Kuukausi: huhtikuu 2022

Julkaistu

Miten lasten ja nuorten osallisuutta tuetaan harrastusryhmissä?

Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mieluisa harrastus asuinpaikasta, varallisuudesta ja tuen tarpeesta riippumatta. Tätä tavoitellaan koko maan mittakaavassa ja tavoite on konkretisoitunut Opetus- ja Kulttuuriministeriön Harrastamisen Suomen mallissa. Mallin tavoitteena on taata lapselle koulupäivän yhteyteen mieluisa ja maksuton harrastus.

Joskus harrastukseen osallistuminen voi vaatia tukea. New Cultural Horizons -hankkeessa (2020–2022) on kehitelty osallistumisen mahdollisuuksia taide- ja kulttuuriharrastuksissa erityisesti neuroepätyypillisten (nepsy) lasten ja nuorten osalta. Toimenpiteitä ja pilotointeja tehtiin sekä Pohjois-Karjalassa että Karjalan tasavallassa Venäjällä. Huhtikuussa 2022 valmistui aiheeseen liittyvä julkaisu ”Että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen” – Tuen tapoja taide- ja kulttuuriharrastuksiin, jonka on toimittanut projektitutkija ja erityisluokanopettaja Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolta. Julkaisussa on kuvattu suunnittelu- ja toimintatapoja sekä käytäntöjä, joilla harrastamisen mahdollistamista voi lähestyä eri toimintaympäristöissä.

Julkaisua edelsi kaksivuotinen taustatyö teeman tiimoilta rajan molemmin puolin. Kyselyjen avulla selvitettiin erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa sekä taide- ja kulttuurialalla työskentelevien ohjaajien ja opettajien tarpeita. Harrastuspilotointien kautta kokeiltiin erilaisia inklusiivisia osallistumisen tapoja, kuten esimerkiksi etäyhteydellä toteutettavaa kuvataidekerhoa ja yhteiskanteleen soittokerhoa. Harrastusteemoina Suomen puolella olivat sirkus, kuvataide, musiikki ja draama. Harrastusryhmien suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat sekä erityispedagogiikan opiskelijat että harrastustoimintaa tarjoavat organisaatiot. Julkaisussa on myös kuvattu erilaisia tapoja kouluttaa kulttuuri- ja taidealan henkilöstöä, ja lisätä sitä kautta kohtaamisen ammattitaitoa. Hankkeen puitteissa mm. syntyi Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen taide- ja kulttuuriharrastuksissa -opintojakso (4 op), josta on tarkoitus muokata ja kehittää pysyvä tuote UEF:n Jatkuvan oppimisen koulutustarjontaan.

Lasten ja nuorten osallisuuden tukeminen harrastusryhmissä on tärkeä ja ajankohtainen teema. Se on ollut keskiössä myös Tatu ry:n Vauhti-hankkeessa, jossa on kehitetty tukea erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden vapaa-aikaan ja harrastamiseen Pohjois-Savossa. Hankkeittemme hyvistä ja osallisuutta tukevista esimerkeistä on tulossa Erityisen hyviä juttuja -podcast-sarja, josta kuulette pian lisää!

Tervetuloa ”Että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen” – Tuen tapoja taide- ja kulttuuriharrastuksiin -kirjan julkaisutilaisuuteen 12.5.2022 klo 14. Lue lisää ja ilmoittaudu tästä.

Tiina Ynnilä on Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja muun muassa New Cultural Horizons -hankkeen projektikoordinaattori

Julkaistu

Mission impossible vai alottamista vaelle valamis?

Sota Ukrainassa on saanut meidät suomalaiset auttamaan monin eri tavoin. Olemme lahjoittaneet merkittäviä määriä taloudellista apua, tavaralahjoituksia, lähteneet vapaaehtoistyöhön, majoittaneet sotaa pakoon lähteneitä koteihimme jne. Oppilaitokset esiopetuksesta yliopistoihin ovat järjestelleet mahdollisuuksia jatkaa opintoja Suomessa, valtio on avannut mahdollisuuden nopeaan työllistymiseen ja työnantajat ovat tarjonneet työtä. Toisaalta jo jonkin aikaa on ollut julkista keskustelua siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiseksi tarvitsemme merkittävän määrän kansainvälisiä osaajia maahamme – kukaan tuskin ajatteli, että sota Euroopassa tulee vaikuttamaan tähän yhtälöön.

