Oivalluttavaa johtamista

FL-kansi_miniTulevaisuuden johtajalta vaaditaan ymmärrystä ikäjohtamisesta, jotta hän osaa huomioida alaisensa yksilöinä ja johtaa näiden kykyjä ja motivaatiota tuloksellisesti.

Näin kirjoitimme Future Leadership –kirjaan. Johtamisen haasteena on moniarvoisen työyhteisön johtaminen, erilaisten arvomaailmojen hallinta ja hyväksynnän edistäminen. Erityinen mielenkiinto kohdistuu nuoriin sukupolviin. Y-sukupolvelle johtaja on mahdollistaja, ja esimiesasema vain ammatti muiden joukossa. Arvostus ja kunnioitus johtoa kohtaan seuraavat vasta sitten, kun siihen on aihetta, ei automaattisesti aseman myötä. Z-sukupolvi motivoituu mieluummin sisäisesti vapaudesta ja hauskuudesta. Z-sukupolvesta kirjoittanut Janne Tienari kuvaa teoksessaan Z ja epäjohtaminen maailman, jossa johtaminen muuttuu lopullisesti, ja tarjoaa vaihtoehdoksi epäjohtamista.

Jos ns. nuoret sukupolvet toivovat sisäistä vapautta ja johtamisen olevan mahdollistamista, niin millainen esimiestyö mahdollistaa mielekkään työn ja pitää osaajat talossa?

valmentava_työoteMielestämme ymmärrys aivojen toiminnasta, motivaation osatekijöistä sekä valmentavan työotteen hyödyistä on etenkin esimiestasolla tärkeää, jotta kokisimme työn mielekkääksi, suhteemme lähiesimieheen toimivaksi ja kuuluvamme työyhteisöön. Nämä kaikki nimittäin vaikuttavat halukkuuteen jatkaa työuria ja lisäävät tuottavuutta sekä hyvinvointia valtion nimeltä Suomi kansalaisille.

Aivojen huomioiminen johtamisessa ei ole pelkästään uhkakuvien välttämistä, vaan myönteisten ajattelumallien vahvistamista. Suosittelemmekin, että näkisimme itsemme ja toisemme personal brainereina, jotka pitävät huolen aivojen hyvinvoinnista ja kehityksestä: oppimisesta, oivalluksista ja toiveikkuudesta.

Ehdotamme esittämään kysymyksiä, jotka tuottavat oivalluksia, koska ne lisäävät ennustettavuutta ja suuntaavat huomiota hyödyllisiin seikkoihin. Oivallus siitä, kuinka ongelman voi ratkaista tai kuinka tavoitteen voi saavuttaa, vapauttaa energiaa. Itse asiassa oivallus vapauttaa energiaa enemmän kuin loogisen päättelyn avulla ratkaistu ongelma. Käytännössä tämä näkyy ihmisen ilmeissä, eleissä ja toiminnassa. Positiivinen tunne myötävaikuttaa edelleen oivallusten syntymistä. Oivalluksen myötä ihminen innostuu ja energisoituu tekemään. Tätä innostusta kannattaa tukea, koska se tukee toimintaan suuntautumista, ja keskustelukumppani ryhtyy töihin tavoitteensa saavuttamiseksi.

Vuorovaikutuksen tulisi paitsi edistää oivalluksia, myös viestittää myötätuntoa, toivoa ja kannustamista. Tutkimusten mukaan näitä elementtejä sisältävät keskustelut ovat tehokkaampia ja vaikuttavampia. Tällaisten keskustelujen myötä ihmiset muuttavat toimintatapojaan – ja sitähän esimiehet joskus toivovat.  Ja nuoret sukupolvet toivovat johtamiselta ja lähiesimiestyöltä edellä kuvattua arvostavaa ja valmentavaa otetta. Heidän näkökulmastaan tulevaisuuden johtaja on ennen kaikkea mahdollistaja, jolta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja.

Vuorovaikutustaitojen korostumisen ja muuttuvien johtamiskäsitysten vuoksi esimiestyötä tekeville on tarjolla erilaisia valmennuskoulutuksia, jotta tulisimme paremmin toimeen toistemme kanssa –  myös yli sukupolvirajojen. Työelämän apuna ja tukena viipottaa business coacheja, executive coacheja, leadership coacheja, life coacheja, brain-based coacheja, ratkaisukeskeisiä coacheja sun muita, joiden tavoitteena on koulia esimiesten työote valmentavaksi.

