Lottoa lauantaisin – potteja potilaille
On lauantai-ilta ja television äärellä jännitetään saunanraikkaana osuisiko miljoonapotti vihdoin kohdalle. Todennäköisyydet ovat pienet, mutta mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Vaikka ei jättipottia tänään tulisi, voisi pienempikin voitto yllättää, niitä sentään jaetaan enemmän. Pallot pyörivät arvontakoneessa ja alkavat tipahdella paikoilleen, vaikka ajatus päävoitosta tuntuu lähes mahdottomalta, silti vatsanpohjan perhoset alkavat hipsutella siivillään: jospa tänään kuitenkin lykästäisi?
Lottoa pelataan paljon, vaikka todennäköisyydet tiedetään pieniksi, lähes mitättömiksi. Koska voiton mahdollisuus tiedetään ja tunnistetaan, sitä tavoitellaan kuumeisesti. Melkein joka viikko joku lopulta pääpotin voittaakin.
Mitä jos kyse ei olisikaan kivasta rahapalkinnosta vaan epätodennäköisestä tapaturmasta? Uskotaanko sen voivan osuvan omalle kohdalle vai luotetaanko siihen, että eihän näin ole ennenkään käynyt? Terveydenhuollossa harvoin halutaan jättää mitään sattuman kaupaksi, mutta silti suunnitellusta poikkeavia tilanteita ilmenee ja tapahtuu myös potilaan hoidossa, niin ikäviä kuin mukaviakin.
Lääkityspoikkeamat terveydenhuollossa ovat kuin käänteisiä lottopotteja, joiden todennäköisyys on kuitenkin lottovoittoa suurempi (Veikkaus 2019, Ivanitskiy 2013). Niiden kohdalla ei kuitenkaan ole kyse pelkästään rahasta vaan myös potilaiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Useammin potilas kohtaa kuitenkin vähemmän vakavan, mutta silti haitallisen lääkityspoikkeaman. Potilas voi esimerkiksi saada pahemman infektion, kun antibiootti ei yhteisvaikutuksen myötä tehoakaan, tai kärsii kivusta epäonnistuneen kipulääkevalinnan myötä. Joskus harvoin jonkun epäonnisen kohdalle osuu ”pääpotti” eli vakava lääkityspoikkeama, joka johtaa vammautumiseen tai peräti kuolemaan, esimerkiksi liian vahingossa kymmenkertaistuneen syöpälääkeannoksen myötä. Ikäviä haittatapahtumia kohdatessa eivät raha-asiat paina puntarissa, mutta lääkityspoikkeamat aiheuttavat inhimillisen tuskan lisäksi myös paljon taloudellista vahinkoa (WHO 2017).
Jos kerran loton todennäköisyydet tunnistetaan ja mielletään mahdollisiksi saavuttaa, miksei sitten myös lääkityspoikkeamiin suhtauduttaisi samalla tavalla? On olemassa työkaluja ja suojauksia, joilla ikävien sattumien todennäköisyyksiä saadaan pienennettyä, joten niihin tulisi panostaa vähintään samalla intesiteetillä kuin joka lauantaiseen lottoarvontaan (Montesi&Lechi 2009). Se vaatii resursseja ja paneutumista toiminnan kehittämiseen, mutta nämä panostukset kannattavat paremmalla onnistumisprosentilla kuin lottoon sijoittaminen. Uhkapeli ei terveydenhuollossa kannata.
Ville Valkonen
Suunnittelija, proviisori