Yhdyskuntarakenteen lupaohjaus valuvikaisena eduskuntaan?

Vuoden 1958 rakennuslaissa omaksuttiin kaavoituksen ja rakentamisen lähtökohdaksi periaate, että tietyn tehokkuustason ylittävän rakentamisen tuli perustua maankäytön suunnitteluun. Vaikka lainsäätäjän ajatuksena oli tällaisen taaja-asutuksen kaavoitus, toteutui rakentaminen paljolti erityisen lupamenettelyn, taaja-asutuspoikkeusluvan kautta. Luvalla pyrittiin sekä maanomistajan kohtuullisiin rakentamismahdollisuuksiin että maankäytöllisten näkökohtien huomioimiseen. Maankäyttö- ja rakennuslaki toi vuonna 2000 säännöstasolla paljon muutoksia, mutta lupaohjaus säilyi lopulta paljolti aiemman kaltaisena. Lupaharkinnasta tuli oikeusharkintaista, kun aiemmin lupa oli ollut mahdollista evätä oikeudellisten edellytysten täyttymisestä huolimatta niin sanottuun tarkoituksenmukaisuusharkintaan perustuen.

Vuoden 2021 lopulla esitellyssä kaavoitus- ja rakentamislakiluonnoksessa esitettiin osin palattavan tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Luonnoksessa annettiin kuitenkin ymmärtää, että tällä harkinnalla olisi aivan uusi sisältö: lupa olisi ehdotuksen omaisuudensuojaperusoikeuteen liittyvien lausumien perusteella ilmeisesti tarkoitettu mahdolliseksi myöntää siitä huolimatta, että oikeudelliset edellytykset eivät täyty. Tämä ei olisi ollut tarkoituksenmukaisuusharkintaa vaan jotain aivan muuta, sillä tarkoituksenmukaisuusharkinta voi tapahtua vain lain asettamissa puitteissa.

Huhtikuussa 2022 esitelty rakentamislakiehdotus hylkäsikin ajatuksen. Se sisältää kuitenkin riittämiin muita erikoisuuksia. Ehdotus mm. perustuu puutteelliselle ja osin ilmeisen virheelliselle käsitykselle nykyisestä oikeustilasta. Perusteluissa annetaan ymmärtää, että lainmukaist amyönteistä suunnittelutarveratkaisua ei voitaisi oikeuskäytännön mukaan nykyisin lainkaan tehdä. Olen kuitenkin tutkimukseni ja satoihin tehtyihin suunnitteluratkaisuihin perehtymisen pohjalta vakuuttunut, että kunnissa tehdään koko ajan sellaisia myönteisiä ratkaisuja, jotka kelpaisivat KHO:llekin (ks. esim. KHO2022:18).

Tämän kuvitellun tilanteen muuttamiseksi ehdotetaan (osin perustelulausumien kautta) muutoksia, jotka tekisivät tyyppitilanteissa mahdottomaksi sen, että oikeudelliset edellytykset eivät täyttyisi. Kaavoitukselle aiheutuva haitta voisi koskea vain kaavoituskatsauksessa yksilöityjen kaavojen laatimista, muilla alueilla haittaa ei voisi aiheutua. Yksittäisen pientalon rakentaminen pientaloja käsittävälle alueelle ei olisi olennaista vaikeuttamista. Tilannetta, että tietty maanomistajan olisi käyttänyt kohtuulliset rakentamismahdollisuutensa ilman kaavaa, ei siis syntyisi. Piikki- suunnittelemattomalle rakentamiselle olisi auki ehdotuksessa, jonka ilmastomyönteisyyttä kovin korostetaan.

Aleksi Heinilä,
Itä-Suomen yliopisto
OTT, yliopistonlehtori