DigiErkot yhdistävät tekniikan ja pedagogiikan

Digitalisaatio ja digipedagogiikka hakevat edelleen paikkaansa kouluissa. Laitteet ja tekniikka ovat tulleet rytinällä luokkahuoneisiin, ja opettajat pohtivat niiden parasta pedagogista käyttämistä opetuksen ja oppimisen tukena.

Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla alkaa marraskuussa 2022 jo kuudes kaksivuotinen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus (60 op). Se on suunnattu opettajille, jotka haluavat oppia hyödyntämään entistä paremmin teknologian mahdollisuuksia omassa opetuksessaan. Koulutus soveltuu peruskoulun ja toisen asteen ammatillisille opettajille, mutta yhtä hyvin myös AMK- ja yliopisto-opettajille.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

– Osallistujista eli DigiErkoista on tarkoitus muovata sellaisia kehittäjäopettajia, jotka pystyisivät omassa oppilaitoksessaan miettimään laajemminkin digitalisaatiota oppimisen näkökulmasta. Mitä uutta se voi tuoda oppimiseen ja miten se huomioidaan juuri meidän arjessamme, muotoilee vastuukouluttajana toimiva yliopistonlehtori Sini Kontkanen ja jatkaa, että koulutus on toiminut myös monelle osallistujalle ponnahduslautana erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja uudenlaiseen urakehitykseen.

DigiErko-koulutus on monimuoto-opetusta, jonka pohjana olevan tutkimustiedon lisäksi koulutus sisältää käytännönläheisiä tehtäviä suoraan linkitettyinä omaan työhön. Kehittämishankkeesta hyötyy opiskelijan lisäksi myös koko työyhteisö. Lähitapaamisilla Joensuussa on tilaa myös keskustelulle, tärkeälle vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Palautteen mukaan valmistuneet DigiErkot kokevat saaneensa koulutuksesta uutta omaan opetukseen sekä työn imu ja ilo on lisääntynyt.

Koulutus on maksullinen. Onneksi monet kunnat ja rehtorit ovat jo huomanneet pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen ja osallistuvat koulutuksen kustannuksiin. Maksuihin on mahdollista hakea myös erilaisia apurahoja, koulutus on aikuiskoulutustukikelpoista.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

Seuraava hakuaika opintoihin on alkanut ja päätyy 31.10.2022

Ilmoittaudu!

Lisätietoja koulutuksesta: Yliopistonlehtori Sini Kontkanen: sini.kontkanen(at)uef.fi, p. 050 570 7945

http://www.uef.fi/web/erikoistumiskoulutus-digiope

Osaamisen todentaminen digitaalisilla työkaluilla

Oletko joskus suorittanut opintojaksoja vapaa-ajallasi tai osallistunut esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa järjestetyille kursseille? Osa jatkuvaa oppimista on tutkintojen suorittamisen ja työn ohessa tapahtuva vapaa-aikana oppiminen. Myös tällä tavoin kertyneen osaamisesi näkyväksi tekeminen on tärkeää ja tekee sinusta työmarkkinoilla tavoitellumman osaajan. Digitalisaatio mahdollistaa osaamisesi esille tuomisen muillakin keinoilla kuin perinteisillä paperisilla tutkinto- tai työtodistuksilla. Digitalisaation myötä voit näyttää osaamisesi esimerkiksi LinkedInissä tai muissa kanavissa, joista mahdolliset työnantajat pääsevät tutustumaan sinuun ja osaamiseesi.

Tutkintokoulutukset siirtyvät koulutuksen järjestäjien toimesta Opintopolku-verkkopalveluun, missä omia suoritettuja opintoja voi käydä katsomassa Suomi.fi-tunnuksilla. Linkin omista Opintopolussa olevista opintosuorituksista voi myös lähettää vaikkapa työnantajalle työnhaun yhteydessä. Opintopolussa näkyy kuitenkin vain opintojaksojen nimet, laajuudet ja arvostelu. Opintojaksojen tarkempaa kuvausta eli sisältöä sieltä ei näe. Opintopolkuun siirtyy vain tutkintokoulutuksen opintosuoritukset, esimerkiksi työnantajien järjestämät täydennyskoulutukset tai harrastusten yhteydessä suoritetut opinnot eivät palveluun siirry. Osaamismerkit ovat yksi keino kuvata muuten kuin tutkintokoulutusten kautta kertynyttä osaamistasi.

Oppijan Open Badge -osaamismerkit

Kun haluat kuvata osaamistasi mahdollisimman laajasti, yksi vaihtoehto on Open Badge -osaamistili ja digitaaliset osaamismerkit. Perustamalla Open Badge -tilin voit koota kaiken oman osaamisesi samaan paikkaan. Voit koota tilille niin tutkintokoulutuksien kautta kuin työelämässäkin kertyneen osaamisesi. Tilillä voi olla linkki Opintopolkuun, tai sinne voit ladata kaikki tutkintotodistuksesi esimerkiksi pdf-tiedostoina. Työtodistuksissa informaatio rajoittuu yleensä tekstiin. Työtodistuksiin kirjataan yleensä vain työsuhteen kesto, tehdyt työtehtävät jne., mutta Open Badge -tilille voit ladata myös vaikkapa kuvia tekemistäsi töistä. Kuvagalleriaa voit laajentaa sitä mukaa, kun osaamisesi karttuu. Kyseessä on siis eräänlainen digitaalinen portfolio, jonka linkin voit lähettää mahdollisille työnantajille. Suorittaessasi tutkinto-opintoja voit hyödyntää tiliä myös osaamisen tunnustamisessa eli hyväksi lukemisessa lähettämällä linkin opettajalle ennen keskustelua.

Kuva 1. Osaamismerkkejä erään käyttäjän tilillä. Klikkaamalla merkkejä pääsee lukemaan mm. koulutusten sisällöt.

Open Badge -tili on yksityishenkilöille eli opiskelijalle tai työntekijälle ilmainen väline osaamisen esittelemiseen. Koulutusorganisaatiot maksavat Open Badge Factory -lisenssimaksun, joka on lisenssin laajuudesta riippuen muutamia satasia vuodessa.

Open Badge Factory koulutusten toteuttajille

Koulutusorganisaatioille osaamismerkkien myöntäminen opiskelijoille on tehty sujuvaksi ja tapahtuu samassa ympäristössä, erillisen Open Badge Factory -käyttöliittymän kautta. Open Badge Factory on eräänlainen todistusten laadintapohja. Sinne ladataan varsinainen 200×200 pikselin osaamismerkki, ja sinne kirjoitetaan merkin saamisen kriteerit eli todistukseen tuleva teksti. Osaamismerkin myöntäminen tapahtuu myös järjestelmän kautta lähettämällä merkit opinnot läpäisseille sähköpostitse. Opiskelijan näkökulmasta merkin vastaanottaminen tapahtuu siis sähköpostin kautta. Mikäli opiskelijalla on jo Open Badge -tili, merkin voi kuitata vastaanotetuksi klikkaamalla sähköpostiviestissä olevaa linkkiä. Mikäli tiliä ei vielä ole, opiskelija voi ladata todistuksen osaamismerkin suorittamisesta pdf:nä.

