Siilinjärven Kunnonpaikassa kokoontui elokuun lopulla ensimmäistä kertaa terveys- ja hyvinvointialan ReguLaatu-verkosto. Verkostoon kuuluu merkittävä määrä regulaatio- ja laatuasioiden parissa työskenteleviä asiantuntijoita ja johtajia. Verkostosta he hakevat uusia kontakteja, vertaistukea ja sparrausta omaan työhönsä.
ReguLaatu-verkosto on osa Itä-Suomen yliopiston Regulaatio- ja vastuullisuusosaamista terveys- ja hyvinvointialalle -hankkeen (ReguVa) toimintaa. Hankkeessa pyritään vahvistamaan alan toimijoiden regulaatio- ja kestävän kehityksen osaamista. Osaamisen kehittymistä tuetaan verkoston lisäksi mm. mentoroinnilla sekä jatkuvan oppimisen ohjausta ja koulutuspolkuja kehittämällä.
Päivän ohjelmaan sisältyi tutustumista, tarpeiden kartoittamista ja hyvinvointiohjelmaa, johon tällä kertaa kuului hyvinvointivalmentaja-erityisasiantuntija Kirsi Luodon vetämä Mind-Body Bridging, ulkoilua, frisbeegolfia ja illallinen. Verkoston jäsenten hyvinvoinnin tukeminen on kiinteä osa hankkeen toimintaa.
Painia samojen asioiden parissa
Verkostoon on ilmoittautunut alkuvaiheessa n. 40 henkilöä. Monipuolisessa joukossa on mm. yrittäjiä, toimitusjohtajia, laatu- ja kehitysjohtajia ja -päälliköitä, tutkijoita, suunnittelijoita ja kouluttajia, regulaation, laadun, yritysvastuun ja viranomaisasioiden asiantuntijoita sekä laboratoriojohtajia, molekyyli- ja sairaalasolubiologeja Pohjois-Savosta ja eri puolilta maata. Verkoston toimintaan voi lähteä vielä mukaan täyttämällä lomakkeen.
Kaikki työskentelevät samalla alalla ja kohtaavat saman tyyppisiä ongelmia – vaikkakin eri näkökulmista. -Me kaikki laatuhenkilöt painimme samojen asioiden parissa ja monet meistä yksin. On hyvä tavata uusia ihmisiä ja kenties saada samalla toinenkin olkapää, johon nojata. Kun eteen tulee akuutti kysymys, on joku jolle soittaa, arvioivat vanhempi tutkija Antti Väänänen VTT:ltä, regulaatioasiantuntija Nora Rauhala UEF kliinisen lääketieteen yksiköstä ja molekyylibiologi Joose Raivo UEF Itä-Suomen Genomikeskuksen sisätautien geenidiagnostiikkalaboratoriosta.
Verkostossa voidaan vaihtaa näkemyksiä ja saada tukea esimerkiksi lainsäädäntöön liittyviin tulkintoihin. Luvassa on myös kiinnostavia ekskursioita terveys- ja hyvinvointialan yrityksiin ja organisaatioihin. Yksi osallistujan palaute päivän annista: “Loistava tapa tutustua oman alueen oman alan ihmisiin. Odotan innolla, mitä saadaan aikaiseksi yhdessä.”
Planetaarisia ilmiöitä ja vastuullista bisnestä
ReguVa-hankkeen ensimmäinen Pidä huolta-avausseminaari on 28.9. klo 8.30-15 Kuopiossa, Itä-Suomen yliopiston kampuksella. Inspiroiva seminaari avaa terveys- ja hyvinvointialan organisaatioiden ja yritysten sekä yliopistolaisten näkökulmia vastuullisuuteen ja hyvinvointiin. Vetäjänä on Terveysteknologia ry:n toimitusjohtaja Saara Hassinen; ajankohtaisia puhujia mm. UEF professorit Arto O. Salonen ja Elina Oksanen, THL:n ylilääkäri Mikaela Grotenfelt-Enegren , Orionin vastuullisuusjohtaja Noora Paronen ja Ponssen HR-Specialist Tanja Kojola. Tilaisuus on maksuton ja sen voi katsoa myös livestriiminä verkossa.
Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.
Eduskuntavaalien alla apteekkiala on ollut näyttävästi esillä. Olen seurannut sivusta tarkasti näitä keskusteluja. Yksi asia, minkä nostaisin keskeisimpänä asiana esille, on vastuullinen apteekkitoiminta ja henkilöstön ammattitaitoinen osaaminen. Kehittelimme Jatkuvan oppimisen apteekit -konseptin, joka vastaa tähän julkiseen keskusteluun ja huoleen sekä mahdollistaa apteekeille näiden osa-alueiden kehittämisen.
Jatkuvan oppimisen apteekki, mikä se on? Joulun aikaan pohdin Jatkuvan oppimisen keskuksen (JOK) lääkealan yhteistyökumppaneita ja erityisesti apteekkeja: Miten voisimme tuoda heille lisäarvoa? Heräsi ajatus. Se olisi tunnustus niille apteekeille, jotka ovat edistyksellisiä opetusapteekkeja ja ovat aktiivisia henkilöstön osaamisen kehittämisessä.
Oman osaamisen kehittäminen ja ammattitaidon suuntaaminen itselle mielenkiintoiseen suuntaan antaa työlle merkityksellisyyttä ja motivoi kehittymään. Etenkin pitkäkestoisissa koulutuksissa hyöty ei jää vain koulutukseen osallistujalle, vaan osaaminen ja kehitys hyödyttää koko työyhteisöä esimerkiksi kehittämistöiden ja osaamisen jakamisen kautta. Se edellyttää, että kouluttautuminen mahdollistetaan ja tätä yhteisen oppimisen kulttuuria tuetaan. Haluamme antaa tukemme apteekkialan kehittämiseen Jatkuvan oppimisen apteekki -konseptilla.
Farmasian alalla vallitsee tiukka kilpailu farmasian alan osaajista. Jokainen joutuu miettimään, miten saisimme lisättyä pitovoimaa ja vetovoimaa alalle. Jatkuvan oppimisen apteekki -konsepti tarjoaa mahdollisuuden lisätä apteekin houkuttelevuutta työnantajana. Tällä voidaan viestiä moneen suuntaan työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille, että henkilökuntaa koulutetaan ja apteekki tarjoaa laadukasta palvelua. Tulevaisuudessa Jatkuvan oppimisen apteekki on apteekeille vetovoimatekijä, jolla voi olla merkitystä kilpailtaessa osaavasta henkilökunnasta.
Monesti olen korostanut, että koulutuksissamme on mahdollista sopia joustavista ratkaisuista, miten koulutuksen kustannukset jaetaan työnantajan ja työntekijän välillä. Minulla on omakohtaista kokemusta työnantajan edistyksellisestä ajattelutavasta henkilökunnan kouluttautumiseen. Apteekkari tarjosi minulle vuosina 2012–2013 lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksen. Sain koulutuksesta lisää motivaatiota olla aktiivisesti markkinoimassa meidän apteekin lääkehoidon arviointipalvelua. Olin apteekissa töissä siihen saakka, kun hän jäi eläkkeelle. Voin todeta, että työnantajan halu sitouttaa henkilökuntaa koulutuksella oli kohdallani kannattavaa.
