Avainsana: LHA

Itselläni on työurani aikana tullut hetkiä, jolloin olen tarkastellut kriittisesti omaa urakehitystäni ja miettinyt, miten saisin työntekoon lisää imua sekä mielenkiintoisia uusia haasteita. Kolmen vuoden farmaseuttina työskentelyn jälkeen apteekissa mietin, miten kehittäisin itseäni. Sopivasti meillä oli silloisen työnantajani kanssa kehityskeskustelu ja hän nosti esille Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksen, kiinnostaisiko tämä. Hyvin nopean pohdinnan jälkeen olin heti kiinnostunut koulutuksesta. Tiesin ettei asiakkaan syvällisempi kohtaaminen ja hyvän vuorovaikutuksen rakentaminen ole välttämättä helppoa. Ajatuksena minulla oli kuitenkin, että laitan itseni vähän epämukavuusalueelle, jotta voin kehittyä asiantuntijana ja saan työtehtäviini uutta mielenkiintoista sisältöä.  

Se oli joulukuussa 2012, kun aloitin ensimmäisessä lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa Itä-Suomen yliopiston Aducatessa. Koulutus rakentui silloin viidestä kahden päivän lähijaksosta, meillä oli hyvä ja kannustava porukka, sekä hyvät kouluttajat. Koulutuksen aikana jo huomasin, että tulinkin hyvin juttuun lääkehoidon arviointi asiakkaiden kanssa ja lääkehoidon arviointi oli mielenkiintoista sekä kehittävää tekemistä. Alkuaikoina ensimmäisiä arviointeja tehdessäni saatoin kesken yönkin herätä unesta ja huomata, että miten muuttaisin tätä lääkitystä tai että mikä tässä lääkityksessä voisi olla ongelmana. Vuosi Lääkehoidon arvioinnin asiantuntija koulutuksessa meni todella nopeasti ja vaadittavat arvioinnit sain kasaan nopeasti. Lisäksi asiakkaat ja paikkakunnan lääkärit suhtautuivat positiivisesti uuteen apteekin palveluun. Sain tämän koulutuksen myötä merkittävästi intoa apteekkityöhöni ja pääsin kehittymään lääkehoidon arvioinnin asiantuntijana.  

Jälkikäteen olen pohtinut, miksi kaikki sujui koulutuksessa niin jouhevasti. Varmasti siihen vaikutti merkittävästi juuri tämä lähiopetus ja vertaistuki kanssaopiskelijoilta. Muistan, että keskustelimme lähijaksoilla arvioinneista ja siitä, kuinka itse kullakin homma etenee. Nyt olemme tarjoamassa LHA Old School lääkehoidon arviointi koulutusta, tähän koulutukseen olemme ottaneet vanhasta koulutuksesta mukaan tiiviimmän opiskelijoiden ohjauksen ja osa opiskelusta tapahtuu lähiopetuksena. Olen mukana koulutuksessa toisena opettajana, mikäli saamme tarvittavan määrän opiskelijoita kurssille.  

Apteekkityössäni sain säännöllisesti arviointiasiakkaita ja pääsin kehittämään osaamistani. Huomasin, että arviointien tekeminenkin alkoi sujumaan tietyllä rutiinilla, enkä enää heräillyt öisin pohtiessani asiakkaiden arviointeja. Muutaman vuoden jälkeen pohdin uudelleen omaa urakehitystäni, miten voisin syventää osaamistani. Hoivapuolen osaaminen alkoi kiinnostaa. Laitoinpa jopa yhden työhakemuksenkin vanhustenkoti yhdistyksen toiminnan johtajan tehtävään, mutta en tullut valituksi pelkällä farmaseutin kokemuksella. Sitten vuonna 2019 tuli paikkakunnalleni hyvä mahdollisuus opiskella joustavasti monimuotototeutuksella sairaanhoitajaksi, tartuin tilaisuuteen ja pääsin opiskelemaan. Minulla oli jo sen verran pitkä apteekkiura takana, että pystyin hyödyntämään aikuiskoulutustukea erityisesti sairaanhoitajaopintojen palkattomiin pakollisiin harjoitteluihin. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuoden 2021 joulukuussa.  

