Tuntematon ja uniikki Karelian Wellness

Palataan aikaan ennen matkailualaa kurittanutta koronaa, jolloin hyvinvointimatkailu kasvoi kansainvälisesti puolet nopeammin kuin mikään muu matkailun segmentti. Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa matkailijat hyödyntävät Venäjän ja Suomen välistä raja-aluetta molemmin puoliseen vierailuun vapaa-ajan matkoilla. Itä-Suomen suurin matkailijaryhmä tulee Venäjältä ja Venäjän Karjalassa on potentiaalia toimia erinomaisena kohteena myös suomalaisille matkailijoille. Jotta saadaan lisättyä rajan ylittävää yhteistyötä ja nimenomaan hyvinvointialalla, Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä liiketoimintaa ja vuorovaikutusta hyvinvointipalvelualalla rajan molemmin puolin.

Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen.

Hyvinvoinnin tavoittelu ja ”wellness” on osalle ihmisistä jopa elämäntapa, jota halutaan edistää myös lomamatkoilla. Hektinen työelämä herättää matkailijoissa entistä suurempaa tarvetta hakeutua rentoutumisen ja hemmottelun pariin vapaa-ajan matkoilla. ”Wellness” -termi kääntyy Suomen kielellä ”hyvinvointi”, mutta termiä käytetään myös sellaisenaan arkikielessä. Wellness tarkoittaa itäsuomalaisten ja Venäjän karjalaisten palveluntarjoajien mielestä kokonaisvaltaista hyvinvointia mielelle, keholle ja sielulle. Alueella toimivat yrittäjät pyrkivät luomaan tuotekokonaisuuksia, jotka vastaavat määritelmää yhdessä upean ympäröivän luonnon kanssa. Pandemian jälkeen niin palveluntarjoajat kuin matkailijatkin uskovat wellnessmatkailun jatkavan kasvua yhtä vahvasti, ellei jopa kiihtyvän entuudestaan. Suomalaisten onneksi rajanaapurista tulevat matkailijat arvostavat suomalaisen palvelun laatua, mutta Venäjän Karjala on verrattain vieras ja tuntematon suomalaiselle matkailijalle.

Suomalainen matkailija toivoo wellnessmatkoilta laadukkaita tuotteita ja palveluita. Tuoreet tutkimustulokset korostavat asiakkaiden haluavan todellisen rentousloman, jossa puitteet ovat kunnossa. Itä-Eurooppa on houkutteleva matkailukohde, mutta kohtaako se hyvinvointimatkailijan tarpeet? Suomalaiset uskovat, että Venäjän Karjalassa voisi olla upeita luontoelämyksiä, mutta viestintä ja markkinointi ontuvat rajanaapurimme päästä. Luontokohteet, luonnonantimet ja pelkkä oleskelu luonnossa ovat ehdottomasti suurimpia vetovoimatekijöitä wellnessmatkailijalle. Luonnon tärkeys ja sen merkitys ei sinänsä ole uutta. Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta. Matkailija, jonka päämotiivi on lomalla rentoutuminen, ei koe tarvetta seikkailuun, joten pelkästään jo tästä syystä loppuun asti hiotut laadukkaat tuotekokonaisuudet saavat hyvinvointia tavoittelevan matkailijan kiinnostumaan kohteesta.

Molemmin puolin rajaa on paljon potentiaalia toimia ensiluokkaisena matkakohteena, mutta mitä meidän konkreettisesti tarvitsee tehdä? Tarvitaan intohimoa ja uskoa oman alueen elinvoimaan ja karismaan. Tarvitaan oikeat henkilöt toteuttamaan ja viemään suunnitelmat maaliin asti. Yhteistyön merkitys korostuu alueellisessa työssä, johon tarvitaan sitoutuneita ja idearikkaita organisaatioita. Ideaalitilanteessa meillä olisi Itä-Suomen alueella (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala sekä Kainuu) ja Karjalan tasavallassa Venäjällä kansainvälisesti tunnettu hyvinvointimatkailu ”Karelia Wellness”.

Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta.

Karelia Wellness tuoksuu tuoreelle puulle ja lehtimetsän lehdille, raikkaalle sateelle ja piristävälle pakkaselle. Onnekas näkee revontulet tai kokee kesäisen sateen yllättäen. Luonto tarjoilee parastaan myös silloin kun sataa lunta niin rankasti että edessä näkyy vain valkoinen maa. Saunan lämpimät löylyt saavat kehon rentoutumaan ja hiljaisuuden kuuntelu saa matkailijat voimaantumaan. Paikallinen puhdas ruoka sekä sydämestä tuleva vieraanvaraisuus saavat matkailijat tuntemaan itsensä todella tervetulleeksi. Alueellinen tuote on myös aktiivinen, johon sisältyy luonnossa erilaisia aktiviteetteja. Alueella toimivat kylpylät tarjoavat kokonaisvaltaista hemmottelua. Meillä on mahdollisuus tarjota uniikki tuotekokonaisuus wellnessmatkailijan tarpeisiin, mitä siis vielä odotamme?

Elisa Sulkinoja
Projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto

Lisää hankkeesta: Karelian Wellness – UEFConnect

Samassa prosessissa kohti monipaikkaisempaa työtä

Kun Suomessa koronapandemian myötä keväällä 2020 siirryttiin laajamittaisesti etätyöhön, tehtiin valtava digiloikka, mutta monessa organisaatiossa tapahtui vielä suurempi murros työn tekemisen tavoissa ja kommunikaatiossa. Kasvokkaisista palavereista ja kohtaamisista työpaikalla, siirryttiin laajamittaiseen verkkovälitteiseen tapaan olla yhteydessä työhön liittyvissä tarpeissa. Näin tapahtui myös Itä-Suomen yliopistossa, joka ensivaiheessa siirtyi kokonaan etäopiskeluun ja sulki kampuksensa valtioneuvoston 16.3.2020 antaman linjauksen mukaisesti ja  henkilökunta siirtyi tekemään etätyötä mahdollisimman laajasti keskiviikosta 18.3.2020 alkaen. Tämän jälkeen, kesän ja syksyn 2020 sekä talven 2021 aikana, työtä on tehty noudattaen niin sanottua hybridimallia, jossa etä- ja lähipäivät voivat vaihdella esimiehen kanssa sovitulla tavalla ja työtehtävistä riippuen. Opetus on toistaiseksi järjestetty pääosin etänä ja vain välttämätön opetus lähiopetuksena. Kaikessa lähitoiminnassa noudatetaan voimassa olevia kokoontumisrajoituksia sekä muita turva- ja hygieniaohjeita (ks. tarkemmin https://www.uef.fi/fi/koronavirustilanne-ita-suomen-yliopistossa).

