Kuukausi: syyskuu 2022

Julkaistu

Elämä ei ole aina cavaa, mutta onneksi on kava

Ratkaisuja kansainvälisten osaajien työllistämiseen harvaanasutuilla alueilla Itä-Suomessa  

Kontekstilla on merkitystä, kun puhutaan työllistymisestä. Miten sinä työllistyisit asiantuntijatehtäviin maassa, jonka kieltä et osaa? Miten työllistyisit, jos työpaikoista olisi kilpailua ja työnantajat painottaisivat kielitaidon lisäksi maan sisällä kerättyä työkokemusta ulkomailla hankitun koulutuksen ja osaamisen sijaan? Miten vakuuttaisit työnantajat tietotaidostasi?

Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti vaihtuu maahanmuuton yhteydessä. Työllistymisen näkökulmasta merkitykselliseksi nousee muuttajan kannalta yllättäviä asioita ja osa aiemmin hankitusta koulutuksesta ja osaamisesta mitätöityy uudessa ympäristössä. Moni Suomeen muuttaneista korkeakoulutetuista osaajista ei ajatellut työuransa alussa, että merkittäväksi työllistymisen portinvartijaksi voisi muodostua niinkin tuntematon ja maailman mittakaavassa erikoinen asia kuin suomen kieli.

Kun työllistymisen kontekstina on Itä-Suomi

Maahanmuuttaneiden työllistyminen Suomessa poikkeaa negatiivisesti suomalaistaustaisten työllistymisasteesta. Eroja on myös siinä, tarkastellaanko pääkaupunkiseutua vai harvaanasuttuja alueita. MOKOMA-hankkeessa lähdettiin ratkomaan Itä-Suomen harvaanasuttujen alueiden työllisyyden kohtaanto-ongelmien yhtä osa-aluetta: alueella asuvien korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllistämiseen vaikuttavia tekijöitä. Monipaikkainen valmennus asiantuntijatehtäviin korkeasti koulutetuille maahanmuuttaneille -hanke (2020–2022) toteutettiin Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulujen sekä Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Hanke toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön jatkuvan oppimisen erityisavustuksella.

Harvaanasuttu alue viittaa maantieteellisesti laajaan, mutta vähäväkiseen alueeseen. Koimme tärkeäksi yhdistää kahden maakunnan korkeakoulujen maahanmuuttotyön ja S2-opetuksen osaamisen, tekijät ja kohderyhmän. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa korkeakoulutetut maahanmuuttaneet kamppailevat hyvin samankaltaisten työllistymiseen liittyvien kysymysten kanssa. Kansainvälisiä suuria yrityksiä on alueilla verrattain vähän, joten työelämässä tarvitaan usein suomen kielen taitoa. Alueilla on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden resurssit palkata uusia työntekijöitä ovat rajalliset. Korkeasti koulutetuilla osaajilla on monipuolista osaamista, mutta ei verkostoja, ja kokemuksen saaminen Suomessa koulutusta vastaavissa työtehtävissä on vaikeaa. Kotoutumiskoulutuksen aikainen suomen kielen oppiminen ja siihen kytkeytyvät työelämäharjoittelut tapahtuvat usein ympäristöissä, joissa työtehtävissä pärjää vähäisillä suomen kielen taidoilla. Asiantuntijat pääsevät kotoutumisen aikana harvoin tutustumaan oman alansa työpaikkoihin.

Korkeasti kouluttautuneiden työllistymisen esteet työllistymisen mahdollistavien pääomien näkökulmasta

Korkeasti koulutetuilta osaajilta kysyttiin hankkeen aikana työllistymisen ongelmista (Jarovaja 2022).  Heidän nimeämiään työllistymisen esteitä voidaan tarkastella Tomlinsonin nimeämien viiden työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavan pääoman avulla ja siten tehdä näkyviksi yksilön työllistymiseen liittyvien pääomien sidoksisuus suhteessa ympäristöön (Nikander, Hannula & Rantanen 2021, 57–58). Kokemuksista käy ilmi, kuinka korkeasti koulutettujen saavutettu inhimillinen pääoma (koulutuksen ja työkokemuksen kautta saavutettu osaaminen) kyseenalaistuu ja ”markkina-arvo” katoaa Suomeen muutettaessa. Työllistymisen kannalta keskeinen sosiaalinen pääoma rakentuu verkostoissa, jotka nousevat keskeisiksi tekijöi. Sosiaalinen pääoma tulee näkyviin muiden hyväksynnän kautta: nähdäänkö Suomeen muuttanut henkilö korkeakoulutettuna ammattilaisena vai asemoidaanko hänet ensisijaisesti maahanmuuttajan kategoriaan, ja siten usein autettavaksi ja huonosti suomea osaavaksi? Asemoinnin ja kategorisoinnin kautta ympäristö sekä mahdollistaa että evää verkostosuhteiden rakentumisen.

