Työyhteisösovittelun tiikerinloikka

Vanhassa sananparressa puhutaan laihasta sovusta ja lihavasta riidasta. Sanontaan sisältyy ajatus kompromissista. Kompromissi taas edellyttää aina keskustelua osapuolten välillä, asian äärelle tulemista ja eri vaihtoehtojen avaamista. Pitäisi löytää ratkaisu, joka on osapuolten kannalta yhtä hyvä tai yhtä huono. Sellainen, jonka kanssa voi elää.  

Työelämä edellyttää paljolti kompromissin tekemisen taitoja. Työssä ollaan työn vuoksi ja täyttämässä työlle asetettuja tavoitteita. Yhtä lailla siellä ollaan yksilöinä, persoonina joiden toimintatavat ja tulkinnat samasta tilanteesta ovat usein erilaiset. Työelämän rooli on ammatillinen, mutta roolissa toimivat ovat ihmisiä inhimillisine tunteineen ja tarpeineen. Tämä luo ristiriidan konfliktitilanteissa, jos työntekijöiden rooliodotukset ja persoonan tarpeet eivät mene yksiin. Ristiriita voi näkyä tunteenpurkauksina, varomattomina sanoina ja vahingossa lausuttuina tokaisuina. Ellei osata joustaa omista näkemyksistä,  kasvaa näistä työtä suurempia kysymyksiä, jotka hiertävät koko työyhteisöä.  

Koronan etäaika on voinut toisaalta hiljentää tällaiset ristiriitatilanteet, kun työyhteisön jäsenet eivät ole olleet suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kun kokonaisvaltainen kohtaaminen jää väliin, syntyy tulkintoja nonverbaalin viestinnän puuttuessa. Etätoiminnasta työpaikalle palattaessa uinuvat ristiriidat voivatkin herätä uuteen eloon.  

Työelämän rooli on ammatillinen, mutta roolissa toimivat ovat ihmisiä inhimillisine tunteineen ja tarpeineen.

Työyhteisösovittelussa lähdetään liikkeelle yleensä hyvin pienestä konkreettisesta asiasta, joka hiertää. Esimerkiksi siitä tiskaamattomasta kahvikupista kahvihuoneessa. Kun asiaa aletaan perata syvemmältä, selviää usein, että pohjalla onkin jokin vakavampi syy tai ratkaisematon ristiriita. Ennen kuin tähän vaiheeseen päästään, voidaan asian ytimen ympärillä pyöriä hyvinkin pitkään. Tässä korostuu vuorovaikutuksen merkitys. Vuorovaikutusta ja avointa puhetta tarvitaan, jotta luottamus osapuolten välillä voi syntyä. Erään kokeneen sovittelijan toteamus onkin, että sovittelussa on paljolti kysymys vuorovaikutuksesta ja sen oikeasta suuntaamisesta – ei niinkään ongelman tarkastelusta. Sovittelijaa tarvitaan juuri siihen, että osapuolet saadaan näkemään asioiden taakse ja ymmärtämään, mistä tilanteessa tosiasiassa riidellään.  

Sovittelu on pohjimmiltaan oppimista. Sovitteluprosessissa oppivat sekä sovittelija että osallisena olevat. Oppimisessa henkilö asettaa itsensä alttiiksi muutokselle. Uhkana on, että omat vallitsevat käsitykset tilanteesta voivat muuttua toiseksi. Muutos herättää aina pelkoa ja tämä pelko pitää saada murrettua ennen kuin sovittelulle on tilaa. Aina sovittelussa ei päästä toivottuun lopputulokseen, mutta prosessi itsessään voi tuottaa kokemuksia, jotka saavat sovitteluun osallistujan muuttamaan näkemystään. Yhteinen kokemus sitoo sovitteluun osallistuvia yhteen ja tämä on jo itsessään arvokasta. Osapuolet tekevät yhdessä sovittelun tiikerinloikan.  

Työyhteisösovittelun yksi tulokulma on johtaminen. Miten työpaikoilla johdetaan, tuetaanko avointa vuorovaikutusta ja puututaanko ristiriitoihin riittävän ajoissa? Annetaanko mahdollisuus sille, että erimielisyydet ratkaistaan eikä lakaista maton alle? Johtaminen on tätä nykyä haasteellista ja kysyy monenlaisia taitoja. Jos johtajana tai esimiehenä aikoo pärjätä, on avoin vuorovaikutustaito yksi edellytys.  Silloin on oltava rohkeutta ottaa asiansa puheeksi suoraan, asiallisesti ja vain niiden henkilöiden kesken, joita asia koskee. Toisaalta tämä edellyttää myös alaistaitoja, jotka tukevat esimiehen rakentavaa toimintaa.  

Jos sinussa heräsi ajatus, että voisit lähteä kesyttämään konfliktin tiikeriä, kannattaa opiskella  työyhteisösovittelua. Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa on parhaillaan haettavana koulutus, jolla pääsee hyvään alkuun.  