Mielestämme ratkaisukeskeisen valmentamisen periaatteista ja menetelmistä on hyötyä nykypäivän työelämälle, oli kyseessä sitten esimiehen ja työntekijän tai kollegoiden välinen vuorovaikutus. Näitä periaatteita ovat mm. ratkaisupuheen vahvistaminen, omista ennakkokäsityksistä luopuminen, ratkaisujen rakentaminen tavoitteita kirkastamalla, arvostuksen osoittaminen ja konkreettisten toimenpiteiden määritteleminen. (Lue lisää tästä; sivut 20-21).

Valmentava työote mahdollistaa oivalluksien syntymisen sekä kokemuksen hallinnasta ja autonomiasta. Mielestämme valmennuskeskustelut vahvistavat myös valmentajan ja valmennettavan yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska he pelaavat samalla puolen verkkoa ongelmaa vastaan. Parhaimmillaan he ovat tiimin jäseniä, joilla on omat roolinsa ja tehtävänsä ja jotka vuorollaan sparraavat toisiaan tavoitteita kohti. Kuten olemme jo monta kertaa todenneet, vaikuttaa taustalla tahto tulla toimeen toistemme kanssa. Haluamme eteenpäin vievää ja arvostavaa vuorovaikutusta. Valmentava työote antaa siihen ajattelutavan ja käytännön välineet.

 

Kirjoittajat

Kallio_Puhakka_editArttu Puhakka, Petteri Kallio

Itä-Suomen yliopisto, Aducate

Johtaminen ja aivohype

FL_aivot_lukemistaAivoista ja johtamisesta puhutaan paljon. Tuntuu, kuin viime vuosina johtamisen keskiöön olisivat tulleet aivot ja se, kuinka johdetaan alaisten aivoja. Ymmärtämällä aivojen rakennetta ja toimintaa luotsataan työyhteisöjä uusiin voittoihin ja saavutuksiin.

Kuten Ghadiri, Habermacher ja Peters kirjoittavat oivallisesti (Ghadiri, Argang, Andreas Habermacher, and Theo Peters. Neuroleadership: A Journey Through the Brain for Business Leaders. Springer Science & Business Media, 2013), aivot ovat kaiken ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusta ja ymmärrys tästä helpottaa ymmärtämään kaikkia systeemejä, joissa ihmiset ovat läsnä. Me tahdomme ymmärtää aivojamme, jotta ymmärtäisimme paremmin toisiamme. Tahdomme vielä parempaa, luovempaa, innostavampaa, hedelmällisempää, rakentavaa ja tuottavampaa vuorovaikutusta. Olemme kiinnostuneita toisistamme ja tahdomme tulla toimeen toistemme kanssa. Tahdomme menestyä yhdessä.

fl_aivot Meitä Future Leadership –koulutuksen kehittäjiä kiinnostaa, mitä aivotutkimuksen tulokset voisivat tarkoittaa käytännössä, jos oletamme niiden pitävän paikkansa. Haluamme selvittää, miten ymmärrys aivojen toiminnasta auttaa meitä tulemaan toimeen toistemme kanssa vielä paremmin ja johtamaan itseämme tehokkaammin. Tässä muutama valittu tiedonjyvänen.

Kaikenkattava aivojen toimintaa organisoiva periaate on seuraava: Tilannetta tai asiaa lähestytään, jos siihen liittyy palkkio. Mikäli siihen liittyy uhka, niin sitä vältetään. Aivot tulkitsevat tilanteen 0,2 sekunnissa, ennen kuin tiedostamme asian. Jos tilanne tulkitaan uhkaksi, otsalohkon käytettävissä olevat resurssit vähenevät, ja limbisen järjestelmän toiminta lisääntyy. Tällöin meidän on vaikeampi kontrolloida omaa toimintaamme ja pienetkin asiat luokitellaan uhkaksi, vaikka ne eivät sitä olisi. (SCARF: a brain-based model for collaborating with and influencing others. David Rock. NeuroLeadershipJOURNAL. 1/2008. Turn the 360 around. Dixon, Rock, Ochsner. NeuroLeadershipJOURNAL. 3/2010. AVA-instituutti blogi: Miten voin auttaa työkaveriani tai johdettavaani muutoksessa ja palautteen vastaanottamisessa? 1.6.2013)

Kärjistäen voisi sanoa, että järki katoaa etuotsalohkosta ja tunteet hallitsevat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että johtamisessa, esimiestyössä ja muissa vuorovaikutustilanteissa kannattaa välttää uhkakuvien maalaamista ja synnyttämistä, mikäli haluamme yhteistyötä ja rakentavaa vuorovaikutusta.