Kulttuurinen pääoma viittaa siihen, miten toimitaan ja miten tunnistaa hyväksyttävän toiminnan ja pelisäännöt. Tämä tulee esille muun muassa siinä, miten työnhakija tuntee tai ei tunne suomalaisia rekrytointikäytäntöjä ja -kanavia sekä niihin sisäänrakennettuja odotuksia. Identiteettipääoma tulee osaajien kokemuspuheessa esiin oman osaamisen ja vahvuuksien kuvaamisen haasteena ja toisaalta siinä, miten ohjauksen tuella identiteettipääoman voikin ottaa uudella tavalla käyttöönsä. Psykologinen pääoma on monilla koetuksella osaamisen ”nollaamisen”, työttömyysjaksojen ja työllistymisen esteiden edessä. Keskeinen merkitys onkin psykologisella tuella ja ohjauksella, vertaisryhmällä ja onnistumisen kokemuksilla esimerkiksi harjoittelun kautta.  

Ratkaisuna KAVA – asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus kansainvälisille osaajille

MOKOMA-hankkeessa suunniteltiin ja pilotoitiin KAVA – asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus kansainvälisille osaajille, joka edistää korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin Itä-Suomessa. Koulutuksen kehittämisessä huomioitiin myös työnantajien toiveita ja näkökulmia, ja sen suunnittelu lähti liikkeelle todetusta tarpeesta korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden keskuudessa.

KAVA-koulutus yhdistää uravalmennuksen suomi toisena kielenä -opetukseen. Koulutuksen keskeinen tavoite on ollut mahdollistaa työharjoittelu omaa asiantuntemusta vastaavissa tehtävissä Suomessa. Koulutus tukee ja rohkaisee suomen kielen käyttöön työkontekstissa, avaa suomalaisia rekrytointikäytäntöjä asiantuntijatehtävissä eri aloilla, tukee henkilökohtaisia urasuunnittelutaitoja osaamisen, ei niinkään ammatin näkökulmasta ja tarjoaa konkreettisia verkostoitumisen ja omaan alaan tutustumisen mahdollisuuksia.

KAVA-koulutus edisti kansainvälisten osaajien työllistymistä Itä-Suomessa

Hankkeen aikana KAVA-koulutus pilotoitiin kaksi kertaa 30 opintopisteen kokonaisuutena. Koulutukseen haki vajaat 100 korkeasti koulutettua maahanmuuttanutta, joista koulutuspilotteihin valittiin yhteensä 41 opiskelijaa. Koulutuksen suoritti kokonaisuudessaan 26 opiskelijaa, joista 10 oli työllistynyt hankeaikana asiantuntijatehtäviin, pääasiassa määräaikaisiin työsuhteisiin. Tutkintokoulutuksen aloitti 8 koulutuksen suorittanutta, joista 6 aloitti korkeakoulututkinnon Suomessa. Suurin osa myös opiskeli suomenkielisessä tutkintokoulutuksessa. Hankeaikana yksi koulutukseen osallistuneista perusti oman alansa yrityksen ja työllistää tällä hetkellä itse itsensä. Lähes kaikkien koulutukseen osallistuneiden elämäntilanne oli muuttunut, kun koulutuksen päättymisestä oli 4–12 kuukautta. Muutamalla opiskelijalla oli tilanne suurin piirtein sama kuin ennen koulutusta tai jatkosuunnitelmat ja pyrkimykset eivät olleet vielä todentuneet käytännössä. Osallistujat itse avaavat muutosta Miten työelämän asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus on muuttanut maahanmuuttajien elämää -podcastissa.

Kuvateksti: KAVA-koulutukseen osallistuneet ja koulutuksen suorittaneiden tilanne syyskuussa 2022.

Toisaalta koulutuksen keskeyttämisprosentti oli piloteissa varsin suuri, etenkin toisessa toteutuksessa. Koulutus ei soveltunut päivätöissä käyville, vaikka hakuvaiheessa opiskelijat olivat arvioineet pystyvänsä yhdistämään työn ja opiskelun. Erityisesti tutkimusta tekevät tohtorit, jotka toivoivat laajentavansa työllistymismahdollisuuksiaan Suomessa, näkyivät joukkona, jonka oli vaikeaa yhdistää intensiivinen työ läsnäoloa vaativaan opiskeluun. Kolme opiskelijaa keskeytti koulutuksen siirtyäkseen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen tai työvoimakoulutukseen. Muista syistä keskeyttäneitä oli lopulta varsin vähän.