Luonnontieteilijä astuu nyt heikoille jäille, mutta yritän hieman pohtia kansainvälistymisessä onnistumisen edellytyksiämme – oikeat asiantuntijat toivottavasti haastavat tai vahvistavat ajatteluani.

Muualta meille muuttavat lisäävät moninaisuutta yhteiskunnassamme. Heillä on erilainen kulttuuriperimä, kielitaito, kokemuspohja erilaisesta yhteiskunnasta, heidän ulkoinen olemuksensa voi poiketa perinteiseksi mielletystä kuvasta suomalaisuudesta jne. Toisaalta meissä perinteiseksi ajateltua suomalaisuutta edustavissakin on monenlaista kulkijaa; on erilaista puheenpartta, pienehköissä kyläyhteisöissä kasvaneita ja ”paljasjalkaisia helsinkiläisiä”, erilaista uskonnollista vakaumusta tunnustavia, ateisteja, jne. Ihmisiä olemme kaikki kaikessa monimuotoisuudessamme.

Yksilötasolla meille lienee tärkeää koemmeko kuuluvamme joukkoon, olenko tervetullut, tunnenko olevani kulloisenkin yhteisön täysivaltainen jäsen. On hyvä myös silloin tällöin pysähtyä miettimään olenko ja toiminko minä itse niin, että muilla on mahdollisuutta tuntea kuuluvansa joukkoon. Siinä, että kulloinenkin yhteisömme olisi sellainen, että siihen voi inklusiivisesti kiinnittyä, lienee keskeistä se, että yhteisössä vallitsee riittävä psykologisen turvallisuuden tunne.

Timothy R. Clark toteaa kirjassaan The 4 Stages of Psychological Safety (2020), että psykologinen turvallisuus on tila, jossa tunnet yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta oppia, turvallisuutta osallistua ja turvallisuutta haastaa vallitseva tilanne – kaikki pelkäämättä, että sinua nolottaa, sinut syrjäytetään tai sinua rangaistaan jollain tavalla. Tällaisen yhteisön jäsenillä ei liene suuria syitä kokea uusia yhteisön jäseniä välittömänä uhkana itselleen.

Niin, mutta minun piti pohtia suomalaisen yhteiskunnan ja työpaikkojemme kansainvälistymistä. Uskon yhden avaimen onnistumiseen olevan sen, että työpaikkamme ja koko suomalainen yhteiskuntamme olisi tila, jossa tunnetaan yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta oppia, osallistua ja haastaa vallitseva tilanne – pelkäämättä. Tämä antaa meille mahdollisuuden toivottaa uudet tulijat tervetulleiksi yhteisöihimme ja samalla meille itsellemme turvallisuutta tehdä niitä, monesti varsin pieniä tekoja helpottaaksemme kiinnittymistä yhteisöömme. Olemme valmiita sietämään omaa vajavaista kielitaitoamme tai helpottamaan uuden tulijan suomen kielen osaamisen karttumista vaikkapa laputtamalla työpaikan tärkeimpiä esineitä suomenkielisillä nimilapuilla.

Olemme yliopistoissa tottuneet työskentelemään kansainvälisissä yhteisöissä ja siten tottuneet esim. englannin kielellä kommunikointiin. Muutama vuosi sitten keskustelin maailmalta Kuopioon muuttaneen tutkijatohtorin kanssa jostain käytännön asian hoitamisesta – englanniksi tietenkin. Kun asia oli käsitelty ja tutkijatohtori poistumassa huoneestani hän totesi hyvin ymmärrettävällä suomen kielellä, että ”Tero, voimmeko sopia, että jatkossa keskustelemme suomeksi ja jos minä en jotain ymmärrä, niin sitten kysyn sinulta tarkennusta tai toistamista tarvittaessa englanniksi”.

