marraskuu 2015 - Jatkuva oppiminen

24 marraskuun, 2015

Viisi vinkkiä helmenkalastukseen

Rekrytointia voi hyvin verrata helmenkalastukseen – mistä löytää sopivin osaaja, millaisilta apajilta hankkia uusi helmi nauhaan? Onnistuneen rekrytoinnin myötä työpaikan ja tekijän kohtaamisesta kasvaa molempien menestymiseen johtava arvoketju. Aiempi ”oikea tekijä oikeaan paikkaan”-slogan muuntuu kysymykseksi, miten muotoilla tulokkaalle työ, jossa hän voi täysipainoisesti käyttää vahvuuksiaan ja innostustaan. Keräsimme viisi asiantuntijavinkkiä onnistuneen rekrytoinnin reseptiksi.

Aducate_tyoelama

1. Visioi tulevaisuuteen suuntautuva tarve.
Mitä osaamista tarvitsemme ensi vuonna, entä seuraavana tai viiden vuoden päästä? Rekrytointi on tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa, siksi sen tulisi kytkeytyä yrityksen strategisiin tavoitteisiin.

2. Täsmennä riittävän tarkka työnkuva ja kriteerit, joilla tulevaisuuteen tähdätään.
Mitä rekrytoitavan henkilön on osattava nyt, mitä ensi vuonna? Työssä onnistumisen perusvaatimukset on syytä yksilöidä muistaen että osaaminen ei ole samaa kuin koulutus. Osaaminen on helpointa kuvata kompetensseina, eräänlaisina osaamisnippuina: ammatti- harrastustaitojen, henkilövalmiuksien, yhteispeliosaamisen ja uusiutumiskyvyn yhdistelminä. Millaiset tekijät ovat välttämättömiä, kriittisiä onnistumistekijöitä ja mitkä vastaavasti mukavaa bonusosaamista ja tulevaisuudessa tarvittavaa potentiaalia?

3. Käytä systemaattisia, testattuja rekrytointivälineitä ja työtapoja.
Hakijoilla on oikeus tasavertaiseen kohteluun valintatilanteessa. Mm. laki yksityisyyden suojasta työelämässä määrittelee pätevän rekrytoinnin edellytyksiä. Kokeneen ulkopuolisen rekrytoinnin ammattilainen vahvistaa näiden edellytysten toteutumista ja valinnan objektiivisuutta, koska hänellä on ajankohtainen tieto muuttuvista säädöksistä ja monipuolinen näkökulma alan osaajista.

4. Rekrytoinnin ytimessä on ihmisten välinen kohtaaminen.
Henkilökohtainen haastattelu ja vuorovaikutus on edelleenkin pätevin tapa käynnistää onnistunut työsuhde. Haastattelussa kootaan kaikki mahdollinen valintaan vaikuttava tieto, josta sulatetaan päätös usein hiljaisen tiedon pohjalta tapahtuvana syväprosessina. Rekrytoinnin teknistyminen digitalisaation myötä tukee tätä tiedonhankinnan prosessia, uusien menetelmien avulla hakijoiden joukosta voidaan seuloa todennäköiset onnistujat. Valintapäätöksestä vastuun ottaa kuitenkin edelleen rekrytoija ja työn vastaanottamisesta päättää valittu henkilö. Tätä ihmisten välistä työn tarjoamisen ja vastaanottamisen vuorottaista kulkua on vaikea ulkoistaa tekniselle järjestelmälle.

5. Motivaatio- ja mielekkyystekijöiden merkitys kasvaa.
Hakijan pitkäkestoiset kiinnostukset ja uramotivaatiotekijät kannattaa selvittää jo hakutilanteessa, jotta vältytään epärealistisilta odotuksilta. Rekrytoijan on kartoitettava hakemisen syiden ohella myös niitä tekijöitä, jotka saavat hakijan innostumaan ja kokemaan työn mielekkääksi.