Jatkuvan oppimisen apteekki- konseptiin pääsevät mukaan kaikki apteekit, jotka ovat kiinnostuneet oman henkilöstönsä osaamisen pitkäjänteisestä kehittämisestä ja apteekin yhteisen suunnan visioimisesta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että apteekista osallistutaan tai on sitouduttu osallistumaan ainakin yhteen pitkäkestoiseen koulutukseemme sekä ottamaan osaa kehittämisohjelmaamme. Kehittämisohjelmaan sisältyy apteekille ilmainen sparraus/kehittämiskeskustelu yhdessä kanssamme. Siinä visioidaan yhdessä kehityssuuntaa apteekin toiminnalle ja asetetaan osaamisen kehittämiselle tavoitteet.
Osallistumme apteekkaripäiville 27.-28.4. – tule moikkaamaan ständille 5h23. Lisäksi olemme Opetusapteekkien neuvottelupäivillä 3.5. Tule kanssamme etkoilemaan, kerromme siellä Jatkuvan oppimisen apteekki konseptista.
Juha Marjala on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Hän on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä.
Muistan vielä todella hyvin sen hetken, kun kollegani Ville Valkonen kertoi minulle LHA Old Schoolista. Innostuin heti, sillä onhan lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksella ollut suuri merkitys omalle urapolulleni ja oma farmaseutin ammatti-identiteettini on pitkälti rakentunut sen pohjalle. Haastattelin Villeä aiheesta ja hänellä oli selkeä visio, miksi me ehdottomasti tarvitsemme uudistetun LHA Old School koulutuksen. Ensinnäkin korona-aikana kaiken tyyppiset koulutukset siirtyivät verkkoon ja nyt olisi hyvä hetki palata niin sanotusti juurille eli osittain lähiopetukseen. Vanhassa LHA koulutuksessa oli paljon hyvää ja ajattelimme poimia tähän LHA Old School koulutukseen hyvät ja toimivat opiskelutavat. Ryhmähenki ja yhdessä oppiminen on erittäin tärkeää sekä auttaa parempiin oppimistuloksiin, tätä meillä on tarkoituksena viedä tässä koulutuksessa erityisesti eteenpäin.
Mikä se LHA Old School sitten on? Minusta Ville on tässä koulutuksen nimeämisessä oivaltanut yhden keskeisen seikan ja se on erityisesti, että tässä toteutuksessa palataan juurille ja tehdään arviointeja, kuten ”vanha koulukunta” teki. Lisäksi tässä palataan myös sillä tavalla juurille, että lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutus lähti liikkeelle aikoinaan meiltä. Nykytilanteessa on mahdollista kouluttautua monen eri toimijan ja koulutuksen kautta lääkehoidon arvioinnin asiantuntijaksi. Tämä on mielestäni pelkästään positiivista, sillä kentällä kaikille varmasti on tarvetta, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Meidän LHA Old Schoolissa on lähdetty panostamaan koulutuksen laatuun ja laadukkaaseen yhdessä tekemiseen. Koulutuksessa jaetaan yhdessä kokemuksia ja näitä onnistumisen tunteita, siinä samalla kehitytään osaaviksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntijoiksi.
Mietin heti, miten minä toisena opettajana voisin tuoda lisäarvoa tälle LHA Old School koulutukselle. Näkisin tässä oman roolini tuoda apteekki kentältä omia kokemuksiani lääkehoidon arvioinneista. Valmistuin ensimmäiseltä LHA kurssilta ja olen tehnyt lääkehoidon arviointeja apteekkikentällä vuodesta 2013 lähtien. Lääkehoidon arviointien tekeminen on lähellä sydäntäni ja olen päässyt aikaisemmassa apteekkityössäni kehittymään lääkehoidon arvioinnin asiantuntijana. Lisäksi minulla on hyviä kokemuksia kentältä moniammatillisen yhteistyön kehittämisestä ja apteekin palvelujen viemisestä hoivapuolelle. Sairaanhoitaja opintojeni myötä aloin paremmin ymmärtämään, kuinka arvokasta osaamista apteekkikentällä on, mutta ongelmana on se, ettei sitä osata oikein hyödyntää.
Itselleni oli pysäyttävä hetki, kun kerroin lääkehoidon arviointi palvelusta terveysaseman lääkäreille. Siellä innostuttiin tästä niin paljon, että minulta kysyttiin heti voinko suositella tätä palvelua omille potilailleni. Vastaukseni oli, että ehdottomasti voitte suositella lääkehoidon arviointipalvelua. Lääkehoidon arviointi palvelu nähtiin heti lisäarvona ja työkaluna helpottamaan heidän omaa työtänsä. Apteekkialalla tarvitaan ehdottomasti enemmän verkostoitumista ja kumppanuuksien rakentamista, jotta apteekit saadaan paremmin osaksi terveydenhuollon palveluja.
Mennään itse apteekkityöhön, jossa tarvitaan lisää pitovoimaa ja vetovoimaa. Oma näkemykseni on, että tarvitaan ehdottomasti syvällisempää LHA osaamista, jotta alalle kouluttautuneet farmasistit pysyisivät apteekkityössä pidempään. Omasta kokemuksesta voin todeta, että olisin hyvinkin voinut vaihtaa alaa viiden farmaseuttina työskentely vuoden jälkeen, mutta LHA koulutuksen avulla sain lisää sisältöä ja vaihtelevuutta apteekkityöhön. Muistan vielä hyvin sen, kuinka innostuin tekemään arviointeja ja järjestin infoesityksiä lääkehoidon arviointi palvelusta eri kyläyhdistysten ja eläkeläisten tapahtumissa.
Lääkehoidon arviointi osaamisen kehittyminen oli itselleni tärkeä osa oman ammatti-identiteetin rakentumisessa. Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuus kehittyy vain tekemällä arviointeja ja heittäytymällä asiakkaan haastattelutilanteisiin. Lääkehoidon arviointi haastattelussa tarvitaan jatkuvaa havainnointia ja oivaltamista. Tiedän, ettei ensimmäisen arvioinnin tekeminen ole helppoa ja siinä voidaan mennä kauaksi omalta mukavuusalueelta. Meidän perinteisellä LHA Old School koulutuksen avulla pystymme madaltamaan tätä ensimmäisen arvioinnin tekemisen tuskaa. Lopuksi vielä toivotan kaikki uudet opiskelijat rohkeasti mukaan, tule aloittamaan matkasi lääkehoidon arvioinnin asiantuntijaksi kanssamme. Aloitamme koulutuksen lähiopetuksella Kuopiossa 14-15.9.2023. Meillä on koulutuksessa kolme kahden lähipäivän opintojaksoa ja kaksi kahden päivän opintojaksoa, joihin on mahdollista osallistua myös etänä. Halutessaan kaikkiin opetuksiin voi osallistua lähiopetuksena, aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina. Lisätietoja: LHA Old School – lääkehoidon arviointi 20 op | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)
Juha Marjala on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Juha on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä.
