”On aika päivittää strategia.” Lause ei aina herätä suurempia intohimoja: pahimmillaan pakkopullaa, usein rutiinisuoritus. Olisiko seuraava kierros jotain muuta: uudistettaisiin strategiatyön tarkoitus ja tavoite, ihmisten osallisuus ja vuorovaikutus sekä strategiamenetelmät ja -esitystavat? Ei hienoa ja kaukaista vaan osallistavaa ja käytännöllistä.
”Mikä on strategiamme?”
Itsestään selvä kysymys, joka usein myös tuottaa itsestäänselvyyksiä: yleisiä toiveita ja tuttuja adjektiiveja. Halutaan olla johtavia, asiakaslähtöisiä, kasvavia tai kannattavia. Haluaminen ei ole erottuva strategia, jos strategia lainkaan. Haluaminen ei vielä paljon vaadi eikä paljon annakaan. Kiinnostavampi lähtökohta on tunnistaa ja kiteyttää aitoja strategisia kysymyksiä, johon organisaatiolla ei vielä ole valmiita, yhteisiä tai riittävän laadukkaita vastauksia. Kysymyksiä, jotka ovat juuri tämän organisaation tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. Kun kysymys on kiinnostava, vastauskin voi sitä olla.
Strategia ei ole kauniita adjektiiveja vaan selkeitä valintoja ja vahvoja verbejä: millä tavoin muuttuvaan toimintaympäristöön asemoidutaan, miten bisnesmahdollisuuksiin tartutaan, mihin keskitytään, mihin panostetaan, mistä luovutaan, millä erotutaan, kuinka menestytään? Millaisissa strategia-aalloissa tai -vaiheissa edetään? Mikä on riittävän kunnianhimoinen askel, jotta siihen kannattaa panostaa? Ja tarpeeksi realistinen, jotta rahkeet siihen riittävät?
Strategia ei ole vain se, mikä siitä tuli, vaan ketkä sen teki.
Osallistava strategiatyö on ihan muuta kuin jalkauttamista. Se on alusta asti ihmislähtöinen prosessi, jossa yhteisön yhteisymmärrys, yhteinen suunta ja yksituumainen eteneminen on vankka selkäranka. Silloin strategia alkaa toteutua ihmisten arjessa jo ennen kuin sitä on edes viimeistelty. Miksi tehdä toteutuksesta turhan vierasta ja vaikeaa ulkoistamalla strategia heiltä, jotka siitä tekevät totta?
Strateginen seuranta ei ole vain tulosseurantaa: sen mittaamista, missä ei taaskaan onnistuttu. Sen pitää olla myös strategisen panostuksen, tekemisen ja etenemisen aktiivista johtamista, systemaattista seurantaa ja aikaista reagoimista. Tilannekuvan ja tulevaisuuskuvan säännöllistä päivittämistä, jotta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, ei pelkästään sopeutua. Tulevaisuuteen kannattaa vaikuttaa, koska juuri sitä kohti olemme matkalla.
Strategisessa johtamisessa on paljon voitettavaa – ja strategiatyön rutinoitumisessa paljon menetettävää.
Laura Lares on tekniikan tohtori, strategiakouluttaja, toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen, joka on yli 30 vuoden ajan paneutunut johtajana, kouluttajana ja tutkijana strategiseen johtamiseen hyvin erilaisissa organisaatioissa startupeista pörssiyrityksiin ja yliopistoista järjestöihin.
Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine. Peruskoulun käsityön opetus rakentuu sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisällöistä. Tätä laajaa sisältöparia yhdistävät ilmaisun, muotoilun ja teknologian ulottuvuudet. Nykyaikaiseen käsityön opetukseen kuuluvat käsityön työtapojen opettamisen lisäksi esimerkiksi ideointi- ja suunnittelutaidot, työturvallisuus, prosessinomainen työskentely sekä työskentelyn dokumentointi ja arviointi. Tietokoneavusteinen suunnittelu ja valmistaminen ovat luonteva osa käsityöllistä oppimisprosessia. Peruskoulun aikana oppilasta kannustetaan harjoittelemaan kokonaista käsityöprosessia, jossa oppilaan oma suunnitelma on käsityötuotteen toteutuksen lähtökohtana. Kokonaisen käsityöprosessin myötä harjoitellaan laajasti tulevaisuuden taitoja esimerkiksi yritteliäisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamista.
“Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine.”
STEAM
Peruskoulun käsitöissä sovelletaan myös STEAM- sisältöjä (science, technology, engeneering, arts, mathematics). Tiede, teknologia, insinööritaidot, taiteet ja matematiikka ovat läpileikkaavia osaamisen ulottuvuuksia käsityössä. Ne voidaan nähdä yksittäisiä aputietoina tai yhdistävinä kokonaisuuksina käsityön oppimisessa. Monet fysiikan ilmiöt tulevat konkreettisiksi käsityön tunneilla. Puukkoa takoessaan oppilas oppii hiiliteräksen kiderakenteesta ja lämpökäsittelyn merkityksestä. Rakennellessaan virtapiirejä oppilas soveltaa sähköopin perusteita. Villalankojen värjäys ja kankaanpainanta opettavat käytännöllistä kemiaa. Insinööritaitoja tarvitaan kestäviä materiaaleja valittaessa, rakenteita ja ratkaisuja suunniteltaessa sekä projektityöskentelyssä. Materiaalien tuntemus ohjaa kestävään kehitykseen ja tekemään ekologisia valintoja. Monipuoliset käsityön työtavat vahvistavat luovuutta, itseilmaisua ja hyvinvointia. Matemaattiset taidot ja kolmiulotteinen hahmottaminen mahdollistavat projektien suunnittelun ja toteuttamisen käyttäjälle ja käyttötarkoitukseen sopivaksi.
Kuvan on ottanut Mirkka Eskelinen.
Teknologiakasvatus
Monipuolinen materiaalituntemus, työvälineiden käyttötaito ja laaja-alainen, moderneihin ja perinteisiin käsityön työtapoihin tutustuminen ohjaavat oppilasta ymmärtämään rakennettua maailmaa, sekä vanhaa, että uutta teknologiaa ympärillämme. Tutkimusten mukaan oppilas, joka osaa nimetä ja käyttää erilaisia työvälineitä sekä materiaaleja, ottaa helpommin aktiivisen roolin teknologista ongelmaa ratkottaessa. Ihminen, joka ymmärtää miten rakennettu maailma toimii, suhtautuu kriittisesti olemassa oleviin ratkaisumalleihin ja osaa tarvittaessa suunnitella ja toteuttaa kestäviä ja ekologisia artefakteja, tuotteita sekä ympäristöjä kestävää tulevaisuutta silmällä pitäen.
Käsityölaboratorio
Käsityöluokat ja materiaalit vievät usein ison osan koulun budjetista. Tiloilta vaaditaan monikäyttöisyyttä ja työturvallisuutta. Monenlaiset koneet, laitteet ja työvälineet vaativat huolellista ylläpitoa. On kuitenkin erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa. Useita kertoja vuodessa saamme Joensuun kampuksen käsityötieteen tiloihin vierailijoita ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Joka kerta käsityön opetustilat, mahdollisuudet ja erityisyys ihmetyttävät vieraita. Monissa maissa käsityönopetuksesta sellaisenaan on luovuttu, mikä harmittaa kasvatustieteen ammattilaisia.
“On erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen, sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa.”
Käsityönopettajakoulutus
Käsityönopettajakoulutus siirtyi Savonlinnasta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle, Taitola-rakennukseen vuonna 2018. Siitä lähtien Joensuussa on koulutettu laaja-alaisesti alansa hallitsevia, monimateriaalisen käsityön opettajia. Opiskelijoiden opintoihin kuuluvat kasvatustieteen opintojen lisäksi sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisältöjä. Valmis käsityönopettaja voi peruskoulun tai lukion lisäksi työllistyä esimerkiksi tutkijaksi, vapaaseen sivistystyöhön, yrittäjäksi tai mihin vain käsityöalan asiantuntemusta vaativaan tehtävään.