Rekrytointi on tapahtumien, kohtaamisten, keskustelujen ja valintojen ketju, jossa tulevaisuuteen suuntautuvaa menestymistä hankitaan jo tänään. Siksi sen onnistumiseen on syytä panostaa. Parhaimmillaan rekrytoinnissa tullaan win-win –tilanteeseen, jossa uusi tekijä juurtuu mielekkääseen työhön ja kasvua tukevaan työyhteisöön, jossa hän pääsee kukoistamaan.

Aducate on ensimmäisenä Suomessa käynnistämässä koko henkilövalintaprosessin kattavaa rekrytointityön koulutusohjelmaa, jonka tavoitteena on varmistaa rekrytoinnin laatu kehittyvän asiantuntijatyön kautta. Kiinnostuitko? Lue lisää tästä linkistä.

Kallio-Pauli-2816-10x15

Kirjoittaja Pauli Kallio toimii Aducatessa johtamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen liittyvien koulutusten sekä hankkeiden parissa.

12 marraskuun, 2015

Opintopolkunsa näkee vasta jälkikäteen

Aloitetaan nykyhetkestä. Kirjoitan tällä hetkellä väitöskirjaani, joka käsittelee Euroopan unionin sähkömarkkinasääntelyä ja erityisesti sähkön huoltovarmuuden turvaamista kapasiteettimekanismien avulla. Kapasiteettimekanismit ovat sääntelyinstrumentteja, jolla pyritään varmistamaan sähkön tuotantokapasiteetin riittävä määrä sähkömarkkinoilla. Jos kahden viimeisimmän virkkeen lukeminen teki olosi uneliaaksi, kuulut siihen enemmistöön, joka ei jaa mieltymystäni energiaoikeuteen yhtenä kaikkein kiinnostavimmista oikeudenaloista. Tutkimusaiheen olennaisuutta ei voi kuitenkaan vähätellä: viimekädessä kyse on sääntelystä, jolla pyritään varmistamaan, että töpselistä tulee jatkossakin keskeytyksettömästi sähköä.

Itseäni kiinnostavan tutkimusaiheen löytyminen ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaista, vaan opintopolkuni – ainakin nykyhetkeen saakka – on ollut varsin kiemurainen. Oikeastaan opintopolusta puhuminen on mielestäni harhaanjohtavaa, koska se antaa kuvan jotenkin ennalta viitoitetusta tiestä. Tosiasiassa ainakin oma opintopolkuni on ollut melko sattumanvaraisesti perusteltujen valintojen jatkumo, jonka seurauksena muun muassa päädyin olemaan kolmena vuotena fuksi.

Sattumusten summana hain opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitokselle Eurooppaoikeutta vuonna 2010, jolloin opiskelijavalinta tehtiin ylioppilastodistuksesta saatavilla pisteillä. Aiempien vuosien sisäänpääsyrajojen perusteella sisäänpääsyni piti olla itsestään selvää, mutta toisin kävi, ja jäin ilman opiskelupaikkaa. Aloitin kuitenkin opintoni avoimen yliopiston kautta ja suoritin fuksivuoden yleiset opinnot kokonaisuudessaan avoimessa yliopistossa. Pääsin tutkinto-opiskelijaksi vuonna 2011, jolloin olin taas muodollisesti fuksi.

Olin ehtinyt opiskella Eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta vuoden, kun oikeustieteiden laitos sai oikeuden antaa oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoja. Osallistuin ensimmäisiin järjestettyihin valintakokeisiin ja hyväksytyksi tultuani olin kolmatta kertaa fuksi.

