Aurinko paistaa

Ulkona on kaunis kesäpäivä (toivotaan ainakin), ja aurinko paistaa. Aurinko on paistanut ihmisten niskaan tuhansien vuosien ajan, mutta vasta sadan vuoden ajan ihmiset ovat tietäneet miksi.

Mitä auringon paiste on? Valoahan se, mutta mistä se tulee? Mikä on tuo sietämättömän kirkas täplä joka kulkee taivaan halki?

Ensimmäinen arvio oli että se oli selvästikin vaikka talon tai ison kiven kokoinen olio, joka liikkui omalla voimallaan paikallaan pysyvän lähiympäristön yli. Jonkinlainen taivaanvaunu kenties; muinaiset egyptiläiset pitivät selvänä että se oli tavallista isomman skarab-kuoriaisen työntämä liekehtivä lantapallo, joka illalla tippui maan alle läntiseen manalaan jonka läpi työteliäs kuoriainen sai sen yön aikana rullattua itäiseen auringonnousun maahan.

Tämä oli aikansa teoria; mutta ajallaan löytyi lisää havaintoja, ja niiden pohjalta jouduttiin muuttamaan teorioita.

Esimerkiksi: naapurin muinainen kreikkalainen, muuan Erastotenes, käveli Egyptin halki, mitaten matkan Aleksandriasta Syenen pikkukaupunkiin, ja sitten nähdessään eräänä päivänä auringon paistavan suoraan alaspäin syeneläiseen kaivoon julisti että jollain geometria-nimisellä taikuudella hän olisi tästä todistanut että maailma on pallo ja sen pallon ympärysmitta on poskettomat 252 000 stadiaa (noin 40 000 kilometriä).

Erastoteneen mittauksessa oli virhettä yksi prosentti verrattuna nykypäiväisiin; ja tämä mittaus tarkoitti että teoria lantapalloauringon tippumisesta illalla maailman laidan yli manalaan oli kriisissä.

Paljon pitempään eli teoria siitä että Aurinko oli Maan ympäri kiertävä pienempi pallo, eikä toisinpäin; olihan tuo ilmiselvää että ei se maankamara millä me kävelemme liiku minnekään. Jos liikkuisi niin siitä tulisi jatkuvaa yhdensuuntaista tuulta, ja kun sitä ei tunnu niin liikettä ei ole.

Samanlaisella logiikalla, junat eivät voi liikkua minnekään kun junan sisässä ei tuule.

Aikanaan, hyvien syiden löytyessä, päädyttiin siihen että se olikin Maa joka oli pienempi, ja joka liikkui Auringon ympäri. Aurinko oli hirveän iso, ja hohti hirveitä määriä valoa ja lämpöä kaikkialle ympärilleen kokonaan skarab-kuoriaisista tai niiden jalansijoista vapaaseen avaruuteen.

Mutta mistä tuo hohto tuli?

Tähän mennessä oli keksitty yliopistoja ja tieteellinen menetelmä: ei keino kenenkään yhden olla absoluuttisen oikeassa, vaan keino päässä yhdessä eroon virheistä. Suomalaisetkin kävivät kaukana yliopistoissa kunnes Turkuun saatiin oma; olipa pari suomalaista vähän aikaa keskiajan lopulla Pariisin yliopiston rehtorinakin. Yliopistolaiset olivat armottomia etsiessään totuutta, ja tämän takia yliopistosta saatu opetus oli arvokasta: ei täydellistä, mutta *ylintä*. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin se oli kaikkien saatavilla.

Mutta miksi aurinko paistoi?

Kyllähän vaikka kuuma rauta hohti valoa ja lämpöä. Ehkä Aurinko oli massiivinen kimpale jotain, ehkä rautaa, joka oli joskus aikojen alussa ollut hirveän kuuma, ja nyt vain jäähtyi.

Ongelma oli että tähän mennessä Erastoteneen geometria ja muut matematiikan alat olivat päässeet sille tasolle että laskelmat näyttivät ettei tällaisessa ollut tarpeeksi energiaa. Rauta jäähtyy; rauta-Aurinko olisi myös jäähtynyt jo aikaa sitten. (Ja jos ei olisi vielä, niin kuka nyt tahtoisi uskoa tulevaisuuteen jossa taivaan yli kulkee kylmä ja valoton rautamöykky?)

Oli myös muita ideoita.

Ehkä Aurinko oli tulessa. Se oli turvetta, hiiltä, öljyä tai muuta ainetta. (Mutta, naapurin tiedehenkilö kysyisi, mistä sinä saat fossiilisia polttoaineita ilman *fossiileja*?)

Ehkä Aurinkoon syöksyi jatkuvasti meteoriitteja, pikkuplaneettoja, aurinkokunnan muuta sälää; törmäyksistä syntyi energiaa, ja energia oli valoa.

Ehkä — ja tämä oli 1900-luvun alun kuumin, uusin, jännittävin ja uskottavin teoria — ehkä Aurinko oli täynnä radioaktiivisia aineita. Aurinko oli silkkaa uraania, plutoniumia ja muita (1900-luvun alussa) jänniksi ja vaarattomiksi tunnettuja uusia aineita.

Ongelmana oli vain saada havainnot vastaamaan teoriaa. Ja kun ne eivät vastanneet, niin teoria toisensa jälkeen lensi romukoppaan ja tehtiin uusi. Vasta 1920-luvulla keksittiin miten skarabiton, raudaton, hiiletön, meteoriititön, uraaniton Aurinko oli hohtanut vuosimiljoonien ajan, ja hohtaisi vielä hamaan tulevaisuuteen. Nykyistä teoriaa vastaan ei ole vielä löytynyt havaintoja; ehkä se on totta.