Meillä on kaikki edellytykset tehdä suomalaisesta yhteiskunnasta aidosti inklusiivinen ja siten tukea myös yhteiskuntamme kansainvälistymistä. Maailman paras peruskoulutus antaa hyvät onnistumisen pohjat. Itse kunkin meistä on syytä silloin tällöin pysähtyä pohtimaan omia premissejämme – olisiko tarve pienelle ravistelulle. Tarvitsisinko lisätä ymmärrystäni esim. ihmisten, kulttuurien ja uskontojen moninaisuudesta? Meidän koulutusorganisaatioissamme on syytä vakavasti pohtia, tuemmeko parhaalla mahdollisella tavalla yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia kasvattaa vaikkapa kieliosaamista tai ymmärrystä eri kulttuureista ja uskonnoista.

Tero Karjalainen, Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen johtaja, omaa pitkän kokemuksen yliopistollisesta tutkimuksesta, opetuksesta, hallinnosta ja johtamisesta. Päätöksentekijänä laitos, tiedekunta ja yliopistotasolla. Kansainvälistä kokemusta tutkijavaihdosta ja eurooppalaisesta järjestötoiminnasta.

LinkedIn I www.uef.fi/jatkuvaoppiminen

Julkaistu

Joustavaa opiskelua töiden ohella

Tehtyäni jo pitkän työuran hoitoalalla, minulle syntyi motivaatio ja halu kehittää ammattitaitoani, ja siihen oli mahdollisuus avoimessa yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto oli helppo valinta, koska asuin Kuopiossa ja lähiyliopistossa oli tarjolla monipuoliset opintokokonaisuudet ja laadukasta opetusta.

Ajatuksenani oli ensiksi päivittää ammattitaitoani, mutta sitten tuntui, että opiskelua voisi jatkaa vielä pidemmällekin ja syttynyt opiskeluinnostus vei eteenpäin. Suoritettuani tarvittavan määrän perusopintoja hain ja pääsin avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hoitotieteen laitokselle, jossa pääaineekseni valikoitui hoitotyön johtaminen. Maisteriopintoja tein laitokselle töiden ohessa ja muutamia kursseja suoritin edelleen myös avoimen yliopiston kautta.

– Palkintona uurastuksesta sain juuri terveystieteiden maisterin kaikki opinnot päätökseen.

Opintojen edetessä vaihdoin uuden työn perässä paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea. Itä-Suomen yliopistossa on kuitenkin erittäin hyvät etäopiskelumahdollisuudet ja pystyin suorittamaan edelleen opintoja toiselta paikkakunnalta.

Työmäärältään työn ja opintojen yhdistäminen oli haastavaa, mutta antoisaa. Maisteritutkinto oli kuitenkin sellainen tavoite, että halusin mennä sitä kohti. Ja palkintona uurastuksesta sain juuri terveystieteiden maisterin kaikki opinnot päätökseen.

Pystyn nykyisessä hoitotyön johtamisen työssäni hyödyntämään monipuolisesti sitä taitotietoa, jota maisterinopinnot pitivät sisällään.

Pystyn nykyisessä hoitotyön johtamisen työssäni hyödyntämään monipuolisesti sitä taitotietoa, jota maisterinopinnot pitivät sisällään. Opintojen ansiosta ovat mm. analyyttiset sekä tietotekniset taitoni karttuneet. Ja olen lisäksi oppinut etsimään ja tuottamaan tietoa. Avoimessa yliopistossa pystyy opiskelemaan omien aikataulujen mukaan, joustavasti töiden ohessa. Opintotarjonta on laaja ja opiskelu on itsenäistä.

Suosittelen lämpimästi avoimen yliopiston opintoja kaikille!

Tekstin on kirjoittanut Sari Hänninen

Julkaistu

Ohjaus rakentaa siltoja työn siirtymissä

Mitä ovat työnohjaus, fasilitointi, valmennus, coaching, mentorointi ja sovittelu? Niille on yhteistä ohjauksellinen, valmentava ote ja ne kuuluvat työelämäohjauksen alle.

