Syntysijoilla

Työpäivän jälkeen käännän yliopiston parkkipaikalta auton keulan kohti itää. Menojalkaa on vipattanut jo niin monta päivää, että varpaaseen sattuu. Keskikesän aurinko paistaa Niiralan rajanylityspaikalla. Tänään ei ole ruuhkaa. Paljon parjattu bensaralli pörrää vaisusti ympärillä, vain muutama auto jatkaa eteenpäin ”kolmoselta”. Kevään ajan keskusteluttaneita rajavyöhykelupien tarkastajia ei tänään Värtsilään menevän tien risteyksessä näy.

Puikkolaan saakka tie tuottaa haasteita ja auto on kovilla, mutta sitten helpottaa ja matka etenee joutuisasti. Ruskealassa punamullalla maalatut mökit seisovat helminauhana mäellä ja kasvimaiden laittajat touhuilevat pihoilla.  Laatokka tervehtii tulijaa Kirjavalahdessa ja Rautalahdessa. Tämä tie on vanha reitti idän kauppapaikoille ja toki myös evakkotie. Viime vuonna routa söi tiestä palasen ja toinen kaista oli korjauksien ajan kiinni. Nyt tie on hyvässä kunnossa.

Sortavalassa käydessäni vierailen joka kerta – edes ohimennen – katsomassa vanhaa pappisseminaarin taloa, jossa itsekin olisin Agoran ja Torikadun sijaan opiskellut, jos teologian koulutus olisi vielä ollut alkuperäisellä paikallaan. Samassa talossa sijaitsi ennen toista maailmansotaa myös Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus. Talo on entisöity, samoin pappisseminaarin entinen harjoituskirkko on kunnostettu. Kupoli talon katolla hohkaa kultaisena. Sortavalan opettajaseminaaritaloa ei enää muutama vuosi sitten tapahtuneen tulipalon seurauksena ole, mutta paikkaa voi käydä vielä ihmettelemässä.

Kuvassa puinen rakennus on Sortavalan opettajaseminaaritalo 15.8.2011 kuvattuna ja sama paikka tulipalon jälkeen 2.4.2014.

Kaupunkia on muutamassa vuodessa kehitetty valtavasti. Uusia kauppoja on noussut kuin sieniä sateella ja nuorille sekä lapsille suunnattuja palveluita on lisätty. Uusi urheilukeskus on lähes valmis. Kymmenen vuotta sitten teiden varret olivat enemmän baabuskoiden kansoittamia, nyt kaupungilla liikkuu paljon lapsiperheitä.  Ajankin mieluummin viikonloppuna ostoksille tänne kuin vaikkapa Kuopioon tai Varkauteen – matkaa meiltä kotoa rajanpinnasta on saman verran molempiin. Toisen reitin välissä on vain valtioiden välinen raja.

kirkollishallitus
EKirkolishallituksen ja ortodoksisen pappisseminaarin talo ohikulkumatkalla kuvattuna Sortavalassa kesällä 2014

Työpöydän ääressä Avoimen yliopiston ortodoksisen teologian opetusohjelmaa päivittäessä weboodiin ja moodleen pohdin sitä historiallista jatkumoa, joka on mahdollistanut ortodoksisen teologian opintojen tarjonnan Itä-Suomen yliopistossa. Monivaiheinen ja monipolvinen historia on tuonut meidät tähän pisteeseen. Rajakarjalais- ja karjalankielisjuurisena iloitsen myös suuresti siitä, että yliopiston tutkintopuolen opetustarjonnassa on Karjalan kielen ja kulttuurin opinnot. Onneksi raja, vanha kauppareitti itään ja rajanläheisyys näkyy opetustarjonnassamme edelleen. Kehitymme ja kuljemme koko ajan eteenpäin, mutta emme voi, emmekä saa unohtaa sitä mistä olemme lähtöisin. Se rakentaa pohjan sille, mitä olemme nyt.

Hyvä että kotiin pääsen, kun menojalkaa vipattaa taas. Sunnuntaiaamuna sitikka kääntyy kohti itää. Tällä kertaa omille juurille, Laatokan rannalle Uuksuun ja isomummon kalmismaille. Ohikulkiessa käyn kuitenkin katsomassa pappisseminaarin taloa Sortavalassa ja toteamassa, siinä se vieläkin on, kaiken alku ja juuri.

