maaliskuu 2015 - Jatkuva oppiminen

31 maaliskuun, 2015

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistus hyväksyttiin eduskunnassa

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena on yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen. Eduskunta hyväksyi säädettäväksi uuden yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain, joka korvaisi nykyisen samannimisen lain. Tämän myötä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö keskitettäisiin yhteen lakiin. Laki käsittää vartijoita, järjestyksenvalvojia sekä turvasuojaajia koskevat säännökset. Tämän myötä laki järjestyksenvalvojista samoin kuin muissa laeissa olevat järjestyksenvalvojan asettamista koskevat säännökset kumotaan. Samalla säädetään myös muutoksia poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettuun lakiin sekä eräisiin muihin lakeihin.

Lakiuudistuksen tausta ja vaiheet

Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn kokonaisuudistus on ollut vireillä vuodesta 2008 asti, kun sisäministeriön poliisiosasto asetti lakihankkeen. Hanke on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen uudistukset tulivat voimaan 1.12.2010. Hankkeen toisessa vaiheessa oli alun perin tavoitteena toteuttaa sääntelyn varsinainen kokonaisuudistus, jonka myötä voitaisiin ottaa huomioon kaikki erityislainsäädännön muutostarpeet samalla kertaa. Toinen vaihe asetettiin kuitenkin uudestaan 17.11.2011. Hankkeen tavoitteena ei enää ollut varsinainen kokonaisuudistus vaan toimialaa koskevan lainsäädännön ajantasaistaminen.

Hankkeen toinen vaihe on valmisteltu sisäministeriössä. Valmistelun aikana hankkeeseen liittyviä etujärjestöjä ja sidosryhmiä on kuultu sekä kahdenkeskisissä että laajemmissa kuulemistilaisuuksissa. 15.2.2012 järjestettiin useille etujärjestö- ja sidosryhmätahoille tarkoitettu kuulemistilaisuus. Lisäksi eri tahoja on kuultu kahdenkeskisissä kuulemisissa keväällä 2012. Turvallisuusalan koulutuksen järjestäjille suunnattu kuulemistilaisuus järjestettiin 16.11.2012. Lakihankkeeseen on voinut myös ottaa kantaa otakantaa.fi-vuorovaikutusfoorumissa kevään 2012 aikana.

Lausuntokierroksen jälkeen sisäministeriö päätti jatkaa kesällä 2013 hankkeen toimikautta 30.6.2014 saakka. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 3.4.2014. Perustuslakivaliokunnan lausunto valmistui 23.9.2014. Lausunnossa otettiin hyvin niukasta kantaa laajaan lakiuudistukseen. Perustuslakivaliokunta korosti lähinnä yksittäisiä toimivaltuuskysymyksiä, poliisin säilyttämien henkilöiden vartiointiin liittyviä uudistuksia ja sitä, että vartioimistoiminta ei ole päällekkäistä poliisin hoidettavana olevan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävän kanssa. Lisäksi perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossa huomiota siihen, että vartijoiden ja järjestyksenvalvojien koulutus vaihtelee huomattavasti. Elinkeinovapauteen liittyen perustuslakivaliokunta korosti turvasuojaustoiminnan osalta, että sääntelyllä voi olla erityistä merkitystä sellaisille elinkeinonharjoittajille, joilla ei ole ollut palveluksessaan ulkopuolista henkilökuntaa. Tämän myötä perustuslakivaliokunta esitti, että hallintovaliokunnan on syytä harkita mahdollisuutta joko poistaa vaatimus pieniltä turvasuojaustoimintaa harjoittavilta elinkeinonharjoittajilta tai vaihtoehtoisesti rinnastaa näiden osalta esimerkiksi pitkäaikainen alan kokemus erikoisammattitutkintoon. Hallintovaliokunnan mietintö valmistui 6.3.2015. Hallintovaliokunta huomioi perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset ja teki lisäksi joitakin tarkentavia lähinnä lakiteknisiä muutoksia.

Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten ja mietinnössä ehdotetun uuden lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena ensimmäisessä käsittelyssä 9.3.2015. Täysistunnossa käytettiin vain kolme puheenvuoroa. Lopullisesti eduskunta hyväksyi lakiuudistuksen toisessa käsittelyssä 12.3.2015. Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistus oli yksi viimeisiä tämän eduskunnan hyväksymiä lakiehdotuksia ennen kuin kansanedustajat siirtyivät vaalivapaalle 13.3.2015. Eduskunnalle kasaantuikin joukko lakiehdotuksia, joten tämän osalta keskustelut ja median huomio jäi hyvin vähäiseksi useassa lakiehdotuksessa. Yksityisen turvallisuusalan osalta kyse on kuitenkin merkittävästä uudistuksesta, jolla tulee olemaan paljon vaikutusta alan toimijoihin.

Yksityisen turvallisuusalan sääntely yhteen lakiin – ainakin melkein kokonaan

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena on yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen. Eduskunta hyväksyi säädettäväksi uuden yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain, joka korvaisi nykyisen samannimisen lain. Tämän myötä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö keskitettäisiin yhteen lakiin. Laki käsittää vartijoita, järjestyksenvalvojia sekä turvasuojaajia koskevat säännökset. Tämän myötä laki järjestyksenvalvojista samoin kuin muissa laeissa olevat järjestyksenvalvojan asettamista koskevat säännökset kumotaan. Samalla säädetään myös muutoksia poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettuun lakiin sekä eräisiin muihin lakeihin.

Lainsäätäjä on lähtenyt asianmukaisesti parantamaan yksityiseen turvallisuusalaan liittyvän lainsäädännön rakennetta kumoamalla hajanaista sääntelyä ja keskittämällä säännöksiä yhteen lakiin. Sääntelyn määrän vähentämisellä voidaan parantaa eri toimijoiden säädösten sisältöjen ymmärtämistä. Ongelmana on, että lakiuudistuksessa ei kuitenkaan huomioida sääntelyssä kaikkia yksityisen turvallisuusalan toimenkuvia, kuten turvatarkastustoimintaa. Tätä voidaan pitää merkittävänä puutteena, koska yksityisen turvallisuusalan toimijat hoitavat vartiointiin ja järjestyksenvalvontaan liittyvien toimeksiantojen ohella turvatarkastusta useissa kohteissa.

Uusi turvallisuusalan elinkeinolupa

Lakiuudistuksen myötä nykyisestä vartioimisliikeluvasta luovutaan. Laissa säädetään turvallisuusalan elinkeinoluvasta, joka vastaisi pääsääntöisesti nykyistä vartioimisliikelupaa koskevaa sääntelyä. Uusi piirre elinkeinoluvassa on, että järjestyksenvalvontatoiminta tulee pääosin luvanvaraiseksi. Luvanvaraista on ansiotarkoituksessa tapahtuva ja toimeksiantosopimukseen perustuva järjestyksenvalvontatoiminta. Toimeksiantosopimukseen perustuva toiminta rajaa niin sanotun omajärjestyksenvalvonnan luvanvaraisuusvaatimuksen ulkopuolelle samoin kuin omavartiointi on vartioimisliiketoiminnassa. Lisäksi luvanvaraisuuden ulkopuolelle jätetään kokoontumislain mukainen järjestyksenvalvonta eli jatkossakin erilaiset yhdistykset voivat hoitaa muun muassa yleisötilaisuuksissa järjestyksenvalvontaa. Elinkeinoluvan laajentaminen ja luvanvaraisuuden yhdenmukaistaminen järjestyksenvalvontatoimintaan on perusteltua, koska järjestyksenvalvojalla on laajemmat toimivaltuudet kuin vartijalla. Yksityisen turvallisuusalan toimijat ovat myös esittäneet elinkeinoluvan laajentamista.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustoiminta tulee lakiuudistuksen myötä myös elinkeinoluvan alaisuuteen. Laissa hyväksymistä edellyttävällä turvasuojaustehtävällä tarkoitetaan sähköisten ja mekaanisten lukitusjärjestelmien, murtohälytysjärjestelmien ja kulunvalvontajärjestelmien asentamista, korjaamista tai muuttamista niihin kuuluvaa kaapelointityötä lukuun ottamatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että turvasuojaustoimintaa harjoittavien yrityksien, joilla on vähäisessäkin määrin edellä mainittuja tehtäviä tulee hakea turvallisuusalan elinkeinolupa Poliisihallitukselta.