Työelämän siirtymissä työurat ennemminkin polveilevat, katkeilevat ja risteävät kuin etenevät lineaarisina ja ennustettavina urina. Muutokset haastavat yksilöitä ja työyhteisöjä sekä jatkuvaan oppimiseen että henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun. Usein näissä siirtymissä tarvitaan ohjausta tukemaan osaamista, työurien hallintaa, suorituskyvyn ylläpitämistä, yhteispeliä ja johtamista. Työelämäohjaus rakentaa siltoja yhteisön toimintakyvyn, tuottavuuden ja hyvinvoinnin välille. Murrosvaiheiden ja siirtymien käsittely ohjauksessa auttaa suuntautumaan ydintehtävään ja työn tavoitteisiin vahvistaen samalla myös taloudellista menestystä.

”Pandemia sysäsi osaajia uusille aloille. Työurien toivotaan pitenevän.

Työelämäohjaus yhdistää eri ohjausmuodot yhteisen sateenvarjon alle

Viime aikoina kiristyneestä osaajapulasta on syntynyt merkittävä kasvutulppa yrityksiin samalla kun yksilöt soutavat työelämän muutosvirroissa oikeaa suuntaa etsien. Pandemia sysäsi osaajia uusille aloille. Työurien toivotaan pitenevän. Työelämän ohjaukselliset palvelut osuvat näihin muutosvirtoihin ja siirtymiin tarjoten täsmätukea yksilöille ja yhteisöille. Nämä palvelut voidaan koota työelämäohjauksen sateenvarjon alle.

”Työelämäohjaus on yksilöiden ja yhteisöjen toimijuuden, toimintakykyisyyden ja osallisuuden tukemista työn, suhteiden ja perustehtävän kontekstissa.” (Vanhalakka-Ruoho, 2004).

Työelämäohjaus tarkoittaa työyhteisön jäsenille tarjottavaa ohjausta ja se kattaa kaikki työelämäpolun vaiheet työelämään suuntautumisesta työelämässä toimiseen ja siitä irtautumiseen. Laajasti ymmärrettynä se liittää työn muuhun elämään ja auttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, huomioiden ihmissuhteet, arvot ja harrastukset. Yhteisöille ja yksilöille tarkoitettuja ohjauspalveluita ovat mm. coaching, fasilitointi, valmennus, työnohjaus, mentorointi ja sovittelu.

Yhteisöllisestä ohjauksesta hyötyvät yritykset, julkisorganisaatiot sekä niiden työyksiköt, kuten esimerkiksi tiimit, työryhmät ja moniammatilliset ryhmät.

Yksilöllinen ohjaus hyödyttää työuran eri vaiheissa olevia sekä erilaisissa tehtävissä toimivia asiantuntijoita, keskijohtoa ja ylimmän tason johtajia.

Asiantuntevalla ohjauksella on osoitettu olevan monia myönteisiä vaikutuksia yhteisöjen ja yksilöiden toimintaan: sen on havaittu lisäävän tavoitteellisuutta, resilienssiä, myönteisyyttä, minäpystyvyyttä ja työhyvinvointia sekä vähentävän stressiä, masennusoireita ja kielteisyyttä. Työelämän ohjauspalvelua valittaessa on hyvä miettiä, mihin tarpeisiin se vastaa, mitä sillä tavoitellaan ja mitä palveluntarjoajalta edellytetään.

Tutustu työelämän ohjauspalveluihimme

Voit varata myös itsellesi 20 minuutin ohjausajan asiantuntijoiden kanssa!

PsT Pauli Kallio, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, johtamisvalmentaja Kirjoittajalla on yli 30 vuoden kokemus johtajien, esihenkilöiden ja asiantuntijoiden ohjaamisesta.

Julkaistu

Kun mainoslehtinen muuttaa elämää

Hain ensimmäisen kerran yliopistoon keväällä 2016 abivuoden päätteeksi. En todellakaan tiennyt, mikä minusta tulee isona, eikä minulla ollut mitään ymmärrystä korkeakouluopinnoista, mutta silti ajattelin, että koulusta pitävänä ihmisenä se voisi olla oma juttuni.