Juurela Tiina-10x15Tiina Juurela

Ortodoksisen teologian perus- ja aineopinnot on suoritettavissa Avoimessa yliopistossa verkko-opintoina myös lukuvuonna 2016-2017. Opintoihin sisältyy myös Karjalan historiaa käsittelevä opintojakso, jonka voi suorittaa myös yksittäisinä opintoina, Ortodoksisuus Karjalassa ja Suomessa, 3 op. Lue lisää http://www.uef.fi/fi/web/aducate/teologia

Kirjoituksen kuvat: Harri Juurela

Uuden polun äärellä

Kuvittele, että olet uuden polun äärellä. Horisontissa, ei kuitenkaan kamalan kaukana, häämöttää kauniin auringonnousun tapaan opinnot ja sitä kautta unelmiesi työ. Heitä pois kaikki maalliset huolet – älä murehdi, älä kyseenalaista. Mitä tuo unelmien työ pitäisi sisällään? Mitä tekisit työksesi ja miten sen tekisit, jos työn tekemistä ei sanelisi raha tai muut sidokset? (laita silmät hetkeksi kiinni ja maistele ajatusta)

Kerro itsellesi mitä ajattelet.

polku

Mitä kerroit itsellesi?

Älä syyllisty väheksymään itseäsi. Kerroit itsellesi juuri uuden tavoitteesi – uuden polkusi, horisonttisi päätepisteen.

Arvelen, että taistelet vastaan, sanot, ettei ole mahdollista olla huomioimatta maallisia huolia. Olit sivuuttaa koko kirjoituksen tämän seurauksena, mutta joku pieni toivonripe sai sinut kuuntelemaan (itseäsi). Se on hyvä!

On totta, että on mahdotonta täysin heittää pois kaikkia maallisia huolia, kuten ylläolevassa kappaleessa pyydän. On kuitenkin myös totta, että usein rakennamme itsellemme kuvitelmia ja luomme velvollisuuksia, kuvittelemme, ettemme voi, pysty, ei ole mahdollista, tehdä toisin (kuunnella itseä). Kun pysähdymme tarkastelemaan niitä, saatamme huomata, että aika moni asia on järjestettävissä toisin. Aika moni asia löytää paikkansa. Yksin, hieman hukassa ja mahdollisesti väsyneenä – kuten jokainen meistä joskus on – saattaa uuden näkökulman löytäminen hankalaa.

kivia

Kun horisontissa siintävä tavoite alkaa olla selvillä, on aika ottaa seuraava askel. – Huomaathan, että olet ottanut jo ensimmäisen askeleen uskaltamalla ajatella, että on olemassa horisontti ja toisen, kun olet edes häivähdyksen omaisesti sallinut itsesi kuvitella, mitä se voisi sinulle antaa. Kolmas askel on pohtia, mitä tuolla polulla on tarjota. Mitä kiviä ja kantoja pitäisi kulkea katsomassa, jotta saavutat tavoitteesi? On varmasti myös niitä maallisia asioita, jotka luovat mutkia polullesi, mutta mikä polku olisi polku, jollei sen suunta välillä vaihtelisi tai reitti kumpuilisi? Se tekee matkasta kulkemisen arvoisen – ja haastaa meidät pohtimaan, minkälaisia reittejä keksimme, jotta horisontti pysyisi edelleen kompassissa, emmekä pimeinäkään hetkinä eksyisi polultamme.

Ei ole olemassa vääriä valintoja, on vain sivupolkuja, jotka voivat halutessasi johdattaa sinut metsän siimeksestä alkuperäiselle polullesi. Ja lopulta, miten nämä polut risteävätkään toisiaan? Minkälaisia työllistäviä – mutta kuitenkin sinulle tärkeitä työyhdistelmiä voisikaan uuden polun päästä tai varrelta, löytyä?

Opinto-ohjaukseen tullessaan moni opiskelija on tehnyt jo päätöksen opintojen aloittamisesta. Usein opintojen aloittaminen on osa suurempaan muutosprosessia elämässä. Osa opiskelijoista kysyy ohjauksessa, onko opiskeleminen minulle mahdollista? Pystynkö minä siihen? Voinko minä todellakin opiskella? Keskustelu mahdollisesta maisterin tutkinnosta tai ajatus toivotusta ammatista, saa hymyn suupieliin. Sinne voi kulkea askel kerrallaan, joskus kiviä kiertäen, joskus niiden päällä hyppien, osa rientää eteenpäin alun saatuaan juosten ja hihkuen, toinen pohtien ja hitaasti – mutta varmasti – edeten. Etenemistavasta huolimatta on pääasia, että horisontissa siintää sinun oma tavoitteesi – auringonnousu, työ, jota haluat tehdä.

perilla

Mihin polkuasi pitkin kuljetkin, kulje omin jaloin – ajatuksella – äläkä hylkää polkuasi. Se on olemassa sinua varten.
Juurela Tiina-10x15
Kirjoittaja Tiina Juurela on opinto-ohjaaja, jonka oma polku opintojen parissa on ollut polveileva ja monenlaiseen maastoon kuljettava. Joskus matkalle on sattunut karikoita ja välillä jalkaa on ollut raskasta nostaa. Aina kuitenkin hetteiköistä on selvitty ja matka on jatkunut tulevaisuuteen luottaen.  Välillä on ollut tarvetta pysähtyä lepäämään ja katselemaan maisemia, mutta koska horisontissa siintää unelma, on matkan syytä jatkua, uusien opintojen pariin.