Kävelykokous työvälineenä

Liike on lääkettä myös aivotyölle

Tuntuuko ideointi, uuden luominen tai omien kokemuksien työstäminen joskus hieman työläältä etäyhteyksin? Unohdutko työpöytäsi ääreen loputtomaan palaverien ja työtehtävien virtaan? Jääkö arkinen aktiivisuus ja liikunta vähiin, kun kodin ja työpaikan välisiä siirtymiä ei tule?

Me olemme jo pidemmän aikaa aktivoineet itseämme kävelykokouksissa, viime vuoden aikana erityisesti. Olemme havainneet kävelykokouksilla olevan monia positiivisia vaikutuksia ajattelulle, uuden ideoimiselle ja yleiselle työhyvinvoinnille.

Tärkeää kävelykokouksissa on, että ne tehdään helpoksi ja että ne toteutetaan matalalla kynnyksellä. Tämä onnistuu helpoiten joko puhelimen Teams-sovelluksella tai perinteisesti soittamalla. Kuulokkeet päähän ja menoksi. Kuten kokouksille yleensä, myös kävelykokouksille tulee sopia aika ja aihe. Olemme havainneet, että kävelykokouksille soveltuvat parhaiten ideointi- ja kehittämisaiheet, joissa ajatus saa – ja sen pitää – virrata vapaasti. Liike on parasta lääkettä myös asiantuntijan aivotyölle.

Tärkeää kävelykokouksissa on, että ne tehdään helpoksi ja että ne toteutetaan matalalla kynnyksellä.

Miten kävelykokouksia voi soveltaa?

Kävelykokouksia voi soveltaa monin eri tavoin. Palaverien lisäksi meillä on pidetty johtamis- ja esimiesvalmennuksia kävellen, ja seuraavaksi lähdemme laajentamaan kävelyä työmenetelmänä myös muihin ohjauspalveluihin, kuten esimerkiksi opiskelija- ja työnohjauksiin. Ajatellaan esimerkiksi tilanne, jossa lähdetään asiakkaan tai opiskelijan kanssa kävelylle. Ohjauskeskustelu voi muodostua aivan toisenlaiseksi kuin sisätiloissa. Tilanteen epämahdollisuus ja rauhallinen metsä- tai puistoympäristö voi avata ajatuksiamme vapaammin, mikä voi auttaa luottamuksellisen ohjaussuhteen syntymisessä ja uuden oivaltamisessa. Hetkittäiset hiljaisuudet eivät tunnu ohjaajastakaan hankalilta, kun voimme kävellä hiljaa yhdessä.

Entä onnistuuko tiimityö?

Olemme testanneet myös tiimikokouksia kävelykokouksina. Ne voi pitää joko etänä tai lähitapaamisena. Kokeilussa on jo ollut tiimityöhön sovellettu ”learning cafe by walking” lähitapaamisena. Siinä osallistujat jakautuvat 2-3 henkilön ryhmiin ja tietyin väliajoin henkilöt vaihtavat paikkaa. Ryhmät juttelevat teemasta esimerkiksi 10 minuuttia, jonka jälkeen ryhmien kokoonpanoja vaihdetaan ja keskustelu jatkuu uudessa ryhmässä. Kävelyn jälkeen kootaan ja kirjataan syntyneet ideat. Mitä ajattelette, toimisiko tämä myös Teamsin break out -huoneissa?

Joko muuten arvaatte, miten tämä blogikirjoitus syntyi? Tietysti kävelykokouksena Teamsin välityksellä – Ansku kulki Puijon metsässä ja Leila käveli Kallaveden jäällä.

Kirjoittajat työskentelevät Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa.

Käy tutustumassa Opinto-ohjaukseemmeCoaching by Walking – ja Työnohjaus -koulutuksiimme!

Annamari Lastunen (@ALastunen) työskentelee opettajana, suunnittelijana ja työnohjaajana Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa. Innostuksen kohteina hänellä ovat erityisesti yksilön ja ryhmien oppiminen erilaisissa työ- ja toimintaympäristöissä sekä oppijan kokemusten ja dialogin kautta tapahtuva kehittyminen sosiaalisena toimijana.

Leila Saramäki (@LeilaSaramki) on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto-ohjaaja ja suunnittelija, joka on kovin innostunut työstään ja ohjauksen kehittämisestä sekä haluaa kannustaa kaikkia jatkuvan oppimisen polulle. Leilan motto: Ohjauksessa on tärkeintä olla ihminen ihmiselle.

Vuosi koronan kanssa

Vuosi on eletty koronan kanssa. Vaikka muutos oli raju ja yllättävä. Tästä huolimatta siirtymisessä etätöihin oli jotain uutta ja opittavaa. Tämä auttoi ainakin minua menemään eteenpäin. Syksyllä iski pienoinen puudutus, koska etätyöt ja etäpalaverit oli jo nähty ja opittu. Päivät näyttivät liki samoilta aamusta toiseen: ylös, aamutoimet, ulos lenkille, lapset hoitoon ja kouluun, työpäivän aloitus. Tätä samaa rallia päivästä toiseen ilman suurempia vaihteluita. Jopa aamulenkki oli yleensä sama. Alkoi hieman tympäistä. Jossain vaiheessa aloin muuttamaan reittiä ja järjestystä, hain uutta opittavaa, otin aktiivisemmin yhteyttä kollegoihin, pyrin tuomaan jotain uutta sisältöä päivään.

Krooninen stressi on pahasta

Nyt on uusi kevät ja uudet koronan muodot. Mutta etätyöt jatkuvat samalla tapaa. Tämä voi kuluttaa, ahdistaa ja aiheuttaa piilevää stressiä. Kroonistunut stressi on pahasta. Nähtävästi kortisolin eritys menee sekaisin. Sitä erittyy myös iltaisin, kun normaalista sitä erittyy enimmäkseen aamusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heräilee aamuyöstä ja yöunista tulee katkonaista. Unen merkitystä on viime vuosina korostettu ja syystä. Unen, levon ja palautumisen kärsiessä, kärsii ihminen ja ihmiset ympärillä. Tuloksena voi olla brain fried.

”When your brain feels so overloaded with work/stress/homework that you can’t think straight and temporarily don’t feel like doing anything that takes too much thinking.” – Urban Dictionary

Haitallisen stressin syntymiseen ei tarvitse koronaa. Haitallista stressiä oli ennen koronaa ja on myös koronan jälkeenkin. Stressiä ei voi ja sitä ei kannata pyrkiä kokonaan poistamaan. Keskeistä lienee oppia kohtaamaan stressiin liittyviä negatiivisia tunteita, oppia toimimaan ikävän tunteen alaisena ja palautumaan nopeasti stressiä aiheutuneesta tilanteesta.

Tässä jotain keinojani:

  1. tietoisuustaitojen ylläpitäminen
  2. negatiivisen tunteen vastaanottaminen tietoisesti
  3. 3-6 tai 2-2-6 hengitystekniikka
  4. mieleinen keskittymistä vaativa tekeminen vapaa-ajalla

Mitkä ovat Sinun keinosi haitallisen stressin kohtaamiseen, nopeaan palautumiseen ja voimavarojen eheyttämiseen?

Lisää aiheesta voit oppia tässä koulutuksessa.

Arttu Puhakka
ratkaisukeskeinen valmentaja
UEF CCL