Energiaoikeus valikoitui tutkimusaiheekseni suunnilleen yhtä suunnitellusti kuin opintopolkuni vaiheet muutoinkin. Olin kiinnostunut jotakuinkin kaikista oikeudenaloista, ja valinta näiden välillä osoittautui haastavaksi. Energiaoikeus oli omasta mielestäni monella tapaa luonteva ja mielenkiintoinen yhdistelmä eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta sekä ajankohtainen ja tarpeellinen tutkimuskohde, mutta tosiasiassa en tehnyt ratkaisuani uramenestys mielessä, vaan siksi, että minulla oli energiaoikeuden parissa hauskaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista ja melko lohdullista huomata, että opintopolkuni ei ole ollut väärä tai johtanut epäonnistumiseen siitä huolimatta, että se ei ole ollut suora ja virtaviivainen, vaan lähinnä hyvin ajoitettujen sattumien summa höystettynä sopivalla päämäärätietoisuudella. On varmaankin todenmukaista väittää, että one-size-fits-all –opintopolku, missä kaikkien opiskelijoiden edellytetään säntäävät suoraan lukion tai ammattikoulun penkiltä suorittamaan heti oikeaa tutkintoa, oikeassa oppilaitoksessa ja oikeassa aikataulussa, ei ole kovin realistinen tai oppimisen kannalta järkevä ratkaisu. Oman, epäkonventionaalisen opintopolkuni päätteeksi valmistuin puolitoista vuotta oikeustieteellisten valintakokeiden jälkeen keväällä 2015 laitoksen ensimmäiseksi oikeustieteen maisteriksi.

Toki opinnoissani menestyminen on edellyttänyt minulta myös paljon työtä ja hyviä istumalihaksia. Esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautumiseksi äänitin itseäni lukemassa maakaaren säännöksiä ja sitten luukutin näitä nauhoituksia nupit kaakossa, kun aivot eivät enää jaksaneet lukea kirjaa. Kovasta työstä huolimatta opinnot eivät juuri koskaan mene kokonaisuudessaan niin kuin alun perin oli suunniteltu, eikä niiden tarvitsekaan. Oman opintopolkunsa löytäminen ei tarkoita samaa kuin opintosuunnitelman orjallinen noudattaminen, vaan edellyttää tilaisuuksien ja uusien haasteiden jatkuvaa etsimistä ja niihin tarttumista.

Kaisa Huhta
Doctoral Researcher
Energy Law Coordinator
LLM Diploma Program in International and European Energy Law and Policy

12 marraskuun, 2015

Työtä Suomessa? ─ Suomea työssä!

Kukaan ei ole voinut välttyä viime aikoina maahanmuuttoon liittyvältä uutisoinnilta ja keskustelulta. Maahanmuuttotulvan seurauksena pohditaan, millä rahalla uussuomalaiset kotoutetaan Suomeen ja kuinka kalliiksi se tuleekaan. Taannoisessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (31.10.2015) ”Kotoutuminen vaatii uutta otetta” otetaan kantaa kotouttamisen tämänhetkiseen tilaan:

”[Maahanmuuttajien] kielikoulutuksessa pitäisi pystyä nykyistä paremmin katsomaan yksilölliset tarpeet ja yhdistää kieliopinnot esimerkiksi työharjoitteluun tai muuhun ammatilliseen koulutukseen.”

Samasta tarpeesta kirjoittaa TEM:n maahanmuuttojohtaja Kristina Stenman blogissaan (2.11.2015). Stenman toivoo uusia toimintatapoja ja keinoja, joilla lyhyenkin ajan jälkeen maahanmuuttaja pääsee työmarkkinoille ja kiinni työpaikkaan tai voi perustaa oman yrityksen. Etelä-Suomeen terveisiä: Meillä Itä-Suomessa on valmis työpaikalla toteutettavan suomen kielen valmennuksen malli, joka on kehitetty Aducatessa ja se toimii!

Miten ja miksi suomea työpaikalla?

Kyseessä on kielivalmennusmalli, jota on kehitetty ja toteutettu Aducaten kotoutumiskoulutuksissa, INTOA-hankkeessa ja viimeisimmäksi Suomea työssä -koulutuksessa Joensuussa ja Lieksassa. Koulutuksen ideana on suomen kielen opetuksen vieminen työpaikoille eli opiskelijoiden työharjoittelupaikkoihin. Viime aikoina on yhä enemmän toivottu perinteisen luokkaopetuksen rinnalle muita opetusmenetelmiä. Varsinaista luokkaopetusta Suomea työssä -koulutuksessa on hyvin vähän, koska tarkoitus on oppia suomen kieltä sen aidoimmassa ympäristössä: suomalaisten keskuudessa työelämässä. Samalla maahanmuuttajan ammatilliset taidot kehittyvät ja työelämän pelisäännöt tulevat tutuiksi. Kokemuksemme mukaan monille maahanmuuttajille luokkaopetus ei ole paras tapa oppia kieltä. Jotkut maahanmuuttajat ovat tottumattomia koulussa istumiseen, kun taas työtä on saatettu tehdä pienestä pitäen. Voikin olla, että toiminnan kautta oppimisella saadaan parempia oppimistuloksia kuin perinteisellä luokkaopetuksella. Ainakin tulokset tämäntyyppisestä opetuksesta ovat kannustavia.