Kuva 2. Opiskelijan saama sähköpostiviesti osaamismerkin myöntämisestä.

Osaamismerkit käytössä Riverialla, Karelialla ja UEF:llä

Vauhtia uralle -hankkeessa kehitetään uudenlaisia koulutuspalveluja yli koulutusasteiden ja tutkintorajojen Riverian, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Hankkeessa kehitetään ja toteutetaan myös koulutuksia, jotka eivät siirry rekistereihin (Wilma, Koski, Opintopolku) tai joista ei voi myöntää tutkintotodistuksia. Näitä tilanteita varten tarvitaan digitaaliset osaamismerkit, joilla osaaminen voidaan todentaa. Osaamismerkkejä pilotoitiin ensimmäisenä maarakennuksen esimieskurssin yhteydessä. Opintojakso toteutettiin kolmen koulutusorganisaation yhteistyönä, jolloin kukin opettaja kirjoitti todistukseen oman osionsa kriteerit.

Digitaaliset osaamismerkit soveltuvat hyvin tilanteisiin, joissa opinnot koostuvat pienistä palasista eri koulutusaloilta tai eri koulutusasteilta. Usein niitä hyödynnetään myös silloin, kun on tarvetta yhtä opintopistettä pienempien räätälöityjen opintojen rakentamiseen. Merkin myöntäjänä voi olla yksi taho, tai kukin organisaatio voi myöntää merkin omasta osiostaan. On myös mahdollista rakentaa tasoja ja laajuuksia täysin eri tavalla kuin tutkintokoulutuksissa, vaikkapa pronssinen, hopeinen ja kultainen työtehtävien osaaja.

Koulutusten toteuttaminen kolmen asteen yhteistyönä on ollut hankkeessa sujuvaa, ja digitaaliset osaamismerkit ovat tehneet koulutuksista kertyneen osaamisen kuvaamisesta helppoa niin organisaatioille kuin opiskelijoillekin. Tulevaisuudessa koulutuksia rakennetaan yhä enemmän räätälöityinä ja alle yhden opintopisteen mikro-opintoina, jolloin uskomme myös osaamismerkkien yleistyvän osaamisen kuvaamisessa. Merkkien arvostusta nostanee se, että työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat juuri asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus uudenlaisten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen laajentamisesta sekä osaamismerkkien ja muiden osaamiskuvausten kehittämisestä.

Lisätietoja:

https://openbadgepassport.com/1etusivu/

https://openbadgefactory.com/fi/

https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM044:00/2021

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Kirjoittajat:
Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Arto Laaninen, projektipäällikkö, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Kansainvälisten lääkäreiden uusittu täydennyskoulutus käynnistyy 

Kuinka saada kansainväliset lääkärit töihin Suomessa – suomen kielellä? Lääkärin suomi -koulutuksen suomen kielen opettajat kertovat hankkeesta, sen tavoitteista, ja mitä hankkeessa tapahtuu juuri nyt.

Taustaa hankkeesta

Lääkärin suomi -koulutuksia on järjestetty Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä vuodesta 2016 lähtien. Koulutus on tarkoitettu lääkäreille, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa muualla kuin Suomessa.  

Lääkärin suomi -koulutuksen tavoitteena on se, että lääkärillä on ammatilliset ja kielelliset valmiudet suomalaisessa työelämässä toimimiseen. Valviran kuulusteluissa mitataan näitä valmiuksia, ja kuulustelujen läpäiseminen on vaatimuksena lääkärin työn harjoittamiseen Suomessa. Laillistamiskuulusteluissa vaaditaan nykyään vähintään B2-tason suomen kielen taitoa.

Uudet tuulet 2021–2024 

Lääkärin suomi -hanketta kehitetään ja pilotoidaan Talent Boost -rahoituksella 2021–2024. Koulutuksen suunnittelussa mukana on kolme yliopistoa: Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot. Jokaisesta yliopistosta on mukana S2-osaamista ja lääketieteen osaamista.  

Uuden opetussuunnitelman mukainen koulutus alkaa syksyllä 2022. Hakuaika koulutukseen on käynnissä 27.5. saakka ja elokuussa järjestetään pääsykokeet, joiden perusteella valitaan koulutukseen 20 opiskelijaa.  Koulutus kestää vuoden. Integroidussa opetuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa. Tämä edellyttää suomen kielen opettajien ja lääketieteen kouluttajien tiivistä yhteistyötä.   

Ammatillisessa osiossa tavoitteena on opettaa sellaisia taitoja, joita Suomen ulkopuolella opiskelleella lääkärillä ei voi olettaa olevan ennestään, kuten esimerkiksi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntemusta, erilaisten lausuntojen kirjoittamista ja yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Suomen kielen opetus tukee näitä tavoitteita. Kaikkein keskeisin tavoite suomen kielen kannalta on kuitenkin potilaan kanssa keskustelun sujuminen. Sitä vaatii myös potilasturvallisuus.  

Mitä hankkeelta odotetaan?  

Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien taidot ja tiedot saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Valviran laillistamisprosessi on raskas ja aikaa vievä. Tavoitteena on nopeuttaa tätä prosessia.  

Entistä tiiviimpi yhteistyö suomen kielen opettajien ja lääkärikouluttajien kesken luo mahdollisuuden syventää kansainvälisten lääkäreiden osaamista ja taitoja.  

Koulutukseen integroitu työharjoittelu eli amanuenssuuri tuo käytännön työelämän lähemmäksi koulutuksen tavoitteita. Koulutuksessa on nyt mukana erilliset kielen oppimisen tavoitteet myös amanuenssijakson ajaksi, tarjolla on kielitukea ja ohjausta.  

Maahanmuuttajalääkärien täydennyskoulutushanke on yksi suunnannäyttäjistä laajemmassa pyrkimyksessä täsmentää työelämän kielitaitovaatimuksia ja kehittää alakohtaista kielenoppimista. 

Yliopistojen välinen yhteistyö mahdollistaa hyvien käytänteiden jakamisen ja uusien innovaatioiden syntymisen.  

Lue Lääkärin suomi -hankkeesta lisää täällä.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Kielibuustin blogissa.

Kirjoittajat,
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto

Säteilyturvallinen radiologisten kuvantamismenetelmien käyttö on potilaan eduksi

Radiologiset kuvantamismenetelmät ja käytännön säteilyturvallisuus kehittyvät jatkuvasti. Radiologiaan ja kardiologiaan erikoistuvat lääkärit ovat useiden vuosien ajan kartuttaneet osaamistaan Itä-Suomen yliopiston toteuttamalla Radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun kurssilla, kertoo kurssin johtaja, professori Petro Julkunen.