Monen mutkan ja tuskailun jälkeen päädyin hakemaan luokanopettajakoulutukseen, sillä koulutus ja oppiminen olivat minulle tärkeitä asioita. Itsevarmana suuntasin tuolloin kohti vakava-koetta, josta pääsin jatkoon. Tuolloin kokeeseen luettiin ennakkomateriaali, jonka kanssa pärjäsin suhteellisen hyvin, vaikkakaan en ollut tottunut tieteellisen tekstin lukemiseen. Pääsykokeen toisessa vaiheessa eli soveltuvuuskokeessa tie nousi kuitenkin pystyyn ja opintopolussa komeili varasija 56. En hakiessani ollut jostain syystä ajatellut välivuoden mahdollisuutta ollenkaan, ja kun se väistämättä kohdalle osui, tuntui se melko musertavalta ja olo oli epäonnistunut. Silloin se tuntui maailmanlopulta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo kokemus oli jollain tavoin myös kasvattava.

– Jos joku kysyy minulta, kannattaako välivuoden aikana suorittaa opintoja, niin vastaus on yksiselitteinen: Kyllä kannattaa.

Parisen viikkoa kielteisen päätöksen saamisen jälkeen postiluukusta kolahti Itä-Suomen avoimen yliopiston mainos. Muistan, että ensimmäinen ajatus tuosta lehtisestä ei ollut millään tavoin positiivinen ja taisipa muutama turhautumisen kyynelkin vierähtää. Muutaman päivän jälkeen päädyin selaamaan esitteen läpi ja sieltä hyppäsi silmään yhteiskuntaopin opettajan pätevyyden tuova kokonaisuus. Tuo kokonaisuus sisälsi muun muassa oikeus-, yhteiskunta- ja taloustieteitä, mitkä kaikki vaikuttivat jo itsessään kiinnostavilta. Yhteiskuntaoppi oli ollut lempiaineeni lukiossa, joten ajatus sen opettamisesta vaikutti kiinnostavalta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja yrittää, vaikkakin kokonaisuuden kurssit kuulostivat siltä, että en ikinä tulisi niistä selviämään. Ehkä avopuolisoni sanat olivat viimeinen niitti lopulliselle päätökselle lähteä kokeilemaan siipiään opinnoissa. ‘’Mitä se haittaa, vaikka, et saisikaan koko kokonaisuutta tehtyä? Kaikki on kuitenkin aina eteenpäin.’’ Eikä aikaa kulunut kuin tovi ja olinkin jo kirjastossa kirjoittamassa ensimmäistä esseetä.

Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin. Ajatus opettajuudesta vain vahvistui ja suurella innolla suuntasin katsetta kohti seuraavaa hakukevättä. Pääsykoemateriaali tuntui huomattavasti helpommalta, kun oli päässyt jo kiinni tieteellisen tekstin lukemisen rutiiniin. Kirjallisesta kokeesta mentiin eteenpäin ja annoin parhaani myös soveltuvuuskokeessa. Jonkinlaista henkistä kasvua oli päässyt vuoden aikana tapahtumaan ja omat ajatukset olivat vahvistuneet. Tällä kertaa opintopolussa näkyi se haluamani teksti eli hyväksytty.

Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin.

Kun ensimmäinen opiskelusyksy alkoi, ei ensimmäisen esseen kanssa tarvinnut painia sen kummemmin, koska opiskelutekniikat olivat jo hallussa. Sen sijaan sain keskittyä uusiin tuttavuuksiin ja opiskelijaelämän alkamiseen. Havaitsin melko nopeasti opintojen alkaessa, miten suuri etu avoimen opinnoista olikaan. Olisin esimerkiksi halutessani saanut hyväksiluettua kaikki opinnot luokanopettajan tutkintoon. Olen kiitellyt itseäni useaan kertaan siitä, etten heittänyt tunnemyrkyissäni sitä avoimen esitettä pois.