Turvallisuusalan elinkeinoluvanhaltijoilla tulee olla palveluksessaan vastaava hoitaja, joka vastaa siitä, että luvan haltijan toimintaa tai liikettä hoidetaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaisesti. Vastaavan hoitajan tulee olla suorittanut turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto kokonaisuudessaan. Uudistetussa laissa on kuitenkin siirtymäsäännös, jonka mukaan lain voimaantullessa jonkin vartioimisliikkeen palveluksessa olevat vastaavat hoitajat, joilla on Poliisihallituksen hyväksyminen kyseiseen tehtävään voimassa, ei tarvitse suorittaa erikoisammattitutkintoa kokonaisuudessaan. Turvasuojaustoimintaan liittyen on tehty poikkeus, jonka mukaan pienten alle viisi henkilöä työllistävien yritysten vastaavat hoitajat vapautetaan koulutusvelvoitteesta. Heillä tulee olla kuitenkin vähintään kolmen vuoden alan työkokemus.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet, toimenkuvat ja koulutus

Uudistetussa laissa on vartijan toimivaltuuksiin tehty useita uudistuksia. Vartijan poistamisoikeuden sisältöä täsmennetään siten, ettei poistamisoikeus ole enää sidottu toimeksiantajan edustajan antamaan tuloksettomaan poistumiskehotukseen. Lisäksi vartijalle tulee oikeus estää henkilön pääsy vartioimisalueelle. Pääsyn estämisen edellytykset ovat yhdenmukaiset poistamisen edellytysten kanssa. Vartijan kiinniotto-oikeutta myös uudistetaan siten, että jos kiinniotettua ei voida kohtuullisessa ajassa luovuttaa poliisille, vartija voi poliisimiehen ja kiinniotetun suostumuksella jättää kiinniotetun luovuttamatta poliisille ja vapauttaa tämän viipymättä. Tämä on mahdollista, jos rikoksesta voi seurata vain sakkoa ja jos kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai kiinniotettu suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Tällaisissa tilanteissa poliisi esittää henkilölle rangaistusmääräysvaatimuksen jälkikäteen.

Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet on pidetty pääsääntöisesti ennallaan. Järjestyksenvalvojalle asetetusta velvollisuudesta estää henkilön pääsy toimialueelleen tietyissä tapauksissa luovutaan. Järjestyksenvalvojalla on oikeus estää henkilön pääsy toimialueelle, mutta ei velvollisuutta siihen. Järjestyksenvalvojan poistamisperusteita osin täsmennetään. Uutena poistamisperusteena järjestyksenvalvojalle tulee oikeus poistaa toimialueeltaan siellä ilmeisen oikeudettomasti oleskeleva henkilö. Järjestyksenvalvojan säilössäpito-oikeutta rajoitetetaan vain yleisötilaisuuksiin ja matkustaja-aluksille. Uutena toimivaltuutena järjestyksenvalvojalle tulee vastaava oikeus rikoksesta epäillyn kiinniottamiseen kuin vartijalle, joka vastaa pakkokeinolain yleistä kiinniotto-oikeutta koskevaa säännöstä. Järjestyksenvalvojan voimakeinojen käyttöä koskeva säännös muutetaan vastaamaan vartijan voimankäytön sääntelyä.

Järjestyksenvalvojan toimivaltuuksien uudistaminen selkeyttää osaltaan nykysääntelyä. Lisäksi toimivaltuudet ovat nyt entistä lähempänä vartijan toimivaltuuksia. Järjestyksenvalvojien käyttöala laajentuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Lisäksi järjestyksenvalvojia voidaan asettaa yksityisiin tilaisuuksiin. Järjestyksenvalvontatoiminnassa ongelmana on edelleen se, että on olemassa erilaisia järjestyksenvalvojia eri toimialueille, joiden toimivaltuudet eivät myöskään ole yhdenmukaiset. Tämän takia lakiuudistuksen yhteydessä tehtävänimikkeiden yhdistäminen olisi ollut suositeltavaa.