Seija Okulov toimii suunnittelijana Jatkuvan oppimisen keskuksessa. Hän on ollut koordinoimassa useita yliopistoyhteistyönä tuotettuja työyhteisösovittelun täydennyskoulutuksia vuosina 2013-2017. Myös työnohjauksen kysymykset ovat hänelle tuttuja.

Unelmista todeksi

Tämä kirjoitus on kolmas osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä.

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Kannattaa muistaa, että Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Opiskeltavaa oppiainetta ei tarvitse pohtia yksin, vaan aina saa apua oman tarpeen mukaisesti.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

 Opiskelun sujuvuuden kannalta on tärkeää, että opiskelijamme saavat riittävästi tukea, ohjausta ja neuvontaa opintojen alussa ja niiden aikana. Tämän vuoksi meille onkin ollut erityisen tärkeää, että ohjaus- ja neuvontapalvelumme toimivat siten, että opiskelu lähtisi hyvin käytiin ja opiskelijat tietävät, miten toimia, mikäli opinnoissa tulee eteen jokin tenkkapoo. Suuri osa opiskelijoista pääsee opinnoissa alkuun ja eteenpäin hienosti opintojen alun ohjauksen (johdantoluennot, alkuinfo) jälkeen. Mutta mikäli opinnoissa tulee hankaluuksia, meidän tavoitteena on, että yhteydenotto meihin opinto-ohjaajiin, oppiaineen suunnittelijoihin ja koulutussihteereihin sekä tuutoreihin olisi mahdollisimman helppoa. Tarinoiden mukaan olemme tässä onnistuneet, mutta tiedotusta ohjauksesta voisi olla myös enemmän.

Mielestäni avoimen yliopiston opintojaksojen sivuilla on ollut hyvin ohjeita ja neuvoja opintoihin ja opiskeluun liittyen. Mukavaa on ollut myös huomata, kuinka hyvässä hengessä opettajat ja tuutorit neuvovat ja auttavat, varsinkin kysyttäessä mutta myös yleisesti.

Suvi, 23, opiskelija

Avoimessa yliopistossa kaikki kohtaamani henkilöt ovat olleet erityisen avuliaita ja ystävällisiä. Olen aina kokenut, että ei ole tyhmiä kysymyksiä ja avoimen yliopiston henkilökunta on halunnut aidosti auttaa ja ohjata eteenpäin opintounelmien kanssa.

Niina, 29

Olen saanut todella paljon tukea, ohjausta ja neuvontaa avoimen opintojeni aikana, mikä on ollut myös yksi syy siihen, että olen ottanut lisää opintoja avoimen kautta. Opiskelu ei ole tuntunut yksinäiseltä, kun aina on ollut helppo kysyä apua.

Titta, 28, merimies

Tässä on vain jäävuoren huippu huikeista opiskelutarinoista, joita on ollut ilo lukea ja joista olemme hyvin tyytyväisiä ja kiitollisia. Olemme saaneet paljon hyviä palautteita ja myös kehittämisideoita. Kiitämme vielä kaikkia yhdessä ja erikseen näistä kannustavista ja toivoa herättävistä kirjoituksista! Aikuisopiskelijoiden tarinat osoittavat, että avointa yliopisto-opetusta tarvitaan. Se antaa paljon sekä työ- että muulle elämälle ja erityisesti itse aikuisopiskelijalle.

Ehdottomasti suosittelen. Turhat ennakkoluulot opiskelun vaikeudesta ja akateemisuudesta hälvenee. Opetus on tasokasta ja opettajat ovat helposti lähestyttäviä, eivät korokkeella. Helppo suorittaa työn/perheen ohessa ja kirjasto palvelee loistavasti.

Unelmista totta, 39

On etuoikeutettua ja upeaa saada kehittää itseään suomalaisen yliopistokoulutuksen puitteissa ja toivon, että tämä mahdollisuus jatkuu yhä parempana tulevaisuudessa. Sydämelliset kiitokseni siitä, että opiskelu avoimessa yliopistossa on mahdollista myös teidän kaikkien avoimessa työskentelevien ansiosta

Opiskeleva opettaja, 51

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Joustavaa, monimuotoista opiskelua uralla edeten

Tämä kirjoitus on toinen osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä. Kolmas ja viimeinen osa julkaistaan ensi viikolla.

Avoimen yliopiston opetustarjonta on suunniteltu siten, että opiskelu on onnistuu joustavasti oman työn ohessa. Olemme myös koonneet opintoja siten, että opiskelija voi löytää sopivia opintokokonaisuuksia tai yksittäisiä opintojaksoja oman ammatillisen osaamisen päivittämiseen. Useissa opiskelutarinoissa aikuisopiskelu kytkeytyikin työelämään, kun opintoja hyödynnetään joko ammatillisen osaamisen päivittämiseen ja/tai uuden uran luomisessa.

Opinnot herättivät lopullisesti kiinnostuksen opiskelemaani alaan.

Miika 30, yrittäjä

Uusi pätevyys, mikä mahdollistaa laajemman työkentän ja toisaalta nostaa palkkaa. Opinnot ovat antaneet myös lisää tietoa ja näkökulmia nykyiseen ammattiini.