Sairaanhoitajaopintojeni aikana huomasin, kuinka paljon farmaseuttista osaamista arvostetaan hoivapuolella. Esimerkiksi lääkäreiltä keskussairaalassa harjoittelussa sain palautteena, että onpa sinulla mielenkiintoinen koulutustausta yhdistelmä. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa itsekin aloin ymmärtämään, että sairaanhoitajan tutkinnon kautta minulle aukeaa ihan uudet uramahdollisuudet. Todellakin vaihtoehtoja olisi monia verrattuna pelkkään farmaseutin koulutustaustaan. Meillä käytiin sairaanhoitaja opintojeni aikana myös kotona syvällisiä keskusteluja lasten kanssa, miksi isä opiskelee? Heistä se oli hauskaa, kun he aloittivat koulunkäynnin ja samalla isäkin oli opiskelija. Silloinkin sain myös selittää lapsille, että tämän opiskelun kautta minulle voi joskus tarjoutua tilaisuus tehdä muutakin työtä. Heistä se oli todella hienoa, kun kävin opintojeni aikana useissa eri harjoitteluissa esimerkiksi terveysasemalla ja keskussairaalassa. Tiedän, että koulussa kerrottiin kavereille ylpeänä, missä olin milloinkin töissä. Oli todella hienoa olla esikuvana omille lapsille ja huomata, kuinka tarkasti he tekevät havaintoja omista vanhemmistaan. Minusta tuntuu siltä, että meidän perheemme vanhimmat lapset (nyt 8- ja 9-vuotiaat) ymmärtävät jatkuvan oppimisen merkityksen minun opiskelujeni ja urapolkuni kautta.   

Elämässä kannattaa olla rohkea ja välillä pitää uskaltaa mennä epämukavuusalueille, jotta voit kehittyä asiantuntijana. Monesti se on myös niin, että itse ei välttämättä ymmärrä, eikä osaa arvostaa tarpeeksi omaa osaamistaan. Joskus joku toinen voi sanoa sen ääneen ja sitten itsekin oivaltaa, että tosiaan minähän osaan tämän ja tämän sekä olenpa hyvä tässä. Työelämässä kannattaa muistaa sanoa kollegoille ääneen kehuja aina silloin, kun siihen on aihetta. Se piristää päivää, motivoi ja auttaa jaksamaan työelämän haasteissa. Sairaanhoitaja opiskelijana olin harjoittelussa terveysaseman päivystyksessä ja avustin pienissä kirurgisissa operaatioissa, sieltä minulla jäi erityisesti mieleen se, kun lääkäri muisti aina kiittää avusta henkilökohtaisesti. Niinkin pieni asia, kun kiitoksen sanominen voi viestiä työyhteisössä sitä, että arvostaa työkaveria. Nämä pienet asiat lujittavat työyhteisöä ja tekevät työyhteisöstä tiiviin. Viihdyin erittäin hyvin tuolla päivystyksessä, vaikka välillä päivät venyivät ja henkisesti työ oli välillä raskasta.  

Mennään vielä itse aiheeseen, farmaseutin urapolkuun! Onko sitä? Itse ajattelin pitkään, että kun kerran on farmaseuttina apteekissa niin eipä siellä työnkuva hirveästi muutu ja ura on siinä. Innostuin kuitenkin kouluttautumaan ja sitten ajattelin, että nytpähän kerään osaamista opiskelun kautta ja ehkä se ura ei ollutkaan tässä. Toiveena jo opiskelujen aikana minulla oli se, että joskus löytäisin sellaisen työtehtävän, jossa pystyisin monipuolisesti käyttämään osaamistani. Lopulta löysinkin sellaisen työpaikan Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta, joten sanoisin että farmaseutin urapolku on mahdollinen. Joskin sen löytäminen vaatii tiettyä luovuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Tässä työssä on myös se hienoa, että pääsen kehittämään omaa osaamistani monipuolisesti ja kehittelemään uutta. Opiskelen parhaillaan kurssia Pedagogiikan osaamista terveysalan asiantuntijoille. Saan siitä hyvin valmiuksia opettamiseen ja siitä voisi olla hyötyä myös tulevaisuudessa, jos minun tarvitsee joskus esimerkiksi perehdyttää uutta työntekijää tai ohjata opiskelijaa.