Kuukausi: maaliskuu 2016

Blogin ensimmäisessä osassa avattiin monisairastavuuden haasteita. 

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Espanjan Valenciassa on käytössä kahden asiakasvastaavan (case managerin) malli, Tanskan Silkeborgissa puolestaan toimii erikoisklinikka monisairaille. Suomessa näihin haasteisiin ovat paneutuneet muun muassa POTKU- ja Parempi Arki -hankkeet.

Esimerkkejä Espanjasta ja muualta Euroopasta

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Kansainvälisessä ICARE4EU-hankkeessa (Innovating Care for People with Multiple Chronic conditions in Europe, 2013–2016) http://www.icare4eu.org/ on tunnistettu useita lupaavia palvelukäytäntöjä noin 30 Euroopan maassa. Hanketta hallinnoi hollantilainen NIVEL (Netherlands institute for health services research) ja muut mukana olevat maat ovat Saksa, Italia, Suomi ja Englanti. Itä-Suomen yliopistosta on mukana tutkijaryhmä Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.

ICARE4EU-hankkeessa on löydetty useita kiinnostavia tapoja järjestää yhteistyötä monista maista.  Henkilökohtaisesti osallistuin tutkimusvierailuille Espanjan Valenciassa ja Tanskan Silkeborgissa.

Valencian ’kahden asiakasvastaavan malli’

Valencia on asukasmäärältään Suomen kokoinen alue Espanjassa. Alueen pääkaupunki on myös nimeltään Valencia. Valencian terveyspalvelut muistuttivat yllättävän paljon suomalaisia palveluja: terveyskeskukset (tosin ilman vuodeosastoja) palvelevat kunnan tasolla ja sairaalat laajemmalla alueella. Sairaalan ja perusterveydenhuollon väliseen yhteistyöhön on kehitetty erittäin mielenkiintoinen yhteistyömuoto. Suomessakin on koulutettu ja monissa paikoissa jo toimiikin niin sanottuja asiakasvastaavia, joiden tehtävänä on koordinoida asiakkaiden hoitoa. Valenciassa on otettu käyttöön ’kahden asiakasvastaavan malli’. Potilaan siirtymisiä sairaalan ja kodin välillä koordinoi kaksi case manageria (asiakasvastaavaa), joista toinen on sairaalan, toinen kunnan palveluksessa. Kumpikin järjestelee potilaan asioita omassa ympäristössään. Asiakasvastaavat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja jakavat samat tiedot potilaasta – nykyaikaisesti tablettien välityksellä. Kahden asiakasvastaavan malli vaikutti varsin käyttökelpoiselta: kummassakin päässä hoitoketjua on aina ajantasainen tieto potilaan tilanteesta ja tarpeista. Yhden asiakasvastaavan ei tarvitse hallita kaikkia mahdollisia palveluja ja yhteyksiä. Yhteistyö kahden samanvertaisen ammattilaisen välillä toimii hyvin ja asiakas hyötyy siitä.

Valencialaisessa toimintamallissa on toki kysymysmerkkinsä. Kotisairaalatoiminnan ja kahden asiakasvastaavan yhteistyö mahdollistaa ja on enimmäkseen tarkoitettukin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kotihoidon tukemiseen. Kotona oleminen onnistuu näillä järjestelyillä, mutta omaishoitajan asema ja edut jäivät suomalaisittain katsottuna mietityttämään.

Monisairaiden asiakkaiden klinikka Tanskassa

Tanskan Silkeborgin sairaala on pyrkinyt monin tavoin uudistamaan potilaiden hoitopolkuja. Silkeborgissa perusterveydenhuollosta vastaavat yleislääkärit voivat lähettää monisairaat ja/tai paljon erilaisia lääkkeitä käyttävät asiakkaat erityiselle monisairasklinikalle.  Usein syynä lähetteeseen on se, että yleislääkäri tarvitsee erityislääkärin – jopa useamman sellaisen – neuvoja siihen, miten edetä monia ongelmia omaavan asiakkaan hoidossa. Olennainen osa klinikan toimintaa perustuu siihen, että sen vastaava erikoislääkäri käy etukäteen läpi asiakkaan potilashistorian. Tämä vaatii usein työtä, jota lääkäri itse kuvasi ’yksityisetsivän hommaksi’. Asiakkaalla on usein ollut hoitosuhteita moniin eri paikkoihin ja kaikista näistä pyritään saamaan olennaiset tiedot saataville. Hyvin usein käy ilmi, että eri lääkärit eri paikoissa ovat määränneet erilaisia lääkkeitä, ja on tehty lääkemuutoksia, joissa on vaikea pysyä mukana.

Asiakas käy etukäteen vastaavan lääkärin määräämissä laboratoriokokeissa ja varsinainen klinikkakäynti hoituu yhden päivän aikana. Päivän aikana tapahtuu kuitenkin paljon. Vastaava lääkäri, asiakasvastaava, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti haastattelevat asiakkaan. Asiakasta pyydetään tuomaan mukanaan kaikki käytössä olevat lääkkeet – purkkeineen päivineen – ja farmaseutti käy hänen kanssaan läpi kaikki lääkitysasiat. Päivän aikana yhteenveto tilanteesta tehdään moniammatillisessa palaverissa, jossa on mukana edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi useita kyseisen sairaalan erikoisalojen lääkäreitä, potilaan sairauksista riippuen. Tässä palaverissa hoidoille ja lääkkeille suunnitellaan tärkeysjärjestys ja annetaan suositukset siitä, mihin jatkossa kannattaa keskittyä. Tämä tieto välitetään potilaan omalle yleislääkärille perusterveydenhuoltoon. Sairaalan edustajien mukaan klinikkakäynnin lopputuloksena on usein jopa monien turhien lääkkeiden jääminen pois käytöstä. Asiakkaan lääkehaitat vähenevät, ja yhteiskunnalle tulee säästöjä.