Opiskeleva äiti, 30

Opinnoista on koettu olevan paljon etua sekä työelämässä että muussa elämässä. Osa koki, että on saanut vastuullisempia tehtäviä ja päässyt etenemään urallaan. Jotkut kertoivat, että opintojen myötä käytännön työhön on tullut lisää merkitystä teoriatiedon kautta. Kirjoittajat kuvasivat opiskelun etuja ja hyötyjä muun muassa näin:

Opinnoista on ollut hyötyä työelämässä, koska opintojen myötä on tullut kykyä nähdä asioita työyhteisössä laajemmin ja monelta eri kantilta. Opinnot ovat tuoneet itseluottamusta työhöni teoriatiedon kautta. Pyrin avoimen yliopiston opintojen kautta tulevaisuudessa tutkinto-opiskelijaksi haavenani kandin ja ehkä joskus maisterin tutkinto.

Sari 45, sairaanhoitaja

Työelämässä: taitoa ymmärtää työyhteisön erilaisia jäseniä ja ymmärtää omaa tekemistä. Muussa elämässä: tälläkin iällä vielä oppii ja pystyy kehittämään uusia ajatuksia. Virkisti ajattelua todella paljon.

Pippuri 56, kirjastonhoitaja

Opinnot vaikuttivat valintaani ison yksikön esimieheksi ja koska oman työn kehittäminen on osa työtämme, olen näkyvästi toiminut omaa työtapaani parantaen. Olen myös ollut kuuntelevana henkilönä ystävieni työpaikkojen ongelmanselvittelyssä.

Hanna 45, esimies

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

Tarinoissa kiiteltiin myös paljon joustavista ja monimuotoisista opinnoista, joita ilman opiskelu ei olisi välttämättä onnistunut työn ja muun elämän ohella. Tätä kehitystyötä olemme tehneet aktiivisesti koko 2010-luvun ja erityisesti olemme panostaneet verkko-opintojen kehittämiseen. Meillä Itä-Suomen yliopiston Avoimella yliopistolla on myös noin 50 yhteistyöoppilaitosta ympäri Suomen, mikä osaltaan helpottaa opiskelua omalla paikkakunnalla.

Nykyiset mahdollisuudet opiskeluun ovat huikeat verrattuna viimevuosisataan.

Veepee 57, kauppatieteilijä

Erityisesti niissä elämänvaiheissa, jolloin on aikaa esim. työttömyyden vuoksi, kannattaa panostaa oman osaamisensa vahvistamiseen. Opiskelu on aina osoitus aktiivisuudesta, kun työtä haetaan. Taloudellista ja ajallista satsausta tämä vaatii, mutta koen sen kannattavaksi. Kiitos, että opintoja voi tehdä joustavasti etäyhteyksien ja luentotallenteiden kautta. Se on mahdollistanut opinnot muualtakin kuin Itä-Suomesta.                              

Kirsi 43, sosionomi (YAMK)

Rohkeasti vaan matkaan! Minä olen hyvä esimerkki siitä miten esim. ilman lukio-opintoja, yli 40-vuotiaana voi onnistua ja oppia akateemiseksi opiskelijaksi. Yhteistyöoppilaitoksia löytyy ympäri Suomea mikäli epäröi ihan yksin aloittaa. Mutta kokeilemalla, kurssi kerrallaan, kannattaa yrittää. Mitään ei ole hävittävänä ja vaikkei tähtäisi jatko-opintoihin, itsensä kehittäminen opiskellen on aina hyödyllistä. Vaikka opiskelu vaatii paljon työtä, se myös antaa elämään paljon uutta ja iloakin.

Maarit 44, opiskelija

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Aina kannattaa haastaa itseään ja lähteä opiskelemaan lisää tai jotain ihan uutta!

Blogi julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2016 osana kolmen blogin sarjaa.

Rohkeasti mukaan vaan! Ei haittaa yhtään vaikka omista opinnoista olisi jo aikaa. On riemastuttavaa kun pääsee mukaan nykyaikaiseen opiskelumaailmaan. Sitä tuntee itsensä suorastaan nuorekkaaksi! Ja huomaa, että vielä voi oppia uutta.

Elina, 40

Tällaisia terveisiä halusi Elina sanoa sellaiselle henkilölle, joka miettii avoimen yliopiston opintojen aloittamista. Ja näitä kannustavia tarinoita saimme tänä keväänä 2016 yli 250 kappaletta, kun pyysimme opiskelijoitamme kertomaan, millaisia ajatuksia ja kokemuksia on opiskelusta Itä-Suomen yliopiston Avoimessa yliopistossa. Tähän olen poiminut muutamia sitaatteja heidän kirjoituksistaan, jotta saamme kuuluviin aikuisopiskelijan ääntä. Sitaatit kuvaavat hyvin aikuisopiskelua, aikuisopiskelijan elämää ja opiskelun tuomia hyötyjä.

