Luokanopettajia kouluttavassa yliopistokaupungissa on haasteellista saada virkaa kovin nopealla aikataululla. Kokemuksen lisäksi tarvitaan monipuolista koulutusta ja tämän tiedon valossa suuntasin opiskelemaan uutta sivuainetta Itä-Suomen avoimessa yliopistossa.
Pidän opiskelusta ja hetken aikaa työelämässä oltuani huomasin, miten monia asioita ei opetettukaan yliopistossa. Olen täydennyskouluttautunut ahkerasti luokanopettajaksi ja äidinkielenopettajaksi valmistumiseni jälkeen erilaisilla kursseilla ja muutamien kymmenien opintopisteiden opintokokonaisuuksilla. Kaikista täydennyskoulutuksista on jäänyt paljon eväitä opettajan työhön.
Erikoistuin opiskeluaikoinani alkuopetukseen sekä suoritin myös äidinkielenopettajan (suomi) opinnot. Suomen kieli on kuitenkin aika laaja oppiaine, jonka opetusta on yläkoululaisillekin useampi tunti viikossa. Uskon yhtenäiskoulujen määrän lisääntyvän tulevina vuosina ja mietin, mikä voisi olla sellainen oppiaine, jota olisi lukujärjestysteknisesti helpompi opettaa yläkoululaisille luokanopettajan tuntien lisäksi. Silloin havaitsin Itä-Suomen yliopistossa tarjolla olevan terveystiedonopettajan aineenhallintapätevyyteen tähtäävät opinnot.
Verkko-opinnot, valinnaisuus ja itsenäisyys
Opinnot pystyi suorittamaan kokonaan verkko-opintoina, mikä sinetöi päätökseni lähteä opiskelemaan niitä. Opiskelu sujui hyvin työnteon ohella, sillä opiskelun pystyi aikatauluttamaan omaan elämään sopivaksi. Aloitin opinnot tammikuussa 2021 ja perus- ja aineopinnot olivat valmiit maaliskuussa 2023. Suoritustahti oli siis noin 30 opintopistettä vuoteen, mikä ei tuntunut vielä liian kuormittavalta työnteon ohessa.
Opinnoissa oli paljon valinnaisuutta ja opintokokonaisuuteen sai valita itseä kiinnostavia kursseja. Toisaalta valinnaisuus mahdollisti myös keskittymisen sellaisiin osa-alueisiin, joista itsellä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta. Kursseja meni myös monipuolisesti syys- ja kevätlukukausilla, joten kursseja pystyi valitsemaan myös suoritusajankohtaa ajatellen. Oli hienoa, ettei kaikki kurssit menneet yhtä aikaa, vaan lukujärjestykseen pystyi valitsemaan sopivan määrän kursseja.
Perhe-elämän yhdistäminen opintoihin
Kahden vuoden aikana elämässä ehti tapahtua paljon ja maailmani mullisti syyskuussa 2022 perheeseemme syntynyt esikoispoika. Opinnoista oli tuolloin tekemättä vielä parikymmentä opintopistettä ja kuulin kommentteja, etten tulisi saamaan opintoja pitkään aikaan purkkiin. Poikamme on kuitenkin erinomainen nukkuja ja päiväunien aikaan sain opintoja tehtyä erinomaisesti. Opiskelu oli sitä kuuluisaa “omaa aikaa” ja ikään kuin harrastus, joka vei mennessään.
Päiväuniaikoijen lisäksi tein opintoja pari tuntia viikonloppuisin, kun perheen miesväki puuhasteli omia juttujaan. Opinnot eivät siis tuntuneet vauva-arjessakaan lainkaan kuluttavalta puuhalta, vaan mukavalta vastapainolta ihanalle vauvakuplailulle. Suurin syy siihen, että opiskelu oli pelkästään mukavaa, on varmasti se, että opinnot pystyi valitsemaan mielenkiinnonkohteiden mukaan sekä aikatauluttamaan melko vapaasti.
Osa kursseista meni vain tiettyinä ajanjaksoina ja olisin joutunut odottelemaan viimeisen kurssin aloitusta ja arviointia aina toukokuulle saakka. Työnhaku kuitenkin käynnistyi Joensuun seudulla maaliskuussa ja halusin kovasti pätevyyden CV:n jatkoksi. Otin yhteyttä viimeisten kurssieni opettajiin ja joustoa löytyi valtavasti! Sain suorittaa kurssit nopeutetulla aikataululla ja sain kuin sainkin opinnot purkkiin ajoissa. Olen todella kiitollinen heidän avuliaisuudestaan ja ymmärtäväisyydestään.
Mitä hyötyä opinnoista oli?
Kahden vuoden opiskeluaikana ehdin tehdä myös töitä ja vahvistaa mielikuvaani siitä, että olen ennemmin pienten oppilaiden opettaja. Voisi kysyä, menikö aineenopettajaopinnot siis hukkaan, jos haluan tulevaisuudessa toimia ennemmin alakoululaisten parissa. Tähän kysymykseen vastaan, että opinnoista on äärettömän paljon hyötyä myös alakoululaisten kanssa työskennellessä eli opinnot eivät missään nimessä menneet hukkaan.
Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja jonain päivänä voisin hyvinkin opettaa terveystietoa luokanopettajana toimimisen rinnalla. Koen, että lisäpätevöityminen voi olla myös eduksi työnhaussa, jos yhtenäiskouluun haetaan kaksoiskelpoisia opettajia. Opinnot antoivat myös paljon eväitä yleiseen terveyskasvatukseen, jota tehdään läpi koko koulupolun.
Voin suositella Terveyden edistäminen ja terveystieto –opintoja opetusalalla toimiville henkilöille, jotka haluavat täydentää terveystietoon liittyvää osaamistaan. Opinnot on vaivatonta suorittaa myös työn tai perhe-elämän ohessa ja ne tuovat arvokasta ammatillista lisäosaamista. Suoritustavat ovat monipuolisia ja itseäni miellytti erityisesti erilaiset oppimistehtävät ja raportit. En ole koskaan tykännyt päntätä tenttejä varten, sillä oppimistehtävissä koen prosessoivani tietoa tehokkaammin – onnekseni moni kurssi oli suoritettavissa muulla tavoin kuin tenttimällä.
Kokonaisuudessaan olen onnellinen, että ryhdyin suorittamaan opintoja ja sain ne loppuun. Nyt taskussa on valtava määrä osaamista terveystiedon opettamiseen liittyen sekä tietenkin lupa opettaa ainetta peruskoulussa ja lukiossa. Opinnoissa yksi palkitsevimpia asioita oli varmasti tieto siitä, että aina voi oppia lisää; elinikäinen oppiminen kannustaa haastamaan itseä ja opiskelemaan uusia asioita!
Emma Laakkonen työskentelee unelma-ammatissaan luokanopettajana. Hän on innokas päivittämään osaamistaan ja oppimaan jatkuvasti itsekin lisää. Opetustyön lisäksi hän tuottaa ahkerasti oppimateriaalia, ja samaan aikaan ihastelee, miten monipuolisen ammatin on itselleen opiskellut.
Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta voidaan helposti ajatella asiana, joka ei välttämättä kosketa omaa työtä. Asiaan perehtyessä käsitteistö voi tuntua laajalta, jopa mahdottomalta oppia ulkoa. Kohtaamisissa yksinkertainen neuvo on pysähtyä kuuntelemaan, mitä käsitettä henkilö itsestään käyttää. Tarvittaessa on hyvä kysyä tarkennusta, jotta käsitteistä vallitsee yhteinen ymmärrys ja väärinkäsityksiltä vältytään myös jatkossa.
”Tärkeintä on herkkyys olettaa moninaisuutta kunnioittaen sitä, ei käsitteiden ulkoa opettelu.”
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä voi olla syrjiviä, jopa traumaattisia kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Heillä voi myös olla kohonnut kynnys hakeutua palveluihin. Tutkimuksissa on havaittu ettei terveydenhuollon koulutuksissa huomioida riittävästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveyttä koskevia asioita. Koulutuksen puutteen on arvioitu olevan terveydenhuollon ammattilaisten normatiivisen asenteellisuuden taustalla. 1 Hoitotyöntekijöillä on keskeinen rooli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveyden tukemisessa 2.
Hoitotieteen tutkimuksessa on korostettu lisäkouluttamisen tarvetta 3. Systemaattisten koulutuksellisten interventioiden hyödyntäminen on vielä kansainvälisesti alkutekijöissään. Tutkimuksen ja ammattilaisten toimesta on kuitenkin ehdotettu erilaisia malleja työkaluiksi, joilla edistää tietoutta ja pyrkiä ehkäisemään terveyshaittoja sekä parantamaan kohtaamista terveydenhuollossa. Esimerkkeinä näistä on Willgingin työkalupakki kliinikoille 4, sekä Riveran Gender Affirming Nursing Care Model 5.
Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsitteistö
Tässä kirjoituksessa viitataan systemaattisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin käyttäen HLBTIQ-kirjainyhdistelmää. Lyhenteenä HLBTIQ viittaa homo, lesbo, bi, trans, inter ja queer ihmisiin. Käytännössä identiteettejä koskeva käsitteistö on kulttuuri- ja aikakausisidonnainen jonka vuoksi HLBTIQ-lyhenne on pohjimmiltaan rajoittunut, mutta sitä käytetään yleisesti Suomessa kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kokonaisuudessaan. 6,7
Käsitteistön muuttuvuuden, kulttuuri- ja aikakausisidonnaisuuden sekä myös kontekstiin sidonnaisuuden vuoksi tieteessä ei ole yhtenäistä termistöä käytössä. Käyttämiimme käsitteisiin vaikuttaa tieteenala, josta asiaa tarkastelemme, sekä yhteiskunnallinen ymmärrys ja käsitteiden muovautuvuus siihen identifioituvien ihmisten myötä. 8
Sukupuolen moninaisuuteen liittyviä käsitteitä voidaan käyttää joko itsemäärittelyyn tai lääketieteellisenä diagnoosina, kuten esimerkiksi transsukupuolisuus. Ammattilaiselta vaatii tarkkuutta huomata, kummasta on milloinkin kyse. 9 Eri asiayhteyksissä seksuaalisen suuntautumisen käsitteistö voidaan ymmärtää eri tavoin. Esimerkiksi homoseksuaalisuus voidaan ymmärtää seksuaalisena mielenkiintona tai romanttisina tunteina samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Osassa tutkimuksista jo pelkän läheisyyden, kuten suutelun, katsotaan määrittävän henkilön homoseksuaaliksi. 8 Kohtaamistyössä tärkeää on kuunnella ja kunnioittaa vastapuolen omaa määrittelyä itsestään.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yleisyys
Tilastoinnin tapa ja käsitteiden moninaisuus vaikuttavat siihen, kuinka arvioimme seksuaalisuuden suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden esiintyvyyttä. Esimerkiksi sukupuolen moninaisuudessa esiintyvyyden arvio on voinut perustua pelkästään lääketieteellisiin diagnooseihin, tai vaihtoehtoisesti väestökyselyihin. Näiden vuoksi vertailtavuus voi olla haastavaa ja edellyttää tarkkaa harkintaa. Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että väestöstä noin 4000 – 9000 / 100 000 10 voidaan arvioida omaavan ei-heteroseksuaalisen identiteetin, 355 / 100 000 (95% CI 144-566) 11–13 identifioi itsensä transsukupuoliseksi sekä 6,8 / 100 000 (95% CI 4,6 – 9,1) 13 omaa transsukupuolisuuteen liittyvän diagnoosin. Tiivistettynä voidaan arvioida, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus koskettaa noin joka kymmenettä ihmistä.
Historiallinen ja yhteiskunnallinen taakka
Suomessa homoseksuaalisuuden rikosluokitus poistui 1971 ja vuonna 1999 poistui esimerkiksi mediapresentaatioon vaikuttanut kehoituskielto homoseksuaalisuuteen. Vuoteen 1981 saakka homoseksuaalisuus luokiteltiin mielenterveyden häiriöksi. Transsukupuolisuus on ICD-10 tautiluokituksessa mielenterveyden häiriöiden luokituksessa. Vuonna 2019 tullut ICD-11 luokitus muutti transsukupuolisuuden sekä sukupuoli-identiteettien variaatiot pois mielenterveyden häiriöiden luokituksesta. Suomessa noudatetaan edelleen ICD-10 tautiluokitusta. 14,15 Sukupuolen moninaisuuden kohdalla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, käsitelläänkö asiaa patologisesti tai sairauskeskeisesti puhuen sukupuoli-identiteetin variaatioista, vai sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisemisen variaatiosta. 8,16
Kaiken taustalla voimme tarkastella vielä yhteiskunnan normatiivisuutta. Normatiivisuudella tarkoitetaan yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevaa käsitystä siitä, mikä on normaalia. HLBTIQ-ihmisten tematiikassa voimme tarkastella asiaa hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden kautta. Heteronormatiivisuudella tarkoitetaan käsitystä siitä, että heteroseksuaalinen seksi sekä parisuhteen muoto ymmärretään normaaleiksi. 17 Sukupuolinormatiivisuus vastaavasti on yleisesti pidetty käsitys normaalista sukupuolesta, sukupuolen ilmaisemisesta ja sukupuoleen liitetyistä stereotyypeistä. Länsimaissa sukupuolinormatiivisuuteen kuuluu käsitys kaksijakoisesta muuttumattomasta sukupuolesta. 18
Vähemmistöstressi terveyserojen taustalla
HLBTIQ-henkilöiden terveysriskien taustalla on esitetty olevan heidän kokemansa vähemmistöstressi. Vähemmistöstressiteoria kehitettiin alun perin selittämään seksuaalivähemmistöjen kokemaa kroonista stressiä sekä heissä havaittuja suurempia riskejä eri terveysongelmille. Vähemmistöstressin katsotaan syntyvän kaksivaikutteisesti yhteiskunnan normatiivisuudesta ja sitä kautta vähemmistöjen kohtaamasta suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä, väkivallasta ja muista negatiivisista kokemuksista. Toisena tekijänä on yhteiskunnasta ja kokemuksien kautta omaksutut sisäiset käsitykset omasta huonommuudesta, stigmasta ja tarpeesta salata identiteettinsä. Teoriaa on laajennettu käsittelemään laajemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kokonaisuudessaan. 3,19–21
Tutkimusten valossa HLBTIQ-ihmisillä on kohonnut riski mielenterveyden ja fyysisen terveyden ongelmille. Heillä on esimerkiksi selkeästi valtaväestöön nähden kohonnut riski masennukseen ja ahdistukseen 22,23, syömishäiriöille 24,25, itsetuhoiselle ajattelulle ja käyttäytymiselle 26,27, päihteiden liikakäytölle 22(p201),28 sekä somaattisille sairauksille kuten sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle, astmalle ja muihin tiloihin, jotka ovat yhteydessä kohonneisiin stressihormonitasoihin 29–32. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kohonnut riski ei tarkoita jokaisen kohtaamamme asiakkaan kokevan näitä tai olevan altis edellä mainituille riskeille.
Normatiivisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa
Suomessa HLBTIQ-henkilöiden terveyttä koskevassa tutkimuksessa on vielä runsaasti tiedonaukkoja. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet yhtenevää kuvaa kansainvälisiin tutkimuksiin nähden. Myös monet sosiaali- ja terveysalan järjestöt pitävät seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä asioita esillä. Katainen ym. (2022) nostaa lääkärilehden artikkelissaan hyvin esille hetero- ja sukupuolinormatiivisen kieliasun yhteyden vähemmistöstressiin. Mäenpää (2023) on Lääketieteen kandidaattiseuran pääkirjoituksessaan tuonut myös esille, kuinka lääketieteen opetus on edelleen hyvin seksuaali- ja sukupuolinormatiivista. Hoitotyössä, terveystieteessä ja lääketieteessä kieliasu voi helposti olla hyvin normatiivista jättäen vähemmistöjen olemassaolon huomiotta tavalla, joka voitaisiin helposti korjata. 33,34 Tutkimuksessa on myös havaittu, että vähemmistöön kuuluvat asiakkaat ovat kokeneet terveydenhuollon palvelut heteronormatiivisina tavalla, joka on haitannut hoitosuhdetta 35.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyö alkaa kohtaamisesta – oli se sitten sanatonta tai sanallista. Normatiivisuuden purkaminen esimerkiksi neutraalin kieliasun avulla ei tarkoita, ettei saisi identifioitua tai käyttää sukupuolittuneita tai perinteisiä käsitteitä. Neutraalilla ensikohtaamisella annamme vastapuolelle tilaa tuoda itsensä esiin itsensä ilman, että hänen täytyy ensin torjua oletus parisuhteesta tai sukupuolesta. Olipa kyseessä asiakas, omainen tai kollegamme, emme voi olettaa toisen taustaa ennalta. Kohtaaminen muodostuu lopulta pienistä asioista.
Elina Partanen on ainutlaatuinen, kokenut kouluttaja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajaja yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, erityisesti terveyseroihin keskittyminen on aina ollut Elinan kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena. Elina on kiertänyt puhumassa ja kouluttamassa aktiivisesti mm. sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköissä sekä oppilaitoksissa.
Viitteet 1. Stewart K, O’Reilly P. Exploring the attitudes, knowledge and beliefs of nurses and midwives of the healthcare needs of the LGBTQ population: An integrative review. Nurse Educ Today. 2017;53:67-77. doi:10.1016/j.nedt.2017.04.008 2. Hughes TL, Jackman K, Dorsen C, et al. How can the nursing profession help reduce sexual and gender minority related health disparities: Recommendations from the national nursing LGBTQ health summit. Nurs Outlook. 2022;70(3):513-524. doi:10.1016/j.outlook.2022.02.005 3. Kittiteerasack P, Matthews AK, Steffen A, et al. The influence of minority stress on indicators of suicidality among lesbian, gay, bisexual and transgender adults in Thailand. J Psychiatr Ment Health Nurs John Wiley Sons Inc. 2021;28(4):656-669. doi:10.1111/jpm.12713 4. Willging C, Kano M, Green AE, et al. Enhancing primary care services for diverse sexual and gender minority populations: a developmental study protocol. BMJ Open. 2020;10(2):e032787. doi:10.1136/bmjopen-2019-032787 5. Rivera D, Jukkala A, Rohini T. Introduction to Rivera’s Gender Affirming Nursing Care Model: A Middle-Range Theory. J Holist Nurs Off J Am Holist Nurses Assoc. 2022;40(3):255-264. doi:10.1177/08980101211046747 6. Paasonen S, Spišák S. Malleable identities, leaky taxonomies: The matter of sexual flexibility. Sexualities. 2018;21(8):1374-1378. doi:10.1177/1363460718779798 7. THL. Pieni sateenkaarisanasto – THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Published November 25, 2022.. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tietopaketti-sateenkaarilapsista-ja-nuorista-ammattilaiselle/pieni-sateenkaarisanasto 8. Eliason MJ. An exploration of terminology related to sexuality and gender: Arguments for standardizing the language. Soc Work Public Health. 2014;29(2):162-175. doi:10.1080/19371918.2013.775887 9. Coleman E, Bockting W, Botzer M, et al. Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender-Nonconforming People, Version 7. Int J Transgenderism. 2012;13(4):165-232. doi:10.1080/15532739.2011.700873 10. Rahman Q, Xu Y, Lippa RA, Vasey PL. Prevalence of Sexual Orientation Across 28 Nations and Its Association with Gender Equality, Economic Development, and Individualism. Arch Sex Behav. 2020;49(2):595-606. doi:10.1007/s10508-019-01590-0 11. Pega F, Reisner SL, Sell RL, Veale JF. Transgender health: New Zealand’s innovative statistical standard for gender identity. Am J Public Health. 2017;107(2):217-221. doi:10.2105/AJPH.2016.303465 12. Meerwijk EL, Sevelius JM. Transgender population size in the United States: A meta-regression of population-based probability samples. Am J Public Health. 