Avainsana: avoin yliopisto

Julkaistu

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sosiaali- ja terveydenhuollossa

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta voidaan helposti ajatella asiana, joka ei välttämättä kosketa omaa työtä. Asiaan perehtyessä käsitteistö voi tuntua laajalta, jopa mahdottomalta oppia ulkoa. Kohtaamisissa yksinkertainen neuvo on pysähtyä kuuntelemaan, mitä käsitettä henkilö itsestään käyttää. Tarvittaessa on hyvä kysyä tarkennusta, jotta käsitteistä vallitsee yhteinen ymmärrys ja väärinkäsityksiltä vältytään myös jatkossa.

”Tärkeintä on herkkyys olettaa moninaisuutta kunnioittaen sitä, ei käsitteiden ulkoa opettelu.”

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä voi olla syrjiviä, jopa traumaattisia kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Heillä voi myös olla kohonnut kynnys hakeutua palveluihin. Tutkimuksissa on havaittu ettei terveydenhuollon koulutuksissa huomioida riittävästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveyttä koskevia asioita. Koulutuksen puutteen on arvioitu olevan terveydenhuollon ammattilaisten normatiivisen asenteellisuuden taustalla. 1 Hoitotyöntekijöillä on keskeinen rooli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveyden tukemisessa 2.

Hoitotieteen tutkimuksessa on korostettu lisäkouluttamisen tarvetta 3. Systemaattisten koulutuksellisten interventioiden hyödyntäminen on vielä kansainvälisesti alkutekijöissään. Tutkimuksen ja ammattilaisten toimesta on kuitenkin ehdotettu erilaisia malleja työkaluiksi, joilla edistää tietoutta ja pyrkiä ehkäisemään terveyshaittoja sekä parantamaan kohtaamista terveydenhuollossa. Esimerkkeinä näistä on Willgingin työkalupakki kliinikoille 4, sekä Riveran Gender Affirming Nursing Care Model 5.

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsitteistö

Tässä kirjoituksessa viitataan systemaattisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin käyttäen HLBTIQ-kirjainyhdistelmää. Lyhenteenä HLBTIQ viittaa homo, lesbo, bi, trans, inter ja queer ihmisiin. Käytännössä identiteettejä koskeva käsitteistö on kulttuuri- ja aikakausisidonnainen jonka vuoksi HLBTIQ-lyhenne on pohjimmiltaan rajoittunut, mutta sitä käytetään yleisesti Suomessa kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kokonaisuudessaan. 6,7

Käsitteistön muuttuvuuden, kulttuuri- ja aikakausisidonnaisuuden sekä myös kontekstiin sidonnaisuuden vuoksi tieteessä ei ole yhtenäistä termistöä käytössä. Käyttämiimme käsitteisiin vaikuttaa tieteenala, josta asiaa tarkastelemme, sekä yhteiskunnallinen ymmärrys ja käsitteiden muovautuvuus siihen identifioituvien ihmisten myötä. 8


Sukupuolen moninaisuuteen liittyviä käsitteitä voidaan käyttää joko itsemäärittelyyn tai lääketieteellisenä diagnoosina, kuten esimerkiksi transsukupuolisuus. Ammattilaiselta vaatii tarkkuutta huomata, kummasta on milloinkin kyse. 9 Eri asiayhteyksissä seksuaalisen suuntautumisen käsitteistö voidaan ymmärtää eri tavoin. Esimerkiksi homoseksuaalisuus voidaan ymmärtää seksuaalisena mielenkiintona tai romanttisina tunteina samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Osassa tutkimuksista jo pelkän läheisyyden, kuten suutelun, katsotaan määrittävän henkilön homoseksuaaliksi. 8 Kohtaamistyössä tärkeää on kuunnella ja kunnioittaa vastapuolen omaa määrittelyä itsestään.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yleisyys

Tilastoinnin tapa ja käsitteiden moninaisuus vaikuttavat siihen, kuinka arvioimme seksuaalisuuden suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden esiintyvyyttä. Esimerkiksi sukupuolen moninaisuudessa esiintyvyyden arvio on voinut perustua pelkästään lääketieteellisiin diagnooseihin, tai vaihtoehtoisesti väestökyselyihin. Näiden vuoksi vertailtavuus voi olla haastavaa ja edellyttää tarkkaa harkintaa. Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että väestöstä noin 4000 – 9000 / 100 000 10 voidaan arvioida omaavan ei-heteroseksuaalisen identiteetin, 355 / 100 000 (95% CI 144-566) 11–13 identifioi itsensä transsukupuoliseksi sekä 6,8 / 100 000 (95% CI 4,6 – 9,1) 13 omaa transsukupuolisuuteen liittyvän diagnoosin. Tiivistettynä voidaan arvioida, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus koskettaa noin joka kymmenettä ihmistä.

Historiallinen ja yhteiskunnallinen taakka

Suomessa homoseksuaalisuuden rikosluokitus poistui 1971 ja vuonna 1999 poistui esimerkiksi mediapresentaatioon vaikuttanut kehoituskielto homoseksuaalisuuteen. Vuoteen 1981 saakka homoseksuaalisuus luokiteltiin mielenterveyden häiriöksi. Transsukupuolisuus on ICD-10 tautiluokituksessa mielenterveyden häiriöiden luokituksessa. Vuonna 2019 tullut ICD-11 luokitus muutti transsukupuolisuuden sekä sukupuoli-identiteettien variaatiot pois mielenterveyden häiriöiden luokituksesta. Suomessa noudatetaan edelleen ICD-10 tautiluokitusta. 14,15 Sukupuolen moninaisuuden kohdalla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, käsitelläänkö asiaa patologisesti tai sairauskeskeisesti puhuen sukupuoli-identiteetin variaatioista, vai sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisemisen variaatiosta. 8,16

Kaiken taustalla voimme tarkastella vielä yhteiskunnan normatiivisuutta. Normatiivisuudella tarkoitetaan yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevaa käsitystä siitä, mikä on normaalia. HLBTIQ-ihmisten tematiikassa voimme tarkastella asiaa hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden kautta. Heteronormatiivisuudella tarkoitetaan käsitystä siitä, että heteroseksuaalinen seksi sekä parisuhteen muoto ymmärretään normaaleiksi. 17 Sukupuolinormatiivisuus vastaavasti on yleisesti pidetty käsitys normaalista sukupuolesta, sukupuolen ilmaisemisesta ja sukupuoleen liitetyistä stereotyypeistä. Länsimaissa sukupuolinormatiivisuuteen kuuluu käsitys kaksijakoisesta muuttumattomasta sukupuolesta. 18

Vähemmistöstressi terveyserojen taustalla

HLBTIQ-henkilöiden terveysriskien taustalla on esitetty olevan heidän kokemansa vähemmistöstressi. Vähemmistöstressiteoria kehitettiin alun perin selittämään seksuaalivähemmistöjen kokemaa kroonista stressiä sekä heissä havaittuja suurempia riskejä eri terveysongelmille. Vähemmistöstressin katsotaan syntyvän kaksivaikutteisesti yhteiskunnan normatiivisuudesta ja sitä kautta vähemmistöjen kohtaamasta suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä, väkivallasta ja muista negatiivisista kokemuksista. Toisena tekijänä on yhteiskunnasta ja kokemuksien kautta omaksutut sisäiset käsitykset omasta huonommuudesta, stigmasta ja tarpeesta salata identiteettinsä. Teoriaa on laajennettu käsittelemään laajemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kokonaisuudessaan. 3,19–21

Tutkimusten valossa HLBTIQ-ihmisillä on kohonnut riski mielenterveyden ja fyysisen terveyden ongelmille. Heillä on esimerkiksi selkeästi valtaväestöön nähden kohonnut riski masennukseen ja ahdistukseen 22,23, syömishäiriöille 24,25, itsetuhoiselle ajattelulle ja käyttäytymiselle 26,27, päihteiden liikakäytölle 22(p201),28 sekä somaattisille sairauksille kuten sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle, astmalle ja muihin tiloihin, jotka ovat yhteydessä kohonneisiin stressihormonitasoihin 29–32. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kohonnut riski ei tarkoita jokaisen kohtaamamme asiakkaan kokevan näitä tai olevan altis edellä mainituille riskeille.

Normatiivisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa

Suomessa HLBTIQ-henkilöiden terveyttä koskevassa tutkimuksessa on vielä runsaasti tiedonaukkoja. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet yhtenevää kuvaa kansainvälisiin tutkimuksiin nähden. Myös monet sosiaali- ja terveysalan järjestöt pitävät seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä asioita esillä. Katainen ym. (2022) nostaa lääkärilehden artikkelissaan hyvin esille hetero- ja sukupuolinormatiivisen kieliasun yhteyden vähemmistöstressiin. Mäenpää (2023) on Lääketieteen kandidaattiseuran pääkirjoituksessaan tuonut myös esille, kuinka lääketieteen opetus on edelleen hyvin seksuaali- ja sukupuolinormatiivista. Hoitotyössä, terveystieteessä ja lääketieteessä kieliasu voi helposti olla hyvin normatiivista jättäen vähemmistöjen olemassaolon huomiotta tavalla, joka voitaisiin helposti korjata. 33,34 Tutkimuksessa on myös havaittu, että vähemmistöön kuuluvat asiakkaat ovat kokeneet terveydenhuollon palvelut heteronormatiivisina tavalla, joka on haitannut hoitosuhdetta 35.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyö alkaa kohtaamisesta – oli se sitten sanatonta tai sanallista. Normatiivisuuden purkaminen esimerkiksi neutraalin kieliasun avulla ei tarkoita, ettei saisi identifioitua tai käyttää sukupuolittuneita tai perinteisiä käsitteitä. Neutraalilla ensikohtaamisella annamme vastapuolelle tilaa tuoda itsensä esiin itsensä ilman, että hänen täytyy ensin torjua oletus parisuhteesta tai sukupuolesta. Olipa kyseessä asiakas, omainen tai kollegamme, emme voi olettaa toisen taustaa ennalta. Kohtaaminen muodostuu lopulta pienistä asioista.

