Artikkelit

Julkaistu

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta 4 – Kiltit johtajat, ilkeät järjestelmät 

Työn tulevaisuutta voi tutkia, mutta sitä on vaikea ennustaa. Tässä blogisarjassa esitän viisi ennustetta työelämän ja työn tekijöiden tulevaisuudesta, kunkin omana bloginaan. Näkemykseni olen suodattanut kirjavista lähteistä niitä edelleen luovasti kuvitellen. Lähteitä ja lukuvinkkejä löydät blogien lopusta ja linkeistä. 

Äreä johtaminen ei enää toimi, mutta myös kiltteys voi heikentää toimintakykyä 

Työurani alussa minulla kohtasin monta erilaista johtajaa, joiden selkeä ja äreän suoraviivainen johtamistapa tuntui samanaikaisesti turvallisen johdonmukaiselta ja sai pitämään sopivaa etäisyyttä johtajaan. Johtaja ei ollut kaveri vaan työn kokonaisorganisoija ja toiminnan kontrolloija, työn johtaja. Muistanpa yhden heistä aloittaneen lähes jokaisen työviikon murisemalla, että täytyy pian laittaa lappu luukulle koko firmassa, jos tahti ei muutu. Lamavuosina työpaikan vaihtokynnys oli korkea ja silloin myös ronskin kielenkäytön sietokyky venyi. Ehkäpä kyseinen johtaja sovelsi Mikko Ivalon johtamisoppia: ”Hänen kuuluu säilyttää arvovaltansa pitämällä tiukkaa kuria, puhumalla harvakseen ja hiljentämällä vastalauseet alkuunsa.” 

Nykyään tuo tyyli ei toimi kovinkaan monessa paikassa. Työntekijät äänestävät herkästi jaloillaan, ja olisi entistä vaikeampaa rekrytoida osaavaa henkilöstöä. Nykyjohtajan on osattava houkutella ja pitää työntekijänsä. Hänen on pystyttävä aktiivisen vuoropuhelun avulla innostamaan työntekijöitään, luomaan myönteistä ilmapiiriä ja hyvinvointia työpaikalle. Moni johtaja haluaa profiloitua ystävällisenä ja empaattisena valmentajana, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja luo positiivisuudella ladattua yhteispeliä tiiminsä, asiakkaidensa ja muiden sidosryhmien kanssa. Nämä kaikki voivat parhaimmillaan vaikuttaa hyvään suoriutumiseen ja työpaikan kokonaistulokseen myönteisen kierteen tavoin.  

Kiltin johtajan toiminta voi olla ongelmallista silloin, kun tarve miellyttää muita estää tekemästä vaikeita päätöksiä ja asettamasta rajoja. Johtaja voi tahtomattaan vaikuttaa kielteisesti organisaation suorituskykyyn ja tiimin yhteishenkeen, jos hän on liian kiltti antamaan kriittistä palautetta tai asettamaan rajoja. Kiltti johtaja voi olla altis manipuloinnille ja uhriutumiselle, mikä voi johtaa huonoihin päätöksiin tai omien johtajien selän taakse vetäytymiseen tai ääritapauksessa päätöksenteon luovuttamiseen vallan joutomailla saalistaville varjojohtajille. 

Häntä heiluttaa koiraa – johtajan kontrollitehtävä valui järjestelmille  

Johtamiseen aiemmin vahvasti liittynyt kontrollifunktio on monilta osin siirtynyt erilaisille järjestelmille, jolloin niistä on tullut työsuoritusten ja ilmapiirin mittareita sekä toimintaa ohjaavia kontrolloijia. Häntä on alkanut heiluttaa koiraa. Järjestelmillä tarkoitan tässä erilaisten teknisten järjestelmien ohella myös sosiaalisia järjestelmiä, joiden alkuperäinen hyvä tarkoitus koordinoida ja seurata toimintaa ja tuloksia on kääntynyt tahattomasti ilkeiksi, työskentelyä hidastaviksi ja hyvinvointia kuormittaviksi kontrollisysteemeiksi.  

Ilkeiden järjestelmien ilmenemismuotoja on monia: esimerkiksi haitallinen kilpailu, ylipursuava mittarointi, aikasyöpöt rutiinit, suosiminen, mikromanageeraus, epäreilu painostus tavoitteisiin, vallankäyttöviestintä tai yksityisyyden suojaa loukkaava valvonta. Organisaatioissa korostetaan usein avoimuutta ja osallisuutta. Näkymätön hierarkia voi johtaa kuitenkin siihen, että työntekijöitä ei kuunnella tai heidän ehdotuksiaan ei oteta huomioon. Tällöin johtajan on vaikea vaikuttaa organisaation kestävään menestymiseen ja positiivisen ilmapiirin luomiseen. Järjestelmät vaikuttavat luonnollisesti myös johtajan omaan toimintaan. Esimerkiksi jatkuva kuormitus voi johtaa kovaan johtamiseen kuten hyökkäävyyteen tai pelotteluun, joilla yritetään saavuttaa lyhytjänteisiä tavoitteita. Tämä ei rapauta pelkästään ilmapiiriä, vaan myös johtajan ja yrityksen mainetta ja uskottavuutta. 

Huonosti toimivat järjestelmät haittaavat vakavasti organisaatioiden toimintaa. Työntekijät voivat menettää motivaationsa ja innostuksensa työtä kohtaan, mikä puolestaan johtaa huonoon tuottavuuteen, heikentyneeseen työn laatuun, asiakassuhteiden haurastumiseen ja lopulta organisaation huonoon tulokseen. Lisäksi työpahoinvointi lisääntyy, mikä lisää sairauspoissaoloja ja kustannuksia sekä heikentää organisaation suorituskykyä. Tästä kaikesta seuraa kiihtyvä kielteinen kierre, jonka pysäyttäminen ja kääntäminen myönteiselle kehälle on johtajan ohella koko organisaation tehtävä.  

Katse organisaatiokulttuurin syvärakenteisiin

On tärkeää ymmärtää, että ilkeät järjestelmät eivät synny itsestään. Ne voivat johtua vuosien aikana vakiintuneista toimintatavoista. Organisaatiokulttuurin muuttaminen voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Johtajien on tärkeää tunnistaa työntekoa haittaavat järjestelmät ja pyrkiä muuttamaan niitä yhdessä organisaation johdon ja työntekijöiden kanssa. Johtajan tulisi olla tietoinen organisaation syvärakenteista ja pinnan alla vaikuttavista perusoletuksista ja työskennellä niiden parantamiseksi käymällä jatkuvaa keskustelua esimerkiksi toiminnan tarkoituksesta, merkityksistä ja arvokkaina koetuista toimintatavoista. Parhaat ideat syntyvät useimmiten arjen työssä, siksi työntekijöiden ehdotuksia kannattaa kokeilla. Johtajan tulisi myös osata tehdä vaikeita päätöksiä tarpeen vaatiessa ja rakentaa yhdessä henkilöstön kanssa oikeudenmukaisia ja aidosti avoimia järjestelmiä, jotka tukevat yhteisön menestystä ja organisaation tuloksellisuutta.  

Seuraavassa blogissa Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit pohdin työelämän vastakkaisia jännitteitä, joiden kanssa on tasapainoiltava.  Blogisarjan kokonaisuus sisältää seuraavat blogit: 

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta – blogisarjan johdanto  

  1. Kiihtyvä kiertotyö 
  1. Elämänhuoltajat 
  1. Työ lähellä, elämä lähellä – aika- ja paikkariippumaton työ 
  1. Kiltit johtajat, ilkeät järjestelmät 
  1. Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit 

Pauli Kalliolla on yli 30 vuoden kokemus johtajien, esimiehien ja työyhteisöjen kouluttamisesta ja valmentamisesta. Paulin sydän sykkii mm. organisaatioiden uudistamisen, positiivinen työpsykologian ja rekrytointiosaamisen sekä johtamistyön valmentamisen mahdollisuuksille. 