Kielivalmennuksen tehokkuus on räätälöidyissä ja yksilöllisissä valmennussisällöissä, onhan jokainen oppija ja työpaikkakin erilainen. Kielivalmennuksessa hyödynnetään jokaisen opiskelijan ominaisinta oppimistyyliä. Yhdelle se on kuuntelemalla oppiminen, toiselle kuvien avulla oppiminen ja kolmannelle jotain ihan muuta. Tällaiseen räätälöintiin ei ole samanlaisia mahdollisuuksia luokkaopetuksessa. Kielivalmennuksessa suomen kielen valmentaja menee maahanmuuttajan työpaikalle ja havaintojen pohjalta valmennussuunnitelma. Suomen kielen oppiminen työpaikassa korreloi korkean motivaation kanssa: kun toinen jalka on jo työllistymisen polulla, on helpompaa orientoitua oppimiseen, koska sillä on näkyvä ja selkeä merkitys: ”kun opin tämän asian, osaan työni paremmin”. Opiskelijat ovat itsekin huomanneet työpaikalla toteutettavan kielivalmennuksen hyödyt. Varaosamyymälän hyllyjen ääressä sanoja opetellessa opiskelija on todennut: ”Tällä tavalla oppiminen on parasta, mitä minulle on kuuden vuoden Suomessa asumisen aikana tapahtunut.”

Kielivalmentaja on myös työnantajan tuki

Usein kotoutumis- ja muissa maahanmuuttajien työvoimapoliittisissa koulutuksissa työpaikalla ohjaaminen keskittyy yksinomaan maahanmuuttajaopiskelijaan ja työllistymisessä oleellisen osapuolen eli työnantajan tarpeita ei huomioida juuri lainkaan. Kielivalmennuksessa kuulostellaan työnantajan tarpeita ja tuetaan työnantajia monin tavoin. Yksi kielivalmennuksen tavoite on kielivalmentajan ja työnantajan mutkaton yhteistyö, johon myös kielivalmennettava otetaan mukaan, onhan kyse hänen ammattitaitonsa kehittämisestä ja työllistymisestään. Monet työnantajat ovat hämmästelleet suomen kielen opettajan eli kielivalmentajan näkymistä työpaikalla, mikä aducatelaisena kouluttajana tuntuu oudolta, koska työpaikalla ohjaaminen on aina ollut oleellinen osa Aducaten kotoutumiskoulutusten työharjoittelujaksoa.

Miten kielivalmentaja voi tukea työnantajaa ja työyhteisöä? Kielivalmentaja on ohjannut työyhteisöä tulemaan tietoisemmiksi oman kulttuurin vaikutuksista ajattelutapoihin ja ollut kulttuuritulkkina monenlaisissa tilanteissa. Ohjauksen tukena on ollut työnantajille jaettava, Intoa-hankkeessa laadittu Myö ja työ -opas, jossa annetaan neuvoja mm. selkeään viestintään työpaikalla. Kielivalmentajan ja työnantajan hyvän yhteistyön on huomattu madaltavan rekrytoimiskynnystä. Kielivalmennuksessa yhdistyvät suomen kielen opettaminen, työhönvalmennus ja työnantajayhteistyö parhaimmillaan. Joulukuussa päättyvän Lieksan Suomea työssä -koulutuksen hyvät tulokset – jo kaksi työllistynyttä ja viisi ammatillisiin opintoihin päässyttä maahanmuuttajaa – puhuvat kielivalmennuksen puolesta.

Kielivalmennusmallia jalkautetaan Aducaten Suomen kielen valmennuksen perusteet –koulutuksessa, joka on tarkoitettu suomea toisena kielenä opettaville täydennyskoulutukseksi. Kielivalmennusmalli on pyydetty kuluvana syksynä myös Kotouttamisen osaamiskeskuksen kokoamiin hyviin käytäntöihin kotoutumiskoulutuksissa.

