Finding Home Away from Home: International Students’ Experiences in Eastern Finland

Studying in a new country can be both exciting and challenging. It’s a time for new beginnings, adventures, and freedom, but it also comes with its own set of struggles. In this blog post, the positive and negative experiences of international students in the region of Eastern Finland and Joensuu is explored and described with focusing on their sense of belonging.

Belonging is a fundamental human desire and a crucial need like food, water, and safety. Being part of a larger group allows us to feel connected to something bigger and more important than ourselves. It gives us a sense of purpose and value, and makes us able to contribute to our family, community, and society. Belonging is also one of the most important factors in our happiness. Without it, we may start feeling lonely, worthless, and resentful. Which can affect our mental and physical health as well as the people around us.

Each person’s experience of studying abroad is unique and can differ greatly from the next person. To get a sense of what it’s like for international students in Joensuu, I interviewed master’s degree students in both their first and second year of study, mainly from the School of Humanities and Educational Sciences. This blog is a summary of the points mentioned by the students in a group interview which consisted of five students and four individual interviews. The interviews focused mainly on finding internships and jobs during their studies and after graduation, learning Finnish language, and finding home and a sense of belonging in this new place.

The Benefits of Studying in Eastern Finland: Nature, Safety, and University Services

The region of Eastern Finland is known for its beautiful nature with forests and lakes in a short walking distance. This closeness to nature can be an advantage for students who want to take a break from the pressure of their studies. Another advantage of studying in Joensuu is the safety of the area. The city of Joensuu is known for being a safe place which allows students to feel comfortable to move around the city without worrying about their safety. Moreover, the university is an excellent place for anyone seeking an enjoyable and stress-free study experience. The university offers a range of services that students enjoy, with the library being a particular favorite. Additionally, services like Sykettä (Sports services) are affordable, making it easier for students to engage in leisure activities. There are also various communities within the university for both Finnish and international students, along with lots of leisure activities and clubs to choose from.

However, it is important to note that not all international students have positive experiences in Joensuu and Eastern Finland. Some have reported feeling unwanted and struggling to connect with the local community. While the initial excitement of being in a new place and studying at a new university can help overcome homesickness and hardships, the novelty can fade over time, leading to feelings of loneliness and isolation.

Challenges of Learning Finnish Language at the University

Learning Finnish language can be a difficult task for most students, with many starting their language learning journey at the university. The interview with the students shows that most find it hard to continue beyond Finnish one and two due to unhelpful course structure, lack of practical results, and pressure from other courses.

While some continue to Finnish three and four, they don’t necessarily gain the expected results, which forces them to try taking the courses outside the university instead. Students believe that university Finnish courses only exists to provide credits and serve as part of the curriculum, lacking any practical learning objectives. As a result, they never get to a level where they are confident and comfortable to start a conversation and practice outside the classroom. Self-study and joining Finnish clubs or groups can be challenging due to other course deadlines and tasks. In the group interview discussion students believed that they need an extra semester to learn Finnish and the current course structure often causes them to lose motivation after just one year of study.

The Struggles of Finding Employment and Internship Opportunities

International students often find it difficult to remain positive. For some their first disappointment comes when they are unable to find an internship related to their field of study. Students sometimes don’t even know where they can start looking for internships that has been built into their curriculum and believe that they don’t receive adequate support in their search. When asked about UEF’s traineeship program most students don’t even consider it as an option because the positions are limited and the chances of getting one, regardless of qualifications, are low.

In order to support themselves during their studies or to make a connection with their new home, many students look for part-time jobs. However most have a bad experience in applying for those jobs, as they apply to many jobs but receive only a few rejections, often because they cannot speak Finnish. There are only a handful of jobs that do not require fluency in Finnish. This has led to a consensus among international students that no matter how hard they try or how much potential they have, unless they are Finnish or fluent in Finnish, none of their other qualifications and previous work experiences will be taken into consideration. If someone does manage to find an internship or a part time job, they are considered extremely lucky.