Kirjoituksissa näkyy koko aikuisopiskelun kirjo. Kirjoittajien ikäjakauma oli 19 vuodesta noin 60 vuoteen, kuten meidän opiskelijoiden ikäjakauma ylipäätään. Suurin osa kirjoittajista oli 35-50 -vuotiaita, mikä on myös aikuisopiskelijoiden suurin ikäluokka valtakunnallisestikin. Kirjoittajina oli välivuotta pitäviä, jotka etsivät omaa alaansa tai eivät saaneet haluamaansa opiskelupaikkaa heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Osa kirjoittajista halusi hyödyntää työttömyysaikaa opiskellen, osa puolestaan halusi irtioton hektisestä työelämästä opintovapaan muodossa aikuiskoulutustuella opiskellen. Osa halusi oppia uutta työuran jälkeen ja pitää yllä omaa hyvinvointiaan opiskelun kautta. Mutta suurin osa kirjoittajista halusi päivittää omaa ammatillista osaamistaan tai pätevöityä uuteen työtehtävään avoimien yliopisto-opintojen myötä.

Työelämässä olen saanut toimia tehtävissä, joissa on ollut riittävästi haasteita ja mielenkiintoa. Olen tällä hetkellä esimiestehtävissä ja ilman näitä opintoja tähän tehtävään en olisi päässyt tai tehtäviä ei olisi minulle tarjottu.

Sairaanhoitaja, 50 

Työssäkäyvänä ja perheellisenä minulla ei ole mahdollisuutta opiskella kokopäiväisesti, joten avoimen yliopiston opinnot sopivat oikein hyvin elämäntilanteeseeni.

Ope, 49

Kyselymme tarkoituksena oli saada erilaisia tarinoita, jotka voivat rohkaista jotakuta toista aloittamaan opinnot Avoimessa yliopistossa. Jokainen tarina on omanlaisensa, mutta yhteisenä tekijänä niissä kaikissa on rohkeus, innostus ja sinnikkyys. Ja lähes kaikissa kirjoituksissa kannustettiin vilpittömästi kokeilemaan opintoja ja sekä omia rajojaan.

Kannattaa kokeilla. Opiskelu on joustavaa, helppoa, ja kohtuuhintaista. Tarjolla on paljon aikaan- ja paikkaan sitomattomia kursseja. Neuvoja saa, jos tarvitsee. Tosin pikkuriikkisen itsekuriakin tarvitaan, jotta opinnot tulevat valmiiksi.

Mari, 42

Opiskelu saa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, laajentaa perspektiiviä ja antaa tavoitteita elämään. Aivot alkavat naksuttaa uudestaan, omassa tapauksessani pitkän, pitkän tauon jälkeen, ja tämä antaa fiiliksen, että pystynhän minäkin oppimaan uutta, iästä huolimatta. Uuden oppiminen saa elämän maistumaan tuoreelta.

Opettaja, 41

Julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2016 osana 3 blogin sarjaa.

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Turvallisuusjohtaminen oppilaitoksissa (Osa II)

Aducate_johtaminen

Kirjoitin aikaisemmassa blogissani oppilaitosten toimintaympäristön muutoksesta sekä johtamisen puutteellisuudesta. Lisäksi pohdin yksittäistapausten vaikutusta yleisiin toimenpiteisiin. Lue blogi tästä.

Tuumasta toimeen

Yksi ongelmakohdista on puheen ja tekemisen välinen ristiriita; suunnitelmat jäävät pöytälaatikkoon. Jos oppilaitokset panostavat aidosti turvallisuuden kehittämiseen, ne pystyvät vastaamaan entistä joustavammin myös toimintaympäristön muutoksiin. Turvallisuuden kehittämisen tavoitteena tulisi aina olla oppilaitoksen toimintakyvyn lisääminen. Olennaista on huomioida, ettei turvallisuusinvestointeja tehdä pelkästään sidosryhmien vaatimusten takia, vaan toiminnalla halutaan aidosti kehittää oppilaitoksen turvallisuutta.

Kehittämisen päämääränä tulisi olla turvallinen oppilaitos, jossa henkilöstö voi tehdä töitä ja opiskelijat keskittyä opiskeluun.  Kenenkään ei tarvitsisi pelätä esimerkiksi tapaturmia, väkivallan uhkaa tai ympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista. 

Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Mikään yksittäinen tekijä ei kuitenkaan ratkaise turvallisuuden  parantumista, vaan emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Henkilöstön ja opiskelijoiden sekä sidosryhmien toiminta vaikuttaa yhteiseen turvallisuuteen. Turvallisuustoiminnalle tulee varata luonnollisesti myös riittävät resurssit.

Turvallisuusjohtaminen vaatii selvät lähtökohdat, joista tulee luoda turvallisuuspolitiikka, arvioida toimintaan kohdistuvat riskit ja varmistaa henkilöstön riittävä osaaminen sekä sitoutuminen. Turvallisuusjohtamisen organisoinnin osalta olennaista on toimintajärjestelmien, vastuiden ja velvollisuuksien määrittäminen sekä riittävien resurssien varaaminen tavoitteiden toteuttamiseksi. Turvallisuustoiminta tulee olla dokumentoitua, ja sitä tulee jatkuvasti seurata.