Radiologinen kuvantaminen kehittyy jatkuvasti. Potilaasta voidaan, laite- ja menetelmäkehityksen avulla, saada aina vain tarkempia ja monipuolisempaa informaatiota tarjoavia kuvia. Kuvia voidaan hyödyntää mm. diagnostiikassa ja erilaisten hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Jatkuvasti kehittyvä ala vaatii laaja-alaista ymmärrystä niin lääketieteellisestä konseptista, johon sitä sovelletaan kuin menetelmäteknisistä mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Kun kyse on radiologisesta kuvantamisesta, liittyy aiheeseen oleellisena myös säteilyturvallisuus, jotta potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten säteilyaltistukset saadaan minimoitua samalla maksimoiden potilaiden saama hyöty.

Itä-Suomen yliopiston tarjoamalla radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun kurssilla osallistuja saavat kattavan koulutuksen radiologisen kuvantamisen säteilyturvallisesta käytöstä eri sovelluksissa ja lääketieteen erikoisaloilla. Koulutuksen tavoitteena on osallistujan kattava ymmärrys säteilyturvallisuuteen liittyvistä fysiikan taustoista, niiden ilmentymistä ja hyödyntämisestä radiologisessa kuvantamisessa sekä säteilysuojelussa. Osallistuja saa myös tietoa säteilyannoksen mittaamisesta ja säteilytoiminnan vaatimuksista.

Säteilyturvallisuuteen vaikuttavia asioita demonstroidaan käytännön radiologisilla kuvantamislaitteilla, ja huomioidaan myös ne radiologiset kuvantamismenetelmät, joiden käyttöön ei liity merkittäviä säteilyturvallisuusnäkökulmia, kuten magneettikuvantaminen ja ultraäänikuvantaminen. Tämän hallitseminen ja ymmärrys antavat mm. vaihtoehtoja ionisoivaa säteilyä hyödyntäville kuvantamismenetelmille.

Itä-Suomen yliopistolla on pitkät perinteet jo Kuopion yliopiston ajoilta radiologisen kuvantamisen tutkimuksessa ja koulutuksessa. Kuopion yliopistollinen sairaala kampuksen laidalla tarjoaa parhaat puitteet demonstraatioiden toteuttamiseksi.

Aiemmin Suomen radiologiyhdistyksen kanssa yhteistyönä toteutettua koulutusta on pyritty kehittämään huomioiden olemassa olevat erikoislääkärikoulutusten ja säteilylainsäädännön vaatimukset. Koulutusta on uudistettu ja laajennettu terveydenhuollon röntgentoiminnan säteilyturvallisuuden täydennyskoulutukseksi, ja sen osaksi on lisätty tarjontaa radiologista kuvantamista hyödyntäviltä eri erikoisaloilta.

Uusimpaan tutkittuun tietoon perustuva koulutus kuuluu nyt Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen koulutustarjontaan ja sitä toteutetaan vuosittain elokuussa.

Tutustu radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun koulutuksiin

Petro Julkunen on lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän toimii myös ylifyysikkona Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Julkunen on Itä-Suomen yliopistossa toteutettavan sairaalafyysikkokoulutuksen vastuuhenkilönä ja sairaalafyysikkokoulutusta koordinoivan kansallisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana, sekä radiologisen fysiikan ja säteilysuojelukurssin johtaja.

Joustavaa opiskelua töiden ohella

Tehtyäni jo pitkän työuran hoitoalalla, minulle syntyi motivaatio ja halu kehittää ammattitaitoani, ja siihen oli mahdollisuus avoimessa yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto oli helppo valinta, koska asuin Kuopiossa ja lähiyliopistossa oli tarjolla monipuoliset opintokokonaisuudet ja laadukasta opetusta.

Ajatuksenani oli ensiksi päivittää ammattitaitoani, mutta sitten tuntui, että opiskelua voisi jatkaa vielä pidemmällekin ja syttynyt opiskeluinnostus vei eteenpäin. Suoritettuani tarvittavan määrän perusopintoja hain ja pääsin avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hoitotieteen laitokselle, jossa pääaineekseni valikoitui hoitotyön johtaminen. Maisteriopintoja tein laitokselle töiden ohessa ja muutamia kursseja suoritin edelleen myös avoimen yliopiston kautta.

– Palkintona uurastuksesta sain juuri terveystieteiden maisterin kaikki opinnot päätökseen.

Opintojen edetessä vaihdoin uuden työn perässä paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea. Itä-Suomen yliopistossa on kuitenkin erittäin hyvät etäopiskelumahdollisuudet ja pystyin suorittamaan edelleen opintoja toiselta paikkakunnalta.

Työmäärältään työn ja opintojen yhdistäminen oli haastavaa, mutta antoisaa. Maisteritutkinto oli kuitenkin sellainen tavoite, että halusin mennä sitä kohti. Ja palkintona uurastuksesta sain juuri terveystieteiden maisterin kaikki opinnot päätökseen.

Pystyn nykyisessä hoitotyön johtamisen työssäni hyödyntämään monipuolisesti sitä taitotietoa, jota maisterinopinnot pitivät sisällään.

Pystyn nykyisessä hoitotyön johtamisen työssäni hyödyntämään monipuolisesti sitä taitotietoa, jota maisterinopinnot pitivät sisällään. Opintojen ansiosta ovat mm. analyyttiset sekä tietotekniset taitoni karttuneet. Ja olen lisäksi oppinut etsimään ja tuottamaan tietoa. Avoimessa yliopistossa pystyy opiskelemaan omien aikataulujen mukaan, joustavasti töiden ohessa. Opintotarjonta on laaja ja opiskelu on itsenäistä.

Suosittelen lämpimästi avoimen yliopiston opintoja kaikille!

Tekstin on kirjoittanut Sari Hänninen

Kun mainoslehtinen muuttaa elämää

Hain ensimmäisen kerran yliopistoon keväällä 2016 abivuoden päätteeksi. En todellakaan tiennyt, mikä minusta tulee isona, eikä minulla ollut mitään ymmärrystä korkeakouluopinnoista, mutta silti ajattelin, että koulusta pitävänä ihmisenä se voisi olla oma juttuni.

Monen mutkan ja tuskailun jälkeen päädyin hakemaan luokanopettajakoulutukseen, sillä koulutus ja oppiminen olivat minulle tärkeitä asioita. Itsevarmana suuntasin tuolloin kohti vakava-koetta, josta pääsin jatkoon. Tuolloin kokeeseen luettiin ennakkomateriaali, jonka kanssa pärjäsin suhteellisen hyvin, vaikkakaan en ollut tottunut tieteellisen tekstin lukemiseen. Pääsykokeen toisessa vaiheessa eli soveltuvuuskokeessa tie nousi kuitenkin pystyyn ja opintopolussa komeili varasija 56. En hakiessani ollut jostain syystä ajatellut välivuoden mahdollisuutta ollenkaan, ja kun se väistämättä kohdalle osui, tuntui se melko musertavalta ja olo oli epäonnistunut. Silloin se tuntui maailmanlopulta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo kokemus oli jollain tavoin myös kasvattava.