Haluatko lisätä osaamistasi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta? Osallistu Itä-Suomen yliopiston Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa -koulutukseen.

Elina Partanen on ainutlaatuinen, kokenut kouluttaja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajaja yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, erityisesti terveyseroihin keskittyminen on aina ollut Elinan kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena. Elina on kiertänyt puhumassa ja kouluttamassa aktiivisesti mm. sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköissä sekä oppilaitoksissa.

Viitteet
1.   Stewart K, O’Reilly P. Exploring the attitudes, knowledge and beliefs of nurses and midwives of the healthcare needs of the LGBTQ population: An integrative review. Nurse Educ Today. 2017;53:67-77. doi:10.1016/j.nedt.2017.04.008
2.   Hughes TL, Jackman K, Dorsen C, et al. How can the nursing profession help reduce sexual and gender minority related health disparities: Recommendations from the national nursing LGBTQ health summit. Nurs Outlook. 2022;70(3):513-524. doi:10.1016/j.outlook.2022.02.005
3.   Kittiteerasack P, Matthews AK, Steffen A, et al. The influence of minority stress on indicators of suicidality among lesbian, gay, bisexual and transgender adults in Thailand. J Psychiatr Ment Health Nurs John Wiley Sons Inc. 2021;28(4):656-669. doi:10.1111/jpm.12713
4.   Willging C, Kano M, Green AE, et al. Enhancing primary care services for diverse sexual and gender minority populations: a developmental study protocol. BMJ Open. 2020;10(2):e032787. doi:10.1136/bmjopen-2019-032787
5.   Rivera D, Jukkala A, Rohini T. Introduction to Rivera’s Gender Affirming Nursing Care Model: A Middle-Range Theory. J Holist Nurs Off J Am Holist Nurses Assoc. 2022;40(3):255-264. doi:10.1177/08980101211046747
6.   Paasonen S, Spišák S. Malleable identities, leaky taxonomies: The matter of sexual flexibility. Sexualities. 2018;21(8):1374-1378. doi:10.1177/1363460718779798
7.   THL. Pieni sateenkaarisanasto – THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Published November 25, 2022.. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tietopaketti-sateenkaarilapsista-ja-nuorista-ammattilaiselle/pieni-sateenkaarisanasto
8.   Eliason MJ. An exploration of terminology related to sexuality and gender: Arguments for standardizing the language. Soc Work Public Health. 2014;29(2):162-175. doi:10.1080/19371918.2013.775887
9.   Coleman E, Bockting W, Botzer M, et al. Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender-Nonconforming People, Version 7. Int J Transgenderism. 2012;13(4):165-232. doi:10.1080/15532739.2011.700873
10. Rahman Q, Xu Y, Lippa RA, Vasey PL. Prevalence of Sexual Orientation Across 28 Nations and Its Association with Gender Equality, Economic Development, and Individualism. Arch Sex Behav. 2020;49(2):595-606. doi:10.1007/s10508-019-01590-0
11. Pega F, Reisner SL, Sell RL, Veale JF. Transgender health: New Zealand’s innovative statistical standard for gender identity. Am J Public Health. 2017;107(2):217-221. doi:10.2105/AJPH.2016.303465
12. Meerwijk EL, Sevelius JM. Transgender population size in the United States: A meta-regression of population-based probability samples. Am J Public Health. 2017;107(2):e1-e8. doi:10.2105/AJPH.2016.303578
13. Collin L, Reisner SL, Tangpricha V, Goodman M. Prevalence of Transgender Depends on the “Case” Definition: A Systematic Review. J Sex Med. 2016;13(4):613-626. doi:10.1016/j.jsxm.2016.02.001
14. SETA. Sateenkaarihistoria Suomessa [Rainbow history in Finland]. 2018;2020(Nov 1,). https://seta.fi/
15. Pihlava M. WHO julkaisi ICD-11-tautiluokituksen. Lääkärilehti. Published 2018. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/who-julkaisi-icd-11-tautiluokituksen/?public=b02917c4c128a5e67cfa8e5ff083e3c4
16. Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, Aalberg V. Psykiatria. 12th ed. Kustannus Oy Duodecim; 2017.
17. Herz M, Johansson T. The Normativity of the Concept of Heteronormativity. J Homosex. 2015;62(8):1009-1020. doi:10.1080/00918369.2015.1021631
18. Cislaghi B, Heise L. Gender norms and social norms: differences, similarities and why they matter in prevention science. Sociol Health Illn. 2020;42(2):407-422. doi:10.1111/1467-9566.13008
19. Meyer IH. Minority stress and mental health in gay men. J Health Soc Behav. 1995;36(1):38-56.
20. Meyer IH. Prejudice, social stress, and mental health in lesbian, gay, and bisexual populations: conceptual issues and research evidence. Psychol Bull. 2003;129(5):674-697. doi:10.1037/0033-2909.129.5.674
21. Testa RJ, Habarth J, Peta J, Balsam K, Bockting W. Development of the Gender Minority Stress and Resilience Measure. Psychol Sex Orientat Gend Divers. 2015;2(1):65-77. doi:10.1037/sgd0000081
22. Newcomb M, Mustanski B. Internalized homophobia and internalizing mental health problems: A meta-analytic review. Clin Psychol Rev. 2010;30:1019-1029. doi:10.1016/j.cpr.2010.07.003
23. Becerra-Culqui TA, Liu Y, Nash R, et al. Mental Health of Transgender and Gender Nonconforming Youth Compared With Their Peers. Pediatrics. 2018;141(5):e20173845. doi:10.1542/peds.2017-3845
24. Mason TB, Lewis RJ. Minority Stress and Binge Eating Among Lesbian and Bisexual Women. J Homosex. 2015;62(7 PG-971-992):971-992. doi:10.1080/00918369.2015.1008285
25. Verrelli S, White FA, Harvey LJ, Pulciani MR. Minority stress, social support, and the mental health of lesbian, gay, and bisexual Australians during the Australian Marriage Law Postal Survey. Aust Psychol. 2019;54(4):336-346. doi:10.1111/ap.12380
26. Morris ER, Galupo MP. “Attempting to dull the dysphoria”: Nonsuicidal self-injury among transgender individuals. Psychol Sex Orientat Gend Divers. 2019;6(3):296-307. doi:10.1037/sgd0000327
27. Renteria R, Benjet C, Gutierrez-Garcia RA, et al. Suicide thought and behaviors, non-suicidal self-injury, and perceived life stress among sexual minority Mexican college students. J Affect Disord. 2021;281(Journal Article PG-891-898):891-898. doi:10.1016/j.jad.2020.11.038
28. Lee JH, Gamarel KE, Bryant KJ, Zaller ND, Operario D. Discrimination, Mental Health, and Substance Use Disorders Among Sexual Minority Populations. LGBT Health. 2016;3(4 PG-258-265):258-265. doi:10.1089/lgbt.2015.0135
29. Doyle DM, Molix L. Minority stress and inflammatory mediators: covering moderates associations between perceived discrimination and salivary interleukin-6 in gay men. J Behav Med. 2016;39(5 PG-782-792):782-792. doi:10.1007/s10865-016-9784-0
30. Doyle D, Molix L. Disparities in Social Health by Sexual Orientation and the Etiologic Role of Self-Reported Discrimination. Arch Sex Behav. 2016;45(6):1317-1327. doi:10.1007/s10508-015-0639-5
31. Wardecker BM, Graham-Engeland J, Almeida DM. Perceived discrimination predicts elevated biological markers of inflammation among sexual minority adults. J Behav Med. 2020;(Journal Article PG-). doi:10.1007/s10865-020-00180-z
32. Flentje A, Heck NC, Brennan JM, Meyer IH. The relationship between minority stress and biological outcomes: A systematic review. J Behav Med. 2020;43(5):673-694. doi:10.1007/s10865-019-00120-6
33. Katainen R, Puoliväli-Oksala J, Lindeman M. Missä viipyy sukupuolisensitiivisyys? Lääkärilehti.fi. Published September 29, 2022. https://www.laakarilehti.fi/mielipide/missa-viipyy-sukupuolisensitiivisyys/?public=cc9c49775ad62a2e675e5d6fcfb2dc4e
34. Mäenpää J. Läpimätä Stadin lääkis | 2/22 Pääkirjoitus. Lääketieteen kandidaattiseura. Published 2023. https://lks.fi/qkautinen/lapimata-stadin-laakis-2-22-paakirjoitus/
35. Soinio JII, Paavilainen E, Kylmä JPO. Lesbian and bisexual women’s experiences of health care: “Do not say, ‘husband’, say, ‘spouse.’” J Clin Nurs John Wiley Sons Inc. 2020;29(1/2):94-106. doi:10.1111/jocn.15062

Julkaistu

Tuhat ja yksi sosiaalipedagogiikan työkenttää

Missä kaikkialla Suomessa työskennellään tai voitaisiin työskennellä sosiaalipedagogisella työotteella? Minkä alojen ammattilaiset hyötyisivät sosiaalipedagogiikan alan täydentävistä opinnoista?