Verkkojulkaisusarja kokoaa vinkit kansainvälisten osaajien työllistämisen edistämiseen

Koulutuksen tulokset korkeasti koulutettujen maahanmuuttaneiden työllistämisen edistämisessä Itä-Suomessa ovat kiistattomat. Haluammekin jakaa hankeaikana tekemiämme havaintoja, ajattelua ja pedagogiikkaa kehitetyn koulutuksen taustalla. Tämä julkaisu käynnistää verkkojulkaisusarjan, jossa avataan eri näkökulmista KAVA-koulutuksen toteutuksen ratkaisuja ja niiden merkitystä osallistujien oppimiseen, urasuunnitteluun ja työllistymiseen.

Syksyllä 2022 julkaistavissa verkkoartikkeleissa tullaan käsittelemään muun muassa seuraavia teemoja:

  • yhteisopettajuuden hyötyjä suomen kielen opetuksessa
  • monipaikkaisuus verkkokoulutuksen sijaan
  • digioppiminen ja verkko-oppimisen kehittäminen
  • asiantuntijaharjoittelu ja työelämäyhteistyön merkitys
  • kielivalmennus harjoittelun aikana
  • opiskelijan toimijuuden muutos valmennuksen aikana.

Lisäksi julkaisemme syksyn aikana joukon lyhytvideoita sekä uraohjauksen että suomi toisena kielenä kielen -opetuksen käyttöön.

Tavoitteena on juurruttaa KAVA-koulutusmalli osaksi Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulujen sekä Itä-Suomen yliopiston koulutustarjontaa. Koulutus mahdollistaa sujuvammat polut työelämään niin alueelle muuttaneille osaajille kuin korkeakoulujen kansainvälisistä tutkinto-ohjelmista valmistuneille opiskelijoille.

Kirjoittaja:
Kirsi Autio
MOKOMA-hankkeen projektipäällikkö
Lehtori VTM, KM
Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Jarovaja, A. 2022. KAVA-koulutus auttaa ratkaisemaan maahanmuuttajien työllistymisen ongelmia. Verkkojulkaisu. Pulssi-portaali. Karelia-ammattikorkeakoulu. [23.8.2022]
Jarovaja, A. 2022. Miten työelämän asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus on muuttanut maahanmuuttajien elämää. Podcast. Pulssi-portaali. Karelia-ammattikorkeakoulu. [9.6.2022]
Nikander, L., Hannula, H. & Rantanen, O. 2021. Uraohjauksen rakenteiden ja mallien yhteiskehittäminen työllistymispääomien viitekehyksessä. Teoksessa Isosuo, T., Karttunen, M. & Komonen, K. (toim.) Hyvä, parempi, paras tulevaisuuden uraohjaus. Käytännön kokeilut ja suositukset. XAMK kehittää 163. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-366-2

Julkaistu

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta 1 – Kiihtyvä kiertotyö

Työn tulevaisuutta voi tutkia, mutta sitä on vaikea ennustaa. Tässä blogisarjassa esitän viisi ennustetta työelämän ja työn tekijöiden tulevaisuudesta, kunkin omana bloginaan. Näkemykseni olen suodattanut kirjavista lähteistä niitä edelleen luovasti kuvitellen. Lähteitä ja lukuvinkkejä löydät blogien lopusta ja linkeistä.

Ennakoimattomat muutokset ja arvovalinnat sysäävät kiihtyvään kiertotyöhön

Minun jo yli 30 vuotta kestäneen työurani aikana on toistuvasti puhuttu työelämän nopeista muutoksista. Niin nytkin. Muutoksen ajureita ovat teknisten, taloudellisten ja globaalien tekijöiden ohella myös sukupolviin ja yksilöihin liittyvät tekijät.  Ihmisten yksilölliset arvot vaikuttavat työhön liittyviin valintoihin eri tavalla kuin joskus aiemmin. Tällä hetkellä työpaikkojen ja alan vaihtaminen on kiivasta. Työmarkkinat myllertyivät pandemian seurauksena, jolloin esimerkiksi Yhdysvalloissa käynnistyi ennätyksellinen irtisanoutumisaalto. Meillä Suomessa tehtyjen kyselyiden mukaan lähes kaikki alle 30-vuotiaat hoitajat ovat harkinneet alanvaihtoa ja puolet opettajista miettii samaa. Moni lähtee eläkkeelle kokonaan eri alalta, johon on kouluttautunut tai jossa on työuransa aloittanut. Osaajapula vaivaa monia yrityksiä samaan aikaan, kun joustavan, kattavan ja jatkuvan oppimisen muodot kehittyvät. Uusia ammatteja syntyy ja entisiä hiipuu pois. Hahmotan kiihtyvän kiertotyön tarkoittavan sitä, että työ identiteetin lähteenä kevenee entisestään. Työ ja erityisesti palkkatyö arvona ja elämää keskeisesti määrittävänä tekijänä korvautuu vaihtuvina töinä, ammattialoina ja työpaikkoina. Moni tekee jo nyt kahta hyvinkin erilaista työtä ja lähitulevaisuudessa työn katkot, vaihdokset ja urakäännökset tapahtuvat yhä nopeammin.