– Jos joku kysyy minulta, kannattaako välivuoden aikana suorittaa opintoja, niin vastaus on yksiselitteinen: Kyllä kannattaa.

Parisen viikkoa kielteisen päätöksen saamisen jälkeen postiluukusta kolahti Itä-Suomen avoimen yliopiston mainos. Muistan, että ensimmäinen ajatus tuosta lehtisestä ei ollut millään tavoin positiivinen ja taisipa muutama turhautumisen kyynelkin vierähtää. Muutaman päivän jälkeen päädyin selaamaan esitteen läpi ja sieltä hyppäsi silmään yhteiskuntaopin opettajan pätevyyden tuova kokonaisuus. Tuo kokonaisuus sisälsi muun muassa oikeus-, yhteiskunta- ja taloustieteitä, mitkä kaikki vaikuttivat jo itsessään kiinnostavilta. Yhteiskuntaoppi oli ollut lempiaineeni lukiossa, joten ajatus sen opettamisesta vaikutti kiinnostavalta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja yrittää, vaikkakin kokonaisuuden kurssit kuulostivat siltä, että en ikinä tulisi niistä selviämään. Ehkä avopuolisoni sanat olivat viimeinen niitti lopulliselle päätökselle lähteä kokeilemaan siipiään opinnoissa. ‘’Mitä se haittaa, vaikka, et saisikaan koko kokonaisuutta tehtyä? Kaikki on kuitenkin aina eteenpäin.’’ Eikä aikaa kulunut kuin tovi ja olinkin jo kirjastossa kirjoittamassa ensimmäistä esseetä.

Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin. Ajatus opettajuudesta vain vahvistui ja suurella innolla suuntasin katsetta kohti seuraavaa hakukevättä. Pääsykoemateriaali tuntui huomattavasti helpommalta, kun oli päässyt jo kiinni tieteellisen tekstin lukemisen rutiiniin. Kirjallisesta kokeesta mentiin eteenpäin ja annoin parhaani myös soveltuvuuskokeessa. Jonkinlaista henkistä kasvua oli päässyt vuoden aikana tapahtumaan ja omat ajatukset olivat vahvistuneet. Tällä kertaa opintopolussa näkyi se haluamani teksti eli hyväksytty.

Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin.

Kun ensimmäinen opiskelusyksy alkoi, ei ensimmäisen esseen kanssa tarvinnut painia sen kummemmin, koska opiskelutekniikat olivat jo hallussa. Sen sijaan sain keskittyä uusiin tuttavuuksiin ja opiskelijaelämän alkamiseen. Havaitsin melko nopeasti opintojen alkaessa, miten suuri etu avoimen opinnoista olikaan. Olisin esimerkiksi halutessani saanut hyväksiluettua kaikki opinnot luokanopettajan tutkintoon. Olen kiitellyt itseäni useaan kertaan siitä, etten heittänyt tunnemyrkyissäni sitä avoimen esitettä pois.

Opiskeluvuosien edetessä aloin kovasti kaivata lisää yhteiskunnallisempaa sisältöä opintoihini. Ehkä luokanopettajan työ ei olisikaan se työ, josta haluaisin eläköityä. Havaitsin, että kiinnostus koulutuksen oikeustieteelliseen näkökulmaan kyti pinnan alla aika kovastikin. Avoimen kautta suorittamassani kokonaisuudessa oli muutaman kurssin verran oikeustieteitä, joten kokemusta oikiskurssien opiskelusta oli jo hieman kertynyt. Keväällä 2020 koronakevään tiimellyksessä päätin olla rohkea, tavoitella tuota haavetta ja mennä kohti julkisoikeuden pääsykoetta. Tehdyistä avoimen opinnoista oli merkittävä apu pääsykokeessa, ja viimeistään oikeustapaustehtävässä olisi mennyt sormi suuhun todella nopeasti ilman aiempaa kokemusta. Lopputulos yhteishaussa olikin aika onnellinen ja opiskelu saa jatkua vielä muutaman vuoden

Välivuoden aikana noussut innostus ja kipinä kantoi vielä neljän vuoden jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen, että uskalsin olla rohkea ja antaa mahdollisuuden eri tieteenaloille. Kokeilemalla löysin sen oman juttuni. En varmasti olisi hakenut opiskelemaan toista tutkintoa ilman välivuoden aikana suoritettuja opintoja. Opinnot, jotka noin viisi vuotta sitten suoritin, odottavat minua nyt julkisoikeuden tutkinnossa.

Jos joku kysyy minulta, kannattaako välivuoden aikana suorittaa opintoja, niin vastaus on yksiselitteinen: Kyllä kannattaa. Sanon saman asian myös henkilölle, joka etsii uutta suuntaa uralleen, etsii harrastusta tai kenties haluaisi päästä kurkistamaan yliopisto-opiskelijan maailmaan. Tätä kautta se onnistuu, eikä varmasti kaduta. Sinulle, joka kenties vietät välivuotta tai et ehkä vielä tiedä omaa opiskelualaasi, niin avoimesta yliopistosta on erittäin hyvä aloittaa. Kokeilemalla matalalla kynnyksellä eri tieteenaloja löydät sen oman juttusi varmasti. Sillä ei ole väliä, vaikket koskaan päätyisikään sen yhden tietyn kurssin alaa opiskelemaan, mutta usko pois, joskus siitä yksittäisestä kurssistakin on vielä hyötyä, ja isosti. Jos joskus postiluukusta kolahtaa avoimen yliopiston mainos, niin tartu siihen. Tuo yksi lehtinen saattaa muuttaa elämää.

Tekstin on kirjoittanut Jenna Virtanen

Maakunnan koulutustarpeiden selvittämistä ja asiakasprofiilien rakentamista palvelumuotoilutyöpajoilla

Vauhtia uralle -hankkeessa kehitämme kolmen koulutusasteen yhteistyönä parempia koulutuspalveluita opiskelijoille ja yrityksille. Tavoitteena on selvittää maakunnasta puuttuvaa koulutustarjontaa ja tarjota puuttuvia palasia koulutusasteiden yhteistoteutuksena. Palvelumuotoilua hyödyntämällä uusien koulutusten kehittämiseen saadaan ihmislähtöistä ja asiakaskeskeistä näkökulmaa. Palvelumuotoilutyöpajan avulla voidaan selvittää latentteja eli piilossa olevia tarpeita.

Syksyn 2021 aikana Vauhtia uralle -hanke jalkautui maakuntakierrokselle keräämään havaintoja koulutustarpeista. Pakkasimme siis auton työpajamateriaaleilla ja lähdimme tapaamaan työllistämisen parissa työskenteleviä henkilöitä Kiteellä, Outokummussa ja Nurmeksessa. Mukana oli ToKi-hanke Kiteeltä, Outokummun, Polvijärven, Liperin ja Kontiolahden alueella toimiva YTYä-hanke ja Taidolla töihin -hanke Nurmeksessa.