Yhteistyötä yli siilorajojen

Suomessa monisairaat potilaat ovat olleet esillä esimerkiksi POTKU-hankkeessa, jossa kehitettiin käytännön työkaluja sote-ammattilaisille tätä asiakasryhmää silmällä pitäen. Parempi Arki -hanke jatkaa samalla linjalla, kohteena paljon palveluja käyttävät asiakkaat ja tavoitteena sote-yhteistyö, joka ylittää sekä ammatilliset että organisationaaliset raja-aidat. Useissa sairaanhoitopiireissä on tunnistettu monisairastavuuden aiheuttamat ongelmat asiakaspalvelun laadulle ja luonnollisesti myös sen aiheuttamat kustannuspaineet.

Rakenteellinen sote-uudistus on tulossa, mutta sen lisäksi tarvitaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä käytännön toimannan tasolla. Hyviä esimerkkejä ja onnistuneita palvelumalleja kannattaa etsiä läheltä ja vähän kauempaakin. Selvää on, että monisairaat ja muut paljon erilaisia sote-palveluja tarvitsevat asiakkaat haastavat sote-organisaatiot ja -ammattilaiset kehittämään uudenlaisia, perinteiset rajat rikkovia yhteistyön muotoja.

Kirjoittaja FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.

Monta sairautta, paljon ongelmia

Monisairastavuudella tarkoitetaan sitä, että potilaalla on samanaikaisesti vähintään kaksi aktiivista hoitoa vaativaa pitkäaikaissairautta. Tällainen potilas joutuu etsimään hoitoa ja palveluja monista paikoista. Monisairas asioi oman kuntansa terveyskeskuksen lisäksi paljon sairaalassa, usein monilla eri osastoilla ja klinikoilla. Lisäksi hän voi tarvita sosiaalipalveluja, kuntoutusta, asumispalveluja, KELAn tukea ja apteekin palveluja. Potilaan omahoidon tukemisessa myös omaisten, vapaaehtoisten ja erilaisten potilasjärjestöjen apu on tarpeen.

Palveluviidakossa on vaikea löytää omaa polkua

Erillisiin yksittäisiin diagnooseihin ja erikoistumiseen perustuva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme näyttäytyy monisairaalle potilaalle usein sekavana palveluviidakkona. Kehen pitäisi ottaa yhteyttä missäkin vaivassa? Miten pääsee helpoimmin erikoislääkärin vastaanotolle? Koska tiedot eri järjestelmien välillä eivät liiku, monisairas potilas joutuu joka kerta kertomaan samat asiat aina uudelle lääkärille tai hoitajalle. Vaikka oman kunnan terveyskeskuksen omalääkäri tai -hoitaja tuntisikin potilaansa, hänenkään asiantuntemuksensa ei aina riitä ohjaamaan potilasta eteenpäin tarkoituksenmukaiseen hoitoon. Samassakin paikassa lääkärit ja hoitajat vaihtuvat. Eri lääkärit määräävät aina uusia lääkkeitä, ja lääkkeiden yhteensopivuus, liikakäyttö ja sivuvaikutukset ovat jokapäiväisiä ongelmia. Ketä pitäisi uskoa vaikkapa lääkkeen vaihdon suhteen, kun toinen suosittelee yhtä ja toinen toista? Kuka koordinoi hoidon kokonaisuutta ja sen jatkuvuutta palveluviidakossa osoittaen polun, jota pitkin asiakkaan turvallista edetä?

Tarvitaan rajat rikkovaa yhteistyötä

Terveyspalvelujen pirstaleisuuden lisäksi sosiaalipalvelut ovat usein niistä erillään, mikä lisää tiedonkulun ja avunsaannin ongelmallisuutta. Kenelläkään ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä kaikkia tahoja monisairaan potilaan hoitopolulla tulee vastaan tai mitä sieltä pitäisi löytyä. Eri tahot ja toimijat eivät keskustele toistensa kanssa. Monisairastavat henkilöt ovat usein iäkkäitä, samoin kuin heidän mahdollinen omaishoitajansa, mikä tekee palveluviidakossa selviytymisestä vieläkin vaikeampaa.

Pirstaleinen, siiloutunut palvelujärjestelmä on hankala asiakkaalle, mutta se aiheuttaa myös turhia kustannuksia yhteiskunnalle palvelujen päällekkäisyyden ja epätarkoituksenmukaisen käytön takia. Monisairaan yhteispotilaan hoito vaatii uudenlaisia tapoja järjestää palveluja yhteistyössä, jossa kohtaavat perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut sekä formaali ja ei-formaali hoiva.

Monisairaiden ja muiden paljon sote-palveluja käyttävien asiakkaiden palvelujen järjestäminen kustannustehokkaasti, laadukkaasti ja tarkoituksenmukaisesti on mittava, kansainvälisesti tunnistettu haaste. Nykyiset siiloutuneet, yleensä yhden sairauden hoitoon perustuvat palvelujärjestelmät eivät vastaa näiden potilaiden tarpeisiin. Monisairaan, useiden tahojen palveluja tarvitsevan ’yhteispotilaan’ hoito vaatii uudenlaisia tapoja järjestää palveluja. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut joutuvat yhdistämään voimansa uudenlaisella yhteistyöllä.

Blogin toisessa osassa tuomme esiin muualla Euroopassa käytössä olevista malleista.

Kirjoittaja  FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.