Kuvan on ottanut Anne Posti.
Teknologiat haltuun!
Käsityö oppiaineena vaatii opettajalta paljon, ja aineenhallinnan vaatimukset ovat kovat. Haluaisitko sinä päivittää osaamistasi nykyaikaisen käsityön opetuksen kentällä? Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus järjestää opetushallituksen rahoittamaa käsityön täydennyskoulutusta opettajille tulevan lukuvuoden 2023–24 aikana. Teknologiat haltuun- koulutus koostuu kolmesta opintojaksosta, jotka on suunnattu perusasteen opettajille ja yksi opintojakso myös varhaiskasvatuksen opettajille. Koulutuksen myötä saat käsityksen siitä, mitä käsityönopetus nykyään on ja kehität osaamistasi uudempien teknologioiden parissa! Tervetuloa Taitolaan!
Anne Posti toimii käsityön ja teknologiakasvatuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistolla ja tutkii väitöskirjassaan teknologiakasvatuksen ja postdigitaalisen leikin ulottuvuuksia varhaiskasvatusikäisten lasten käsityöllisessä toiminnassa.
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto järjesti DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessutapahtuman toista kertaa 3.5.2023. Itä-Suomen DigiErko-tiimin projektitutkija Susanne Hallberg ja tutkimusavustaja Iiris Kangasniemi osallistuivat messuille ja sen toteuttamiseen ensimmäistä kertaa. Oli innostavaa nähdä opettajien luovia kehittämishankkeita sekä keskinäistä kannustamista!
Jos mielesi tekevi vahvistaa digipedagogisia valmiuksiasi, tule mukaan DigiErkoon! haku syksyllä alkavaan Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutukseen (60 op) on auki 31.10.2023 saakka. Lisätietoja ja hakulinkin löydät blogitekstin lopusta.
Messuosallistujat ryhmäkuvassa. Omakuvat luotiin tekoälyä ohjeistamalla.
Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistot järjestivät yhdessä DigiErkot kehittäjätoimijoina – etämessutapahtuman toukokuun alussa. Käytännön järjestelyistä vastasi tällä kertaa Itä-Suomen yliopisto. Messutapahtuma pidettiin kokonaisuudessaan etänä Zoomin kautta ja osallistujia oli noin 50.
Tapahtuma käynnistyi professori Matti Tedren ja yliopistolehtori Henriikka Vartiaisen Keynote-puheenvuorolla aiheesta ”Tekoäly opetuksessa”. Tekoäly- ja koneoppimisteknologioiden kehitys on ollut viime vuosina päätä huimaavan nopeaa, ja viihteen lisäksi tekoälyä löytyy ympäristömme arkisista laitteista, kuten autoista ja pullonpalautuskoneista. Näistä teknologioigta on tullut myös osa lasten ja nuorten elämää. erityisesti sosiaalisen median kautta.
Esitys kirvoitti paljon ajatuksia ja keskustelua mm. viime aikoina pinnalla olleen tekoälytaiteen eettisyydestä ja taiteen määritelmistä. Onko tekoälyn tuotos taidetta, ja onko tekoälyn toiminta luovaa, jos se perustuu olemassa oleviin kuviin? Pohdimme myös, miten tärkeää olisi auttaa lapsia ja nuoria oivaltamaan näiden teknologioiden merkitys tavallisessa arjessa sekä tunnistamaan tekoälyyn liittyviä eettisiä pulmia.
Haaste on suuri, sillä nämä teemat eivät ole selkeitä välttämättä kasvatustyötä tekevillekään. Matti ja Henriikka esittelivät käytännön esimerkkejä oppilaiden kanssa toteutetuista projekteista, joissa lapset pääsivät itsr kokeillen ja oivaltaen havainnoimaan tekoälyn toimintaa. Oppilaat ovat mm. opettaneet tekoälysovelluksen tunnistamaan ja lajittelemaan sille näytettyjä esineitä.
Keynoten jälkeen siirryimme tapahtuman varsinaiseen pihviin, eli syksyllä 2021 ja 2022 aloittaneiden DigiErko-opiskelijoiden kehittämishankkeiden esittelyyn. Kehittämishankkeet esiteltiin neljässä teemaryhmässä: Oppimisen tukeminen verkkoalustoilla, Digiä oppijoiden kanssa, Tulevaisuuden digiosaamisen kehittäminen sekä Viestinnän ja toiminnan kehittäminen oppilaitoksissa. Jokaisen ryhmän ohjelman koostui 3-4 esityksestä ja niiden pohjalta syntyneestä keskustelusta, jota ohjasivat DigiErko-alumnit ja -ohjaajat. Teemaryhmät olivat käynnissä samanaikaisesti, ja messujen järjestäjiä ilahdutti Zoomin ominaisuus, jossa osallistujat pääsivät liikkumaan vapaasti teemaryhmille perustettujen breakout roomien sekä ”päätilan” välillä. Näin yleisö sai vapaasti valita, minkä ryhmän esityksiä seurasivat. Niin yleisön kuin järjestäjienkin toiveena on, että esittäjät kirjoittaisivat myöhemmin kuulumisia kehittämishankkeidensa etenemisestä verkoston blogiin. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten hankkeet kehittyvät vielä tästä eteenpäin.
Etämessut päättyivät jo perinteeksi muodostuneen digihupailun merkeissä. Tänä vuonna rakensimme kaikkien osanottajien yhtiesen ryhmäkuvan – tietenkin tekoälyn avustuksella! Tehtävän oli luoda omakuva Craiyon-sivustolla antamalla kuvageneraattorille ohjeistus halutun kuvan sisällöstä (esimerkiksi ikä, ammatti, lyhyt kuvailu ulkonäöstä sekä yllätyselementti, vaikkapa lempieläin). Huomasimme nopeasti, että AI:lle ohjeiden antaminen, eli promptaaminen, on oma taitonsa, joka vaatii harjoittelua sekä ymmärrystä tekoälyn toiminnasta.
Nyt siis promptausharjoitukset käyntiin – kokeile, millaisen omakuvan sinä saat aikaiseksi esimerkiksi Craiyonin avulla ja testaa miten ohjeistuksen muokkaaminen vaikuttaa tuotoksiin! Voit lähteä liikkeelle yleisluontoisemmasta kuvauksesta ja tarkentaa sitä tulosten perusteella haluamaasi suuntaan. Samalla on hyvä mahdollisuus bongata tekoälyn vinoumia. Mitä ne sitten oikein ovat – siihen voit tutustua esimerkiksi Pienen tekoälyoppaan avulla.
Heräsikö mielenkiintosi? Tule ihmeessä mukaan koulutukseen ja osaksi DigiErko-porukkaa! Haku on avoinna 31.10.2023 saakka – ilmoittaudu pian, jotta varmistat paikkasi DigiErko-koulutuksessa.
Lisätietoa ja infoa koulutuksen sovittamisesta koulutettavien tarpeisiin antaa vastuuopettaja, yliopistolehtori Sini Kontkanen (sini.kontkanen@uef.fi, puh. 050 570 7945).
Kirjoittajat Susanne Hallberg ja Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopisto Susanne tekee väitöskirjaa opiskelijoiden oppimiskokemuksista verkko-oppimisympäristöissä ja etenkin oppimisanalytiikan hyödyntämisestä oman oppimisen tukena. Iiris työskentelee yliopistolla useissa hankkeissa ja on DigiErkossa lisäksi hommissa mm. tiedepääomaa selvittelevässä FINSCI:ssä.
Luokanopettajia kouluttavassa yliopistokaupungissa on haasteellista saada virkaa kovin nopealla aikataululla. Kokemuksen lisäksi tarvitaan monipuolista koulutusta ja tämän tiedon valossa suuntasin opiskelemaan uutta sivuainetta Itä-Suomen avoimessa yliopistossa.