Virpi Moilanen on Aducaten kouluttaja, jolla on pitkä kokemus suomi toisena kielenä –opetuksesta Aducatessa. V.M. on ollut kehittämässä uudenlaista työpaikoilla toteutettavaa kielivalmennusmallia Aducaten Intoa-hankkeessa ja Suomea työssä –koulutuksessa.

9 marraskuun, 2015

Mörkö nimeltä työvoimakoulutus

Työvoimakoulutus. Siinäpä sana, joka monella nostaa karvat pystyyn ja virittää elimistön puolustusasemiin. Yhdellä se voi nostaa pintaan oman tai läheisen työttömyyden synnyttämän epäonnistumisen tai häpeän tunteen. Toiselle se voi näyttäytyä TE-toimiston pakkopaitana, jolla työtöntä uhkaillaan työttömyysturvan menetyksellä. Mutta miksi näin on? Missä vaiheessa sana, jonka taustalla on hyvä ajatus, muuttuikin möröksi ?

Yksinkertaisimmillaan syy voi löytyä vanhentuneesta käsityksestä työvoimakoulutusta kohtaan. Ajatellaan sen olevan ATK-kurssitusta tai jotain muuta pientä puuhailua. Tosiasia kuitenkin on, että työvoimakoulutusta on monenlaista; työhönvalmentavaa, muuntokoulutusta, täydennyskoulutusta. Koulutusta pidetään joskus myös tehottomana, mikä tietyiltä osilta pitää paikkaansa. Työ- ja elinkeinoministeriö on esimerkiksi selvityksessään vuonna 2013 havainnut, että opiskelu työttömyysetuuden turvin auttaa työllistymään paremmin kuin työvoimakoulutus. Olen myös törmännyt näkemykseen, että koulutukseen kuuluva työharjoittelu on yritysten kannalta hyvä keino saada ilmaista ja motivoitunutta työvoimaa, kerta toisensa jälkeen.

Missä vaiheessa sana, jonka taustalla on hyvä ajatus, muuttuikin möröksi ?

Edellä esitettyjä taustoja vasten voi vain hämmästellä, miksi työttömyysetuudella opiskelu on tehty niin vaikeaksi. TE-toimiston linjaus antaa helposti sellaisen kuvan, että kyllä työtön saa opiskella, kunhan koulutus on sen itsensä tarjoamaa, mutta älä vain missään nimessä kehitä ja kouluta itseäsi muualla. Tosiasia lienee kuitenkin on, että työttömyysturvalla opiskelevat ovat keskimäärin motivoituneempia kuin työvoimakoulutukseen osallistuvat. TE-toimistojen pääasiallisen tehtävän tulisi kuitenkin olla auttaa ihmisiä työllistymään, ja tässä monen kohdalla uuden ammatin opiskelu auttaa parhaiten.

Mutta palataanpa takaisin itse työvoimakoulutukseen. Tilastoja ja selvityksiä tulkitessa on pidettävä mielessä, että työvoimakoulutuksen työllistymisvaikutukseen olennaisesti vaikuttaa koulutettavien koulutusaste sekä koulutuksen relevanttius työmarkkinoita ajatellen. Koulutus on rakennettava siten, että sen sisältö on laadukasta, ajankohtaista ja opittu tieto entistä osaamista syventävää, jotta sitä kykenee hyödyntämään paitsi harjoittelupaikassa, myös työelämässä. Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että oma työvoimakoulutukseni, Aducaten Projektiosaajat -kurssi, täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit. Koulutus on laadukasta, kouluttajat asiantuntevia ja sisältö ajankohtainen. Tämän lisäksi minulla mahtavia kurssikavereita, joilla on rautaista osaamista ja asennetta. Enää tarvitsisi löytää se harjoittelupaikka, joka on työttömän riistoa vai ehkäpä sittenkin loistava mahdollisuus löytää tiensä takaisin työelämään. Mitäpä jos työvoimakoulutus ei sittenkään ole suuri mörkö, jota pitää pelätä ?

