Kuukausi: marraskuu 2022

Julkaistu

Tekoäly ohjaajan työkaluna

Digitaaliset välineet ja materiaalit ovat vakiinnuttaneet paikkansa ohjaus- ja neuvontatyön työkaluina. Erilaisia digitaalisia välineitä ja materiaaleja hyödynnettäväksi ohjausprosesseissa on lukuisia. Yhteistä kaikille on, että ne tarjoavat tietoa valintojen tueksi ja ne tuottavat yhdenlaisen vastauksen käyttäjälle nopeasti. Haasteena on, että palveluita on paljon ja ne ovat usein organisaatioiden sisäisiä, jolloin ne eivät ole avoimia kaikille. Mitä uutta tekoälysovellukset tuovat ohjauksen digitalisoitumiseen?

Vauhtia uralle –hankkeen tavoitteena on kehittää tekoälysovellus tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisen sekä kehittämisen tueksi. Heli Kaarniemi on kertonut aiemmassa blogikirjoituksessa (13.5.2022) tekoälysovelluksen kehittämistyöstä. Kehitystyö jatkuu ja nyt olemme päässeet testaamaan tekoälyn soveltamismahdollisuuksia organisaatioiden toiminnassa ja yksilöiden koulutuspolkujen tukena. Tässä blogissa tarkastelemme tekoälyä ohjaajan työkaluna ja kerromme, miten ohjaajat kokivat tekoälyn ohjauksen välineenä nuorten kanssa.

Ohjaajina tulevaisuuteen liittyvien kysymysten parissa työskentely on ydintyötämme. Pyrimme löytämään keinoja vastaamaan ympäristössämme tapahtuviin muutoksiin. Haluamme vahvistaa ohjattaviemme valmiuksia ja taitoja toimia. Ympäristössämme tapahtuvat muutokset heijastuvat tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja on haasteellista tietää mitä kohti meidän tulisi ohjata. Millaisia osaajia yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa? Tämä haastaa meitä ohjaajia avartamaan katsantokantaamme tutkinnoista laaja-alaiseen osaamiseen. Kun toimintakenttämme ja tietomäärät laajenevat, tarvitsemme tätä pulmaa ratkaisemaan tekoälyä.

Mitä uutta tekoäly ohjaajalle tuo?

Ohjauksen tueksi on laaja kattaus erilaisia digitaalisia välineitä. Monet ohjauksen välineet tai sovellukset keskittyvät pääosin sopivan koulutuspolun löytymiseen tai niissä tarkastellaan uraa tai työllistymistä esimerkiksi osaajapulasta kärsivien alojen näkökulmasta. Monessa ohjauksen toiminnossa teemme jo yhteistyötä tekoälyn kanssa lähes huomaamattamme. Tekoälyn avulla monet toiminnot ovat automatisoituja tai tekoäly järjestelee asioita puolestamme (Dookie 2020).

Tekoälypohjaisten välineiden hyöty on niiden mahdollisuuksissa prosessoida valtavasti tietoa. Tekoäly kerää, kokoaa ja tiivistää sille opetettua tietoa. Tekoäly ei tulkitse eikä tee päätöksiä ohjaajan tai ohjattavan puolesta. Tekoälyn tuottamat tulokset voivat kuitenkin herättää täysin uudenlaisia ideoita ja tarjota syötteitä, jotka avaavat uudenlaisia vaihtoehtoja tarkastella osaamista. Joskus eteenpäin päästään myös, kun ohjattavalla itsellään herää tärkeä kysymys. Tähän kaikkeen tekoäly tarjoaa sanoittamisen tukea ja syötteitä.

Tekoäly testissä nuorten ohjauksessa

Olemme syksyn aikana esitelleet Vauhtia uralle –hankkeessa kehitettyä tekoälyä Coronarian ammatillisen kuntoutuksen ohjaajille, jotka myös testasivat sovellusta omassa asiakastyössään. Tutustuimme tekoälysovellukseemme työelämässä tarvittavan osaamisen, uravalintoihin liittyvän työelämätiedon ja ennakointi- ja oppimistaitojen näkökulmasta. Työssään Coronarian ohjaajat käsittelevät erilaisia uravalintoihin ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Monelle ohjattavalle käsitys omasta suunnasta on vasta rakentumassa. Oman osaamisen sanoittaminen ja sen esilletuominen työnantajille koetaan vaikeaksi, jolloin timanttisen tekijän osaaminen voi jäädä helposti piiloon. Ohjaajien kanssa keskusteltiin siitä, miten tekoälyä voidaan ohjauksessa hyödyntää ja kuinka ohjauksen asiantuntijoina itse lähestymme tekoälyä ja sen mahdollisuuksia työssämme.

Ohjaajat kokivat tekoälyn kiinnostavana ja lähtivätkin heti innokkaasti kokeilemaan tekoälyä. Sovellus koettiin erittäin hyvänä keskustelun aloittajana ja herättäjänä. Tekoälyn tuloksista sai vinkkejä ja apua sanoittamaan, mitä osaamista aloilla tarvitaan. Ajankohtaiset osaamistarpeet ja alojen ilmiöt nousivat tekoälyn tulosten kautta esiin. Sovellus tuotti paljon erilaisia sanoja, joita pystyi hyödyntämään tukisanoina jatkokeskusteluissa.

Tekoäly tuo nopeasti tietoa ohjaajan ja ohjattavan käyttöön. Tällöin pohdiskelulle avautuu enemmän tilaa ja aikaa. On hyvä huomioida, millaista tietoa tekoäly tuottaa. Tekoälyä testanneet ohjaajat tunnistivat oman roolinsa tekoälyn hyödyntämisen rinnalla. He arvioivat, että tekoälyn tuloksien tulkintaan tarvitaan yhteistä keskustelua ohjaajan ja ohjattavan kesken. Keskustelun avulla voidaan myös rohkaista ohjattavaa tarkastelemaan saatuja tuloksia kriittisistä näkökulmista. Ohjauksessa on hyvä pohtia, miten tekoälyn tuottamaan tietoa voidaan käyttää ja mitä se minulle kertoo. Tekoälyn tuottamat tulokset tukevat ohjattavien reflektointitaitoja.

Tekoälykokeilut mahdollistivat ohjaajille ohjattavan kysymysten lähestymisen tutkivan oppimisen kautta. Nuoret pääsivät itse kokeilemaan millaisia hakutuloksia tekoäly tuottaa, ja yhdessä ohjaajan kanssa he tutkivat erilaisten työtehtävien tulevaisuuden näkymiä. Tekoälyn tulokset herättivät uusia oivalluksia ja ohjasivat uusien hakusanojen ja tiedonlähteiden äärelle. Joskus tulosten kanssa voidaan tarvita tulkkausta, mutta tutkivaa oppimista tukee, kun nuori saa itse valita mihin suuntaan edetään ja voi edetä omin askelin. Tällä tavoin ohjauksessa on tärkeää tukea uteliaisuutta ja asioiden tutkimista kuitenkin siten, että ohjaaja kulkee ohjattavan rinnalla.

