Aurinko paistaa

Ulkona on kaunis kesäpäivä (toivotaan ainakin), ja aurinko paistaa. Aurinko on paistanut ihmisten niskaan tuhansien vuosien ajan, mutta vasta sadan vuoden ajan ihmiset ovat tietäneet miksi.

Mitä auringon paiste on? Valoahan se, mutta mistä se tulee? Mikä on tuo sietämättömän kirkas täplä joka kulkee taivaan halki?

Ensimmäinen arvio oli että se oli selvästikin vaikka talon tai ison kiven kokoinen olio, joka liikkui omalla voimallaan paikallaan pysyvän lähiympäristön yli. Jonkinlainen taivaanvaunu kenties; muinaiset egyptiläiset pitivät selvänä että se oli tavallista isomman skarab-kuoriaisen työntämä liekehtivä lantapallo, joka illalla tippui maan alle läntiseen manalaan jonka läpi työteliäs kuoriainen sai sen yön aikana rullattua itäiseen auringonnousun maahan.

Tämä oli aikansa teoria; mutta ajallaan löytyi lisää havaintoja, ja niiden pohjalta jouduttiin muuttamaan teorioita.

Esimerkiksi: naapurin muinainen kreikkalainen, muuan Erastotenes, käveli Egyptin halki, mitaten matkan Aleksandriasta Syenen pikkukaupunkiin, ja sitten nähdessään eräänä päivänä auringon paistavan suoraan alaspäin syeneläiseen kaivoon julisti että jollain geometria-nimisellä taikuudella hän olisi tästä todistanut että maailma on pallo ja sen pallon ympärysmitta on poskettomat 252 000 stadiaa (noin 40 000 kilometriä).

Erastoteneen mittauksessa oli virhettä yksi prosentti verrattuna nykypäiväisiin; ja tämä mittaus tarkoitti että teoria lantapalloauringon tippumisesta illalla maailman laidan yli manalaan oli kriisissä.

Paljon pitempään eli teoria siitä että Aurinko oli Maan ympäri kiertävä pienempi pallo, eikä toisinpäin; olihan tuo ilmiselvää että ei se maankamara millä me kävelemme liiku minnekään. Jos liikkuisi niin siitä tulisi jatkuvaa yhdensuuntaista tuulta, ja kun sitä ei tunnu niin liikettä ei ole.

Samanlaisella logiikalla, junat eivät voi liikkua minnekään kun junan sisässä ei tuule.

Aikanaan, hyvien syiden löytyessä, päädyttiin siihen että se olikin Maa joka oli pienempi, ja joka liikkui Auringon ympäri. Aurinko oli hirveän iso, ja hohti hirveitä määriä valoa ja lämpöä kaikkialle ympärilleen kokonaan skarab-kuoriaisista tai niiden jalansijoista vapaaseen avaruuteen.

Mutta mistä tuo hohto tuli?

Tähän mennessä oli keksitty yliopistoja ja tieteellinen menetelmä: ei keino kenenkään yhden olla absoluuttisen oikeassa, vaan keino päässä yhdessä eroon virheistä. Suomalaisetkin kävivät kaukana yliopistoissa kunnes Turkuun saatiin oma; olipa pari suomalaista vähän aikaa keskiajan lopulla Pariisin yliopiston rehtorinakin. Yliopistolaiset olivat armottomia etsiessään totuutta, ja tämän takia yliopistosta saatu opetus oli arvokasta: ei täydellistä, mutta *ylintä*. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin se oli kaikkien saatavilla.

Mutta miksi aurinko paistoi?

Kyllähän vaikka kuuma rauta hohti valoa ja lämpöä. Ehkä Aurinko oli massiivinen kimpale jotain, ehkä rautaa, joka oli joskus aikojen alussa ollut hirveän kuuma, ja nyt vain jäähtyi.