As an international student, moving to a new place means having no connections or networks. If the city you move into has a tight and close-knit community, there is often no chance to find a place for oneself. Many students find it disheartening that they only get a chance if they completely adapt to Finnish culture and become fluent in Finnish, which may not even be possible. However, work is central to many aspects of an individual’s life. Being able to work enhances an individual’s sense of usefulness and belonging and is a fundamental feature of social integration. Work is also very important in constructing a personal and social identity and in making money. The work a person does has a direct link to their mental and physical well-being. Depriving people of such an important aspect in their lives can cause low self-esteem and a lack of self-worth that is provided by contributing to society. When someone is unable to find work, they feel like an outsider and may experience a range of negative emotions that affect their life and the lives of those around them.

From the experiences of those interviewed it seems that the city of Joensuu has failed to provide adequate support for international students. Many students strongly believe that the university and the city only want them to come to the region, graduate as soon as possible, and leave the country. Even if someone manages to find a part-time or a summer job, they cannot build a life around it and they cannot even be sure that they will have the same job next summer. Finding an internship is also not a solution to this situation, as it often does not lead to full-time employment, and one is left in the same position as before.

International students who come to this region to study and work have realistic expectations and they are willing to do any job that helps them live their life. However, most of them find it challenging to find a job in their own field, while getting rejected for part time minimum wage jobs. They are often targeted for jobs with unfair payments without even having a contract to defend themselves and since they have no other choice, they continue to do so.

Students constantly witness people who have lived in the area for a few years leave to make a better life for themselves in southern Finland or even outside of the country. They are pessimistic about finding any sort of job in the area and see no point in living here because they have nothing going on for them. Moreover, important information is usually in Finnish and meant for Finnish people only, which does not help their situation.

International students who have worked in part-time or summer jobs have positive experience with Finnish customers, who are willing to communicate with them in any way possible. They also realize that the customers are often being used as an excuse not to hire internationals. In reality, it is the employers who are reluctant to hire a non-Finnish speaker.

Difficulties of Forming Close Friendships with Finnish People

International students find it difficult to form close friendship with Finnish people. They also find international events inadequate, as all interactions are limited to those events, and no lasting connections are formed. Only one mutual Finnish friend was reported in the group interview. Regardless of circumstances, international students take the initiative to bring people together in multicultural cafes. However, they find it hard to maintain throughout the whole semester without any help or funding.

Some students volunteer in different organizations and places. One student volunteered on a farm in Kuopio during the summer and befriended the farmer. She had the chance to immerse herself in his world. Some have volunteered for Red Cross and enjoyed the activities, but the information and discussions are carried out in Finnish, so they find it hard to stay connected. One student has a Finnish-Russian Friend who has helped her immensely in understanding how things are done in Finland. It was a big help for her to have her friend’s guidance.

Most of the connections between internationals and Finns are formed outside the university. In the university, most of their social interaction is limited to international circles. However, the problem with international circles is that they are outsiders as well. To feel that at least some part of them belongs here, they need to have some sort of connection to the Finnish people. Even if by some miracle, they find a job here but don’t have the feeling that they belong among the people, they won’t be satisfied. Some might even find it impossible to break out of the international bubble.

TalentHub Joensuu is currently working on a project aimed at facilitating the integration of international students in higher education by connecting them with employers in the region and providing mutually beneficial services. The students were intrigued by this initiative and found it promising but stressed that a successful project for international students requires involving the international students in decision making processes and closely communicating with them to understand their issues and investigate the root causes of their problems.

Conclusion

Various factors contribute to sense of belonging among international students, such as connecting with Finnish people and developing close friendships, doing fulfilling work that contributes to the society they live in, and eventually understanding the language of the community and being able to communicate with it. However, as these interviews shows, there are serious obstacles to achieving these senses of purpose and belonging in Eastern Finland, especially for international master’s degree students.

Employment is not just about work, but also about feeling like you belong to a workplace, doing meaningful work, and being able to support yourself and your family while not feeling socially excluded. It is crucial to have a system that recognizes people’s previous experiences and does not throw away their education and work history. Only then can a better understanding of the integration process in Eastern Finland be achieved, which will benefit both international students and Finnish people living in the region. It is important to have a diverse and international community and city but having an inclusive one is even more important. It is only then that one truly feels like they have found their new home.