Pidän opiskelusta ja hetken aikaa työelämässä oltuani huomasin, miten monia asioita ei opetettukaan yliopistossa. Olen täydennyskouluttautunut ahkerasti luokanopettajaksi ja äidinkielenopettajaksi valmistumiseni jälkeen erilaisilla kursseilla ja muutamien kymmenien opintopisteiden opintokokonaisuuksilla. Kaikista täydennyskoulutuksista on jäänyt paljon eväitä opettajan työhön.
Erikoistuin opiskeluaikoinani alkuopetukseen sekä suoritin myös äidinkielenopettajan (suomi) opinnot. Suomen kieli on kuitenkin aika laaja oppiaine, jonka opetusta on yläkoululaisillekin useampi tunti viikossa. Uskon yhtenäiskoulujen määrän lisääntyvän tulevina vuosina ja mietin, mikä voisi olla sellainen oppiaine, jota olisi lukujärjestysteknisesti helpompi opettaa yläkoululaisille luokanopettajan tuntien lisäksi. Silloin havaitsin Itä-Suomen yliopistossa tarjolla olevan terveystiedonopettajan aineenhallintapätevyyteen tähtäävät opinnot.
Verkko-opinnot, valinnaisuus ja itsenäisyys
Opinnot pystyi suorittamaan kokonaan verkko-opintoina, mikä sinetöi päätökseni lähteä opiskelemaan niitä. Opiskelu sujui hyvin työnteon ohella, sillä opiskelun pystyi aikatauluttamaan omaan elämään sopivaksi. Aloitin opinnot tammikuussa 2021 ja perus- ja aineopinnot olivat valmiit maaliskuussa 2023. Suoritustahti oli siis noin 30 opintopistettä vuoteen, mikä ei tuntunut vielä liian kuormittavalta työnteon ohessa.
Opinnoissa oli paljon valinnaisuutta ja opintokokonaisuuteen sai valita itseä kiinnostavia kursseja. Toisaalta valinnaisuus mahdollisti myös keskittymisen sellaisiin osa-alueisiin, joista itsellä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta. Kursseja meni myös monipuolisesti syys- ja kevätlukukausilla, joten kursseja pystyi valitsemaan myös suoritusajankohtaa ajatellen. Oli hienoa, ettei kaikki kurssit menneet yhtä aikaa, vaan lukujärjestykseen pystyi valitsemaan sopivan määrän kursseja.
Perhe-elämän yhdistäminen opintoihin
Kahden vuoden aikana elämässä ehti tapahtua paljon ja maailmani mullisti syyskuussa 2022 perheeseemme syntynyt esikoispoika. Opinnoista oli tuolloin tekemättä vielä parikymmentä opintopistettä ja kuulin kommentteja, etten tulisi saamaan opintoja pitkään aikaan purkkiin. Poikamme on kuitenkin erinomainen nukkuja ja päiväunien aikaan sain opintoja tehtyä erinomaisesti. Opiskelu oli sitä kuuluisaa “omaa aikaa” ja ikään kuin harrastus, joka vei mennessään.
Päiväuniaikoijen lisäksi tein opintoja pari tuntia viikonloppuisin, kun perheen miesväki puuhasteli omia juttujaan. Opinnot eivät siis tuntuneet vauva-arjessakaan lainkaan kuluttavalta puuhalta, vaan mukavalta vastapainolta ihanalle vauvakuplailulle. Suurin syy siihen, että opiskelu oli pelkästään mukavaa, on varmasti se, että opinnot pystyi valitsemaan mielenkiinnonkohteiden mukaan sekä aikatauluttamaan melko vapaasti.
Osa kursseista meni vain tiettyinä ajanjaksoina ja olisin joutunut odottelemaan viimeisen kurssin aloitusta ja arviointia aina toukokuulle saakka. Työnhaku kuitenkin käynnistyi Joensuun seudulla maaliskuussa ja halusin kovasti pätevyyden CV:n jatkoksi. Otin yhteyttä viimeisten kurssieni opettajiin ja joustoa löytyi valtavasti! Sain suorittaa kurssit nopeutetulla aikataululla ja sain kuin sainkin opinnot purkkiin ajoissa. Olen todella kiitollinen heidän avuliaisuudestaan ja ymmärtäväisyydestään.
Mitä hyötyä opinnoista oli?
Kahden vuoden opiskeluaikana ehdin tehdä myös töitä ja vahvistaa mielikuvaani siitä, että olen ennemmin pienten oppilaiden opettaja. Voisi kysyä, menikö aineenopettajaopinnot siis hukkaan, jos haluan tulevaisuudessa toimia ennemmin alakoululaisten parissa. Tähän kysymykseen vastaan, että opinnoista on äärettömän paljon hyötyä myös alakoululaisten kanssa työskennellessä eli opinnot eivät missään nimessä menneet hukkaan.
Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja jonain päivänä voisin hyvinkin opettaa terveystietoa luokanopettajana toimimisen rinnalla. Koen, että lisäpätevöityminen voi olla myös eduksi työnhaussa, jos yhtenäiskouluun haetaan kaksoiskelpoisia opettajia. Opinnot antoivat myös paljon eväitä yleiseen terveyskasvatukseen, jota tehdään läpi koko koulupolun.
Voin suositella Terveyden edistäminen ja terveystieto –opintoja opetusalalla toimiville henkilöille, jotka haluavat täydentää terveystietoon liittyvää osaamistaan. Opinnot on vaivatonta suorittaa myös työn tai perhe-elämän ohessa ja ne tuovat arvokasta ammatillista lisäosaamista. Suoritustavat ovat monipuolisia ja itseäni miellytti erityisesti erilaiset oppimistehtävät ja raportit. En ole koskaan tykännyt päntätä tenttejä varten, sillä oppimistehtävissä koen prosessoivani tietoa tehokkaammin – onnekseni moni kurssi oli suoritettavissa muulla tavoin kuin tenttimällä.
Kokonaisuudessaan olen onnellinen, että ryhdyin suorittamaan opintoja ja sain ne loppuun. Nyt taskussa on valtava määrä osaamista terveystiedon opettamiseen liittyen sekä tietenkin lupa opettaa ainetta peruskoulussa ja lukiossa. Opinnoissa yksi palkitsevimpia asioita oli varmasti tieto siitä, että aina voi oppia lisää; elinikäinen oppiminen kannustaa haastamaan itseä ja opiskelemaan uusia asioita!
Emma Laakkonen työskentelee unelma-ammatissaan luokanopettajana. Hän on innokas päivittämään osaamistaan ja oppimaan jatkuvasti itsekin lisää. Opetustyön lisäksi hän tuottaa ahkerasti oppimateriaalia, ja samaan aikaan ihastelee, miten monipuolisen ammatin on itselleen opiskellut.
Pohjoiskarjalaiset yritykset ja organisaatiot tarvitsevat riittävästi osaavia työntekijöitä ja asiantuntijoita myös tulevaisuudessa. Yksi keinoista on kansainvälisten osaajien kouluttaminen ja rekrytointi alueelle. Alueen koulutusorganisaatiot yhdistävät asiantuntemuksensa tukeakseen yritysten kansainvälistymistä. Jotta osaajat myös pysyisivät alueella, on tärkeää vahvistaa työpaikkojen ja työyhteisöjen valmiuksia näiden eri kulttuureista tulevien työntekijöiden vastaanottamiseen.
Tarpeeseen vastaa UEFin, Riverian ja Karelian yhteistyönä toteuttama uusi koulutus, joka järjestetään Nurmeksessa. Koulutuksessa hyödynnetään kokemuksiamme maahanmuuttaneiden koulutuksista ja työllistymisestä sekä työelämän kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
Kolme askelta sujuvampaan kansainvälistymiseen -koulutuksen idea syntyi nurmeslaisten työllisyys- ja elinkeinotoimijoiden kanssa käydystä keskustelusta. Pielisen Karjalan alueella toimivien yritysten työvoimapula ja Ukrainan tilanne ovat lisäämässä kansainvälisen työvoiman määrää alueella.