Toimenkuvien yhdistämistä puoltaisi myös se, että siten olisi mahdollista kehittää laaja-alaisesti yksityisen alan koulutusjärjestelmää. Koulutuksen on katsottu hakevan monessa suhteessa vielä muotoaan ja paikkaansa monipuolistuneessa toimintaympäristössä. Sisäministeriössä on valmisteltu lakiuudistukseen liittyviä tarkentavia asetuksia, jotka ovat olleet lausuntokierroksella kevättalven aikana.
Asetusluonnoksissa on esitetty muun muassa vartijan koulutuksen pidentämistä 120 opetustuntiin ja järjestyksenvalvojan koulutusta 40 opetustuntiin. Lakiuudistuksen myötä pitää myös uudistaa turvallisuusalan tutkintoon johtavien koulutuksien perusteita, koska niitä on uudistettu ja päivitetty melko hitaalla tahdilla verrattuna toimialan kehittymiseen.

Lakiuudistuksessa ei ole huomioitu yksityisen turvallisuusalan toimijoiden rikosoikeudellista virkavastuuta tai suojaa, vaikka nykysääntelyssä niihin liittyy useita ongelmia. Poliisilakiuudistuksen yhteydessä poliisilakiin säädettiin niin sanottu kaksoisstandardivaatimus. Säännöksen mukaan poliisimiehellä on virantoimituksessa lisäksi oikeus hätävarjeluun. Tällaisessa hätävarjelussa poliisimies toimii virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon poliisimiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset. Yksityisellä turvallisuusalalla tilanne on puolestaan päinvastainen: toimivaltuudet eivät aina sovellu tilanteisiin, joten joudutaan usein turvautumaan hätävarjelusäännöksiin. Lakiuudistuksessa ei ole myöskään tehty viranomaisvalvontaan ja yhteistyöhön liittyviin säännöksiin merkittäviä uudistuksia. Valvonnasta vastaa vartioimisliike-, järjestyksenvalvonta- ja turvasuojaustoiminnan osalta Poliisihallitus yhdessä poliisilaitosten kanssa. Yhteistyöhön liittyen turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa oleva vartija voi lakiuudistuksen myötä toimia vartijan tehtävissä poliisin säilytystilassa.

Lakiuudistuksen voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä

Lakiuudistuksen voimaantulon ajankohtaa ei ole vielä julkaistu. Käytännössä ajankohta voi olla syksyllä 2015 tai vasta vuoden vaihteessa. Nykysääntelyn vartioimisliikeluvan haltija voi kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta Poliisihallitukselle tekemällään ilmoituksella ilmoittaa jatkavansa toimintaansa turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijana. Poliisihallitus myöntää tällöin elinkeinoluvan vartioimisliikeluvan haltijalle maksutta. Samoin nykyiset vartioimisliikkeen vastaavat hoitajat voivat jatkaa turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan vastaavana hoitajana ilman eri ilmoitusta.

Järjestyksenvalvojatoimintaa tai hyväksymistä edellyttävää turvasuojaustoimintaa harjoittavien toimijoiden on voidakseen jatkaa toimintaansa haettava turvallisuusalan elinkeinolupaa kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Järjestyksenvalvojatoiminnan tai turvasuojaustoiminnan harjoittaja saa tällöin jatkaa toimintaansa, kunnes luvan myöntämistä koskeva asia on ratkaistu. Vartijaksi, järjestyksenvalvojaksi, järjestyksenvalvojakouluttajaksi, voimankäyttökouluttajaksi tai turvasuojaajaksi hyväksyminen on ehtoineen ja rajoituksineen voimassa hyväksymisen voimassaoloajan.