Monitieteiselle perustalle rakentuva sosiaalipedagogiikka on paitsi tieteen ja tutkimuksen ala myös käytännön työtä ja toimintaa. Suomalaista sosiaalipedagogiikkaa on kehitetty laaja-alaisesti, kiinnittymättä vain johonkin tiettyyn ammattialaan tai työskentelyyn yksinomaan tiettyjen ihmisryhmien parissa. Käytännön työssä sosiaalipedagogiikka ajatellaan pikemminkin tietynlaiseksi työotteeksi eli tavaksi tehdä käytännön työtä ja kohdata ihmisiä. Sosiaalipedagogisella orientaatiolla toimivia ammattilaisia voikin löytää hyvin moninaisilta työn kentiltä.   

Yksi näkymä suomalaisen sosiaalipedagogiikan ammatilliseen moninaisuuteen löytyy sosiaalipedagogiikan opiskelijoilta ja sosiaalipedagogiikan opinnoilla osaamistaan täydentäneiltä ammattilaisilta. Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksenkin opintotarjonnasta löytyvällä Sosiaalipedagogiikan käytäntö -opintojaksolla on vuodesta 2013 kirjoitettu jo lähes 200 esseetä, joiden tehtävänantona on ollut soveltaa sosiaalipedagogista työotetta kirjoittajan valitsemalle työalalle.

Esseistä löytyy kolme keskenään hieman erilaista näkökulmaa siihen, millainen suhde kirjoittajalla on sosiaalipedagogiikkaan käytännön työn orientaationa ja samalla siihen, millaista tukea sosiaalipedagogiikan opinnot ovat tuoneet oman ammattitaidon kehittämiseen:

1)  Oman nykyisen työalan tai työotteen ajatellaan olevan sosiaalipedagoginen. Sosiaalipedagogiikan opiskelu auttaa reflektoimaan ja entisestään kehittämään omaa ja koko organisaation työtapaa.

2) Sosiaalipedagogiikan opiskelu on saanut havahtumaan siihen, että onkin jo tietämättään työskennellyt ”sosiaalipedagogisesti”. Sosiaalipedagogiikan opiskelu tuo käsitteitä ja teoreettisia näkökulmia oman työotteen sanoittamiseen ja sosiaalipedagogisen orientaation tietoiseen syventämiseen.

3) Sosiaalipedagogiikan opinnot ovat avanneet aivan uusia näkökulmia ja kehittämismahdollisuuksia omaan työhön tai opiskelualaan. Sosiaalipedagogiikan opiskelu mahdollistaa sosiaalipedagogisen orientaation soveltamisen omaan työhön tai sen kutomisen osaksi oman pääaineen opintoja.

Sosiaalipedagogiikka ulottuu opiskelijoiden esseeteksteissä lavealle sosiaalisen ja kasvatuksellisen työn kentille ja myös aloille, joita ei ehkä tulisi sosiaalipedagogiikan yhteydessä edes ajatelleeksi. Erityisesti yllätyksellisimmät maininnat muistuttavat siitä, että sosiaalipedagogiikan käytännön soveltamiseen on oikeastaan vain mielikuvitus rajana.

Sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirteitä

Luonnehdimme Elina Nivalan kanssa Sosiaalipedagogiikka-kirjassamme näin: ”työ on sosiaalipedagogista, kun se perustuu sosiaalipedagogiikan teoriaperustaan juurtuvaan ajatteluun ja työotteeseen” (Nivala & Ryynänen 2019, 26). Esseeteksteissä sosiaalipedagogisesta työotteesta korostuvat erityisesti kohtaamisen, dialogin, osallisuuden, osallistumisen, toimijuuden, yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden kärjet. Lisäksi korostetaan taiteen ja kulttuurin sekä ylipäätään luovien menetelmien ja luovuuden huomioimisen vahvempaa mukaanottoa ihmisten parissa tehtävään työhön. Sosiokulttuurinen innostaminen (esim. Kurki 2000) ja myönteinen tunnistaminen (esim. Korkiamäki, Kallio & Häkli 2016) mainitaan usein näkökulmiksi, jotka ovat auttaneet katsomaan ja sanoittamaan omaa työtä uusin tavoin.

Sosiaalipedagogista sosiaalialan työtä  

Ihmisiä auttava ja tukeva sosiaalinen työ on perinteinen ja vahva sosiaalipedagogiikan sovellusala. Teksteissä sosiaalipedagogista orientaatiota ehdotetaan niin ammatilliseen sosiaalityöhön kuin moninaiseen kolmannen sektorin sosiaaliseen työhön. Sosiaalityön kentällä sosiaalipedagogista työotetta sovitellaan erityisesti lastensuojeluun mutta myös esimerkiksi perhetyöhön, nuoriso- ja aikuissosiaalityöhön, työskentelyyn ikäihmisten parissa ja yhteisösosiaalityöhön. Osa kirjoittajista löytää näiltä työaloilta jo sosiaalipedagogista työtapaa, osa puolestaan ajattelee sosiaalipedagogisen otteen olevan tarpeellinen näkökulma työalojen ja -tapojen kehittämiseksi entistä kohtaavammiksi ja luovemmiksi sekä asiakkaiden osallisuutta ja toimijuutta paremmin tukeviksi.

Sosiaalipedagogista työtapaa tai tilaa sille löydetään myös asunnottomien parissa tehtävästä työstä, ehkäisevästä päihdetyöstä ja päihdekuntoutuksesta, tukiperhetoiminnasta, vastaanottokeskustyöstä ja muusta maahanmuuttajien parissa tehtävästä sosiaalisesta työstä, mielenterveystyöstä, kehitysvammatyöstä, kriminaalihuollosta, kuntouttavasta työtoiminnasta sekä nuorten työpajoista, etsivästä nuorisotyöstä ja muusta nuorten syrjäytymistä ehkäisevästä työstä. Erityisinä työympäristöinä ja -otteina mainitaan sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muu eläinavusteinen (sosiaali)työ, sosiaalinen sirkus ja sairaalaklovnien työ. Myös vapaaehtoistyön moninaisille kentille, erityisesti vapaaehtoisten koulutukseen sosiaalipedagogiikan arvellaan soveltuvan hyvin. Sosiaalipedagogisella työotteella nähdään olevan sijaa myös vaikkapa Kelan asiakaspalvelutyössä,  sovittelutoimiston asiakaskohtaamisissa ja sairaanhoitajien työssä.

Sosiaalipedagogiikkaa kouluissa ja muilla formaalin kasvatuksen kentillä

Perinteisesti sosiaalipedagogiikka on yhdistetty kasvatuksen instituutioiden, kuten koulun, ulkopuolella tapahtuvaan kasvatukselliseen työhön. 2000-luvulla sosiaalipedagogiikasta on ryhdytty puhumaan yhä enemmän myös formaalin kasvatuksen yhteydessä (esim. Anderberg 2020; Blatchford, Kutnick, Baines, & Galton 2003). Myös esseekirjoituksissa sosiaalipedagogista orientaatiota sovitellaan eri tavoin osaksi koulutyötä. Peruskoulumaailmassa sosiaalipedagogista orientaatiota voi kirjoittajien mukaan soveltaa paitsi luokkahuonetyöskentelyssä myös kouluyhteisön toimintakulttuurin kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ”sosiaalipedagogiseksi” eli yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja osallisuutta sekä koulun yhteiskunnallista roolia korostavaksi.

Sosiaalipedagoginen työtapa nähdään luontevaksi työotteeksi myös monien muiden koulun ammattilaisten, erityisesti koulukuraattorin ja opinto-ohjaajan, työhön. Koulukuraattorintyöhön sosiaalipedagogisen työotteen ajatellaan tuovan kokonaisvaltaista näkökulmaa, jolloin työskentely ei tapahdu vain yksittäisten oppilaiden kanssa vaan kohdistuu yhteisöllisyyttä ja kohtaamista korostavan koulukulttuurin rakentamiseen. Sosiaalipedagogiikasta ammentavan koulukuraattorin ajateltiin olevan mahdollista toimia suoranaisena oppilaitoksen dialogisen toimintaorientaation moottorina. Opinto-ohjaus tunnistetaan puolestaan jo lähtökohtaisesti sosiaalipedagogiseksi työksi, jonka erityisen sosiaalipedagogisen puolen painottaminen tarkoittaa aikaa ja kohtaamista korostavaa dialogista ja luovaa työotetta. Kouluarkeen sovitellaan myös erityistä sosiaalipedagogin työkenttää. Se voisi tarkoittaa vuorovaikutussuhteita ja ryhmään kuulumista tukevaa turvallista aikuista, jonka työkalupakkiin kuuluu esimerkiksi sosiokulttuurinen innostaminen.