Työntekijöitä puhtauspalvelualalle
Pohjoiskarjalaiset koulutusorganisaatiot tukevat alueen yritysten kansainvälisiä rekrytointeja. Myanmarissa käynnistyi marraskuussa 2021 Riverian koulutuspalveluiden yhteistyössä myanmarilaisen SRIVIN oppilaitoksen kanssa koulutusohjelma, jossa tavoitteena on kouluttaa 75 puhtauspalvelualan osaajaa Pohjois-Karjalaan ja muualle Suomeen.
Koulutus alkoi kolmen kuukauden kieliopinnoilla, ja tämän jälkeen mukaan tulivat myös ammatilliset opinnot. Koulutus on kaksivuotinen, ja ensimmäiset myanmarilaiset saapuivat Pohjois-Karjalaan elokuussa 2022. Opiskelijat suorittavat tutkinnon oppisopimusopiskelijoina. Työpaikat sijoittuvat Lahden seudulle ja Pohjois-Karjalaan.
Kuva 1: Myanmarilaiset opiskelijat tervetulojuhlassa Kiteellä 15.8.2022Kuva 2: Opiskelijat, riverialaiset ja työnantajien edustajat yhteiskuvassa
Milloin se kielitaito riittää?
Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus on kouluttanut Pielisen Karjalan alueella mm. pätevöityviä lääkäreitä. Korkeakoulutettujen työllistyminen on haasteellista, koska pätevyys- ja kielitaitovaatimukset ovat erittäin korkeat. Kansainvälisiä osaajia onkin työllistynyt hyvin vaihteleville, koulutustaan vastaamattomille aloille. Osa on päätynyt suorittamaan kokonaan uuden tutkinnon.
Kokemus on osoittanut, että asiantuntijatasoisen kielitaidon kehittäminen on tehokkainta todellisissa työympäristöissä ja työtehtävissä. Osaaminen kannattaakin ottaa käyttöön jo siinä vaiheessa, kun kielitaito ei vielä ole täydellinen. Kielitaidon kehittämiseen työpaikalla ja työtä tehden on kehitetty hyviä keinoja ja toimintatapoja, jotka eivät vaadi työnantajalta suuria panostuksia. Näistä voi saada vinkkejä uudessa koulutuksessamme.
Kansainväliset osaajat työelämään
Karelia-ammattikorkeakoulu tukee maahanmuuttajien tietä korkeakoulutukseen ja työelämään useiden palvelujen ja koulutusten kautta. Karelian asiantuntemus näkyy mm. SIMHE (Supporting Immigrants in Higher Education) -palveluissa, joissa ohjataan aikuisia maahanmuuttajia sopivimmille korkeakoulutus- ja urapoluille kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Lisäksi 30 opintopisteen laajuisessa korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa tuetaan kansainvälisiä osaajia oppimaan korkeakoulussa ja työelämässä tarvittavia taitoja. Karelian asiantuntijoilta saat uudessa koulutuksessamme runsaasti tietoa siitä, millaista tukea kansainväliset osaajat kaipaavat työpaikalla ja mikä heitä auttaa sitoutumaan työyhteisöön.
Työelämätaidot ja verkostot tärkeässä roolissa
Työtä hakevalle kansainväliselle osaajalle kielitaito on vain yksi pääoma muiden tarvittavien taitojen joukossa. On tiedostettu, että Suomessa kansainvälisten osaajien paikalliset työelämäyhteydet ja -verkostot saattavat olla heikot.
Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että paikalliseen työelämään ei ole päässyt tutustumaan muualla suoritetun tutkinnon aikana. Paikallisia työnantajia tai rekrytointikäytäntöjä ja -kanavia ei välttämättä tunneta. Osaava ammattilainen tai asiantuntija voi olla epävarma, miten tuoda oman osaamisensa parhaalla tavalla esiin rekrytointitilanteessa. Työpaikan toimintakulttuuriin voi olla haastavaa päästä sisälle. Näitä taitoja voi kuitenkin harjoitella, opetella ja oppia, kun alueen työnantajat tarjoavat harjoittelun ja työllistymisen mahdollisuuksia.
Koulutusta kansainvälistyvilletyöyhteisöille
Työyhteisöllä on työsuhteen alkuvaiheessa aivan olennainen rooli työntekijän vastaanottajana, työhön perehdyttäjänä ja kielitaidon kehittymisen tukijana. Myös kulttuurieroista koituvia konflikteja voidaan ehkäistä ennalta.
Kolme askelta sujuvampaan kansainvälistymiseen -koulutus tarjoaa tietoa ja käytännön osaamista tilanteisiin, joissa alueelle tai omaan yritykseen on tulossa taustaltaan kansainvälisiä työntekijöitä. Mitä työsuhteen alussa ja työyhteisöön liittymisessä kannattaa ottaa huomioon? Miten tuetaan uusien työntekijöiden asettautumista ja sitoutumista työpaikkaan? Entä jos työyhteisössä ilmenee kieleen ja kulttuuriin liittyviä ristiriitoja?
Koulutuksessa keskitymme erityisesti työyhteisöihin, jotka ovat työvoiman kansainvälistymisen alkutaipaleella. Lyhytkoulutus tarjoaa tukea ja työkaluja kansainvälistymisen arkeen ja yrityksissä tapahtuvan muutoksen eteenpäin viemiseen.
Koulutuksessa tutustutaan mm. toimivan kansainvälisen työyhteisön rakentamiseen, selkeään viestintään, kielen oppimisen tukemiseen sekä ristiriitatilanteiden sovitteluun. Tavoitteena on, että osallistuja laatii omalle työpaikalleen konkreettisen toimintasuunnitelman valitsemistaan koulutuksen osa-alueista.
Ilmainen, Nurmeksen Bomballa järjestettävä koulutus sisältää 3 x 4 h lähikoulutukset, päätöswebinaarin sekä oman työyhteisön kansainvälistymiseen liittyviä tehtäviä. Kouluttajina ovat työelämänkansainvälistymisen asiantuntijat Riveriasta, Kareliasta ja Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta.
Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/
Kirjoittajat: Heli Kaarniemi, suunnittelija, Itä-Suomen yliopisto Niina Pennanen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu Tarja Piitulainen, lehtori, Riveria Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Olen valmistunut terveystaloustieteen maisteriksi 2019 ja valmistuttuani lähdin tekemään terveystaloustieteen väitöskirjaa Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella projektitutkijana. Tutkimustyön ohessa tein opetustehtäviä ja kiinnostuin opetuksen kehittämisestä, joten aloitin yliopistopedagogiset opinnot väitöskirjatutkimuksen ohessa. Vuoden 2021 alusta lähtien olen työskennellyt yliopisto-opettajana ja terveystaloustieteen maisteriohjelman HOPS-ohjaajana. Opetan terveystaloustieteen perusopintokokonaisuudessa sekä maisteriohjelmassa.
Terveystaloustieteen perusopinnot ovat sivuaine Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa ja 26 opintopisteen laajuinen perusopintokokonaisuus on suoritettavissa kokonaan verkko-opintoina myös avoimen yliopiston kautta. Terveystaloustieteessä opitaan tarkastelemaan terveydenhuollon toimivuutta taloustieteen käsitteistön ja teorioiden avulla. Lisäksi tarkastellaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän organisointia taloustieteen näkökulmasta ja perehdytään hoidon ja palvelujen taloudelliseen arviointiin. Opinnot soveltuvat niin sosiaali- ja terveysalalla jo toimiville asiantuntijoille kuin muillekin alasta kiinnostuneille. Perusopintojen suorittamisen jälkeen alemman korkeakoulututkinnon suorittanut opiskelija voi hakeutua terveystaloustieteen maisteriohjelmaan. Tiesitkö, että ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa voit opiskella terveystaloustiedettä pääaineena?
