Mörkö nimeltä työvoimakoulutus

Työvoimakoulutus. Siinäpä sana, joka monella nostaa karvat pystyyn ja virittää elimistön puolustusasemiin. Yhdellä se voi nostaa pintaan oman tai läheisen työttömyyden synnyttämän epäonnistumisen tai häpeän tunteen. Toiselle se voi näyttäytyä TE-toimiston pakkopaitana, jolla työtöntä uhkaillaan työttömyysturvan menetyksellä. Mutta miksi näin on? Missä vaiheessa sana, jonka taustalla on hyvä ajatus, muuttuikin möröksi ?

Yksinkertaisimmillaan syy voi löytyä vanhentuneesta käsityksestä työvoimakoulutusta kohtaan. Ajatellaan sen olevan ATK-kurssitusta tai jotain muuta pientä puuhailua. Tosiasia kuitenkin on, että työvoimakoulutusta on monenlaista; työhönvalmentavaa, muuntokoulutusta, täydennyskoulutusta. Koulutusta pidetään joskus myös tehottomana, mikä tietyiltä osilta pitää paikkaansa. Työ- ja elinkeinoministeriö on esimerkiksi selvityksessään vuonna 2013 havainnut, että opiskelu työttömyysetuuden turvin auttaa työllistymään paremmin kuin työvoimakoulutus. Olen myös törmännyt näkemykseen, että koulutukseen kuuluva työharjoittelu on yritysten kannalta hyvä keino saada ilmaista ja motivoitunutta työvoimaa, kerta toisensa jälkeen.

Missä vaiheessa sana, jonka taustalla on hyvä ajatus, muuttuikin möröksi ?

Edellä esitettyjä taustoja vasten voi vain hämmästellä, miksi työttömyysetuudella opiskelu on tehty niin vaikeaksi. TE-toimiston linjaus antaa helposti sellaisen kuvan, että kyllä työtön saa opiskella, kunhan koulutus on sen itsensä tarjoamaa, mutta älä vain missään nimessä kehitä ja kouluta itseäsi muualla. Tosiasia lienee kuitenkin on, että työttömyysturvalla opiskelevat ovat keskimäärin motivoituneempia kuin työvoimakoulutukseen osallistuvat. TE-toimistojen pääasiallisen tehtävän tulisi kuitenkin olla auttaa ihmisiä työllistymään, ja tässä monen kohdalla uuden ammatin opiskelu auttaa parhaiten.

Mutta palataanpa takaisin itse työvoimakoulutukseen. Tilastoja ja selvityksiä tulkitessa on pidettävä mielessä, että työvoimakoulutuksen työllistymisvaikutukseen olennaisesti vaikuttaa koulutettavien koulutusaste sekä koulutuksen relevanttius työmarkkinoita ajatellen. Koulutus on rakennettava siten, että sen sisältö on laadukasta, ajankohtaista ja opittu tieto entistä osaamista syventävää, jotta sitä kykenee hyödyntämään paitsi harjoittelupaikassa, myös työelämässä. Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että oma työvoimakoulutukseni, Aducaten Projektiosaajat -kurssi, täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit. Koulutus on laadukasta, kouluttajat asiantuntevia ja sisältö ajankohtainen. Tämän lisäksi minulla mahtavia kurssikavereita, joilla on rautaista osaamista ja asennetta. Enää tarvitsisi löytää se harjoittelupaikka, joka on työttömän riistoa vai ehkäpä sittenkin loistava mahdollisuus löytää tiensä takaisin työelämään. Mitäpä jos työvoimakoulutus ei sittenkään ole suuri mörkö, jota pitää pelätä ?

Kirjoittaja Kati Sammallahti on metsänhoitaja, ikiliikkuja, äiti ja asiantuntija, jolla oli vankka usko nopeaan työllistymiseen muuttaessaan Savoon, mutta elämä ei aina mene niin kuin Strömsössä. Niinpä kirjoittaja opiskelee nyt Aducaten Projektiosaajat -kurssilla ja on parhaillaan harjoittelussa Kehittämisyhdistys Kalakukko ry:ssä. Unelma työpaikan löytymisestä elää yhä vahvana.