Sosiaalipedagogista orientaatiota löydetään tai sen paikkoja tunnistetaan myös monilta muilta kasvatuksen kentiltä, kuten varhaiskasvatuksesta, S2-opetuksesta, erityispedagogiikasta, taidekasvatuksesta, ammatillisesta koulutuksesta ja aikuiskasvatuksen moninaisilta kentiltä. Näistä kirjoituksissa puhutaan eniten sosiaalipedagogisesti orientoituneesta varhaiskasvatuksesta tai peräänkuulutetaan sellaisen tarvetta.

Työyhteisöjen kehittäminen

Yhtenä vahvana juonteena esseeteksteissä tuodaan esiin sosiaalipedagogisen työotteen hyödyntämisen mahdollisuudet työyhteisöjen ja työhyvinvoinnin kehittämisessä. Tällaiselle nähdään olevan tilausta erityisesti kouluissa ja sosiaalityön moninaisilla työkentillä mutta yhtä lailla missä tahansa työyhteisöissä. Sosiaalipedagoginen ote työhyvinvoinnin ja työyhteisöjen kehittämisessä yhdistetään erityisesti vuorovaikutuksen ja kohtaamisen kehittämiseen, työyhteisön yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä myönteisen tunnistamisen oppien hyödyntämiseen esihenkilötyössä. 

”Sosiaalipedagogista näkökulmaa voi hyödyntää melkein missä tahansa (ihmis)työssä ja monenlaisissa työyhteisöissä. Monelle työkentälle sosiaalipedagogiikka saattaisi tuoda aivan uudenlaista inhimillistä maustetta – ihmisen osallisuutta, toimijuutta ja luovuutta korostavaa – samoin kuin sosiaalipedagogiikan kentällä koko ajan vahvistuvaa ekososiaalista otetta.”

…ja paljon muuta

Sosiaalipedagogista orientaatiota tunnistetaan tai sellaisen nähdään solahtavan luontevasti myös monille muille työkentille, esimerkiksi kirjastoihin, museoihin erityisesti museopedagogiikan muodossa, yhteisöteattereihin ja muuhun teatteritoimintaan, seikkailukasvatukseen, urheiluseuroihin, joukkueurheiluun, urheiluvalmentamiseen, lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaamiseen, ikäihmisten matalan kynnyksen harrastustoimintaan ja kohtaamispaikkoihin turvapaikanhakijatyöhön, vammaisjärjestöihin ja muuhun järjestötyöhön sekä tukihenkilötoimintaan.

Tekstin alussa kysyin, minkä alan ammattilaiset hyötyisivät sosiaalipedagogiikan alan täydentävistä opinnoista. Sosiaalipedagogiikan perusopintoja opiskelleiden näkökulmasta vastaus kuuluu: sosiaalipedagogista näkökulmaa voi hyödyntää melkein missä tahansa (ihmis)työssä ja monenlaisissa työyhteisöissä. Monelle työkentälle sosiaalipedagogiikka saattaisi tuoda aivan uudenlaista inhimillistä maustetta – ihmisen osallisuutta, toimijuutta ja luovuutta korostavaa – samoin kuin sosiaalipedagogiikan kentällä koko ajan vahvistuvaa ekososiaalista otetta. Erään kirjoittajan sanoin: ”sosiaalipedagogiikka tarjoaa tapoja ajatella asioita toiselta kannalta”.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi opiskella sosiaalipedagogiikasta perus- ja aineopinnot. Opetustarjonnasta voi myös valita ja suorittaa yksittäisiä opintojaksoja oman mielenkiinnon mukaan. Perusopinnot voi opiskella kokonaan joustavina etäopintoina. Avoimessa yliopistossa suoritetuilla opinnoilla on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi ainutlaatuiseen monitieteiseen Hyvinvointi yhteiskunnassa -koulutukseen.

Lähteet:

Anderberg, M. (2020). In search of a social pedagogical profession in schools. Missions and roles under reconsideration. International Journal of Social Pedagogy, 9(1):1. https://doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2020.v9.x.001
Blatchford, P., Kutnick, P., Baines, E. & Galton, M. (2003). Toward a social pedagogy of classroom group work. International Journal of Educational Research, 39(1–2), 153–172. https://doi.org/10.1016/S0883-0355(03)00078-8
Korkiamäki, R., Kallio, K.P. & Häkli, J. 2016. Tunnustaminen näkökulmana ja käytäntönä lapsi- ja nuorisotyössä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2016, 9–34. https://doi.org/10.30675/sa.122692
Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.

Sanna Ryynänen työskentelee sosiaalipedagogiikkaan erikoistuneena yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Hän toimii Sosiaalipedagogiikka-lehden päätoimittajana, koordinoi sosiaalipedagogiikan tutkijaverkostoa ja on ollut Suomen sosiaalipedagoginen seura ry:n hallituksessa vuodesta 2012 lähtien.

Julkaistu

Miksi tieltä kannattaa etsiä hernettä

Tammikuussa Rio Tinto-kaivosyhtiö pahoitteli sitä että oli pudottanut herneen kokoisen esineen jonnekin 1400 kilometriä pitkän australialaisen aavikkotien varrelle, ja lupasi lähteä etsimään sitä.

Yleensä tällaisen etsinnän ei olettaisi onnistuvan, eikä kukaan edes lähtisi etsimään; mutta tällä kertaa herne oli auton lavalta tippunut radioaktiivinen cesium-137-nappi.

Herneen vaarat ja hyödyt

Sen löytäminen sattuman kautta olisi huono juttu: maasta käteen nostettu cesium-nappi tuntuisi lämpimältä, ja kun sen unohtaisi takataskuun niin tuloksena olisi vahinkoa iholle, säteilysairautta, solukuolemaa — ja säteilyn huonoin puoli on että ihmisellä ei ole aisteja sitä varten. Ihminen varoo liian kirkasta valoa ja liian kovaa ääntä, mutta säteilyvaaran huomaa vasta sen tekemästä vahingosta. Maaperää nappi ei saastuttaisi, eikä loisi mutanttikojootteja; mutta jos joku löytäisi sen niin hän olisi vaarassa. (Ja no, onhan se sekä kallis työkalu että inha PR-haitta.)

Napin käyttötarkoitus Rio Tinton kaivoksella olisi ollut densitometria eli tiheyden mittaus: jos laitat napin kallion toiselle puolelle niin saat mitattua paljonko säteilyä tulee läpi. Useammalla mittauksella tästä muodostuu käänteisongelma: millainen ainejakauma kallion sisässä selittäisi tällaiset mittaukset? Mikä on se todennäköisin kysymys johon nämä numerot ovat vastaus? (Ja onko se sellainen että se kannattaa kaivaa esille?)

Ihmisenkin tiheyttä voi mitata

Tällaiset säteilylähteet ovat paljon voimakkaampia kuin ne mitä käytetään sairaaloissa ihmisten sisuksien kuvantamiseksi tai säteilyhoidon antamiseksi. Ja siinä missä skalpellitkin, nekin voivat tehdä väärin käytettynä vahinkoa, mutta ne ovat silti parempi vaihtoehto kuin se että ei tehtäisi mitään. Kaikella tekniikalla on riskinsä, mutta riittävillä varotoimenpiteillä (esim. että nappia ei laiteta auton lavalle niin että se tippuu sieltä) riskit ovat minimaaliset ja hyödyt ovat paljon haittoja suuremmat ja varmemmat.

Tämä nousi monta kertaa esille viime elokuussa meidän eli Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämällä Radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun (RFS) kurssilla, jonka tämän vuoden versioon on täysin sattumalta nyt ilmoittautuminen auki, linkki alla. Pakollinen radiologeille; suositeltava kaikille säteilyn kanssa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille.

Osallistujat saavat kattavan koulutuksen radiologisen kuvantamisen säteilyturvallisesta käytöstä eri sovelluksissa ja lääketieteen erikoisaloilla. Koulutuksen tavoitteena on osallistujan kattava ymmärrys säteilyturvallisuuteen liittyvistä fysiikan taustoista, niiden ilmentymistä ja hyödyntämisestä radiologisessa kuvantamisessa sekä säteilysuojelussa.

Entä Rio Tinton nappi? Se löytyi kuusi päivää myöhemmin tien sivusta; koska se säteili niin sen löysi laittamalla herkän säteilymittarin auton keulaan ja ajamalla.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

Julkaistu

Yksilöllinen polku yliopisto-opintoihin avoimen yliopiston kautta

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä autismitietoisuuden viikkoa. Viikon tarkoituksena on tuoda esille tietoisuutta autismista. Autismiliiton mukaan tämän vuoden teemana on #EiRiitä.

Autismikirjosta, tarkkaavuudenhäiriöstä, lukivaikeudesta ja monesta muusta oppimiseen vaikuttavasta taustatekijästä keskustellaan onneksi tänä päivänä paljon. Ymmärretään myös, ettei kyse ole sinänsä esteenä opiskelulle, varsinkin jos opiskeluun on motivaatio, ohjausta on saatavilla opintojen pulmakohtiin sekä keskusteluapua siihen, kuinka opiskelu voisi sujua itselle sopivimmin. Tämä on tärkeää, mutta koska kuulee myös, etteivät kaikki saa tarvitsemaansa tukea ja ennen kaikkea ymmärrystä, voimme autismitietoisuuden viikon hengessä todeta, että vielä #EiRiitä puhe, vaan töitä tietoisuuden lisäämisen parissa on tehtävä paljon.  