Erityisesti pelkäämme porukan ulkopuolelle jäämistä. Uhka jäädä ryhmän ulkopuolelle on kohdistuu statukseen. Uhka statuksen menetyksestä aktivoi mantelitumakkeen, amygdalan. Statuksen menetys aktivoi samoja neuraalisia alueita kuin fyysinen kipu, ja ilmiön kohdalla voidaankin puhua sosiaalisesta kivusta. Sosiaalinen kipu syntyy, kun sosiaaliset suhteet ovat uhattuna, vahingoittuneet tai päättyneet, ja se aktivoi samoja neuraalisia alueita kuin fyysinen kipu. (Why rejection hurts: a common neural alarm system for physical and social pain. Naomi I. Eisenberger and Matthew D. Lieberman. TRENDS in Cognitive Sciences. Vol.8 No.7 July 2004.)

Uhka statuksen menettämisestä asettaa tiettyjä ehtoja myös sille, kuinka palaute, etenkin korjaava, kannattaa muotoilla. Palautteen antamiselle onkin kehitetty erilaisia malleja, jotka vähentävät tulkintaa uhkasta. Käytännön tasolla tavoitellaan tilannetta, jossa palaute- ja kehityskeskustelut käydään siten, että keskustelukumppanit kokevat olevansa samalla puolella verkkoa pelaamassa ongelmaa vastaan. Sovelluksia palautteen antamisen malleista ovat muun muassa huolen puheeksiottaminen ja ehdottaminen sekä ehdotuksen hyötyjen esille tuominen.

Aivojen huomioiminen johtamisessa ei ole pelkästään uhkakuvien välttämistä, vaan myönteisten ajattelumallien vahvistamista. Suosittelemmekin, että näkisimme itsemme ja toisemme personal brainereina, jotka pitävät huolen aivojen hyvinvoinnista ja kehityksestä: oppimisesta, oivalluksista ja toiveikkuudesta.

FL_aivot_kirja_aukiVuorovaikutuksen tulisi paitsi edistää oivalluksia, myös viestittää myötätuntoa, toivoa ja kannustamista. Tutkimusten mukaan näitä elementtejä sisältävät keskustelut ovat tehokkaampia ja vaikuttavampia. Erityisesti kysymykset ja keskustelut, joissa keskitytään myötätuntoon sekä toivoon ja joissa kannustetaan unelmien, toivotun vision ja tavoitteiden rakentamiseen, ovat aivoystävällistä:

These initial findings suggest the positive approaches to helping others to learn and change may be more effective than others – – because they activate neural regions and circuits that cause the person to be more cognitively and perceptually open and engage positive motivational processes. – – the PEA [Positive Emotional Attractor] is associated with visioning, engagement of PNS [Parasympathetic Nervous System] and approach motivation.” (Anthony I. Jack, Richard E. Boyatzis, Masud S. Khawaja, Angela M. Passarelli & Regina L. Leckie, 2013, Visioning in the brain: An fMRI study of inspirational coaching and mentoring, Social Neuroscience, 8:4, 369–384.)

Näin keskiöön nousee oivalluttaminen, valmentaminen eli savolaisittain koutsaaminen (coaching). Jos tahtoisimme edistää oivalluksien syntymistä, niin meidän tulisi harjoitella oivalluttamaan.

 

Kirjoittaja

Arttu_kasvokuvapieni_By_Alias_StudiotArttu Puhakka

ratkaisukeskeinen valmentaja ja työyhteisö kouluttaja, toinen Future Leadership –kirjan kirjoittajista ja Future Leadership –koulutuksen kehittäjistä.

Seuraava FL –koulutus alkaa syksyllä 2017 Kuopiossa

Pedagogisella osaamisella tehokkaampaan toimintaan

toinen_tutkinto_aikuiskoulutus

Työ on aina sosiaalista kanssakäymistä ja hyvän sosiaalisen ilmapiirin odotukset ovat selvästi nähtävillä työpaikoilla. Sosiaalinen aspekti ei ole tärkeä vain inhimillisten syiden vuoksi – se vaikuttaa viime kädessä myös työtuloksiin. Oppiminen on luonnollinen ihmisen käyttövoima. Ihminen haluaa oppia työssään jatkuvasti lisää. Työhön perehtyminen ja työtä koskeva tieto vahvistavat tärkeyden kokemista. Ihmisellä on luontainen pyrkimys laajentaa näkökenttää työn mukanaan tuoman vastuun yli. Tämän mahdollistaa pedagogisesti hyvin johdettu oppiva organisaatio.

Työssä oleville ihmiselle elin- ja työympäristön tuottamat viimeaikaiset signaalit merkitsevät muutosta – melkeinpä myrskyä – monilla alueilla. Työtehtävät, osaamisvaatimukset tai sosiaaliset sidokset eivät ole pysyviä. Lisäksi teknologinen kehitys on tuonut mukanaan muutoksia. Useampaan työhön kuuluu yhä useammin asiakaskontakti ja vaikka työllä olisi tukitoiminnan luonne, se silti edellyttää asiakastietoisuutta.