Opiskeluvuosien edetessä aloin kovasti kaivata lisää yhteiskunnallisempaa sisältöä opintoihini. Ehkä luokanopettajan työ ei olisikaan se työ, josta haluaisin eläköityä. Havaitsin, että kiinnostus koulutuksen oikeustieteelliseen näkökulmaan kyti pinnan alla aika kovastikin. Avoimen kautta suorittamassani kokonaisuudessa oli muutaman kurssin verran oikeustieteitä, joten kokemusta oikiskurssien opiskelusta oli jo hieman kertynyt. Keväällä 2020 koronakevään tiimellyksessä päätin olla rohkea, tavoitella tuota haavetta ja mennä kohti julkisoikeuden pääsykoetta. Tehdyistä avoimen opinnoista oli merkittävä apu pääsykokeessa, ja viimeistään oikeustapaustehtävässä olisi mennyt sormi suuhun todella nopeasti ilman aiempaa kokemusta. Lopputulos yhteishaussa olikin aika onnellinen ja opiskelu saa jatkua vielä muutaman vuoden

Välivuoden aikana noussut innostus ja kipinä kantoi vielä neljän vuoden jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen, että uskalsin olla rohkea ja antaa mahdollisuuden eri tieteenaloille. Kokeilemalla löysin sen oman juttuni. En varmasti olisi hakenut opiskelemaan toista tutkintoa ilman välivuoden aikana suoritettuja opintoja. Opinnot, jotka noin viisi vuotta sitten suoritin, odottavat minua nyt julkisoikeuden tutkinnossa.

Jos joku kysyy minulta, kannattaako välivuoden aikana suorittaa opintoja, niin vastaus on yksiselitteinen: Kyllä kannattaa. Sanon saman asian myös henkilölle, joka etsii uutta suuntaa uralleen, etsii harrastusta tai kenties haluaisi päästä kurkistamaan yliopisto-opiskelijan maailmaan. Tätä kautta se onnistuu, eikä varmasti kaduta. Sinulle, joka kenties vietät välivuotta tai et ehkä vielä tiedä omaa opiskelualaasi, niin avoimesta yliopistosta on erittäin hyvä aloittaa. Kokeilemalla matalalla kynnyksellä eri tieteenaloja löydät sen oman juttusi varmasti. Sillä ei ole väliä, vaikket koskaan päätyisikään sen yhden tietyn kurssin alaa opiskelemaan, mutta usko pois, joskus siitä yksittäisestä kurssistakin on vielä hyötyä, ja isosti. Jos joskus postiluukusta kolahtaa avoimen yliopiston mainos, niin tartu siihen. Tuo yksi lehtinen saattaa muuttaa elämää.

Tekstin on kirjoittanut Jenna Virtanen

Julkaistu

Maakunnan koulutustarpeiden selvittämistä ja asiakasprofiilien rakentamista palvelumuotoilutyöpajoilla

Vauhtia uralle -hankkeessa kehitämme kolmen koulutusasteen yhteistyönä parempia koulutuspalveluita opiskelijoille ja yrityksille. Tavoitteena on selvittää maakunnasta puuttuvaa koulutustarjontaa ja tarjota puuttuvia palasia koulutusasteiden yhteistoteutuksena. Palvelumuotoilua hyödyntämällä uusien koulutusten kehittämiseen saadaan ihmislähtöistä ja asiakaskeskeistä näkökulmaa. Palvelumuotoilutyöpajan avulla voidaan selvittää latentteja eli piilossa olevia tarpeita.

Syksyn 2021 aikana Vauhtia uralle -hanke jalkautui maakuntakierrokselle keräämään havaintoja koulutustarpeista. Pakkasimme siis auton työpajamateriaaleilla ja lähdimme tapaamaan työllistämisen parissa työskenteleviä henkilöitä Kiteellä, Outokummussa ja Nurmeksessa. Mukana oli ToKi-hanke Kiteeltä, Outokummun, Polvijärven, Liperin ja Kontiolahden alueella toimiva YTYä-hanke ja Taidolla töihin -hanke Nurmeksessa.

Kierroksen tarkoituksena oli järjestää vierailukohteissa osallistava työpaja, jossa hyödynnetään palvelumuotoilun keinoja. Osallistavan työpajan toimintamalli pilotoitiin ensimmäisessä vierailukohteessa eli Kiteellä. Työpajan tavoitteena oli selvittää työttömien asiakkaiden osaamisen kehittämisen tarpeita. Seuraavat työpajat muilla vierailupaikkakunnilla toteutettiin samalla tavalla, toimivaksi havaitun osallistavan toimintamallin mukaisesti.