”Kaikilla ihmisillä on lähtökohtaisesti oikeus osallisuuteen yhteiskunnassa. Koulutus on yksi niistä tekijöistä, joiden kautta tämä tulee mahdolliseksi, koulutus lisää osallisuutta. Jotta tämä voi toteutua, tulee koulutuksen olla kognitiivisestikin saavutettavaa ja riittävän esteetöntä.”

Koulutuksella on suuri merkitys ihmisen elämänkaaressa. Koulutus mahdollistaa itsensä kehittämisen, kehittymisen, näkökulmien avaamisen ja työllistymisen mahdollisuuden. Koulutus ja työllisyys luovat myös osallisuutta. Kaikilla ihmisillä on lähtökohtaisesti oikeus osallisuuteen yhteiskunnassa. Koulutus on yksi niistä tekijöistä, joiden kautta tämä tulee mahdolliseksi, koulutus lisää osallisuutta. Jotta tämä voi toteutua, tulee koulutuksen olla kognitiivisestikin saavutettavaa ja riittävän esteetöntä. Joskus voi olla, että erilainen mielikuva opiskelusta estää opintoihin tähtäämisen. Saattaa tulla mielikuva, etten pysty, etten osaa, etten ole riittävän hyvä. Onneksi tämä ei ole totta.   

Avoimen yliopiston opinto-ohjaajana ja erityisopettajana saan usein ilokseni kertoa, että avoimen yliopiston opinnot ovat kaikille avoimia. Tämä tarkoittaa sitä, että opintoihin voi ilmoittautua ja tulla kokeilemaan. Näen, että monesti avoimessa yliopistossa aloitetut opinnot ovatkin avanneet ovia seuraaviin opintoihin ja lisänneet opiskelijan itsemääräämisoikeutta, itsetuntoa ja lopulta osallisuutta elämän monella eri sektorilla. Opinnot ovat usein itsenäisesti suoritettavia, mutta ohjausta on saatavilla tarvittaessa. Opinnot ovat vaativuudeltaan kuitenkin yliopisto-opintoja, joten niiden kautta saa realistisen kuvan siitä, minkälaista opiskelu yliopistossa on. Tietoisuus avaa ovia uudenlaisille koulutus- ja urapohdinnoille.

Opintojen ja opiskelutapojen testaaminen on hyvä tapa kartoittaa opintojen ja alan soveltuvuutta itselle. Tuntuvatko suoritustavat sellaisilta, joita haluan opiskella, onko ala sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan? Suoritustavat ovat samanlaisia mitä tutkinto-opiskelijoilla, mutta yksilöllisten opintojärjestelyjen kautta on terveydellisen tarpeen vaatiessa mahdollista saada tukea, muun muassa lisäaikaa tentteihin. Ohjauksessa voi ennalta käydä myös keskustelua siitä, onko opinnoissa sellaisia opintojaksoja, jotka vaativat esimerkiksi läsnäoloa, ryhmätöitä tai muita tekijöitä, jotka saattaisivat tuntua kuormittavilta. Näiden tietojen pohjalta voi pohtia, mikä oppiaineista ja sen opiskelutavoista sopii parhaiten itselle.

Hyvää autismitietoisuuden viikkoa!

Tiina Juurela on opinto-ohjaaja, erityisopettaja ja aineenopettaja. Hän on toiminut opinto-ohjaajan tehtävissä avoimessa yliopistossa Itä-Suomen yliopiston perustamisesta lähtien. Tiina kokee tärkeänä erityisesti yhdenvertaisten koulutuspolkujen tarjoamisen monenlaisista lähtökohdista oleville opiskelijoille.

Julkaistu

Näin ymmärrät kalenteriasi

Kuulin kysymyksen: Onko ihminen kalenteria vai kalenteri ihmistä varten?

Tämä oli linkkinä kolumniin siitä kun oli ollut liikaa kokouksia; siitä minä en osaa sanoa mitään, mutta kalentereista kylläkin.

Kalenteri alkaa päivästä, joka on luonnonilmiö: aamusta aamuun on päivä, ja sen luet taivaalta, auringonnoususta.

Sen jälkeen alkavatkin ongelmat: seitsemän päivää on viikko, mutta miksi seitsemän päivää? Sille ei ole mitään luonnollista syytä. Näin on vain päätetty joskus kauan aikaa sitten: Gudea, Lagashin pappiskuningas muinaisessa Sumerin maassa, piti seitsemän päivän jaksoa hyvänä jo neljätuhatta vuotta sitten, ja ajallaan se, kuten moni muukin sumerilainen idea, ui olemaan yleismaailmallista ihmisdesigniä. (Sumerilaisia saamme kiittää/kirota myös siitä että tunnissa on 60 minuuttia.)

Seuraava osa kalenteriin löytyi taivaalta: siellä oli kuu, joka säännöllisesti kasvoi ja väheni, ja tämän jakso on täsmälleen 29 päivää.

No, 30 päivää.

No, kun tuota oli mitattu yli useamman kuukauden ja jaettu sillä montako kuukautta meni, niin noin 29.53 päivää.

Voi ei.

Nykyastronomi sanoisi että ”päivä” on sitä kun Maa pyörii itsensä ympäri ja tämän takia Aurinko näyttää nousevan, laskevan ja nousevan takaisin alkupaikalleen. ”Kuukausi” on sitä että Kuu kiertää Maan ympäri, ja näin heijastaa eri lailla Auringon valoa: kun se on Auringon ja Maan suhteen taas samassa asennossa se näkyy samassa vaiheessa, ja kuukausi on kulunut.

Mikään luonnonlaki ei sano että näiden pitäisi olla siististi suhteessa toisiinsa, yksi tasan neljä kertaa tai kolmekymmentä kertaa toinen; ja tällä planeetalla ne eivät tosiaan ole.

Tämän takia me olemme yhteiskunnallisesti luovuttaneet ihan täysin.

Nykyään kalenterista löytyvät kuukaudet eivät auta sen tietämisessä missä vaiheessa taivaalla näkyvä kuu on; me elämme kalenterissa jossa on symbolisia kuukausia, emme oikeassa kuukalenterissa.

Viimeinen osa kalenteria on vuoden kierto: muinaisessa Egyptissä Niilin tulvista Niilin tulviin, ja Suomessa kevään ensimmäisestä päivästä seuraavan vuoden samaan: vuodenaikojen setti seuraa toisiaan aina samassa järjestyksessä.

Vuosi on se kun Maa kiertää kerran Auringon ympäri: koska se on kiertäessään kallellaan, niin talvisaikaan pohjoisen pallopuoliskon akseli osoittaa vähän Auringosta poispäin, ja pyöriessämme sen ympäri käymme vain piipahtamassa päivänvalossa; ja jos olemme napapiirin pohjoispuolella niin jäämme päiväksi tai pariksi kokonaan varjoon. Kesällä akseli puolestaan osoittaa enemmän Aurinkoon päin, ja meille tulee kaamoksen sijasta öittömiä öitä. (Ja tämän takia Australiassa joulu on kesällä.)

Vuosikaan ei mene tasan muiden kanssa. Päivä, kuukausi ja vuosi ovat luonnollisia kalenterin rakennusosia, mutta ne eivät sovi saumattomasti yhteen. Edes viikon seitsemän päivän sykli ei sovi yhteen näistä yhdenkään kanssa. Olisi helpompaa jos vaikka jokainen vuosi ja kuukausi alkaisivat maanantailla; mutta nykykalenteri ei ole tällainen.

Voitaisiin sopia että vuoden lopussa olisi viikonpäivättömiä karkauspäiviä, ylimääräisiä lomapäiviä, sen verran että vuosi alkaisi aina maanantaista; mutta meistä on OK vain se että helmikuussa on joskus ylimääräinen päivä; se että kalenteriin tulisi lisää säätöä olisi liikaa.

Ja kun mainitsin karkauspäivät: niitä tarvitaan siksi että vuosi ei ole tasan 365 tai 366 päivää, vaan siinä välissä. Kun on kulunut 365 päivää (Maa on pyörähtänyt itsensä ympäri 365 kertaa) niin ei olla ihan takaisin samassa paikassa kiertoradalla Auringon ympäri; kun on kulunut 366 päivää niin mentiin jo kuudennen lisätunnin aikana ohi. Tämän saa suunnilleen korjattua jos joka neljäs vuosi laitetaan kalenteriin yksi ylimääräinen päivä, karkauspäivä: silloin meillä on kolme vähän liian lyhyttä vuotta ja yksi liian pitkä, ja keskiarvo on suunnilleen tarkka. (Enemmät desimaalit saa korjattua jättämällä karkauspäivän välillä väliin.)