Terveystaloustieteen perusteet 4 op on tärkeä opintojakso sekä tutkintotavoitteisille opiskelijoille että työelämään sote-sektorilla uutta näkökulmaa ja ymmärrystä kaipaaville asiantuntijoille. Opintojaksopalautteissa nouseekin usein esiin uudenlainen tapa ajatella, mikä kumpuaa taloustieteen soveltamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tarkastelussa ja toiminnan arvioinnissa. Opiskelijoiden palautteiden perusteella muun muassa ymmärrys yhteiskunnallisista sosiaali- ja terveyspoliittisista asiakokonaisuuksista, sote-palveluiden taloudellisesta järjestäytymisestä, terveydenhuollon toteutumisen oikeudenmukaisuudesta ja henkilöstöresurssien käytöstä on opintojakson myötä lisääntynyt.
Tavoitteena hyvinvoinnin lisääminen
Terveystaloustieteessä opiskellaan taloustiedettä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Opinnot ovat osin matemaattisia ja tilastotieteen osaaminen on tarpeen, mutta opintoihin kuuluu myös paljon soveltamista ja tieteenalan tutkimuksessa on myös teemoja, joita voi lähestyä laadullisesti tai monimenetelmällisesti. Esimerkiksi vaikuttavuustutkimuksessa myös laadullisin menetelmin voidaan saada arvokasta lisätietoa yksilöiden näkökulmasta. Lukion pitkä matematiikka antaa jo todella hyvät valmiudet ja tärkeää pohjaosaamista terveystaloustieteen opintoihin. Kriittisen ajattelun, tiedonlukutaidon ja tieteellisen kirjoittamisen kehittyminen ovat tärkeitä osaamistavoitteita terveystaloustieteen opinnoissa.
Terveystaloustiede sopii mielestäni erityisesti maailmanparantajille, sillä tavoitteena on yhteiskunnan hyvinvoinnin maksimointi ja sen oikeudenmukainen jakautuminen. Terveystaloustieteen alalla yksi parhaita puolia on sen antamat monipuoliset mahdollisuudet urapolkujen suhteen ja terveystaloustieteen asiantuntijuuden yhdistäminen muihin kiinnostuksen kohteisiin. Terveydenhuollon taustaiset opiskelijat tuntevat parhaiten palvelujärjestelmän haasteet käytännössä ja voivat yhdistää tähän taloustieteen analyyttisen ajattelun. Farmasian taustaiset terveystaloustieteilijät taas voivat suunnata esimerkiksi lääketeollisuuteen. Tilastotieteen tai datatieteen opinnot yhdistettynä terveystaloustieteeseen ovat hyödyksi niin tutkijan uralle tähtäävälle kuin erilaisiin analyytikon tehtäviin. Datan käsittelytaito ja terveystaloustieteen substanssiosaaminen ovatkin vahva yhdistelmä. Kaikkiaan mahdollisuudet ovat hyvin laaja-alaiset ja opinnot voivat toimia myös suunnanmuuttajana.
Itseäni tutkimuksellisesti kiinnostavat erityisesti ikääntyneiden hyvinvointi ja palvelut sekä vaikuttavuus- ja implementointitutkimus. Muistisairauksia sairastavat ikääntyneet ovat väestöryhmä, jonka edunvalvonta on usein muilla, ja siksi onkin erityisen tärkeää, että yhteiskunnallisesti teemme päätöksiä, jotka huomioivat myös tämän ryhmän hyvinvoinnin.
Innostun ja nautin opiskelusta, sillä se on yleisesti mieltä ja ajattelua avartavaa. Terveystaloustieteen opiskelusta ja opettamisesta olen innostunut, koska aiheet ovat ajankohtaisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä. Työn ohella opiskelen tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston monialaisessa ja monitieteisessä Welfare, Health and Management (WELMA) -tohtoriohjelmassa ja väitöskirjan on tavoitteena valmistua parin vuoden sisällä. Myöhemmin haaveena on jatkaa tutkimusta iäkkäiden hyvinvointiin liittyen, laajentaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja opiskella pedagogisia opintoja.
Terveystaloustieteen opiskelu
Terveystaloustieteen opinnot on suunniteltu jatkuvan oppimisen hengessä sujuvaksi poluksi perusopintokokonaisuuden alusta maisteriohjelmaan ja aina jatko-opintoihin (väitöskirjatutkijaksi) saakka. Aluksi suoritettava terveystaloustieteen perusopintokokonaisuus on 26 op laajuinen paketti, johon sisältyvät opintojaksot on mahdollista suorittaa avoimen yliopiston kautta joustavasti – ja tutkintotavoitteisesti – kokonaan verkossa. Perusopinnot on suunnattu kaikille jo sote-alalla työskenteleville tai alasta kiinnostuneille, jotka haluavat oppia arvioimaan sosiaali- ja terveyspalveluita, niiden vaikuttavuutta ja sitä, kuinka resurssit saadaan riittämään. Jos terveydenhuollon toimivuuden tarkastelu taloustieteen näkökulmasta kiinnostaa, tule mukaan opiskelemaan terveystaloustiedettä. Perusopinnot ehdit aloittaa vielä lokakuun 2022 aikana!
Terveystaloustieteen perusopintokokonaisuuden opiskelu kannattaa aloittaa SOTE-talous (MOOC) -opintojaksolla, joka on kaikille avoin 1 op itsenäinen verkkokurssi. Kun kiinnostus aiheeseen herää, voi tästä jatkaa sujuvasti Terveystaloustieteen perusteet 4 op -jaksolle, joka alkaa lokakuussa. Nämä opintojaksot on myös mahdollista suorittaa samanaikaisesti. Syksyllä tarjolla on myös Taloustieteen perusteet 6 op -jakso, jonka toinen mahdollinen suoritusajankohta on keväällä. Keväälle on aikataulutettu myös Julkistalouden perusteet 5 op sekä Hoidon ja palvelujen taloudellinen arviointi 5 op -jaksot. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää käsittelevät 3 ja 2 opintopisteen laajuiset jaksot ovat suoritettavissa koko lukuvuoden ajan.
Opettamisessa nautin erityisesti ohjaamisesta ja motivoituneista opiskelijoista sekä siitä, kun huomaan perusopintojen innostavan opiskelijoita hakemaan tutkinto-opiskelijoiksi. On myös hienoa nähdä opiskelijoiden kehittyminen kohti asiantuntijuutta ja kun he löytävät alun epävarmuuden jälkeen omat urapolkunsa. Opettaessa oppii myös itse jatkuvasti uutta ja kehittyy. Tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen tiimissä työskennellen kiteyttää mielestäni hyvin työn terveystaloustieteen pääaineessa.
Perusopinnot toimivat ponnahduslautana maisteriohjelmaan
Suoritettu terveystaloustieteen perusopintokokonaisuus sekä alempi korkeakoulututkinto yhdessä avaavat mahdollisuuden terveystaloustieteen maisteriohjelmaan hakemiselle. Haku maisteriohjelmaan tapahtuu kevään 2023 yhteishaussa maaliskuussa ja jos hyvin käy, voit ensi syksynä olla jo tutkinto-opiskelija. Terveystaloustieteen perusopintokokonaisuudesta ja tilastotieteen opinnoista saa maisterihaussa lisäpisteitä. Hyötyä on myös lukion pitkästä matematiikasta tai sitä vastaavasta osaamisesta. Ensi kevään 2023 valintaperusteet julkaistaan tarkemmin loppusyksystä.
Jos tutkintotavoitteinen opiskelu kiinnostaa, aloita opiskelu avoimessa yliopistossa tarjolla olevista perusopinnoista. Avoimen yliopiston kautta suoritetusta perusopintokokonaisuudesta on hyötyä sekä hakuvaiheessa että varsinaisissa maisteriopinnoissa, sillä avoimen yliopiston opiskelijana saat paitsi hyvät valmiudet yliopisto-opintoihin myös perusteellisen sisäänajon Itä-Suomen yliopistoon ja terveystaloustieteen maailmaan. Avoimessa yliopistossa on mahdollisuus suorittaa myös haussa hyödyttäviä tilastotieteen perusopintoja, jotka sisältyvät maisterivaiheen täydentäviin opintoihin ja antavat ensisijaisen tärkeitä valmiuksia maisterivaiheen opiskeluun.