Ohjaajalta tämä vaatii astumista ei-tietämisen positioon. Tällöin tekoälyn kanssa yhteistyöskentely rakentaa ohjauksesta vastavuoroisempaa, ohjattavan ääni edelle etenemistä ja rinnakkain toimimista. Tekoäly voi tuottaa uusia herätteitä ja hakusanoja, mutta ohjattava itse valitsee mihin suuntaan edetään seuraavaksi ilman ohjaajan oman ajattelun vaikutusta. Tämä vahvistaa ohjattavan toimijuutta ja hänen asemaansa oman elämänsä asiantuntijana.

Yhdessä ymmärtämistä – tulevaisuuden ohjaustyötä

Jokaisen tekoälyn kanssa toimivan pitää tiedostaa, tekoälysovellusten eettisen kysymykset ja mitä eettiset periaatteet tarkoittavat käytännössä. Tekoäly voi tuoda paljon tietoa, mutta tuoko se ratkaisuja vai tuoko se ohjattaville vain lisää ahdistusta. Toisaalta iso joukko jatkuvia oppijoita eivät ole koulutusorganisaatioiden ohjauksen piirissä. Mistä he löytävät paikan tutkia omaa osaamistaan ja sen hyödyntämistä erilaisissa työtehtävissä?

Myös ohjaajien tulee osata katsoa koulutusta laajemmin. Osaamista voi kehittää pienissä paloissa ja parhaimmillaan eri koulutusorganisaatioiden koulutusten yhdistelminä. Ohjaajalla tulee olla tietoa ja kykyä löytää myös nämä mahdollisuudet. Mitä uutta tekoälysovellukset tuovat ohjauksen digitalisoitumiseen? Ne antavat nopeutta, kykyä hahmottaa moninaisia mahdollisuuksia, kykyä vertailla eri koulutuksia ja niiden tuottamaa osaamista.

Ohjaajien tekoälyn testauskokemuksista huomaamme, että tekoälyn kanssa työskentely ja ymmärrys tapahtuvat vuorovaikutuksessa. Kun tekoäly tiivistää valtavaa tietomäärää, ihmisen tehtävä on arvioida ja keskustella tiedon kanssa. Ohjaajan rooli on myös rohkaista kyseenalaistamaan ennakkokäsityksiä sekä laajentamaan katsontakantaa. Tekoälysovellus tuottaa nopeasti materiaalia tähän keskusteluun, mutta ohjaajan tärkeä osa on ohjata ohjattavan prosessia ja sitä, kuinka hän pääsee omien kysymystensä kanssa eteenpäin. Ohjaajaa tarvitaan moniosaajuuden tukijana ja kannustajana, rinnalla kulkijana ja osaamisen sanoittajana sekä erilaisen osaamisen yhdistäjänä.

Ohjaajan merkitystä tekoälysovellukset eivät vie minnekään. Päinvastoin ohjaajien merkitys ja rooli on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi.

Tervetuloa kuulemaan lisää Tulevaisuuden osaamista yhteistyöllä -seminaariimme keskiviikkona 23.11.2022 klo 8:30 alkaen. Luvassa kiinnostavia puheenvuoroja tekoälyn, ennakoinnin ja jatkuvan oppimisen teemoista.

Kirjoittajat:
Terhi Keltanen, opintoasiainpäällikkö, opinto- ja uraohjaaja, Itä-Suomen yliopisto
Nadja Marjomaa, projektiasiantuntija, opinto- ja uraohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Dookie, G. 2020. Tekoäly räätälöi oppimispolkuja ja uudistaa valmentajan työtä. Työterveyslaitoksen blogi 15.6.2020. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/tekoaly-raataloi-oppimispolkuja-ja-uudistaa-valmentajan-tyota (Luettu 9.11.2022.)

Julkaistu

Luonnon monimuotoisuus on häviämässä hurjaa vahtia 

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin häviäminen on ollut viime aikoina paljon esillä uutisoinnissa. Se alkaa tulla kaikkien tietoisuuteen. Elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Hyönteiskato esimerkiksi on silminnähtävää, mistä kertoo niin sanottu tuulilasi-indeksi: viimeisen parinkymmenen vuoden aikana auton tuulilasiin liiskaantuneiden hyönteisten määrä on vähentynyt silminnähtävästi, erään tutkimuksen mukaan jopa 80 %. Ja ennen niin tavalliset lajit ovat uhanalaistuneet, vaikkapa hömötiainen. On tärkeää ymmärtää luontokadon taustoja ja seurauksia sekä sitä, mitä voimme tehdä sen hidastamiseksi.  

Biodiversiteetin ylläpitäminen on maapallon ja ihmisen hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän edellytys. Biodiversiteetti on vähenemässä hälyttävää vauhtia luonnonvarojen kestämättömän käytön, maan- ja merenkäytön muutosten, ilmastonmuutoksen, ympäristön saastumisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajikato heikentää luonnon ekosysteemipalveluja, kuten ruoan ja biomassan tuotantoa, maaperän toimintaa, puhtaan veden ja ilman saatavuutta ja hiilen sidontaa, ja lisää alttiutta säätilan ääri-ilmiöille, luonnonkatastrofeille ja pandemioille. Biodiversiteetin läpileikkaava huomiointi tulee olla osa yhteiskunnan kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa kuten ilmastoasiatkin. Biodiversiteettikoulutusta tarvitaan lisää kaikille aloille ja eri ikäryhmille. 

Biodiversiteetti nyt – uutta osaamista vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ja biodiversiteetin ylläpitämiseksi on Itä-Suomen yliopiston (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen ja Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yhteinen hanke. Hankkeen rahoittajana on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA), joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä ja jonka ohjauksesta vastaavat OKM ja TEM. Sen tavoitteena on lisätä biodiversiteettiin ja luontokatoon liittyvää osaamista laajasti ja poikkitieteellisesti verkkokoulutusten kautta kaikille jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneille. Erityiskohderyhmiä ovat pienmetsänomistajat, metsäteollisuuden ja metsäyhtiöiden toimintaverkostot sekä LUMA-verkoston opettajat. Koulutusten monitieteellinen lähestymistapa soveltuu laajalle kohderyhmälle ja tarjoaa hyödyllistä tulevaisuuden ennakointitietoa. 

Hankkeen ensimmäisenä toimenpiteenä suomennetaan valtakunnallisen Biodiversiteettikoulutusverkostohankkeen laatima Biodiversity.now-kurssi (2 op). Kurssi tulee ensi keväänä englanninkielisenä UEF:in avoimen yliopiston tarjontaan ja siihen voi käydä jo tutustumassa Climate Universityn kautta. Suomenkielinen kurssi tulee avoimen tarjontaan syksyllä 2023. MOOC-kurssi sopii laajalle kohderyhmälle. Kurssilla opiskeltavat sisällöt käsittelevät biodiversiteettikriisiä ja biodiversiteettikäsitettä, luontokadon syitä ja biodiversiteetin uhkia, biodiversiteetin suojelua sekä ajankohtaisia asioita ja keskustelua biodiversiteettiteemasta.  