Jos näin ei tee, on samassa pulassa kuin muinaiset roomalaiset 40-luvulla eaa.: heidän kalenterinsa toimi periaatteella ”lisätään karkauspäiviä sitten kun siltä tuntuu”. Se jolle tuntui jos tuntui oli ylipappi pontifex maximus, ja sen hetken pontifexit, esimerkiksi joku Julius Caesar, olivat olleet vuosikymmeniä miekka kädessä toteuttamassa muita mielihalujaan. Näin karkauspäivät olivat jääneet lisäämättä, vuodet olivat vaihtuneet uusiksi aina enemmän ja enemmän liian aikaiseen, ja kevään tullessa kalenteri näytti jo kesäkuuta; kun Caesarin vastustajat uskoivat syysmyrskyjen jättäneen tämän jo rannalle, Caesar mietti mitä ei ollut ehtinyt tehdä ja seilasi ongelmitta Adrianmeren yli vihollisen kimppuun myöhäisen kesän aalloilla.

Kun oli selvinnyt sodista, Caesar korjasi kalenteriongelman julistamalla uuden juliaanisen ajanlaskun, jossa karkauspäivä tuli automaattisesti joka neljäs vuosi, ja ei riippunut siitä oliko ylipapilla aikaa. Ei suinkaan haitannut että hän sai järjestelmänmuunnoksen aikana aikaiseksi 445-päiväisen vuoden 46 eaa., joksi vuodeksi hänet oli valittu olemaan Rooman mahtava konsuli. Se oli maailmanhistorian pisin vuosi, näin ajanlaskun mukaan; Maan ja Auringon liike ei roomalaisen päätöksistä välittänyt.

Vuosista seuraa vuosikymmeniä, -satoja ja -tuhansia: ja nämä tulevat luonnosta vain sitä kautta että luonnonolento ihmisellä on kymmenen sormea ja siksi hänestä kymmenen on hyvä luku jonka mukaan kannattaa järjestää miten lukuja lasketaan. Samoin voisi laskea millä tahansa muullakin kantaluvulla. (Tämän takia kun jännityselokuvassa sanotaan avaruusolentojen hyökkäyksen, piranhojen kutukauden tai jonkun muun uhan tulevan aina sadan vuoden välein, niin matemaatikko kohottaa kulmakarvaa: sattuipa aika nätisti ihmisen näköinen tasaluku jollekin joka ei ole ihminen.)

Kalenteri on ihmisen tekemä, tietyissä luonnon asettamissa rajoissa; sen rajankäynti mikä on luontoa ja mikä sen päälle keksittyä auttaa ymmärtämään ensimmäistä paremmin, ja muuttamaan jälkimmäistä paremmaksi.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi oppia palasia luonnosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa siirtymään kesäksi kesäaikaan ja muuksi ajaksi muuhun aikaan.

Julkaistu

Tarkkaavuuden tukeminen avoimen yliopiston opinnoissa

Lokakuun puolivälissä vietetään kansainvälistä adhd-viikkoa. Tämä teema koskettaa kaikkia kouluasteita ja opiskelua myös meillä avoimessa yliopistossa.

Tutkimustulokset antavat vaihtelevan arvion siitä, minkä verran aikuisväestöllä ilmenee tarkkaavuuden häiriötä Suomessa. Käypä hoito -suosituksen mukaan tarkkaa tämänhetkistä arvioita määrästä ei ole saatavilla, mutta uusiempien meta-analyysien arvio on 3,6–7,2 % luokkaa 6-18-vuotiailla. Aikuisten vastaavaa prosenttilukua ei ole tarjolla, mutta oletus on, että aikuisilla oireet saattavat olla jossain määrin vähäisempiä, mitä edellä esitetyllä kohderyhmällä. Aikuisilla on kehittynyt joko tiedostamatta tai tiedostaen erilaisia selviytymismekanismeja, jotka auttavat selviytymään arjessa, myös opinnoissa.

Vuonna 2021 Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa opiskeli noin 25 000 opiskelijaa. Tämä prosenttiarvion ja opiskelijamäärän perusteella opiskelijoistamme noin 900-1800 tekee keskimääräistä enemmän töitä tarkkaavuutensa ylläpitämiseksi opinnoissaan. Ei siis ole merkityksetöntä, että kiinnitämme asiaan huomioita. Voimme hyvin todeta, että tämä koskettaa suurta joukkoa opiskelijoistamme.

Tarkkaavuuden tukeminen opintojen aikana koskettaa toki aivan kaikkia opiskelijoita. Onhan tarkkaavuus asia, johon vaikuttaa ihan kaikilla niin ravinto, liikunta, kuin yleinen hyvinvointikin. Tarkkaavuuden tukemisesta esimerkiksi saavutettavuuden ja ohjauksen keinoin hyötyvät siis aivan kaikki.  

Omaa tarkkaavuutta voi opiskellessa tukea monella tavalla. Avoimen yliopiston opintoihin hakeutuu pääasiassa opiskelijoita, joilla on halu opiskella ja motivaatio sen oppiaineen opiskeluun, jota opiskelee. Motivaatio onkin tärkeä voima, joka auttaa selättämään monta pulmaa opintopolulla. Omien tavoitteiden selkiyttäminen auttaa siinä, että hakeutuu opintoihin, joista kokee iloa. Kun on tahtoa, kaivautuu ihminen, vaikka läpi ”harmaan kiven”.

Motivaation lisäksi opintojen sujuvuuden osalta ja tarkkaavuuden keskittämisen osana on suurena apuna selkeä struktuuri. Opetussuunnitelma ja opintojen toteutusaikataulut antaa reunaehdot oman opiskelusuunnitelman tekemiselle. Oma opiskelusuunnitelma auttaa hahmottamaan niin opintojen määrää kuin myös etenemistahtia. Suunnitelmassa on hyvä huomioida elämäntilanteen tuomat muuttuvat tekijät, jotta suunnitelma on realistinen ja on oikeasti mahdollista keskittyä opiskeluun. Tällä hetkellä avoimen yliopiston opintoihin ilmoittaudutaan opintojakso kerrallaan – lämpimästi suosittelemme ilmoittautumaan sitä mukaan, kun opinnot etenevät. Tällöin on helpompi keskittyä yhteen teemaan kerrallaan.

Motivaation löytämisen ja hyvän suunnittelun lisäksi tarkkaavuutta opiskelussa tukee myös omien itselle sopivien opiskelutapojen ja – tekniikoiden löytäminen. Opiskelemaan oppii opiskelemalla, joten tässä asiassa kokeileminen palkitsee parhaiten. Mikä tukee parhaiten sinun tarkkaavuuttasi? Esimerkiksi prosessikirjoittaminen – joka suorastaan pakottaa vaihe kerrallaan etenemään – pomodoro -tekniikan eri sovellukset, joka luo rytmiä opiskelemiseen – äänikirjat – mindmapit muistamisen tukena. Vaihtoehtoja on paljon!

Toki tukitoimia tarkkaavuuden tukemiselle on muitakin. Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat voivat hakea yksilöllisiä opintojärjestelyjä, mikäli taustalla on terveydellinen syy, kuten tarkkaavuuden häiriö. Monia opiskelijoista auttaa lisäaika tentissä, jolloin tarkkaavuuden hetkellisesti herpaantuessa on aikaa palata uudelleen vastauksiin. Oma erillinen rauhallinen tenttitila on myös asia, josta moni hyötyy, tällöin ylimääräisiä ääniä ja keskittymistä haittaavia virikkeitä ei ole niin paljon tenttitilanteessa läsnä. Opiskelija saa myös halutessaan tunnukset Celian äänikirjastoon, jolloin voi kuunnella tenttikirjoja äänikirjastosta ja vaikka samalla käydä kävelyllä – joskus liikunnan yhdistäminen oppimiseen auttaa keskittymisessä. Saat lisätietoja yksilöllisistä opintojärjestelyistä verkkosivuiltamme: https://www.uef.fi/fi/ohjeita-opiskeluun-avoimessa-yliopistossa

Opinto-ohjaajiemme ohjauspalvelut ovat myös käytettävissä, aina kun opintoihin liittyvät asiat pohdituttavat. Tervetuloa juttelemaan – ajan voi varata matalalla kynnyksellä verkkoajanvarauksen kautta ja ohjausta toteutetaan niin verkossa kuin livenä kampuksillakin.

Tarkkaavaista syyslukukautta ja hyvää adhd-viikkoa toivottaa!

Tiina Juurela
Erityisopettaja, opinto-ohjaaja

Julkaistu

Miten teillä huolehditaan henkilöstön osaamisen kehittämisestä?

Yksi ydintehtäväni koulutusjohtajana on pohtia sitä, miten voisimme parhaiten auttaa yrityksiä ja organisaatioita henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Millaiset sisällöt ja toteutustavat vastaisivat tarpeita parhaiten? Miten voisimme auttaa tunnistamaan osaamisen kapeikot ja rakentaa yhdessä sopivat koulutuspolut koko henkilöstölle? Miten voisimme tuottaa lisäarvoa koulutuksella niin, että yritysten liiketoiminta kasvaa ja kehittyy henkilöstön osaamista lisäämällä? Mieleeni nousee jopa huoli siitä, olemmeko me yliopistona yrityksille etäinen ja vieras, vaikka voisimme tarjota monenlaisia mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseksi?