Blogin kirjoittaja OTT, turvallisuusasiantuntija Jyri Paasonen on ollut mukana useissa turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Hänellä on laaja-alainen työkokemus eri turvallisuusalan työ- ja opetustehtävistä. Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia ja alan oppikirjoja. Hän suorittaa turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan postdoc-jatko-opintoja Leicesterin yliopiston kriminologian laitoksella.

Aducate järjestää Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaislakipäivän (1 op) syksyllä 2015.

Jyrin muita tekstejä blogissamme:

Turvallisuusjohtaminen oppilaitoksissa (Osa I): Toimintaympäristön muutos ja johtamisen haasteet

Turvallisuusjohtaminen oppilaitoksissa (Osa II)

30 maaliskuun, 2015

Tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä Leanin avulla

Lean-filosofia on vielä monille suomalaisille tuntematon käsite. Jotkut ovat sen nimeltä kuulleet, mutta vain harvat tietoisia, mistä siinä on oikeasti kysymys. Ne, jotka ovat Lean-sanan kuulleet,ovat mieltäneet sen jonkinlaiseksi kustannustehokkuus-ohjelmaksi, jossa yritys tehdään ”slimmiksi”. Termi on ilmeisesti jotenkin harhaanjohtava, koska siitähän siinä ei ole kysymys. Lean siis ei ole kustannusten karsimisohjelma, vaikka oikein johdettuna se saakin aikaiseksi tehokkuutta ja tuottavuuden parantumista. Kun asian tiimoilta käydyissä keskusteluissa avaan Lean-ajattelua, lähes poikkeuksetta huomaan, että ihmisten kiinnostuu alkaa heräämään, he haluavat kuulla lisää ja alkavat aidosti kiinnostua asiasta.

Ajattelumalli kaikille aloille ja kaikkiin toimintamalleihin

Kiinnostus Leaniin, yhteen maailman levinneimpään johtamisfilosofiaan, on tällä hetkellä Suomessakin hyvässä kasvussa. Vaikka Lean on alun perin peräisin Japanin autoteollisuudesta, Toyotan tavasta toimia, on sen leviämisen suosion salaisuus siinä, että Lean-ajattelua voidaan hyödyntää kaikilla aloilla ja kaikissa toiminnoissa. Tällä hetkellä esim. sosiaali- ja terveydenhuollossa on lähdetty innolla hyödyntämään Lean-oppeja.

Yksi hidaste Leanin leviämiseen Suomessa on ollut, että meiltä puuttuu kokemusta ja tarinoita onnistumisista. Yritysten ja yhteisöjen johdon oivalluksen herättäminen tähän asiaan ja sitä kautta innostaminen ennakkoluulottomaan uuden kokeiluun onkin ensiarvoisen tärkeää. Suomalainen johtaja ei helposti usko ennen kuin itse näkee ja kokee. Itsekin olin aluksi epäileväinen, mitä tämä on, kun vuonna 2002 aloitimme Lean-taipaleemme Toyotan omistamassa rahoitusyhtiössä. Ilman sitä kokemusta ja tulosten näkemistä en olisi tätä blogia nyt kirjoittamassa.

Tervettä järkeä ja perusarvoja

Yritykset, jotka ovat aidosti ottaneet Leanin mukaan strategiaansa, ovat havainneet sen myönteiset vaikutukset niin tuottavuuteen kuin henkilöstön tyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin. Lean-johtamisessa keskitytään asiakasarvoon ja pyritään poistamaan kaikkea hukkaa, joka ei asiakasarvoa lisää. Tähän työhön käytetään erilaisia menetelmiä ja työkaluja ja niitä käyttämään tarvitaan ihmisiä.

On hyvä tiedostaa, ettei Lean ole mitään rakettitiedettä vaan perustuu terveen järjen käyttöön. Lean-filosofiassa tämä terve järki on vaan paketoitu kokonaisuudeksi, jolla on omat arvonsa ja periaatteensa. Leanin perusarvoina ovat ihmisten arvostaminen ja jatkuva parantaminen ja tämän tulee näkyä myös siinä, kuinka työntekijöitä johdetaan. Työntekijöitä kannustetaan oman työnsä analysointiin ja heille annetaan mahdollisuus ja tilaa oman työnsä jatkuvaan parantamiseen. Tämä on perusta työntekijöiden tyytyväisyydelle, tunteelle olla tärkeä ja tunteelle siitä, että heidän tekemällään työllä on merkitystä. Tästä hyötyvät asiakkaat ja sitä kautta työnantaja itsekin.