Kohti systemaattista otetta

Oppilaitokset ovat yleensä erillisiä yksiköitä, mutta ne kuuluvat usein laajempaan kokonaisuuteen. Tästä syystä turvallisuuden koordinointi ja asiantuntemus jakaantuvat useille eri tahoille, jolloin haasteena on kokonaiskuvan muodostaminen. Lisäksi eri tahojen näkemykset ja tavoitteet turvallisuuden kehittämisessä voivat olla ristiriitaisia. Turvallisuusjohtaminen etääntyy normaaleista toimintaprosesseista, jos ei ymmärretä strategisen ja operatiivisen tason merkitystä. Oppilaitoksissa tarvitaan turvallisuusjohtamisessa systemaattista otetta, jotta päästään irti erillisten osa-alueiden mukaisesta hajautetusta toiminnasta. Oppilaitokset toimivat kompleksisessa toimintaympäristössä, joka edellyttää niiltä kykyä uudelleen suunnitella ja muuttaa toimintaa hyvinkin nopeasti. Onnistunut turvallisuusjohtaminen mahdollistaa nopean reagoinnin ja joskus jopa negatiivisen tapahtuman kääntämisen positiiviseksi.

Tulevaisuuden painotukset ja osaamisen kehittäminen

Oppilaitosmaailmassa ei ole aiemmin panostettu aiemmin turvallisuuteen samalla tavalla kuin  muilla aloilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on laadittu potlasturvallisuusstrategia, jonka tavoitteena on edistää turvallisuutta suunnitelmallisesti ja riittävin voimavaroin. Sairaaloille ja terveyskeskuksille on myös laadittu yhtenäinen riskienhallintamalli. Sosiaali- ja terveysalalla on korostettu turvallisuustoiminnan ja lainsäädännön kehittämistä kokonaisuutena, eikä vain keskittyen eri osa-alueisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asetuksen laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta. Asetuksessa korostetaan systemaattista laadunhallintaa, jossa turvallisuusvastuut on integroitu organisaation johtamiskäytäntöihin. Mielestäni myös oppilaitoksissa vastaava ohjaus ja sääntely voisi olla järkevää, koska turvallisuuskysymyksillä on merkittävä vaikutus koko yhteiskuntaan. Useissa eri valtioissa opetusministeriö ohjaakin koulutuksen järjestäjien turvallisuustoimintaa ja riskienhallintaa. Yksittäisen oppilaitoksen on vaikea lähteä ratkaisemaan itsenäisesti kaikkia turvallisuuteen liittyviä ongelmia jo pelkästään rajallisten resurssien takia. Turvallisuusosaaminen on lisäksi hyvin rajallista koko opetustoimessa. Tämän takia sitä tulisi kehittää erityisesti opettajakoulutuksessa ja oppilaitosjohdon erilaisissa koulutuksissa. Lisäksi tarjolla tulisi olla säännöllisesti täydennyskoulutusta. 

Itä-Suomen yliopiston Aducate tarjoaa Opetushallituksen rahoittamaa täydennyskoulutusta näistä teemoista. Koulutus kuuluu Oppilaitosten turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan kehittäminen -hankkeeseen. Sen koulutuksiin on tähän mennessä osallistunut yli 350 henkilöä. Hanke kestää vuoden 2015 loppuun.

Hankkeessa on vielä kaksi ilmaista täydennyskoulutusta tarjolla, joiden kouluttajana toimii blogin kirjoittaja OTT Jyri Paasonen.

Oppilaitosten turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan kehittämiskoulutuksessa (10 op) perehdytään tutkitun tiedon pohjalta oppilaitosten turvallisuustoimintaan ja riskienhallintaan. Koulutuksen tavoitteena on luoda oppilaitoksille edellytykset turvallisuustoiminnan päämäärätietoiseen toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä tarjota siihen konkreettisia riskienhallintatyökaluja.

Turvallisuuslainsäädäntö osana oppilaitosten toimintaa (6 op) -koulutuksessa osallistuja muodostaa kokonaiskuvan oppilaitosten turvallisuustoiminnasta ja sen sääntelystä. Osallistuja saa perustiedot sääntelyn ajankohtaisesta sisällöstä sekä valmiuksia hankkia aihealueen oikeudellista tietoa, soveltaa tietoa käytäntöön ja ratkaista käytännön työhön liittyviä tyypillisimpiä oikeudellisia kysymyksiä.

 Jyri paasonen turvallisuusjohtaminen aducateBlogin kirjoittaja OTT, turvallisuusasiantuntija Jyri Paasonen on ollut mukana useissa turvallisuustoiminnan ja riskienhallinnan tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Hänellä on laaja-alainen työkokemus eri turvallisuusalan työ- ja opetustehtävistä. Lisäksi hän on julkaissut useita tutkimuksia ja alan oppikirjoja. Hän suorittaa turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan postdoc-jatko-opintoja Leicesterin yliopiston kriminologian laitoksella.

