Kategoria: Kansainvälisyys ja kulttuurit

Julkaistu

Beyond the Campus: Exploring Activities and Services for International Students and Foreigners in Joensuu

The image of Joensuu as a small homogeneous city is changing as the number of international students and foreigners from diverse ethnicities and backgrounds increases. The University of Eastern Finland is responsible for most of the growth in the international population. Every year more students come to Joensuu to study and sometimes their family members accompany them. This leads to more intercultural encounters, which creates a need for resources and services available to support their well-being and increase the sense of belonging in the community. This blog post will investigate the availability of information and accessibility of services that are not part of the university. These services include different spare time activities, hobbies, and any services necessary for living, from small repair shops for bikes, cars, and clothes to general physical and mental well-being services. This blog aims to explore the overall inclusivity of the city’s services for non-Finnish speakers in Joensuu.

There’s still some room for improvement in raising the visibility of the existing information

The municipality of Joensuu has provided a general English version of its website, though the information available there is only limited to basic details about the city. Unfortunately, the English version is only updated at most once a month with a single news item. Moreover, there is no relevant information about spare time activities and events at all in English. Some organizations such as the work office offer interpretation services in multiple languages for people who need them. In other organizations such as banks and tax offices, the staff make every effort to help customers to the best of their abilities. Usually with a combination of English and a basic understanding of the Finnish language, it is manageable to fulfill one’s needs.

Many situations and needs are easy to fulfill by using the English language but people who speak other languages might confront challenges. It is important to consider these language barriers and problems that stem from it and help the internationals to equip themselves with at least basic Finnish skills to facilitate their encounters with locals. The Joensuu community is very understanding and usually tries its best to accommodate non-Finnish speakers. However, the city of Joensuu still has some room for improvement in raising the visibility of the existing information and strengthening the networks within the city.

The University of Easter Finland offers a variety of sports services and activities through Sykettä and international clubs such as ESN Joensuu (Erasmus Students Network) or events organized by the student union. Beyond what is organized on the campus, there is not much opportunity to engage in the activities and events organized in the city. Sometimes international students take the initiative and organize an event with the help of a specific organization, such as the multicultural café which is organized by the Red Cross. Unfortunately, due to lack of support, many of these events remain unknown and they become another place for a limited number of international students to hang out with only a few Finnish people.

Equal access to information and opportunities for everyone

To have a city that embraces diversity and fosters a more inclusive environment, it is crucial to have equal access to information and opportunities for everyone. The university promotes numerous events through the channels within the university community. Individuals who are foreigners or international students residing in the city but not part of UEF communities might miss out on these announcements. However, there is a growing awareness inside and outside of the university and an active effort to provide information for a larger group and include international students and foreigners in the city’s programs.

Joensuu has a good variety of outdoor activities throughout the year which might not be difficult for internationals to participate in. However, when it comes to cultural events, there are very few choices available for non-Finnish speakers and even the information about these events is mostly only in Finnish which becomes a problem for international students in the first step of the way when seeking such events.

There are some NGOs and nonprofit organizations that have included international people in their programs to some extent and provide services for them such as North Karelia Crisis Center and Red Cross. Some organizations such as International House Joensuu occasionally organize events for both international and Finnish people, but they do not happen often, and few people become aware of them. Some restaurants and café have their menus in both Finnish and English and even if not they are happy to explain any questions. Most repair shops will help you in English, but you must find the one that suits you through your network of friends otherwise it might be difficult to find them. Having a basic understanding of Finnish helps in finding these services.

Genuine support of people leads to a more inclusive city

When I think about my time in Joensuu over the past two years, my initial thought is not the breathtaking nature or the cleanliness of the city, although those are important. Instead, what stands out in my memory is the kindness of people who have helped and supported me or just simply stood beside me throughout my tough times. It does not matter how big or small these acts are, the fact that they went out of their way to help me was remarkable. I remember that complete strangers stopped their cars in the middle of winter when they noticed that I had had an accident and did not leave until the matter was completely resolved or a bus driver that could hardly speak English tried to help me as a newcomer in the city to get to where I want in the city. It is because of this genuine support that I believe that Joensuu has so much potential for change toward a more inclusive city that can make life more comfortable for the internationals rather than isolating them and make it easier for them to access the services they require.