Terveystaloustieteen tai muitakin opintoja harkitseville haluan sanoa, että kannattaa aina lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia asioita. Voi löytää jotain sellaista, mitä ei ole osannut etsiäkään!
Mervi Rantsi on implementointitutkimuksesta kiinnostunut terveystaloustieteilijä ja yliopisto-opettaja, joka toimii myös terveystaloustieteen maisteriohjelman hops-ohjaajana.
Mervi tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta, jossa tavoitteena on vahvistaa muistisairaiden iäkkäiden järkevään lääkehoitoon liittyvää implementointitutkimusta terveystaloustieteen menetelmiä hyödyntäen. Hänen tutkimusaihe ja kiinnostus liittyvätkin iäkkäisiin, mutta hän on ollut mukana myös mielenterveyden tukemiseen liittyvässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa.
Väitöskirjassaan Mervi arvioi erilaisten implementointistrategioiden vaikuttavuutta sekä kustannusvaikuttavuutta. Tällä hetkellä hän tutkii väitöskirjassaan Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen implementointia rekisteritutkimuksen keinoin Kelan rahoittamassa MEDIFF-hankkeessa.
Vuoden 1958 rakennuslaissa omaksuttiin kaavoituksen ja rakentamisen lähtökohdaksi periaate, että tietyn tehokkuustason ylittävän rakentamisen tuli perustua maankäytön suunnitteluun. Vaikka lainsäätäjän ajatuksena oli tällaisen taaja-asutuksen kaavoitus, toteutui rakentaminen paljolti erityisen lupamenettelyn, taaja-asutuspoikkeusluvan kautta. Luvalla pyrittiin sekä maanomistajan kohtuullisiin rakentamismahdollisuuksiin että maankäytöllisten näkökohtien huomioimiseen. Maankäyttö- ja rakennuslaki toi vuonna 2000 säännöstasolla paljon muutoksia, mutta lupaohjaus säilyi lopulta paljolti aiemman kaltaisena. Lupaharkinnasta tuli oikeusharkintaista, kun aiemmin lupa oli ollut mahdollista evätä oikeudellisten edellytysten täyttymisestä huolimatta niin sanottuun tarkoituksenmukaisuusharkintaan perustuen.
Vuoden 2021 lopulla esitellyssä kaavoitus- ja rakentamislakiluonnoksessa esitettiin osin palattavan tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Luonnoksessa annettiin kuitenkin ymmärtää, että tällä harkinnalla olisi aivan uusi sisältö: lupa olisi ehdotuksen omaisuudensuojaperusoikeuteen liittyvien lausumien perusteella ilmeisesti tarkoitettu mahdolliseksi myöntää siitä huolimatta, että oikeudelliset edellytykset eivät täyty. Tämä ei olisi ollut tarkoituksenmukaisuusharkintaa vaan jotain aivan muuta, sillä tarkoituksenmukaisuusharkinta voi tapahtua vain lain asettamissa puitteissa.
Huhtikuussa 2022 esitelty rakentamislakiehdotus hylkäsikin ajatuksen. Se sisältää kuitenkin riittämiin muita erikoisuuksia. Ehdotus mm. perustuu puutteelliselle ja osin ilmeisen virheelliselle käsitykselle nykyisestä oikeustilasta. Perusteluissa annetaan ymmärtää, että lainmukaist amyönteistä suunnittelutarveratkaisua ei voitaisi oikeuskäytännön mukaan nykyisin lainkaan tehdä. Olen kuitenkin tutkimukseni ja satoihin tehtyihin suunnitteluratkaisuihin perehtymisen pohjalta vakuuttunut, että kunnissa tehdään koko ajan sellaisia myönteisiä ratkaisuja, jotka kelpaisivat KHO:llekin (ks. esim. KHO2022:18).
Tämän kuvitellun tilanteen muuttamiseksi ehdotetaan (osin perustelulausumien kautta) muutoksia, jotka tekisivät tyyppitilanteissa mahdottomaksi sen, että oikeudelliset edellytykset eivät täyttyisi. Kaavoitukselle aiheutuva haitta voisi koskea vain kaavoituskatsauksessa yksilöityjen kaavojen laatimista, muilla alueilla haittaa ei voisi aiheutua. Yksittäisen pientalon rakentaminen pientaloja käsittävälle alueelle ei olisi olennaista vaikeuttamista. Tilannetta, että tietty maanomistajan olisi käyttänyt kohtuulliset rakentamismahdollisuutensa ilman kaavaa, ei siis syntyisi. Piikki- suunnittelemattomalle rakentamiselle olisi auki ehdotuksessa, jonka ilmastomyönteisyyttä kovin korostetaan.
Aleksi Heinilä, Itä-Suomen yliopisto OTT, yliopistonlehtori
Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan joustavaa osaamista. Toimintaympäristöjemme jatkuvat muutokset vaativat meiltä kykyä oppia uutta ja kehittää omaa osaamista suhteessa näihin muutoksiin. Työelämä on moninaisempaa. Urapolut ovat yksilöllisempiä ja oppimisen tarpeet aiempaa ennakoimattomampia. Tämän vuoksi tarvitaan oppijoille ketteriä tapoja kouluttautua ja oppia uutta sekä yhdistää oppiminen työn ja muiden elämänvaiheiden kanssa.
Vauhtia uralle -hankkeessa työelämän moninaisuuteen ja toimialojen muutoksiin pyritään vastaamaan kehittämällä yksilöllisiä ja joustavia koulutuspolkuja. Hankkeessa tarkastelemme oppijoiden mahdollisuuksia luoda itselleen ja elämäntilanteeseensa sopivia koulutuspolkuja. Lisäksi tarjoamme uudenlaisia koulutusratkaisuja niin yksilöille kuin yrityksille. Näitä koulutusratkaisuja kehitämme eri opintoasteiden ja työelämän välisellä vuoropuhelulla ja yhteistyöllä.
Tässä blogissa tarkastelen, miltä jatkuvan oppimisen ja työelämässä kouluttautumisen polut näyttävät oppijan näkökulmasta ja kuinka ohjauksen avulla voimme tukea näitä prosesseja. Millä tavoin oppijat navigoivat koulutuskentällä ja rakentavat yksilöllisiä osaamiskokonaisuuksiaan? Millaisena oppimisen ja koulutuksen ympäristöt näyttäytyvät aikuisille oppijoille ja millaisia keinoja eri yhteisöissä voidaan hyödyntää oppimisen paikkojen luomiseksi ja jatkuvan oppimisen edistämiseksi?
Oppimista joka puolella
Oppimista tapahtuu jatkuvasti ympärillämme. Oppilaitokset tarjoavat laajan skaalan erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja opiskelutapoja oman osaamisen täydentämiseksi. Kartutamme lisäksi paljon osaamista elämämme aikana toimimalla myös muissa ympäristöissä ja muuttuvissa rooleissa. Opimme kokemalla ja kokeilemalla, onnistumalla sekä epäonnistumalla, tekemällä ja pohtimalla. Opimme paljon ratkomalla ongelmia itsenäisesti tai toimimalla tiimeissä. Erityisesti monimuotoistuvassa työelämässä opimme paljon työssä ja työyhteisöissä.
Oppijoina rakennamme omia oppimisen polkujamme näissä erilaisissa ympäristöissä. Polkumme muodostuvat aiemmista kokemuksistamme oppimisesta ja koulutuksesta. Polut voivat olla pirstaleisia ja katkonaisia, mutta niistä muotoutuu jokaisen yksilöllinen osaamiskokonaisuus. Oppimispolkujen rakentaminen edellyttää ymmärrystä oman toimintaympäristön mahdollisuuksista ja taitoa valita oppimistapoja, jotka kehittävät omaa osaamista. Osa oppii osallistumalla koulutuksiin tai kursseille, osa oppii uusissa työtehtävissä, kun osa taas haluaa perehtyä uusiin asioihin itsenäisesti ja omaan tahtiin. Oli tavoitteena työllistymisen tai uran edistäminen, työssä pysyminen tai uuden suunnan etsiminen, on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa, millaista osaamista haluaa kehittää.