Tilanne on haastanut monin tavoin, mutta tarjonnut myös paljon uusia näkökulmia tarkastella yhteistä tekemistämme. Myös työn tekemiseen liittyvä organisaatiomme sisäinen sääntely on osin ollut myllerryksessä, kun olemme siirtymässä kohti yhä monipaikkaisempaa tapaa tehdä työtä.  Yliopistossamme valmisteltiin syksyn 2020 aikana ohjetta niin sanottua monipaikkatyötä koskien. Rehtori on 18.1.2021 antanut monipaikkatyöskententelyä koskevat ohjeen, jotka ovat henkilöstön saatavilla Heimosta. Koronavirustilanteen aikana hyväksi havaittuja työnteon käytänteitä on tarkoitus jatkaa myös pandemian jälkeen. Monipaikkatyön ideana on, että jatkossakin osa työstä voidaan tehdä osin kampuksella ja osa etänä. Ohjeessa on otettu hyvinkin tarkasti kantaa erilaisiin työn tekemisen tärkeisiin reunaehtoihin ja tapoihin toimia yhdessä. Siinä missä muualla kuin kampuksella tapahtuva työskentely ennen vuotta 2020 oli erityisesti niin sanotuissa yliopiston hallinto- ja tukipalvelutehtävissä työskentelevien osalta poikkeus, näyttää siitä jatkossa tulevan yhä useammalle mahdollisuus. Olin mukana Risto Puution koulutusjaksolla ”Uudistuskyvyn johtaminen” , jonka seurauksena innostuin tarkastelemaan pandemia ajan työskentelyä systeemisen prosessiajattelun käsitteiden kautta. Tämä blogiteksti perustuu noihin ajatuksiini. 

UEF Jatkuva oppiminen.
Monipaikkatyön ideana on, että jatkossakin osa työstä voidaan tehdä osin kampuksella ja osa etänä.

Systeemisen prosessiajattelun mukaan monipaikkainen työ on rakentunut prossesissa, jonka alkupisteenä voidaan ajatella olevan pandemian alku sekä äkillinen ja laajamittainen siirtyminen etätöihin. Maaliskuussa 2020 yhteiskuntamme oli pakkotilanteen äärellä, johon oli reagoitava nopeasti: organisoimme työmme uudelleen. Kevään pakkotilannetta ja äkillistä muutosta (organisoiminen) on seurannut kuitenkin paljon mielenkiintoisempi vaihe. Tässä organisoitumisen prosessissa, on yhdessä työyhteisöinä ja tiimeinä, mutta laajemmin koko yliopiston tasolla muotoiltu yhteistä tekemistä ja tapaa toimia. Kukaan ei osannut pandemian alussa ennakoida, millaisia käytänteitä, vuorovaikutuksen tapoja ja toimintaa, olisikaan syntymässä ja millaista uudenlaista organisoitumista tulisi tapahtumaan.   

Systeemisen prosessiajattelun käsittein keväästä nykyisyyteen tultaessa on tapahtunut itseorganisoitumista. Koronan voidaan ajatella olevan ulkoinen häiriötekijä, joka pakotti väen tekemään töitä uudella tavalla, eri välinein, etänä ja osin monipaikkaisesti. Tämän jälkeen on haettu uutta tasapainotilaa ja uteliaana kokeiltu uusia tapoja toimia ja käyty paljon yhteisiä keskusteluita, joiden voidaan ajetella synnyttäneen (=organisoineen) yllä kuvatun pohjan yliopistomme monipaikkaiselle työlle, josta siis myöhemmin tulee uusi käytäntö organisaatiollemme ja häiriön jälkeen palataan uudenlaiseen tasapainotilaan.    

Työssämme tapahtunutta muutosta on mielenkiintoista tarkastella organisoitumisen jännitteiden käsitteiden kautta. Jännite luopumisen ja uudistamisen välillä on ollut selvästi esillä, kun työtä on tehty etänä ja osin monipaikkkaisesti ja kun erilaiset opetus- ja ohjaustilanteet sekä erilaiset työyhteisön kollektiiviset tapahtumat on järjestetty verkon yli. Moni on syystäkin kaivannut kasvokkaisia kohtaamisia seminaarisaleissa, työhuoneissa ja kokoustiloissa sekä satunnaisemmin käytävillä tai työpaikkaravintolassa. Samalla on kuitenkin tunnistettu se, että voimme jatkossakin toimia aiempaa monimuotoisemmin ja tästä syystä vaikkapa monipaikkatyötä koskevassa ohjeessa on mainittu, että jatkosssakin kokoukset järjestetään pääosin siten, että niissä on etäosallistumismahdollisuus.  