OECD nimeää megatrendejä, joiden ennustetaan muuttavan eniten työtä ja osaamisvaateita. Nämä ovat väestön ikääntyminen, vihreä siirtymä, teknologian muutos ja globalisaatio. Suomessa jopa 70 prosenttia yrityksistä on raportoinut haasteista palkata osaavaa työvoimaa. Erityisesti tämä koskee korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Arvioiden mukaan vähintään reilu kolmannes olemassa olevista työtehtävistä on sellaisia, joissa tarvitaan osaamisen päivittämistä. OECD:n selvityksen mukaan Suomessa yritykset kouluttavat henkilöstöään hieman muita Pohjoismaita harvemmin. Työntekijät ovat kertoneet suurimmiksi syiksi olla osallistumatta täydennyskoulutukseen ajanpuutteen, koulutusten epäsopivan ajan ja paikan ja työnantajan tuen puutteen.

Itseäni hieman yllätti, että yrityksemme kouluttavat henkilöstöään keskimäärin vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Voiko tämä johtua esimerkiksi siitä, että kouluttamiseen kuluu työaikaa, ja sillä on suora vaikutus yrityksen liiketoimintaan? Vai koetaanko kouluttamisen olevan kallista, joka ei heti näy liiketoiminnan tunnusluvuissa? Työntekijät itse mainitsevat yhdeksi syyksi ajanpuutteen. Voihan kyse olla myös valinnanvaikeudesta: kun tarjontaa on paljon, itselle tai henkilöstölle sopivaa koulutusta ei tahdo löytyä tai on vaikea päättää, mikä tarjonnasta vastaisi parhaiten tarpeisiin. Jos edellä mainitut haasteet ovat niitä, joiden kanssa yritykset kamppailevat, uskon, että näihin haasteisiin voisimme yhdessä löytää sopivat ratkaisut.

Olemme Jatkuvan oppimisen keskuksessa lanseeranneet ajatuksen Jatkuvan Oppimisen personal trainerista. Yrityksille ja työnantajille tämä tarkoittaa sitä, että kutsumalla meiltä oppimisen asiantuntijan dialogiin voimme yhdessä rakentaa osaamisen kehittämisen polut yrityksen tai organisaation henkilöstölle. Meidän laaja koulutustarjontamme takaa monia eri vaihtoehtoja osaamisen kasvattamiseen.

Kuva Jatkuvan oppimisen keskuksen ensimmäisiltä grillijuhlilta asiakkaille ja sidosryhmille kesäkuulta 2022.

Ratkaisuja voi löytyä esimerkiksi laajasta avoimen yliopiston tarjonnasta. Tarjontaamme kuuluu yli 100 oppiainetta ja noin 650 opintojaksoa. Koulutushakumme kautta esimerkiksi johtamisen kategoriasta löytyy noin 90 opintojaksoa muun muassa vetovoimaisen organisaation johtamisesta, kumppanuuksien ja toimintakulttuurin johtamisesta tai asiakas- ja potilasturvallisuuden johtamisesta. Kannattaa kokeilla, mitä kiinnostavaa löytyisi juuri sinulle tai yrityksenne henkilöstölle. Avoimen yliopiston tarjonnasta voimme yhdessä etsiä sopivia koulutuksia eri tehtävissä työskenteleville. Asiakastarinoistamme löytyy kiinnostavia esimerkkejä. Monet opintojaksoista on opiskeltavissa verkossa – ajasta ja paikasta riippumatta.

Voimme yhdessä miettiä, tarjoaisiko yrityksen tarpeisiin mittatilaustyönä rakennettu koulutus ratkaisun. Toteutamme lukuisia tilauskoulutuksia muun muassa dialogisesta johtamisesta, motivaation ja vahvuuksien johtamisesta ja tässä ajassa tarpeellisesta resilienssistä – muutama noin 40 koulutuksesta mainitakseni. Myös UEF Executive MBA-ohjelma johdolle, esihenkilöille ja asiantuntijoille on mahdollisuus rakentaa yksittäisen yrityksen tarpeisiin. Tästäkin voit lukea lisää opiskelijatarinoistamme. Täydennyskoulutustarjonnasta löytyy myös koulutuksia, joihin osallistuu henkilöstöä useista organisaatioista, jolloin on mahdollista verkostoitua ja käydä vertaiskeskusteluja kollegoiden kanssa. Voit tutustua näihin ja moniin muihin esimerkkeihin tarkemmin nettisivuillamme.

Itseäni innostaa palvelumuotoilun menetelmien käyttäminen asiakkaidemme auttamisessa. Yhteiskehittämisellä ja erinomaisilla fasilitointimenetelmillä voimme yhdessä saada aikaan ratkaisuja, jotka vastaisivat esittämiini haasteisiin. Jos yrityksessä ei ole kirkkaana visio siitä, mitä osaamisen kehittämistä tarvitaan tai on vain joitakin ajatuksia ja toiveita, voimme yhteiskehittämisellä hahmottaa mahdollisia ratkaisuja. Ratkaisut voivat löytyä jo olemassa olevasta tarjonnasta tai niitä voidaan muotoilla yhdessä. Tärkeintä on madaltaa kynnystä puolin ja toisin ja kohdata. Ensimmäinen mahdollisuus tähän on 31.8. klo 14-16 meillä Jatkuvan oppimisen keskuksessa. Ilmoittaudu mukaan!

Teknologia mahdollistaa onneksi opiskelun lähes ajasta ja paikasta riippumatta. Kukapa ei toivoisi, että kiinnostavat ja mieluisat asiat voisi opiskella vaikkapa vain puhelinta apuna käyttäen, kotisohvalla tai riippumatossa loikoillen milloin vaan itselle sopii. Onneksi tämä on yhä enenevässä määrin mahdollista ja kiinnostavia sisältöjä löytyy runsaasti. Kiinnostavan sisällön löytäminen on vaivatonta ja suorituksia voi koota yhteen näppärästi niin, että voi osoittaa oppimaansa muutenkin kuin todistuksilla. Tätä varten olemme kehittäneet digitaalisia osaamismerkkejä. Digivisio 2030 -hankkeessa pääsemme yhdessä muiden korkeakoulujen kanssa rakentamaan joustavampia ja käyttäjäystävällisempiä ratkaisuja formaalin oppimisen rinnalle. Jatkuvan oppimisen tarjonnassa on esimerkiksi podcasteja ja Smart For Good LIVE -aamukahveja, jotka tarjoavat mahdollisuuden kuulla kiinnostavia alustuksia ja keskusteluja ajankohtaisista aiheista.

Koulutus lisää ihmisten kautta yritysten osaamista, ja auttaa kehittämään toiminnasta kilpailukykyisempää ja kannattavaa, vastaten samalla tulevaisuudesta nouseviin jatkuviin haasteisiin. Me Jatkuvan oppimisen keskuksessa ja yliopistolla tahdomme olla yrityksille ja organisaatiolle kumppani, jonka puoleen voi kääntyä missä tahansa osaamisen kasvattamiseen liittyvässä kysymyksessä.

Sanna Iskanius on Jatkuvan oppimisen keskuksen koulutusjohtaja. Sanna vastaa yritysyhteistyöstä ja luovii työelämäyhteistyön keskiössä. Sannaa innostaa myös kansainvälistyminen ja kansainvälinen yhteistyö.

Julkaistu

Kaivattua melukoulutusta tarjolla

Itä-Suomen yliopistossa laajennetaan ympäristömelukoulutusta. Tavoitteena on vastata meluosaamisen ja – koulutuksen tarpeisiin niin korkeakouluopetuksessa kuin työelämässä yksityisellä ja julkisella sektorilla.

Uusi melukoulutus lähti liikkeelle laajan tarvekartoituksen (Leskinen ym. 2020) myötä, toteaa yliopistonlehtori Jani Leskinen Ympäristö- ja biotieteiden laitokselta. Vuonna 2020 toteutetussa kartoituksessa selvitettiin melun parissa toimivien kokemaa tarvetta lisäkoulutukselle. Koulutustarvetta ilmeni niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Erityisesti esille nousivat ympäristömeluun liittyvät koulutusaiheet.

Myös Jatkuva oppimisen keskuksen suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi on tunnistanut melutäydennyskoulutuksen tarpeen kuntien ympäristösuojelun puolella sekä rakennusterveysasiantuntijan koulutuksien yhteydessä. Hän kannustaakin nyt osallistumaan Itä-Suomen Avoimen yliopiston ja Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yhdessä toteuttamaan melukoulutukseen.

Melukoulutus sisältää Ympäristömelun perusteiden (4 op) lisäksi Melun mittaus ja -mallinnus (3 op), Meluntorjunta ja melulainsäädäntö (2 op) ja Melun terveysvaikutukset ja ajankohtaisia meluasioita (2 op) opintojaksot. Tämä yhteensä yhdentoista opintopisteen laajuinen kokonaisuus alkaa syyskuussa Avoimessa yliopistossa ympäristömelun perusteilla, jossa käydään läpi melun ja erityisesti ympäristömelun perusasioita. Jatkokurssit järjestetään keväällä 2024 ja keväälle 2023 on suunnitteilla alan toimijoille Melu-webinaari.

Opintojaksot toteutetaan joustavasti monimuoto-opetuksena, jolloin opiskelu on mahdollista myös työn ohessa. Luennot ovat seurattavissa samanaikaisesti verkossa ja tehtävien palautus ja arviointi tehdään verkossa, tentti paikan päällä kampuksella. Harjoitustyöt tehdään yliopiston laitteilla ulkona ja melulaboratoriossa, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi työnantajan laitteilla työpaikalla.