Olkoonkin että sen tulevaisuudessa odottaa isompi Aurinko ja taivaan yli lentävää rautaa ja muita raskaampia aineita; mutta kaiken kertomiseen tässä ei ole tilaa. Sitä varten voi lukea luonnontieteitä: fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa, niitä palasia jotka ihmiset ovat löytäneet yrittäessään ymmärtää maailmaa aina skarab-teoriasta ja Erastoteneen ajoista alkaen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa kuka tahansa voi oppia palasia tuosta tiedosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

(Tähtitieteen perusteita voi opiskella keväällä 2023; haku aukeaa 21.11.)

Kurssit maksavat 12€ per opintopiste, ja opintopisteen arvataan vastaavan 27 tuntia työtä. Jos tämä puree ja tahdot tietää vieläkin lisää, keväällä on myös pääsykokeita.

Maailmaa voi ymmärtää. Pitää vain uskaltaa ja yrittää.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa käyttämään aurinkolaseja jotta auringon paiste ei häikäise.

Olisiko minusta vielä?

Moni tiiviin työelämäputken keskellä alkaa kaipaamaan jotain muutosta työkuvioihinsa ja elämäänsä. Elämäntilanteiden muuttuessa, alkaa ehkä miettimään myös sitä, mitä minä oikeasti halusinkaan silloin nuorena opiskella ja työkseni tehdä. Ehkä juuri nyt, kesällä laiturin nokassa tai nuotion ääressä hiipii mieleen, kun väsymys työelämästä helpottaa – olisiko nyt oikea aika?

Moni kertoo, että on ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on mennyt ja työelämä on tarjonnut hyviä haasteita, vaikka nuorena suunniteltu polku ei toteutunutkaan. Joskus kuitenkin mielessä kaihertaa kysymys: ”olisikohan minusta vielä” – opiskelemaan, sitä alaa, jonka joskus olen kokenut houkuttelevaksi tai sitä alaa, jonka on työelämän ansiosta huomannut kiinnostavaksi.

Täältä avoimen yliopiston ovelta uskallan kaikille teille asiaa pohtiville huudella – kyllä sinusta on! Ja onko oikeampaa aikaa olemassakaan, kuin juuri nyt?

Avoimen yliopiston opinnot ovat tarjolla kaikille kiinnostuneille, joten kuka tahansa voi aloittaa opinnot, lähes milloin tahansa. Tarjolla on satoja erilaisia opintojaksoja eri oppiaineista, joiden avulla voit kokeilla, onko se ala, josta nuorena haaveilit, juuri sellainen kun ajattelit – tai kenties parempi?

Yliopistotasoiset opinnot tarjoavat monta mahdollisuutta kehittää itseään niin täydennyskoulutusmielessä, kuin tutkintotavoitteisestikin. Moni aloittaa ensin yhden jakson tavoitteesta, mutta huomaakin opintojen vievän mukanaan ja haluavansa opiskella lisää.

Mikäli sinulle heräsi mielenkiinto opiskelua kohtaan, etkä oikein tiedä, mistä lähtisit liikkeelle. Ei hätää – löydät paljon lisätietoja monipuolisilta verkkosivuiltamme. Meille avoimen yliopiston opinto-ohjaajille on myös mahdollisuus varata ohjausaika – teams- tai puhelinvälitteisesti tai ihan livenä Joensuun tai Kuopion kampukselle. Täällä ovella jo sinua odotamme ja huutelemme – tervetuloa opiskelemaan!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Oppimisen tuen kysymykset tulevat korostumaan entistä enemmän korkea-asteen opinnoissa – vastaamme tarpeeseen tarjoamalla erityisohjausta

Erityispedagogiset kysymykset ovat nousseet esille entistä voimakkaammin korkea-asteenkin opintojen tukimallien kehittämistarpeissa. Käytännössä tämä on näkynyt kyselyiden ja ohjauksien sisällön lisäksi yksilöllisten opintojärjestelyiden hakemisen merkittävänä lisääntymisenä.

Syitä kasvulle on varmasti monia: oppimisen tuen tarpeiden tiedostamisen lisääntyminen, opiskelutapojen muuttuminen ja sitä kautta itseohjautumisen korostuminen sekä aikuisten entistä tehokkaampi diagnosoiminen. Yksi konkreettinen selittävä tekijä hakemusmäärän kasvamisessa on oletukseni mukaan myös lukiolain muutos, joka velvoittaa lukion tarjoamaan erityisopetusta koko lukiopolun ajan. Ammatillisissa opinnoissa erityistä tukea on ollut laajasti tarjolla jo kauemmin.

Toisen asteen erityisen tuen tarjoaminen laajemmin ja pidemmälle opiskelijoilleen siirtää tuen tarpeen vaatimukset nyt korkeammalle asteelle ja tämä näkyy tarpeiden lisääntymisessä yliopisto-opiskelijoidenkin keskuudessa. Viimeistään nyt tähän tarpeeseen on syytä vastata.

Tällä hetkellä korkea-asteella toki tarjotaan monenlaista tukea oppimisen haasteisiin. Yliopiston käytännön tapa tukea opiskelijoita, joilla on oppimiseen liittyviä haasteita, on perinteisesti ollut yksilöllisten opintojärjestelyjen tarjoaminen. Yksilöllisillä opintojärjestelyillä pyritään varmistamaan, että opiskelijalla, jolla on haasteita oppimisessa, on samat mahdollisuudet näyttää osaamisensa. Selkeä tarve on kuitenkin myös muunlaisille tukimalleille.

Avoimen yliopiston opiskelu on hyvin heterogeeninen, mikä tarkoittaa, että opiskelijoiden ikähaitari on 16-90-vuoden välillä ja opiskelijoiden taustalla olevat koulutuskokemukset ovat hyvin vaihtelevia: kansakoulusta tohtorin tutkintoon. Opiskelijoita oli vuonna 2021 kaikkiaan lähes 25 000. Tästä syystä olemme koko Itä-Suomen yliopiston olemassaolon ajan panostaneet paljon ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Ohjauspalveluillamme on suuri merkitys opintojen käyntiin saamisen ja opintojen edistymisen kanssa, erityisesti silloin, kun opiskelijalla on erityistä tuen tarvetta oppimisessaan. Yksilöllisten opintojärjestelyjen osalta noudatamme yliopiston linjaa, mutta tämän lisäksi pystymme tarjoamaan palveluita erityisesti aikuisopiskelijan tarpeet huomioiden.