Kierroksen tarkoituksena oli järjestää vierailukohteissa osallistava työpaja, jossa hyödynnetään palvelumuotoilun keinoja. Osallistavan työpajan toimintamalli pilotoitiin ensimmäisessä vierailukohteessa eli Kiteellä. Työpajan tavoitteena oli selvittää työttömien asiakkaiden osaamisen kehittämisen tarpeita. Seuraavat työpajat muilla vierailupaikkakunnilla toteutettiin samalla tavalla, toimivaksi havaitun osallistavan toimintamallin mukaisesti.

Asiakastyyppien muodostuminen eri menetelmien kautta

Työpaja alkoi toisiimme tutustumalla ”Millä tuolilla istut” -kuvakortteja käyttäen. (Ryhmärenki) Jokainen osallistuja kertoi valitsemansa kuvakortin mukaan, minkälaisella tuolilla omassa työssään istuu juuri tällä hetkellä ja minkälainen näkymä omalta tuolilta avautuu omaan toimintaympäristöön. Seuraavaksi katse käännettiin havaitsemaan, minkälainen näkymä tällä alueella avautuu asiakkaalle. Mitä asiakas saa, mitä hän tarvitsee tai kaipaa? Onko tarjolla työpaikkoja tai koulutusta? Minkälaista elämää hän elää, tai haluaisi elää juuri kyseisellä paikkakunnalla? Mikä sen mahdollistaisi?

Näin tarkastelemalla alkoi muodostua paikkakuntakohtainen kuva erilaisista asiakkaista ja monenlaisista asiakkaiden tarpeista. Seuraavaksi jäsenneltiin ja ryhmiteltiin tarkemmin esiin nousseita asiakastyyppejä mm. henkilön ikäryhmän, koulutuksen, työkokemuksen ja ohjauksen tarpeen mukaan. Vaikkakin jokainen asiakas on oma yksilönsä yksilöllisine tarpeineen, niin yhteisessä keskustelussa erilaiset asiakastyypit löytyivät hyvin helposti.

Asiakkaiden tarpeet ja asiakaspolku hahmottuivat

Työntekijät valitsivat haluamansa asiakastyypit tarkempaan tarkasteluun ja ryhdyimme yhdessä pohtimaan, miten asiakkaita voisi auttaa ja ohjata työllistymään tai kehittämään omaa osaamistaan. Työskentely jatkui Vauhtia uralle -hankkeen hankeasiantuntijoiden kanssa piirtämällä paperille asiakkaan nykytilanne, tarpeet, ja toiveet sekä jäsentämällä kohdat, joissa hän tarvitsee neuvoa ja kohtaa erilaisia ohjaustyöntekijöitä. Pohdimme yhdessä, hyötyisikö asiakas esimerkiksi täsmäkoulutuksista tai muusta lisäkoulutuksesta, joita koulutusorganisaatioina voisimme yhdessä järjestää.

Työpajatyöskentely oli mielenkiintoista ja antoisaa. Se tarkensi kuvaa, millaisena työtä hakevien arki ja tarpeet ja työllisyyden parissa työskentelevien työ näyttäytyy maakunnassa.

Yhteiskehittäminen jatkuu

Maakuntakierroksen tuloksena verkostomme vahvistuivat ja löysimme konkreettista yhteistä kehitettävää. Saimme tärkeää tietoa siitä, millaisille koulutusteemoille tai -kokonaisuuksille olisi tarvetta maakuntamme eri alueilla. Yhdistäviä asioita, jotka toistuivat jokaisella tapaamisella, olivat mm. juuri ammattiin valmistuneiden nuorten työnhakutaidot, maahanmuuttajataustaisten naisten uramahdollisuudet, ja pitkäaikaistyöttömien puutteelliset digitaidot, joita nykytyöelämässä ja opiskelussa tarvitaan. Yhtenä tunnistettuna ryhmänä nousivat esiin myös korkeasti koulutetut naiset, jotka pohtivat alan tai työpaikan vaihtoa.

Vauhtia uralle -hanke kehittää koulutuksia esiin nousseiden tarpeiden perusteella.

Huhtikuussa 2022 järjestetään yhteinen tapaaminen, jossa esittelemme yhteistyökumppaneillemme hankkeessa kehitettyä tekoälyä ja jatkamme täsmäkoulutusten kehittelyä yhteistyössä.

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu yhteistyönä toteutettuihin koulutustarjottimiin osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Kirjoittaja:

Niina Pennanen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ryhmärenki. Millä tuolilla istut? -kuvakortit. https://ryhmarenki.fi/milla-tuolilla-istut/

Tuntematon ja uniikki Karelian Wellness

Palataan aikaan ennen matkailualaa kurittanutta koronaa, jolloin hyvinvointimatkailu kasvoi kansainvälisesti puolet nopeammin kuin mikään muu matkailun segmentti. Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa matkailijat hyödyntävät Venäjän ja Suomen välistä raja-aluetta molemmin puoliseen vierailuun vapaa-ajan matkoilla. Itä-Suomen suurin matkailijaryhmä tulee Venäjältä ja Venäjän Karjalassa on potentiaalia toimia erinomaisena kohteena myös suomalaisille matkailijoille. Jotta saadaan lisättyä rajan ylittävää yhteistyötä ja nimenomaan hyvinvointialalla, Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä liiketoimintaa ja vuorovaikutusta hyvinvointipalvelualalla rajan molemmin puolin.

Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen.

Hyvinvoinnin tavoittelu ja ”wellness” on osalle ihmisistä jopa elämäntapa, jota halutaan edistää myös lomamatkoilla. Hektinen työelämä herättää matkailijoissa entistä suurempaa tarvetta hakeutua rentoutumisen ja hemmottelun pariin vapaa-ajan matkoilla. ”Wellness” -termi kääntyy Suomen kielellä ”hyvinvointi”, mutta termiä käytetään myös sellaisenaan arkikielessä. Wellness tarkoittaa itäsuomalaisten ja Venäjän karjalaisten palveluntarjoajien mielestä kokonaisvaltaista hyvinvointia mielelle, keholle ja sielulle. Alueella toimivat yrittäjät pyrkivät luomaan tuotekokonaisuuksia, jotka vastaavat määritelmää yhdessä upean ympäröivän luonnon kanssa. Pandemian jälkeen niin palveluntarjoajat kuin matkailijatkin uskovat wellnessmatkailun jatkavan kasvua yhtä vahvasti, ellei jopa kiihtyvän entuudestaan. Suomalaisten onneksi rajanaapurista tulevat matkailijat arvostavat suomalaisen palvelun laatua, mutta Venäjän Karjala on verrattain vieras ja tuntematon suomalaiselle matkailijalle.