Ongelma oli että tähän mennessä Erastoteneen geometria ja muut matematiikan alat olivat päässeet sille tasolle että laskelmat näyttivät ettei tällaisessa ollut tarpeeksi energiaa. Rauta jäähtyy; rauta-Aurinko olisi myös jäähtynyt jo aikaa sitten. (Ja jos ei olisi vielä, niin kuka nyt tahtoisi uskoa tulevaisuuteen jossa taivaan yli kulkee kylmä ja valoton rautamöykky?)

Oli myös muita ideoita.

Ehkä Aurinko oli tulessa. Se oli turvetta, hiiltä, öljyä tai muuta ainetta. (Mutta, naapurin tiedehenkilö kysyisi, mistä sinä saat fossiilisia polttoaineita ilman *fossiileja*?)

Ehkä Aurinkoon syöksyi jatkuvasti meteoriitteja, pikkuplaneettoja, aurinkokunnan muuta sälää; törmäyksistä syntyi energiaa, ja energia oli valoa.

Ehkä — ja tämä oli 1900-luvun alun kuumin, uusin, jännittävin ja uskottavin teoria — ehkä Aurinko oli täynnä radioaktiivisia aineita. Aurinko oli silkkaa uraania, plutoniumia ja muita (1900-luvun alussa) jänniksi ja vaarattomiksi tunnettuja uusia aineita.

Ongelmana oli vain saada havainnot vastaamaan teoriaa. Ja kun ne eivät vastanneet, niin teoria toisensa jälkeen lensi romukoppaan ja tehtiin uusi. Vasta 1920-luvulla keksittiin miten skarabiton, raudaton, hiiletön, meteoriititön, uraaniton Aurinko oli hohtanut vuosimiljoonien ajan, ja hohtaisi vielä hamaan tulevaisuuteen. Nykyistä teoriaa vastaan ei ole vielä löytynyt havaintoja; ehkä se on totta.

Olkoonkin että sen tulevaisuudessa odottaa isompi Aurinko ja taivaan yli lentävää rautaa ja muita raskaampia aineita; mutta kaiken kertomiseen tässä ei ole tilaa. Sitä varten voi lukea luonnontieteitä: fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa, niitä palasia jotka ihmiset ovat löytäneet yrittäessään ymmärtää maailmaa aina skarab-teoriasta ja Erastoteneen ajoista alkaen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa kuka tahansa voi oppia palasia tuosta tiedosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

(Tähtitieteen perusteita voi opiskella keväällä 2023; haku aukeaa 21.11.)

Kurssit maksavat 12€ per opintopiste, ja opintopisteen arvataan vastaavan 27 tuntia työtä. Jos tämä puree ja tahdot tietää vieläkin lisää, keväällä on myös pääsykokeita.

Maailmaa voi ymmärtää. Pitää vain uskaltaa ja yrittää.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa käyttämään aurinkolaseja jotta auringon paiste ei häikäise.

Olisiko minusta vielä?

Moni tiiviin työelämäputken keskellä alkaa kaipaamaan jotain muutosta työkuvioihinsa ja elämäänsä. Elämäntilanteiden muuttuessa, alkaa ehkä miettimään myös sitä, mitä minä oikeasti halusinkaan silloin nuorena opiskella ja työkseni tehdä. Ehkä juuri nyt, kesällä laiturin nokassa tai nuotion ääressä hiipii mieleen, kun väsymys työelämästä helpottaa – olisiko nyt oikea aika?

Moni kertoo, että on ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on mennyt ja työelämä on tarjonnut hyviä haasteita, vaikka nuorena suunniteltu polku ei toteutunutkaan. Joskus kuitenkin mielessä kaihertaa kysymys: ”olisikohan minusta vielä” – opiskelemaan, sitä alaa, jonka joskus olen kokenut houkuttelevaksi tai sitä alaa, jonka on työelämän ansiosta huomannut kiinnostavaksi.

Täältä avoimen yliopiston ovelta uskallan kaikille teille asiaa pohtiville huudella – kyllä sinusta on! Ja onko oikeampaa aikaa olemassakaan, kuin juuri nyt?