Tänä keväänä olemmekin iloksemme saaneet mahdollisuuden tarjota opiskelijoillemme entistä laajempia ohjauspalveluita. Aloittavien opiskelijoiden on mahdollista tehdä matematiikan lähtötasotesti sekä halutessaan lukikartoitus erityisopettajan ohjauksessa. Mikäli pidemmälle menevää tuen ja selvittelyn tarvetta on, ohjaamme eteenpäin asiaa selvittämään. Toteutamme myös ensi lukuvuonna ryhmäohjausta, joka tukee toiminnanohjauksen ylläpitämistä opinnoissa ja edistää opintojen etenemistä. Tämän lisäksi toki muut ohjauspalvelumme ovat opiskelijoiden käytettävissä.

Avoin yliopisto on aidosti avoin – eli juuri oikea paikka toteuttaa haaveesi, mikäli olet joskus pohtinut, että haluaisit kokeilla opiskelemista yliopistossa.

Tukea opiskeluun ja lisätietoja löydät nettisivuiltamme!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen haasteet osittain samankaltaisia – pitkästä välimatkasta huolimatta

Keväällä 2021 sain mahdollisuuden osallistua Opettajat ilman rajoja – verkoston kehittämishankkeeseen Kambodžassa. Koronan vuoksi positio oli toteutettavissa etänä. Kehittämistyön muotoina lukuvuoden aikana oli webinaarien toteuttaminen, ohjausprosessiesimerkkien kokoaminen yhteen mallipohjiksi, ohjauksen käsikirjoitusmallin esittäminen, joka voi olla tukena epävarmoissa ohjaustilanteissa sekä omien ohjausprosessien tekemiseen kannustaminen, jota kautta voi havaita omaa toimintaa ohjaajana – ja myös kehittää sitä.

Opettajat ilman rajoja -verkosto (OIR) on Kirkon ulkomaanavun (KUA) ylläpitämä verkosto, joka kokoaa yhteen opetusalan ammattilaisia. Toimintaan osallistuvien tausta on laaja. Tavoitteena verkostolla on kehittää opetusalaa kansainvälisesti. Verkoston kautta opetusalan ammattilaisten on mahdollisuus päästä lisäämään ammatillista osaamista osallistumalla koulutuksen kehittämishankkeisiin. Itselleni tämä oli erinomainen mahdollisuus päästä osallistumaan kansainväliseen kehittämistyöhön, vaikka matkustaminen kohdemaahan ei ollutkaan mahdollista. Toiminta tarjosi hyvän verkostoitumispohjan ja auttoi konkreettisesti näkemään eri maanosassa tapahtuvan ohjaustyön realiteetteja. 

Opinto-ohjauksen kehittämistyötä on Kambodžassa tehty jo pitkään, myös vapaaehtoisia asiantuntijoita on Suomesta ollut lukuisia. Tämän lukuvuoden kehittämistoimien teemoina olivat muun muassa face to face ohjauksen vahvistaminen, ohjausprosessien havaitseminen ja työstäminen, oppimisvaikeuksiin liittyvän tiedon lisääminen alueella sekä erilaisten menetelmien esille tuominen. 

Face to face -ohjauksen toteuttaminen opiskelijan kanssa keskustelevassa hengessä on rakentumassa. Sen erilaiset variaatiot, metodit ja esimerkit olivat paikallisia ammattilaisia kiinnostavia. Face to face ohjauksen dialogisen otteeseen rohkaiseminen on osoittautunut tärkeäksi. 

Suuresta maantieteellisestä ja myös kulttuurisesta erosta huolimatta näen paljon yhtäläisyyksiä Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen sisältöjen välillä. Samalla tavalla ohjauksen kysymyksissä pohditaan muun muassa työllistymisen näkökulmasta mahdollisimman suotuisia urapolkuja. Taistellaan haasteellisen aluesidonnaisen työllisyystilanteen kanssa ja tuetaan kehittymään myös muunlaisille urille, kuin on totuttu, huomioiden edellä kuvatut arkielämän realiteetit. Sääolosuhteet, ennen kaikkea sadekausi tuottaa haasteita niillä alueilla, joissa vettä saattaa tällöin olla teillä kumisaappallisen verran, eikä ohjaaja välttämättä pääse paikan päälle tai ainakin se on haastavaa. Samalla tavalla etäohjaus, sen hyvät ja huonot puolet, puhuttavat.

Etäpositiosta huolimatta koin kiinnostavimpina pienet maisemaikkunat toiseen kulttuuriin, joita kokemus tarjosi. Kesken face to face -ohjausta käsitelleen luennon kuului vastaanottajien mikrofoneista khmerin kielistä puhetta ja välillä tuktuk tööttäsi. Pohdin tuolloin, että ainakaan tällaista äänimaisemaa en kotimaan luentotilanteissa pääse kokemaan.

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, erityisopettaja, nepsyvalmentaja
Avoin yliopisto

Lisätietoja Opettajat ilman rajoja – verkostosta: https://www.opettajatilmanrajoja.fi/

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen opinto-ohjausta saa joustavasti ja maksutta. Ohjaukseen voi hakeutua ennen opintoihin ilmoittautumista tai opintojen aikana. Ota yhteyttä opinto-ohjaajiimme: avoinyliopisto-ohjaus@uef.fi

DigiErkot yhdistävät tekniikan ja pedagogiikan

Digitalisaatio ja digipedagogiikka hakevat edelleen paikkaansa kouluissa. Laitteet ja tekniikka ovat tulleet rytinällä luokkahuoneisiin, ja opettajat pohtivat niiden parasta pedagogista käyttämistä opetuksen ja oppimisen tukena.

Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla alkaa marraskuussa 2022 jo kuudes kaksivuotinen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus (60 op). Se on suunnattu opettajille, jotka haluavat oppia hyödyntämään entistä paremmin teknologian mahdollisuuksia omassa opetuksessaan. Koulutus soveltuu peruskoulun ja toisen asteen ammatillisille opettajille, mutta yhtä hyvin myös AMK- ja yliopisto-opettajille.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

– Osallistujista eli DigiErkoista on tarkoitus muovata sellaisia kehittäjäopettajia, jotka pystyisivät omassa oppilaitoksessaan miettimään laajemminkin digitalisaatiota oppimisen näkökulmasta. Mitä uutta se voi tuoda oppimiseen ja miten se huomioidaan juuri meidän arjessamme, muotoilee vastuukouluttajana toimiva yliopistonlehtori Sini Kontkanen ja jatkaa, että koulutus on toiminut myös monelle osallistujalle ponnahduslautana erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja uudenlaiseen urakehitykseen.

DigiErko-koulutus on monimuoto-opetusta, jonka pohjana olevan tutkimustiedon lisäksi koulutus sisältää käytännönläheisiä tehtäviä suoraan linkitettyinä omaan työhön. Kehittämishankkeesta hyötyy opiskelijan lisäksi myös koko työyhteisö. Lähitapaamisilla Joensuussa on tilaa myös keskustelulle, tärkeälle vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Palautteen mukaan valmistuneet DigiErkot kokevat saaneensa koulutuksesta uutta omaan opetukseen sekä työn imu ja ilo on lisääntynyt.

Koulutus on maksullinen. Onneksi monet kunnat ja rehtorit ovat jo huomanneet pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen ja osallistuvat koulutuksen kustannuksiin. Maksuihin on mahdollista hakea myös erilaisia apurahoja, koulutus on aikuiskoulutustukikelpoista.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

Seuraava hakuaika opintoihin on alkanut ja päätyy 31.10.2022

Ilmoittaudu!

Lisätietoja koulutuksesta: Yliopistonlehtori Sini Kontkanen: sini.kontkanen(at)uef.fi, p. 050 570 7945

http://www.uef.fi/web/erikoistumiskoulutus-digiope

Osaamisen todentaminen digitaalisilla työkaluilla

Oletko joskus suorittanut opintojaksoja vapaa-ajallasi tai osallistunut esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa järjestetyille kursseille? Osa jatkuvaa oppimista on tutkintojen suorittamisen ja työn ohessa tapahtuva vapaa-aikana oppiminen. Myös tällä tavoin kertyneen osaamisesi näkyväksi tekeminen on tärkeää ja tekee sinusta työmarkkinoilla tavoitellumman osaajan. Digitalisaatio mahdollistaa osaamisesi esille tuomisen muillakin keinoilla kuin perinteisillä paperisilla tutkinto- tai työtodistuksilla. Digitalisaation myötä voit näyttää osaamisesi esimerkiksi LinkedInissä tai muissa kanavissa, joista mahdolliset työnantajat pääsevät tutustumaan sinuun ja osaamiseesi.

Tutkintokoulutukset siirtyvät koulutuksen järjestäjien toimesta Opintopolku-verkkopalveluun, missä omia suoritettuja opintoja voi käydä katsomassa Suomi.fi-tunnuksilla. Linkin omista Opintopolussa olevista opintosuorituksista voi myös lähettää vaikkapa työnantajalle työnhaun yhteydessä. Opintopolussa näkyy kuitenkin vain opintojaksojen nimet, laajuudet ja arvostelu. Opintojaksojen tarkempaa kuvausta eli sisältöä sieltä ei näe. Opintopolkuun siirtyy vain tutkintokoulutuksen opintosuoritukset, esimerkiksi työnantajien järjestämät täydennyskoulutukset tai harrastusten yhteydessä suoritetut opinnot eivät palveluun siirry. Osaamismerkit ovat yksi keino kuvata muuten kuin tutkintokoulutusten kautta kertynyttä osaamistasi.

Oppijan Open Badge -osaamismerkit

Kun haluat kuvata osaamistasi mahdollisimman laajasti, yksi vaihtoehto on Open Badge -osaamistili ja digitaaliset osaamismerkit. Perustamalla Open Badge -tilin voit koota kaiken oman osaamisesi samaan paikkaan. Voit koota tilille niin tutkintokoulutuksien kautta kuin työelämässäkin kertyneen osaamisesi. Tilillä voi olla linkki Opintopolkuun, tai sinne voit ladata kaikki tutkintotodistuksesi esimerkiksi pdf-tiedostoina. Työtodistuksissa informaatio rajoittuu yleensä tekstiin. Työtodistuksiin kirjataan yleensä vain työsuhteen kesto, tehdyt työtehtävät jne., mutta Open Badge -tilille voit ladata myös vaikkapa kuvia tekemistäsi töistä. Kuvagalleriaa voit laajentaa sitä mukaa, kun osaamisesi karttuu. Kyseessä on siis eräänlainen digitaalinen portfolio, jonka linkin voit lähettää mahdollisille työnantajille. Suorittaessasi tutkinto-opintoja voit hyödyntää tiliä myös osaamisen tunnustamisessa eli hyväksi lukemisessa lähettämällä linkin opettajalle ennen keskustelua.

Kuva 1. Osaamismerkkejä erään käyttäjän tilillä. Klikkaamalla merkkejä pääsee lukemaan mm. koulutusten sisällöt.

Open Badge -tili on yksityishenkilöille eli opiskelijalle tai työntekijälle ilmainen väline osaamisen esittelemiseen. Koulutusorganisaatiot maksavat Open Badge Factory -lisenssimaksun, joka on lisenssin laajuudesta riippuen muutamia satasia vuodessa.