Juttuja Jyristä: 

http://www.suomenlinna.fi/suomenlinnanhoitokunta/virasto/tutustu-hoitokuntalaisiin/turvallisuusasiantuntija-jyri-paasonen/ 

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/yksityinen_turvallisuusala_vaitos-15040

Jyrin kirja aiheesta: Oppilaitosten turvallisuusjohtaminen

Rakennusterveysasiantuntijan haasteita korjausneuvonnassa

RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJA

Kosteus- ja homeongelmat tulivat julkisuuden tietoisuuteen 1990-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen on pohdittu, mietitty ja käsitelty kosteus-ja homevaurioiden syitä, laajuutta ja vaikutuksia ihmisten sekä rakennusten terveyden suhteen. On perustettu lukuisia eri tutkimuksia ja kehittämishankkeita. Paljon on saatu selville ja joitakin ongelmia on ratkaistu – mutta vieläkään emme tiedä kaikkea, joten paljon on vielä tekemättä. Kuitenkin hyvään suuntaan ollaan menossa.

RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJA

Hengitysliiton korjausneuvojien kokemusten mukaan terveyshaittaa aiheuttavien kosteus- ja homevaurioiden korjaamisella sekä ilmanvaihdon parantamisella saavutetaan esim. omakotitaloasukkaiden terveydentilassa parantumista ja oireiden selvää vähenemistä. Usein kosteus- homevauriot ovat rakenteiden sisällä hankalasti löydettävissä, eikä niistä aina välttämättä saada aistivaraisesti havaintoa. Suurin osa vaurioista johtuu ulkopuolisesta kosteusrasituksesta ja vauriot sijaitsevat ulkoseinien alaosissa, perustuksissa ja alapohjarakenteissa. Tämän takia ja tästä johtuen, rakenteiden kunnon selvittämiseksi on tehtävä aina kuntotutkimustoimenpiteitä, rakenteita on avattava ja vaurion laajuus sekä aiheuttaja on selvitettävä.

Koska vauriot ovat mittavia ja vaativia, asettaa se erityisvaatimuksia sekä korjaussuunnittelulle, korjauksille sekä erityisesti valvonnalle. Jotta korjaukset onnistuisivat kerralla, tarvitaan jokaisen tekijän sitoutumista korjaushankkeen hyvään toteutukseen, jos joku lenkki pettää esim. rakennusmateriaalien suojaus kosteudelta, kasvaa riski hankkeen epäonnistumiselle. Ilmanvaihdon merkitystä ei ymmärretä vieläkään sisäilman laadulle ja sen korjauksia tehdään vähemmän. Korjaustoimenpiteet ovat usein kalliita ja vaativat rahoitusta. Kun rahoitus ei ole kunnossa tai se vaatii aikaa järjestelyille, korjaustoimenpiteet viivästyvät vuosia, jolloin rakenteissa olevat haittatekijät pahentavat asukkaiden oireilua entisestään ja vauriot voivat laajentua.

Rakennusterveysasiantuntijan rooli kosteus- ja homevauriokorjauksissa on erittäin merkittävä ja tärkeä. Yleensä hän toimii korjaushankkeen vetäjänä ja eri asioiden yhteen sovittajana sekä sisäilmaan liittyvissä asioissa asiantuntijana. Lisäkoulutuksena RTA-koulutus antaa hyvää pohjaa rakennusten sisäilmaongelmien selvittämiseen sekä avaa yhteistyöverkostoa alan asiantuntijoiden kanssa. Koulutuksen kautta alalle tuleva toimija saa tietoa siitä, mistä hän saa lisää tietoa mikrobien (homeiden) vaikutuksesta rakennuksen rakenneosiin, sisäilmaan sekä rakennuksessa oleviin asukkaisiin. Lisäksi hän pääsee yhä lähemmäksi rakennusten ”sielunelämää”.

Korjausneuvoja, rakennusterveysasiantuntija Tapio Rokkonen

Hengitysliiton korjausneuvontapalvelut / Itä-Suomi

 

Voit tutustua aiheeseen lisää täällä.

Kuka valvoisi lainvalmistelun laatua?

Aducate esitutkinta oikeustiede

Lainvalmistelun laadun parantaminen vaatimatonta

Lainvalmistelun puutteet nousevat usein julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi kuntarakenne ja sote -uudistusten laadusta on noussut poru nykyisen hallituksen kaudella. Säädösten vaikutuksia arvioidaan puutteellisesti, vaikka lainvalmisteluohjeistus toisin määrääkin. Säädösehdotuksentavoitteissa luvataan paljon hyvää ilman, että osoitettaisiin, miten tavoitteisiin tullaan ehdotuksenavulla pääsemään. Voidaankin todeta, että lainvalmistelun laadun parantaminen nykyisen(kin) hallituksen osalta jäänyt – jälleen kerran – melko vaatimattomiksi.