Suomalainen matkailija toivoo wellnessmatkoilta laadukkaita tuotteita ja palveluita. Tuoreet tutkimustulokset korostavat asiakkaiden haluavan todellisen rentousloman, jossa puitteet ovat kunnossa. Itä-Eurooppa on houkutteleva matkailukohde, mutta kohtaako se hyvinvointimatkailijan tarpeet? Suomalaiset uskovat, että Venäjän Karjalassa voisi olla upeita luontoelämyksiä, mutta viestintä ja markkinointi ontuvat rajanaapurimme päästä. Luontokohteet, luonnonantimet ja pelkkä oleskelu luonnossa ovat ehdottomasti suurimpia vetovoimatekijöitä wellnessmatkailijalle. Luonnon tärkeys ja sen merkitys ei sinänsä ole uutta. Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta. Matkailija, jonka päämotiivi on lomalla rentoutuminen, ei koe tarvetta seikkailuun, joten pelkästään jo tästä syystä loppuun asti hiotut laadukkaat tuotekokonaisuudet saavat hyvinvointia tavoittelevan matkailijan kiinnostumaan kohteesta.

Molemmin puolin rajaa on paljon potentiaalia toimia ensiluokkaisena matkakohteena, mutta mitä meidän konkreettisesti tarvitsee tehdä? Tarvitaan intohimoa ja uskoa oman alueen elinvoimaan ja karismaan. Tarvitaan oikeat henkilöt toteuttamaan ja viemään suunnitelmat maaliin asti. Yhteistyön merkitys korostuu alueellisessa työssä, johon tarvitaan sitoutuneita ja idearikkaita organisaatioita. Ideaalitilanteessa meillä olisi Itä-Suomen alueella (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala sekä Kainuu) ja Karjalan tasavallassa Venäjällä kansainvälisesti tunnettu hyvinvointimatkailu ”Karelia Wellness”.

Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta.

Karelia Wellness tuoksuu tuoreelle puulle ja lehtimetsän lehdille, raikkaalle sateelle ja piristävälle pakkaselle. Onnekas näkee revontulet tai kokee kesäisen sateen yllättäen. Luonto tarjoilee parastaan myös silloin kun sataa lunta niin rankasti että edessä näkyy vain valkoinen maa. Saunan lämpimät löylyt saavat kehon rentoutumaan ja hiljaisuuden kuuntelu saa matkailijat voimaantumaan. Paikallinen puhdas ruoka sekä sydämestä tuleva vieraanvaraisuus saavat matkailijat tuntemaan itsensä todella tervetulleeksi. Alueellinen tuote on myös aktiivinen, johon sisältyy luonnossa erilaisia aktiviteetteja. Alueella toimivat kylpylät tarjoavat kokonaisvaltaista hemmottelua. Meillä on mahdollisuus tarjota uniikki tuotekokonaisuus wellnessmatkailijan tarpeisiin, mitä siis vielä odotamme?

Elisa Sulkinoja
Projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto

Lisää hankkeesta: Karelian Wellness – UEFConnect

Samassa prosessissa kohti monipaikkaisempaa työtä

Kun Suomessa koronapandemian myötä keväällä 2020 siirryttiin laajamittaisesti etätyöhön, tehtiin valtava digiloikka, mutta monessa organisaatiossa tapahtui vielä suurempi murros työn tekemisen tavoissa ja kommunikaatiossa. Kasvokkaisista palavereista ja kohtaamisista työpaikalla, siirryttiin laajamittaiseen verkkovälitteiseen tapaan olla yhteydessä työhön liittyvissä tarpeissa. Näin tapahtui myös Itä-Suomen yliopistossa, joka ensivaiheessa siirtyi kokonaan etäopiskeluun ja sulki kampuksensa valtioneuvoston 16.3.2020 antaman linjauksen mukaisesti ja  henkilökunta siirtyi tekemään etätyötä mahdollisimman laajasti keskiviikosta 18.3.2020 alkaen. Tämän jälkeen, kesän ja syksyn 2020 sekä talven 2021 aikana, työtä on tehty noudattaen niin sanottua hybridimallia, jossa etä- ja lähipäivät voivat vaihdella esimiehen kanssa sovitulla tavalla ja työtehtävistä riippuen. Opetus on toistaiseksi järjestetty pääosin etänä ja vain välttämätön opetus lähiopetuksena. Kaikessa lähitoiminnassa noudatetaan voimassa olevia kokoontumisrajoituksia sekä muita turva- ja hygieniaohjeita (ks. tarkemmin https://www.uef.fi/fi/koronavirustilanne-ita-suomen-yliopistossa).

Tilanne on haastanut monin tavoin, mutta tarjonnut myös paljon uusia näkökulmia tarkastella yhteistä tekemistämme. Myös työn tekemiseen liittyvä organisaatiomme sisäinen sääntely on osin ollut myllerryksessä, kun olemme siirtymässä kohti yhä monipaikkaisempaa tapaa tehdä työtä.  Yliopistossamme valmisteltiin syksyn 2020 aikana ohjetta niin sanottua monipaikkatyötä koskien. Rehtori on 18.1.2021 antanut monipaikkatyöskententelyä koskevat ohjeen, jotka ovat henkilöstön saatavilla Heimosta. Koronavirustilanteen aikana hyväksi havaittuja työnteon käytänteitä on tarkoitus jatkaa myös pandemian jälkeen. Monipaikkatyön ideana on, että jatkossakin osa työstä voidaan tehdä osin kampuksella ja osa etänä. Ohjeessa on otettu hyvinkin tarkasti kantaa erilaisiin työn tekemisen tärkeisiin reunaehtoihin ja tapoihin toimia yhdessä. Siinä missä muualla kuin kampuksella tapahtuva työskentely ennen vuotta 2020 oli erityisesti niin sanotuissa yliopiston hallinto- ja tukipalvelutehtävissä työskentelevien osalta poikkeus, näyttää siitä jatkossa tulevan yhä useammalle mahdollisuus. Olin mukana Risto Puution koulutusjaksolla ”Uudistuskyvyn johtaminen” , jonka seurauksena innostuin tarkastelemaan pandemia ajan työskentelyä systeemisen prosessiajattelun käsitteiden kautta. Tämä blogiteksti perustuu noihin ajatuksiini. 

UEF Jatkuva oppiminen.
Monipaikkatyön ideana on, että jatkossakin osa työstä voidaan tehdä osin kampuksella ja osa etänä.

Systeemisen prosessiajattelun mukaan monipaikkainen työ on rakentunut prossesissa, jonka alkupisteenä voidaan ajatella olevan pandemian alku sekä äkillinen ja laajamittainen siirtyminen etätöihin. Maaliskuussa 2020 yhteiskuntamme oli pakkotilanteen äärellä, johon oli reagoitava nopeasti: organisoimme työmme uudelleen. Kevään pakkotilannetta ja äkillistä muutosta (organisoiminen) on seurannut kuitenkin paljon mielenkiintoisempi vaihe. Tässä organisoitumisen prosessissa, on yhdessä työyhteisöinä ja tiimeinä, mutta laajemmin koko yliopiston tasolla muotoiltu yhteistä tekemistä ja tapaa toimia. Kukaan ei osannut pandemian alussa ennakoida, millaisia käytänteitä, vuorovaikutuksen tapoja ja toimintaa, olisikaan syntymässä ja millaista uudenlaista organisoitumista tulisi tapahtumaan.   