Niin ikään jännite erillisyyden ja yhteenkuuluvuden välillä on ollut havaittavissa. Osa on nauttinut etätyössä siitä, että työtä on voinut tehdä omassa rauhassaan, eikä ole juurikaan kaivannut oven suuhun juttelemaan tulevia työtovereita. Joku toinen taas kipuilee etätyössä puuttuvia satunnaisia kohtaamisia kopiokoneella tai työpaikan käytävillä. Saman systeemin sisällä on yhtä aikaa edustettuina erillisyyttä ja autonomiaa toivovat sekä suurempaa yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä toivovat. Voidaankin siis ajatella, että juuri tästä syystä monipaikkatyön ohjeessa  on tuotu esille mm.  seuraava: ”Vaikka henkilö työskentelisikin osan viikkoa kotona, säännöllinen yhteydenpito ja tapaamiset ovat tärkeitä. Etätyöhön ja kampuksen ulkopuolella itsenäisesti tehtävään työhön reagointi on yksilöllistä. Tämän vuoksi kommunikoinnin ja kuuntelemisen lisääminen tilannekohtaisesti on tärkeää. Ihmisten välinen viestintä voi toimia paremmin, ja mahdolliset väärinkäsitykset vähenevät, kun ajoittain tavataan kasvotusten (myös nonverbaaliset viestit välittyvät).” Monaisuus kohtaamisen tavoissa voisi olla tulevaisuutta ja tällöin jännite erillisyyden ja yhteenkuuluvuuden välillä loivenisi.  

Yhteisöllisyyttä on korostettu myös yliopiston muussa ohjeistuksessa koronapandemian aikana, sillä ongelmiltakaan ei ole vältytty. Erillisyyden ja yksinäisyyden kokemukset ovat nousseet keskusteluun, kun esihenkilöt ja muu työyhteisö on fyysisesti etäällä toisistaan eikä yhteyttä ole kaikissa tapauksissa juurikaan pidetty. Itse edustan ajattelutapaa, jossa yhteisöllisyyden puute tai toteutuminen, ei ole pelkästään kiinni työn tekemisen fyysisestä paikasta. Erillisyyden kokemus voi syntyä yhdellä tavalla myös lähityössä kampuksella. Lisäksi kun elämme yhä epävarmassa tilanteessa, voi kampuksellakin työskentely ja työyhteisöjen tapaamiset toteutua vain rajoitetusti kokoontumis-, hygienia- ja turvaohjeita noudattaen. Edellä kuvattua voidaan avata rakenteenmukaisuuden ja tilanteenmukaisuuden jännitteen avulla. Siinä missä (suuri) osa on toiminut joustavasti ja annettuja työn tekemisen reunaehtoja noudattaen, olisi tietty (pieni) osa tarvinnut enemmän kontrollia ja yhdenmukaisuutta.  

Yllä kuvatut jännitteet ovat mahdollistaneet muutoksen ja kumuloituva muutos on saattanut meidät tilanteeseen, jossa tuskin palaamme työelämään, jota oli ennen vuotta 2020. Vaikka korona on ollut äkillinen, ulkoinen ja pakottava ajuri, on sitä seurannut uteliaisuus uutta kohtaan. Tämä on tuottamassa meille organisaation, joka toimii yhä monimuotoisemmin ja monipaikkaisemmin, ja jonka voidaan näin ajatella olevan jatkossa kyvykkäämpi myöskin ulkoisia paineita kohtaan. 

Myös tilaratkaisuilla on merkityksensä organisoitumiselle. Avoimet tilat edistävät uusia kohtaamisia ja synnyttävät keskustelua ja uuden ideointia. Monipaikkatyön ohjeessa on otettu kantaa myös näihin sosio-materiaalisuuden kysymyksiin. Ohjeessa on otettu kantaa sähköisten kalentereiden käyttöön sekä todettu, että työntekijän on oltava tavoitettavissa sähköpostilla, puhelimitse sekä muilla työnajan osoittamilla välineillä työtehtäviin liittyen. Lisäksi on todettu, että tilaratkaisut pyritään luomaan monipuolisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi sekä paikkariippumatonta työtä tukeviksi. Näillä tekijöillä on ollut ja on myös jatkossa merkitystä töiden organisoitumisessa. Yhtäältä ilman teknolgian suomia mahdollisuuksia ja välineitä, laajamittainen etätyö ei olisi ollut mahdollista. Teknologia ja uudet välineet muovaavat omalta osaltaan työn tekemistä sekä tapoja olla vuorovaikutuksessa. Lisäksi tulevien tilaratkaisujen merkityksellisyyys on selvä ja sen suomat mahdollisuudet uusien kohtaamisten synnyttämiseksi tärkeitä. Tilaratkaisut ovat usein pysyvämpiä ja hitaammin muuttuvia, mutta teknologiset sovellukset kehittyvät nopeastikin. Yhtä kaikki  sosio-materiaaliset tekijät määrittävät siis tärkeässä roolissa organistoitumista.  

Prosessiluonteinen tarkastelu sopii mainiosti menossa olevaan organisaatiomme toiminta- ja työtapojen tarkasteluun, mutta samalla se antaa viitteitä laajemmasta työkulttuurin muutoksesta jopa globaalisti. Olemme parhaillaan prosessissa, mutta emme tiedä, mihin päädymme ja siksi tässä työssä viittaamani Itä-Suomen yliopiston monipaikkaista työtä koskevat ohjeet lienevät vain yksi etappi tässä prosessissa. Hyvä alku prosessille ja systeemiselle muutokselle!  

Olemme samassa prosessissa (=veneessä) kohti monipaikkaisempaa työtä!  

Ulla Hurskainen, yhden venekunnan kartanlukija

Kirjoittaja toimii johtavana hallintopäällikkönä Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vapaa-ajallaan hän on innokas jatkuva oppija suorittaen tällä hetkellä EMBA-opintojaan. Kirjoitus perustuu EMBA-opintojen ”Uudistuskyvyn johtaminen” -opintojakson esseeseen, jossa (valtaisan inspiraation) lähteenä on käytetty muun muassa teosta ”Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi”.  

Lähde: Puutio, Risto 2018. Mikä meitä organisoi? Teoksessa: Puutio, R & Heikkilä, J-P. (toim.) Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi. Metanoia Instituutti, 22-43.  

Opiskelijatarina: Julkisoikeus, Anna Brentnall

Anna Brentnall on kotoisin pääkaupunkiseudulta, Vantaalta. Hän on juuri tänä syksynä aloittanut julkisoikeuden opinnot oikeustieteiden laitoksella. Anna on suorittanut avoimen yliopiston opintoina 60 opintopistettä ja pääsi opiskelemaan näiden opintojen perusteella, avoimen väylän kautta.