2017;107(2):e1-e8. doi:10.2105/AJPH.2016.303578 13. Collin L, Reisner SL, Tangpricha V, Goodman M. Prevalence of Transgender Depends on the “Case” Definition: A Systematic Review. J Sex Med. 2016;13(4):613-626. doi:10.1016/j.jsxm.2016.02.001 14. SETA. Sateenkaarihistoria Suomessa [Rainbow history in Finland]. 2018;2020(Nov 1,). https://seta.fi/ 15. Pihlava M. WHO julkaisi ICD-11-tautiluokituksen. Lääkärilehti. Published 2018. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/who-julkaisi-icd-11-tautiluokituksen/?public=b02917c4c128a5e67cfa8e5ff083e3c4 16. Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, Aalberg V. Psykiatria. 12th ed. Kustannus Oy Duodecim; 2017. 17. Herz M, Johansson T. The Normativity of the Concept of Heteronormativity. J Homosex. 2015;62(8):1009-1020. doi:10.1080/00918369.2015.1021631 18. Cislaghi B, Heise L. Gender norms and social norms: differences, similarities and why they matter in prevention science. Sociol Health Illn. 2020;42(2):407-422. doi:10.1111/1467-9566.13008 19. Meyer IH. Minority stress and mental health in gay men. J Health Soc Behav. 1995;36(1):38-56. 20. Meyer IH. Prejudice, social stress, and mental health in lesbian, gay, and bisexual populations: conceptual issues and research evidence. Psychol Bull. 2003;129(5):674-697. doi:10.1037/0033-2909.129.5.674 21. Testa RJ, Habarth J, Peta J, Balsam K, Bockting W. Development of the Gender Minority Stress and Resilience Measure. Psychol Sex Orientat Gend Divers. 2015;2(1):65-77. doi:10.1037/sgd0000081 22. Newcomb M, Mustanski B. Internalized homophobia and internalizing mental health problems: A meta-analytic review. Clin Psychol Rev. 2010;30:1019-1029. doi:10.1016/j.cpr.2010.07.003 23. Becerra-Culqui TA, Liu Y, Nash R, et al. Mental Health of Transgender and Gender Nonconforming Youth Compared With Their Peers. Pediatrics. 2018;141(5):e20173845. doi:10.1542/peds.2017-3845 24. Mason TB, Lewis RJ. Minority Stress and Binge Eating Among Lesbian and Bisexual Women. J Homosex. 2015;62(7 PG-971-992):971-992. doi:10.1080/00918369.2015.1008285 25. Verrelli S, White FA, Harvey LJ, Pulciani MR. Minority stress, social support, and the mental health of lesbian, gay, and bisexual Australians during the Australian Marriage Law Postal Survey. Aust Psychol. 2019;54(4):336-346. doi:10.1111/ap.12380 26. Morris ER, Galupo MP. “Attempting to dull the dysphoria”: Nonsuicidal self-injury among transgender individuals. Psychol Sex Orientat Gend Divers. 2019;6(3):296-307. doi:10.1037/sgd0000327 27. Renteria R, Benjet C, Gutierrez-Garcia RA, et al. Suicide thought and behaviors, non-suicidal self-injury, and perceived life stress among sexual minority Mexican college students. J Affect Disord. 2021;281(Journal Article PG-891-898):891-898. doi:10.1016/j.jad.2020.11.038 28. Lee JH, Gamarel KE, Bryant KJ, Zaller ND, Operario D. Discrimination, Mental Health, and Substance Use Disorders Among Sexual Minority Populations. LGBT Health. 2016;3(4 PG-258-265):258-265. doi:10.1089/lgbt.2015.0135 29. Doyle DM, Molix L. Minority stress and inflammatory mediators: covering moderates associations between perceived discrimination and salivary interleukin-6 in gay men. J Behav Med. 2016;39(5 PG-782-792):782-792. doi:10.1007/s10865-016-9784-0 30. Doyle D, Molix L. Disparities in Social Health by Sexual Orientation and the Etiologic Role of Self-Reported Discrimination. Arch Sex Behav. 2016;45(6):1317-1327. doi:10.1007/s10508-015-0639-5 31. Wardecker BM, Graham-Engeland J, Almeida DM. Perceived discrimination predicts elevated biological markers of inflammation among sexual minority adults. J Behav Med. 2020;(Journal Article PG-). doi:10.1007/s10865-020-00180-z 32. Flentje A, Heck NC, Brennan JM, Meyer IH. The relationship between minority stress and biological outcomes: A systematic review. J Behav Med. 2020;43(5):673-694. doi:10.1007/s10865-019-00120-6 33. Katainen R, Puoliväli-Oksala J, Lindeman M. Missä viipyy sukupuolisensitiivisyys? Lääkärilehti.fi. Published September 29, 2022. https://www.laakarilehti.fi/mielipide/missa-viipyy-sukupuolisensitiivisyys/?public=cc9c49775ad62a2e675e5d6fcfb2dc4e 34. Mäenpää J. Läpimätä Stadin lääkis | 2/22 Pääkirjoitus. Lääketieteen kandidaattiseura. Published 2023. https://lks.fi/qkautinen/lapimata-stadin-laakis-2-22-paakirjoitus/ 35. Soinio JII, Paavilainen E, Kylmä JPO. Lesbian and bisexual women’s experiences of health care: “Do not say, ‘husband’, say, ‘spouse.’” J Clin Nurs John Wiley Sons Inc. 2020;29(1/2):94-106. doi:10.1111/jocn.15062
Missä kaikkialla Suomessa työskennellään tai voitaisiin työskennellä sosiaalipedagogisella työotteella? Minkä alojen ammattilaiset hyötyisivät sosiaalipedagogiikan alan täydentävistä opinnoista?