Havahduin! Selailin lokakuun alussa tyomarkkinatori.fi (aikaisemmin mol.fi) sivuston työpaikkailmoituksia hakusanalla farmaseutti. Työpaikkailmoituksia löytyi noin sata ilmoitusta, mietin että mitä nyt tapahtuu? Minkälaisia työsopimuksia on tarjolla ja missä? Tarkemman analysoinnin ja tsekkauksen jälkeen sanoisin, että osittain tämä suuri ilmoitusten määrä johtuu vuokrafirmoista. Lisäksi huomasin, että laajasti ympäri Suomea löytyi näitä avoimia työpaikkoja. Näistä kaikista ilmoituksista noin 60 prosenttia oli kokoaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia ilmoituksia. Vuokrafirmojen hakuilmoituksia oli noin 20 prosenttia kaikista ilmoituksista ja minut yllätti myös se, että tässä oli jopa viiden eri yrityksen ilmoituksia. Kilpailu hyvistä työntekijöistä on selvästi kovaa apteekkialalla. Tästä syystä kannattaakin ehdottomasti panostaa enemmän ilmoituksiin ja osassa ilmoituksia tarjotaankin esimerkiksi työsuhdeasuntoa tai lukee teksti, että avustamme asunnon löytämisessä paikkakunnalta.
Näissä työpaikkailmoituksissa näkyy mielestäni ihan liian vähän työntekijän näkökulmia. Monesti se miten päätyy tietylle paikkakunnalle töihin, liittyy toki paikkakunnan vetovoimaan tai harrastusmahdollisuuksiin. Paljon riippuu myös siitä, onko työntekijällä jo perhettä ja se miltä paikkakunta näyttää esimerkiksi lapsiperheen suuntaan. Toisaalta hyvä työyhteisö ja työilmapiiri ovat sellaisia tekijöitä, jotka saavat työntekijän pysymään paikkakunnalla. Lisäksi itselleni ja monelle muullekin on varmasti tärkeää, että työssä pääsee kehittämään omaa osaamistaan ja tarvittaessa kouluttautumaan. Joskus se voi olla jokin pienikin koulutus, joka antaa sisältöä työelämään ja innostaa kehittämään omaa osaamistaan. Mieleeni tulee heti tämä ensimmäistä kertaa järjestettävä meidän Jatkuvan oppimisen keskuksen sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen kanssa yhteistyössä järjestettävä Näy ja vaikuta verkossa – someseminaari farmasian ammattilaisille 12.1.2023 | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi) seminaari. Koulutus antaa hyviä valmiuksia ja vinkkejä somen tehokkaampaan hyödyntämiseen.
Havainnollistan vähän apteekkia työpaikkana ja itse olen ajatellut apteekin työyhteisöä aina jääkiekkojoukkueen kautta. Jääkiekkojoukkueen roolit kuvaavat hyvin apteekkikenttää. Apteekkari on yleensä se joukkueen valmentaja, joka ohjaa ja kannustaa joukkueensa aina vaan parempiin suorituksiin. Hänellä on monesti apuna proviisori, joka puolestaan voi toimia apuvalmentajan roolissa tai vaihtoehtoisesti myös kentällä osana joukkuetta. Farmaseutit puolestaan tekevät töitä kentällä, välillä painetaan hommaa hyökkäyspäässä (käsikaupan puolella) ja välillä puolustuspäässä (reseptipuolella). Viimeisempänä maalivahdin roolissa toimivat tekniset työntekijät. He varmistavat viimeisenä, että hommat pyörivät (kiekko ei mene omaan maaliin) ja logistiikka pelaa. Kaikki nämä roolit ovat kokonaisuuden kannalta keskeisiä ja hyvällä joukkueella dynamiikka on kunnossa.
Joukkue voi kulkea voitosta voittoon ja kaikki sujuu hienosti. Joskus voi kuitenkin tulla loukkaantumisia ja se joukkueen kantava voima voi olla sivussa pidemmänkin ajan. Parhaassa tapauksessa neljännen ketjun ”Teemu” tulee, nostaa tasoa ja ottaa homman haltuun, jos sille Teemulle annetaan mahdollisuus. Näin se menee monesti käytännön työelämässäkin, jollakin työntekijällä voisi olla piilevää osaamista tai haluja ottaa isompaa roolia sekä vastuuta joukkueen pärjäämisestä. Voi kuitenkin olla, ettei siihen tule mahdollisuutta ja silloin ei saada joukkueesta irti kaikkia tehoja. Lisäksi valmentajan tulisi osata tunnistaa nämä tilanteet ja tarvittaessa lähettää pelaajia harjoitusleirille eli koulutuksiin. Tällöin pelaajan ura saa sopivasti boostia ja hän venyy kentällä yhä parempiin suorituksiin. Joukkueen kannalta pahimmassa tapauksessa tämä piilevä kyky saa itselleen hyvän tarjouksen ja vaihtaa joukkuetta yllättäen kesken kauden.
Olen tässä syksyn mittaan harrastanut itsereflektointia ja pohtinut mitkä tekijät olisivat saaneet pitämään motivaation yllä apteekkityössä. Varmasti joku laajempi koulutuskokonaisuus olisi saanut minut sitoutumaan apteekkityöhön ja koulutukseen. Näistä meidän koulutuksistamme oma suosikkini on geriatrisen lääkehoidon asiantuntija koulutus Geriatrisen lääkehoidon asiantuntijakoulutus 20 op | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi). Tästä koulutuksessa on monipuolinen kattaus minua kiinnostavia aiheita, kuten palliatiivinen lääkehoito ja turvallisen lääkehoidon toimintakulttuuri.
Jatketaan jääkiekkotermeillä, itselleni osui lopulta viimekeväänä ”drafti”. Siinä pääsin näyttämään omaa osaamistani ja esiintymistaitojani monipuolisesti, osasin suhtautua sopivalla asenteella siihen itse tilaisuuteen ja näin mitä mahdollisuuksia ”joukkueen” vaihdolla voisi minun uralleni. Voin vilpittömästi sanoa, että hoitovapaalla ollessani työpaikkailmoitusten selailu ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tässä olikin pitkälti kyse sattumasta, koska kuulun Facebookissa ryhmään Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijat ja nykyinen kollegani Ville linkitti työpaikan hakuilmoituksen sivulle. Muistan vielä hyvin tilanteen, olin juuri saanut tyttären nukutettua vaunuihin ja rentouduin viereiseen riippukeinuun, avasin kännykän lukitusnäytön ja siinä se ilmoitusviesti oli. Tämä pysäytti minut ja sai pohtimaan asiaa. Laitoin heti vaimolleni linkin hakuilmoitukseen, että katso nyt tuli mielenkiintoinen työmahdollisuus vastaan ja hakisinko? Prosessointi itselläni kesti kuitenkin vielä useita päiviä ja vaimolta tuli kannustusta, että hae ihmeessä, jos vähänkään kiinnostaa. Lopulta oli ihan selvä asia, etten voi sivuttaa tätä mahdollisuutta. Päätyminen valinnan ensimmäiselle sijalle oli itselleni pieni yllätys, vaikka tiedostin omat mahdollisuuteni.