Shima Garousi  
UEF Trainee at the Center for Continuous Learning 

Miksi tieltä kannattaa etsiä hernettä

Tammikuussa Rio Tinto-kaivosyhtiö pahoitteli sitä että oli pudottanut herneen kokoisen esineen jonnekin 1400 kilometriä pitkän australialaisen aavikkotien varrelle, ja lupasi lähteä etsimään sitä.

Yleensä tällaisen etsinnän ei olettaisi onnistuvan, eikä kukaan edes lähtisi etsimään; mutta tällä kertaa herne oli auton lavalta tippunut radioaktiivinen cesium-137-nappi.

Herneen vaarat ja hyödyt

Sen löytäminen sattuman kautta olisi huono juttu: maasta käteen nostettu cesium-nappi tuntuisi lämpimältä, ja kun sen unohtaisi takataskuun niin tuloksena olisi vahinkoa iholle, säteilysairautta, solukuolemaa — ja säteilyn huonoin puoli on että ihmisellä ei ole aisteja sitä varten. Ihminen varoo liian kirkasta valoa ja liian kovaa ääntä, mutta säteilyvaaran huomaa vasta sen tekemästä vahingosta. Maaperää nappi ei saastuttaisi, eikä loisi mutanttikojootteja; mutta jos joku löytäisi sen niin hän olisi vaarassa. (Ja no, onhan se sekä kallis työkalu että inha PR-haitta.)

Napin käyttötarkoitus Rio Tinton kaivoksella olisi ollut densitometria eli tiheyden mittaus: jos laitat napin kallion toiselle puolelle niin saat mitattua paljonko säteilyä tulee läpi. Useammalla mittauksella tästä muodostuu käänteisongelma: millainen ainejakauma kallion sisässä selittäisi tällaiset mittaukset? Mikä on se todennäköisin kysymys johon nämä numerot ovat vastaus? (Ja onko se sellainen että se kannattaa kaivaa esille?)

Ihmisenkin tiheyttä voi mitata

Tällaiset säteilylähteet ovat paljon voimakkaampia kuin ne mitä käytetään sairaaloissa ihmisten sisuksien kuvantamiseksi tai säteilyhoidon antamiseksi. Ja siinä missä skalpellitkin, nekin voivat tehdä väärin käytettynä vahinkoa, mutta ne ovat silti parempi vaihtoehto kuin se että ei tehtäisi mitään. Kaikella tekniikalla on riskinsä, mutta riittävillä varotoimenpiteillä (esim. että nappia ei laiteta auton lavalle niin että se tippuu sieltä) riskit ovat minimaaliset ja hyödyt ovat paljon haittoja suuremmat ja varmemmat.

Tämä nousi monta kertaa esille viime elokuussa meidän eli Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämällä Radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun (RFS) kurssilla, jonka tämän vuoden versioon on täysin sattumalta nyt ilmoittautuminen auki, linkki alla. Pakollinen radiologeille; suositeltava kaikille säteilyn kanssa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille.

Osallistujat saavat kattavan koulutuksen radiologisen kuvantamisen säteilyturvallisesta käytöstä eri sovelluksissa ja lääketieteen erikoisaloilla. Koulutuksen tavoitteena on osallistujan kattava ymmärrys säteilyturvallisuuteen liittyvistä fysiikan taustoista, niiden ilmentymistä ja hyödyntämisestä radiologisessa kuvantamisessa sekä säteilysuojelussa.

Entä Rio Tinton nappi? Se löytyi kuusi päivää myöhemmin tien sivusta; koska se säteili niin sen löysi laittamalla herkän säteilymittarin auton keulaan ja ajamalla.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

Valmentava johtaja oivalluttajana

Tässä blogisarjassa pohditaan valmentavaa johtamista ja siihen liittyviä ilmiöitä. Blogi -sarja on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Johtajana ja johtajaksi kehittyminen -koulutushankkeessa ja blogit liittyvät hankkeessa tehtyyn podcast-sarjaan.

Valmentava johtajuuden taustalla on mahdollistavan johtajuuden malleihin. Johtamisotteena se keskittyy johtajan ja työntekijän väliseen vuorovaikutussuhteeseen, jonka tarkoituksena on työntekijän potentiaalin vapauttaminen, vahvuuksien hyödyntäminen, kyvykkyyksien kehittäminen ja oppimaan auttaminen. Valmentavan otteen tavoitteena on työntekijän ja koko työyhteisön suorituskyvyn parantaminen. Valmentajuus on voimaantumista mahdollistavaa ja edistävää toimintaa. Voimaantumisella tarkoitetaan työntekijöiden kasvun rohkaisemista, itsenäisyyden antamista arvostavan ja kuuntelevan vuorovaikutuksen avulla.