Lähteitä ja lisäluettavaa: 
https://2947820.fs1.hubspotusercontent-na1.net/hubfs/2947820/Oppaat/Academy%20of%20Brain%20-%20Johtajan%20ja%20esihenkil%C3%B6n%206%20t%C3%A4rkeint%C3%A4%20soft%20skills%20-taitoa.pdf
Ivalo, Mikko (1947). Henkilökohtainen työnjohto  
Tulevaisuuden johtaja: 
https://2947820.fs1.hubspotusercontent-na1.net/hubfs/2947820/Oppaat/Academy%20of%20Brain%20-%20Johtajan%20ja%20esihenkil%C3%B6n%206%20t%C3%A4rkeint%C3%A4%20soft%20skills%20-taitoa.pdf

Julkaistu

Kun mahdollisuudet ovat äärettömät, niin iskeekö ahdistus?  

Minne suunnistaisin? Mikä kiehtoisi minua? Missä voisin loistaa? Mitä voisin opiskella? Missä piilee minun intohimoni?  

Oman intohimon ja vahvuuksien löytäminen ei ole aina suoraviivaista.

Se on kuin matka, joka kääntelee ja mutkittelee ennen kuin osat loksahtavat kohdalleen. Ohjaajan rooli voi olla ratkaiseva tässä seikkailussa, tarjoamalla arvokkaita kysymyksiä ja tukea oman polun hahmottamiseen. Mutta mitä itse asiassa tarkoittaa ”kiinnostus”? 

Olisiko se motivaatiota ja mielenkiintoa ruokkiva voima, joka vetää meitä luokseen?

Muista vaikkapa George Malloryn vastaus, kun häneltä kysyttiin, mikä saa hänet kiipeämään Mount Everestille: ”Because it is there!” On huomattu, että intohimo parantaa kognitiivista suorituskykyä, koska sen edessä olemme valmiita tekemään ylimääräistä vaivaa. Se myös ennustaa oppimisen onnistumista paremmin kuin pelkät arvosanat. Judith Harackiewicz havaitsi, että opiskelijoiden intohimo psykologian peruskurssia kohtaan ennusti paremmin heidän myöhempää oppimismenestystään kuin peruskurssin arvosana.  

Intoa ja uteliaisuutta ruokkii enemmän oivallus oman oppimisen merkityksestä kuin valmiiksi annetut ohjeet ja neuvot. Esimerkiksi, kun opiskelijoille kerrotaan, miksi matematiikka on tärkeää elämän kannalta, se saattaa vähentää uteliaisuutta. Mutta pyydä heitä kirjoittamaan lyhyt essee siitä, miten matematiikka voisi muuttaa heidän tulevaisuuttaan, ja he voi vahvistaa kiinnostusta aihetta kohtaan. 

Intohimon lisäksi vahvuudet voivat olla kompassimme.

Vahvuuksia tunnistamalla voimme asettaa tavoitteemme ja edetä niitä kohti. Yksi tunnetuimmista vahvuuksien listoista on VIA, Values in Action. Vahvuuksia voi tunnistaa erilaisten menetelmien avulla, kuten vahvuuskortit, vahvuuksiin keskittyvät haastattelut ja vahvuustestit. VIA-vahvuudet eivät ole aivan yksiselitteisiä, joten niiden yhdistäminen valmennuskeskusteluun voi olla hyödyllistä. Näin valmennettava voi helpommin hahmottaa, missä tilanteissa hänen vahvuutensa loistavat ja miten niitä voi hyödyntää uusissa tilanteissa.  

OVELLA-koulutushankkeen rahoittamat osallistujat ovat kehittäneet erilaisia ratkaisukeskeisiä haastattelurunkoja nuorten kohtaamiseen. Tavoitteena on tutustua nuoreen paremmin, jotta ohjaaja voi auttaa nuorta löytämään oman suuntansa.  
 
Lataa tästä opas, joka sisältää seitsemän erilaista haastattelurunkoa! 

Arttu Puhakka on ratkaisukeskeinen valmentaja,
Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta.

Julkaistu

Vastuullisuusviestintää vakuuttavasti ja visuaalisesti

Millainen vastuullisuusviestintä on suostuttelevaa ja vakuuttavaa kuluttajan näkökulmasta? Entä miten visuaalisia keinoja voidaan hyödyntää vastuullisuusviestinnässä? 

3.11.2023 reilu kolmekymmentä vastuullisuusviestintäverkostomme osallistujaa kokoontui UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen Kuopion kampuksen Tapahtumaportaille ja Teamsiin keskustelemaan vastuullisuusviestinnän eri ulottuvuuksista.  

Visuaalinen vastuullisuusviestintä lähtee strategiasta ja arvoista 

Piirre C Oy:n toimitusjohtaja Jenni Pääkkönen aloitti aamupäivän kertoessaan vastuullisuusviestinnän visuaalisuudesta ja esittelemällä Piirteen taidokkaita toimeksiantoja. Piirre tekee muotoilun keinoin näkyväksi organisaatioiden strategiatyötä, vastuullisuutta, hankeviestintää ja brändin mukaista myyntiä. Tunne on tärkeä osa vaikuttavaa viestiä ja visuaalisin keinoin tunteisiin on luontevaa vaikuttaa. Visuaalinen vastuullisuusviestintä lähtee organisaation strategiasta ja arvoista. Ja siitä, että asioita käsitellään yhdessä organisaation sisällä ja myös sidosryhmien kanssa. Visuaalisuutta hahmoteltaessa on hyvä tunnistaa teemaan liittyvät laajemmat asiayhteydet, vaikutukset ja roolit. Visualisoinnin voi rakentaa myös tarinaksi, jonka kautta asiat kytkeytyvät arkeen. Saavutettavuus kannattaa huomioida jo suunnittelun alkuvaiheessa ja visualisoinnissa sen voi huomioida erityisesti.  

Jenni rohkaisee organisaatioita tuottamaan rohkeasti omannäköistään visualisointia, sillä onnistunut visuaalinen viestintä jää mieleen ja saa aikaan wow-effektin. Kuopion strategiaviestinnässä esimerkiksi on rohkeasti revitelty ja käytetty brändin moninaisia värejä ja elementtejä. Iisalmen seutukaupungissa on oivasti visualisoitu maailman ensimmäinen kiireneutraali kaupunki, jossa työ ja vapaa-aika yhdistyvät luontevasti. Kuopion Veden strategia on visualisoitu pisaran muotoon ja kuvitus herätetty henkiin animaatiossa. Lisäksi kuvitus on levittäytynyt eri puolille kaupunkia vesipisteiden kyljessä. Katso täältä lisää hienoja esimerkkejä Piirteen eri organisaatioille toteuttamista visualisoinneista. 

Mitä on vakuuttava ja suostutteleva vastuullisuusviestintä kuluttajan näkökulmasta? 

Visuaalisuudesta siirryimme vakuuttavuuteen ja siihen, kuinka kuluttajat voidaan saada huomaamaan vastuulliset tuotteet ja palvelut yritysten markkinointiviestinnässä ja mahdollisesti jopa ohjaamaan heitä valitsemaan niitä. Asiantuntijana oli projektipäällikkö ja väitöskirjatutkija Katja Pasanen Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen matkailuliiketoiminnan tutkimusryhmästä. Katja on kiinnostunut vastuulliseen matkailuun liittyvistä ilmiöistä ja työskentelee tällä hetkellä hankkeissa, joissa tutkitaan mm. muutosmatkailua sekä uudistavaa matkailua. Hänen väitöskirjansa käsittelee maaseutumatkailuyritysten vakuuttavaa vastuullisuusviestintää. Väitöstilaisuus järjestetään 5.12.2023.  
 