katisammallahti Kirjoittaja Kati Sammallahti on metsänhoitaja, ikiliikkuja, äiti ja asiantuntija, jolla oli vankka usko nopeaan työllistymiseen muuttaessaan Savoon, mutta elämä ei aina mene niin kuin Strömsössä. Niinpä kirjoittaja opiskelee nyt Aducaten Projektiosaajat -kurssilla ja on parhaillaan harjoittelussa Kehittämisyhdistys Kalakukko ry:ssä. Unelma työpaikan löytymisestä elää yhä vahvana.

4 marraskuun, 2015

Kyllä, että ihan aikuisten oikeasti yliopistossa!

Kun reilu vuosi sitten käynnistimme suunnitelmat sauvakävelykoulutuksesta Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa, emme osanneet aavistaa, miten paljon aihe kiinnostaa. Koulutus on saanut suurta huomioita valtakunnallisessa mediassa ja tuntuu edelleen aiheuttavan suuria tunteita puolesta ja vastaan. Siinä missä toiset taputtavat yhteen karvaisia käsiään ja riemuitsevat, toiset aidosti ihmettelevät ja hymähtelevät epäuskoisesti. Valtakunnan mediassa sauvakävelykoulutus on ollut hulvattomasti esillä lukuisissa lehdissä kirjoituksina ja pilapiirroksina, eri radiokanavilla ja viimeisimpänä televisiossa Ylen TV1:sen Uutisvuodossa. Kymppiuutisten loppukevennykseen emme yltäneet, mutta muutoin kiitämme mediaa mielenkiinnosta ja keskustelun avauksesta koulutuksen tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Olemme mielenkiinnolla seuranneet keskustelua, joka on pääasiallisesti positiivista ja hauskaa, mutta sisältänyt myös hulvatonta irrottelua aiheen ympärillä maustettuna hyppysellisellä ironiaa ja arvostelua. Että ihan yliopistossa! Sauvakävelytieteen maistereita! Mitä koulutusresurssien haaskausta mummokävelyyn!

No ei, meillä ei kouluteta maistereita pääaineena sauvakävelytiede vaan kyseessä on UEFin Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten järjestämä maksullinen ammatillinen täydennyskoulutus. Koulutus järjestetään yhteistyössä UEFin biolääketieteen laitoksen (liikuntalääketieteen pääaine) ja Askel Oy Internationalin kanssa. Olemme kuitenkin yhdessä järjestäjien kanssa sitä mieltä, että tämä on historiallinen ja ainutlaatuinen avaus. Liikuntalääketieteen yliopistonlehtori, dosentti Mika Venojärvi on tuonut useasti esille, että sauvakävely on monissa muissa maissa ollut jo kauan yliopistojen koulutusohjelmissa ja lajin arvostus on huomattavasti korkeammalla kuin Suomessa. Venojärveä lainatakseni: ”Maailmalla on jo pitkään ihmettely, miksi lajin kotimaassa Suomessa ei yliopistotasoista koulutusta vielä ole järjestetty – mutta nyt asia on korjattu. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun aivan silmiemme edessä on keino vaikuttaa merkittävästi väestömme hyvinvointiin”.

Modern Nordic Walkingin (MNW) Master Trainer 2 op. – yliopistokoulutus alkoi 1.10.2015. Koulutuksessa on mukana 10 kokenutta liikunta- ja hoitoalan rautaista ammattilaista, jotka syventävät jo aiemmin hankittua osaamistaan. Kouluttajina toimivat Askel Oy Internationalin sauvakävelyn ammattivalmentajat Tiina Arrankoski ja Tuomo Kettunen, jotka ovat yli 10 vuoden ajan järjestäneet lajin koulutuksia useissa maissa myös yliopistotasolla. Yliopistokoulutuksen pohjana on uudistettu Moderni Nordic Walking – konsepti, jossa hyvän ryhdin ja kehonhallinnan sekä teknisesti oikean kävelyn ja sauvatyön ansiosta liikunnasta saadaan monipuolista ja tehokasta, mutta samalla myös kehoa ja niveliä säästävää. ”Ensin tekniikka, sitten teho eli ensin perusasiat kuntoon, kuten kaikessa liikunnassa. Tämä mahdollistaa kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen lajin opetuksen ja siirtovaikutus liikkumiseen sauvojen kanssa ja ilman on suora ja välitön”, painottaa Arrankoski. Uudistetun sauvakävelykonseptin avulla liikkumisesta saadaan tasaisesti kehoa kuormittavaa, luonnollista liikkumista, joka soveltuu kaikille.