Valmentavan johtamisen tarkoituksena on energisoida, vapauttaa työntekijän potentiaali ja siten luoda mahdollisuuksia työntekijän motivaation syntymiselle. Esihenkilö tällöin oivalluttaa, ei anna neuvoja. Esihenkilö voi antaa tavoitteita, mutta tällöin tavoitteista keskustellaan ja niistä sovitaan yhdessä. Tällöin esihenkilö pyrkii esittämään kysymyksiä, jotka herättävät keskustelua tavoitteen mielekkyydestä. Parhaimmillaan valmennuskeskustelun päätteeksi molemmat osapuolet ovat vielä paremmin sisäistäneet tavoitteen hyödyt asiakkaille, heille itselleen ja vaikkapa koko työpaikalle. Motivaatiotutkimuksesta tiedetään, että tavoitteille tulisi antaa mielekkäät perusteet, jolloin niihin on luontevaa sitoutua.

Valmentava työote on yksi työväline johtajan työpakissa ja se soveltuu tiettyihin tilanteisiin, esimerkiksi kehitystä ja osaamista käsitteleviin keskusteluihin. Valmentava johtaminen on tietyllä tavalla sukua palvelevalle johtamiselle. Tällöin johtaminen on palvelutehtävä, jonka tarkoituksena on auttaa työntekijää vahvistumaan ja onnistumaan työtehtävässään. Tällöin esihenkilö keskittyy huolehtimaan kokonaisuudesta ja siitä, että hänen oma porukkansa voi menestyä. Painopiste on työntekijöiden kuuntelemisessa, voimaannuttamisessa ja kunnioittamisessa. Keskeisenä työvälineenä ovat oivalluttavat ja vahvistavat valmennuskeskustelut. Vahvistamisella tarkoitetaan tässä sitä, että johtaja antaa palautetta työntekijän voimavaroista, yrittämisestä, vahvuuksista, onnistumisista. Näin se voi vahvistaa tulevaisuuteen suuntautuvaa proaktiivisuutta ja toimijuutta.

Valmentavaa johtamista voi soveltaa monissa eri tilanteissa. Ehkä tunnetuin on kehityskeskustelu, jonka yhteyteen voi liittää valmentavia kysymyksiä. Valmennusta voi soveltaa myös lyhyissä arkisissa kohtaamisissa. Parhaimmillaan oivallukseen riittää muutama hyvä kysymys, jolloin valmennuskeskustelun ei tarvitse siis olla kehityskeskustelun mittainen. Joskus voi riittää kolme hyvää kysymystä. Valmentavaa otetta voi hyödyntää ongelmien käsittelemiseen, tavoitteen hyödyn kirkastamiseen, tavoitteen saavuttamiseen tarvittavien askeleiden hahmottamiseen, motivaatiotekijöiden tunnistamiseen, vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden hyödyntämiseen.

Kuuntele jakso Spotifyista!

Kirjoittajina ovat Arttu Puhakka ja Pauli Kallio Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. Kirjoittavat kouluttavat valmentavasta johtamisesta.

Ilman riittävää kielitaitoa ei ole ammattitaitoa

EU- ja ETA-maiden ulkopuolella valmistuneiden lääkärien laillistamiskokeeseen valmentavassa koulutuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa.

Koulutuksessa on mukana kaksi lääkäriopettajaa ja neljä suomen opettajaa, jotka opettavat eri kohdissa koulutuskokonaisuutta ja hieman eri painotuksilla.

Opetuskokonaisuus on suunniteltu yhdessä siten, että kielen opetuksessa voidaan tukea ammatillisten asioiden ymmärtämistä esimerkiksi käsittelemällä samaa asiaa etu- tai jälkikäteen kielen kannalta. Suomen opetuksella on kuitenkin myös omat tavoitteensa, joilla varmistetaan, että kielitaidon kehittymisen kannalta keskeisiä taitoja tulee harjoitettua tasapainoisesti.