Vastuullisuusviestinnän kautta organisaatio viestii ja neuvottelee sidosryhmiensä ja laajemman yhteiskunnan kanssa vastuistaan ja velvollisuuksistaan sekä organisoi vastuullisuuteen liittyvää toimintaansa. Vastuullisuusviestinnällä kerrotaan kuluttajille vastuullisten tuotteiden ja palvelujen saatavuudesta ja siitä, kuinka nämä vastaavat heidän tarpeisiinsa ja vastuullisuuden kriteereihin. Tavoitteena on yritysten vastuullisuustyön läpinäkyvyyden parantaminen, yritysten ja sidosryhmien vuoropuhelun edistäminen sekä kuluttajien kannustaminen vastuullisempien ostopäätösten tekoon. 
 
Matkailualalla yli 80 % pitää vastuullista matkailua tärkeänä, mutta puolet matkailijoista ei tiedä, mistä vastuullisia palveluita saa. Tarjonnan ja kysynnän välillä on siis kuilua. Sitä mukaa kun kuluttajien kiinnostus palveluihin kasvaa, lisääntyy myös epämääräisen viestinnän määrä, eli viherpesu. Viestinnällä voi ohjata ja opastaa kuluttajaa toiminaan vastuullisemmin. 
 
Vakuuttavan viestinnän ja suostuttelun juuret johtavat antiikin Kreikkaan. Aristoteleen retoriikan mukaan voidaan vedota puhujan tai viestijän a) luotettavuuteen (ethos), b) kuulijan tunteisiin (pathos) tai c) kuulijan järkeen (logos). Suostuttelulla tarkoitetaan erilaisia keinoja vaikuttaa asiakkaiden näkemyksiin, uskomuksiin, arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Sekä vakuuttavassa että suostuttelevassa viestinnässä on molemmissa kyse viestien muotoilusta niin, että ne vetoavat toivottuun kohderyhmään ja saavat tämän vakuutettua ja suostuteltua tekemään toivotun toimenpiteen.  
 

Kuinka siis viestiä vastuullisuudesta asiakkaille? 

Katja Pasanen nosti esille kahdeksan käytännönläheistä kohtaa: 

  1. Hyödynnä edellä mainittuja retorisia vakuuttamisen keinoja:  

    a) Vetoa yrityksen uskottavuuteen vastuullisena toimijana. Kerro rehellisesti omasta toiminnastasi, tuotteistasi ja arvoistasi. Kerro konkreettisin esimerkein, mitä teette vastuullisuuden eteen. Auditoidut sertifikaatit vahvistavat kuvaasi vastuullisesta toimijuudesta. Kerro myös, mikä vaatii vielä kehittämistä.  

b) Vetoa asiakkaan tunteisiin sanoin, kuvin ja muotoiluin. Puhutte asiakasta suoraan. Kerro, kuinka hän voi osallistua vastuulliseen toimintaan. Korosta palvelusta saatavaa elämystä, esim. ”saavu bussilla, jotta voit paremmin nauttia maisemista”.  

c) Vetoa järkeen yhdessä muiden retoristen viestintäkeinojen kanssa. Kerro, kuinka asiakas hyötyy vastuullisuudesta ja mitä hän voi siitä saada. Voit myös vedota sosiaalisiin normeihin ja kertoa sellaisia asioita, joihin asiakkaasi voivat samaistua ja käyttäytyvät näin helpommin toivotun normin mukaisesti. Esim. ”valtaosa asiakkaistamme käyttää pyyhkeensä uudelleen”. 

    1. Käytä viesteissä aktiivista muotoa ja kehota asiakasta osallistumaan ja toimimaan. Sano mieluummin ”käytäthän pyyhkeesi uudelleen” kuin ”me käytämme pyyhkeemme uudelleen”. 
    1. Käytä kannustimia: ”jos jätät huonesiivouksen väliin, saat drinkkilipun”. 
    1. Hyödynnä pelillisyyttä vastuullisuuden oppimisessa. Eräässä hotellissa ruokahävikin määrä vähentyi, kun lapset saivat lappuun leimoja syötyään lautasensa tyhjäksi. Ja kun juoksutapahtumassa reitin varrella oli roskakorien sijaan koripallokorin näköinen roska-astia, osuivat kertakäyttömukit paremmin roskiin. 
    1. Yhdistä vastuullisuusviestintää palvelumuotoiluun esimerkiksi hotellihuoneiden sisustuksessa tai hyödyntämällä huoneissa veden tai sähkön kulutusta mittaavia laitteita. 
    1. Valitse viestinnän pääsisällöt oman vastuullisuustyösi ja kohderyhmäsi kiinnostusten mukaan. Muista, että ihmisten tietämyksen tasossa on eroja ja että eri vastuullisuussisällöt kiinnostavat eri kohderyhmiä. 
    1. Tee vastuullisuudesta näkyvää, mutta älä uhkaavaa. Kerro rehellisesti, mitä vastuullisuustekoja yrityksesi tekee ja mitä asiakas voi tehdä. Viherhyssyttelylle ei ole tänä päivänä enää tarvetta, eli älä piilottele tekojasi, mutta älä myöskään sorru saarnaamaan. 
    1. Nosta esiin oman yrityksesi vahvuudet. 
       

    Yritykset kaipaisivat ESG-teemoista uutta tutkimustietoa eri tieteenaloilta 

    Mielenkiintoiset puheenvuorot herättivät paljon keskustelua. On tärkeää tunnista omat kohderyhmänsä ja miettiä, millä formaatilla viestii. Palkitseminen ja haastaminen toimivat koululaisille ja roskienkeruutapahtumaan osallistumisesta palkintona voisi olla vaikkapa ajelu roska-auton kyydissä. Jätekukko on jatkossakin mielellään mukana yhteistyössä.  

    Keskusteluissa nousi esille se, että yritykset kaipaisivat ESG-teemoihin liittyen eri tieteenaloilta uusinta tutkittua tietoa kootusti ja tiivistetysti esim. webinaarien tai pienten osaamiskokonaisuuksien muodossa. Itä-Suomen yliopistolla ja ammattikorkeakouluilla on paljon osaamista ympäristö-, sosiaali- ja hallinnolliseen vastuuseen liittyen. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä tehdään paljon, mutta yrityksillä aika ja mahdollisuudet uusimman tiedonsaantiin ovat rajalliset. Tieto olisi arvokasta yritysten vastuullisuuskoordinaattoreille, johtajille, hr-päälliköille ja viestintäasiantuntijoille. Ei ole helppoa uida mukana vihreän siirtymän kovassa aallokossa, kun uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Tässäpä teemaa uudelle yhteistyölle! 
     
    Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme. 

    Tiina Ynnilä on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja 31.12.2023 päättyvän Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hankkeen projektipäällikkö. 

    Julkaistu

    Uusi vuosi – uusi ote strategiseen johtamiseen? 

    ”On aika päivittää strategia.” Lause ei aina herätä suurempia intohimoja: pahimmillaan pakkopullaa, usein rutiinisuoritus. Olisiko seuraava kierros jotain muuta: uudistettaisiin strategiatyön tarkoitus ja tavoite, ihmisten osallisuus ja vuorovaikutus sekä strategiamenetelmät ja -esitystavat? Ei hienoa ja kaukaista vaan osallistavaa ja käytännöllistä. 

    ”Mikä on strategiamme?”  