Open Badge Factory koulutusten toteuttajille

Koulutusorganisaatioille osaamismerkkien myöntäminen opiskelijoille on tehty sujuvaksi ja tapahtuu samassa ympäristössä, erillisen Open Badge Factory -käyttöliittymän kautta. Open Badge Factory on eräänlainen todistusten laadintapohja. Sinne ladataan varsinainen 200×200 pikselin osaamismerkki, ja sinne kirjoitetaan merkin saamisen kriteerit eli todistukseen tuleva teksti. Osaamismerkin myöntäminen tapahtuu myös järjestelmän kautta lähettämällä merkit opinnot läpäisseille sähköpostitse. Opiskelijan näkökulmasta merkin vastaanottaminen tapahtuu siis sähköpostin kautta. Mikäli opiskelijalla on jo Open Badge -tili, merkin voi kuitata vastaanotetuksi klikkaamalla sähköpostiviestissä olevaa linkkiä. Mikäli tiliä ei vielä ole, opiskelija voi ladata todistuksen osaamismerkin suorittamisesta pdf:nä.

Kuva 2. Opiskelijan saama sähköpostiviesti osaamismerkin myöntämisestä.

Osaamismerkit käytössä Riverialla, Karelialla ja UEF:llä

Vauhtia uralle -hankkeessa kehitetään uudenlaisia koulutuspalveluja yli koulutusasteiden ja tutkintorajojen Riverian, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Hankkeessa kehitetään ja toteutetaan myös koulutuksia, jotka eivät siirry rekistereihin (Wilma, Koski, Opintopolku) tai joista ei voi myöntää tutkintotodistuksia. Näitä tilanteita varten tarvitaan digitaaliset osaamismerkit, joilla osaaminen voidaan todentaa. Osaamismerkkejä pilotoitiin ensimmäisenä maarakennuksen esimieskurssin yhteydessä. Opintojakso toteutettiin kolmen koulutusorganisaation yhteistyönä, jolloin kukin opettaja kirjoitti todistukseen oman osionsa kriteerit.

Digitaaliset osaamismerkit soveltuvat hyvin tilanteisiin, joissa opinnot koostuvat pienistä palasista eri koulutusaloilta tai eri koulutusasteilta. Usein niitä hyödynnetään myös silloin, kun on tarvetta yhtä opintopistettä pienempien räätälöityjen opintojen rakentamiseen. Merkin myöntäjänä voi olla yksi taho, tai kukin organisaatio voi myöntää merkin omasta osiostaan. On myös mahdollista rakentaa tasoja ja laajuuksia täysin eri tavalla kuin tutkintokoulutuksissa, vaikkapa pronssinen, hopeinen ja kultainen työtehtävien osaaja.

Koulutusten toteuttaminen kolmen asteen yhteistyönä on ollut hankkeessa sujuvaa, ja digitaaliset osaamismerkit ovat tehneet koulutuksista kertyneen osaamisen kuvaamisesta helppoa niin organisaatioille kuin opiskelijoillekin. Tulevaisuudessa koulutuksia rakennetaan yhä enemmän räätälöityinä ja alle yhden opintopisteen mikro-opintoina, jolloin uskomme myös osaamismerkkien yleistyvän osaamisen kuvaamisessa. Merkkien arvostusta nostanee se, että työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat juuri asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus uudenlaisten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen laajentamisesta sekä osaamismerkkien ja muiden osaamiskuvausten kehittämisestä.

Lisätietoja:

https://openbadgepassport.com/1etusivu/

https://openbadgefactory.com/fi/

https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM044:00/2021

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Kirjoittajat:
Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Arto Laaninen, projektipäällikkö, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Kansainvälisten lääkäreiden uusittu täydennyskoulutus käynnistyy 

Kuinka saada kansainväliset lääkärit töihin Suomessa – suomen kielellä? Lääkärin suomi -koulutuksen suomen kielen opettajat kertovat hankkeesta, sen tavoitteista, ja mitä hankkeessa tapahtuu juuri nyt.

Taustaa hankkeesta

Lääkärin suomi -koulutuksia on järjestetty Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä vuodesta 2016 lähtien. Koulutus on tarkoitettu lääkäreille, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa muualla kuin Suomessa.  

Lääkärin suomi -koulutuksen tavoitteena on se, että lääkärillä on ammatilliset ja kielelliset valmiudet suomalaisessa työelämässä toimimiseen. Valviran kuulusteluissa mitataan näitä valmiuksia, ja kuulustelujen läpäiseminen on vaatimuksena lääkärin työn harjoittamiseen Suomessa. Laillistamiskuulusteluissa vaaditaan nykyään vähintään B2-tason suomen kielen taitoa.

Uudet tuulet 2021–2024 

Lääkärin suomi -hanketta kehitetään ja pilotoidaan Talent Boost -rahoituksella 2021–2024. Koulutuksen suunnittelussa mukana on kolme yliopistoa: Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot. Jokaisesta yliopistosta on mukana S2-osaamista ja lääketieteen osaamista.  

Uuden opetussuunnitelman mukainen koulutus alkaa syksyllä 2022. Hakuaika koulutukseen on käynnissä 27.5. saakka ja elokuussa järjestetään pääsykokeet, joiden perusteella valitaan koulutukseen 20 opiskelijaa.  Koulutus kestää vuoden. Integroidussa opetuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa. Tämä edellyttää suomen kielen opettajien ja lääketieteen kouluttajien tiivistä yhteistyötä.   

Ammatillisessa osiossa tavoitteena on opettaa sellaisia taitoja, joita Suomen ulkopuolella opiskelleella lääkärillä ei voi olettaa olevan ennestään, kuten esimerkiksi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntemusta, erilaisten lausuntojen kirjoittamista ja yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Suomen kielen opetus tukee näitä tavoitteita. Kaikkein keskeisin tavoite suomen kielen kannalta on kuitenkin potilaan kanssa keskustelun sujuminen. Sitä vaatii myös potilasturvallisuus.  

Mitä hankkeelta odotetaan?  

Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien taidot ja tiedot saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Valviran laillistamisprosessi on raskas ja aikaa vievä. Tavoitteena on nopeuttaa tätä prosessia.  

Entistä tiiviimpi yhteistyö suomen kielen opettajien ja lääkärikouluttajien kesken luo mahdollisuuden syventää kansainvälisten lääkäreiden osaamista ja taitoja.  

Koulutukseen integroitu työharjoittelu eli amanuenssuuri tuo käytännön työelämän lähemmäksi koulutuksen tavoitteita. Koulutuksessa on nyt mukana erilliset kielen oppimisen tavoitteet myös amanuenssijakson ajaksi, tarjolla on kielitukea ja ohjausta.  

Maahanmuuttajalääkärien täydennyskoulutushanke on yksi suunnannäyttäjistä laajemmassa pyrkimyksessä täsmentää työelämän kielitaitovaatimuksia ja kehittää alakohtaista kielenoppimista. 

Yliopistojen välinen yhteistyö mahdollistaa hyvien käytänteiden jakamisen ja uusien innovaatioiden syntymisen.  

Lue Lääkärin suomi -hankkeesta lisää täällä.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Kielibuustin blogissa.

Kirjoittajat,
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto

Tekoäly tunnistaa työelämän vahvistuvat osaamistarpeet ja niihin vastaavat koulutukset

Miten tuemme pohjoiskarjalaisia oman osaamisen ja työllistymismahdollisuuksien kehittämisessä? Miten osaisimme tuottaa koulutusta, jota alueen työelämä kipeimmin kaipaa? Miten voimme koulutusorganisaatioina helpottaa myös tulevien osaamistarpeiden tunnistamista? Vauhtia uralle -hanke on lähtenyt etsimään näihin osaamisen kehittämisen avainkysymyksiin tukea tekoälystä.

Suomalainen yhteiskunta ja viranomaiskoneisto tuottaa vuosittain runsaasti laadukasta ennakointiaineistoa erilaisten yhteiskunnallisten, taloudellisten tai omaa uravalintaa tukevien päätösten tueksi. Arvokas tieto eri toimialojen ja ammattien uusista osaamistarpeista tai tulevaisuudennäkymistä hukkuu kuitenkin helposti informaatiotulvan keskelle.

Itä-Suomen yliopiston, Karelian ja Riverian Vauhtia uralle -yhteistyön tavoitteena on ollut kehittää tekoäly, joka kokoaa tietoa eri tehtävien nykyisistä ja kysyntää kasvattavista osaamisvaatimuksista ja niiden kehityksestä suomen kielellä. Osaamisvaatimukset yhdistetään kolmen organisaation koulutustarjontaan eli verkkosivuihin ja opintohallinnon järjestelmiin. Tällöin yrityksen tai oppijan on helpompi löytää tähän tarpeeseen koulutusta kaikilta koulutusasteilta.

Hankkeen tavoitteena on saada tekoäly hankkeen loppuun mennessä niin valmiiksi, että se olisi jatkossa kaikkien työelämän osaamistarpeista ja niihin vastaavasta koulutustarjonnasta kiinnostuneiden käytössä.

Ennakointitietoa verkkoaineistoista

Vauhtia uralle -hankkeen tekoälysovellus muodostuu kolmesta osasta. Tekoälymalli eli ennustaja, web-crawler eli robotti ja web-sivu eli käyttöliittymä, joka on käyttäjälle näkyvä osa. Käyttöliittymässä käyttäjä määrittelee, minkä tehtävänimikkeen tai ammatin osaamisvaatimuksista tai koulutuksista halutaan tietoa.

Kun hakutermi on valittu, web-crawler seuloo verkosta tehtävän osaamisvaatimuksia koskevaa aineistoa, kuten työpaikkailmoituksia. Tekoäly tunnistaa suomenkielisistä teksteistä osaamisvaatimukset sekä osaamistarpeita kuvaavat nousevat trendit, jotka voidaan esittää esimerkiksi sanalistoina, sanapilvinä tai graafeina.

Pelkkä tieto osaamistarpeista ei riitä, vaan tekoäly seuloo tämän jälkeen oppilaitosten järjestelmistä ne koulutukset, joiden olettaa vastaavan ko. osaamistarpeisiin. Järjestelmä tuottaa suoran linkin kyseisiin koulutuksiin. Ammattinimikettä voi hyödyntää myös suoraan koulutustarjonnan kartoittamiseen. Jos koulutushaussa ilmenee selkeitä aukkoja, voimme kehittää näihin tarpeisiin vastaavaa koulutusta.

Miten tekoälyä on rakennettu?

Päävastuu tekoälyn teknisestä toteutuksesta on ollut UEF tietojenkäsittelytieteen laitoksella. Siellä hanketta on vetänyt tekoälytutkija Tapani Toivonen. Hänen apunaan on ollut matkan varrella useita opiskelijoita ja tutkijoita. Tällä hetkellä algoritmien parissa työskentelee projektiassistentti, maisteriohjelman opiskelija Mikal Kidane.

Kolmen organisaation hankehenkilöstö on yhdessä asettanut tekoälyn toiminnalle tavoitteita, määritellyt ammatti- ja tehtävälistoja, kartoittanut osaamista koskevan ennakointitiedon lähteitä, etsinyt vastauksia oman organisaation tietohallinnosta koituviin teknisiin haasteisiin sekä testannut tekoälyn käyttöliittymää ja sen tuottamia tuloksia.

Missä mennään nyt?

Haasteena on ollut mm. opettaa tekoäly ymmärtämään suomea ja tunnistamaan lähdeteksteistä juuri osaamista kuvaavat tekstit. Tällä hetkellä tekoäly tunnistaa osaamista kuvaavat termit aiempaa suuremmalla varmuudella. Myös lähdeaineistojen määrää on kasvatettu. Ensimmäisen tekoälyn rinnalle on kehitetty algoritmi, jonka tehtävänä on korjata tuloksia ja parantaa aineiston laatua.

Keskeisin lähde ovat edelleen verkon eri kanavista löytyvät työpaikkailmoitukset. Niistä koottu informaatio kuvastaa tämänhetkisiä osaamisvaatimuksia, mutta ennakoi myös nousevia trendejä. Pohdimme parhaillaan mm. sitä, miten osaamisvaatimusten nousevat trendit kannattaa kuvata, jotta ne olisi helpompi hahmottaa.

Palvelu löytää ja listaa kolmen organisaation tarjonnasta tarpeeseen sopivat koulutukset – mutta tarjoaa edelleen rinnalle paljon sellaistakin koulutusta, jonka yhteys asiaan on ensisilmäyksellä vaikea ymmärtää. Kesän ja syksyn aikana testautamme käyttöliittymää ohjausalan ammattilaisilla. Korjauksia ja lisäyksiä tehdään tarpeen mukaan.

Tekoäly prosessoi valtavia informaatiomääriä, mutta sen tuottaman tiedon analysointiin tarvitaan edelleen myös tulkintaa eli ns. luomuälyä. Tämän havaitseminen on ollut hankehenkilöstölle jopa lohdullista. Toistaiseksi emme ole korvattavissa – mutta entäpä tulevaisuudessa?

Jos tekoäly ja oppiminen kiinnostaa, tule kysymään aiheesta lisää. Tapani Toivonen on vieraana UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen SmartforgoodLIVE-aamukahveilla 25.5. klo 8.30-9.15. Ilmoittautuminen aamukahveille https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/smartforgoodlive-tekoaly-oppimisessa

Heli Kaarniemi
Suunnittelija, projektiasiantuntija
Vauhtia Uralle

Säteilyturvallinen radiologisten kuvantamismenetelmien käyttö on potilaan eduksi

Radiologiset kuvantamismenetelmät ja käytännön säteilyturvallisuus kehittyvät jatkuvasti. Radiologiaan ja kardiologiaan erikoistuvat lääkärit ovat useiden vuosien ajan kartuttaneet osaamistaan Itä-Suomen yliopiston toteuttamalla Radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun kurssilla, kertoo kurssin johtaja, professori Petro Julkunen.

Radiologinen kuvantaminen kehittyy jatkuvasti. Potilaasta voidaan, laite- ja menetelmäkehityksen avulla, saada aina vain tarkempia ja monipuolisempaa informaatiota tarjoavia kuvia. Kuvia voidaan hyödyntää mm. diagnostiikassa ja erilaisten hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Jatkuvasti kehittyvä ala vaatii laaja-alaista ymmärrystä niin lääketieteellisestä konseptista, johon sitä sovelletaan kuin menetelmäteknisistä mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Kun kyse on radiologisesta kuvantamisesta, liittyy aiheeseen oleellisena myös säteilyturvallisuus, jotta potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten säteilyaltistukset saadaan minimoitua samalla maksimoiden potilaiden saama hyöty.

Itä-Suomen yliopiston tarjoamalla radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun kurssilla osallistuja saavat kattavan koulutuksen radiologisen kuvantamisen säteilyturvallisesta käytöstä eri sovelluksissa ja lääketieteen erikoisaloilla. Koulutuksen tavoitteena on osallistujan kattava ymmärrys säteilyturvallisuuteen liittyvistä fysiikan taustoista, niiden ilmentymistä ja hyödyntämisestä radiologisessa kuvantamisessa sekä säteilysuojelussa. Osallistuja saa myös tietoa säteilyannoksen mittaamisesta ja säteilytoiminnan vaatimuksista.

Säteilyturvallisuuteen vaikuttavia asioita demonstroidaan käytännön radiologisilla kuvantamislaitteilla, ja huomioidaan myös ne radiologiset kuvantamismenetelmät, joiden käyttöön ei liity merkittäviä säteilyturvallisuusnäkökulmia, kuten magneettikuvantaminen ja ultraäänikuvantaminen. Tämän hallitseminen ja ymmärrys antavat mm. vaihtoehtoja ionisoivaa säteilyä hyödyntäville kuvantamismenetelmille.

Itä-Suomen yliopistolla on pitkät perinteet jo Kuopion yliopiston ajoilta radiologisen kuvantamisen tutkimuksessa ja koulutuksessa. Kuopion yliopistollinen sairaala kampuksen laidalla tarjoaa parhaat puitteet demonstraatioiden toteuttamiseksi.

Aiemmin Suomen radiologiyhdistyksen kanssa yhteistyönä toteutettua koulutusta on pyritty kehittämään huomioiden olemassa olevat erikoislääkärikoulutusten ja säteilylainsäädännön vaatimukset. Koulutusta on uudistettu ja laajennettu terveydenhuollon röntgentoiminnan säteilyturvallisuuden täydennyskoulutukseksi, ja sen osaksi on lisätty tarjontaa radiologista kuvantamista hyödyntäviltä eri erikoisaloilta.

Uusimpaan tutkittuun tietoon perustuva koulutus kuuluu nyt Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen koulutustarjontaan ja sitä toteutetaan vuosittain elokuussa.

Tutustu radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun koulutuksiin

Petro Julkunen on lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän toimii myös ylifyysikkona Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Julkunen on Itä-Suomen yliopistossa toteutettavan sairaalafyysikkokoulutuksen vastuuhenkilönä ja sairaalafyysikkokoulutusta koordinoivan kansallisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana, sekä radiologisen fysiikan ja säteilysuojelukurssin johtaja.

Asiakasprofiileista konkretiaa koulutusten suunnitteluun: Saavutettavan koulutuspolun kautta työelämään

Jatkuvan oppimisen toimijat tietävät, että täydennyskoulutuksiin osallistuvat usein samat, valmiiksi hyvän koulutuksen ja työmarkkina-aseman omaavat osallistujat. Miten saisimme jatkuvan oppimisen ja työelämän ulkopuolelle jääneet osallisiksi oman osaamisen kehittämiseen, uudenlaiseen opiskeluun ja sen tuomiin mahdollisuuksiin työelämässä?