Toisena toimenpiteenä hankkeessa kehitetään metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnattu koulutuskokonaisuus metsien monimuotoisuuteen liittyvistä ekologisista ja taloudellisista kysymyksistä (10 op). Koulutussuunnitteluyhteistyötä tehdään mm. UEF:in metsätieteen osaston kanssa. Metsätalous on merkittävä työllistäjä Suomessa ja yli puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiat korostavat metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa, mutta yksityismetsänomistajan näkökulmasta kokonaismerkitystä on vaikea ymmärtää. Koulutusosio lisää osaamista metsien monimuotoisuuteen liittyvissä ekologisissa ja taloudellisissa kysymyksissä, edistää osallistumista suojelu- ja luonnonhoito-ohjelmiin sekä edistää tutkimusperustaista kestävän metsänhoidon tietotaitoa osana yhteiskunnan vihreää siirtymää ja kestävyysmurrosta. Koulutus tarjoaa myös tietoa ilmaston lämpenemisen tuomista uusista viljelymahdollisuuksista ja metsäpuiden genetiikan ja jalostuksen tuomista näkymistä. Verkkokoulutusten lisäksi luvassa on ajankohtaispäivä Lustossa ja Punkaharjun puulajipuistossa.   

Kolmantena kokonaisuutena hankkeessa luodaan uutta ja monialaista biodiversiteettiin liittyvää koulutussisältöä UEF:in Kestävän tulevaisuuden opintoihin, joita voi opiskella sivuaineena myös avoimessa yliopistossa. Koulutuskokonaisuudessa biodiversiteetti ja luontokato kytketään yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Yhtenä näkökulmana on esimerkiksi yritysten rooli luontokadon pysäyttämisessä. Biodiversiteettiasioiden tunteminen ja soveltaminen ovat tulevaisuudessa kilpailuetu yritystoiminnassa. Vähitellen kaikkien yritysten pitää uudistaa liiketoimintaansa ekologisesti kestäväksi ja monesti muutosten ennakoijat ovatkin voittajia. 

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan monia kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla lisätään suojelua, ennallistetaan jo heikentynyttä luontoa ja parannetaan luonnon monimuotoisuutta huomioivia toimintoja. Vihreän siirtymän toteuttamiseksi tarvitaan laajaa taloudellista ympäristökestävyyttä ja kulutustapojen muutosta. Jokaisen ihmisen pienetkin arjen ekoteot osaltaan edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan tahot pystyvät huomioimaan luontokadon toiminnassaan. Luontohaitat on kompensoitava joko ekologisesti muilla korvausmenetelmillä tai niitä on pystyttävä lieventämään. Suomi on mallimaa luonnon monimuotoisuuden elpymisessä, joten tästä on hyvä jatkaa työtä ja jakaa esimerkkiämme myös muille. 

Tiina Ynnilä 
Kirjoittaja on hankekoordinaattori ja suunnittelija UEF:in Jatkuvan oppimisen keskuksella 

Julkaistu

Näin ymmärrät kalenteriasi

Kuulin kysymyksen: Onko ihminen kalenteria vai kalenteri ihmistä varten?

Tämä oli linkkinä kolumniin siitä kun oli ollut liikaa kokouksia; siitä minä en osaa sanoa mitään, mutta kalentereista kylläkin.

Kalenteri alkaa päivästä, joka on luonnonilmiö: aamusta aamuun on päivä, ja sen luet taivaalta, auringonnoususta.

Sen jälkeen alkavatkin ongelmat: seitsemän päivää on viikko, mutta miksi seitsemän päivää? Sille ei ole mitään luonnollista syytä. Näin on vain päätetty joskus kauan aikaa sitten: Gudea, Lagashin pappiskuningas muinaisessa Sumerin maassa, piti seitsemän päivän jaksoa hyvänä jo neljätuhatta vuotta sitten, ja ajallaan se, kuten moni muukin sumerilainen idea, ui olemaan yleismaailmallista ihmisdesigniä. (Sumerilaisia saamme kiittää/kirota myös siitä että tunnissa on 60 minuuttia.)

Seuraava osa kalenteriin löytyi taivaalta: siellä oli kuu, joka säännöllisesti kasvoi ja väheni, ja tämän jakso on täsmälleen 29 päivää.

No, 30 päivää.

No, kun tuota oli mitattu yli useamman kuukauden ja jaettu sillä montako kuukautta meni, niin noin 29.53 päivää.

Voi ei.

Nykyastronomi sanoisi että ”päivä” on sitä kun Maa pyörii itsensä ympäri ja tämän takia Aurinko näyttää nousevan, laskevan ja nousevan takaisin alkupaikalleen. ”Kuukausi” on sitä että Kuu kiertää Maan ympäri, ja näin heijastaa eri lailla Auringon valoa: kun se on Auringon ja Maan suhteen taas samassa asennossa se näkyy samassa vaiheessa, ja kuukausi on kulunut.

Mikään luonnonlaki ei sano että näiden pitäisi olla siististi suhteessa toisiinsa, yksi tasan neljä kertaa tai kolmekymmentä kertaa toinen; ja tällä planeetalla ne eivät tosiaan ole.

Tämän takia me olemme yhteiskunnallisesti luovuttaneet ihan täysin.

Nykyään kalenterista löytyvät kuukaudet eivät auta sen tietämisessä missä vaiheessa taivaalla näkyvä kuu on; me elämme kalenterissa jossa on symbolisia kuukausia, emme oikeassa kuukalenterissa.

Viimeinen osa kalenteria on vuoden kierto: muinaisessa Egyptissä Niilin tulvista Niilin tulviin, ja Suomessa kevään ensimmäisestä päivästä seuraavan vuoden samaan: vuodenaikojen setti seuraa toisiaan aina samassa järjestyksessä.

Vuosi on se kun Maa kiertää kerran Auringon ympäri: koska se on kiertäessään kallellaan, niin talvisaikaan pohjoisen pallopuoliskon akseli osoittaa vähän Auringosta poispäin, ja pyöriessämme sen ympäri käymme vain piipahtamassa päivänvalossa; ja jos olemme napapiirin pohjoispuolella niin jäämme päiväksi tai pariksi kokonaan varjoon. Kesällä akseli puolestaan osoittaa enemmän Aurinkoon päin, ja meille tulee kaamoksen sijasta öittömiä öitä. (Ja tämän takia Australiassa joulu on kesällä.)

Vuosikaan ei mene tasan muiden kanssa. Päivä, kuukausi ja vuosi ovat luonnollisia kalenterin rakennusosia, mutta ne eivät sovi saumattomasti yhteen. Edes viikon seitsemän päivän sykli ei sovi yhteen näistä yhdenkään kanssa. Olisi helpompaa jos vaikka jokainen vuosi ja kuukausi alkaisivat maanantailla; mutta nykykalenteri ei ole tällainen.

Voitaisiin sopia että vuoden lopussa olisi viikonpäivättömiä karkauspäiviä, ylimääräisiä lomapäiviä, sen verran että vuosi alkaisi aina maanantaista; mutta meistä on OK vain se että helmikuussa on joskus ylimääräinen päivä; se että kalenteriin tulisi lisää säätöä olisi liikaa.