Suomessa lajin mahdollisuuksia liikunta- ja hoitoalalla ei kouluttajien mukaan ole vielä hyödynnetty niin laajasti ja tehokkaasti kuin muualla maailmassa. Lajilla on laajat käyttömahdollisuudet esimerkiksi fysioterapiaan. ”Toivottavasti nyt myös Suomessa laji nähdään eri ammattipiireissä uudessa valossa ja sen arvostus nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja tiedostetaan, mitä mahdollisuuksia tämä monipuolinen laji voi tarjota”, toivoo Kettunen. Lajin tunnetuksi tekeminen ja imagon nostaminen monipuolisena liikuntalajina ovat juuri perustetun järjestön International Council of Nordic Walking ry (ICNW) keskeisiä tavoitteita. Sauvakävely on kustannustehokas kuntoilu- ja urheilumuoto kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen ja elintapasairauksien ennaltaehkäisyyn sekä esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden jälkeiseen kuntoutukseen.

Mediarummutus on hiljentynyt ja koulutus on alkanut. Meillä oli unelma ja tavoite. Meillä oli mutkia matkassa. Meillä oli monia mielenkiintoisia pähkinöitä purtavaksi. Meillä oli kaikkea sitä, mitä koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen kuuluu iloineen ja suruineen. Ja vihdoin meillä oli se päivä, kun saimme ensimmäisen yliopistollisen sauvakävelykoulutuksen käyntiin. Sanokaa mitä tahansa, me teimme historiaa. Sanokaa mitä tahansa, pääasia, että jatkamme keskustelua yhdessä.

Ps. Vastaamme myöntävästi jos meitä pyydetään kymppiuutisten loppukevennykseen.

Annamari Aura
suunnittelija
Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

3 marraskuun, 2015

Venäjää ja logistiikkaa

On ollut mielenkiintoista seurata Venäjän kehitystä viimeiset kolmekymmentä vuotta, nimenomaan logistiikan näkökulmasta. Asiat ja maailma on muuttunut todella nopeasti näiden vuosikymmenien aikana ja joskus on jopa vaikeuksia ehtiä itse mukaan muutoksen tuuliin.

Uutta opeteltavaa ja nopeita käänteitä on tietysti maailman monessa kolkassa, mutta venäjän kyseessä ollessa, se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ehkä tuo on myös se viehätys, joka pitää kiinni venäjässä ja saa tuntemaan itsensä erinomaisen eläväksi, kun joutuu reagoimaan asioihin nopeasti ja tekemään päätöksiä opettelemalla hyvin usein uuden tulokulman käsiteltävään asiaan niin, että se saataisiin ratkaistuksi.

Ja kuten hyvin tiedetään ja Sanna on jo omassa blogikirjoituksessaan kertaalleen tuonut sen esille ”Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy” – tämän siellä asuneena ja työskelleenä allekirjoitan täysin. Joskin samaan hengenvetoon on todettava, että aika moni asia kyllä oikeasti toimii jo ihan hyvin.

Vuosien varrella monet asiat ovat helpottuneet, byrokratia on vähentynyt, asioita on alettu hoitaa järkiperäisemmin, moni käytännön asia on huomattavasti helpompi hoitaa kuin aiempina vuosina. Mutta toisaalta, kun katsotaan venäjää hieman pintaa syvemmältä, niin huomataan että vielä on monia paikallisia kiemuroita joista ei välttämättä selviä kuin paikallisten avustamana ja silti voi joutua outoihin jopa absurdeihin tilanteisiin, joita ei voisi koskaan kuvitella syntyvän meillä Suomessa.