Työelämän bumerangit palaavat takaisin

Toinen kiihtyvä ilmiö on bumerangina entiseen työpaikkaan palaaminen. BBC Worklifen mukaan paluu entisen työnantajan leipiin saattaa vaikuttaa askeleelta uralla taaksepäin, mutta tosiasiassa se voi olla johdonmukainen askel eteenpäin. Joillekin työntekijöille yrityksen vaihtaminen voi olla nopea tie ylenemiseen sekä mahdollisuus hankkia uutta osaamista ja kokemusta. Siksi he ovat hyvin kiinnostavia ehdokkaita entisen työnantajan avainpaikkojen rekrytoinneissa. Uralla etenemisen lisäksi palaajat omaavat useita psykologisia etuja: heillä on realistinen kuva työpaikasta, sen kulttuuriin ja työympäristöön sijoittuminen on sujuvaa ja siten heidän on helppo keskittyä uusien tehtävien omaksumiseen. Paluu kuvastaa useimmiten myös vahvaa motivaatiota: ruoho ei ehkä ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Työnantajan hyötynä on saada talon tavat tunteva työntekijä takaisin uutta osaamista ja kokemusta hankkineena.

Työn nelivetovoima

Työhön ja työpaikkojen vaihtamiseen liittyy nelivetovoima: houkuttelevuus, toimeentulo, mielekkyys ja yhteisöllisyys. Osaajapulan riivaamilla aloilla työnantajien on maksimoitava nämä vetovoimatekijät ja minimoitava työntövoimat, kuten esimerkiksi ylikuormittaminen, eettisesti kyseenalaiset toimintatavat tai huono johtaminen. Työnantajan näkökulmasta kiertotyön yleistyminen tarkoittaa tarjottavan työn houkuttelevuuden vahvistamista. Vastuullisen työnantajamaineen merkitys kasvaa ja itse työn ohella tarvitaan muitakin houkuttimia tulevaisuuden työntekijöiden saamiseksi ja pitämiseksi. Joskus tämä voi tarkoittaa yhteisöohjautuvia, lähes ilman johtajia toimivia matalan hierarkian organisaatioita

Työarvot vaikuttavat työpaikkojen valintaan ja vaihtamiseen. Klaus Helkaman ja Anna Makkosen mukaan työ itsessään on jatkuvasti ollut kärkiarvoja, mutta yksilötasolla työn arvo ja merkitys vaihtelevat suuresti. Miten lähitulevaisuudessa arvostamme esimerkiksi ahkeruutta, pitkäjänteisyyttä, tunnollisuutta, täsmällisyyttä, järjestelmällisyyttä tai säästäväisyyttä?

Ilmarisen tutkimuksen mukaan varsinkin nuoret arvioivat työn merkityksellisyyden ja pehmeiden työtaitojen eli soft skills -taitojen merkityksen lisääntyvän. Vastuullisuuteen ja eettisyyteen liittyvien arvojen ohella arvostetaan myös työn fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta: sitä että ei telo itseään, pala loppuun, tule kiusatuksi tai jumitu työyhteisön riitoihin. Joskus turvallisuus on liittynyt työn jatkuvuuteen. Tulevaisuudessa turvallisuuteen liittyy muutakin: työltä odotetaan omaehtoista mahdollisuutta tehdä itsensä näköistä työtä, jossa on kohtuullisesti haastopainetta, onnistumisen mahdollisuuksia ja kehittymisen paikkoja.

Miten tulevaisuuteen sitten pitäisi suhtautua?

Ennusteiden mukaan vahvimmin työtä ja osaamisvaatimuksia muuttavia megatrendejä ovat väestön ikääntyminen ja muuttaminen, teknologian muutos, globalisaatio ja vihreä siirtymä.  OECD Learning Compass 2030 erottaa kolme erilaista tulevaisuuden osaamisaluetta ja niihin sisältyviä taitoja:

  1. Kognitiiviset ja metakognitiiviset taidot, joihin sisältyvät
    kriittinen ajattelu, luova ajattelu, oppimaan oppiminen ja itsesäätely
  2. Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, joihin kuuluvat
    empatia, pystyvyys, vastuullisuus ja yhteistyöosaaminen
  3. Käytännölliset ja fyysiset taidot, joihin sisältyvät
    uuden tiedon käyttö, viestintätekniikka ja uusiutuvat digitaidot

Osaamisvaje Suomen työmarkkinoilla on yhä selvempää ja huolenaihe korkeamman tason osaamisen riittävyydestä kasvaa, kun otetaan huomioon väestörakenteen muutos ja koulutustason pysähtyminen. Osaamisen kehittämisen ja koulutuksen on nojattava vahvasti tulevaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa rohkeaa panostamista monialaisiin metakognitiivisiin, pehmeisiin ja käytännöllisiin taitoihin. Kiihtyvä kiertotyö edellyttää nopeasti käyttöön otettavaa, kestävää ja moneen tarpeeseen soveltuvaa osaamista.

Seuraavassa blogissa Elämänhuoltajat pohdin mm. ajattelun ja käytännön taitojen yhdistelmiä ja miten arvovalinnat niitä muokkaavat. Blogisarja kokonaisuudessaan:

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta – blogisarjan johdanto
Kiihtyvä kiertotyö
Elämänhuoltajat
Työ siellä, elämä täällä – paikkariippumaton työ
Kiltit pomot, ilkeät järjestelmät
Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit

PsT Pauli Kallio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, joka työnsä ja väitöstutkimuksensa myötä on seurannut satoja johtamispolkuja ja kuunnellut työyhteisöjen tarinoita erilaisissa käänteissä ja kipupisteissä. Näiden lisäksi hän on työskennellyt maatiloilla, rakennuksilla, postissa, teatterissa, terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa, luokissa ja luentosaleissa sekä viime aikoina enimmäkseen tietokoneen äärellä.

Lähteitä ja lisäluettavaa:
Huttunen, E. (2010) Weak signals
Sitra, Heikot signaalit
KEVA (2021) Vastuullinen työnantaja-tutkimus

Julkaistu

Tutkimusmatka tulevaisuuden digi- ja mediataitoihin

Itä-Suomen yliopiston DigiErko-koulutus ja Mediakasvatusseura järjestivät syyskuun alussa Tutkimusmatka tulevaisuuden digi- ja mediataitoihin -seminaarin. Hybriditilaisuus järjestettiin verkossa ja Joensuussa Itä-Suomen yliopiston kampuksella.

Paikalle oli saatu useita huippuasiantuntijoita. Pitkän linjan mediakasvatuksen tutkija ja Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Reijo Kupiainen piti silmiä avaavan puheenvuoron siitä, millainen on nykyinen ja tuleva mediaympäristö, ja millaisia medialukutaitoja tarvitaan tulevaisuudessa. Sitrassa projektijohtajana työskentelevä Jukka Vahti käsitteli omassa puheenvuorossaan nykyisyyttä ja tulevaisuutta digitaalisen vallan ja demokratian näkökulmista. Lisäksi seminaarissa esiintyi Eetti ry:n globaalikasvatuksen asiantuntija Minna Laakso. Hän kertoi viherpesusta ja viherväittämistä. Kaikista puheenvuoroista nousi vahvasti esille kriittisen ajattelun tärkeys. Se sai kuulijan miettimään, millaisessa mediamaailmassa elämme, mikä on totta ja mikä on manipulaatiota.

Puheenvuorojen välissä järjestettiin DigiErko-kehittämishankkeiden posterikävely, jossa ääneen pääsivät valmistuvat neljännen vuosikurssin opiskelijat. DigiErko-koulutus on kaksivuotinen työelämässä toimiville opettajille suunnattu digipedagogiikkaan keskittyvä monimuotokoulutus. Oleellinen osa koulutusta on kehittämishanke, joka kytkeytyy vahvasti opiskelijan omaan työhön opettajana. Kuvassa valmistuva DigiErko, luokanopettaja Teija Paavilainen kertoo tuottajalähtöisestä oppimisprosessista, jonka keskiössä on oppilaan aktiivinen rooli oman oppimisen tuottajana.

Asiantuntijapuheenvuorojen ja posterikävelyn lisäksi tapahtumaan sisältyi työpajoja. Eetti ry:n vastamainostyöpajassa kokeiltiin vastamainosten tekoa globaalikasvatuksen asiantuntijan Minna Laakson johdolla. Pajassa jaettiin käytännön vinkkejä, kuinka vahvistaa nuorten mediataitoja vastamainosten avulla.

Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja Silja Penttisen työpajassa osallistujat pääsivät kokeilemaan, miltä tuntuu matkata virtuaalimaailmaan. Osallistujat vierailivat AltspaceVR-ympäristöön rakennetulla yliopistokampuksella ja sen vapaa-ajan saarella. Saarella kaikki pääsivät saunomaan, pelaamaan koripalloa ja paistamaan nuotiolla vaahtokarkkeja. Saarella olisi viihtynyt paljon kauemminkin!

Pakohuonepedagogiikkaan ja Itä-Suomen yliopiston Sm4rt LOC pakohuonelaboratorioon tutustuttiin Juho Kahilan ja Ville Tahvanaisen vetämässä työpajassa. Pakohuonepedagogiikasta ja pelillisyydestä kiinnostunut seminaariväki testasi pakohuonepeliä ja inspiroitui pelillisyyden ja pakohuonepedagogiikan mahdollisuuksista opetustyössä. Pakopeli imaisi osallistujat kiitettävästi mukaansa ja osa myös onnistui pelastamaan ihmiskunnan.

Yksi pajoista oli Mediakasvatusseuran kulttuurisensitiiviseen mediakasvatuksen työpaja. Työpajassa tutustuttiin kulttuurisensitiivisen mediakasvatuksen kulmakiviin ja hyviin käytäntöihin sekä keinoihin turvallisempien tilojen luomiseksi.

Lisäksi Mediakasvatusseura ja Sitra järjestivät yhdessä datataloustaitojen merkitykseen ja digitaaliseen sivistykseen painottuvan työpajan. Pajassa pohdittiin ja tarkasteltiin datan merkitystä arjessa ja poimittiin käytännön vinkkejä datataloustaitojen opetukseen sekä oman datan hallintaan.

Tutkimusmatka digi- ja mediataitojen tulevaisuuteen –seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ajankohtaistapahtuma. Oli hienoa saada tällainen tapahtuma Joensuun kampukselle. Digi- ja mediataitojen tulevaisuudesta kiinnostuneiden kannattaa seurata Mediakasvatusseuran sivuja ja DigiErkoUEF Facebookia, LinkedIn:ä ja Twitteriä. Myös haku marraskuussa alkavaan DigiErko-koulutukseen on edelleen auki.

Julkaistu

Juha Marjala, kuka olen? Mistä tulen? Mitä teen? 

Elämässä tulee tehtyä valintoja, jotka ohjaavat meitä eteenpäin. Jälkikäteen vasta näkee mihin nämä valinnat ovat meidät johdattaneet. Itse olen ollut rohkea ja tehnyt nopeita päätöksiä, jotka nyt jälkeenpäin tarkasteltuna näyttäytyy siten, että juuri näinhän sen pitikin mennä. Aika ajoin kannattaa miettiä, mitä haluan omalta uraltani ja elämältäni. Se, että asioita on jo miettinyt auttaa tekemään päätöksen hetkellä oikeita ratkaisuja. Pystyn laskemaan työurani kannalta tärkeimmät päätökset yhden käden sormilla.  

Olen syntynyt Savukoskella Itä-Lapissa, käynyt kouluni lukioon asti siellä. Sain siellä hyvin yksilöllistä opetusta ja osaan arvostaa pienen ryhmän tuomia etuja opiskelussa. Meitä oli onneksi kuitenkin kaksi, jotka kirjoittivat lukiosta pitkän matematiikan. Kannustettiin toinen toisiamme ja kilpailimme osaamisessa koko lukion ajan, näin pääsimme erinomaisiin tuloksiin ylioppilaskirjoituksissa. Olen aina pitänyt numeroista ja tykkään niitä pyöritellä. Päätös numero yksi lähdin Helsingin yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen matematiikkaa syksyllä 2004. Sen jälkeen kävin varusmiespalveluksen vuoden 2005 aikana. Armeijan jälkeen minulla olikin sitten patoutunutta opiskeluintoa ja aloitin lisäksi farmasian opinnot syksyllä 2006.  

Valokuvaaja Jere Alén Kuopio

Farmasian opiskelijana tein seuraavan tärkeän päätöksen vuonna 2009, viimeisessä harjoittelussa aukesi tilaisuus sopia kesätöistä. Kemijärvellä olin harjoitteluissa, kun siellä töissä oleva proviisori sai apteekin Evijärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Innokkaasti lähdin uuteen paikkaan ja sieltä löysin tulevan puolisoni. Nykyään asumme Suomussalmella ja meillä on kolme lasta. Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijaksi opiskelu Itä-Suomen yliopiston Aducatessa 2012–2013 oli seuraava iso askel urallani. Apteekkarin kanssa käymissä kehityskeskusteluissa tähän aukeni minulla hyvä mahdollisuus, jonka käytin hyväkseni.  

Sairaanhoitajaksi päädyin todellakin sattuman kautta ja se vasta olikin nopea päätös. Vuonna 2019 minulla oli tulossa täyteen 10 vuotta farmaseuttina, kävin reflektointia mitä haluan uraltani ja miten voisin kehittyä. Samaan aikaan Kajaanin ammattikorkeakoulu ilmoitti Innovative Nurse hankkeesta, jossa koulutettaisiin sairaanhoitajia Suomussalmella. Sitten sattui yhtenä maaliskuun päivänä haasteellinen asiakas, joka antoi todella tiukkaa palautetta hyvinkin pienestä asiasta. Hän oli hakenut minulta insuliinikyniä edellisenä syksynä ison ja pienen paketin, pienemmässä paktissa oli huonommat päiväykset ja hän oli jättänyt sen käyttämisen myöhemmäksi. Niinpä kaksi insuliini kynää ehti mennä vanhaksi. Täytin heti sen asiakkaan jälkeen hakupaperit sairaanhoitajaksi, enkä ole jälkeen päin päätöstä katunut.    

Viimeisin iso päätös oli hakea Jatkuvan oppimisen keskukselle lääkealan suunnittelijaksi ja oli hienoa, että minut valittiin. Minulla on nyt reilu kuukausi takana työskentelyä täällä. Olen päässyt luomaan uutta kehittelemällä uusia koulutuksia, opettamaan reseptioppia, tehnyt opiskelijoita varten tallenteita ja pyörittelemään numeroita laskiessani tarjouksia. Täällä pääsen käyttämään kaikkea osaamistani monipuolisesti ja pääsen haastamaan itseni joka päivä. Olen erittäin innostunut tästä mahdollisuudesta ja vahvuutena näen tämän oman monipuolisen koulutustaustani. Moniammatillinen yhteistyö ja sairaanhoitajien lääkealan osaamisen kehittäminen on tavoitteita, joihin pyrin uusilla koulutuksilla vastaamaan. Toisaalta mietin myös mitä sairaanhoitajien osaamista voisin tuoda farmasistien puolelle. Voi olla, että myös tästä löytyy hyviä koulutuksien aiheita tulevaisuudessa. 

Bloomin taksonomian tasojen 1-6 (muistaminen ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, arvioiminen ja luominen) avulla voin peilata minkä tasoista osaamista voin odottaa koulutettavilta opiskelijoilta ja miten asetan tavoitteet osaamiselle koulutuksen jälkeen. Toisaalta tämän avulla myös ymmärrän, että aikaisemmin olen apteekkiurallani liikkunut lääkehoidon arviointeja tehdessäni korkeintaan arviointitasolla. Nyt olen luomassa uutta kehittelemällä terveysalan lääkelistan tarkistuskoulutusta. Huomaan, että koulutusta suunniteltaessa minun täytyy ymmärtää asiakkaan näkökulma ja heidän tavoitteensa koulutukselle. Lisäksi opiskelijoiden näkökulma on hyvä ottaa huomioon, miten tämä koulutus vastaa ja kehittää heidän osaamistaan. Lopuksi pitää kehitellä mittarit, joilla voidaan arvioida koulutuksen vaikuttavuutta ja sitä mitä saatiin aikaiseksi. Näitä eri näkökulmia yhdistelemällä ja vastaamalla kysymyksiin miksi opetan tätä ja mitä hyötyjä tällä koulutuksella on saan aikaiseksi vaikuttavan koulutuksen työelämän tarpeisiin. 

Kannustan kaikkia tekemään rohkeasti päätöksiä omassa elämässänne, aina ei voi tietää heti onko päätös oikea. Yleensä sen näkee vasta vuosien jälkeen ja ymmärtää miten juuri tämä on vienyt minua eteenpäin. Joskus se voi olla yksittäinen koulutus, minun tapauksessani esimerkiksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutus oli sellainen. En muuten olisi nyt tässä tehtävässäni Jatkuvan oppimisen keskuksella. Kannattaa olla avoimena ja aina jos tule hyviä tilaisuuksia lähteä mukaan oppimaan uutta niin ehdottomasti suosittelen. Ymmärrän, että näihin laajempiin koulutuksiin voi liittyä myös taloudellista riskiä omasta toimeentulosta. Jokaisen tulee arvioida asiaa omista lähtökohdistaan, mutta silti yleensä ottaen opiskelu kannattaa aina. Itse olin sairaanhoitaja opintojeni aikana palkattomilla opintovapailla, mutta laskeskelin että ensinnäkin koulutus antaa minulle mahdollisuuksia tehdä uusia valintoja työuralla ja toiseksi saan uuden oppimisen kautta mielenkiintoista sisältöä elämääni. Opiskelu ja itsensä kehittäminen on pitkäjänteistä tekemistä, ehkä juuri siitä syystä myös kestävyysurheilu on lähellä sydäntäni. Vapaa-ajalla ultrajuoksuissa olen saanut haastaa itseni myös fyysisesti ja sieltä olen saanut huikeita onnistumisen tunteita esimerkiksi suoriutumalla Ylläs-Pallas-Hetta reitiltä maaliin 130km matkalla.

Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Juha on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä. Juha vastaa myös sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen koulutuksen reseptiopin opinnoista ja Juha on sitä kautta innostunut opettamisesta.    

Julkaistu

Tiedätkö tuntihintasi? Kannattava tapa ajatella on harjoiteltavissa!

Hei, johtaja! Oletko koskaan miettinyt, millainen hintalappu työpäiväsi aikana tekemiisi tehtäviin laitettaisiin? Minkä hintaista organisaatiollesi on, kun vastaat tunnin sähköposteihin? Entä se lounas, tuottiko se lisämyyntiä tai uusia ideoita? Moni voi kokea, että rahan kautta omien tehtävien arvottaminen ei tunnu sopivalta tai se on jopa ahdistavaa, vaikka vain leikkien se voi olla silmiä avaava kokemus, jos vastaavaa ei ole ennen tehnyt. Pohdinnan voi aloittaa henkilökohtaisen elämän kautta: vapaa-aikamme on meille usein niin arvokasta, että olemme valmiita maksamaan palveluista, jotka vapauttavat aikaamme. Ostamme kodin siivousta, remontteja tai huoltotöitä palvelua tuottavilta tekijöiltä, jolloin meidän ei tarvitse käyttää työltä jäävää aikaa näihin puuhiin. Hektinen elämänrytmi saa arvottamaan aikaa usein rahaa tärkeämmäksi. Tai sitten pidämme siivoamisesta ja laitamme tuon rahan mieluummin uuden polkupyörän hankintaan. Entä jos miettisit samaa työssäsi?

Sähköposti kilahtaa, että reskontrassa olisi maksatuksen hyväksymistä odottavia laskuja. On hyvin tärkeää, että organisaation toimintaa johtava henkilö on perillä ostojen kehittymisestä ja rahaliikenteestä, mutta olisiko sinun aikasi kuitenkin paremmin kohdennetussa ja tuottavammassa käytössä esimerkiksi vastaamassa asiakkaan soittopyyntöön tai myyntipäällikön mukana jututtamassa potentiaalista uutta yhteistyökumppania kuin käymässä läpi reskontralistaa? Esimerkki on elävästä elämästä. Kohtaamisesta, jossa pohdittiin lopulta yrittäjäjohtajan oman ajan hintalappua ja mitä tuottavuus hänen työssään voisi tarkoittaa. Päädyimme tulokseen, että jokainen hetki, jonka hän käyttää toimiin, jotka voitaisiin hoitaa tilitoimistosta käsin, on pois lopulta yrityksen myynnistä.

Kannattava tapa ajatella on mielentila ja sitä voi laajentaa edellä kuvatusta jokapäiväiseksi. Puhumme vaihtoehtoiskustannuksesta, kun tarkoitamme tilannetta, jossa kustannusnäkökulmasta olemme valitsemassa meille parhainta vaihtoehtoa. Rinnalle ehdottaisin vaihtoehtoiskannattavuuden pohdintaa. Tietoisuutta siitä, millainen hinta tunnillani on ja tietoista pohdintaa siitä, käytänkö tuntini toimintaan, joka lopulta edistää organisaationi kannattavuutta lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. 

Kannattavaa tapaa ajatella omaa työtä ja organisaatioiden päivittäistä toimintaa pohditaan syvemmin UEF Executive MBA -koulutuksen Talouden johtaminen -opintojaksolla. Tervetuloa mukaan! 

Päivi Kosonen KTM (väit.) toimii kouluttajana UEF EMBAn Talouden johtamisen -opintojaksolla. Päivi on laskentatoimen yliopisto-opettaja kauppatieteen laitoksella. Päivi on tutkinut johtajan talouspuheen ja luottamuksen välisiä merkityksiä ja hän on erityisen kiinnostunut kannattavuudesta ja kuinka sitä voidaan soveltaa niin arjen valinnoissa kuin yritystoiminnassakin.