Ja kun mainitsin karkauspäivät: niitä tarvitaan siksi että vuosi ei ole tasan 365 tai 366 päivää, vaan siinä välissä. Kun on kulunut 365 päivää (Maa on pyörähtänyt itsensä ympäri 365 kertaa) niin ei olla ihan takaisin samassa paikassa kiertoradalla Auringon ympäri; kun on kulunut 366 päivää niin mentiin jo kuudennen lisätunnin aikana ohi. Tämän saa suunnilleen korjattua jos joka neljäs vuosi laitetaan kalenteriin yksi ylimääräinen päivä, karkauspäivä: silloin meillä on kolme vähän liian lyhyttä vuotta ja yksi liian pitkä, ja keskiarvo on suunnilleen tarkka. (Enemmät desimaalit saa korjattua jättämällä karkauspäivän välillä väliin.)

Jos näin ei tee, on samassa pulassa kuin muinaiset roomalaiset 40-luvulla eaa.: heidän kalenterinsa toimi periaatteella ”lisätään karkauspäiviä sitten kun siltä tuntuu”. Se jolle tuntui jos tuntui oli ylipappi pontifex maximus, ja sen hetken pontifexit, esimerkiksi joku Julius Caesar, olivat olleet vuosikymmeniä miekka kädessä toteuttamassa muita mielihalujaan. Näin karkauspäivät olivat jääneet lisäämättä, vuodet olivat vaihtuneet uusiksi aina enemmän ja enemmän liian aikaiseen, ja kevään tullessa kalenteri näytti jo kesäkuuta; kun Caesarin vastustajat uskoivat syysmyrskyjen jättäneen tämän jo rannalle, Caesar mietti mitä ei ollut ehtinyt tehdä ja seilasi ongelmitta Adrianmeren yli vihollisen kimppuun myöhäisen kesän aalloilla.

Kun oli selvinnyt sodista, Caesar korjasi kalenteriongelman julistamalla uuden juliaanisen ajanlaskun, jossa karkauspäivä tuli automaattisesti joka neljäs vuosi, ja ei riippunut siitä oliko ylipapilla aikaa. Ei suinkaan haitannut että hän sai järjestelmänmuunnoksen aikana aikaiseksi 445-päiväisen vuoden 46 eaa., joksi vuodeksi hänet oli valittu olemaan Rooman mahtava konsuli. Se oli maailmanhistorian pisin vuosi, näin ajanlaskun mukaan; Maan ja Auringon liike ei roomalaisen päätöksistä välittänyt.

Vuosista seuraa vuosikymmeniä, -satoja ja -tuhansia: ja nämä tulevat luonnosta vain sitä kautta että luonnonolento ihmisellä on kymmenen sormea ja siksi hänestä kymmenen on hyvä luku jonka mukaan kannattaa järjestää miten lukuja lasketaan. Samoin voisi laskea millä tahansa muullakin kantaluvulla. (Tämän takia kun jännityselokuvassa sanotaan avaruusolentojen hyökkäyksen, piranhojen kutukauden tai jonkun muun uhan tulevan aina sadan vuoden välein, niin matemaatikko kohottaa kulmakarvaa: sattuipa aika nätisti ihmisen näköinen tasaluku jollekin joka ei ole ihminen.)

Kalenteri on ihmisen tekemä, tietyissä luonnon asettamissa rajoissa; sen rajankäynti mikä on luontoa ja mikä sen päälle keksittyä auttaa ymmärtämään ensimmäistä paremmin, ja muuttamaan jälkimmäistä paremmaksi.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi oppia palasia luonnosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa siirtymään kesäksi kesäaikaan ja muuksi ajaksi muuhun aikaan.

Julkaistu

Korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden harjoittelu osana työelämäyhteistyötä

Korkeakouluilta ja työelämältä edellytetään tiivistä yhteistyötä. Koulutuksen aikana saadaan teoriatietoja, joita tarvitaan käytännössä harjoittelu- tai työpaikalla. KAVA-koulutuksessa (Asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus kansainvälisille osaajille) yhteistyö ei ollut vain reitti tiedosta taitoon. Työelämän tarpeisiin vastattiin suomen kielen opinnoilla ja työelämäkulttuurin tietoisuudella, verkostojen laajentamisella ja tietenkin rohkeudella toimia eri tavalla. Tuloksena syntyi juuri se osaaminen, jota Suomessa tarvitaan.    

Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien vaikeudet työllistyä koulutustaan vastaaviin työpaikkoihin johtavat turhautumiseen, stressiin, masentumiseen ja motivaation häviämiseen (Huttunen 2009, 3.). KAVA-koulutuksen harjoittelujakson päätavoitteena oli tutustuminen nimenomaan oman ammattialansa asiantuntijatehtäviin, sanastoon ja toimintakulttuuriin eikä pelkkä yleisen kielitaidon kehittyminen. Tämän takia sopivan harjoittelupaikan löytämiseen liittyi tavallista enemmän haasteita. 

Opiskelijoiden odotukset

Koulutuksen alussa olimme kysyneet opiskelijoita, mitä he odottavat harjoittelusta. Suomen kielen harjoittelu ja oman osaamisen soveltaminen vaikuttivat tärkeimmiltä. Toivottiin, että harjoittelupaikalla työkaverit olisivat auttavaisia ja puheliaita sekä ilmapiiri olisi mukava. Joitakin opiskelijoita hieman jännitti: Tarjotaanko riittävästi tukea? Jutellaanko kanssani? Mitä minusta ajatellaan?  

Opiskelijoiden odotukset harjoittelulle olivat enimmäkseen suhteellisen isoja. Moni oli asunut Suomessa jo useita vuosia, osasi suomea hyvin ja oli opiskellut kotimaastaan saamaansa korkeakoulutuksen alaa myös Suomessa eikä silti ollut työllistynyt tai päässyt edes harjoitteluun omalle alalleen. Näistä syistä harjoittelulla oli iso merkitys. Monilla opiskelijoilla oli selkeä tavoite työllistyä. 

Harjoittelujakson kesto ja ajankohta 

Harjoittelu toteutettiin erimittaisina jaksoina. Koulutuksen ensimmäisessä toteutuksessa harjoittelujakson kesto vaihteli kahdesta kahdeksaan viikkoon, mikä toi opettajille jonkin verran suunnitteluhaasteita ja opiskelijoille vaikeuksia suorittaa muita koulutuksen opintojaksoja ajoissa. Yllä mainitut ongelmat ratkaistiin toisen toteutuksen aikana, jolloin harjoittelujaksolle määriteltiin tarkka aika ja kesto, neljä viikkoa huhtikuussa. Tämä ei ollut kuitenkaan niin toimiva vaihtoehto työnantajien mielestä valinnanvaran puutteen takia.  