    Itsestään selvä kysymys, joka usein myös tuottaa itsestäänselvyyksiä: yleisiä toiveita ja tuttuja adjektiiveja. Halutaan olla johtavia, asiakaslähtöisiä, kasvavia tai kannattavia. Haluaminen ei ole erottuva strategia, jos strategia lainkaan. Haluaminen ei vielä paljon vaadi eikä paljon annakaan. Kiinnostavampi lähtökohta on tunnistaa ja kiteyttää aitoja strategisia kysymyksiä, johon organisaatiolla ei vielä ole valmiita, yhteisiä tai riittävän laadukkaita vastauksia. Kysymyksiä, jotka ovat juuri tämän organisaation tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. Kun kysymys on kiinnostava, vastauskin voi sitä olla.  

    Strategia ei ole kauniita adjektiiveja vaan selkeitä valintoja ja vahvoja verbejä: millä tavoin muuttuvaan toimintaympäristöön asemoidutaan, miten bisnesmahdollisuuksiin tartutaan, mihin keskitytään, mihin panostetaan, mistä luovutaan, millä erotutaan, kuinka menestytään? Millaisissa strategia-aalloissa tai -vaiheissa edetään? Mikä on riittävän kunnianhimoinen askel, jotta siihen kannattaa panostaa? Ja tarpeeksi realistinen, jotta rahkeet siihen riittävät?  

    Strategia ei ole vain se, mikä siitä tuli, vaan ketkä sen teki.  

    Osallistava strategiatyö on ihan muuta kuin jalkauttamista. Se on alusta asti ihmislähtöinen prosessi, jossa yhteisön yhteisymmärrys, yhteinen suunta ja yksituumainen eteneminen on vankka selkäranka. Silloin strategia alkaa toteutua ihmisten arjessa jo ennen kuin sitä on edes viimeistelty. Miksi tehdä toteutuksesta turhan vierasta ja vaikeaa ulkoistamalla strategia heiltä, jotka siitä tekevät totta? 

    Strateginen seuranta ei ole vain tulosseurantaa: sen mittaamista, missä ei taaskaan onnistuttu. Sen pitää olla myös strategisen panostuksen, tekemisen ja etenemisen aktiivista johtamista, systemaattista seurantaa ja aikaista reagoimista. Tilannekuvan ja tulevaisuuskuvan säännöllistä päivittämistä, jotta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, ei pelkästään sopeutua. Tulevaisuuteen kannattaa vaikuttaa, koska juuri sitä kohti olemme matkalla. 

    Strategisessa johtamisessa on paljon voitettavaa – ja strategiatyön rutinoitumisessa paljon menetettävää.  

    Laura Lares on tekniikan tohtori, strategiakouluttaja, toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen, joka on yli 30 vuoden ajan paneutunut johtajana, kouluttajana ja tutkijana strategiseen johtamiseen hyvin erilaisissa organisaatioissa startupeista pörssiyrityksiin ja yliopistoista järjestöihin.

    Julkaistu

    Vastuullisuusviestinnän ABC  

    Vaikka vastuullisuuden peruskysymykset olisivat hallinnassa ja vastuullisuusteot tavoitteellista toimintaa, tulevatko teot näkyviksi ja viesti vastuullisuudesta vakuuttavasti? Vastuullisuusviestintään kannattaa panostaa, sillä onnistuessaan se auttaa yrityksiä rakentamaan mainetta, luomaan kilpailuetua, hallitsemaan kriisejä ja sitouttamaan sidosryhmiä.

    Joukko vastuullisuusviestintäverkostoon ilmoittautuneista kokoontui 13.10.2023 Itä-Suomen yliopistolle (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämään Vastuullisuusviestinnän ABC -koulutukseen, jonka veti asiantuntija Anu Ruusilan Cordial Communications Oy:sta. Verkostossa on mukana yrittäjiä sekä yrityksissä ja organisaatioissa viestintä-, markkinointi-, johto-, koulutus- ja kehitystehtävien parissa toimivia henkilöitä.   

    Vastuullisuuspolun konkreettiset etapit 

    Toimijan kannattaa etsiä vastuullisuustyössä omat vahvuutensa. Yrityksen ja organisaation toiminta nojaa arvoihin, strategiaan ja asetettuihin tavoitteisiin. Vahvuudeksi voi nousta sosiaalinen vastuullisuustyö, joka näkyy esimerkiksi konkreettisena toimintana henkilöstön työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämiseksi.  Ympäristövastuu voi näkyä konkreettisesti energian kulutuksen tai jätteen määrän pienenemisenä vuoden aikana. Teoista kannattaa siis kertoa kehityskulun aikana, vastuullisuuspolun eri vaiheissa. Kun sanojen takana on todelliset teot se vaikuttaa ja vaikuttavuutta syntyy, kun viestii säännöllisesti. 

    Ytimessä faktat, avoimuus ja yhteistyö  

    Vastuullisuusviestinnässä välitetään tietoa sidos- ja kohderyhmille vastuullisuuteen liittyvistä luvuista ja kehityssuunnitelmista. Viestin tulee perustua faktoihin ja sen tulee olla totta. Viestinnän tulee olla linjakasta ja avointa sekä kertoa toiminnan tuloksista. Aina ei tarvitse olla täydellinen; pienikin kehitysaskel on hyväksi.  Haitallisten vaikutusten osalta kannattaa olla rehellinen ja aito sekä sanoittaa viesti kirkkaasti ja selkokielisesti.  

    Viestinnän suunnitelmallisuus lisää vaikuttavuutta. Viestintäsuunnitelmaa tehdessä on keskeistä tuntea sidos- ja kohderyhmänsä. Viestintä on vuorovaikutteista, joten sidos- ja kohderyhmien kuulemista ja heidän odotuksiaan ei tule unohtaa. ”Kun puhut äänellä, joka kuullaan”, olet onnistunut viestinnässä, toteaa Anu Ruusila.  Parhaimmillaan vastuullisuusviestintä synnyttää uudenlaista yhteistyötä, missä korostuvat yhdessä tekeminen, yhteinen vastuu ja sitoutuminen kumppanuuteen.  

    Erotu eduksesi 

    Mikä vastuullisuudessa innostaa ja kutsuu viestimään? Tätä on hyvä pohtia, sillä vastuulliset teot ansaitsevat tulla kerrotuksi. Palastele vastuullisuusteot ja löydä avainviesti, jonka avulla erotut eduksesi ja pystyt rakentamaan mainetta vastuullisena toimijana. Tunne, tarinat ja visuaalisuus ovat keinoja tuoda esille erilaisuutta. Viestinnän monikanavaisuus ja ihmiset viestinviejinä ovat tärkeitä.  

    Lue lisää: 

    Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR).  
    Vastuullisuusviestintä koulutuksen 13.10.2023 materiaalit. 

    Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

    Tiina Pyrstöjärvi on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen ympäristö- ja metsätieteiden suunnittelija ja mukana Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona – hankkeessa.

    Julkaistu

    Onnistunutta vai epäonnistunutta vastuullisuusviestintää? 

    Yrityksiltä vaaditaan yhä selkeämpää näyttöä liiketoiminnan vastuullisuudesta, mutta vastuullisuusviestintä on monessa yrityksessä vielä käyttämätön voimavara. Mitä on vastuullisuusviestintä ja miten yritykset voivat viestiä vastuullisuudestaan niin, ettei siinä epäonnistuta ja sorruta viherpesuun? Mitä voimme oppia Pohjois-Savon maakunnallisen ilmastotyön onnistuneesta viestinnästä? 

    22.9.2023 kolmikymmenhenkinen joukko vastuullisuusviestinnästä kiinnostuneita kokoontui Itä-Suomen yliopistolle (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämään vastuullisuusviestintäverkoston ensimmäiseen koulutukseen ja tapaamiseen. Joukossa oli yrittäjiä sekä yrityksissä ja organisaatioissa viestintä-, markkinointi-, johto-, koulutus- ja kehitystehtävien parissa toimivia henkilöitä. 

    Vastuullista viestintää vai vastuullisuusviestintää?