Joskus oppimisen paikkojen ja koulutustarjonnan kentällä navigoiminen voi olla oppijalle haasteellista. Monimuotoisen työuran ylläpitämiseksi oppijalta vaaditaan ennakointitaitoa, osaamisen suhteuttamista ympäristöön sekä jatkuvaa oppimista (Järvensivu 2022, 16). Tällaiset taidot eivät synny yhdessä yössä yksittäisellä kurssilla. Oppimista tulisikin tarkastella läpi elämän ulottuvina, koulutusasteet ylittävinä ja limittäin asettuvina koulutuspolkujen jatkumoina (vrt. Vehviläinen 2019, 35).
Pitääkö koko ajan oppia uutta?
Jatkuvan oppimisen vision mukaisesti jokaisella tulisi olla mahdollisuus kehittää osaamistaan työuran aikana ja saada työllistymisen ja merkityksellisen elämän edellyttämät tiedot, taidot ja osaaminen (Valtioneuvosto 2020, 32). Osaamistarpeet vaihtelevat elämäntilanteiden muutoksissa. Nykyisen aikuisopiskelijan profiili ei ole vain yhdenlainen, vaan siirtymät jokaisen oppijan elämässä (kuten työttömyysjaksot, perhevapaat, opiskelu, erilaiset työsuhteet, sairausjaksot ja kuntoutuminen) ovat entistä moninaisempia.
Tiedämme myös, että osallistumismahdollisuudet vaihtelevat eikä kouluttautuminen jakaudu tasaisesti yhteiskunnassamme. Jatkuva oppiminen puhuttelee erityisesti niitä, jotka kokevat oppimisen mieluisaksi. Kaikille oppiminen ei ole automaattisesti motivoivaa. Muutosvastarinta syntyy helposti, kun jatkuvien muutosten keskellä on kyettävä vielä oppimaan jotain uutta. Arjen realiteettien lisäksi aiemmat kokemukset koulutuksesta, opiskeluvalmiudet sekä asenne oppimiseen vaikuttavat koulutukseen hakeutumiseen. Myös asuinpaikka ohjaa koulutusvaihtoehtoja. Onko koulutusta tarjolla lähellä tai onko oppijalla mahdollisuuksia ja välineitä osallistua verkkokoulutuksiin? Työssä olevien kouluttautumiseen vaikuttavat myös organisaation suhtautuminen koulutukseen, kuinka koulutuksen anti on hyödynnettävissä työssä ja onko oppimiselle varattu aikaa.
Oppimisen paikkojen löytäminen ei ole siis täysin mutkatonta ja oppijat joutuvat käyttämään erilaisia strategioita koulutuspolkujen rakentamiseen. Opiskeluvalmiuksista tärkeimpinä ovat kiinnostus ja muutosvalmius. Usein opiskeluun liittyy myös itsenäistä työskentelyä ja kirjallisia tehtäviä. Ne voidaan kokea haasteellisena, jos niiden tekeminen ei ole tuttua, mutta tukea tehtäviin on aina saatavilla. Pitkäjänteisyydellä ja sitoutumalla omaan oppimisprosessiin pääsee jo pitkälle.
Keinoja edistää jatkuvaa oppimista omassa yhteisössä
Joskus yhteisöt voivat edistää yksilön koulutusmotivaatiota ja antaa vauhtia koulutuspolulle. Kuten Vauhtia uralle -hankkeen opiskelijatarina Niina Hattusesta kertoo, hän innosti koko työyhteisönsä oppimaan. Tiivis koulutus tuki työyhteisön osaamisen kehittymistä ja opiskelumenetelmät koettiin sopiviksi työssäkäyvien arjessa. Sparraus ja työtä tukevien taitojen oppiminen työyhteisön kanssa ruokki oppimisen motivaatiota ja oppimisesta tuli yhteinen asia. Lue opiskelijatarina kokonaisuudessaan nettisivuiltamme https://vauhtiauralle.wordpress.com/opiskelijatarina-niina-hattunen/.
Oppimisesta, osaamisen kehittämisestä sekä urasuunnittelutaidoista on tullut osa työtä ja yritysten menestymisen avain. Siksi lisätieto joustavista oppimisen tavoista ja oppimisympäristöistä auttaa saamaan uusia näkökulmia henkilöstökoulutusten suunnitteluun. Kun tunnistetaan, että oppiminen on koko työyhteisön asia eikä vain erillinen työtehtävä, voidaan alkaa kehittää uudenlaisia oppimisen menetelmiä yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Tärkeitä keinoja oppimisen edistämiseksi työyhteisöissä on tiedon jakaminen ja uusien innovaatioiden luominen yhdessä. Myös itseopiskelu yhdistettynä sparraavaan ja tietoa tuottavaan työyhteisöön edistää koko työyhteisön oppimista. Kun tuetaan oppijoita tutkimaan ja kokeilemaan, se edistää hyvää oppimisen kierrettä. Uuden työntekijän kohdalla on hyvä myös muistaa perehdytyksen merkitys. Hyvä perehdytys vaikuttaa myöhäisemmässä uravaiheessa rohkeuteen soveltaa ja luoda uutta. (Marjomaa 2022.)
Näitä asioita olemme huomanneet myös kolmen koulutusorganisaation yhteisissä täsmäkoulutuksissamme. Vauhtia uralle -hankkeen ketterät täsmäkoulutusmallit pyrkivät tarjoamaan joustavia toteutusmuotoja ja mukautuvaa tukea henkilökohtaisiin oppimisen tarpeisiin. Koulutukset tarjoavat työelämän oppijoille mahdollisuuden innostua taas oppimisesta, päästä kokeilemaan ja harjoittelemaan uusia asioita käytännössä. Koulutuksemme on koettu myös hyviksi kertauksen ja muistelun paikoiksi. Muiden ammattilaisten kanssa keskustelu avaa uusia näkökulmia ja tukee ymmärryksen syventämistä. Tukea oppimiseen antavat eri oppilaitosten asiantuntevat opettajat. Näitä tarvelähtöisiä koulutuspilotointeja jatkamme syksyllä 2022.
Joustavuutta omaan koulutuspolkuun ohjauksen tuella
Yhteenvetona voidaan todeta, että uuden oivaltaminen luo oppimisen kierteen, jossa oppiminen ruokkii uutta oppimista. Aina oppimisen ei tarvitse liittyä työtaitojen oppimiseen tai työllistymiseen, vaan myös yksilönä kasvuun ja kehitykseen (Hautamäki 2008, 32-33). Jatkuva oppiminen on kuitenkin väline hallitsemaan moniulotteisia koulutuspolkuja.
Miten oppijana tulisi lähteä liikkeelle oman osaamisen kehittämisen kanssa? Järvilehto (2019, 16) kannustaa ihmisiä seuraamaan heitä aidosti kiinnostavia oppimis- ja työllistymismahdollisuuksia. Tämänkin blogin tavoitteena on rohkaista jokaista siihen, että monenlainen opiskelu elämän varrella kannattaa. Ohjauksen rooli on tärkeä koulutuksen yhteydessä ja koulutuspolun eri vaiheissa myös aikuisilla. Jos tuntuu, että törmää opiskelussa esteisiin tai jumiutuu, tukea ja apua on saatavilla. Oppijoina meidän on tärkeää ymmärtää, kuinka voimme hyödyntää ympäristöämme osaamisen kehittämiseksi uran eri vaiheissa. Tarvitsemme rohkaisua kouluttautumiseen, ajankohtaista tietoa monipuolisista oppimisen vaihtoehdoista sekä ohjausta ja neuvontaa oman oppimispolun rakentamiseksi.