Systeemisen prosessiajattelun käsittein keväästä nykyisyyteen tultaessa on tapahtunut itseorganisoitumista. Koronan voidaan ajatella olevan ulkoinen häiriötekijä, joka pakotti väen tekemään töitä uudella tavalla, eri välinein, etänä ja osin monipaikkaisesti. Tämän jälkeen on haettu uutta tasapainotilaa ja uteliaana kokeiltu uusia tapoja toimia ja käyty paljon yhteisiä keskusteluita, joiden voidaan ajetella synnyttäneen (=organisoineen) yllä kuvatun pohjan yliopistomme monipaikkaiselle työlle, josta siis myöhemmin tulee uusi käytäntö organisaatiollemme ja häiriön jälkeen palataan uudenlaiseen tasapainotilaan.    

Työssämme tapahtunutta muutosta on mielenkiintoista tarkastella organisoitumisen jännitteiden käsitteiden kautta. Jännite luopumisen ja uudistamisen välillä on ollut selvästi esillä, kun työtä on tehty etänä ja osin monipaikkkaisesti ja kun erilaiset opetus- ja ohjaustilanteet sekä erilaiset työyhteisön kollektiiviset tapahtumat on järjestetty verkon yli. Moni on syystäkin kaivannut kasvokkaisia kohtaamisia seminaarisaleissa, työhuoneissa ja kokoustiloissa sekä satunnaisemmin käytävillä tai työpaikkaravintolassa. Samalla on kuitenkin tunnistettu se, että voimme jatkossakin toimia aiempaa monimuotoisemmin ja tästä syystä vaikkapa monipaikkatyötä koskevassa ohjeessa on mainittu, että jatkosssakin kokoukset järjestetään pääosin siten, että niissä on etäosallistumismahdollisuus.  

Niin ikään jännite erillisyyden ja yhteenkuuluvuden välillä on ollut havaittavissa. Osa on nauttinut etätyössä siitä, että työtä on voinut tehdä omassa rauhassaan, eikä ole juurikaan kaivannut oven suuhun juttelemaan tulevia työtovereita. Joku toinen taas kipuilee etätyössä puuttuvia satunnaisia kohtaamisia kopiokoneella tai työpaikan käytävillä. Saman systeemin sisällä on yhtä aikaa edustettuina erillisyyttä ja autonomiaa toivovat sekä suurempaa yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä toivovat. Voidaankin siis ajatella, että juuri tästä syystä monipaikkatyön ohjeessa  on tuotu esille mm.  seuraava: ”Vaikka henkilö työskentelisikin osan viikkoa kotona, säännöllinen yhteydenpito ja tapaamiset ovat tärkeitä. Etätyöhön ja kampuksen ulkopuolella itsenäisesti tehtävään työhön reagointi on yksilöllistä. Tämän vuoksi kommunikoinnin ja kuuntelemisen lisääminen tilannekohtaisesti on tärkeää. Ihmisten välinen viestintä voi toimia paremmin, ja mahdolliset väärinkäsitykset vähenevät, kun ajoittain tavataan kasvotusten (myös nonverbaaliset viestit välittyvät).” Monaisuus kohtaamisen tavoissa voisi olla tulevaisuutta ja tällöin jännite erillisyyden ja yhteenkuuluvuuden välillä loivenisi.  

Yhteisöllisyyttä on korostettu myös yliopiston muussa ohjeistuksessa koronapandemian aikana, sillä ongelmiltakaan ei ole vältytty. Erillisyyden ja yksinäisyyden kokemukset ovat nousseet keskusteluun, kun esihenkilöt ja muu työyhteisö on fyysisesti etäällä toisistaan eikä yhteyttä ole kaikissa tapauksissa juurikaan pidetty. Itse edustan ajattelutapaa, jossa yhteisöllisyyden puute tai toteutuminen, ei ole pelkästään kiinni työn tekemisen fyysisestä paikasta. Erillisyyden kokemus voi syntyä yhdellä tavalla myös lähityössä kampuksella. Lisäksi kun elämme yhä epävarmassa tilanteessa, voi kampuksellakin työskentely ja työyhteisöjen tapaamiset toteutua vain rajoitetusti kokoontumis-, hygienia- ja turvaohjeita noudattaen. Edellä kuvattua voidaan avata rakenteenmukaisuuden ja tilanteenmukaisuuden jännitteen avulla. Siinä missä (suuri) osa on toiminut joustavasti ja annettuja työn tekemisen reunaehtoja noudattaen, olisi tietty (pieni) osa tarvinnut enemmän kontrollia ja yhdenmukaisuutta.  

Yllä kuvatut jännitteet ovat mahdollistaneet muutoksen ja kumuloituva muutos on saattanut meidät tilanteeseen, jossa tuskin palaamme työelämään, jota oli ennen vuotta 2020. Vaikka korona on ollut äkillinen, ulkoinen ja pakottava ajuri, on sitä seurannut uteliaisuus uutta kohtaan. Tämä on tuottamassa meille organisaation, joka toimii yhä monimuotoisemmin ja monipaikkaisemmin, ja jonka voidaan näin ajatella olevan jatkossa kyvykkäämpi myöskin ulkoisia paineita kohtaan. 

Myös tilaratkaisuilla on merkityksensä organisoitumiselle. Avoimet tilat edistävät uusia kohtaamisia ja synnyttävät keskustelua ja uuden ideointia. Monipaikkatyön ohjeessa on otettu kantaa myös näihin sosio-materiaalisuuden kysymyksiin. Ohjeessa on otettu kantaa sähköisten kalentereiden käyttöön sekä todettu, että työntekijän on oltava tavoitettavissa sähköpostilla, puhelimitse sekä muilla työnajan osoittamilla välineillä työtehtäviin liittyen. Lisäksi on todettu, että tilaratkaisut pyritään luomaan monipuolisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi sekä paikkariippumatonta työtä tukeviksi. Näillä tekijöillä on ollut ja on myös jatkossa merkitystä töiden organisoitumisessa. Yhtäältä ilman teknolgian suomia mahdollisuuksia ja välineitä, laajamittainen etätyö ei olisi ollut mahdollista. Teknologia ja uudet välineet muovaavat omalta osaltaan työn tekemistä sekä tapoja olla vuorovaikutuksessa. Lisäksi tulevien tilaratkaisujen merkityksellisyyys on selvä ja sen suomat mahdollisuudet uusien kohtaamisten synnyttämiseksi tärkeitä. Tilaratkaisut ovat usein pysyvämpiä ja hitaammin muuttuvia, mutta teknologiset sovellukset kehittyvät nopeastikin. Yhtä kaikki  sosio-materiaaliset tekijät määrittävät siis tärkeässä roolissa organistoitumista.  