Lainvalmistelun laatu ei ole millään tavoin vähäpätöinen asia. Huono lainsäädäntö onomiaan aiheuttamaan ylimääräisiä kustannuksia yrityksille, kansalaisille ja viranomaisille,oikeusepävarmuus johtaa siihen, että toimijat eivät uskalla toimia lain sallimissa puitteissa,säännösten epäyhtenäinen täytäntöönpano koettelee kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, lakeja joudutaan korjaamaan nopeassa tahdissa. Tätä listaa olisi helppo jatkaa. Samalla se nostaa esille kysymyksen, miksi Suomessa on hyväksytty heikko lainvalmistelun taso.

Ministeriöissä tehtävän lainvalmistelun laatua pitäisi pystyä valvomaan ulkopuolisten toimesta.

Lakivalmistelu AducateLainvalmistelun laatua kontrolloidaan ennakollisesti ulkopuolisen tahon toimesta kahdessa kohtaa lainvalmistelu- ja lainsäädäntöprosessia. Lainvalmisteluvaiheessa oikeusministeriön laintarkastusyksikkö tarkastaa lainsäädäntöehdotuksen lakitekstien teknisen tason. Oikeusministeriön laintarkastusyksikön suorittaman tarkastuksen voidaan katsoa olevan lähinnä lakiteknistä ja kielellistä tarkastusta, jossa ei oteta kantaa säädösehdotusten tarpeellisuuteen, vaihtoehtoiseen sääntelyyn tai poliittisiin kysymyksiin. Tähän säädösehdotuksen tekniseen tarkastukseen ovat lainvalmistelijat tyytyväisiä, vaikka tarkastusta hankaloittavat ja hidastavat yksikön niukat henkilöstöresurssit.

Vastaavasti lainsäätämisen vaiheessa eduskunnan valiokunnat esittävät näkemyksensä ja perustelunsa säädösehdotuksista. Perustuslaissa todetaan, että Suomessa eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa. Kansan valitseman eduskunnan avulla kansan käsitykset yhteiskunnassa tärkeinä pidetyistä asioista välittyvät lainsäädäntöön. Tätä kutsutaan ns. välilliseksi demokratiaksi. Eduskunnan valiokuntien toiminnassa korostuu lainsäädäntöehdotusten sisällön arvioiminen. Kansanedustajista koostuvat valiokunnat voivat esittää eduskunnalle, että säädösehdotus esimerkiksi hyväksytään muuttamattomana tai ehdotus hylätään kokonaan.

valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Valiokuntien rooli lainvalmistelun laadun valvojana on jäänyt tosiasiassa melko heikoksi, lukuun ottamatta perustuslakivaliokunnan roolia perustuslainmukaisuuden valvojana. Valiokunnat eivät halua kritisoida lainvalmistelun laatua, vaan tyytyvät pehmeisiin keinoihin esittämällä toiveen viranomaisten toimintaedellytysten turvaamisesta ja seurannan tarpeesta. Nämä toiveet toistuvat usein, eivätkä valiokunnat pyri puuttumaan säädösehdotusten puutteisiin esimerkiksi esittämällä ehdotuksen hylkäämistä. Toisin sanottuna valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Lainvalmistelun sisällön laadun valvojat puuttuvat

Voidaan todeta, ettei Suomessa ole tahoa, joka valvoisi lainvalmistelun sisällön laatua kunnolla. Tämä rooli olisi tarjolla kansanedustajille, mutta siihen he eivät ole tarttuneet. Syinä ovat osaamisen puute, aikataulupaineet ja poliittinen tahto. Eduskunnan oma aktiivisuus lainsäädäntövallan käyttäjänä, lainsäädäntöprosessiin ehkä liittyvien poliittisten neuvotteluiden jälkeen, rajoittuu hallituksen esityksen hyväksymiseen ja sen suppeissa puitteissa tapahtuvaan muuttamiseen. Enemmistöhallituksen aikana hallitusta tukevien eduskuntaryhmien on ryhmäkurin vuoksi usein käytännössä vaikea muuttaa hallituksen esittämää lakiehdotusta enempää kuin hallitus suvaitsee.

Aducate Laki

Mikäli yksittäinen hallituspuoluetta edustava kansanedustaja asettuu poikkiteloin suhteessa säädösehdotukseen, vaikuttaa se hänen asemaansa omassa puolueessaan. Mikäli lainvalmistelun laatua haluttaisiin tosiasiallisesti parantaa, yhtenä vaihtoehtona voisi olla riippumattoman arviointiyksikön perustaminen. Siinä missä laintarkastusyksikkö pyrkii huolehtimaan hallituksen esitysten lakiteknisestä hyvyydestä, voisi arviointiyksikkö arvioida lakiehdotusten substanssin laatua. Arviointiyksiköllä olisi asiantuntemusta arvioida lainvalmistelun laatua esimerkiksi vaikutusten arvioinnin ja sidosryhmien osallistumisen suhteen. Tällaisen yksikön perustamista on esitetty ja sellaisen perustaminen onkin tarpeen. Nyt näyttää myös siltä, että arviointiyksikön perustamiselle on löytynyt poliittinen tahtotila. Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta ehdottaa tällaisen yksikön perustamista valtioneuvoston yhteyteen.