Avoimen yliopiston opinnot ovat tarjolla kaikille kiinnostuneille, joten kuka tahansa voi aloittaa opinnot, lähes milloin tahansa. Tarjolla on satoja erilaisia opintojaksoja eri oppiaineista, joiden avulla voit kokeilla, onko se ala, josta nuorena haaveilit, juuri sellainen kun ajattelit – tai kenties parempi?

Yliopistotasoiset opinnot tarjoavat monta mahdollisuutta kehittää itseään niin täydennyskoulutusmielessä, kuin tutkintotavoitteisestikin. Moni aloittaa ensin yhden jakson tavoitteesta, mutta huomaakin opintojen vievän mukanaan ja haluavansa opiskella lisää.

Mikäli sinulle heräsi mielenkiinto opiskelua kohtaan, etkä oikein tiedä, mistä lähtisit liikkeelle. Ei hätää – löydät paljon lisätietoja monipuolisilta verkkosivuiltamme. Meille avoimen yliopiston opinto-ohjaajille on myös mahdollisuus varata ohjausaika – teams- tai puhelinvälitteisesti tai ihan livenä Joensuun tai Kuopion kampukselle. Täällä ovella jo sinua odotamme ja huutelemme – tervetuloa opiskelemaan!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Oppimisen tuen kysymykset tulevat korostumaan entistä enemmän korkea-asteen opinnoissa – vastaamme tarpeeseen tarjoamalla erityisohjausta

Erityispedagogiset kysymykset ovat nousseet esille entistä voimakkaammin korkea-asteenkin opintojen tukimallien kehittämistarpeissa. Käytännössä tämä on näkynyt kyselyiden ja ohjauksien sisällön lisäksi yksilöllisten opintojärjestelyiden hakemisen merkittävänä lisääntymisenä.

Syitä kasvulle on varmasti monia: oppimisen tuen tarpeiden tiedostamisen lisääntyminen, opiskelutapojen muuttuminen ja sitä kautta itseohjautumisen korostuminen sekä aikuisten entistä tehokkaampi diagnosoiminen. Yksi konkreettinen selittävä tekijä hakemusmäärän kasvamisessa on oletukseni mukaan myös lukiolain muutos, joka velvoittaa lukion tarjoamaan erityisopetusta koko lukiopolun ajan. Ammatillisissa opinnoissa erityistä tukea on ollut laajasti tarjolla jo kauemmin.

Toisen asteen erityisen tuen tarjoaminen laajemmin ja pidemmälle opiskelijoilleen siirtää tuen tarpeen vaatimukset nyt korkeammalle asteelle ja tämä näkyy tarpeiden lisääntymisessä yliopisto-opiskelijoidenkin keskuudessa. Viimeistään nyt tähän tarpeeseen on syytä vastata.

Tällä hetkellä korkea-asteella toki tarjotaan monenlaista tukea oppimisen haasteisiin. Yliopiston käytännön tapa tukea opiskelijoita, joilla on oppimiseen liittyviä haasteita, on perinteisesti ollut yksilöllisten opintojärjestelyjen tarjoaminen. Yksilöllisillä opintojärjestelyillä pyritään varmistamaan, että opiskelijalla, jolla on haasteita oppimisessa, on samat mahdollisuudet näyttää osaamisensa. Selkeä tarve on kuitenkin myös muunlaisille tukimalleille.

Avoimen yliopiston opiskelu on hyvin heterogeeninen, mikä tarkoittaa, että opiskelijoiden ikähaitari on 16-90-vuoden välillä ja opiskelijoiden taustalla olevat koulutuskokemukset ovat hyvin vaihtelevia: kansakoulusta tohtorin tutkintoon. Opiskelijoita oli vuonna 2021 kaikkiaan lähes 25 000. Tästä syystä olemme koko Itä-Suomen yliopiston olemassaolon ajan panostaneet paljon ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Ohjauspalveluillamme on suuri merkitys opintojen käyntiin saamisen ja opintojen edistymisen kanssa, erityisesti silloin, kun opiskelijalla on erityistä tuen tarvetta oppimisessaan. Yksilöllisten opintojärjestelyjen osalta noudatamme yliopiston linjaa, mutta tämän lisäksi pystymme tarjoamaan palveluita erityisesti aikuisopiskelijan tarpeet huomioiden.