Anna Brentnall, kasvokuva ulkona puuta vasten nojaten
Anna Brentnall opiskelee julkisoikeutta suoritettuaan ensin 60 opintopistettä opintoja avoimen yliopiston kautta.

Kovan työn kautta unelma-alalle

Annan unelma oikeustieteiden opinnoista on elänyt pitkään, jo peruskoulusta asti, mutta ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys. Muitakin koulutusvaihtoehtoja on toki matkan varrella ollut, mutta koko ajan mukana on kulkenut tunne siitä, että oikikseen on vaan pakko päästä. Taustalla on myös ammattitutkinto Omniasta.

–Muistan jo joskus 15-vuotiaana sanoneeni opettajalle, että minä haluan oikikseen. Teini-ikäisenä olinkin todella kiinnostunut yhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä arvo, jonka myötä olen kiinnostunut myös oikeustieteistä. Minusta on kiinnostavaa ja kiehtovaa tietää, miten tämä yhteiskunta toimii.

–Taustani on hieman erilainen, koska minulla on todettu oppimisvaikeuksia ja peruskoulun kävin erityisluokalla. Haluan kertoa tarinani, koska uskon, että kaikilla on oikeus unelmiin ja korkeakouluopintoihin oppimisvaikeuksista huolimatta. Oppimisvaikeus ei ole este päästä yliopistoon!

Anna kertoo, että opiskelupaikan saaminen on vaatinut ponnisteluja ja jonkin verran muutoksia myös omassa ajattelutavassa. Hän kertoo kuitenkin päässeensä kovasti töitä tekemällä eteenpäin ja saavuttaneensa unelmansa.

–Olen tehnyt todella paljon töitä opiskelutekniikoiden kanssa. Olen saanut enemmän tukea ja käyn yksityisopetuksessa kerran viikossa. Tenttien läpäiseminen on vaatinut myös asenteen muutosta ja joskus tarvittaessa toisen suoritustavan pyytämistä.

Itä-Suomen yliopiston Anna kertoo valinneensa opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Anna Brentnall, profiilikuva. Kuvattu  Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Anna kertoo valinneensa Itä-Suomen yliopiston opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Kohti haastavia ja mielenkiintoisia opintoja

–Tykkään haasteista ja odotan niitä sekä tietenkin mielenkiintoisia opintoja. Toivon, että julkisoikeuden opintojen ja tutkinnon myötä ovet aukeavat moniin työtehtäviin. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä perhe- ja jäämistöoikeuden parissa, koska olen kiinnostunut ihmisistä ja minulla on kova halu auttaa muita.

Toinen Annan vanhemmistani on kotoisin Englannista ja hän toivoisikin voivansa työskennellä Britanniassa ainakin jossain vaiheessa. Varsinaisen unelmatyön osalta kaikki on kuitenkin vielä avoinna.

–Saa nähdä minkälaisiin työtehtäviin elämä vie vai opiskelenko vielä jotain muuta, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani.

Vaikeiden vaiheiden jälkeen kaikki onnistumiset ovat tuntuneet hienoilta, kaikki hyvät arvosanat ja niiden eteen tehty työmäärä tuntuu mahtavalta.

–Parasta on se fiilis, kun tuntuu, että vitsit mä osaan tän asian!

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa julkisoikeuden opinnoista ja avoimen yliopiston väylästä kiinnostuneille hakijoille?

Anna kehottaa puhumaan unelmistaan ääneen ja juttelemaan haaveiden alasta mahdollisimman monen kanssa. Hän haluaa kannustaa etenkin nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia.

–Esimerkiksi meillä oikeustieteissä on facebook-yhteisö, jossa voi kysyä mitä vain tästä tutkinnosta etukäteen. Aina kannattaa kysyä apua eikä jäädä yksin, vaan puhua asioista, jotka mietityttävät. Itse olen erittäin kiitollinen avoimen yliopiston Seija Tuomiselle ja Tiina Juurelalle kaikesta avusta ja tuesta. Avoin yliopisto ja väylä tarjoavat mahdollisuuden suorittaa opintoja omaan tahtiin. Avoimen opinnot myös kasvattavat opiskelijaa henkisesti, esimerkiksi pettymyksen sietäminen vahvistuu, kun ei pääsekään tentistä ensimmäisellä kerralla läpi. Älä pelkää tavoitella sitä, mitä oikeasti haluat. Oppimisvaikeus voi olla hidaste, mutta ei este omille unelmille!

–Haluaisin sanoa heille, ketkä aloittavat avoimessa yliopistossa, että suorita kurssit ihan rauhassa omaan tahtiisi, niin että varmasti opit ja sisäistät sisällöt. Ei ole mitään kiirettä tutkinto-opiskelijaksi. Arvosta myös avoimen opintojen aikana saamiasi muita valmiuksia ja kasvua. Nämä ovat arvokkaita asioita, kun pääset tutkinto-opiskelijaksi ja huomaat, että epävarmuutta ja jännitystä ei enää olekaan niin paljon kuin aloittaessasi avoimen yliopiston opintojen parissa.

Taide tuen ja nuorten kohtaamisen keinona

Oppimisen taito on tulevaisuudessa yksilölle ulkoapäin tulevan tiedon sisäistämistä tärkeämpi kyky.   Tiedon soveltamisessa on tärkeää toisen kohtaaminen ja taito käyttää tietoa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Toimiva vuorovaikutus edellyttää sosiaalisia taitoja empatiaa ja itsetuntemusta.   

Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Nuoruudessa lapsi kasvaa aikuiseksi rakentamalla käsityksen minuudestaan. Identiteetin rakentuminen on haavoittuva ja vuorovaikutussuhteisiin sitoutuva ilmiö.  Siinä missä pienen lapsen maailmassa vanhemmat ovat hyvän olon ja turvan perusta, niin kavereiden ja yhteisön rooli korvaa perheen aseman nuoren elämän keskiössä. 

Nuoruudessa identiteetin rakentumista kehystävät toisaalta paine kuulua ryhmään mutta myös tarve kasvaa omaksi itsekseen. Tässä ristipaineessa nuoren hyvinvointi rakentuu realistisen ja myönteisen minäkokemuksen varaan. Minäpystyvyys on myös perusta yhteisöön kuulumiselle. Kokemus itsestään hyväksyttynä luo positiivisen vuorovaikutuksen kehän, joka lisää onnistumisia. Vastaavasti haavat itsetuntemuksessa pohjustavat kokemuksia, jotka voivat murentaa lisää itseluottamusta. 

Kuva nuorista, joiden kädet on maalissa
Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Joskus kommunikaatiossa on haasteita 

Kielen ja kommunikaation pulmat ovat yksi keskeinen taustatekijä nuoruuden sosioemotionaalisissa vaikeuksissa. Väärinymmärrykset kommunikaatiossa voivat juontua erilaisista yksilöllisistä neuropsykologisisista piirteistä. Näistä ominaisuuksista kohtaamisen haasteita aiheuttavat esimerkiksi autismin piirteet ja tarkkaavuuden vaikeudet. Nuoren haasteet kommunikaatiossa ja siten sosiaalisessa integraatiossa voivat näkyä myös osallistumattomuutena ohjattuihin harrastusryhmiin. Nuoren yksilölliset ominaisuudet saattavat leimata hänet vaikeaksi, vaikka yhteisö, muut nuoret ja aikuiset tarvitsisivat enemmän välineitä kommunikoida tukea tarvitsevan nuoren kanssa. Myös itse nepsy-piirteiset lapset tarvitsevat tukea, jotta he pystyisivät ilmaisemaan tarpeitaan tavalla, joka mahdollistaisi sosiaalisen kohtaamisen.

Taideharrastus laajentaa ilmaisutapoja 

Taideharrastus voi tukea nuorta yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisen tasapainon löytämisessä. Kuten hyvinvointi, myös luovuus kehittyy avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Taide tunteiden ja kommunikaation välineenä ei ole sidottu kieleen eikä edellytä hienopiirteisten eleiden ja sosiaalisten konventioiden hallitsemista. Taide ja taidekasvatus voivat antavat nuorille uudenlaisia tapoja ja tilaa ilmaista itseään sekä kertoa kokemuksistaan.  Vastaavasti taide mahdollistaa yhteisölle tavan kohdata nepsy–nuori siten, etteivät arkielämän rutiinit määritä ennakolta vuorovaikutustilanteen kehystä. Erityisesti sosiokulttuurisen taidekäsityksen ydin ovat yksilön mahdollisuudet osallistua yhteisön toimintaan, ympäristöön ja päätöksentekoon. Näiden piirteiden kautta taide tukee kaikkien nuorten kokemusta itsestään osaavana ja hyväksyttynä yhteisön jäsenenä.  

Tukea nuorille ja taideharrastusten ohjaajille 

Taiteen ja harrastusten merkitys nuorten tukemisessa on tiedostettu ja esimerkiksi marraskuussa 2020 käynnistyy opetus ja kulttuuriministeriön Suomen malli, jossa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen harrastamisen avulla. Tarkoituksena on tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.  Osana mallia pyritään edistämään erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten harrastamista tarjoamalla rahoitusta avustajien palkkakuluihin sekä ohjaajien matka- ja materiaalikuluihin. Vastaavasti Karelia CBC -hanke New Cultural Horizons pyrkii Pohjois-Karjalassa tukemaan alueen taidekasvatusta ja kulttuuritoimintaa. Osana hanketta järjestetään tukea tarvitseville nuorille kokemuksia taidepiloteissa ja tarjotaan nepsy-piirteisten nuorten ohjaamisesta koulutusta taide ja kulttuurialan toimijoille. 

Kirjoittajana Hanna Koistinen Projektitutkija, Soveltavan kasvatustieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto (linkki yhteystietoihin)

Lähteet: 

  • Hickman, R., Burgess, L., Addison, N., Grigg, C., Hollands, H., Newbury, D., Ash, A., Tallack, M., Mason, R., & Hall, J. (2005). Art education 11-18: meaning, purpose and direction (2. ed., repr. ed.).  
  • Karppinen, S., Ruokonen, I., & Uusikylä, K. (2008). Nuoret ja taide: ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla: kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Finn Lectura. 
  • Lahikainen, A., Punamäki, R., Tamminen, T., Nummenmaa, A., Alasuutari, M., Näre, S., Oksanen, A., Partanen, J., Luoma, I., Mäntymaa, M., Puura, K., Silvén, M., Kouvo, A., Hautamäki, A., Suoninen, E., Pölkki, P., Solantaus, T., Järventie, I., Salmela-Aro, K., … Helve, H. (2008). Kulttuuri lapsen kasvattajana. WSOY. 
  • Quinn, T., Ploof, J., & Hochtritt, L. (2012). Art and social justice education : culture as commons. Routledge. 
  • Ranta Samuli: TiTaTa – Sivuaine, joka vie tiedon, taiteen ja taidon äärelle. Blogi Parasta aikaa varhaiskavatuksessa (linkki: https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/ )

There really is free coffee, tarjosimme virtuaaliset kahvit 1200:lle

Mitä tapahtuu? Mitä ihmettä me voimme tehdä? Korona-aika laskeutui Suomeen, hetkeksi pysähtyi kaikki. Jouduimme siirtämään, sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaamme, joskus myös kantapään kautta. Koulutuksen järjestäjänä, onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli joko jo verkossa tai saimme sen pyörähtämään sinne sutjakkaasti.

Pohdimme, miten reagoida nopeasti ja samalla tuoda esille ajankohtaisia koulutusratkaisujamme tilanteen nostaneisiin tarpeeseen. Olla apuna! Ratkaisu oli lähellä ja ydinosaamistamme; koulutetaan, mutta tehopaketteina ja verkossa. Päätimmekin kutsua kaikki halukkaat
#AducateLIVE – virtuaalisille aamukahveille.

Torstaiaamujen kolmenvartin #AducateLIVE kasvatti nopeasti suosiota ja ajankohtaista kuumaa teemaa nautti kanssamme linjoilla parhaillaan yli 200 kuulijaa, tähän mennessä ilmaiset virtuaaliset kahvit ovat kiinnostaneet jo yli 1200 innokasta!

Mitä sitten?

Oli erityisen hienoa huomata, että saimme jaettua hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa mm. riskienhallinnasta, resilienssistä, tietoisuustaidoista, johtamisesta, tietosuojasta ja työlainsäädännöstä sekä dialogin  merkityksestä työyhteisössä. Yksinäisyys elämän muutoskohdissa sai suuren joukon hiljentymään ja pohtimaan vakavaa aihetta. Huippuasiantuntijat johdattivat osallistujat ajankohtaiseen teemaan ja saimme vieraiksi entisiä opiskelijoita, yhteistyökumppaneita, kouluttajia ja omia asiantuntijoitamme. Live-tilaisuutemme antoi mahdollisuuden pysähtyä ja prosessoida itseään ja omaa työtään.

Palaute oli varsin myönteistä. Kiitosta saimme erityisesti juuri napakkuudesta ja käytännönläheisyydestä. Opimme kevään aikana, että poikkeustilanteessa aika todellakin on rajallista ja ytimeen on mentävä nopeasti ja tarkka-ampujan taidolla.

Napakka alustus ajankohtaisesti suunnattuihin aiheisiin...

Jälleen Itä-Suomen yliopisto on edellä aikaansa! Huipputyötä.

Ytimekäs ja hyvä esitys, asiasisältö mainiosti rakennettu. Vastasi odotuksia. Kiitos leppoisista, mutta informatiivisesta kahvihetkestä.

Pieni pysähdys aamulla mielenkiintoisen ja ajankohtaisen asian äärelle.

Ajankohtaiset teemamme ja selkeät esimerkit saivat kehuja, vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja mikä tärkeintä sisältömme avautui suurelle yleisölle ja tilaisuudet koettiin myös oivaksi hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja virkistäytyä sopivana ajankohtana. Tärkeänä huomiona eräs asiakas nosti, miten maksuttomuus on mahdollistanut tiedon helpon saannin ja miten loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet.

Mitä nyt?

Iloisena ja innokkaana ilmoitankin, yleisön pyynnöstä kahvit jatkuvat syys-lokakuussa. Syksyllä sukellamme mm. teemoihin: Kokeilukulttuurin johtaminen ja Lääkitysturvallisuus 2020: tulipalojen sammuttelusta ennakointiin.

Kevään viimeiset kahvit nautimme ennen juhannusta torstaina 18.6., jolloin vieraaksemme saamme UEF:n työelämäprofessori Reijo Karhisen ja EMBA alumnimme, Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satulin. Keskustelu syventyy johtajuuden oppeihin poikkeustilanteessa ja ennen kaikkea ajatuksiin työhyvinvoinnin kannalta, miten lomien kynnyksellä pääsee vapauttamaan ajatuksensa tilanteesta/stressistä ja sen jälkeen suuntaamaan syksyn haasteisiin.


Koska aina ei ole rahaa osallistua maksullisiin koulutuksiin, ilmaiset aamukahvit ovat mahdollistaneet tiedon helpon saannin. On myös ollut tosi hienoa, että loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet. Aamukahvit ovat kaiken kaikkiaan olleet erittäin hyödyllisiä ja toivoisinkin, että näitä voitaisiin jatkaa myös syksyllä. Hieno ajatus ja hyvää työtä!


Klikkaa mukaan: www.aducate.fi/live ja tilaa uutiskirjeemme ja pysy ajantasalla teemoissamme.


Suvi Räisänen
markkinointisuunnittelija / UEF Aducate


Kaiken takana on LUOTTAMUS!

painting-3135875_1280_795x345.jpg

Otsikko lupaa paljon ja luotan siihen, että jokainen, joka osallistuu Pohjois-Karjalan Työelämä 2020 -alueverkoston seminaariin Joensuussa 30.10.2018 saa lupaukselle vastinetta.

Työelämän luottamusta käsittelevässä tilaisuudessa on kolme puhujaa yliopistolta ja kommenttipuheenvuoroissa viisi työelämän osaajaa, joten seminaarissa on luvassa tutkimustietoa ja työelämän kokemustietoa yrittäjille, esimiehille, HR-henkilöstölle, luottamushenkilöille ja kaikille teille, joita luottamus työelämässä kiinnostaa.

Mukaasi seminaarista saat hyviä vinkkejä vietäväksi arjen työhön. Päivän lopuksi pääset jatkamaan keskusteluja ja verkostoitumaan iltapalaa nauttien. Seminaarissa ”Kaiken takana on LUOTTAMUS!” tulet kuulemaan innostavia luentoja koulutus- ja työorganisaatioiden tekemästä luottamustyöstä työelämän kehittämiseksi.

Olen toiminut yrittäjänä reilut 18 vuotta ja yhtä pitkän ajan henkilöstöalan tehtävissä, sekä nauttinut useamman vuoden ajan eri verkostojen puheenjohtajan tehtävistä. Olen huomannut, että luottamus on tärkeää kaikkialla. Itseluottamus on niistä tärkein ja luo arvopohjan luottamukselle. Yritystoiminnassa asiakasluottamus on elintärkeää, jotta bisneksesi menestyy. Pystyäksesi toimimaan hyvänä johtajana, esimiehenä tai verkoston puheenjohtajana, sinun pitää nauttia luottamusta.

Luottamus on lunastettava joka kerta ja sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Luottamus voi myös joutua monesti koetukselle, pahimmassa tapauksessa sen voi  menettää, mutta onneksi sen voi myös saada takaisin vahvistuneena. Teen itse joka päivä töitä sen eteen, että olen saamani luottamuksen arvoinen.

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi seminaariin.

PaiviKononen_Päivi Könönen

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Työelämä 2020 -alueverkoston puheenjohtaja ja yrittäjä HR Consulting Oy:ssa.

 

Kaiken takana on luottamus -seminaari järjestetään 30.10.2018 klo 14-17 Joensuun Tiedepuistossa. Lue lisää tapahtumasta tapahtumasivulta.  

Kirjoituksen alkuperäinen julkaisu Työelämä2020 nettisivuilla.

Parempaa kuin kampaviinerit – urheiluravitsemuksen opinnot Avoimessa yliopistossa!

Nähdessäni ilmoituksen alkavista Urheiluravitsemuksen opinnoista avoimessa yliopistossa syksyllä 2016, kiinnostuin heti. Ravitsemusta käsittelevä koulutuskokonaisuus oli ollut etsinnässä jo hetken aikaa ja alkavat opinnot rastittivat jokaisen avoimena olevan ruudun. Enempää on enää hankala pyytää, kun yliopistotason opetus ulottuu kotitoimistolle (tai sohvalle) asti. Tutustuttuani tarkemmin sisältöön ja huomioituani hyvin kilpailukykyisen hinnoittelun, laitoin ilmoittautumisen vetämään nopeammin kuin kampaviinerit katoavat palaveripöydältä.

Opetussuunnitelmaan ja sisältöön tutustumisen jälkeen tulevista opinnoista oli muodostunut kohtuullisen hyvä kuva ja niitä vastaavat odotukset. Käsiteltävät aihepiirit olivat relevantteja, ne käytiin läpi hyvällä tarkkuudella juuttumatta liiaksi vähemmän merkityksellisiin nyansseihin. Olin opiskellut ravitsemusta ja sille urheilun asettamia tarpeita omatoimisesti jo hyvän aikaa ennen opintojakson alkua, joten osaamista oli jo taustalla. Sainkin hyvää varmistusta vanhalle ja jo tutulle tiedolle ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli lisää sitäkin enemmän.

Luennot olivat sopivan pituisia ja esitystavaltaan hyviä, niin että huomio pysyi hyvin oleellisessa koko luennon ajan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä aikaisemmat kokemukset yliopistotason verkkoluennoista olivat aivan muuta. Urheilijahaastatteluista monet olivat erityisen mielenkiintoisia. Opintojen tehtävät tuottivat jonkin verran työtä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ne ovat aina hyödyllisiä ajatuksien ja asiakokonaisuuksien jäsentämisessä. Jos aihepiirin oleellisimmat asiat pystyy esittämään ymmärrettävästi muutaman sivun mittaisessa tekstissä, ne on todennäköisesti myös sisäistänyt.

Suosittelen lämpimästi Urheiluravitsemuksen opintoja Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Ne antavat hyvät perustiedot ravitsemuksesta ja urheilun niille asettamista vaatimuksista. Opintokokonaisuus tarjoaa varmasti kattavan ensikosketuksen aiheeseen tai hyvää kertausta ja vahvistusta jo olemassa olevalle tiedolle pidempään alalla ja urheilijoiden parissa toimineille.

Kuka?Jukka-Mäennenä_pieni

Jukka Mäennenä on Tampereelta kotoisin oleva fysiikkavalmentaja, liikunta-alalla toimija ja harrastetason urheilija. Jukka tekee valmennusta aina harrastajista ammattiurheilijoihin asti monipuolisella lajikirjolla. Valmennustyön ohella hän kouluttaa tulevia liikunta-alan ammattilaisia PT-Akatemiassa. Juniorivuosien jääkiekossa alkanut urheiluharrastus on siirtynyt myöhemmin maasto- ja BMX-pyöräilyyn, jossa Jukalla on erityisosaamista niin fysiikka- kuin lajiharjoittelun saralla.

Valmennus- ja blogisivusto löytyvät osoitteesta www.super-sets.com, jonka ohella Jukka pitää myös Soundcloudista löytyvää tasaisen epäsäännöllisesti ilmestyvää podcastia. Akateemiselta koulutukseltaan Jukka on konetekniikan DI.

Ravitsemustiedettä pyörien päällä jossain päin Eurooppaa

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lukiossa luin usein ilmoitustaululta vaihto-oppilasvuosimainoksia. Rohkeuteni riitti silloin viiden viikon kielikurssille Englantiin. Se jäi kaihertamaan ja vuosien varrella palasin aiheeseen. Katumusharjoitusten myötä perheemme yhteiseksi haaveeksi muodostui välivuosi ulkomailla. Aihe nousi aina silloin tällöin esille ja se alkoi aina sanoilla: sitten kun. Pari vuotta sitten jouduin muutaman kuukauden sairaslomalle, kun verenpaineeni ja sykkeeni äityivät kovin mataliksi. Asiaa tutkittiin ja hutkittiin. Lääkäri jopa tiedusteli, jossain tutkimusten vaiheessa, harrastanko maratonia, kun arvot viittaavat rautaiseen kuntoon. Kerroin lajin olevan lähinnä kuviokelluntaa, johon kuntoni ja ulkomuotoni puolesta saatoin soveltua. Tutkimusten lopputulos oli laiska sinus. No harvemmalla on lääkärintodistus laiskuudesta. Esimies ei hihkunut riemusta paperin nähdessään, mutta saatoin todeta, että mitäpä muuta tältä laiskan pulskealta työntekijältä voisi enää odottaa. Todistuksen lisäksi sairasloman lopputuloksena perheemme sit kun -haave muuttui nyt kun -suunnitteluksi.