Tekisi mieli käyttää tässä tilanteessa vanhaa sanontaa – Oppia ikä kaikki – pitää olla valmis oikeasti opettelemaan uutta ja näkemään asioita uudella tavalla ja joskus ulkopuolelta tulleena se on myös helpompaa. Mutta kokemusta ja paikallisen kielen sekä kulttuurin tuntemusta ei voi millään väheksyä, voisi jopa sanoa että se on alkuun kaikkein tärkeintä opeteltavaa.

Kun aloitin itse venäjän logistiikan tekemisen, silloin ei edes puhuttu logistiikasta, vaan huolinnasta ja kuljetuksesta, ei ollut tarjolla juurikaan koulutusta tai oppia tämän busineksen tekemiseen, vaan suurin osa asioista opittiin itseopiskeluna tai työssä ja/tai työn ohessa. Työ tekijäänsä opettaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että olisin mielellään jättänyt muutaman oppimistapauksen käymättä läpi. Toisaaltaan näin jälkikäteen suurimmalle osalle ”oppimistarinoita” voi jo naureskella.

Huumorilla on myös tärkeä rooli venäläisessä kulttuurissa ja sielunmaisemassa. Vaikeat ajat ja olosuhteet ovat opettaneet heitä helpottamaan oloaan huumorilla ja milteinpä kaikista asioista on olemassa ja löytyy paikallisia ”anekdootteja” eli vitsejä. Huumorin avulla on myös monia tilanteita joskus helpompi saada laukaistua, mutta pitää tuntea vastapuolta jonkin verran, ettei vahingossa huumoroi itseään syvemmälle suohon. Tähän auttaa myös paikallisen kulttuurin ja käytäntöjen tuntemus, kun on oppinut niistä enemmän, kasvaa myös tilannetaju ja pystyy helpommin viemään asioita oikeaan suuntaan.

Kaikki muuttuu ja joskus mikään ei muutu – historia toistaa itseään. Monet suomalaiset ovat historian saatossa tehneet uran ja omaisuuden venäjällä, se on mahdollista myös tänään ja jatkossa. Ilman valmiuksia asettaa itsensä peliin ja altistua uudelle ja sen oppimiselle, se harvoin kuitenkaan onnistuu. Myös takaiskuihin ja epäonnistumisiin pitää valmistautua, niitä tulee ja oppimisen kannalta ne ovat ehkä niitä parhaita kokemuksia, joskin tilanteen ollessa päällä, se ei siltä kyllä tunnu.

Kokemusten jakaminen ja oppiminen niiltä jotka ovat jo latua avanneet, on usein erittäin hyödyllistä ja opettavaista. Suhteiden ja verkostojen rakentaminen on myös isossa roolissa ja sitä ei tulisi ohittaa eikä väheksyä.

Aika ajoin tulee vastaan haastatteluja ja otsikoita mediassa ”Mitä tekisit toisin, jos voisit aloittaa kaiken alusta”, mietin nyt tätä kysymystä ja vastaus on kyllä aika selvä – en teksi mitään toisin, mutta lähtisin paljon aikaisemmassa vaiheessa elämääni Pietariin – oppimaan ja opiskelemaan lisää. Pitää aina muistaa että koskaan ei ole liian myöhäistä, aina on mahdollisuus aloittaa jotain uutta ja elämä on uuden oppimista ja omaksumista ihan loppuun saakka.

Nähdään Pietarissa keväällä 2016!

Ystävällisin terveisin
Jorma

Venäjän kaupan kansallisia erikoisuuksia -koulutuksessa tarjoamme tietoa ja parhaita paloja venäläisestä bisneskulttuurista ja talouden näkymistä niin venäläisten kuin suomalaistenkin asiantuntijoiden kertomana. Lisätietoja tästä linkistä.

Kirjoittaja Jorma Kervinen on toiminut huolinta-ja logistiikka-alalla vuodesta 1985. Keskittynyt Venäjän ja IVY-alueen logistiikkaan sen eri muodoissa vuodesta 1994.
Toimii nykyisin Passion Logistics Oy:ssä vastuualueenaan myynti ja operatiiviset toiminnot.