Ohjauksen avulla jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ovat saavutettavampia suuremmalle joukolle. Erilaisten koulutusratkaisujen tavoitteena on madaltaa osallistumiskynnystä ja tavoittaa nimenomaan niitä oppijoita, jotka erityisesti hyötyvät koulutuksesta tai jotka eivät muutoin osallistuisi niihin. Kehitystyössä olemme havainneet monia tarpeita, jotka kohdistuvat niin yksilöllisiin tietoihin ja taitoihin kuin erilaisiin siirtymävaiheisiin. Kolmen oppilaitoksen yhteistyöllä voimme entistä paremmin havainnoida niitä paikkoja, joissa oppijaa on tarpeen tukea. Ohjauksen avulla voidaan tarjota joustavaa ja mukautuvaa tukea jokaisen henkilökohtaisiin oppimisprosesseihin ja keinoja osaamisen tunnistamiseen. Tällä tavoin löydämme merkityksellisiä kokonaisuuksia joskus pirstaleiselta tuntuvalta koulutuspolultamme.
Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/
Järvensivu, A. 2022. Monimuotoinen työ ja työura edellyttävät erityisiä kompetensseja. Työpoliittinen aikakauskirja 1/2022, 8-18.
Marjomaa, N. 2022. Kahviala ammatillisen oppimisen kenttänä – Kerronnallinen tutkimus työssä oppimisesta. Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta. Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Pro gradu -tutkielma. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20220628
Itä-Suomen yliopiston DigiErko-koulutus ja Mediakasvatusseura järjestivät syyskuun alussa Tutkimusmatka tulevaisuuden digi- ja mediataitoihin -seminaarin. Hybriditilaisuus järjestettiin verkossa ja Joensuussa Itä-Suomen yliopiston kampuksella.
Paikalle oli saatu useita huippuasiantuntijoita. Pitkän linjan mediakasvatuksen tutkija ja Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Reijo Kupiainen piti silmiä avaavan puheenvuoron siitä, millainen on nykyinen ja tuleva mediaympäristö, ja millaisia medialukutaitoja tarvitaan tulevaisuudessa. Sitrassa projektijohtajana työskentelevä Jukka Vahti käsitteli omassa puheenvuorossaan nykyisyyttä ja tulevaisuutta digitaalisen vallan ja demokratian näkökulmista. Lisäksi seminaarissa esiintyi Eetti ry:n globaalikasvatuksen asiantuntija Minna Laakso. Hän kertoi viherpesusta ja viherväittämistä. Kaikista puheenvuoroista nousi vahvasti esille kriittisen ajattelun tärkeys. Se sai kuulijan miettimään, millaisessa mediamaailmassa elämme, mikä on totta ja mikä on manipulaatiota.
Puheenvuorojen välissä järjestettiin DigiErko-kehittämishankkeiden posterikävely, jossa ääneen pääsivät valmistuvat neljännen vuosikurssin opiskelijat. DigiErko-koulutus on kaksivuotinen työelämässä toimiville opettajille suunnattu digipedagogiikkaan keskittyvä monimuotokoulutus. Oleellinen osa koulutusta on kehittämishanke, joka kytkeytyy vahvasti opiskelijan omaan työhön opettajana. Kuvassa valmistuva DigiErko, luokanopettaja Teija Paavilainen kertoo tuottajalähtöisestä oppimisprosessista, jonka keskiössä on oppilaan aktiivinen rooli oman oppimisen tuottajana.
Asiantuntijapuheenvuorojen ja posterikävelyn lisäksi tapahtumaan sisältyi työpajoja. Eetti ry:n vastamainostyöpajassa kokeiltiin vastamainosten tekoa globaalikasvatuksen asiantuntijan Minna Laakson johdolla. Pajassa jaettiin käytännön vinkkejä, kuinka vahvistaa nuorten mediataitoja vastamainosten avulla.
Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja Silja Penttisen työpajassa osallistujat pääsivät kokeilemaan, miltä tuntuu matkata virtuaalimaailmaan. Osallistujat vierailivat AltspaceVR-ympäristöön rakennetulla yliopistokampuksella ja sen vapaa-ajan saarella. Saarella kaikki pääsivät saunomaan, pelaamaan koripalloa ja paistamaan nuotiolla vaahtokarkkeja. Saarella olisi viihtynyt paljon kauemminkin!
Pakohuonepedagogiikkaan ja Itä-Suomen yliopiston Sm4rt LOC pakohuonelaboratorioon tutustuttiin Juho Kahilan ja Ville Tahvanaisen vetämässä työpajassa. Pakohuonepedagogiikasta ja pelillisyydestä kiinnostunut seminaariväki testasi pakohuonepeliä ja inspiroitui pelillisyyden ja pakohuonepedagogiikan mahdollisuuksista opetustyössä. Pakopeli imaisi osallistujat kiitettävästi mukaansa ja osa myös onnistui pelastamaan ihmiskunnan.
Yksi pajoista oli Mediakasvatusseuran kulttuurisensitiiviseen mediakasvatuksen työpaja. Työpajassa tutustuttiin kulttuurisensitiivisen mediakasvatuksen kulmakiviin ja hyviin käytäntöihin sekä keinoihin turvallisempien tilojen luomiseksi.
Lisäksi Mediakasvatusseura ja Sitra järjestivät yhdessä datataloustaitojen merkitykseen ja digitaaliseen sivistykseen painottuvan työpajan. Pajassa pohdittiin ja tarkasteltiin datan merkitystä arjessa ja poimittiin käytännön vinkkejä datataloustaitojen opetukseen sekä oman datan hallintaan.
Digitalisaatio ja digipedagogiikka hakevat edelleen paikkaansa kouluissa. Laitteet ja tekniikka ovat tulleet rytinällä luokkahuoneisiin, ja opettajat pohtivat niiden parasta pedagogista käyttämistä opetuksen ja oppimisen tukena.
Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla alkaa marraskuussa 2022 jo kuudes kaksivuotinen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus (60 op). Se on suunnattu opettajille, jotka haluavat oppia hyödyntämään entistä paremmin teknologian mahdollisuuksia omassa opetuksessaan. Koulutus soveltuu peruskoulun ja toisen asteen ammatillisille opettajille, mutta yhtä hyvin myös AMK- ja yliopisto-opettajille.
Kuva: Satu Piispa-Hakala
– Osallistujista eli DigiErkoista on tarkoitus muovata sellaisia kehittäjäopettajia, jotka pystyisivät omassa oppilaitoksessaan miettimään laajemminkin digitalisaatiota oppimisen näkökulmasta. Mitä uutta se voi tuoda oppimiseen ja miten se huomioidaan juuri meidän arjessamme, muotoilee vastuukouluttajana toimiva yliopistonlehtori Sini Kontkanen ja jatkaa, että koulutus on toiminut myös monelle osallistujalle ponnahduslautana erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja uudenlaiseen urakehitykseen.
DigiErko-koulutus on monimuoto-opetusta, jonka pohjana olevan tutkimustiedon lisäksi koulutus sisältää käytännönläheisiä tehtäviä suoraan linkitettyinä omaan työhön. Kehittämishankkeesta hyötyy opiskelijan lisäksi myös koko työyhteisö. Lähitapaamisilla Joensuussa on tilaa myös keskustelulle, tärkeälle vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Palautteen mukaan valmistuneet DigiErkot kokevat saaneensa koulutuksesta uutta omaan opetukseen sekä työn imu ja ilo on lisääntynyt.
Koulutus on maksullinen. Onneksi monet kunnat ja rehtorit ovat jo huomanneet pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen ja osallistuvat koulutuksen kustannuksiin. Maksuihin on mahdollista hakea myös erilaisia apurahoja, koulutus on aikuiskoulutustukikelpoista.
Kuva: Satu Piispa-Hakala
Seuraava hakuaika opintoihin on alkanut ja päätyy 31.10.2022