    Ensin Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen tohtoritutkija Kristina Leppälä luennoi vastuullisuusviestinnästä ja viherpesusta. Vastuullisuusajattelu rakentuu perinteisesti ESG-ajattelun pohjalle: ympäristö (environment), ihmiset (society) ja yhteiskunta (governance). On tärkeää erottaa, puhummeko vastuullisesta viestinnästä vai vastuullisuusviestinnästä. Vastuullinen viestintä tarkoittaa viestintää, jota tehdään vastuullisesti mm. tarkistaen kuvalähteet ja välttäen turhaa kärjistelyä. Vastuullisuusviestintä sen sijaan tarkoittaa systemaattista ja läpinäkyvää viestintää yrityksen yhteiskuntavastuusta, kuten vastuullisuusraportointia, jossa välitetään sidosryhmille tietoa yrityksen vastuullisuuteen liittyvistä luvuista, kehityssuunnitelmista, teoista ja tavoitteista. 


    Viherpesu on kuin vihreää savusumua 

    Viherpesu (greenwashing) on pinnallista ja kaunistelevaa ympäristöystävällisyyttä, ikään kuin vihreää savusumua, jota käytetään markkinoinnissa, myynnissä tai raporteissa antamaan harhaanjohtavaa mielikuvaa tai vääristeltyä tietoa toimijan ympäristöteoista. Viherpesu on yleistynyt samalla kun kuluttajat ovat alkaneet vaatia vastuullisempia tuotteita. Suomessa viherpesu ei kuitenkaan vielä ole lyönyt läpi samalla tavalla kuin englanninkielisessä maailmassa ehkäpä siksi, että olemme lähtökohtaisesti hyvin rehellisiä.  
     
    Kaikki viherpesu ei kuitenkaan ole tahallista. Voi olla, että yrityksellä on ollut hyvä aie tai luulo käyttää symbolista elettä osoittamaan vastuullista toimijuutta tai käyttää sanoja, joita ei tarvita. Jos yritystä syytetään viherpesusta, on luottamuksen menettäminen pahinta, mitä yrittäjä voi tapahtua. Se on kova syyte maineelle, tuotteelle, brändille, työntekijöille ja asiakkaille.  

    Kuva: Tiina Pyrstöjärvi

    Miten viherpesun sitten tunnistaa? Kristina Leppälä listasi 10 esimerkkiä: 

    1. Älä käytä kyseenalaisia sertifikaatteja tai etikettejä. Euroopan sisällä on 230 vastuullisuusetikettiä ja 100 vihreää etikettiä, eikä niiden välillä ole selvää yhdenmukaisuutta. Kun ekoetikettejä tarkistettiin, selvisi, että lähes puolet niistä on käytetty väärin perustein. (Ks. EU Green claims). Englanninkieliset hienot sanat, kuten ”Conscious”, saattavat helposti hämätä vaatekaupassa. 
    2. Älä ole epämääräinen. EU:ssa tutkituista 344 yritysten ympäristöväittämistä yli puolet osoittautui epämääräisiksi, eikä niissä selvinnyt esim. se, koskiko ympäristöväite koko tuotetta vai jotain sen osaa (ks. Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä) 
    3. Älä käytä tyhjiä väitteitä. Esimerkiksi päästökompensoinnit ovat saaneet kritiikkiä siinä, ovatko ne aitoja ilmastotekoja vai rahastusta. Yritys voi esim. ilmoittaa kompensoivansa päästöjä ostamalla metsää. Aina yritykset eivät itsekään tiedä, mitä heidän kompensoimillaan rahoilla tehdään (ks. YLE MOT). Riskinä on myös se, jos päästöjä lasketaan useamman kerran tuplana tai triplana. 
    4. Älä kerro puolitotuuksia. Vaikka tekee jotain hyvää, esim. käyttää tietyssä tuotteessaan uusiomuovia, ei se kerro koko tarinaa vastuullisuudesta, esim. tuotteen muiden osien tuotantoketjutietoja. 
    5. Älä käytä jargonia. ”Vihreä”, ”ekologinen” ja ”ympäristöystävällinen” ovat käytetyimpiä sanoja, jotka eivät välttämättä viittaa mihinkään (ks. lisää tyypillisimpiä ekosanoja). Uutena trendinä on tarinankerronta tuotteen muinaista synnystä. 
    6. Varmista, että käytänteet vastaavat väitteitä. Esimerkiksi Coca Cola markkinoi aikoinaan epäonnistuneesti vehreälle niitylle sijoitettua vihreällä logolla varustettua vähäkalorisempaa ja ympäristöystävällisempää Coca Cola Life -tuotetta. 
    7. Ole aito. Jos tavoitteena on myydä tupakkatuotteita tai pikamuotia, ei ESG-viestintä vaikuta kovin aidolta. 
    8. Puhu totta. Esimerkiksi Ryanair mainostaa lennoillansa olevan Euroopan matalimmat hinnat ja päästöt. Matalista päästöistä ei kuitenkaan ole todisteita tai ne ovat vääriä.  
    9. Älä venytä totuutta. Älä kerro valheita tai epäolennaisuuksia ja hämärrä totuutta. 
    10. Käytä symboleita oikein. Joskus tuotepakkauksessa saatetaan käyttää täysin epäoleellisia symboleita.


    Esimerkkejä pohjoissavolaisesta ilmastotyöstä 

    Epäonnistuneista vastuullisuusviestintäesimerkeistä ja huijausyrityksistä hyppäsimme toiseen ääripäähän kuulemaan esimerkkejä siitä, miten Pohjois-Savo on maakuntatasolla viestinyt ilmastoteoistaan. Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen projektipäällikkö Saara Karkulahti kertoi, että tärkein tuotos maakunnan ilmastotyön seurannassa on Pohjois-Savon ilmastotiekartta, joka ohjaa maakunnan ilmastotyötä viiden painopisteen ja 113 toimenpiteen avulla. Siihen kootaan seurantatietoja vuosittain 45 indikaattoritiedon avulla.  

    Koska viihteellisyys on tavoittaa enemmän ihmisiä, on hanke tuottanut jo kaksi tuotantokautta Pohjoissavolaisia ilmastotekoja -videosarjaa, jossa mukana on 21 yritystä/organisaatiota. Vuonna 2022 hankkeessa toteutettiin 2022 Ilmastotekoja-kampanja, jossa kerättiin pohjoissavolaisten kuluttajien arkisia tekoja mm. kulutuksen vähentämiseen liittyen.  

    Maakunnallisen ilmastotyön ja siitä viestimisen osalta keskeisimpänä huomiona ovat: 

    • Faktat on oltava kunnossa, kun puhutaan ilmastoasioista. 
    • Lähteet tulee olla näkyvillä tai pitää pystyä kertomaan, mihin tiedot perustuvat. 
    • Ilmastotekojen taustalla pitää olla oikeita tekoja ja konkretiaa, joilla on merkitystä. 
    • Huomiota saa enemmän, kun ilmastoviestintä on kiinnostavuuden ja oikeellisuuden lisäksi viihteellistä. 
    • Tavoitteellisessa viestinnässä on keskeistä kytkeä sisältö ydintehtävään. 

    Uskaltaako vastuullisuusteoista puhua? 

    Puheenvuorot herättivät vilkasta keskustelua. On tärkeää olla valmiina ja tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan viherpesusta. Millaisista asioista yritys sitten uskaltaa viestiä, ettei sitä tulkita heti viherpesuksi? Esimerkiksi maanviljelijät ovat kokeneet paineita luomutuotannon ja ilmastonmuutoksen suhteen. Usein viestinnässä ollaankin liian varovaisia, sillä pelkona voi olla, että viherpesusta valveilla olevat alkavat maalittaa muita. Tavan yrittäjän voi olla vaikea lähteä puhumaan vastuullisuusteoistaan. Kuitenkin pienistäkin teoista kannattaa viestiä. Harva meistä on viestinnän ammattilainen ja apua saa ulkopuoleltakin, esim. oppilaitoksilta. Vilpitön avoimuus viestinässä on tärkeintä. Meitä suomalaisia vaivaa usein vaatimattomuus. Meillä on tapana kertoa asioista vasta silloin kun ne ovat ihan valmiita. Tärkeintä on, että teoista kerrotaan. Ja että muutkin kertovat, niin että tästä muodostuu uusi normi ja että kaikki alkavat toimia vastuullisemmin.  