Kuva: Koulutettavat treenaavat taitopäivässä elvytystä

Tiivistä yhteistyötä

Käytännössä kielenopetuksen ja ammatillisen opetuksen yhdistäminen tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä vuorovaikutusharjoituksia tai opiskelijoiden tekstien kommentointia sekä kielen että sisällön näkökulmasta.

Kielenopettajien ja lääkärikouluttajien yhteistyö on välttämätöntä, koska ammatillisen kielitaidon opettamisessa tarvitaan sellaista tietoa, jota kummallakaan ei yksin ole. Lääkäreillä on esimerkiksi ammatillisesti tärkeiden sanojen merkityksistä paljon tarkempaa tietoa kuin maallikoilla, ja siksi lääkäriopettajalla on tärkeä rooli sanaston opettajana ja suomen opettajan tukena sanastokysymyksissä. Toisaalta lääkäriopettajan kyky selittää, miten sanat toimivat lauseissa, on rajallinen, ja siihen tarvitaan suomen opettajaa.

Jatkuvaa oppimista kaikille

Yhteistyö kahden eri alan asiantuntijoiden kesken on molemmille jatkuvaa oppimista. Me suomen opettajat olemme oppineet lääkäriopettajilta paljon lääketieteestä ja lääkärin työstä. Olemme oppineet myös, että se, mikä lääkäriopettajille on itsestäänselvyys, ei ole itsestäänselvyys maallikolle eikä myöskään usein opiskelijoille. Suomen opettajalla voikin olla tärkeä rooli ammatillisessa opetuksessa esiin tulleiden asioiden perillemenon tarkistamisessa.

Suomen opettajat voivat myös auttaa lääkäriopettajaa arvioimaan materiaalien vaikeustasoa ja tarvittaessa mukauttamaan sitä opiskelijoiden kielitaitotasolle sopivaksi.

Lääkäriopettajat puolestaan ovat yhteistyön myötä entistä tietoisempia siitä, mikä heidän omassa puheessaan on vaikeaa suomea toisena kielenä käyttävälle. Lääkäriopettaja kertoo hyötyneensä yhteistyössä eniten kielenopettajien muodostamasta käsityksestä kurssilaisten kielitaidosta. Realistinen käsitys kielitaidosta auttaa opetuksen suunnittelussa.

Lisää koulutuksesta Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla

Kirjoittajat:
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto 

Mission impossible vai alottamista vaelle valamis?

Sota Ukrainassa on saanut meidät suomalaiset auttamaan monin eri tavoin. Olemme lahjoittaneet merkittäviä määriä taloudellista apua, tavaralahjoituksia, lähteneet vapaaehtoistyöhön, majoittaneet sotaa pakoon lähteneitä koteihimme jne. Oppilaitokset esiopetuksesta yliopistoihin ovat järjestelleet mahdollisuuksia jatkaa opintoja Suomessa, valtio on avannut mahdollisuuden nopeaan työllistymiseen ja työnantajat ovat tarjonneet työtä. Toisaalta jo jonkin aikaa on ollut julkista keskustelua siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiseksi tarvitsemme merkittävän määrän kansainvälisiä osaajia maahamme – kukaan tuskin ajatteli, että sota Euroopassa tulee vaikuttamaan tähän yhtälöön.

Luonnontieteilijä astuu nyt heikoille jäille, mutta yritän hieman pohtia kansainvälistymisessä onnistumisen edellytyksiämme – oikeat asiantuntijat toivottavasti haastavat tai vahvistavat ajatteluani.

Muualta meille muuttavat lisäävät moninaisuutta yhteiskunnassamme. Heillä on erilainen kulttuuriperimä, kielitaito, kokemuspohja erilaisesta yhteiskunnasta, heidän ulkoinen olemuksensa voi poiketa perinteiseksi mielletystä kuvasta suomalaisuudesta jne. Toisaalta meissä perinteiseksi ajateltua suomalaisuutta edustavissakin on monenlaista kulkijaa; on erilaista puheenpartta, pienehköissä kyläyhteisöissä kasvaneita ja ”paljasjalkaisia helsinkiläisiä”, erilaista uskonnollista vakaumusta tunnustavia, ateisteja, jne. Ihmisiä olemme kaikki kaikessa monimuotoisuudessamme.

