. Koulutuskokonaisuudessa biodiversiteetti ja luontokato kytketään yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Yhtenä näkökulmana on esimerkiksi yritysten rooli luontokadon pysäyttämisessä. Biodiversiteettiasioiden tunteminen ja soveltaminen ovat tulevaisuudessa kilpailuetu yritystoiminnassa. Vähitellen kaikkien yritysten pitää uudistaa liiketoimintaansa ekologisesti kestäväksi ja monesti muutosten ennakoijat ovatkin voittajia. 

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan monia kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla lisätään suojelua, ennallistetaan jo heikentynyttä luontoa ja parannetaan luonnon monimuotoisuutta huomioivia toimintoja. Vihreän siirtymän toteuttamiseksi tarvitaan laajaa taloudellista ympäristökestävyyttä ja kulutustapojen muutosta. Jokaisen ihmisen pienetkin arjen ekoteot osaltaan edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan tahot pystyvät huomioimaan luontokadon toiminnassaan. Luontohaitat on kompensoitava joko ekologisesti muilla korvausmenetelmillä tai niitä on pystyttävä lieventämään. Suomi on mallimaa luonnon monimuotoisuuden elpymisessä, joten tästä on hyvä jatkaa työtä ja jakaa esimerkkiämme myös muille. 

Tiina Ynnilä 
Kirjoittaja on hankekoordinaattori ja suunnittelija UEF:in Jatkuvan oppimisen keskuksella