Tässä sitä nyt sitten ollaan Jatkuvan oppimisen keskuksella töissä ja pelataan ihan eri liigassa. Nyt teen ihan eri hommia ja tekeminen on monipuolista. Tärkeintä tässä nykyisessä työssäni on, että saan laittaa itseni täysillä likoon joka otteluun. Onhan se selvä homma, että kun hyppää eri sarjaan, niin annan näyttöjä samalla ja vakuutan kollegani omalla osaamisellani. Nykyinen joukkueeni on tullut tässä syksyn mittaan tutuksi ja hienosti olen saanut tukea omilta ketjukavereilta. Tässä on myös samalla vähän jo viritelty yhteistyökuvioita toisten kentällisten kanssa ja yritetään auttaa heitä eteenpäin. Marraskuun kehittämispäivät veivät kyllä meidän joukkuettamme eteenpäin ja on meillä vaan hieno porukka Jatkuvan oppimisen keskuksella. Itselläni saldona on nyt pari onnistumista ja tästä on hyvä jatkaa kevät kaudelle.
Yhteenvetona joukkueena ajattelu vie työyhteisöä eteenpäin ja valmentajan pitää pyrkiä huomioimaan yksilöt, jotta joukkueella menisi hyvin. Työntekijät ovat apteekin tärkein voimavara ja viihtyisä työympäristö on oleellinen asia sekä on tärkeää myös muistaa antaa sopivasti tunnustusta hyvistä suorituksista. Täydennyskoulutukset voisivat olla yksi tekijä, jolla saadaan apteekkien vetovoimaa työpaikkana ylläpidettyä. Toinen vetovoimatekijä voisi olla ehdottomasti monipuolisissa työtehtävissä, apteekkien pitäisi pyrkiä hyödyntämään enemmän esimerkiksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntija osaamista. Näkisin hyvänä mahdollisuutena tiiviimmän yhteistyön julkisen terveyden huollon ja yksityisten hoivakotien kanssa. Apteekkien osaaminen pitäisi pyrkiä tuotteistamaan ja myymään sitä osaamista yhteistyökumppaneille. Apteekkien kannattaisi ehdottomasti yrittää hyödyntää enemmän sosiaalista mediaa ja pyrkiä käyttämään sitä myös yhtenä rekrytointikanavana. Voin vain omasta kokemuksestani todeta, että somessa kannattaa olla mukana ja suhtautua avoimin mielin tulevaisuuden haasteisiin. Mielenkiintoisessa murroksessa kyllä apteekkiala elää tällä hetkellä ja tuleville farmaseuteille on varmasti tarvetta työelämässä.
Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä.
Itselläni on työurani aikana tullut hetkiä, jolloin olen tarkastellut kriittisesti omaa urakehitystäni ja miettinyt, miten saisin työntekoon lisää imua sekä mielenkiintoisia uusia haasteita. Kolmen vuoden farmaseuttina työskentelyn jälkeen apteekissa mietin, miten kehittäisin itseäni. Sopivasti meillä oli silloisen työnantajani kanssa kehityskeskustelu ja hän nosti esille Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksen, kiinnostaisiko tämä. Hyvin nopean pohdinnan jälkeen olin heti kiinnostunut koulutuksesta. Tiesin ettei asiakkaan syvällisempi kohtaaminen ja hyvän vuorovaikutuksen rakentaminen ole välttämättä helppoa. Ajatuksena minulla oli kuitenkin, että laitan itseni vähän epämukavuusalueelle, jotta voin kehittyä asiantuntijana ja saan työtehtäviini uutta mielenkiintoista sisältöä.
Se oli joulukuussa 2012, kun aloitin ensimmäisessä lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa Itä-Suomen yliopiston Aducatessa. Koulutus rakentui silloin viidestä kahden päivän lähijaksosta, meillä oli hyvä ja kannustava porukka, sekä hyvät kouluttajat. Koulutuksen aikana jo huomasin, että tulinkin hyvin juttuun lääkehoidon arviointi asiakkaiden kanssa ja lääkehoidon arviointi oli mielenkiintoista sekä kehittävää tekemistä. Alkuaikoina ensimmäisiä arviointeja tehdessäni saatoin kesken yönkin herätä unesta ja huomata, että miten muuttaisin tätä lääkitystä tai että mikä tässä lääkityksessä voisi olla ongelmana. Vuosi Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa meni todella nopeasti ja vaadittavat arvioinnit sain kasaan nopeasti. Lisäksi asiakkaat ja paikkakunnan lääkärit suhtautuivat positiivisesti uuteen apteekin palveluun. Sain tämän koulutuksen myötä merkittävästi intoa apteekkityöhöni ja pääsin kehittymään lääkehoidon arvioinnin asiantuntijana.
Jälkikäteen olen pohtinut, miksi kaikki sujui koulutuksessa niin jouhevasti. Varmasti siihen vaikutti merkittävästi juuri tämä lähiopetus ja vertaistuki kanssaopiskelijoilta. Muistan, että keskustelimme lähijaksoilla arvioinneista ja siitä, kuinka itse kullakin homma etenee. Nyt olemme tarjoamassa LHA Old School lääkehoidon arviointi koulutusta, tähän koulutukseen olemme ottaneet vanhasta koulutuksesta mukaan tiiviimmän opiskelijoiden ohjauksen ja osa opiskelusta tapahtuu lähiopetuksena. Olen mukana koulutuksessa toisena opettajana, mikäli saamme tarvittavan määrän opiskelijoita kurssille.
Apteekkityössäni sain säännöllisesti arviointiasiakkaita ja pääsin kehittämään osaamistani. Huomasin, että arviointien tekeminenkin alkoi sujumaan tietyllä rutiinilla, enkä enää heräillyt öisin pohtiessani asiakkaiden arviointeja. Muutaman vuoden jälkeen pohdin uudelleen omaa urakehitystäni, miten voisin syventää osaamistani. Hoivapuolen osaaminen alkoi kiinnostaa. Laitoinpa jopa yhden työhakemuksenkin vanhustenkoti yhdistyksen toiminnan johtajan tehtävään, mutta en tullut valituksi pelkällä farmaseutin kokemuksella. Sitten vuonna 2019 tuli paikkakunnalleni hyvä mahdollisuus opiskella joustavasti monimuotototeutuksella sairaanhoitajaksi, tartuin tilaisuuteen ja pääsin opiskelemaan. Minulla oli jo sen verran pitkä apteekkiura takana, että pystyin hyödyntämään aikuiskoulutustukea erityisesti sairaanhoitajaopintojen palkattomiin pakollisiin harjoitteluihin. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuoden 2021 joulukuussa.
Sairaanhoitajaopintojeni aikana huomasin, kuinka paljon farmaseuttista osaamista arvostetaan hoivapuolella. Esimerkiksi lääkäreiltä keskussairaalassa harjoittelussa sain palautteena, että onpa sinulla mielenkiintoinen koulutustausta yhdistelmä. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa itsekin aloin ymmärtämään, että sairaanhoitajan tutkinnon kautta minulle aukeaa ihan uudet uramahdollisuudet. Todellakin vaihtoehtoja olisi monia verrattuna pelkkään farmaseutin koulutustaustaan. Meillä käytiin sairaanhoitaja opintojeni aikana myös kotona syvällisiä keskusteluja lasten kanssa, miksi isä opiskelee? Heistä se oli hauskaa, kun he aloittivat koulunkäynnin ja samalla isäkin oli opiskelija. Silloinkin sain myös selittää lapsille, että tämän opiskelun kautta minulle voi joskus tarjoutua tilaisuus tehdä muutakin työtä. Heistä se oli todella hienoa, kun kävin opintojeni aikana useissa eri harjoitteluissa esimerkiksi terveysasemalla ja keskussairaalassa. Tiedän, että koulussa kerrottiin kavereille ylpeänä, missä olin milloinkin töissä. Oli todella hienoa olla esikuvana omille lapsille ja huomata, kuinka tarkasti he tekevät havaintoja omista vanhemmistaan. Minusta tuntuu siltä, että meidän perheemme vanhimmat lapset (nyt 8- ja 9-vuotiaat) ymmärtävät jatkuvan oppimisen merkityksen minun opiskelujeni ja urapolkuni kautta.