Työprosesseja, joita leimaa jatkuva osaamisen kehittäminen, kuvataan työelämässä oppivina organisaatioina. Sekä itse johtaminen että oppiminen edellyttävät monilukuisia pedagogisia ja tiedon kulkuun liittyviä prosesseja organisaatiossa, niin horisontaalisesti, vertikaalisesti kuin dimensionaalisestikin. Tällaisessa todellisuudessa työskentely saa pedagogisen luonteen sekä rooleja, joilla on aivan uusia ulottuvuuksia.

Suhtautumistapa pedagogiseksi

Varmin ja pysyvin tietoon ja työn tuottavuuteen johtava tie on pohdiskelu siitä, mitä minä teen, miksi teen sen, mitä teen, miksi muut valitsevat omalla tavallaan työmallinsa. Yksilöllisen pohdinnan tuloksena ja usein ryhmissä työstäen, kasvaa ymmärrys ja siitä syntyvät luovat kehittämisideat. Jotta näitä ajatuksia, ideoita, ehdotuksia ja kyseenalaistamisia siedettäisiin ja osattaisiin hyödyntää organisaatiossa, tarvitaan toiminnan johtamiseen pedagogista näkemystä. Pelkkä puhe oppivista organisaatioista ja ja niiden kuvailu on turhaa. Oppimisprosessit vaativat yksiselitteisen ja selvästi pedagogisen suhtautumistavan.

Pedagogiikan tehtävänä on stimuloida ihmisen oppimisprosesseja. Pedagoginen ajattelu ja toiminta vaatii erityistä valmiutta ja erityistä kykyä, joka perustuu henkilöllä oleviin piileviin asenteisiin ja käsityksiin. Tämänkaltaisia asenteita ovat mm. näkemys oppimisesta, työtavoista ja erityisesti käsitys itsestään oppijana. Henkilön työhön ja työtapaan vaikuttaa pohjalla oleva ihmiskäsitys, näkemys tiedosta ja osaamisesta.

Oppimisen kautta tapahtuva organisaation kehittyminen merkitsee siten jotain aivan muuta kuin tarpeiden luettelointia ja koulutusohjelmien toteuttamista. Aikuiskasvatuksellisesti hyvin sovellettu metodiikka tarvepohjaisten ohjelmien toteuttamisessa voi johtaa yksilön oppimiseen, mutta ei välttämättä kehitykseen organisaatiotasolla.

Oppiminen tuloksellisena koulutuksena

Tarjoamme päivitystä pedagogiseen ajatteluun ja toimintaan Opi ja innosta oppimaan -koulutuksella. Koulutuksen käyneet ovat kertoneet, että “Olen toiminut 18 vuotta koulutustehtävissä. Tämä oli ensimmäinen kerta opetusalan koulutukseen. Erittäin mielenkiintoinen paketti, varsinkin kun ymmärsi teorian ja käytännön yhteyden”. Osallistujat oppivat koulutuksessa uuden tavan tarkastella opetusta ja ohjausta sekä ennen kaikkea ajattelemaan opetusta. Koulutuksen hyöty ilmaistiin näin: “Erilaisten oppimistapojen ymmärtämisestä tulee myös olemaan jatkossa hyötyä erilaisten ihmisten kanssa toimiessa” .

Koulutus antaa osallistujille tietoa kouluttamisen ja oppimaan oppimisen uusista trendeistä. Koulutuksessa viritellään uusia välineitä koulutustilanteiden suunnitteluun, oman työn kehittämiseen, koulutusten toteuttamiseen sekä vuorovaikutustilanteiden ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Koulutus antaa konkreettisia työkaluja, menetelmiä ja taitoa soveltaa pedagogista ajattelua kouluttajan ja johtajan työssä.

Koulutuksesta johtajat, esimiehet ja ohjaajat/kouluttajat saavat uusia tehokkaita työvälineitä ja -tapoja. Koulutuksissa otetaan suoraan tulevaisuuden välineet käyttöön. Tieto- ja viestintätekniikka ja sosiaalinen media tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös koulutukseen. Ohjaajien ja kouluttajien ajankäyttö tehostuu, kun kouluttamisesta tulee hyvin suunniteltu oppimisprosessi. Koulutuksessa omaksutut yhteisölliset työtavat, vuorovaikutustaidot ja -välineet leviävät muidenkin käyttöön, jolloin koko organisaation työskentely tehostuu. Kun kouluttaja/johtaja ymmärtää oppimisen lainalaisuudet/perusteet ja hallitsee opetustilanteet koulutuksen vaikuttavuus paranee. Asiakastyytyväisyys paranee kun oppimisesta tulee positiivinen ja tuloksellinen kokemus.