Yksilötasolla meille lienee tärkeää koemmeko kuuluvamme joukkoon, olenko tervetullut, tunnenko olevani kulloisenkin yhteisön täysivaltainen jäsen. On hyvä myös silloin tällöin pysähtyä miettimään olenko ja toiminko minä itse niin, että muilla on mahdollisuutta tuntea kuuluvansa joukkoon. Siinä, että kulloinenkin yhteisömme olisi sellainen, että siihen voi inklusiivisesti kiinnittyä, lienee keskeistä se, että yhteisössä vallitsee riittävä psykologisen turvallisuuden tunne.

Timothy R. Clark toteaa kirjassaan The 4 Stages of Psychological Safety (2020), että psykologinen turvallisuus on tila, jossa tunnet yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta oppia, turvallisuutta osallistua ja turvallisuutta haastaa vallitseva tilanne – kaikki pelkäämättä, että sinua nolottaa, sinut syrjäytetään tai sinua rangaistaan jollain tavalla. Tällaisen yhteisön jäsenillä ei liene suuria syitä kokea uusia yhteisön jäseniä välittömänä uhkana itselleen.

Niin, mutta minun piti pohtia suomalaisen yhteiskunnan ja työpaikkojemme kansainvälistymistä. Uskon yhden avaimen onnistumiseen olevan sen, että työpaikkamme ja koko suomalainen yhteiskuntamme olisi tila, jossa tunnetaan yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta oppia, osallistua ja haastaa vallitseva tilanne – pelkäämättä. Tämä antaa meille mahdollisuuden toivottaa uudet tulijat tervetulleiksi yhteisöihimme ja samalla meille itsellemme turvallisuutta tehdä niitä, monesti varsin pieniä tekoja helpottaaksemme kiinnittymistä yhteisöömme. Olemme valmiita sietämään omaa vajavaista kielitaitoamme tai helpottamaan uuden tulijan suomen kielen osaamisen karttumista vaikkapa laputtamalla työpaikan tärkeimpiä esineitä suomenkielisillä nimilapuilla.

Olemme yliopistoissa tottuneet työskentelemään kansainvälisissä yhteisöissä ja siten tottuneet esim. englannin kielellä kommunikointiin. Muutama vuosi sitten keskustelin maailmalta Kuopioon muuttaneen tutkijatohtorin kanssa jostain käytännön asian hoitamisesta – englanniksi tietenkin. Kun asia oli käsitelty ja tutkijatohtori poistumassa huoneestani hän totesi hyvin ymmärrettävällä suomen kielellä, että ”Tero, voimmeko sopia, että jatkossa keskustelemme suomeksi ja jos minä en jotain ymmärrä, niin sitten kysyn sinulta tarkennusta tai toistamista tarvittaessa englanniksi”.

Meillä on kaikki edellytykset tehdä suomalaisesta yhteiskunnasta aidosti inklusiivinen ja siten tukea myös yhteiskuntamme kansainvälistymistä. Maailman paras peruskoulutus antaa hyvät onnistumisen pohjat. Itse kunkin meistä on syytä silloin tällöin pysähtyä pohtimaan omia premissejämme – olisiko tarve pienelle ravistelulle. Tarvitsisinko lisätä ymmärrystäni esim. ihmisten, kulttuurien ja uskontojen moninaisuudesta? Meidän koulutusorganisaatioissamme on syytä vakavasti pohtia, tuemmeko parhaalla mahdollisella tavalla yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia kasvattaa vaikkapa kieliosaamista tai ymmärrystä eri kulttuureista ja uskonnoista.

Tero Karjalainen, Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen johtaja, omaa pitkän kokemuksen yliopistollisesta tutkimuksesta, opetuksesta, hallinnosta ja johtamisesta. Päätöksentekijänä laitos, tiedekunta ja yliopistotasolla. Kansainvälistä kokemusta tutkijavaihdosta ja eurooppalaisesta järjestötoiminnasta.