Monitieteiselle perustalle rakentuva sosiaalipedagogiikka on paitsi tieteen ja tutkimuksen ala myös käytännön työtä ja toimintaa. Suomalaista sosiaalipedagogiikkaa on kehitetty laaja-alaisesti, kiinnittymättä vain johonkin tiettyyn ammattialaan tai työskentelyyn yksinomaan tiettyjen ihmisryhmien parissa. Käytännön työssä sosiaalipedagogiikka ajatellaan pikemminkin tietynlaiseksi työotteeksi eli tavaksi tehdä käytännön työtä ja kohdata ihmisiä. Sosiaalipedagogisella orientaatiolla toimivia ammattilaisia voikin löytää hyvin moninaisilta työn kentiltä.
Yksi näkymä suomalaisen sosiaalipedagogiikan ammatilliseen moninaisuuteen löytyy sosiaalipedagogiikan opiskelijoilta ja sosiaalipedagogiikan opinnoilla osaamistaan täydentäneiltä ammattilaisilta. Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksenkin opintotarjonnasta löytyvällä Sosiaalipedagogiikan käytäntö -opintojaksolla on vuodesta 2013 kirjoitettu jo lähes 200 esseetä, joiden tehtävänantona on ollut soveltaa sosiaalipedagogista työotetta kirjoittajan valitsemalle työalalle.
Esseistä löytyy kolme keskenään hieman erilaista näkökulmaa siihen, millainen suhde kirjoittajalla on sosiaalipedagogiikkaan käytännön työn orientaationa ja samalla siihen, millaista tukea sosiaalipedagogiikan opinnot ovat tuoneet oman ammattitaidon kehittämiseen:
1) Oman nykyisen työalan tai työotteen ajatellaan olevan sosiaalipedagoginen. Sosiaalipedagogiikan opiskelu auttaa reflektoimaan ja entisestään kehittämään omaa ja koko organisaation työtapaa.
2) Sosiaalipedagogiikan opiskelu on saanut havahtumaan siihen, että onkin jo tietämättään työskennellyt ”sosiaalipedagogisesti”. Sosiaalipedagogiikan opiskelu tuo käsitteitä ja teoreettisia näkökulmia oman työotteen sanoittamiseen ja sosiaalipedagogisen orientaation tietoiseen syventämiseen.
3) Sosiaalipedagogiikan opinnot ovat avanneet aivan uusia näkökulmia ja kehittämismahdollisuuksia omaan työhön tai opiskelualaan. Sosiaalipedagogiikan opiskelu mahdollistaa sosiaalipedagogisen orientaation soveltamisen omaan työhön tai sen kutomisen osaksi oman pääaineen opintoja.
Sosiaalipedagogiikka ulottuu opiskelijoiden esseeteksteissä lavealle sosiaalisen ja kasvatuksellisen työn kentille ja myös aloille, joita ei ehkä tulisi sosiaalipedagogiikan yhteydessä edes ajatelleeksi. Erityisesti yllätyksellisimmät maininnat muistuttavat siitä, että sosiaalipedagogiikan käytännön soveltamiseen on oikeastaan vain mielikuvitus rajana.
Sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirteitä
Luonnehdimme Elina Nivalan kanssa Sosiaalipedagogiikka-kirjassamme näin: ”työ on sosiaalipedagogista, kun se perustuu sosiaalipedagogiikan teoriaperustaan juurtuvaan ajatteluun ja työotteeseen” (Nivala & Ryynänen 2019, 26). Esseeteksteissä sosiaalipedagogisesta työotteesta korostuvat erityisesti kohtaamisen, dialogin, osallisuuden, osallistumisen, toimijuuden, yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden kärjet. Lisäksi korostetaan taiteen ja kulttuurin sekä ylipäätään luovien menetelmien ja luovuuden huomioimisen vahvempaa mukaanottoa ihmisten parissa tehtävään työhön. Sosiokulttuurinen innostaminen (esim. Kurki 2000) ja myönteinen tunnistaminen (esim. Korkiamäki, Kallio & Häkli 2016) mainitaan usein näkökulmiksi, jotka ovat auttaneet katsomaan ja sanoittamaan omaa työtä uusin tavoin.