Ymmärrystä ryhmien toimintaan

Ryhmänohjaustaidoilla ja ryhmädynamiikan ymmärryksellä voidaan tehostaa työskentelyä. Kun oppii ymmärtämään ryhmän toimintaa, voi luoda tehokkaan toiminnan edellytykset ja ohjata ryhmää kohti tavoitteiden mukaista toimintaa.  Ryhmänohjauksesta tarjoamme 3 opintopisteen laajuista koulutusta, joka soveltuu kaikille ryhmien kanssa työskenteleville, esimiehille, kouluttajille ja ohjaajille. Koulutus on ryhmätyöskentelyä, jossa ryhmä tutkii ryhmänä itseään ja toimintaansa. Ryhmätyöskentelyä jäsennetään ryhmäteorioilla työskentelyn lomassa.

Koulutuksen suorittaneet saavat paitsi pedagogista osaamista myös yliopiston antaman todistuksen osaamisestaan. Kouluttajamme ovat ohjauksen, opetuksen ja oppimisen asiantuntijoita.

Tervetuloa kehittämään pedagogista osaamista ja yhteistyötä!

Juvonen-LiisiKirjoittaja on Liisi Juvonen, kouluttaja ja ohjaaja

Aineeton pääoma ei ole uskon asia

aineeton-pääoma-aducate-2

Vaikka jo pidemmän aikaa tieto- ja palveluintensiiviset alat ovat voimistaneet asemiaan, ymmärretään aineettoman pääoman merkitys ja erityispiirteet yhä melko huonosti sekä käytännössä että tutkimustiedonkin valossa. Voidaan myös kysyä, onko johtamisosaaminen muuttunut samassa tahdissa työelämän rakennemuutosten kanssa, jotka ovat johtaneet aineettoman varallisuuden korostumiseen kilpailuedun lähteenä ja sitä kautta yrityksien ansaintalogiikan muutokseen?

Aineettomasta pääomasta ainutlaatuinen kilpailuvaltti

Täysin kiistatonta on se, että organisaatioissa on paljon ns. näkymättömiä, aineettomia asioita, joita on hankala konkretisoida, mitata tai johtaa ja jotka kuitenkin olemassa olollaan vaikuttavat organisaation käyttäytymiseen, sen menestymiseen tai epäonnistumiseen – vähintäänkin samassa määrin kuin näkyvät, hallinnoitavissa olevat ja mitattavat asiat. Voidaan vaikkapa pohtia, kumpi on organisaation toiminnan sujuvuuden kannalta tärkeämpää, eksplisiittinen vai hiljainen tieto, ohjeet vai kokemukseen perustuva tapa tehdä asioita? Ohjaako ihmisten käyttäytymistä näkyvä vai aistit ja tunteet? Kumpi kuvastaa organisaatiota paremmin, sen virallinen tarina vai arjen tarinat?

Toki edellä esitetyn kaltaiset vastakkainasettelut eivät tee asialle oikeutta. Kaikki mainitut asiat vaikuttavat niin tunnelmaan kuin tuloksiinkin.  Yrityksien tulisi nyt panostaa aiempaa enemmän oman aineettoman pääoman kokonaisuutensa tunnistamiseen ja sen johtamisosaamisen kehittämiseen.

Panostus kannattaa, sillä ainutlaatuinen ja vahva toimintakulttuuri ja organisaatio-identiteetti, organisaation arvoihin ja tavoitteisiin sitoutunut motivoitunut henkilökunta, pitkäaikaiset, luottamukseen perustuvat asiakassuhteet tai muutokseen ja uudistuksiin positiivisesti suhtautuva organisaatioilmapiiri voivat olla aistittavissa, mutta eivät kilpailijan kopioitavissa. Siksi juuri ne saattavat olla keskeisimpiä organisaation menestystä selittäviä tekijöitä.

aineeton-pääoma-aducate

Merkityksen rakentamisella on merkitystä

Aineettoman pääoman hyödyntäminen ja johtaminen edellyttävät johdolta kykyä ja valmiutta kriittisesti analysoida paitsi toimintaympäristöön liittyviä kysymyksiä, myös omaa johtamisosaamista, -tapaa ja -asenteita. Valitettavan useassa yrityksessä johtamiskulttuuri heijastelee yhä edelleen teollisen ajan johtamisoppeja, joissa johdon yksinoikeudellisena tehtävänä oli suunnitella, organisoida ja valvoa työtä. Perinteiset mallit eivät kuitenkaan voi toimia tilanteessa, jossa työntekijöiden tiedot, taidot ja erityisesti heidän halunsa antaa ja jakaa osaamistaan organisaationsa käyttöön, ratkaisevat yrityksen menestymisen.