LinkedIn I www.uef.fi/jatkuvaoppiminen

Räätälöityä EMBA-koulutusta yrityksille

Maaliskuussa 2018 starttasi ensimmäinen yritykselle räätälöity EMBA-koulutus Itä-Suomen yliopistossa. Jatkuvan oppimisen keskukselle yhteistyö johtavan suomalaisen betonialan yrityksen Lujabetonin kanssa on uudenlainen päänavaus EMBA-ohjelmassa.

– Käytäntö ja teoria yhdistyvät yritykselle tilauksesta tehdyssä koulutuksessa uudella tavalla uudenlaisissa oppimisympäristöissä ja uusilla oppimismenetelmillä, sanoo UEF EMBA -ohjelman akateeminen johtaja, professori Anu Puusa.

Lujabetonilla yrityksen tarpeisiin räätälöity koulutuskokonaisuus linkittyy vahvasti yrityksen uuteen johtamiskulttuuriin, jota on rakennettu määrätietoisesti jo kymmenen vuoden ajan. Näihin kehittämisvuosiin on mahtunut runsaasti erilaisia valmennuksia ja koulutuksia yrityksen koko henkilöstölle.

– Avaintehtävissä toimiville tai niihin suuntautuville tarkoitetun EMBA-koulutuksen kautta haemme varmistusta kulttuurinmuutokselle. Jatkuvan oppimisen keskus oli valmis tekemään liike-elämälähtöistä koulutusta yrityksemme lähtökohdista käsin sekä tutustumaan toimintakulttuuriimme ja liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiimme, kertoo Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satuli.

Photo of Mikko Satuli, Lujabetoni
Mikko Satuli Akateemisesta osaamisesta lisäarvoa jokapäiväiseen työhön

Koulutukseen lähti Lujabetonilta mukaan 16 eri työtehtävissä työskentelevää henkilöä. EMBA-koulutusohjelman ensimmäisellä jaksolla perehdyttiin johtamiseen tänään ja tulevaisuudessa. Pääkirjanpitäjän työskentelevä Tuula Räisänen odotti koulutukselta omien ajatusmallien laajentumista ja yleisempää ymmärrystä johtamisesta.

– Jo ensimmäisellä koulutusjaksolla läpikäytyjä asioita pystyi hyvin peilaamaan omaan työskentely-ympäristöönsä.

Myös tehdaspäällikkö Miro Harjumäki toivoi, että EMBAn antia pystyisi integroimaan mahdollisimman paljon omiin työtehtäviin.

– Koulutuksessa pääsee pyörittelemään työelämässä vastaan tulleita kysymyksiä yhdessä Suomen parhaiden osaajien ja asiantuntijoiden kanssa.

Juuri tätä Lujabetoni koulutukselta odottaa. Jokainen EMBA-ohjelman koulutusjakso on tehty yrityksen tarpeisiin, samoin eri oppimistehtävät.

– Meillä on tavoitteena integroida akateeminen osaaminen bisneksen tekemiseen ja joka päiväiseen työhön. Yritys hakee koulutuksen kautta toki myös tuottavuuden kasvua.

Photo of Miro Harjumäki ja Tuula Räisänen
Miro Harjumäki ja Tuula Räisänen Uusia näkökulmia kehittämistyöhön

Jatkuvan oppimisen keskukselle yksittäiselle yritykselle tilauksesta tehty koulutuskokonaisuus on avannut uudenlaisen mahdollisuuden koko EMBA-ohjelman kehittämiseen.

– Lujabetoni on haastanut ja sparrannut meitä lähtemään pois omalta mukavuusalueeltamme. Näkisin, että myös normiohjelmassamme katsomme jatkossa oppimismenetelmiä uusin silmin. Toki myös toivomme, että yrityksille räätälöidyistä EMBA-koulutuksista tulee uusi konsepti meille, Puusa sanoo.

Yritysten tarpeisiin kustomoidusta koulutuksista hyötyvät siis tilaajayritys, osallistujat sekä koulutuksentarjoaja.

– Onhan tällainen koulutuskokonaisuus aivan loistava mahdollisuus kehittää yrityksen omaa johtamiskulttuuria ja samalla ainutkertainen tapa luoda yhteisöllisyyttä, Puusa painottaa.

Lisää UEF EMBA -koulutusohjelmasta www.aducate.fi/emba