Elämässä kannattaa olla rohkea ja välillä pitää uskaltaa mennä epämukavuusalueille, jotta voit kehittyä asiantuntijana. Monesti se on myös niin, että itse ei välttämättä ymmärrä, eikä osaa arvostaa tarpeeksi omaa osaamistaan. Joskus joku toinen voi sanoa sen ääneen ja sitten itsekin oivaltaa, että tosiaan minähän osaan tämän ja tämän sekä olenpa hyvä tässä. Työelämässä kannattaa muistaa sanoa kollegoille ääneen kehuja aina silloin, kun siihen on aihetta. Se piristää päivää, motivoi ja auttaa jaksamaan työelämän haasteissa. Sairaanhoitaja opiskelijana olin harjoittelussa terveysaseman päivystyksessä ja avustin pienissä kirurgisissa operaatioissa, sieltä minulla jäi erityisesti mieleen se, kun lääkäri muisti aina kiittää avusta henkilökohtaisesti. Niinkin pieni asia, kun kiitoksen sanominen voi viestiä työyhteisössä sitä, että arvostaa työkaveria. Nämä pienet asiat lujittavat työyhteisöä ja tekevät työyhteisöstä tiiviin. Viihdyin erittäin hyvin tuolla päivystyksessä, vaikka välillä päivät venyivät ja henkisesti työ oli välillä raskasta.
Mennään vielä itse aiheeseen, farmaseutin urapolkuun! Onko sitä? Itse ajattelin pitkään, että kun kerran on farmaseuttina apteekissa niin eipä siellä työnkuva hirveästi muutu ja ura on siinä. Innostuin kuitenkin kouluttautumaan ja sitten ajattelin, että nytpähän kerään osaamista opiskelun kautta ja ehkä se ura ei ollutkaan tässä. Toiveena jo opiskelujen aikana minulla oli se, että joskus löytäisin sellaisen työtehtävän, jossa pystyisin monipuolisesti käyttämään osaamistani. Lopulta löysinkin sellaisen työpaikan Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta, joten sanoisin että farmaseutin urapolku on mahdollinen. Joskin sen löytäminen vaatii tiettyä luovuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Tässä työssä on myös se hienoa, että pääsen kehittämään omaa osaamistani monipuolisesti ja kehittelemään uutta. Opiskelen parhaillaan kurssia Pedagogiikan osaamista terveysalan asiantuntijoille. Saan siitä hyvin valmiuksia opettamiseen ja siitä voisi olla hyötyä myös tulevaisuudessa, jos minun tarvitsee joskus esimerkiksi perehdyttää uutta työntekijää tai ohjata opiskelijaa.
Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Juha on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä. Juha vastaa myös sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen koulutuksen reseptiopin opinnoista ja Juha on sitä kautta innostunut opettamisesta.
Elämässä tulee tehtyä valintoja, jotka ohjaavat meitä eteenpäin. Jälkikäteen vasta näkee mihin nämä valinnat ovat meidät johdattaneet. Itse olen ollut rohkea ja tehnyt nopeita päätöksiä, jotka nyt jälkeenpäin tarkasteltuna näyttäytyy siten, että juuri näinhän sen pitikin mennä. Aika ajoin kannattaa miettiä, mitä haluan omalta uraltani ja elämältäni. Se, että asioita on jo miettinyt auttaa tekemään päätöksen hetkellä oikeita ratkaisuja. Pystyn laskemaan työurani kannalta tärkeimmät päätökset yhden käden sormilla.
Olen syntynyt Savukoskella Itä-Lapissa, käynyt kouluni lukioon asti siellä. Sain siellä hyvin yksilöllistä opetusta ja osaan arvostaa pienen ryhmän tuomia etuja opiskelussa. Meitä oli onneksi kuitenkin kaksi, jotka kirjoittivat lukiosta pitkän matematiikan. Kannustettiin toinen toisiamme ja kilpailimme osaamisessa koko lukion ajan, näin pääsimme erinomaisiin tuloksiin ylioppilaskirjoituksissa. Olen aina pitänyt numeroista ja tykkään niitä pyöritellä. Päätös numero yksi lähdin Helsingin yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen matematiikkaa syksyllä 2004. Sen jälkeen kävin varusmiespalveluksen vuoden 2005 aikana. Armeijan jälkeen minulla olikin sitten patoutunutta opiskeluintoa ja aloitin lisäksi farmasian opinnot syksyllä 2006.
Valokuvaaja Jere Alén Kuopio
Farmasian opiskelijana tein seuraavan tärkeän päätöksen vuonna 2009, viimeisessä harjoittelussa aukesi tilaisuus sopia kesätöistä. Kemijärvellä olin harjoitteluissa, kun siellä töissä oleva proviisori sai apteekin Evijärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Innokkaasti lähdin uuteen paikkaan ja sieltä löysin tulevan puolisoni. Nykyään asumme Suomussalmella ja meillä on kolme lasta. Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijaksi opiskelu Itä-Suomen yliopiston Aducatessa 2012–2013 oli seuraava iso askel urallani. Apteekkarin kanssa käymissä kehityskeskusteluissa tähän aukeni minulla hyvä mahdollisuus, jonka käytin hyväkseni.
Sairaanhoitajaksi päädyin todellakin sattuman kautta ja se vasta olikin nopea päätös. Vuonna 2019 minulla oli tulossa täyteen 10 vuotta farmaseuttina, kävin reflektointia mitä haluan uraltani ja miten voisin kehittyä. Samaan aikaan Kajaanin ammattikorkeakoulu ilmoitti Innovative Nurse hankkeesta, jossa koulutettaisiin sairaanhoitajia Suomussalmella. Sitten sattui yhtenä maaliskuun päivänä haasteellinen asiakas, joka antoi todella tiukkaa palautetta hyvinkin pienestä asiasta. Hän oli hakenut minulta insuliinikyniä edellisenä syksynä ison ja pienen paketin, pienemmässä paktissa oli huonommat päiväykset ja hän oli jättänyt sen käyttämisen myöhemmäksi. Niinpä kaksi insuliini kynää ehti mennä vanhaksi. Täytin heti sen asiakkaan jälkeen hakupaperit sairaanhoitajaksi, enkä ole jälkeen päin päätöstä katunut.