Todettiin, että harjoittelun kestolla ja ajankohdalla on erittäin merkittävä rooli. Kun kyseessä on opiskelijan mahdollinen työllistyminen, yleensä työpaikalla toivotaan pidempää harjoittelujaksoa. On kuitenkin mainittava, että koulutuksen järjestäjiltä vaaditaan myös resursseja ohjaukseen, minkä takia liian pitkää harjoittelua ei välttämättä pystytä järjestämään oppilaitoksen taholta. Toimivan työelämäyhteistyön kannalta joustavuus on hyvin tärkeää, mikä on otettava huomioon harjoittelun ajankohtaa suunniteltaessa. Jakson tarkka ajankohta ja kesto voivat olla joissakin tapauksissa ratkaisevia syitä kielteiseen vastaukseen.   

Moni työantaja oli sitä mieltä, että lyhyt neljän viikon harjoittelu on juuri sopiva, sillä se ei vaadi niin paljon työtä heiltä. Toisaalta joidenkin työnantajien mielestä tarvitaan pidempi harjoittelu, jotta ehtii perehdyttää harjoittelijaa sekä järjestää tarvittavat laitteet ja muut puitteet harjoittelulle. Ratkaisuna tähän voisi olla oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyössä räätälöimä harjoittelu. 

Ohjaajan rooli 

Koulutuksen alussa kaikki opiskelijat oli jaettu kolmen ohjaajan kesken. Ohjaaja piti haastattelun, jonka aikana laadittiin henkilökohtainen suunnitelma opiskelijan kanssa ja selviteltiin opiskelijan tavoitteita sekä koulutuksen että työllistymisen suhteen. Keskustelun yhteydessä aloitettiin potentiaalisten harjoittelupaikkojen listan laatiminen, jota myöhemmin päivitettiin ja uusittiin.  

Useimmat opiskelijoista olivat omatoimisia ja yrittivät itse löytää harjoittelupaikan lähettämällä sähköpostia, soittamalla tai käymällä paikan päällä. Joskus se onnistui, joskus ei. Tällöin ohjaaja tuli apuun. Kävi niinkin, että lopuksi opiskelija pääsi harjoitteluun paikkaan, josta hän oli aikaisemmin saanut kielteisen vastauksen tai ei ollut saanut vastausta lainkaan. Tämä vahvistaa faktan, että työnantajan on paljon helpompaa ottaa harjoittelija, silloin kun hänen takanaan on jokin oppilaitos. Niin sanotusti yhteinen taakka ei ole niin painava. Opiskelijat kokivat, että ohjaajien tuki oli merkittävää ja joskus jopa ratkaisevaa harjoittelupaikan järjestämisessä. Opettajat auttoivat hakemuksen laatimisessa, ottivat yhteyttä yrityksiin puhelimitse tai sähköpostitse, antoivat lisätietoja harjoittelun tavoitteista ja etenemisestä sekä osallistuivat haastatteluihin opiskelijan kanssa.  

Harjoittelupaikkojen löytäminen oli pandemian sekä viime helmikuussa alkaneen Ukrainan sodan takia hyvin haasteellista. Moni opiskelijoistamme oli kotoisin Venäjältä. Joissakin tapauksissa harjoittelupaikasta oli jo sovittu, mutta kun alkoi sota, moni yritys perui venäläistaustaisen opiskelijan harjoittelupaikan. Tilanne oli henkisesti erittäin raskas sekä opiskelijoille että myös ohjaajille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että maahanmuuttajataustaisten ohjauksessa otteen on oltava kokonaisvaltainen, kaikki elämän osa-alueet huomioon ottava ja opiskelijaa vahvasti tukeva, sillä tällaiset takaiskut huonontavat opiskelijoiden itsetuntoa entisestään. 

Ammatillisen kielitaidon kehittyminen 

Pro gradu -tutkielmassaan Suvi Korhonen (2014) tarkastelee maahanmuuttaneiden kokemuksia kieliharjoittelusta.  Nimenomaan kielen kautta pääsee yhteiskuntaan sekä kieli- ja puheyhteisöön. Harjoittelupaikat toimivat puheyhteisöinä (speech community), joissa jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa tietyssä paikassa. Sosiaaliset tilanteet auttavat oppimaan kieltä ja maan kulttuuria eli kirjoittamattomia sääntöjä, joita yleensä noudatetaan. Suhteellisen lyhyessä ajassa harjoittelijan on tutustuttava sekä kollegoihin että mahdollisesti asiakkaisiin kuten myös opittava alan termit ja kulttuuriin sidottuja toimintatapoja. (Korhonen 2014, 36–38.)

KAVA-koulutuksen harjoittelun tärkeänä tavoitteena kielitaidon näkökulmasta oli ammatillisen kielitaidon kehittäminen. Sunin (2011) mukaan toimiva ammatillinen kielitaito tarkoittaa, että erikoisalan sanaston hallinnan lisäksi osataan toimia monipuolisesti ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Keskeisimpänä on viestintäkäytänteiden omaksuminen, mikä edellyttää myös epämuodollisten ja alakohtaisten kielellisten rakenteiden hallitsemista. Virallisemmat ilmaukset, joita käytetään kokouksissa, ovat yleensä kielenoppijoille helpompia kuin vapaamuotoiset tilanteet. Merkitysvivahteiden hallintaa ja argumentointia vaativat asiakastapaamiset voivat tuoda merkittäviä haasteita puhuttuun kieleen kuuluvan tai murteellisen sanaston takia. Myös asiakirjatekstien laadinta esimerkiksi sairaanhoitajan työssä edellyttää korkean tason kielitaitoa. (Suni 2011, 13.)  

Ammatilliseen kielitaitoon liittyvät haasteet eivät välttämättä ole tiedossa maahanmuuttaneilla, jotka eivät ole tutustuneet oman ammattinsa suomalaiseen työnkuvaan.  Työpaikan löytäminen ei ole helppoa uudessa maassa, jonka kieli ei ole äidinkieli. Verkostojen ja suosittelijoiden puute on myös yksi syy siihen, miksi KAVA-koulutukseen ilmoittautuneiden opiskelijoiden työhakemuksiin ei ollut reagoitu (Jarovaja 2022.). Harjoittelujakson aikana opiskelijat perehtyivät suomalaisiin työpaikkoihin ja vuorovaikutustilanteisiin, minkä jälkeen he ymmärsivät työpaikalla tarvittavan kielitaidon vaativuuden. Harjoittelun jälkeen oli helpompi asettaa tavoitteita kielitaidon kehittämisen suhteen: Kannattaako harjoitella suullista vai kirjallista taitoa? Pitäisikö opetella enemmän ammatillisia termejä vai yrittää vain rohkeasti jutella vapaa-aikaan liittyvistä asioista mahdollisimman monien kanssa? Toisin sanoen harjoittelujakson aikana opiskelijat saivat konkreettisen kuvan siitä, mitä heidän työllistymisensä edellyttää, ja miten heidän omaa osaamistaan sekä kielitaitoaan pitää kehittää.