Asiakastyyppien muodostuminen eri menetelmien kautta

Työpaja alkoi toisiimme tutustumalla ”Millä tuolilla istut” -kuvakortteja käyttäen. (Ryhmärenki) Jokainen osallistuja kertoi valitsemansa kuvakortin mukaan, minkälaisella tuolilla omassa työssään istuu juuri tällä hetkellä ja minkälainen näkymä omalta tuolilta avautuu omaan toimintaympäristöön. Seuraavaksi katse käännettiin havaitsemaan, minkälainen näkymä tällä alueella avautuu asiakkaalle. Mitä asiakas saa, mitä hän tarvitsee tai kaipaa? Onko tarjolla työpaikkoja tai koulutusta? Minkälaista elämää hän elää, tai haluaisi elää juuri kyseisellä paikkakunnalla? Mikä sen mahdollistaisi?

Näin tarkastelemalla alkoi muodostua paikkakuntakohtainen kuva erilaisista asiakkaista ja monenlaisista asiakkaiden tarpeista. Seuraavaksi jäsenneltiin ja ryhmiteltiin tarkemmin esiin nousseita asiakastyyppejä mm. henkilön ikäryhmän, koulutuksen, työkokemuksen ja ohjauksen tarpeen mukaan. Vaikkakin jokainen asiakas on oma yksilönsä yksilöllisine tarpeineen, niin yhteisessä keskustelussa erilaiset asiakastyypit löytyivät hyvin helposti.

Asiakkaiden tarpeet ja asiakaspolku hahmottuivat

Työntekijät valitsivat haluamansa asiakastyypit tarkempaan tarkasteluun ja ryhdyimme yhdessä pohtimaan, miten asiakkaita voisi auttaa ja ohjata työllistymään tai kehittämään omaa osaamistaan. Työskentely jatkui Vauhtia uralle -hankkeen hankeasiantuntijoiden kanssa piirtämällä paperille asiakkaan nykytilanne, tarpeet, ja toiveet sekä jäsentämällä kohdat, joissa hän tarvitsee neuvoa ja kohtaa erilaisia ohjaustyöntekijöitä. Pohdimme yhdessä, hyötyisikö asiakas esimerkiksi täsmäkoulutuksista tai muusta lisäkoulutuksesta, joita koulutusorganisaatioina voisimme yhdessä järjestää.

Työpajatyöskentely oli mielenkiintoista ja antoisaa. Se tarkensi kuvaa, millaisena työtä hakevien arki ja tarpeet ja työllisyyden parissa työskentelevien työ näyttäytyy maakunnassa.

Yhteiskehittäminen jatkuu

Maakuntakierroksen tuloksena verkostomme vahvistuivat ja löysimme konkreettista yhteistä kehitettävää. Saimme tärkeää tietoa siitä, millaisille koulutusteemoille tai -kokonaisuuksille olisi tarvetta maakuntamme eri alueilla. Yhdistäviä asioita, jotka toistuivat jokaisella tapaamisella, olivat mm. juuri ammattiin valmistuneiden nuorten työnhakutaidot, maahanmuuttajataustaisten naisten uramahdollisuudet, ja pitkäaikaistyöttömien puutteelliset digitaidot, joita nykytyöelämässä ja opiskelussa tarvitaan. Yhtenä tunnistettuna ryhmänä nousivat esiin myös korkeasti koulutetut naiset, jotka pohtivat alan tai työpaikan vaihtoa.

Vauhtia uralle -hanke kehittää koulutuksia esiin nousseiden tarpeiden perusteella.

Huhtikuussa 2022 järjestetään yhteinen tapaaminen, jossa esittelemme yhteistyökumppaneillemme hankkeessa kehitettyä tekoälyä ja jatkamme täsmäkoulutusten kehittelyä yhteistyössä.

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu yhteistyönä toteutettuihin koulutustarjottimiin osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Kirjoittaja:

Niina Pennanen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ryhmärenki. Millä tuolilla istut? -kuvakortit. https://ryhmarenki.fi/milla-tuolilla-istut/