Viimeisin iso päätös oli hakea Jatkuvan oppimisen keskukselle lääkealan suunnittelijaksi ja oli hienoa, että minut valittiin. Minulla on nyt reilu kuukausi takana työskentelyä täällä. Olen päässyt luomaan uutta kehittelemällä uusia koulutuksia, opettamaan reseptioppia, tehnyt opiskelijoita varten tallenteita ja pyörittelemään numeroita laskiessani tarjouksia. Täällä pääsen käyttämään kaikkea osaamistani monipuolisesti ja pääsen haastamaan itseni joka päivä. Olen erittäin innostunut tästä mahdollisuudesta ja vahvuutena näen tämän oman monipuolisen koulutustaustani. Moniammatillinen yhteistyö ja sairaanhoitajien lääkealan osaamisen kehittäminen on tavoitteita, joihin pyrin uusilla koulutuksilla vastaamaan. Toisaalta mietin myös mitä sairaanhoitajien osaamista voisin tuoda farmasistien puolelle. Voi olla, että myös tästä löytyy hyviä koulutuksien aiheita tulevaisuudessa.
Bloomin taksonomian tasojen 1-6 (muistaminen ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, arvioiminen ja luominen) avulla voin peilata minkä tasoista osaamista voin odottaa koulutettavilta opiskelijoilta ja miten asetan tavoitteet osaamiselle koulutuksen jälkeen. Toisaalta tämän avulla myös ymmärrän, että aikaisemmin olen apteekkiurallani liikkunut lääkehoidon arviointeja tehdessäni korkeintaan arviointitasolla. Nyt olen luomassa uutta kehittelemällä terveysalan lääkelistan tarkistuskoulutusta. Huomaan, että koulutusta suunniteltaessa minun täytyy ymmärtää asiakkaan näkökulma ja heidän tavoitteensa koulutukselle. Lisäksi opiskelijoiden näkökulma on hyvä ottaa huomioon, miten tämä koulutus vastaa ja kehittää heidän osaamistaan. Lopuksi pitää kehitellä mittarit, joilla voidaan arvioida koulutuksen vaikuttavuutta ja sitä mitä saatiin aikaiseksi. Näitä eri näkökulmia yhdistelemällä ja vastaamalla kysymyksiin miksi opetan tätä ja mitä hyötyjä tällä koulutuksella on saan aikaiseksi vaikuttavan koulutuksen työelämän tarpeisiin.
Kannustan kaikkia tekemään rohkeasti päätöksiä omassa elämässänne, aina ei voi tietää heti onko päätös oikea. Yleensä sen näkee vasta vuosien jälkeen ja ymmärtää miten juuri tämä on vienyt minua eteenpäin. Joskus se voi olla yksittäinen koulutus, minun tapauksessani esimerkiksi lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutus oli sellainen. En muuten olisi nyt tässä tehtävässäni Jatkuvan oppimisen keskuksella. Kannattaa olla avoimena ja aina jos tule hyviä tilaisuuksia lähteä mukaan oppimaan uutta niin ehdottomasti suosittelen. Ymmärrän, että näihin laajempiin koulutuksiin voi liittyä myös taloudellista riskiä omasta toimeentulosta. Jokaisen tulee arvioida asiaa omista lähtökohdistaan, mutta silti yleensä ottaen opiskelu kannattaa aina. Itse olin sairaanhoitaja opintojeni aikana palkattomilla opintovapailla, mutta laskeskelin että ensinnäkin koulutus antaa minulle mahdollisuuksia tehdä uusia valintoja työuralla ja toiseksi saan uuden oppimisen kautta mielenkiintoista sisältöä elämääni. Opiskelu ja itsensä kehittäminen on pitkäjänteistä tekemistä, ehkä juuri siitä syystä myös kestävyysurheilu on lähellä sydäntäni. Vapaa-ajalla ultrajuoksuissa olen saanut haastaa itseni myös fyysisesti ja sieltä olen saanut huikeita onnistumisen tunteita esimerkiksi suoriutumalla Ylläs-Pallas-Hetta reitiltä maaliin 130km matkalla.
Juha on Jatkuvan oppimisen keskuksella lääkealan suunnittelijana, joka innokkaasti heittelee ideoita ja suunnittelee uutta. Juha on koulutukseltaan Farmaseutti, Sairaanhoitaja (AMK) ja lääkehoidon arvioinnin asiantuntija. Rationaalinen lääkehoito ja moniammatillisen yhteystyön kehittäminen on lähellä Juhan sydäntä. Juha vastaa myös sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen koulutuksen reseptiopin opinnoista ja Juha on sitä kautta innostunut opettamisesta.
Mitä tapahtuu? Mitä ihmettä me voimme tehdä? Korona-aika laskeutui Suomeen, hetkeksi pysähtyi kaikki. Jouduimme siirtämään, sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaamme, joskus myös kantapään kautta. Koulutuksen järjestäjänä, onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli joko jo verkossa tai saimme sen pyörähtämään sinne sutjakkaasti.
Pohdimme, miten reagoida nopeasti ja samalla tuoda esille ajankohtaisia koulutusratkaisujamme tilanteen nostaneisiin tarpeeseen. Olla apuna! Ratkaisu oli lähellä ja ydinosaamistamme; koulutetaan, mutta tehopaketteina ja verkossa. Päätimmekin kutsua kaikki halukkaat #AducateLIVE – virtuaalisille aamukahveille.
Torstaiaamujen kolmenvartin #AducateLIVE kasvatti nopeasti suosiota ja ajankohtaista kuumaa teemaa nautti kanssamme linjoilla parhaillaan yli 200 kuulijaa, tähän mennessä ilmaiset virtuaaliset kahvit ovat kiinnostaneet jo yli 1200 innokasta!
Mitä sitten?
Oli erityisen hienoa huomata, että saimme jaettua hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa mm. riskienhallinnasta, resilienssistä, tietoisuustaidoista, johtamisesta, tietosuojasta ja työlainsäädännöstä sekä dialogin merkityksestä työyhteisössä. Yksinäisyys elämän muutoskohdissa sai suuren joukon hiljentymään ja pohtimaan vakavaa aihetta. Huippuasiantuntijat johdattivat osallistujat ajankohtaiseen teemaan ja saimme vieraiksi entisiä opiskelijoita, yhteistyökumppaneita, kouluttajia ja omia asiantuntijoitamme. Live-tilaisuutemme antoi mahdollisuuden pysähtyä ja prosessoida itseään ja omaa työtään.
Palaute oli varsin myönteistä. Kiitosta saimme erityisesti juuri napakkuudesta ja käytännönläheisyydestä. Opimme kevään aikana, että poikkeustilanteessa aika todellakin on rajallista ja ytimeen on mentävä nopeasti ja tarkka-ampujan taidolla.
– Jälleen Itä-Suomen yliopisto on edellä aikaansa! Huipputyötä.
– Ytimekäs ja hyvä esitys, asiasisältö mainiosti rakennettu. Vastasi odotuksia. Kiitos leppoisista, mutta informatiivisesta kahvihetkestä.
– Pieni pysähdys aamulla mielenkiintoisen ja ajankohtaisen asian äärelle.
Ajankohtaiset teemamme ja selkeät esimerkit saivat kehuja, vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja mikä tärkeintä sisältömme avautui suurelle yleisölle ja tilaisuudet koettiin myös oivaksi hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja virkistäytyä sopivana ajankohtana. Tärkeänä huomiona eräs asiakas nosti, miten maksuttomuus on mahdollistanut tiedon helpon saannin ja miten loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet.
Mitä nyt?