Sosiaalipedagogista sosiaalialan työtä
Ihmisiä auttava ja tukeva sosiaalinen työ on perinteinen ja vahva sosiaalipedagogiikan sovellusala. Teksteissä sosiaalipedagogista orientaatiota ehdotetaan niin ammatilliseen sosiaalityöhön kuin moninaiseen kolmannen sektorin sosiaaliseen työhön. Sosiaalityön kentällä sosiaalipedagogista työotetta sovitellaan erityisesti lastensuojeluun mutta myös esimerkiksi perhetyöhön, nuoriso- ja aikuissosiaalityöhön, työskentelyyn ikäihmisten parissa ja yhteisösosiaalityöhön. Osa kirjoittajista löytää näiltä työaloilta jo sosiaalipedagogista työtapaa, osa puolestaan ajattelee sosiaalipedagogisen otteen olevan tarpeellinen näkökulma työalojen ja -tapojen kehittämiseksi entistä kohtaavammiksi ja luovemmiksi sekä asiakkaiden osallisuutta ja toimijuutta paremmin tukeviksi.
Sosiaalipedagogista työtapaa tai tilaa sille löydetään myös asunnottomien parissa tehtävästä työstä, ehkäisevästä päihdetyöstä ja päihdekuntoutuksesta, tukiperhetoiminnasta, vastaanottokeskustyöstä ja muusta maahanmuuttajien parissa tehtävästä sosiaalisesta työstä, mielenterveystyöstä, kehitysvammatyöstä, kriminaalihuollosta, kuntouttavasta työtoiminnasta sekä nuorten työpajoista, etsivästä nuorisotyöstä ja muusta nuorten syrjäytymistä ehkäisevästä työstä. Erityisinä työympäristöinä ja -otteina mainitaan sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muu eläinavusteinen (sosiaali)työ, sosiaalinen sirkus ja sairaalaklovnien työ. Myös vapaaehtoistyön moninaisille kentille, erityisesti vapaaehtoisten koulutukseen sosiaalipedagogiikan arvellaan soveltuvan hyvin. Sosiaalipedagogisella työotteella nähdään olevan sijaa myös vaikkapa Kelan asiakaspalvelutyössä, sovittelutoimiston asiakaskohtaamisissa ja sairaanhoitajien työssä.
Sosiaalipedagogiikkaa kouluissa ja muilla formaalin kasvatuksen kentillä
Perinteisesti sosiaalipedagogiikka on yhdistetty kasvatuksen instituutioiden, kuten koulun, ulkopuolella tapahtuvaan kasvatukselliseen työhön. 2000-luvulla sosiaalipedagogiikasta on ryhdytty puhumaan yhä enemmän myös formaalin kasvatuksen yhteydessä (esim. Anderberg 2020; Blatchford, Kutnick, Baines, & Galton 2003). Myös esseekirjoituksissa sosiaalipedagogista orientaatiota sovitellaan eri tavoin osaksi koulutyötä. Peruskoulumaailmassa sosiaalipedagogista orientaatiota voi kirjoittajien mukaan soveltaa paitsi luokkahuonetyöskentelyssä myös kouluyhteisön toimintakulttuurin kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ”sosiaalipedagogiseksi” eli yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja osallisuutta sekä koulun yhteiskunnallista roolia korostavaksi.
Sosiaalipedagoginen työtapa nähdään luontevaksi työotteeksi myös monien muiden koulun ammattilaisten, erityisesti koulukuraattorin ja opinto-ohjaajan, työhön. Koulukuraattorintyöhön sosiaalipedagogisen työotteen ajatellaan tuovan kokonaisvaltaista näkökulmaa, jolloin työskentely ei tapahdu vain yksittäisten oppilaiden kanssa vaan kohdistuu yhteisöllisyyttä ja kohtaamista korostavan koulukulttuurin rakentamiseen. Sosiaalipedagogiikasta ammentavan koulukuraattorin ajateltiin olevan mahdollista toimia suoranaisena oppilaitoksen dialogisen toimintaorientaation moottorina. Opinto-ohjaus tunnistetaan puolestaan jo lähtökohtaisesti sosiaalipedagogiseksi työksi, jonka erityisen sosiaalipedagogisen puolen painottaminen tarkoittaa aikaa ja kohtaamista korostavaa dialogista ja luovaa työotetta. Kouluarkeen sovitellaan myös erityistä sosiaalipedagogin työkenttää. Se voisi tarkoittaa vuorovaikutussuhteita ja ryhmään kuulumista tukevaa turvallista aikuista, jonka työkalupakkiin kuuluu esimerkiksi sosiokulttuurinen innostaminen.