Resurssikysymys yksikön perustaminen ei voi olla. Parempi lainsäädäntö tuottaa yhteiskunnassa hyötyinä monin verroin lain valmistelukustannuksia enemmän. Lainsäädännön tasoa ja lainvalmistelun avoimuutta saadaan parannettua, mikäli kansainvälisiin kokemuksiin on uskominen. Lainvalmistelun avoimuuden parantuminen ei ole sivuseikka tilanteessa, jossa kansalaisten luottamus poliitikkoja kohtaan on heikkoa. Kansalaisten luottamus lainvalmistelua kohtaan on yksi seikka, joka vaikuttaa halukkuuteen noudattaa lainsäädäntöä.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella tarjotaan opetusta ja tuotetaan tutkimusta lainsäädäntöön liittyen oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen -oppiaineessa. Oppiaineen opetus ja tutkimus on suunniteltu siten, että se tarjoaa käyttökelpoisen tarkastelukehikon, peruskäsitteistön ja teoreettisen taustan, jota vasten lainsäädäntöä ja sen vaikutuksia voidaan tutkia analyyttisesti ja järjestelmällisesti. Oppiaineen tarjoamia kursseja voi myös opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

anssi.keinanen@uef.fi

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

Venäjä on oma itsensä

Kazan Kreml

Rakkauteni Venäjän kieleen heräsi heti ensimmäisillä venäjän kielen tunneillani yläasteella, eikä se ole vuosien saatossa kuihtunut yhtään. Koulutusvientihankkeen matkalla Moskovaan ja Kazaniin minulta kysyttiin, mikä minua Venäjässä kiinnostaa. Tämä on hyvä kysymys. Ukrainan kriisi varjostaa maidemme suhteita ja Venäjän talouskasvun heikkeneminen vaikuttaa myös Suomen talouteen. Puhumattakaan monista muista kysymyksistä, joita suuri Venäjänmaa mielessämme kirvoittaa.

Akateemisen rehtorin johdolla toteutetun matkan tavoitteena oli etsiä yhteistyökumppaneita ja kartoittaa potentiaalisia asiakkaita koulutusviennille Venäjälle. Vierailimme Moskovassa ja Kazanissa muutamassa nimekkäässä yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa sekä ministeriössä. Viesti oli kaikkialla sama: suomalainen huippuosaaminen kiinnostaa ja Venäjän federaatio on valmis ostamaan osaamistamme. Erityisen kiinnostava vierailu tehtiin Moskovan opetusministeriön alaiseen Vneshtehnika-instituuttiin, jossa meille esiteltiin kunnianhimoinen Skirda -ohjelma. Tavoitteena on kehittää muun muassa vaihtoehtoisia energiamuotoja, ratkaisuja logistisiin ongelmiin, puhtaaseen ruoantuotantoon, maatalouteen ja jätteiden käsittelyyn. Tässä olisi mahdollisuuksia erittäin laajalle suomalaiselle yhteistyöverkostolle niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin osalta.

Pyhän vasilin katedraali

Sisällöltään matka oli intensiivinen ja mielenkiintoinen. Meidät otettiin kaikkialla vastaan venäläiseen tapaan vieraanvaraisesti, vaikkakin kovin virallisesti – mikä sinällään on myös perinteisesti venäläistä. Ehdimme ihastella myös öistä punaista toria ja Kremliä Moskovassa ja helteisessä Kazanissa pääsimme nauttimaan hengästyttävän upeasta Kazanin Kremlistä. Kazanin siisteys, viihtyisyys ja lähivuosina tapahtunut kehitys yllättivät positiivisesti.

Kazan Kreml
Kazan Kreml

Tämän matkan lessons learned-osioon nostan oman osaamisemme sekä koulutusviennin potentiaalin. Aducaten vahvaa Venäjä-osaamista ja kokemusta hyödyntäen voimme järjestää asiakastapaamisia itsekin ja tarjota palveluja myös muille. Voimme toimia sillanrakentajina ja sisällön tuottajina yhdessä yliopiston muiden asiantuntijoiden kanssa. Mitä taas tulee koulutusviennin potentiaaliin, voi todeta, että Venäjä on monien mahdollisuuksien maa. Ei kannata liikaa vatuloida vaan kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Kakku on sen verran suuri, että syötävää riittää usealle.

 Palatakseni kysymykseen, mikä minua Venäjässä kiinnostaa, totean venäläistä runoilijaklassikkoa Tjutshevia lainaten: ”Järjellä ei Venäjää voi ymmärtää, tavallisin mitoin sitä ei voi mitata, Venäjä on oma itsensä, Venäjään voi vain luottaa.” Minua viehättää positiivisuus, yllätyksellisyys ja monet mahdollisuudet, joita Venäjä tarjoaa. On oltava riittävän rohkea ja aktiivinen, niin kaikki on mahdollista. Ja tämä kaikki on osa unelmatyötäni.

Sanna Iskanius

 

 

 

Sanna Iskanius / UEF /ADUCATE