Prosessiluonteinen tarkastelu sopii mainiosti menossa olevaan organisaatiomme toiminta- ja työtapojen tarkasteluun, mutta samalla se antaa viitteitä laajemmasta työkulttuurin muutoksesta jopa globaalisti. Olemme parhaillaan prosessissa, mutta emme tiedä, mihin päädymme ja siksi tässä työssä viittaamani Itä-Suomen yliopiston monipaikkaista työtä koskevat ohjeet lienevät vain yksi etappi tässä prosessissa. Hyvä alku prosessille ja systeemiselle muutokselle!  

Olemme samassa prosessissa (=veneessä) kohti monipaikkaisempaa työtä!  

Ulla Hurskainen, yhden venekunnan kartanlukija

Kirjoittaja toimii johtavana hallintopäällikkönä Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vapaa-ajallaan hän on innokas jatkuva oppija suorittaen tällä hetkellä EMBA-opintojaan. Kirjoitus perustuu EMBA-opintojen ”Uudistuskyvyn johtaminen” -opintojakson esseeseen, jossa (valtaisan inspiraation) lähteenä on käytetty muun muassa teosta ”Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi”.  

Lähde: Puutio, Risto 2018. Mikä meitä organisoi? Teoksessa: Puutio, R & Heikkilä, J-P. (toim.) Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi. Metanoia Instituutti, 22-43.  

Opiskelijatarina: Julkisoikeus, Anna Brentnall

Anna Brentnall on kotoisin pääkaupunkiseudulta, Vantaalta. Hän on juuri tänä syksynä aloittanut julkisoikeuden opinnot oikeustieteiden laitoksella. Anna on suorittanut avoimen yliopiston opintoina 60 opintopistettä ja pääsi opiskelemaan näiden opintojen perusteella, avoimen väylän kautta.

Anna Brentnall, kasvokuva ulkona puuta vasten nojaten
Anna Brentnall opiskelee julkisoikeutta suoritettuaan ensin 60 opintopistettä opintoja avoimen yliopiston kautta.

Kovan työn kautta unelma-alalle

Annan unelma oikeustieteiden opinnoista on elänyt pitkään, jo peruskoulusta asti, mutta ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys. Muitakin koulutusvaihtoehtoja on toki matkan varrella ollut, mutta koko ajan mukana on kulkenut tunne siitä, että oikikseen on vaan pakko päästä. Taustalla on myös ammattitutkinto Omniasta.

–Muistan jo joskus 15-vuotiaana sanoneeni opettajalle, että minä haluan oikikseen. Teini-ikäisenä olinkin todella kiinnostunut yhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä arvo, jonka myötä olen kiinnostunut myös oikeustieteistä. Minusta on kiinnostavaa ja kiehtovaa tietää, miten tämä yhteiskunta toimii.

–Taustani on hieman erilainen, koska minulla on todettu oppimisvaikeuksia ja peruskoulun kävin erityisluokalla. Haluan kertoa tarinani, koska uskon, että kaikilla on oikeus unelmiin ja korkeakouluopintoihin oppimisvaikeuksista huolimatta. Oppimisvaikeus ei ole este päästä yliopistoon!

Anna kertoo, että opiskelupaikan saaminen on vaatinut ponnisteluja ja jonkin verran muutoksia myös omassa ajattelutavassa. Hän kertoo kuitenkin päässeensä kovasti töitä tekemällä eteenpäin ja saavuttaneensa unelmansa.

–Olen tehnyt todella paljon töitä opiskelutekniikoiden kanssa. Olen saanut enemmän tukea ja käyn yksityisopetuksessa kerran viikossa. Tenttien läpäiseminen on vaatinut myös asenteen muutosta ja joskus tarvittaessa toisen suoritustavan pyytämistä.

Itä-Suomen yliopiston Anna kertoo valinneensa opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Anna Brentnall, profiilikuva. Kuvattu  Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Anna kertoo valinneensa Itä-Suomen yliopiston opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Kohti haastavia ja mielenkiintoisia opintoja

–Tykkään haasteista ja odotan niitä sekä tietenkin mielenkiintoisia opintoja. Toivon, että julkisoikeuden opintojen ja tutkinnon myötä ovet aukeavat moniin työtehtäviin. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä perhe- ja jäämistöoikeuden parissa, koska olen kiinnostunut ihmisistä ja minulla on kova halu auttaa muita.

Toinen Annan vanhemmistani on kotoisin Englannista ja hän toivoisikin voivansa työskennellä Britanniassa ainakin jossain vaiheessa. Varsinaisen unelmatyön osalta kaikki on kuitenkin vielä avoinna.

–Saa nähdä minkälaisiin työtehtäviin elämä vie vai opiskelenko vielä jotain muuta, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani.

Vaikeiden vaiheiden jälkeen kaikki onnistumiset ovat tuntuneet hienoilta, kaikki hyvät arvosanat ja niiden eteen tehty työmäärä tuntuu mahtavalta.

–Parasta on se fiilis, kun tuntuu, että vitsit mä osaan tän asian!

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa julkisoikeuden opinnoista ja avoimen yliopiston väylästä kiinnostuneille hakijoille?

Anna kehottaa puhumaan unelmistaan ääneen ja juttelemaan haaveiden alasta mahdollisimman monen kanssa. Hän haluaa kannustaa etenkin nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia.

–Esimerkiksi meillä oikeustieteissä on facebook-yhteisö, jossa voi kysyä mitä vain tästä tutkinnosta etukäteen. Aina kannattaa kysyä apua eikä jäädä yksin, vaan puhua asioista, jotka mietityttävät. Itse olen erittäin kiitollinen avoimen yliopiston Seija Tuomiselle ja Tiina Juurelalle kaikesta avusta ja tuesta. Avoin yliopisto ja väylä tarjoavat mahdollisuuden suorittaa opintoja omaan tahtiin. Avoimen opinnot myös kasvattavat opiskelijaa henkisesti, esimerkiksi pettymyksen sietäminen vahvistuu, kun ei pääsekään tentistä ensimmäisellä kerralla läpi. Älä pelkää tavoitella sitä, mitä oikeasti haluat. Oppimisvaikeus voi olla hidaste, mutta ei este omille unelmille!

–Haluaisin sanoa heille, ketkä aloittavat avoimessa yliopistossa, että suorita kurssit ihan rauhassa omaan tahtiisi, niin että varmasti opit ja sisäistät sisällöt. Ei ole mitään kiirettä tutkinto-opiskelijaksi. Arvosta myös avoimen opintojen aikana saamiasi muita valmiuksia ja kasvua. Nämä ovat arvokkaita asioita, kun pääset tutkinto-opiskelijaksi ja huomaat, että epävarmuutta ja jännitystä ei enää olekaan niin paljon kuin aloittaessasi avoimen yliopiston opintojen parissa.