Iloisena ja innokkaana ilmoitankin, yleisön pyynnöstä kahvit jatkuvat syys-lokakuussa. Syksyllä sukellamme mm. teemoihin: Kokeilukulttuurin johtaminen ja Lääkitysturvallisuus 2020: tulipalojen sammuttelusta ennakointiin.
Kevään viimeiset kahvit nautimme ennen juhannusta torstaina 18.6., jolloin vieraaksemme saamme UEF:n työelämäprofessori Reijo Karhisen ja EMBA alumnimme, Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satulin. Keskustelu syventyy johtajuuden oppeihin poikkeustilanteessa ja ennen kaikkea ajatuksiin työhyvinvoinnin kannalta, miten lomien kynnyksellä pääsee vapauttamaan ajatuksensa tilanteesta/stressistä ja sen jälkeen suuntaamaan syksyn haasteisiin.
– Koska aina ei ole rahaa osallistua maksullisiin koulutuksiin, ilmaiset aamukahvit ovat mahdollistaneet tiedon helpon saannin. On myös ollut tosi hienoa, että loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet. Aamukahvit ovat kaiken kaikkiaan olleet erittäin hyödyllisiä ja toivoisinkin, että näitä voitaisiin jatkaa myös syksyllä. Hieno ajatus ja hyvää työtä!
Kesälomalainen kävelee paljain jaloin uimarannalla nauttimassa kirkkaasta auringonvalosta, harvinaisesta hellekelistä ja mukavasti viilentävästä tuulen vireestä. Yhtäkkiä nautinnollinen ja rento fiilis katoavat yhtä nopeasti kuin hellekelit Suomen kesästä, kun jalkapohjaa vihlaisee ikävästi; lasinsiru on viiltänyt jalkapohjaan ohuen mutta kirvelevän haavan. Onneksi repussa sattuu olemaan laastareita ja jalka saadaan paikattua kuntoon. Ennen kävelyn jatkamista lomalainen poimii lasinsirut hiekan seasta roskiksen puolelle.
Kuva:Christopher Sardegna, Unsplash
Kun jotain ikävää tapahtuu, reagoidaan akuuttiin ongelmaan ripeästi, jotta tilanne ei pahene. Kun akuutti tilanne on ohi, koitetaan selvittää miten ja miksi niin pääsi tapahtumaan, jotta harmillinen tilanne ei ainakaan uusiutuisi. Tai näin ainakin pitäisi tapahtua. Tätä kutsutaan riskienhallinnaksi. Tapahtuuko näin lääkityspoikkeaminen kanssa?
Esimerkiksi jos potilaalle annetaan vahingossa vanhentunutta lääkettä, pysähdytäänkö tilannetta analysoimaan: miksi näin kävi ja miten tilanne eteni? Vai hävitetäänkö vanha lääke ja tilataan uusi tilalle seuraavaa kertaa varten?
Lääkehoidon poikkeamien ja läheltä piti -tilanteiden kanssa on tärkeä olla avoimia ja dokumentoida ne selkeästi, jotta ikäviltä tapahtumilta voitaisiin välttyä jatkossa. Itsessään pelkkä dokumentointi ei tietysti auta vaan raportit tulee käydä läpi säännöllisesti ajatuksella ja miettiä mitä niille voitaisiin tehdä. Dokumentoinnilla ja sen läpikäynnillä en toki tarkoita syyllisten etsimistä, vaan tilanteen syyllistämätöntä analysointia ja prosessin selvitystä: mitkä tilanteet ja asiat johtivat tapahtumaan ja voisiko niitä kehittämällä välttää vastaavat ongelmat jatkossa. Ovatko esimerkiksi työohjeet ajan tasalla ja toimivatko kaikki työvälineet kuten niiltä odotetaan?
Hyssyttely ja ongelmien maton alle lakaisu ei ole ratkaisu. Pelottavimpia terveydenhuollon yksiköitä ovat ne, joissa todetaan että ”meillä ei tapahdu virheitä”. Virheitä sattuu joka yksikössä ja lasinsiruja löytyy joka rannalta, joten on vaarallista ummistaa niiltä silmänsä. Pelkän ongelman ”laastaroinnin” sijaan, pitäisi siis selvittää ongelman taustatekijät sekä korjata toimintaympäristöä ja -tapoja siten, että laastareita ei jatkossa tarvita samaan ongelmaan.
Lomalainen kaivaa repun uumenista viilentävää juomaa ja huomaa samalla myös sinne jemmatut sandaalit. Varmuuden vuoksi hän sujauttaa ne jalkaan loppuhaahuilun ajaksi, koskaan kun ei voi tietä mitä rannalla tulee vielä vastaan. Nyt ei mikään voi enää estää kesäpäivästä nauttimista! Kunhan nuo kaartelevat lokin turjakkeet eivät pommittaisi mitään yllätyksiä hellehattuun, mutta se on jo eri tarina.
Suomessa on tällä hetkellä useita eri tahoja, jotka järjestävät lääkehoidon arvioinnin (LHA) osaamista kehittävää koulutusta. ”LHA” kentästä on tullut villi ja nimikettä halutaan käyttää eri yhteyksissä. Tämän vuoksi haluan tuoda esille, mitä lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuus oikeastaan pitää sisällään.
Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuus ei tarkoita pelkästään kliinisen farmasian syvällistä osaamista vaan asiantuntijalla on kokemusta lääkehoidon arvioinnin moniammatillisen toiminnan rakentamisesta, moniammatillisessa tiimissä toimimisesta farmasistin (farmaseutti tai proviisori) roolissa sekä valmiudet toiminnan kehittämiseen.
Mitä nämä konkreettisesti tarkoittavat? Tarkastellaan vielä syvällisemmin asiaa käytännössä.
Lääkehoidon arvioinnin moniammatillisen toiminnan rakentaminen
Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija osaa kehittää ja rakentaa moniammatillisen lääkehoidon arviointi -prosessin omaan toimintaympäristöön. Hän tuntee toimipaikan toimet ja osaa lähteä rakentamaan tämän yhteyteen moniammatillista ja kustannustehokasta toimintamallia asiakaslähtöisesti. Tähän liittyy usein erilaisia tietosuojaan sekä potilaan asemaan ja oikeuteen liittyviä asioita, joita asiantuntijan tulee osata selvittää. Samalla tarvittavat suostumukset ja sopimukset turvaavat asiantuntijan aseman toimessaan. Aluksi voi joutua tekemään paljonkin selvitystyötä, mutta tämän jälkeen toiminta on selkeää kaikkien osapuolien kannalta.
Lääkehoidon arvioinnille on yleensä jokin syy, peruste tai kriteeri, joiden avulla potentiaaliset asiakkaat tunnistetaan, mutta nekin tulee määritellä toimintaympäristöön sopiviksi. Prosessin alkuvaiheeseen kuuluu oleellisena osana asiakkaan/potilaan ”rekrytointi”/ohjaaminen lääkehoidon arviointiin, sillä kriteerit eivät itsessään ohjaa potilaita palvelun piirin. Tässä voidaan ja kannattaakin hyödyntää eri alan ammattilaisia. Jotta tämä kaikki onnistuu, tarvitaan prosessin koordinointiin asiantuntija, joka hallitsee kokonaisuuden eri näkökulmista ja joka ymmärtää sisäisen ja ulkoisen markkinoinnin tärkeyden. Kun ns. taustatyö on valmis, syventyy moniammatillinen yhteistyö potilaan hyvinvoinnin parhaaksi.
Farmasistin rooli moniammatillisessa tiimissä
Suomalaisessa terveydenhuollossa farmasistin roolin, aseman ja osaamisen voidaan sanoa olevan vielä melko tuntematonta moniammatillisissa tiimeissä. Myös lääkehoidon ”arviointi” terminä voi joskus luoda vääränlaisia ennakkoluuloja toiminnasta. Lääkehoidon arvioinnin tarkoituksena ei ole kenenkään ammattiryhmän toiminnan arvostelu vaan moniammatillinen yhteistyö ja lääkehoidon kokonaisuuden kehittäminen potilaan parhaaksi. Moniammatilliseen toimintaan tarvitaan siis toimintamalleista ja toiminnoista riippuen eri terveydenhuollon ammattilaisia – erityisen tärkeänä lähi- ja sairaanhoitajien osaamista. Lääkäri vastaa aina lääkehoidon kokonaisuudesta ja tekee lopulliset päätökset tarvittavista lääkitysmuutoksista. Farmasistin roolina on olla lääkehoidon asiantuntija ja koordinoida lääkityksen turvallista toteutumista.
Lääkehoidon arviointi ei ole vain eri tietokantojen tulosten kopioimista. Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija arvioi omalla ammattitaidollaan tietokantojen tulosten kliinisen merkittävyyden aina asiakas- tai potilaskohtaisesti sekä koostaa näiden, muiden luotettavien tietolähteiden ja oman kliinisen farmasian ammattitaidon avulla yhteenvedon lääkärin päätöksenteon tueksi. Yhteenveto sisältää lääkehoidon arvioinnin huomiot ytimekkäästi ja kohteliaimmin kliinisesti merkittävyysjärjestyksessä: mitkä lääkitysmuutokset tulisi asiantuntijan mielestä tehdä akuutisti, mitkä seuraavalla vastaanottokerralla ja mitkä tulisi huomioida tulevaisuudessa lääkehoidon toteutuksessa. Lääkitysmuutosehdotuksista koostuvan yhteenvedon muoto riippuu monesti toimipaikasta ja toimintaympäristöstä. Kaikkia lääkitysmuutoksia ei voi tehdä kerralla eikä usein kannatakaan. Oleellista yhteenvedossa lääkärille on kuitenkin selkeä lääkitysmuutosehdotus ja tähän hyvä perustelu. Mahdollisten lääkärin tekemien lääkitysmuutoksien jälkeen asiantuntija huolehtii, miten tieto muutoksista kerrotaan asiakkaalle/potilaalle.
Lääkehoidon arvioinnin toiminnan kehittäminen
Lääkehoidon arviointien tarkoituksena on ennaltaehkäistä vääränlaisesta lääkityksestä aiheutuvia seurauksia ja kustannuksia sekä ylläpitää etenkin ikäihmisten mahdollisimman laadukasta elämää. Moniammatillinen toiminta ryhmäytyy vähitellen toimipaikkaan ja tämä vaati aluksi joskus ponnisteluja asiantuntijalta, jotta osaaminen saadaan näkyväksi. Lisäksi tarvitaan aktiivisuutta ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä entistä asiakas- ja potilaslähtöisemmäksi. Vaikka samat periaatteet toimivat arviointien pohjalla, ei toimintamallia voi kopioida suoraan toimintayksiköstä toiseen. Toimintamallien ja käytänteiden erilaisuudesta johtuen myös niiden vertailu ja vaikuttavuuden tutkiminen on haastavaa. Toiminnan kehittäminen yksikön tarpeisiin vaatii opitun ja osaamisen soveltamista käytäntöön, mikä on lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuuden ydin.
”Asiantuntijuus on korkeatasoista osaamista, jossa tiedot, taidot ja itsesäätely ovat syvällisesti yhdistyneet joustavaksi toiminnaksi ja joka kehittyy jatkuvasti. Asiantuntija toimii kokemuksen perusteella.”
On lauantai-ilta ja television äärellä jännitetään saunanraikkaana osuisiko miljoonapotti vihdoin kohdalle. Todennäköisyydet ovat pienet, mutta mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Vaikka ei jättipottia tänään tulisi, voisi pienempikin voitto yllättää, niitä sentään jaetaan enemmän. Pallot pyörivät arvontakoneessa ja alkavat tipahdella paikoilleen, vaikka ajatus päävoitosta tuntuu lähes mahdottomalta, silti vatsanpohjan perhoset alkavat hipsutella siivillään: jospa tänään kuitenkin lykästäisi?
Lottoa pelataan paljon, vaikka todennäköisyydet tiedetään pieniksi, lähes mitättömiksi. Koska voiton mahdollisuus tiedetään ja tunnistetaan, sitä tavoitellaan kuumeisesti. Melkein joka viikko joku lopulta pääpotin voittaakin.
Mitä jos kyse ei olisikaan kivasta rahapalkinnosta vaan epätodennäköisestä tapaturmasta? Uskotaanko sen voivan osuvan omalle kohdalle vai luotetaanko siihen, että eihän näin ole ennenkään käynyt? Terveydenhuollossa harvoin halutaan jättää mitään sattuman kaupaksi, mutta silti suunnitellusta poikkeavia tilanteita ilmenee ja tapahtuu myös potilaan hoidossa, niin ikäviä kuin mukaviakin.
Lääkityspoikkeamat terveydenhuollossa ovat kuin käänteisiä lottopotteja, joiden todennäköisyys on kuitenkin lottovoittoa suurempi (Veikkaus 2019, Ivanitskiy 2013). Niiden kohdalla ei kuitenkaan ole kyse pelkästään rahasta vaan myös potilaiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Useammin potilas kohtaa kuitenkin vähemmän vakavan, mutta silti haitallisen lääkityspoikkeaman. Potilas voi esimerkiksi saada pahemman infektion, kun antibiootti ei yhteisvaikutuksen myötä tehoakaan, tai kärsii kivusta epäonnistuneen kipulääkevalinnan myötä. Joskus harvoin jonkun epäonnisen kohdalle osuu ”pääpotti” eli vakava lääkityspoikkeama, joka johtaa vammautumiseen tai peräti kuolemaan, esimerkiksi liian vahingossa kymmenkertaistuneen syöpälääkeannoksen myötä. Ikäviä haittatapahtumia kohdatessa eivät raha-asiat paina puntarissa, mutta lääkityspoikkeamat aiheuttavat inhimillisen tuskan lisäksi myös paljon taloudellista vahinkoa (WHO 2017).
Jos kerran loton todennäköisyydet tunnistetaan ja mielletään mahdollisiksi saavuttaa, miksei sitten myös lääkityspoikkeamiin suhtauduttaisi samalla tavalla? On olemassa työkaluja ja suojauksia, joilla ikävien sattumien todennäköisyyksiä saadaan pienennettyä, joten niihin tulisi panostaa vähintään samalla intesiteetillä kuin joka lauantaiseen lottoarvontaan (Montesi&Lechi 2009). Se vaatii resursseja ja paneutumista toiminnan kehittämiseen, mutta nämä panostukset kannattavat paremmalla onnistumisprosentilla kuin lottoon sijoittaminen. Uhkapeli ei terveydenhuollossa kannata.