Heikki Pöri, CEO, Coach

Lean Culture Oy

Kirjoittaja on Lean Culture Oy:n perustaja ja valmentaja. Hänellä on yli 27 vuoden kokemus toiminnasta Toyotan parissa. Tänä aikana hän on saanut Leanoppinsa ja kokemuksensa niin lukuisissa Toyotan koulutusohjelmissa kuin käytännön operatiivisessa työssä Toyotan rahoitusyhtiön toimitusjohtajana ja Toyotan maahantuonnin varatoimitusjohtajana. Vuodesta 2010 hän on ollut Suomen Lean-yhdistyksen aktiivijäsen ja luennoinut useissa eri tilaisuuksissa.

Aducate järjestää aiheeseen liittyvän kaksipäiväisen seminaarin Joensuussa 2.-3.9.2015. Lisätietoja ja ilmoittautuminen täällä.

3 maaliskuun, 2015

Miksi esitutkinnalla on väliä?

Vaasan hovioikeus rusikoi 19.2.2015 antamassaan Auer-jutun tuomiossa kovalla kädellä rikoksen esitutkintaa. Myös kuuluisassa J.J. Järvilehdon tapauksessa Turun hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta ynnä muusta lähinnä havaitsemiensa esitutkinnan puutteiden takia. Tämä saattaa hämmentää valistunutta lukijaa. Lain mukaan rikosasian pääkäsittelyssä laillista oikeudenkäyntiaineistoa on vain pääkäsittelyssä oikeudelle esitetty aineisto. Jutun esitutkinta on oikeudenkäyntiaineistoa vain sikäli kuin siihen nimenomaisesti vedotaan. Eikö rikosjuttuja ratkaistakaan sen perusteella, mitä oikeudenkäynnissä esitetään vaan sen perusteella, mitä esitutkinnassa on jäänyt mahdollisesti selvittämättä?

Syyttömyysolettaman mukaan epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.

Rikosjutussa on kysymys yhtäältä aineiston laajuudesta ja toisaalta aineiston näyttöarvosta. Aineiston laajuudesta eli selvityksen kattavuudesta vastaavat poliisi ja syyttäjä. Esitutkinnassa on yleensä johtoteemana tietty hypoteesi tapahtumien kulusta, jonka poliisi ja syyttäjä yhdessä toimien pyrkivät todisteilla toteen näyttämään. Sen lisäksi on kuitenkin otettava huomioon vaihtoehtoiset tapahtumainkulut. Tähän velvoittaa jo rikosasioissa voimassa oleva syyttömyysolettama: rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä. Syyttäjän ja poliisin tulee pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti harkitsemaan erilaisia, varteen otettavia tapahtumainkulkuja, joita toki yleensä myös rikoksesta epäillyn avustaja pyrkii nostamaan tutkinnan aikana esiin. Selvittämisvelvollisuuden laajuus ei ole aina sama, vakavat vankeuteen johtavat rikokset pitää tutkia perusteellisemmin kuin pienet sakkorikokset.

Hovioikeus on mainituissa kahdessa tuomiossa korostanut aivan oikein, että luotettava näytön arviointi on mahdollista vain, jos myös syytteen kanssa vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on riittävästi selvitetty. Vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on selvitettävä nimenomaan esitutkinnassa. Jos selvittämisvelvollisuus on laiminlyöty, lopputuloksena voi olla se, että syyllisyydestä jää juuri sen takia varteenotettava epäily. Näytön arviointia ei voi suorittaa, ellei aineisto ole kattava.Syyte pitää tällöin hylätä nimenomaan sillä perusteella, ettei syyttäjä ole riittävästi täyttänyt velvollisuuttaan asian selvittämiseen.

Rikospaikkatutkinnan merkitystä on korostettava edelleen poliisin koulutuksessa

Poliisin koulutuksessa on korostettu ja pitää edelleen korostaa rikospaikkatutkinnan merkitystä. Rikostutkinnan kannalta tärkein hetki on se, kun ensimmäinen poliisipartio saapuu rikospaikalle. Se mikä tutkinnan alkuvaiheessa jätetään tutkimatta tai tutkitaan huonosti, rasittaa jutun käsittelyä ja näytön arviointia jutun elinkaaren loppuun asti. Etenkään rikospaikkatutkinnan puutteet eivät ole jutun myöhemmissä vaiheissa enää korjattavissa, koska jäljet häviävät ja niitä myös hävitetään. Esitutkinnan alussa ei ole varaa välinpitämättömyyteen. Kaikki ajateltavissa olevat tapahtumavaihtoehdot pitää ottaa huomioon.

Itä-Suomen oikeustieteiden laitoksen opetuksessa on otettu huomioon esitutkinnan tarpeet usealla opintojaksolla. Rikosprosessin ja esitutkinnan perusteet käydään läpi rikos- ja prosessioikeuden peruskurssilla. Jonkin verran esitutkintaa käsitellään myös ryhmätyöjaksolla. Varsinaisesti esitutkintaan keskittyvä opintojakso on 10 opintopisteen laajuinen Esitutkinta ja pakkokeinot. Tämä opintojakso on avoimen yliopiston tarjonnassa ja soveltuu erinomaisesti oppimistehtävillä suoritettavaksi. Opintojakso on isotöinen ja perehtymistä vaativa aineisto laaja, valmiiden töiden laajuus on vaihdellut 30 sivusta 90 sivuun. Helpolla eivät selviä opintojakson perinteisellä tentillä suorittavatkaan sillä lukemista on paljon ja opeteltava aines monelle alkuaan vierasta. Toivottavaa olisi, että alan ammattilaisten lisäksi opintojaksoa uskaltautuisivat suorittamaan entistä useammat ”perusopiskelijat”, joilla ei ole poliisitaustaa tai muuta kokemusta esitutkinta- ja pakkokeinolakien soveltamisesta. Selvää on, että alan ammattilaiset selvittävät opintojakson kunnialla, mutta opintojakso on kenen tahansa työtä pelkäämättömän oikeustieteen opiskelijan suoritettavissa. Esitutkintajaksolta on sitten hyvä siirtyä suorittamaan opintojaksoa Syyteharkinta ja tuomioistuinmenettely.

Esitutkinnalla on siis väliä ja hyvä esitutkinta antaa hyvän pohjan jutun syyteharkinnalle ja tuomioistuinkäsittelylle. Juttuja ei ratkaista esitutkinnassa eikä sen perusteella, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi. Tuomioistuin ratkaisee jutun sen perusteella, mitä sille on esitetty rikosasian pääkäsittelyssä. Tästä ovat toki poikkeuksena kirjallinen menettely ja tunnustamisoikeudenkäynti, joissa juttu ratkaistaan ensi sijassa syytteen ja syytetyn lausuman perusteella. Kelvottomasta esitutkinnasta ei saa kehitettyä hyvää pääkäsittelyä ja vaarana on se, että tuomioistuin tämän perusteella hylkää syytteen. Esitutkintaa voidaan siten arvostella pääkäsittelyssä ja nimenomaan sen perusteella, mitä esitutkinnassa on jätetty tekemättä. Asian selvittämisessä on suureksi avuksi se, että rikoksesta epäillyllä on oikeusavustaja jo esitutkinnassa. Avustaja voi tuoda poliisin ja syyttäjän harkittaviksi seikkoja, jotka olisi syytä selvittää. Avustaja ei ole esitutkinnassakaan riesa tai välttämätön paha vaan parhaimmillaan jutun selvittämistä auttava yhteistyötaho.

Matti Tolvanen

Rikos- ja prosessioikeuden professori, OTT
Itä-Suomen yliopisto