    Lue lisää:  
    Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä 
    Otava: Viherpesuopas, 2022 
    Joutsenmerkki: Viherpesua vai ympäristövastuuta 
    22.9.2023 koulutuksen materiaalit

    Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

    Tiina Ynnilä on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja 31.12.2023 päättyvän Vastuullisuusviestintää verkostona -hankkeen projektipäällikkö.

    Julkaistu

    VVV – Vastuullisuusviestintä vaikuttavasti verkostona tuumasta toimeen

    Miten meillä ja muilla huolehditaan ja viestitään vastuullisuudesta? Teemasta keskustellaan kaikissa organisaatioissa, jotka panostavat kestäviin arvoihin, toimintaympäristön kehittämiseen sekä oman henkilöstön ja yhteisön hyvinvointiin. VVV-verkoston yhteisenä tavoitteena on vastuullisuusviestinnän ja -tekojen edistäminen tietoa ja kokemuksia avoimesti jakamalla.  

    UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen koordinoimaan vastuullisuusviestinnän verkostoon on liittynyt kymmeniä yrittäjiä, viestintä- ja brändivastaavia, tutkijoita, kouluttajia, kehittäjiä ja konsultteja erilaisista yksityisistä ja julkisista organisaatioista. Verkostossa opitaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia vastuullisuuden ja vaikuttavan viestinnän tiimoilta.

    Jätekukko värväsi biottajia menestyksekkäästi

    Kuopion Saanalle kokoontui elokuun lopulla toimelias joukko viestinnän ja vastuullisuuden asiantuntijoita VVV-verkoston Kick-óff-tilaisuuteen. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä UEF-projektipäällikkö Tiina Ynnilä kertoi UEFin Arjen pienet ekoteot -kampanjasta ja verkoston syksyn toiminnoista.

    Viestintäsuunnittelija Tuula Kahelin jakoi kokemuksensa Jätekukon menestyksekkäästä Biottajat -kiertotalouskampanjasta. Kampanja toteutettiin, koska lakimuutos velvoittaa myös omakotiasukkaat biojätteiden lajitteluun ja kierrätykseen heinäkuusta 2024 alkaen. 

    Asukkaita motivoitiin myös positiivisilla ympäristövaikutuksilla ja kustannussäästöillä. Kiertueella kannustettiin asukkaita muodostamaan biokimppoja, jolloin kierrättäminen olisi halvempaa ja keräilyn hiilijalanjälki pienempi.  

    Biottamisesta tehtiin alueen asukkaille niin helppoa kuin mahdollista; ohjeet, palvelut ja yhteistyömallit paketoitiin valmiiksi ja tuotiin miltei kotiovelle asti. Jäätelöauton tapaan omakotialueita kiertänyt Biottaja-auto auttoi solmimaan biokimppasopimuksia. Jäteastian sai mukaan autosta saman tien.  

    Jätekukossa ollaan tuloksiin tyytyväisiä. Kampanja-autolla kävi kiertueen aikana 460 henkilöä ja perustettiin 40 biokimppaa. Reilut 200 taloutta aloitti biottamisen tai ilmoitti kompostoinnista. Tuula Kahelinin mukaan onnistuneen kampanjan taustalla oli yhtiön eri toimintojen osallistaminen; näkyvä ja kohdennettu, monipuolinen viestintä eri kanavissa sekä kampanjan kautta syntynyt välitön vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Jätekukko halusi jakaa mainion mallinsa muiden kopioitavaksi ja yhteisölliseksi hyväksi. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä. 

    Tule mukaan verkostoon

    VVV-verkosto kokoontuu tänä syksynä vielä kolme kertaa bongaamaan vaikuttavia vastuullisuustekoja ja viestintäkampanjoita, poimimaan tuoretta tietoa ja keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. Jokaisella kerralla on mukana asiantuntijaluento, jonka jälkeen keskustellaan ideoiden viemisestä käytäntöön omissa organisaatioissa. 

    Perjantaina 22.9. ensimmäisessä koulutuksessa teemana oli Vastuullisuusviestintää vai viherpesua. UEF kauppatieteiden tohtoritutkija Kristina Leppälä kertoi siitä, mitä on yritysten ympäristövastuu ja miten viherpesun tunnistaa. Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen Saara Karkulahti jakoi hyviä esimerkkejä maakunnallisesta ilmastotyöstä ja sen viestinnästä. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä. 

    Perjantaina 13.10. on teemana Vastuullisuusviestinnän ABC, puhujana Anu Ruusila Cordial Communications Oy:sta. Napakassa ja käytännönläheisessä koulutuksessa käydään läpi peruspilarit ja työkaluja, joiden avulla pääsee vastuullisuusviestinnässä vauhtiin. 3.11. puhutaan vastuullisuusviestinnän jalkauttamisesta, 8.12. vastuullisuudesta yritysten brändissä.

    Ilmoittaudu mukaan verkostoon  https://forms.office.com/e/Drdn4aZAW7 

    Arjen ekoteko: Ihminen ja roska liikkuu

    VVV-verkosto kannustaa myös arjen pieniin ekotekoihin. Lokakuun 3.-4. päivinä Roska liikkuu -tapahtumassa ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen väki voi osallistua hyvinvointi- tai liikuntailtapäivään lenkkeilyn ja roskien keräämisen merkeissä. Yhteistyössä ovat mukana Savonia, Karelia, Sakky, YSAO ja Riveria. Tule mukaan keräämään, yksin tai porukalla! 

    https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/roska-liikkuu-tapahtuma-3-4102023

    Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). 

    Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

    Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.

    Julkaistu

    Arvostava valmennuskeskustelu: Tehokkaan johtamisen avain

    Johtajan menestymisen tueksi on kehitetty lukemattomia teorioita ja menetelmiä, joista yksi lähestymistapa erottuu tehokkuudellaan: arvostava johtaminen. Tässä blogissa tutustumme tarkemmin arvostavaan valmennuskeskusteluun ja sen merkitykseen organisaatioiden menestykselle.

    Mitä on arvostava valmennuskeskustelu?

    Arvostavan keskustelun (Appreciative Inquiry) taustalla on positiiviseen psykologiaan ja kertomuksellisuuteen perustuva lähestymistapa. Se kohdistuu vahvuuksiin ja jättää heikkoudet vähemmälle huomiolle, mikä avaa yksilöille myönteisiä mahdollisuuksia ja helpottaa ongelmien ratkaisemista halutun muutoksen saavuttamiseksi. Arvostava valmennuskeskustelu rakentuu tasavertaisen dialogin, vuorovaikutuksen ja arvostavan viestinnän kautta. Se on menetelmä, jolla johtaja tukee työntekijöitäään henkilökohtaisessa kehittymisessä ja työtavoitteiden saavuttamisessa. Tämä lähestymistapa painottaa positiivista palautetta, rakentavaa kritiikkiä ja yhteistyötä.

    Arvostava valmennuskeskustelu perustuu seuraaviin periaatteisiin:

    1. Arvostava ja kunnioittava suhtautuminen: Valmentava johtaja tunnustaa alaistensa vahvuudet ja pyrkii löytämään niitä. Hän näkee jokaisessa työntekijässä potentiaalia ja pyrkii tukemaan heitä oppimaan ja kasvamaan.