Minä, sairasloman aikaan 40-vuotias köksän maikka, aloin pohtia perheemme kanssa, minne menisimme, mitä tekisimme, kuinka eläisimme välivuoden ajan ulkomailla. Monien yhteensattumien vuoksi alkuperäinen haaveemme vuodesta Uudessa-Seelannissa vaihtui suunnitelmaan B:n, joka oli edellisen kesän kauniin leirintäalueillan aikana heitetty ilmoille. Viettäisimme vuoden kiertolaisina Euroopassa. Lapset vastustivat ideaa, koska varustelutasomme oli tuolloin teltta ja makuupussi -meiningillä toteutettu, mutta rauhoittuivat, kun totesimme, että jotain kiinteämpää pitäisi kotinamme olla toisin sanoen matkailuvaunu.

maisema

Oman esimerkkini myötä mieheni vaihtoi työn opiskeluun. Vaunussamme tulisi olemaan neljä ahkeraa opiskelijaa. Nuorimman koulu oli Opetushallitus viitoittanut selkeästi viidennen luokan oppimäärillä. Kunta siunasi kotikouluun jäämisen ja antoi vielä kirjatkin mukaan. Vanhemman lapsen kokkiopintoja saattoi suorittaa oppilaitoksen nettipohjaisilla tehtävillä. Oman opiskeluni alkuun auttoi lomalla nähty mainos ilmoitustaululla netissä suoritettavista ravitsemustieteen opinnoista.

Lukiossa olin selannut valintaoppaita ja hakenut ravitsemusteknikoksi kuvitellen valmistuvani ravitsemusterapeutiksi. Ihan en siihen valmistunut, vaan suurkeittiöesimieheksi, joka työnä ei ollut niin hohdokasta kuin mihin olin nuoruudessa haaveillut, joten jatkoin vielä kotitalousopettajan opinnot yliopistossa. Nyt tämä haave muistutti itsestään ja päätin alkaa lukea välivuoden aikana ravitsemustiedettä. Mieheni tarkoitus oli alun perin opiskella jotain työhönsä liittyvää, mutta omassa hurmiossa puhuin hänet ympäri toteuttamaan omia haaveitaan hierojaopinnoista. Niitä ei ollut mahdollista tehdä etänä ja että joku taho maksaisi aikuisopintorahaa, mutta kansanterveys antaisi siihen valmiuksia sekä vuoden aikana omien opintojeni myötä mies myös innostui ravitsemuksesta ja ilmoittautui vielä lisäksi ravitsemustieteen perusteisiin.

perhe.jpg

Vuoden aikana oli parasta opintojen kannalta se, että opiskeluun saattoi paneutua ilman normaalia oravanpyörää. Aiheeseen saattoi perehtyä ajan kanssa. Toisaalta ajopäivät ja monet erilaiset arjen murheet mm. hajonneen vaunun tai auton muodossa veivät yllättäen välillä aikataulut aivan sekaisin. Mutta jos nettiyhteysongelmia ei otettu huomioon oli verkko-opiskelu aivan mahtavaa. Paikkana saattoivat olla niin Kreikan hiekkarannat kuin Keski-Euroopan Alppikylät. Opiskelu sijoittui useimmiten klo 12 – 18 välille, joskus aiheet veivät mennessään ja aikaa saattoi kulua paljon enemmänkin. Useimmiten tuli pidettyä viikonloput vapaata. Avoimen yliopiston henkilökunta oli aivan mahtavaa porukkaa. Neuvoja sai kysyttäessä ja useimmiten ei tarvinnut edes kysyä, kun infoa tuli jo etukäteen. Opettajia oli helppo lähestyä opintoalustoilla ja keskusteluissa. Vaikka vastaukset olivat asiantuntevia, oli ilmapiiri rento ja heidän tapa vastata oli epävirallinen, josta välittyi helposti lähestyttävä tunnelma.

Koko opintovapaan paras anti oli oman ammattitaidon kertyminen. Kotitalousopettajan oletetaan olevan niin monen asian asiantuntija, että välillä korvissa suhisee. Tämän vuoden jälkeen koen ottaneeni ravitsemuksen aluetta haltuun. Aikaisemmin en rohjennut puolustaa valtion ravitsemussuosituksia erilaisissa ravitsemuskeskusteluissa, mutta nyt koen omaavani tietoa jo sen verran, että voin lähteä keskustelemaan aiheesta. Toisaalta oma ammatillinen itsetuntoni on kasvanut niin, että voin myös myöntää, jos jostain asiasta en tiedä vielä riittävästi. Haaveilen toiminimen perustamisesta, jonka puitteissa tarjoaisin ravitsemusneuvontaa käytännönläheisesti erilaisten ruoanvalmistuskurssien kautta. Olen kamppaillut oman painoni kanssa vuosia ja vuosi on opettanut paljon rennosta suhtautumisesta omaan syömiseen. Ehkä vapaus tehdä mitä haluaa, on painanut vaa´an viisareita alaspäin, ehkä karttunut tieto tai ne molemmat yhdessä ovat tehneet omia taikojaan, mutta tätä oppia haluaisin jakaa nyt eteenpäin.

perhe2.jpg.png

Vuosi Eurooppaa perheen kanssa kiertäen opintovapaalla oli haastavaa, mutta valtavan antoisaa. Kaikille meille jäi valtava määrä muistoja vuodesta. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta sitä emme edes odottaneetkaan. Elimme unelmaamme ja saatoimme todeta useaan otteeseen selviävämme kaikesta, kun vain yhteen hiileen puhallamme. Elämässä pärjää melko pienellä, kunhan on ruokaa, vettä, lähes puhtaat vaatteet, paikka missä nukkua ja tärkeimpänä yhteys juuri itselle tärkeisiin ihmisiin.
Viime vuoden heinäkuun alussa perheemme starttasi ja palasi tämän vuoden heinäkuussa. Kirjoitin vuodesta Noviisit tien päällä -blogia, joka on luettavissa https://bestcaravan.fi/noviisit_tien_paalla/ .

Kuvat ja teksti: Katja Venäläinen

Katja opiskeli reissun päällä vuoden aikana ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja. Aineopintojen opiskelu jatkuu nyt syksyllä kotimaan kamaralla.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voit opiskella ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot joustavasti verkko-opintoina. Mukaan ehtii vielä hyvin!

 

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.