Tänä keväänä olemmekin iloksemme saaneet mahdollisuuden tarjota opiskelijoillemme entistä laajempia ohjauspalveluita. Aloittavien opiskelijoiden on mahdollista tehdä matematiikan lähtötasotesti sekä halutessaan lukikartoitus erityisopettajan ohjauksessa. Mikäli pidemmälle menevää tuen ja selvittelyn tarvetta on, ohjaamme eteenpäin asiaa selvittämään. Toteutamme myös ensi lukuvuonna ryhmäohjausta, joka tukee toiminnanohjauksen ylläpitämistä opinnoissa ja edistää opintojen etenemistä. Tämän lisäksi toki muut ohjauspalvelumme ovat opiskelijoiden käytettävissä.

Avoin yliopisto on aidosti avoin – eli juuri oikea paikka toteuttaa haaveesi, mikäli olet joskus pohtinut, että haluaisit kokeilla opiskelemista yliopistossa.

Tukea opiskeluun ja lisätietoja löydät nettisivuiltamme!

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, eritysopettaja, nepsyvalmentaja
tiina.juurela@uef.fi

Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen haasteet osittain samankaltaisia – pitkästä välimatkasta huolimatta

Keväällä 2021 sain mahdollisuuden osallistua Opettajat ilman rajoja – verkoston kehittämishankkeeseen Kambodžassa. Koronan vuoksi positio oli toteutettavissa etänä. Kehittämistyön muotoina lukuvuoden aikana oli webinaarien toteuttaminen, ohjausprosessiesimerkkien kokoaminen yhteen mallipohjiksi, ohjauksen käsikirjoitusmallin esittäminen, joka voi olla tukena epävarmoissa ohjaustilanteissa sekä omien ohjausprosessien tekemiseen kannustaminen, jota kautta voi havaita omaa toimintaa ohjaajana – ja myös kehittää sitä.

Opettajat ilman rajoja -verkosto (OIR) on Kirkon ulkomaanavun (KUA) ylläpitämä verkosto, joka kokoaa yhteen opetusalan ammattilaisia. Toimintaan osallistuvien tausta on laaja. Tavoitteena verkostolla on kehittää opetusalaa kansainvälisesti. Verkoston kautta opetusalan ammattilaisten on mahdollisuus päästä lisäämään ammatillista osaamista osallistumalla koulutuksen kehittämishankkeisiin. Itselleni tämä oli erinomainen mahdollisuus päästä osallistumaan kansainväliseen kehittämistyöhön, vaikka matkustaminen kohdemaahan ei ollutkaan mahdollista. Toiminta tarjosi hyvän verkostoitumispohjan ja auttoi konkreettisesti näkemään eri maanosassa tapahtuvan ohjaustyön realiteetteja. 

Opinto-ohjauksen kehittämistyötä on Kambodžassa tehty jo pitkään, myös vapaaehtoisia asiantuntijoita on Suomesta ollut lukuisia. Tämän lukuvuoden kehittämistoimien teemoina olivat muun muassa face to face ohjauksen vahvistaminen, ohjausprosessien havaitseminen ja työstäminen, oppimisvaikeuksiin liittyvän tiedon lisääminen alueella sekä erilaisten menetelmien esille tuominen. 

Face to face -ohjauksen toteuttaminen opiskelijan kanssa keskustelevassa hengessä on rakentumassa. Sen erilaiset variaatiot, metodit ja esimerkit olivat paikallisia ammattilaisia kiinnostavia. Face to face ohjauksen dialogisen otteeseen rohkaiseminen on osoittautunut tärkeäksi. 

Suuresta maantieteellisestä ja myös kulttuurisesta erosta huolimatta näen paljon yhtäläisyyksiä Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen sisältöjen välillä. Samalla tavalla ohjauksen kysymyksissä pohditaan muun muassa työllistymisen näkökulmasta mahdollisimman suotuisia urapolkuja. Taistellaan haasteellisen aluesidonnaisen työllisyystilanteen kanssa ja tuetaan kehittymään myös muunlaisille urille, kuin on totuttu, huomioiden edellä kuvatut arkielämän realiteetit. Sääolosuhteet, ennen kaikkea sadekausi tuottaa haasteita niillä alueilla, joissa vettä saattaa tällöin olla teillä kumisaappallisen verran, eikä ohjaaja välttämättä pääse paikan päälle tai ainakin se on haastavaa. Samalla tavalla etäohjaus, sen hyvät ja huonot puolet, puhuttavat.

Etäpositiosta huolimatta koin kiinnostavimpina pienet maisemaikkunat toiseen kulttuuriin, joita kokemus tarjosi. Kesken face to face -ohjausta käsitelleen luennon kuului vastaanottajien mikrofoneista khmerin kielistä puhetta ja välillä tuktuk tööttäsi. Pohdin tuolloin, että ainakaan tällaista äänimaisemaa en kotimaan luentotilanteissa pääse kokemaan.

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, erityisopettaja, nepsyvalmentaja
Avoin yliopisto

Lisätietoja Opettajat ilman rajoja – verkostosta: https://www.opettajatilmanrajoja.fi/

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen opinto-ohjausta saa joustavasti ja maksutta. Ohjaukseen voi hakeutua ennen opintoihin ilmoittautumista tai opintojen aikana. Ota yhteyttä opinto-ohjaajiimme: avoinyliopisto-ohjaus@uef.fi

DigiErkot yhdistävät tekniikan ja pedagogiikan

Digitalisaatio ja digipedagogiikka hakevat edelleen paikkaansa kouluissa. Laitteet ja tekniikka ovat tulleet rytinällä luokkahuoneisiin, ja opettajat pohtivat niiden parasta pedagogista käyttämistä opetuksen ja oppimisen tukena.

Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla alkaa marraskuussa 2022 jo kuudes kaksivuotinen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus (60 op). Se on suunnattu opettajille, jotka haluavat oppia hyödyntämään entistä paremmin teknologian mahdollisuuksia omassa opetuksessaan. Koulutus soveltuu peruskoulun ja toisen asteen ammatillisille opettajille, mutta yhtä hyvin myös AMK- ja yliopisto-opettajille.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

– Osallistujista eli DigiErkoista on tarkoitus muovata sellaisia kehittäjäopettajia, jotka pystyisivät omassa oppilaitoksessaan miettimään laajemminkin digitalisaatiota oppimisen näkökulmasta. Mitä uutta se voi tuoda oppimiseen ja miten se huomioidaan juuri meidän arjessamme, muotoilee vastuukouluttajana toimiva yliopistonlehtori Sini Kontkanen ja jatkaa, että koulutus on toiminut myös monelle osallistujalle ponnahduslautana erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja uudenlaiseen urakehitykseen.

DigiErko-koulutus on monimuoto-opetusta, jonka pohjana olevan tutkimustiedon lisäksi koulutus sisältää käytännönläheisiä tehtäviä suoraan linkitettyinä omaan työhön. Kehittämishankkeesta hyötyy opiskelijan lisäksi myös koko työyhteisö. Lähitapaamisilla Joensuussa on tilaa myös keskustelulle, tärkeälle vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Palautteen mukaan valmistuneet DigiErkot kokevat saaneensa koulutuksesta uutta omaan opetukseen sekä työn imu ja ilo on lisääntynyt.

Koulutus on maksullinen. Onneksi monet kunnat ja rehtorit ovat jo huomanneet pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen ja osallistuvat koulutuksen kustannuksiin. Maksuihin on mahdollista hakea myös erilaisia apurahoja, koulutus on aikuiskoulutustukikelpoista.

Kuva: Satu Piispa-Hakala

Seuraava hakuaika opintoihin on alkanut ja päätyy 31.10.2022

Ilmoittaudu!

Lisätietoja koulutuksesta: Yliopistonlehtori Sini Kontkanen: sini.kontkanen(at)uef.fi, p. 050 570 7945

http://www.uef.fi/web/erikoistumiskoulutus-digiope