Riverian, Karelian ja UEFin yhteinen Vauhtia uralle -hanke pyrkii tuottamaan joustavia, erilaisille kohderyhmille soveltuvia osaamisen kehittämisen polkuja ja täydennyskoulutusta. Tässä hyödynnämme mm. erilaisia palvelumuotoilun keinoja. Jotta saisimme ensi käden tietoa siitä, millaista koulutusta eri kohderyhmille tulisi suunnitella ja miten koulutukseen osallistumisen kynnystä voisi madaltaa, olemme kääntyneet ohjauksen ja työllisyydenhoidon ammattilaisten puoleen.

Asiakastarpeet esiin työllisyystoimijoiden maakuntakierroksella

Edellisessä Vauhtia uralle -blogissa Karelian projektiasiantuntija Niina Pennanen kertoi hankkeen Kiteen, Outokummun ja Nurmeksen seuduilla järjestämistä työpajoista. Niissä keskustelimme työllisyyttä ja työvoiman saatavuutta edistävien ammattilaisten kanssa. Määrittelimme yhdessä tyypillisiä asiakasprofiileja, konkreettisia osaamisen kehittämisen tarpeita ja koulutuspolkuja, joilla osallisuus ja työllistyminen olisi erilaisille oppijoille mahdollista.

Asiakastarinoista tunnistimme mm. ikään, kansallisuuteen, kielitaitoon, työkykyyn, asuinpaikkakuntaan, tuloihin ja tuloloukkuihin, asenteisiin ja liikkuvuuteen liittyviä, osallistumista rajoittavia tekijöitä.  Niihin pohdimme nyt hyviä ohjauksellisia ja koulutuksellisia ratkaisuja. Nostan tässä blogissa esiin kaksi akuuttia asiakastarvetta: työelämään pyrkivät kansainväliset asiakkaat ja 50+ ammatinvaihtajat, joiden digitaidot eivät riitä monimuotoiseen oppimiseen ja digitalisoituvaan työelämään.

Kuva: Pixabay

Jääkö kansainvälinen ammattilainen pysyvästi työelämän kynnykselle?

Kansainvälisen asiakkaan profiilin alle sijoittuu varsin heterogeeninen ryhmä nuoria ja vanhempia, Suomessa ja/tai lähtömaassa tutkintonsa suorittaneita henkilöitä; käytännön ammattilaisia ja korkeasti koulutettuja osaajia.

Työmarkkinoita kohti pyrkiville maahanmuuttaneille henkilöille on ehdotettu vahvaa, henkilökohtaista koulutus- ja työelämäohjausta. Opiskelu ja alan vaihtaminen innostaa enemmän, kun silmissä häämöttää asiallisesti palkattu ja mielenkiintoinen työpaikka. Koulutusorganisaatioiden tulisi myös muotoilla osaamisen täydentämiseen selkeitä ja ymmärrettäviä koulutuspolkuja, joissa opintojen päätepiste ja sitä seuraava käytännön työelämä hahmottuu selvänä.

Koulutus yksin ei tee autuaaksi. Jos aikuinen maahanmuuttanut henkilö suorittaa jo toista tai kolmatta suomalaista tutkintoaan ilman työllistymistä, voi jo miettiä, mikä nostaa työelämän kynnyksen näin korkeaksi? Oliko alan valinta alkuunkaan realistinen – tai olisiko myös työelämän vastaanottokyvyssä parantamisen varaa? Myös työnantajille suunnattava koulutus ja tuki nähdään hyvänä keinona parantaa näiden kansainvälisten asiakkaiden työllistymistä.

Digitaidot ja oppimisen taidot esteenä työllistymiselle

Työllisyystoimijat kohtaavat myös pitkään työelämässä tai työttömänä olleita henkilöitä, joille alan vaihto tai täydennyskoulutus on välttämättömyys, esimerkiksi työkykyyn tai työpaikkojen saatavuuteen johtuvista syistä.

Oman osaamisen kehittäjältä edellytetään vahvaa arjen ja ajankäytön hallintaa, aktiivista oman työn johtamista ja teknisiä taitoja. Oppiminen onnistuu, kun tarjolla on laadukasta ohjausta ja mahdollisuuksia harjoitella uusia opiskelutapoja. Opiskeluun valmistavia matalan kynnyksen palveluja ja opiskelun arkeen orientoivia koulutuksia tulisikin olla helposti tarjolla kaikille osaamistaan päivittäville.

Verkkovälitteisyys parantaa koulutuksen tarjontaa etenkin niillä alueilla, joilla julkiset liikenneyhteydet ovat heikot. Samalla se kuitenkin heikentää koulutuksen saavutettavuutta niillä osallistujilla, joilta puuttuvat digioppimisen valmiudet, tekniset välineet, toimivat verkkoyhteydet tai jopa kaikki edellä mainitut.

Korona-aika siirsi meidät kouluttajat nopeasti monipaikkaisen verkko-oppimisen maailmaan. Koulutusorganisaatioiden tulisi nyt varmistaa, että myös niiden aikuiset asiakkaat ovat oman digiloikkansa ottaneet. Myös lähiopetuksella on edelleen paikkansa. Osallisuuden ja aktiivisuuden kokemus vahvistuu eri tavalla lähikontaktissa ja yhteistoiminnallisessa oppimisessa.

Haasteita ratkotaan yhteystyössä, koulutus kerrallaan

Asiakasprofiilien ja -tarinoiden kautta pääsemme käsiksi kouluttautumisen ja työllistymisen isoihin rakenteellisiin tekijöihin, mutta myös pienempiin ja nopeammin ratkaistaviin arjen haasteisiin. Vauhtia uralle -hankkeessa haemme kysymyksiin konkreettisia ratkaisuja kolmen koulutusorganisaation yhteisten pilottien kautta.

Tieto on johtanut toimintaan. Edellä mainittujen pajojen tuloksena hankkeemme valmistelee esimerkiksi moninaisen työyhteisön esimiestyöhön ja kansainvälisen osaajan työpaikkaohjaukseen liittyvää koulutusta. Myös palvelujen saavutettavuuteen ja tasapainoisesti monimuotoiseen opetukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota täydennyskoulutuksissamme.

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.