Sosiaalipedagogista orientaatiota löydetään tai sen paikkoja tunnistetaan myös monilta muilta kasvatuksen kentiltä, kuten varhaiskasvatuksesta, S2-opetuksesta, erityispedagogiikasta, taidekasvatuksesta, ammatillisesta koulutuksesta ja aikuiskasvatuksen moninaisilta kentiltä. Näistä kirjoituksissa puhutaan eniten sosiaalipedagogisesti orientoituneesta varhaiskasvatuksesta tai peräänkuulutetaan sellaisen tarvetta.
Työyhteisöjen kehittäminen
Yhtenä vahvana juonteena esseeteksteissä tuodaan esiin sosiaalipedagogisen työotteen hyödyntämisen mahdollisuudet työyhteisöjen ja työhyvinvoinnin kehittämisessä. Tällaiselle nähdään olevan tilausta erityisesti kouluissa ja sosiaalityön moninaisilla työkentillä mutta yhtä lailla missä tahansa työyhteisöissä. Sosiaalipedagoginen ote työhyvinvoinnin ja työyhteisöjen kehittämisessä yhdistetään erityisesti vuorovaikutuksen ja kohtaamisen kehittämiseen, työyhteisön yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä myönteisen tunnistamisen oppien hyödyntämiseen esihenkilötyössä.
”Sosiaalipedagogista näkökulmaa voi hyödyntää melkein missä tahansa (ihmis)työssä ja monenlaisissa työyhteisöissä. Monelle työkentälle sosiaalipedagogiikka saattaisi tuoda aivan uudenlaista inhimillistä maustetta – ihmisen osallisuutta, toimijuutta ja luovuutta korostavaa – samoin kuin sosiaalipedagogiikan kentällä koko ajan vahvistuvaa ekososiaalista otetta.”
…ja paljon muuta
Sosiaalipedagogista orientaatiota tunnistetaan tai sellaisen nähdään solahtavan luontevasti myös monille muille työkentille, esimerkiksi kirjastoihin, museoihin erityisesti museopedagogiikan muodossa, yhteisöteattereihin ja muuhun teatteritoimintaan, seikkailukasvatukseen, urheiluseuroihin, joukkueurheiluun, urheiluvalmentamiseen, lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaamiseen, ikäihmisten matalan kynnyksen harrastustoimintaan ja kohtaamispaikkoihin turvapaikanhakijatyöhön, vammaisjärjestöihin ja muuhun järjestötyöhön sekä tukihenkilötoimintaan.
Tekstin alussa kysyin, minkä alan ammattilaiset hyötyisivät sosiaalipedagogiikan alan täydentävistä opinnoista. Sosiaalipedagogiikan perusopintoja opiskelleiden näkökulmasta vastaus kuuluu: sosiaalipedagogista näkökulmaa voi hyödyntää melkein missä tahansa (ihmis)työssä ja monenlaisissa työyhteisöissä. Monelle työkentälle sosiaalipedagogiikka saattaisi tuoda aivan uudenlaista inhimillistä maustetta – ihmisen osallisuutta, toimijuutta ja luovuutta korostavaa – samoin kuin sosiaalipedagogiikan kentällä koko ajan vahvistuvaa ekososiaalista otetta. Erään kirjoittajan sanoin: ”sosiaalipedagogiikka tarjoaa tapoja ajatella asioita toiselta kannalta”.
Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi opiskella sosiaalipedagogiikasta perus- ja aineopinnot. Opetustarjonnasta voi myös valita ja suorittaa yksittäisiä opintojaksoja oman mielenkiinnon mukaan. Perusopinnot voi opiskella kokonaan joustavina etäopintoina. Avoimessa yliopistossa suoritetuilla opinnoilla on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi ainutlaatuiseen monitieteiseen Hyvinvointi yhteiskunnassa -koulutukseen.
Lähteet:
Anderberg, M. (2020). In search of a social pedagogical profession in schools. Missions and roles under reconsideration. International Journal of Social Pedagogy, 9(1):1. https://doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2020.v9.x.001 Blatchford, P., Kutnick, P., Baines, E. & Galton, M. (2003). Toward a social pedagogy of classroom group work. International Journal of Educational Research, 39(1–2), 153–172. https://doi.org/10.1016/S0883-0355(03)00078-8 Korkiamäki, R., Kallio, K.P. & Häkli, J. 2016. Tunnustaminen näkökulmana ja käytäntönä lapsi- ja nuorisotyössä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2016, 9–34. https://doi.org/10.30675/sa.122692 Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Sanna Ryynänen työskentelee sosiaalipedagogiikkaan erikoistuneena yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Hän toimii Sosiaalipedagogiikka-lehden päätoimittajana, koordinoi sosiaalipedagogiikan tutkijaverkostoa ja on ollut Suomen sosiaalipedagoginen seura ry:n hallituksessa vuodesta 2012 lähtien.