Digitaaliset taidot ja etätyö 

Ammatillisen kielitaidon lisäksi asiantuntijatehtävät yleensä edellyttävät osaamista toimia digitaalisessa ympäristössä. Viime vuosina pandemian takia kokoukset ja palaverit on pidetty pääsääntöisesti verkkoyhteyksiä hyödyntäen. Muun muassa kustannustehokkuuden takia sähköisten työvälineiden käyttö on kannattavaa, joten asiantuntijan digitaalisilla taidoilla on jatkossakin merkittävä rooli. Työpaikkaa haettaessa digitaitojen puutteellinen osaaminen voi johtaa kielteiseen rekrytointipäätökseen. Maahanmuuttaneen, jonka lähtömaassa ei ollut niin isoa tarvetta käyttää tietoteknisiä välineitä asiantuntijatehtävissä tai opinnoissa, voi olla hankalaa omaksua tarvittavia ohjelmia ja laitteita nopeasti, vaikka muu tietotekninen osaaminen olisikin hyvällä tasolla. Asiantuntijaviestintä-opintojaksolla opiskelijat pääsivät harjoittelemaan osallistumista kokouksiin, palavereihin ja neuvotteluihin sekä laatimaan työtehtäviin liittyviä asiakirjoja. Se, että KAVA-koulutus pidettiin pääasiallisesti etänä, on tukenut verkkoympäristössä toimimisen tietoisuutta. Tätä koulutuksen aikana karttunutta osaamista pystyttiin soveltamaan käytännössä harjoittelujakson aikana.     

Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden harjoittelut etätyöaikana olivat toisaalta haasteellisia, mutta toisaalta antoivat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, esimerkiksi suorittaa harjoittelu Itä-Suomen maaseudulta käsin isossa kansainvälisessä yrityksessä, jonka pääkonttori oli Helsingissä. Etätyöskentely oli myös hyvä mahdollisuus päästä käytännössä harjoittelemaan Teams- ja Zoom-työskentelyä sekä etäkokouskäytänteitä. 

Harjoittelua tukevien opintojaksojen sisältö 

Asiantuntijaviestintä-opintojakson lisäksi onnistunutta harjoittelua tukivat Työelämäosaaminen(TEO)- ja Urasuunnittelu-opintojaksot, jotka samalla täydensivät toisiaan. Erona niissä oli se, että urasuunnittelussa keskityttiin ensisijaisesti omaan osaamiseensa, sen sanoittamiseen ja esille tuomiseen, kun taas TEO-jaksolla painotettiin sitä, miten omalla osaamisellaan voi saada potentiaalisia työnantajia kiinnostumaan itsestään.  Urasuunnittelu-luennoilla opiskelijat päivittivät oman ansioluettelonsa käyttäen usein suosittua Canva-sovellusta. Kouluttajan avulla korjattiin ja täydennettiin ansioluetteloja kiinnittäen huomiota asiantuntijan osaamisen kuvaukseen sekä asiakirjan kieliasuun. Luontevana jatkona perinteisille ansioluetteloille TEO-jaksolla järjestettiin video-CV-työpaja. 

Kouluttajan lyhyen ohjeistuksen jälkeen opiskelijat laativat käsikirjoituksen omille videoilleen ja sitten kotona kuvasivat niitä älypuhelimilla. Lisäksi he editoivat videot annettujen ohjeiden mukaisesti ja lopuksi julkaisivat ne joko piilotetulla Youtube-kanavalla tai muilla palvelimilla. Videoita katsottiin yhdessä opiskelijoiden kanssa, ja he antoivat niistä toisilleen palautteet rakentavassa hengessä.  

Urasuunnittelu, kuten muutkin KAVA-koulutukseen kuuluvat opintojaksot, tuki aktiivisesti muun muassa kielitaidon kehittymistä. Urasuunnittelun luennoilla pidettiin työhaastatteluharjoituksia keskittyen suomen kielen käyttöön, asiallisiin vastauksiin sekä luontevaan olemiseen haastattelusimulaation aikana. Jokainen opiskelija toimi vuorotellen haastattelijana, haastateltavana ja seuraajana. 

Työelämäyhteistyö realisoitui myös vierailujen kautta. KAVA-koulutuksen vierailijoina oli henkilöstönvuokrauspalveluja tarjoavien yritysten, kaupungin, erilaisten yhdistysten ja hankkeiden edustajia sekä eri alojen asiantuntijoita ja työnantajia. Vierailut, joita pidettiin joko verkossa tai luokassa, mahdollistivat opiskelijoille tutustumisen omaan alaansa, työelämän moninaisuuteen ja asiantuntijan tehtäviin sekä auttoivat oppimaan haastattelun tekniikan ja lisäsivät rohkeutta käyttää kieltä. Toisaalta myös yritysten edustajat saivat todisteen siitä, että maahanmuuttajilla on runsaasti osaamista, jota voi ja kannattaa hyödyntää.  Vierailujen myötä jotkut opiskelijat saivat harjoittelupaikkoja ja muutama jopa työpaikan. Yritysten edustajat antoivat ajankohtaisia tietoja aloistaan ja työllistymisen edellytyksistä.

KAVAn molemmissa toteutuksissa opiskelijoille järjestettiin Juho Toivolan koulutus LinkedInin käytöstä. Sen jälkeen opiskelijat perustivat oman LinkedIn-tilin. LinkedIn työnhakukanavana oli tuntematon hyvin monille opiskelijoista. Vain pari opiskelijaa oli käyttänyt sitä entuudestaan. Esimerkiksi Venäjällä sen käyttö oli kielletty ja lukittu marraskuusta 2016, koska oikeustoimen mukaan LinkedIn ei noudata lakia henkilötietojen käsittelystä. Kontaktien verkostoa alettiin laajentamaan lähettämällä hyväksymiskutsuja KAVAn kouluttajille ja kurssikavereille. Postausten kirjoittamisesta puhuttiin suomen kielen tunneilla. 

Työyhteisön rooli 

Vuorovaikutuskulttuuri on olennainen osa työpaikalla toimimista. Esimerkiksi asiakaspalvelu Suomessa voi olla hyvinkin erilaista verrattuna opiskelijan kotimaassa yleisinä pidettäviin käytäntöihin. Harjoittelujakso mahdollistaa oppimistilanteita, joiden kokeminen ja analyysi helpottavat aikaisemman työkokemuksen soveltamista Suomessa sekä uusien taitojen oppimista.     

Harjoittelun aikana vastuu maahanmuuttaneen integroitumisesta työpaikan sosiaaliseen elämään siirtyy hyvin paljon työyhteisölle. Tällöin haasteena voi olla jatkuva kiire työpaikalla tai sosiaalisten kontaktien luomiseen liittyvät hankaluudet. Harjoittelijan kannattaa oppia uusia tapoja kommunikoida ja joskus olla kommunikoimatta arvostaen kollegan henkilökohtaista tilaa tai hiljaisuuden tarvetta tulkitsematta sitä negatiiviseksi asenteeksi. (Korhonen 2014, 36–40.) 

Harjoittelun merkitys 

Jotkut onnekkaat opiskelijat työllistyivät samoihin yrityksiin, joissa he olivat suorittaneet harjoittelujakson. Useammin työpaikka kuitenkin löytyi vasta myöhemmin. KAVA-koulutuksen myötä karttuneista tiedoista ja taidoista tuli tukeva perusta työelämässä toimimiselle.  