Toimi pian, jos haluat 1.9.2022 alkaviin Ympäristömelun perusteisiin mukaan. Voit liittyä myös ympäristö ja teknologia-alan uutiskirjeen postituslistalle, mikäli haluat lisätietoa tulevista melukoulutuksistamme tai ota yhteyttä!

Tiina Pyrstöjärvi (tiina.pyrstojarvi@uef.fi) on Jatkuvan oppimisen keskuksen ympäristö- ja luonnontieteiden suunnittelija

Jani Leskinen on Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yliopistonlehtori

Lähteet:
Leskinen J., Karjalainen A. ja Lanki T. Melukoulutuksen kehittämisen tarveselvitys. 2020. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, 36 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3584-7)

Julkaistu

Uuden lukuvuoden kynnyksellä – miten voimme palvella?     

Elokuu on ihanaa aikaa – kesä on vielä selkeästi, syksyn aistii ilmassa. Kesäloman jälkeen mieli on usein virkeä, keho levännyt ja edellisestä työrupeamasta on hyvin palautunut. Elokuussa myös moni innostuu miettimään, olisiko hyvä aloittaa jotain uutta. Tarvitsisinko jotain tietoa ammattitaitoni päivittämiseksi tai haluaisinko edetä urallani johonkin uuteen suuntaan tai jopa vaihtaa alaa? Jotkut ovat jääneet paitsi sitä kaivattua opiskelupaikkaa. Mitä voisin tehdä, että ensi vuonna opiskelupaikka olisi varmempi?

Täällä Avoimessa yliopistossa voi toteuttaa monenlaisia opiskeluhaaveita. Voi opiskella yksittäisiä opintojaksoja oman tarpeensa mukaan tai voi aloittaa tutkintotavoitteisen opiskelun – mikä sinulle on sopivaa. Opinnot ovat nimensä mukaisesti kaikille avoimia, ilman pohjakoulutusvaatimuksia tai valintakokeita. Jokainen opintojakso on jonkin tutkinnon osa eli opinnot hyödyttävät tutkintotavoitteista opiskelua ja opinnoista saa aina virallisen opintosuoritusotteen. Opinnot myös vahvistavat valmistautumista tuleviin pääsykokeisiin ja yli 30 pääaineessa on myös ns. avoimen yliopiston väylä eli opiskelijaksi voi hakea avoimen yliopiston opintojen perusteella.

Meillä Itä-Suomen yliopistossa avoin yliopisto-opiskelu on integroitu tutkinto-opiskeluun siten, että avoimen yliopiston opiskelijat opiskelevat samoissa ryhmissä tutkinto-opiskelijoiden kanssa. Kahden kampuksen yliopistona olemme tottuneet laadukkaaseen etä- ja verkko-opetukseen. Kehittämistyötä on tehty yli kymmenen vuoden ajan. Tämän vuoksi meidän avoimessa yliopistossa opiskelijoita on ympäri Suomen ja opiskella voi jopa ulkomailta käsin, kiitos yliopiston kirjaston etäkäyttömahdollisuuden.

Opetustarjontamme avoimessa yliopistossa on laaja, voisi jopa sanoa valtava, yli 100 oppiainetta, joissa paljon yksittäisiä, mielenkiintoisia opintojaksoja. Koulutushaustamme löytyy noin 650 avoimen yliopiston opintojaksoa. Kokeile rohkeasti, löytyykö sieltä juuri sinua kiinnostava koulutusala, oppiaine tai opintojakso.

Laajan opetustarjonnan ja omien tarpeiden edessä voi olla joskus vähän epävarma tai eksynyt olo. Mitä minä täältä poimisin, mitkä opinnot olisivat juuri sitä, mitä minä tarvitsen? Valitsenko tuon kauppatieteen jakson vai olisiko tuo oikeustiede sittenkin parempi? Mitä eroa on hoitotieteen johtamisella ja sosiaali- ja terveyshallintotieteellä? Nämä ovat tuttuja kysymyksiä myös meille opinto- ja uraohjaajille. Usein ihminen kaipaa keskustelukumppania eri valintojen tekemiseen ja myös faktatietoa, jotta voi tehdä itselleen sopivat opiskelu- ja koulutusvalinnat.

Mikä on sinun opiskelutarpeesi? Mikä sinua kiinnostaa? Miten voin auttaa sinua tekemään itsellesi sopivan opiskelupolun? Olemme täällä juuri Sinua varten.

Ps. Tervetuloa kuulolle meidän yleiseen opintoinfoon, jotka järjestetään samansisältöisinä verkossa tiistai 9.8.2022 klo 17-18 ja keskiviikko 16.8.2022 klo 17-18.

Meille voi myös varata aikaa maksuttomaan opinto- ja uraohjaukseen! Täältä löydät mm. ajanvarauskalenterin, josta voit varata aikaa eri tarpeisiin (esim. aikuiskoulustustuki tai yksilölliset opintojärjestelyt) ja eri henkilöille. Tervetuloa pohtimaan opiskelusuunnitelmiasi!

Leila Saramäki (@LeilaSaramki) on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto- ja uraohjaaja ja suunnittelija, joka on kovin innostunut työstään ja ohjauksen kehittämisestä sekä haluaa kannustaa kaikkia jatkuvan oppimisen polulle. Leilan motto: Ohjauksessa on tärkeintä olla ihminen ihmiselle. 

Julkaistu

Oppimisen tuen kysymykset tulevat korostumaan entistä enemmän korkea-asteen opinnoissa – vastaamme tarpeeseen tarjoamalla erityisohjausta

Erityispedagogiset kysymykset ovat nousseet esille entistä voimakkaammin korkea-asteenkin opintojen tukimallien kehittämistarpeissa. Käytännössä tämä on näkynyt kyselyiden ja ohjauksien sisällön lisäksi yksilöllisten opintojärjestelyiden hakemisen merkittävänä lisääntymisenä.

Syitä kasvulle on varmasti monia: oppimisen tuen tarpeiden tiedostamisen lisääntyminen, opiskelutapojen muuttuminen ja sitä kautta itseohjautumisen korostuminen sekä aikuisten entistä tehokkaampi diagnosoiminen. Yksi konkreettinen selittävä tekijä hakemusmäärän kasvamisessa on oletukseni mukaan myös lukiolain muutos, joka velvoittaa lukion tarjoamaan erityisopetusta koko lukiopolun ajan. Ammatillisissa opinnoissa erityistä tukea on ollut laajasti tarjolla jo kauemmin.

Toisen asteen erityisen tuen tarjoaminen laajemmin ja pidemmälle opiskelijoilleen siirtää tuen tarpeen vaatimukset nyt korkeammalle asteelle ja tämä näkyy tarpeiden lisääntymisessä yliopisto-opiskelijoidenkin keskuudessa. Viimeistään nyt tähän tarpeeseen on syytä vastata.

Tällä hetkellä korkea-asteella toki tarjotaan monenlaista tukea oppimisen haasteisiin. Yliopiston käytännön tapa tukea opiskelijoita, joilla on oppimiseen liittyviä haasteita, on perinteisesti ollut yksilöllisten opintojärjestelyjen tarjoaminen. Yksilöllisillä opintojärjestelyillä pyritään varmistamaan, että opiskelijalla, jolla on haasteita oppimisessa, on samat mahdollisuudet näyttää osaamisensa. Selkeä tarve on kuitenkin myös muunlaisille tukimalleille.

Avoimen yliopiston opiskelu on hyvin heterogeeninen, mikä tarkoittaa, että opiskelijoiden ikähaitari on 16-90-vuoden välillä ja opiskelijoiden taustalla olevat koulutuskokemukset ovat hyvin vaihtelevia: kansakoulusta tohtorin tutkintoon. Opiskelijoita oli vuonna 2021 kaikkiaan lähes 25 000. Tästä syystä olemme koko Itä-Suomen yliopiston olemassaolon ajan panostaneet paljon ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Ohjauspalveluillamme on suuri merkitys opintojen käyntiin saamisen ja opintojen edistymisen kanssa, erityisesti silloin, kun opiskelijalla on erityistä tuen tarvetta oppimisessaan. Yksilöllisten opintojärjestelyjen osalta noudatamme yliopiston linjaa, mutta tämän lisäksi pystymme tarjoamaan palveluita erityisesti aikuisopiskelijan tarpeet huomioiden.

Tänä keväänä olemmekin iloksemme saaneet mahdollisuuden tarjota opiskelijoillemme entistä laajempia ohjauspalveluita. Aloittavien opiskelijoiden on mahdollista tehdä matematiikan lähtötasotesti sekä halutessaan lukikartoitus erityisopettajan ohjauksessa. Mikäli pidemmälle menevää tuen ja selvittelyn tarvetta on, ohjaamme eteenpäin asiaa selvittämään. Toteutamme myös ensi lukuvuonna ryhmäohjausta, joka tukee toiminnanohjauksen ylläpitämistä opinnoissa ja edistää opintojen etenemistä. Tämän lisäksi toki muut ohjauspalvelumme ovat opiskelijoiden käytettävissä.

Avoin yliopisto on aidosti avoin – eli juuri oikea paikka toteuttaa haaveesi, mikäli olet joskus pohtinut, että haluaisit kokeilla opiskelemista yliopistossa.

Tukea opiskeluun ja lisätietoja löydät nettisivuiltamme!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi