Syksyn kynnyksellä monessa perheessä on mietitty, mitä harrastuksia lapsi voisi aloittaa tai jatkaa. Tutkimusten mukaan harrastukset ehkäisevät syrjäytymistä sekä tukevat lapsen kasvua, kehitystä, hyvinvointia ja omien vahvuuksien löytämistä. Harrastusten kautta voi saada uusia ystäviä sekä uusia aikuisia roolimalliksi lapsen kasvuympäristöön. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla harrastaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Harrastuksiin lähtö voi perheissä kuitenkin olla kuitenkin haastavaa. Eräs neuroepätyypillisen (nepsy) lapsen vanhempi kertoo: ”Lähtökohtaisesti lapsi ei halua harrastaa mitään. On vaikea löytää harrastus, mistä innostuu. Hän lähtee vain, jos muitakin kavereita on samassa harrastuksessa. Meillä on sovittu, että yksi harrastus viikossa riittää. Silti harrastus tuntuu usein kuormittavan ja lähdöstä tulee helposti riitaa. Lapsi venkoilee ja haastaa vaatteiden kanssa ja keksii koko ajan ongelmia, miksi ei voi lähteä. On aggressiivinen ja usein joudutaan tilanteeseen, jossa lähtö toteutuu vain uhkaamalla ruutuajan poistolla.”
Toinen vanhempi tuskailee: ”Pukemis- ja lähtötilanteet ovat lapselleni usein haastavia. Lähtö kotoa on stressaava suoritus, mutta kuitenkin hän haluaa päästä harrastuksiin ja nauttii niissä olosta.”
Kun kotoa on vihdoin päästy harrastuspaikalle, edessä on uusi paikka, ryhmä ja ohjaaja. Keskittyminen, ryhmäytyminen, vuorovaikutus ja aistiärsykkeet voivat asettaa haasteita. Uuden ryhmän kohtaaminen mietityttää varmasti myös ohjaajia. Millaisista harrastajista ryhmä koostuu ja miten vuorovaikutus toimii? Onko osallistujilla erityisiä tuen tarpeita, miten ne voi tunnistaa ja miten heitä voi tukea? Harvalla harrastustoiminnan ohjaajalla on erityispedagogiikan osaamista, joten erilaisten tuen tarpeiden tunnistaminen ja tukikeinojen miettiminen voi tuntua vieraalta. Etenkin taide- ja kulttuurialoilla ohjaajat toimivat monesti yksin, eikä kokemusten purkamiselle ja ideoiden jakamiselle ole luontevaa ympäristöä.
Miten nepsy-lasten ohjaamiseen perehtynyt joensuulainen musiikinopettaja Mea Halonen valmistuisi uuden ryhmän kohtaamiseen? ”Ennakoimalla vieläkin enemmän esimerkiksi tilan ja tukikeinojen valmistelulla. Muutoin odottaisin uteliaana, millaisia lapsia ryhmään tällä kertaa tulisi ja huomatessani mahdollisia nepsypiirteitä olisin onnellinen siitä, että juuri nämä lapset ovat päätyneet musiikkiharrastuksen pariin. Osaisin myös ymmärtää lasten käytöstä paremmin ja olla itsellenikin opettajana armollisempi sen suhteen, kuinka tunti etenee. Tieto lisää ymmärrystä.”
Onneksi tietoa aiheesta löytyy paljon. Esimeriksi Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus ja Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksenlaitos toteuttivat Pohjois-Karjalassa vuosina 2020–2022 New Cultural Horizons -hankkeen, jonka tuloksena syntyi taide- ja kulttuurialojen ohjaajille suunnattu käytännönläheinen opas ”Jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen – Tuen tapoja taide- ja kulttuuriharrastuksiin”. Tatu ry puolestaan on Vauhti-hankkeessaan kehittänyt erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoimintaa Pohjois-Savossa. Hankkeiden kokemuksista kuunnella Erityisen hyviä juttuja -podcastsarjassa.
Myös koulutusta on tarjolla. Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa esimeriksi voi opiskella erityispedagogiikan perus- ja aineopintoja monimuoto-opintoina. Täydennyskoulutuksen puolelle on valmisteilla loppuvuodeksi 2022 kahden opintopisteen laajuinen harrastusohjaajille suunnattu Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen harrastuksissa-koulutus. Koulutus on suunnattu kaikilla harrastusaloilla toimiville ohjaajille ympäri Suomen. Kartoitamme vielä, millaista tukea ja koulutusta harrastuksen ohjaajat kaipaisivat nepsy-lasten ja nuorten ohjaamiseen ja kohtaamiseen. Vastaa kyselyymme. Kyselyyn vastanneiden kesken arvomme kolme kappaletta toukokuussa 2022 ilmestynyttä kirjaamme.
Tiina Ynnilä on Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja syyskuun lopulla päättyvän New Cultural Horizons -hankkeen projektikoordinaattori