Eräs opiskelija päätyi yrittäjäksi sen jälkeen, kun KAVA-koulutukseen kuuluneen harjoittelujakson aikana tutustui oman alansa toiminnan periaatteisiin. Toisen omistamassa yrityksessä asiantuntijana työskentely olisi edellyttänyt suomalaisen koulutuksen suorittamista, mikä ei ollut aikuiselle perheelliselle ihmiselle sopiva vaihtoehto, kun taas usko omaan osaamiseen ja kykyihin oli jo vahvistunut. (Jarovaja 2022.) 

Harjoittelujakson suorittamiseen liittyy hyvin polaarisia tunteita. Silloin, kun vasta päästään tutustumaan uuteen työyhteisöön ja sen toimintatapoihin, ollaan yleensä mukavuusalueen ulkopuolella. Vieraan kielen käyttö ja digitaalisessa ympäristössä toimiminen voivat jännittää hyvinkin voimakkaasti. Kuitenkin kollegojen ja opettajien tukemina KAVA-koulutuksen opiskelijat pääsivät soveltamaan ammattitaitoaan, mikä lisäsi rohkeutta ja itsevarmuutta. Positiivinen kokemus harjoittelujaksosta auttoi oivaltamaan oman taustansa merkityksen ja loi vahvoja edellytyksiä osaamisen laadukkaalle markkinoinnille. 

Kirjoittajat: MOKOMA-hanke / lehtorit Veronika Mysheva ja Kaja Rahkema (Savonia) ja suunnittelija, S2-opettaja, opinto-ohjaaja Irina Tere (UEF)   

Lähdeluettelo 
Huttunen, H-P. 2009. SPECIMA-projektilla töihin – Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat omalle alalleen. Siirtolaisuus-Migration 3, 3–7. 
Jarovaja, A. 2022b. Töitä, opiskelua, omaa bisnestä – miten KAVA-koulutus on vaikuttanut maahanmuuttajien elämään. Karelia-ammattikorkeakoulu. Verkkojulkaisu. https://karelia.fi/2022/08/toita-opiskelua-omaa-bisnesta-miten-kava-koulutus-on-vaikuttanut-maahanmuuttajien-elamaan/. 17.8.2022. 
Korhonen, S. 2014. ”Hyvä, mutta vaikea.” Maahanmuuttajien kokemuksia kieliharjoittelusta. Helsingin yliopisto. Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Pro gradu -tutkielma.  
Suni, M. 2011. Missä ja miten maahanmuuttajat kehittävät ammatillista kielitaitoaan? Ammattikasvatuksen aikakauskirja 13(2), 8–22. 

Julkaistu

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta 2 – Elämänhuoltajat 

Työn tulevaisuutta voi tutkia, mutta sitä on vaikea ennustaa. Tässä blogisarjassa esitän viisi ennustetta työelämän ja työn tekijöiden tulevaisuudesta, kunkin omana bloginaan. Näkemykseni olen suodattanut kirjavista lähteistä niitä edelleen luovasti kuvitellen. Lähteitä ja lukuvinkkejä löydät blogien lopusta ja linkeistä.

Elämänhuoltajat tavoittelevat työn ja muun elämän välistä tasapainoa 

Mietin miltä tuntuisi elää onnellisten kylässä, vapaiden, omavaraisuuteen pyrkivien luontoihmisten kyläyhteisössä? Tällainen kylä on rakentumassa Juvalle ja sen pilottivaiheessa mukana on viisi perhettä, joiden visiona on elää harmonisessa luontosuhteessa yhdessä tekemällä ja oppimalla. Tarkemmin ajatellen asun onnellisten saarella, jossa talvisin meitä on neljä perhettä ja kesäisin kymmenen. Jokainen meistä on valinnut asuinpaikkansa järviluonnon helmassa, vaikka työ- ja asioimismatkat pitenivät.  Selvennyksenä kerron vielä, että saaresta on tieyhteys ja sinne tulee sähkö ja vesi. 

Onnellisten kylän perustajat ja me saarelaiset edustamme elämänhuoltajia, jotka etsivät tasapainoista elämää ja siihen liittyvää eheyttä esimerkiksi tasapainottaen abstraktia tietotyötä tekemällä käsillään: rakentamalla, viljelemällä, huoltamalla tai korjaamalla. Tasapainon ja eheän työn ideaalia voi syventää yhteisöllisyyden, taiteen, humanismin, kutsumuksen tai intohimoisen harrastuksen kautta. Turvallisuuteen liittyvät kysymykset korostuvat pandemian ja sodan ravistelemassa maailmassa. Käsityötaidot, omavaraisuus ja ekologisuus ovat vastauksia näihin murroksiin.  

Huoltaminen on kunnossapitoa, palautumista ja kuluneiden esineiden vaihtamista: autossa vaihdetaan öljyt ja kuluneet osat, kodissa kalusteet – olisiko joskus hyvä tuulettaa ja vaihtaa myös kuluneet ja urautuneet ajatukset? Meillä on taipumus ajatella tietyllä tavalla. Ajattelun vinoumasta on kyse silloin, kun teemme arvioita tai päätöksiä aiemman kokemuksemme pohjalta syvään juurtuneiden ajatusmallien, oletusten tai tulkintojen ohjaamina, tunnistamatta riittävästi valintoihin ja päätöksiin liittyviä keskeisiä kriteereitä. Ajattelun vinoumia käsittelin eräässä aiemmassa blogissani. Elämänhuoltamiseen liittyy omien ajatusvinoumien tunnistaminen, joka saattaa mullistaa elämännäkemyksemme ja viime kädessä johtaa radikaaleihin ratkaisuihin oman elämäntavan valinnassa.  

Arvot elämänvalintojen taustalla 

Työtä koskevien omien valintojen ja ratkaisujen taustalla voi olla arvoristiriita henkilökohtaisten ja työssä toteutuvien arvojen välillä. Onnellisten kylän asukkaat arvostavat tasapainoa, vapautta, luontoyhteyttä, yhteisöllisyyttä ja jatkuvaa oppimista. Elämänhuoltamiseen liittyvissä arvoissa voivat korostua myös autonomia, merkityksellisyys ja kohtuullisuus. Arvot edustavat sitä, mitä pidämme tärkeinä ja hyveet niitä asioita, joita valitsemme vapaaehtoisesti. Elämänhuoltamiseen liittyvänä tekijänä voi pitää myös itsemyötätuntoa, joka merkitsee hyviä tekoja itsellemme; ymmärryksen, oivallusten, valintojen kautta muuttuvaa sisäistä ja ulkoista elämää.  

Aina elämää ei tarvitse edes muuttaa vaan ymmärtää, jolloin muutumme, kuten filosofi Anthony de Mello on todennut. Hänen mukaansa keskeinen onnellisuuden este on riippuvuus. Voimme pitää onnen mittana työssä ja elämässä menestymisen tunnusmerkkejä ja kohokohtia, joista tulemme helposti riippuvaisiksi. Ulkoisen menestyksen ja tunnustusten nälkäisen tavoittelun kääntöpuolella voi olla tyytymättömyys, ahdistus tai masennus silloin, kun työ ja elämä eivät tarjoa huippuhetkiä. De Mellon mukaan herääminen tarkoittaa sitä, että näemme halujemme takana piilevät riippuvuutemme. Vasta kun ymmärrämme riippuvuutemme, voimme vapautua niistä ja tunnistaa todelliset tarpeemme. Ja niiden mukaan eläminen vie kohti voimauttavaa mielekkyyttä.   

Viime vuosina yleistyneen elämänhuoltamisen ilmiöksi tunnistan leppoistamisen (downsifting), jolla tarkoitetaan elämänlaadun parantamista vapaaehtoisesti työtä ja kulutusta vähentämällä. Oravanpyörässä juoksemisen voi vaihtaa leppoisaan elämään silloin, kun kasvava kilpailu ja epävarmuus työmarkkinoilla eivät tarjoa riittävästi lupauksia mielekkäästä tulevaisuudesta. CNN:n  jutun mukaan Kiinassa osa nuorista on hylännyt suorituskeskeisen elämän ja valinnut Tang pingin eli protestipötköttelyn, joka korostaa yksinkertaista ja kestävää elämäntapaa. Työpäivän keskelle asettuvalla pötköttelyllä tavoitellaan hyvinvointia. Tytti Pohjolan sanoin pötköttely ”auttaa rentoutumisen lisäksi käyttäjäänsä kasaamaan itsensä jälleen yhdeksi kappaleeksi maailmassa, jossa ihmisen ikään, sukupuoleen tai asemaan katsomatta on usein revettävä tuhanteen eri paikkaan ja rooliin”. Pienimuotoista leppoistamista ja palautumista työarjessa edustavat myös rötväily (palaverittomat ja aikatauluttomat päivät), hyvinvointia tukevat kävelykeskustelut ja -kokoukset sekä työn duunaaminen mielekkäämmäksi ja leppoisammaksi. Leppoistaminen lisää parhaimmillaan luovuutta ja aitoa tehokkuutta työhön. Keskittynyttä työskentelyä pilkkovien palaverien, viisikanavaisen viestittelyn, muistutusten ja kalenteripakkojen pirstaloimassa työssä jää harvoin aikaa kokonaisvaltaiselle työlle: ajattelulle, tekemiselle ja hyödylliselle yhteispelille. Minulle työssä tapahtuvaa leppoistamista ja elämänhuoltoa edustaa se, että voin käyttää kokonaisen päivän ydintyöhöni suunnittelijana – siis suunnitella, ajatella ja jakaa niistä syntyviä tuotoksia muille.  

Eheät päivät merkitsevät minulle selkeyden keitaita kiirehiekkaa silmille tupruttavan työviikon keskellä. 

Arvopohjaisten valintojen seurauksena saamme tilaa mielekkäiksi kokemillemme elämänalueille. Periaatteena voi olla vähemmän on enemmän. Leppoistaessamme vapautamme aikaa ja teemme tilaa jollekin merkitykselliselle. Toisaalta kutsumukseksi kokemaamme työhön syventyminen palkitsee, voimauttaa ja merkitsee siten myös elämän huoltamista.  

Elämän korjaaminen ja moottoripyörän kunnossapito 

Tätä blogia kirjoittaessani palasin kahteen minulle tärkeään kirjaan, joita olen syksyn mittaan uudelleen lueskellut. Matthew Crawford arvostaa ajattelua ja kädentaitoja yhdistävää käytännöllistä ammattityötä. Väiteltyään poliittisen filosofian tohtoriksi hän otti vastaan hyvin palkatun, mutta näivettävän ja hyödyttömäksi kokemansa työn ajatushautomon johtajana. Jo viiden kuukauden kuluttua hän sanoutui irti perustaakseen moottoripyöräkorjaamon. Hänen Elämän korjaajat -kirjansa keskeinen viesti on, että hyödyllinen ja mielekäs työ syntyy ajattelua ja kädentaitoja yhdistämällä. Työ tulee siten kokonaiseksi, jolloin sen tekijä tuntee syvää tyydytystä ja iloa voidessaan olla hyödyksi esimerkiksi moottoripyöriä tai muita koneita korjaamalla. Myös Robert Pirsig on samoilla jäljillä: hänen mielestään moottoripyöräilijän on osattava minimissään huoltaa ja pitää kunnossa oma moottoripyöränsä. Pienten ja helppojen töiden ulkoistaminen tekee avuttomaksi ja epävarmaksi, vaikka nämä työt on helposti opittavissa. Hänen kulttikirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito isän ja hänen yksitoistavuotiaan poikansa moottoripyöräretki Amerikan preerialla syvenee arvoja etsiväksi filosofiseksi matkaksi.  

Nämä molemmat kirjat kertovat arvojen ja niihin sopivan elämäntavan etsimisestä, joka laajenee maailmankuvan pohdinnoiksi ja käytännöllisiksi elämänvalinnoiksi. Pohjimmillaan tästä on kyse myös elämänhuoltamisessa. Minun elämässäni tämä tarkoittaa saarella asumisen ohella hiljaista siirtymistä asteittaiseen omavaraisuuteen vaihtamalla osan työajasta rakentamiseen, puutarhaviljelyyn, kalastamiseen, metsästämiseen sekä marjojen ja sienten poimimiseen.   

Seuraavassa blogissa Työ siellä, elämä täällä pohdiskelen monilla aloilla yleistyvän aika- ja paikkariippumattoman työn seurauksia yksilön ja työyhteisön kannalta. Blogisarja kokonaisuudessaan: 

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta – blogisarjan johdanto 
Kiihtyvä kiertotyö 
Elämänhuoltajat 
Työ siellä, elämä täällä – aika- ja paikkariippumaton työ 
Kiltit pomot, ilkeät järjestelmät 
Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit 

PsT Pauli Kallio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, joka työnsä ja väitöstutkimuksensa myötä on seurannut satoja johtamispolkuja ja kuunnellut työyhteisöjen tarinoita niiden erilaisissa käänteissä ja kipupisteissä. Näiden lisäksi hän on työskennellyt maatiloilla, rakennuksilla, postissa, teatterissa, terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa, luokissa ja luentosaleissa sekä viime aikoina enimmäkseen tietokoneen äärellä. 

Lähteitä ja lisäluettavaa: 

  • De Mello, Anthony: Havahtuminen. Like, 2019. 
  • Hodgkinson, Tom: Joutilaisuuden ylistys. (How to be idle, 2005.) Suomentanut Risto K. Träff. Helsinki: Basam books, 2006. ISBN 952-5534-42-1. 
  • Onnellisten kylä: www. 
  • Pohjola, Tytti: Näin pötköttelet – ajatuksia paremminvoimiseen 2020-luvulla. Kaustisenseutu. 
  • Pirsig, Robert M. Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Juva:WSOY, 1994.