Tänä päivänä johtajan tärkein taito on hänen kykynsä rakentaa merkitystä ja olla aktiivinen osa merkityksen rakentumisen prosessia. Mahdollistaminen ja innostaminen sekä mielekkäiden vuorovaikutuskanavien ja -tapojen rakentaminen ovat niitä keinoja, joilla esimies mahdollistaa parhaan alustan sekä inhimillisen että yhteisöllisen aineettoman pääoman kasvulle ja kukoistukselle yrityksessään.

Tehtävässään johto ei onnekseen ole yksin: yhä laajemmin tiedostetaan, että johtaminen ei ole yksilösuoritus, vaan että johtajuus rakentuu suhteissa. Aineettoman pääoman rakentamiseen osallistuvat kaikki organisaation jäsenet yhdessä – tulevaisuudessa toivottavasti yhä enenevässä määrin tasavertaisesti henkilöiden muodollisesta asemasta riippumatta.

Puusa-Anu-uefKirjoittaja Anu Puusa toimii apulaisprofessorina Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksella. Hän on myös UEF EMBA -koulutusohjelman akateeminen johtaja.

Kirjoitus on julkaistu myös Kaikuluotaimessa 28.1.2015 osoitteessa

https://kaikuluotain.wordpress.com/2015/01/28/aineeton-paaoma-ei-ole-uskon-asia/

Yliopistollista autopeliä

Aducate lean simulaatioTiedättekö mitä saa, kun istuttaa joukon itäsuomalaisia johtajia ja esimiehiä autojen tuotantolinjalle ilman kummempaa perehdytystä? No, minäpä kerron. Ensin saa nähdä hieman epätietoisia ilmeitä. Sitten saa nähdä paineen alla tehtyä haparoivaa kokoonpanotyöskentelyä ja kuulla painostavaa hoputusta. Lopputuloksena tästä kaikesta leluautoja, joista irtoaa tuulilasit, jotka kulkevat väärinpäin ja jotka eivät ehdi asiakkaalle ajoissa.  Välillä ynnäillään tuloksia paperille ja kohta aloitetaan tuotanto alusta pienin muutoksin. Kolmen kierroksen jälkeen hommat sujuvat jo varsin mallikkaasti. Paine ja kiire ovat poissa ja linjalta syntyy mallikelpoisia autoja. Paperilla olevat numerotkin ovat muuttuneet – hyvään suuntaan tietenkin.

Miksi ihmeessä itäsuomalaiset johtajat ja esimiehet sitten ylipäätänsä istutetaan autojen tuotantolinjalle? Varsinkin, kun porukka on kovin monenkirjavaa, eivätkä osallistujien työtehtävät liity autojen valmistukseen mitenkään. No, minäpä kerron senkin. Kyse on Aducaten johtamiskoulutuksesta, jossa syvennytään lean-ajatteluun. Niin, että ihan yliopistollista autopeliä se oli. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että pelkällä autoleikillä ei leania oteta haltuun, vaan ennen peliä osallistujat perehtyivät leanin perusperiaatteisiin perinteisempien menetelmien, kuten harjoitustöiden ja ryhmäkeskustelujen, avulla.

Aducate-lean-simulaatio-1

Kääri hihat ja ala hommiin!

Lean-koulutukseemme osallistuneet joutuivat siis hyppäämään pois mukavuusalueeltaan ja ihan oikeasti ”käärimään hihat ja alkamaan hommiin”, kuten erästä osallistujaamme kehotettiin. Yliopistollinen johtamiskoulutus ei siis ole vain tiukkaa teoriaa – luentoja luentojen perään, kirjallisuutta ja esseetehtäviä, vaan parhaimmillaan se on teorian tuomista käytäntöön, innostumista ja innovointia.  Veikkaan, että tämän edellämainitun lean-koulutuksen opit jäävät osallistujien mieleen vielä pitkäksi aikaa, onhan tässä kuitenkin osuttu osallistujien tunteisiin.

”Kohtaamalla haasteita ja ponnistelemalla vaikeiden asioiden kimpussa tulee samalla houkutelleeksi esiin myös oppimisen myönteiset tunneaallot; uteliaisuuden, innostuksen, ja onnistumisen ilon.” Tiina-Maria Päivänsalo, Oppimisen taidot -blogissa

Uteliaisuus ja innostus huokuivat vielä toisen koulutuspäivän viimeisellä tunnillakin, kun osallistujat miettivät ryhmissä Leania oman työnsä näkökulmasta. Tämän uteliaisuuden ja innon he kantoivat mukanaan työpaikoilleen, ja luvassa on varmasti vielä onnistumisen iloa, kun lean-oppeja aletaan soveltaa käytäntöön. Loppukaneettina mainittakoon erään osallistujan antama palaute, jossa tiivistyy koulutuspäivien anti:

”Virkistävin ja mielenkiintoisin koulutuspäivä pitkään aikaan. Antoi paljon mietittävää omaan organisaatioon.”

Mikäli sinun uteliaisuutesi leania-kohtaan heräsi, niin 2.-3.9.2015 järjestämme Joensuussa toisen toteutuksen Tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä leanin avulla -koulutuksesta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen täällä.

Hana Kivijärvi Aducate

Kirjoittaja Hanna Kivijärvi on koulutussihteeri, joka työskentelee Aducatessa mm. johtamiskoulutusten parissa.

Jo joutui armas aika

Aurinko on melko korkealla, mutta aamu tuntuu hieman viileältä. Silmien edessä vilkkuu edellä taivaltavan isoveljen reppuselkä. Keskustelu harventuu matkan päätepisteen lähetessä kuin itsestään, vain muutama sana enää vaihdetaan. Vähän hengästyttää, ehkä jännittääkin: kouluun tutustumispäivä. Muutamat kymmenet metrit, ja mäkeä ylös johtava oikopolku saattelee opinahjolle. Jälkeenpäin kyläkoulu saattoi näyttää perin vaatimattomalta rakennukselta. Mutta muistan, että tuona toukokuisena aamuna vuonna 1973 se honkien välistä vilkkuvana hohtona avautui eteeni kuin paraskin satulinna. Opettaja saattoi näyttää hieman yllättyneeltä ja isoveli jopa kiusaantuneelta, kun päivän päätteeksi anoin, voisinko mitenkään tulla vielä huomenna uudestaan. Toki se opettajalle sopi. Veikkaan olleeni ainoa koulun historiassa, joka halusi tulla toistamiseen, vaikka oppivelvollisuus alkaisi vasta tulevana syksynä.

Uteliaisuus johdattaa

Sittemmin oppipolku on vienyt verkosto-organisaationa toimivan Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (ISO) johtajaksi ja työn ohessa viimeisimmäksi Itä-Suomen yliopiston EMBA-johtamiskoulutuksen opiskelijaksi. Yhteiskuntatieteilijää kiehtoi, mitä uutta liike-elämän johtamisen koulutus voisi tuoda julkisen sektorin palvelutoiminnan uudistamiseen. Ainakin taloudesta saisi varmasti hyödyllisiä oppeja ja samalla tutustuisi uusiin osaaviin ihmisiin. Itä-Suomen yliopistossa Aducaten tarjoamassa koulutuksessa voisi valita kurssit parhaiten perustyötään palvelemaan ja suorittaa niitä joustavasti jakso kerrallaan allakkaan sovitellen. En lähtenyt matkaan tutkinto vaan uuden oppiminen mielessä, ja suljin pois sellaiset yliopistojen koulutustarjoukset, joissa edellytettiin heti sitoutumista pitkään prosessiin.

Vauhdikkaan johtamisarjen katkaisseet kurssien lähiopetusjaksot ovat jääneet mieleen keitaina. Mielekäs aihe, asiantuntevat luennoitsijat, mainio porukka. Ja sitä talouttakin on sitten todella opiskeltu. Yhtenä työtä teettäneistä, mutta todella antoisista, muistuu mieleen johdon laskentatoimea avannut kurssi. Lukija ei yllättyne, että silmät kirkkaina siellä mietin, kuinka ”mageeta” voikaan olla jossakin isossa firmassa palkata työparikseen juurikin huippuosaava controller, ja laskea ennakoivasti kohti tulevaa kaikkea mahdollista uudistuvaa liiketoimintaa tukevaa. Joku ajattelisi, että auts miten kuivaa – minä pohdin, miten mielenkiintoista ja luovuutta nykytyössäkin ruokkivaa. Talouden tunnuslukuja ei ole esimerkiksi yhdistystoiminnan tueksi juurikaan rakenneltu. Upea mahdollisuus oli sekin, kun sain tuoda koko johtotiimimme mukaan koulutuksen kansainväliselle jaksolle tutustumaan EU:n toimintaan.

Uusi aamu

Aurinko on melko korkealla, mutta aamu tuntuu vielä viileältä. Juhlavaatteiden kanssa askaroimme, päivälle olisi tarjolla kolmet lakkiaiset. Mieheni huomasi, että on kulunut tarkalleen kolmekymmentä vuotta siitä, kun itse painoimme valkolakit päähämme. Ensi maanantaina edessäni olisi EMBA-koulutuksen viimeinen lähiopetusjakso. Toivoin aiheeksi Lean-johtamisfilosofiaa ja se järjestyi. Eikä se herättänyt hämmästystä, vaikka aiemmin jo anelimme, että eikö tälle EMBA-tutkinnolle voisi suunnitella jonkinlaista jatko-osaa… ISO kiitos monista opeista ja erinomaisesta yhteistyöstä Arja, Anna ja kumppanit – uteliaisuus rules!

Tarja-Kauppila-aducateKirjoittaja Tarja Kauppila opiskelee UEF EMBA-ohjelmassamme ja toimii Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtajana.

Hae joustaviin juuri sinun tarpeisiin räätälöityihin EMBA-opintoihin

UEF EMBA:sta johtamisen ammattilaiseksi

johtaminen uef emba

Johtamisessa on kysymys siitä, miten saada ihmiset toimimaan tehokkaammin yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Johtajalta edellytetään kokonaisuuksien hallintaa, vuorovaikutustaitoja, talouden ymmärrystä ja tulevan ennakointia. Moni johtaja on tilanteessa, jossa työelämä on vienyt mukanaan ja vastuut ovat vaan kasvaneet uran edetessä. Työssä tarvitaan yhä enemmän johtamisosaamista ja esimiestaitoja. Opiskeluajoista on saattanut vierähtää aikaa ja tarvitaan tietojen uudistamista. Uusille työkaluille olisi käyttöä. Halua ja tarvetta on

  •         oppia uusia tapoja ajatella sekä kehittyä johtajana
  •         välineille laajempaan ajatteluun ja liiketoiminnan kehittämiseen
  •         kehittyä työssä ja tarjota näin yritykselle paremman mahdollisuuden menestyä
  •         syvällisemmälle asioiden tutkimiselle
  •         uusia ajatuksia ja oppeja vietäväksi organisaation käyttöön

Näitä asioita johtotehtävissä työskentelevät kysyvät hakeutuessaan EMBA-opintoihin ja näihin opinnoissa vastataan.

Executive Master of Business Administration nimikin kertoo, että opinnoissa painotetaan liike-elämässä tarvittavia taitoja. Johtajana kehittyminen kulkee punaisena lankana kaikissa sisällöissä, olipa käsiteltävinä talouteen, markkinointiin, viestintään, rahoitukseen tai myyntiin liittyvät teemat.

EMBA ja MBA?

EMBA ja MBA -ohjelmat ovat kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja johdon ja asiantuntijoiden koulutusohjelmia, joita järjestävät yliopistot ja korkeakoulut.  Erona MBA- ja EMBA-ohjelmalla on, että MBA:ssa opiskelu on yleensä päätoimista, kun taas EMBA on jo urallaan edenneiden ammattilaisten ohjelma. E-kirjain kertoo, että on kysymys täydennyskoulutuksesta. EMBA:n osallistujilla on soveltuva pohjakoulutus ja useamman vuoden työkokemus johtamisesta. Opinnoista haetaan uutta tietoa ja välineitä johtamiseen sekä oman itsensä että työn kehittämiseen.  Opintoihin osallistuvat jatkavat työtään normaalisti, sovittavat lähikoulutuspäivät ja etäopiskelun työn ja muun elämän kanssa.  Opinnot kestävät 2 ½ -3 vuoteen ja useille se muutaman vuoden puristus on ollut palkitsevaa: työ ja ura ovat lähteneet uuteen nousuun.

Innostavia keskusteluja ja tiukkaa asiaa

EMBA:n koulutuspäivissä eri ammateissa työskentelevät asiantuntijat tuovat ryhmään oman osaamisensa ja ajatuksensa. Koulutuspäivien hersyvät keskustelut ja kokemusten vaihto ovatkin parasta antia, ajanhermolla olevia sisältöjä ja taitavia kouluttajia unohtamatta. Opitaan ja oivalletaan yhdessä ja yksin, opitut asiat viedään suoraan käytäntöön ja oman työn kehittämiseen.

Itä-Suomen yliopiston UEF EMBA -ohjelmassa ovat mukana yliopiston vahvat osaamisalat kauppatieteet ja sosiaali-, terveys- ja lääkealan johtaminen. Opiskelijan aiempia johtamisen opintoja huomioidaan, muun muassa PD-, HHJ- ja JET-/YET- opintojen suorittamisesta saa korvaavuuksia EMBA opintoihin.

2015 on juhlavuosi. Iso joukko asiantuntijoita on vuosien aikana päivittänyt osaamistaan EMBA:ssa. Ohjelma käynnistyi Kuopiossa vuosituhannen vaihtuessa ja nyt on 15. vuosi kun Itä-Suomessa jaetaan EMBA-todistuksia.

Lisätietoja

www.aducate.fi/emba

Kinnunen Arja-AducateKirjoittaja

Arja Kinnunen

EMBA-ohjelmasta vastaava suunnittelija Aducatessa