    2. Kysymykset ennen neuvoja: Valmentava johtjaja ei tarjoa heti ratkaisuja, vaan kysyy kysymyksiä, jotka auttavat työntekijää löytämään omat vastauksensa. Tämä auttaa kehittämään ongelmanratkaisutaitoja ja vahvistaa itseluottamusta.

    3. Tasavertainen kohtaaminen: Arvostava valmennuskeskustelu tapahtuu tasavertaisina kumppaneina, ei ylhäältä päin annettuina neuvoina. Tämä luo avoimen ilmapiirin, jossa työntekijä uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja huoliaan. Luonnollisesti johtajalta odotetaan neuvoja ja suoria ohjeita, mutta niiden antaminen kannattaa jättää muihin tilanteisiin kuin valmennuskeskusteluun. Tämä luo avoimen ilmapiirin, jossa työntekijä uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja huoliaan.

    4. Tavoitteiden asettaminen: Valmennuskeskustelut auttavat asettamaan selkeitä ja saavutettavia tavoitteita. Työntekijä ja johtaja yhdessä määrittelevät, mitä halutaan saavuttaa ja miten se voidaan tehdä.

    Miksi arvostava valmennuskeskustelu on tärkeää?

    Arvostava valmennuskeskustelu hyödyttää työyhteisöä ja sen jäseniä monin eri tavoin:

    • Parantunut suorituskyky: Kun työntekijöitä tuetaan ja heidän vahvuuksiaan hyödynnetään, heidän suorituskykynsä paranee. Tämä voi johtaa parempaan tuottavuuteen ja tuloksiin.
    • Luottamuksen vahvistuminen: Valmennuskeskustelut luovat vahvempia suhteita johtajien ja alaisten välille. Tämä parantaa viestintää ja luottamusta organisaatiossa.
    • Itseohjautuvuus: Organisaatio kehittyy toimimaan tehokkaammin, kun työntekijät oppivat ratkaisemaan ongelmia ja tekemään oma-aloitteisia.
    • Henkilökohtainen kehittyminen ja oppiminen: Valmennus tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Tämä lisää työtyytyväisyyttä ja sitoutumista organisaatioon.
    • Muutosvalmius: Arvostavat valmennuskeskustelut auttavat organisaatiota sopeutumaan muutoksiin ja haasteisiin nopeammin, koska työntekijät ovat valmiita oppimaan uutta.

    Miten käydä arvostavaa valmennuskeskustelua?

    Arvostavan valmennuskeskustelun menetelmän käynnistäminen edellyttää sitoutumista ja harjoittelua, myös koulutus auttaa sisäistämään ja kehittämään keskustelutaitoja. Tässä joitakin perusvaiheita arvostavaan valmennuskeskusteluun:

    1. Valmistaudu: Ennen keskustelua perehdy työntekijän ajankohtaisiin työtehtäviin, tavoitteisiin ja mahdollisiin odotuksiin ja pulmiin. Ole valmis kuuntelemaan ja kysymään avoimia kysymyksiä.

    2. Luo turvallinen keskusteluympäristö: Varmista, että keskustelu tapahtuu luottamuksellisesti ja ilman pelkoa. Anna palautetta rakentavasti ja korosta vahvuuksia.

    3. Kuuntele aktiivisesti: Anna työntekijälle mahdollisuus ilmaista itseään ja kuuntele tarkkaavaisesti. Älä keskeytä tai kritisoi.

    4. Arvostavat kysymykset: Käytä avoimia kysymyksiä auttaaksesi alaista pohtimaan ja löytämään omat ratkaisunsa. Alla esimerkkejä arvostavista kysymyksistä:

    • Parasta työssäsi?
    • Parasta työkavereissasi ja työyhteisössäsi?
    • Mistä olet saanut arvostavaa palautetta työssäsi?
    • Parasta työantajassasi ja johtajassasi?
    • Mitä sanot itsellesi, kun haluat selvitä tulevasta haasteesta?
    • Millaisia oppeja sait taklattuasi vaikean haasteen?
    • Mikä antaa sinulle energiaa ja voimavaroja?
    • Kerro jostakin huippuhetkestä tai onnistumiskokemuksesta työssäsi?
    • Mitä pitäisi tapahtua, joita näitä (hyviä) asioita olisi enemmän?

    5. Seuraa sovittuja toimenpiteitä: Kun olette yhdessä määritelleet tavoitteita ja toimenpiteitä, seuraa niiden edistymistä ja tarjoa tukea tarvittaessa.

    Arvostava valmennus vahvistaa organisaation menestymistä Arvostava valmennuskeskustelu on vahva menetelmä johtajille, jotka haluavat tukea työntekijöitään, parantaa organisaation suorituskykyä ja luoda avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Se perustuu positiiviseen asenteeseen, avoimeen dialogiin ja yhteistyöhön. Sen avulla voidaan edistää henkilökohtaista ja ammatillista kasvua sekä sitoutumista. Jokainen johtaja voi oppia tämän lähestymistavan ja vahvistaa sillä organisaationsa menestymistä.

    Lukuvinkkejä:
    The Center of Appreciative Inquiry
    Priest, Kerry L. et al., (2013): Appreciative Inquiry: A Tool for Organizational, Programmatic, and Project-Focused Change.
    Openo, Jason (2016): Appreciative Inquiry as a Tool for Leadership and Driving Change in Complex Organizations Such as Libraries: A Brief Literature Review and Discussion

    Kuuntele blogikirjoituksesta tehty podcastjakso Spotifyistä!

    Kirjoittajat

    PsT Pauli Kallio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, joka työnsä ja väitöstutkimuksensa myötä on seurannut satoja johtamispolkuja ja kuunnellut työyhteisöjen tarinoita niiden erilaisissa käänteissä ja kipupisteissä.

    Arttu Puhakka on ratkaisukeskeinen valmentaja,
    Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta.

    Julkaistu

    Tylsä supermies?

    Muutosjohtamisessa tai uudistumisen johtamiseen liittyy puhutteleva tavoite, tavoitteen mukainen osaaminen, muutosta ohjaavat rakenteet ja esimerkkinä toimivat roolimallit. Esimerkistä mieleeni tuli nuoruusvuodet, jolloin kulutin aikaa sängyllä, sohvalla tai terassilla Hämähäkkimies -lehteä lukien. Niitä tuli hankittua aika monta. Supermies -lehteä joskus saatoin lukea, mutta se oli auttamattoman tylsä nuorelle miehenalulle; liian yksinkertainen, liian mahtipontinen, liian kaukainen. Hämähäkkimies taas oli nörtti, ujo, virheitä tekevä, takaiskuja kokeva, mutta silti eteenpäin menevä. Voisin sanoa, että Hämiksellä oli resilienssiä. Hämis kasvoi, kehittyi ja oppi sarjakuvalehtien julkaisun myötä. Hahmo kehittyi, kohtasi uusia vastoinkäymisiä ja selvisi niistä. Hän jopa useaan kertaa nakkasi hämisasunsa nurkkaan ja päätti lopettaa, mutta silti koki velvollisuutena auttaa muita ihmisiä. 

    Tutkimusten mukaan johtajan esimerkki innoittaa hänen osoittaessaan rohkeutta. Tämä on liitetty työntekijöiden psykologiseen kestävyyteen, prososiaaliseen toimintaan, voimavaraistumiseen ja rohkeaan toimintaan. Näyttäisi siltä, että rohkeuden osoittaminen kannattaa muutoksessa. Mutta mitä tämä rohkeus on? Duodecimin artikkelin mukaan rohkeus on uskallusta toimia ja tehdä asioita, vaikka pelottaisi tai muut olisivat eri mieltä asiasta. Rohkeus ei siis ole pelottomuutta, vaan pelon alaista toimintaa. Siis kykyä ja taitoa kohdata ajattelua kaventava tunne – pelko, jännitys, epävarmuus – ja toimia siitä huolimatta. Supermiestä ei pelottanut. Hämistä useamman kerran. Siihen tunteeseen oli nuorena helppo samaistua. 

    Muutoksissa ja uudistuksissa korostuu uuden oppiminen, ja oppimisessa korostuu rohkeus kokeilla, sietää epävarmuutta ja eteenpäin meneminen vastoinkäymisistä huolimatta. Esimerkkinä toimiva johtaja rohkeasti kokeilee uutta, etenee töyssyistä huolimatta ja sietää uudistukseen liittyvää epävarmuutta. Supermies koki takaiskuja, mutta niiden määrä kalpeni Hämiksen rinnalla. Hämähäkkimiehen ”ura” lähti liikkeelle, kun hän ei estänyt ohikulkevaa varasta, joka myöhemmin ampui hänen setänsä. Hämiksen tyttöystävä kuoli. Hämis otti useamman kerran köniin, kunnolla. Hämis paranteli haavansa, rakastui uudestaan, sai uusia voimia, kehittyi ja oppi. Kuten resilienssiä kutsutaan bounce-forward, niin myös Hämis loikkasi eteenpäin takaiskuista. 

    Rohkeuden osatekijöiksi on esitetty tarkoituksellista toimintaa, joka toteutuu pohdinnan tuloksen, joka sisältää riskin toimijalle, joka toteutuu pelosta huolimatta. Toiminnan motivaatio kumpuaa ylevästä, eettisesti, moraalisesti tärkeästä tai varteenotettavasti päämäärästä. Eli tietoisesti otetaan riski ja tehdään asia, vaikka jännittää ja pelottaa. Rohkeuteen sisältyy siis aimo kasa tunnetaitoja. Seligman ja Petersen jatkavat, että rohkeuden yhtenä avain elementtinä on haavoittuvuus. Sillä tarkoitetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toisten edessä tilanteessa, johon liittyy mahdollisuus emotionaaliseen tai fyysiseen kipuun. 

    Ehkäpä nyt ymmärrän paremmin, miksi Supermies oli niin tylsä. No, liian super. Hämähäkkimies oli sellainen hahmo, johon voi samaistua ja jonka oppimisesta ja kehittymisestä voi innoittua. 

    Oletko sinä Hämähäkkimiehen kaltainen esihenkilö? 

    Blogin on kirjoittanut Arttu Puhakka, ratkaisukeskeinen valmentaja,
    Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus

    Lähdeluettelo

    Lopez, Stephanie O., ”Vulnerability in Leadership: The Power of the Courage to Descend” (2018).Industrial-Organizational PsychologyDissertations. 16.https://digitalcommons.spu.edu/iop_etd/16 
    DUODECIM Koulun terveyskirjasto. https://www.koulunterveyskirjasto.fi/aihe/opettajalle-ja-opiskeluhuollolle/opettajan-opas-luonteenvahvuudet/ool00012 
    Christopher R. Rate , Jennifer A. Clarke , Douglas R. Lindsay & Robert J.Sternberg (2007) Implicit theories of courage, The Journal of Positive Psychology, 2:2, 80-98, DOI:10.1080/17439760701228755 
    Cynthia L. S. Pury, Robin M. Kowalski & Jana Spearman (2007) Distinctions between general and personal courage, The Journal of Positive Psychology, 2:2, 99-114, DOI: 10.1080/17439760701237962 

    Julkaistu

    ReguLaatu-verkostosta tietoa ja vertaistukea laatutyön asiantuntijoille 

    Siilinjärven Kunnonpaikassa kokoontui elokuun lopulla ensimmäistä kertaa terveys- ja hyvinvointialan ReguLaatu-verkosto. Verkostoon kuuluu merkittävä määrä regulaatio- ja laatuasioiden parissa työskenteleviä asiantuntijoita ja johtajia. Verkostosta he hakevat uusia kontakteja, vertaistukea ja sparrausta omaan työhönsä.  

    ReguLaatu-verkosto on osa Itä-Suomen yliopiston Regulaatio- ja vastuullisuusosaamista terveys- ja hyvinvointialalle -hankkeen (ReguVa) toimintaa. Hankkeessa pyritään vahvistamaan alan toimijoiden regulaatio- ja kestävän kehityksen osaamista. Osaamisen kehittymistä tuetaan verkoston lisäksi mm. mentoroinnilla sekä jatkuvan oppimisen ohjausta ja koulutuspolkuja kehittämällä. 

    Päivän ohjelmaan sisältyi tutustumista, tarpeiden kartoittamista ja hyvinvointiohjelmaa, johon tällä kertaa kuului hyvinvointivalmentaja-erityisasiantuntija Kirsi Luodon vetämä Mind-Body Bridging, ulkoilua, frisbeegolfia ja illallinen. Verkoston jäsenten hyvinvoinnin tukeminen on kiinteä osa hankkeen toimintaa.  

    Painia samojen asioiden parissa 

    Verkostoon on ilmoittautunut alkuvaiheessa n. 40 henkilöä. Monipuolisessa joukossa on mm. yrittäjiä, toimitusjohtajia, laatu- ja kehitysjohtajia ja -päälliköitä, tutkijoita, suunnittelijoita ja kouluttajia, regulaation, laadun, yritysvastuun ja viranomaisasioiden asiantuntijoita sekä laboratoriojohtajia, molekyyli- ja sairaalasolubiologeja Pohjois-Savosta ja eri puolilta maata. Verkoston toimintaan voi lähteä vielä mukaan täyttämällä lomakkeen.

    Kaikki työskentelevät samalla alalla ja kohtaavat saman tyyppisiä ongelmia – vaikkakin eri näkökulmista. -Me kaikki laatuhenkilöt painimme samojen asioiden parissa ja monet meistä yksin. On hyvä tavata uusia ihmisiä ja kenties saada samalla toinenkin olkapää, johon nojata. Kun eteen tulee akuutti kysymys, on joku jolle soittaa, arvioivat vanhempi tutkija Antti Väänänen VTT:ltä, regulaatioasiantuntija Nora Rauhala UEF kliinisen lääketieteen yksiköstä ja molekyylibiologi Joose Raivo UEF Itä-Suomen Genomikeskuksen sisätautien geenidiagnostiikkalaboratoriosta.  

    Verkostossa voidaan vaihtaa näkemyksiä ja saada tukea esimerkiksi lainsäädäntöön liittyviin tulkintoihin. Luvassa on myös kiinnostavia ekskursioita terveys- ja hyvinvointialan yrityksiin ja organisaatioihin. Yksi osallistujan palaute päivän annista: “Loistava tapa tutustua oman alueen oman alan ihmisiin. Odotan innolla, mitä saadaan aikaiseksi yhdessä.” 

    Planetaarisia ilmiöitä ja vastuullista bisnestä  

    ReguVa-hankkeen ensimmäinen Pidä huolta-avausseminaari on 28.9. klo 8.30-15 Kuopiossa, Itä-Suomen yliopiston kampuksella. Inspiroiva seminaari avaa terveys- ja hyvinvointialan organisaatioiden ja yritysten sekä yliopistolaisten näkökulmia ​ vastuullisuuteen ja hyvinvointiin. Vetäjänä on Terveysteknologia ry:n toimitusjohtaja Saara Hassinen; ajankohtaisia puhujia mm. UEF professorit Arto O. Salonen ja Elina Oksanen, THL:n ylilääkäri Mikaela Grotenfelt-Enegren , Orionin vastuullisuusjohtaja Noora Paronen ja Ponssen HR-Specialist Tanja Kojola. Tilaisuus on maksuton ja sen voi katsoa myös livestriiminä verkossa.  

    Lisätietoa ja ilmoittautuminen 25.9. mennessä.

    Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.