As an international student or foreigner in Joensuu, discovering leisure activities, services, and public events beyond the university campus can be quite challenging. While certain limitations exist, there are some efforts from both international and Finnish individuals to fill this gap and enhance the overall experience of internationals in the city. Some internationals are actively seeking information by themselves. Meeting them halfway by providing relevant information contributes to the creation of a more open, accessible, and inclusive city for all the residents in the future.

Shima Garousi
UEF Trainee at the Center for Continuous Learning 

Julkaistu

Osallistujien kokemuksia uudesta kansainvälisten lääkärien koulutuksesta

Olemme pian päättämässä ensimmäistä uudenmallista täydennyskoulutusta EU/ETA-maiden ulkopuolella koulutetuille lääkäreille. Koulutus on auttanut meitä monella tavalla. Silti pitkä ja mutkikas laillistusprosessi voi viedä mehut.

Osallistujien omat kokemukset

Nyt on tullut päätökseen ensimmäinen Lääkärin suomi -täydennyskoulutus, joka on tarkoitettu EU/ETA-maiden ulkopuolella koulutetuille lääkäreille. Koulutus on toteutettu Talent Boost -rahoituksella ja sen ovat toteuttaneet Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistot. Tämän blogitekstin kirjoitamme me, ensimmäiseen koulutukseen osallistuneet lääkärit. Olemme saaneet koulutuksesta paljon hyötyä. Olemme oppineet asioita, joita tarvitaan nimenomaan Suomessa työskentelyyn, esimerkiksi tietoa lääkärin velvollisuuksista ja potilaan oikeuksista, lääkärin työhön liittyvistä laeista. Olemme oppineet, miten terveydenhuolto toimii Suomessa ja mistä voi hakea tietoa, esimerkiksi Terveysportista, Fimeasta ja Finlexistä.

Kuva: Tuula Korhonen. Kaikki oikeudet pidätetään.

Koulutuksesta monenlaista hyötyä

Koska olemme kouluttautuneet lääkäreiksi EU/ETA-maiden ulkopuolella, meidän matkamme laillistetuiksi lääkäreiksi on pitkä ja mutkikas. Päättyvä koulutus on kuitenkin auttanut meitä valmistautumaan paremmin laillistamisprosessin tentteihin, tiedämme esimerkiksi nyt paremmin, mihin kannattaa kiinnittää huomiota tenttivastausten rakentamisessa. Koulutus on lisäksi auttanut ymmärtämään paremmin, missä olen nyt ja mihin suuntaan voin mennä seuraavaksi tässä pitkässä prosessissa. Koulutus on tuonut myös lisää itsevarmuutta lääkärinä työskentelyyn ja suomen kielen puhumiseen. Itseluottamus on kasvanut ryhmässä työskentelyn ansiosta. Olemme saaneet koulutuksen myötä uutta motivaatiota kehittää taitojamme.

Pitkä laillistusprosessi voi uuvuttaa

Koulutuksen hyödyistä huolimatta matkamme laillistetuksi lääkäriksi ei ole helppo. Työelämän vaatimukset ovat korkeat, niin kielitaidon kuin ammattitaidonkin osalta, ja niin kuuluu ollakin. Mutta koemme, että laillistamisprosessi ei kaikilta osin toimi hyvin. Eri toimijat, kuten TE-toimisto, Valvira, koulutusta tarjoavat ja tenttejä järjestävät yliopistot sekä harjoittelupaikkoja tarjoavat sairaalat muodostavat meidän laillistamisprosessissa olevien lääkärien näkökulmasta mutkikkaan systeemin, jossa eteemme tulee toinen toistaan hankalampia vaatimuksia, joista on vaikea päästä eteenpäin. Esimerkiksi yliopisto nosti hiljattain kielitaitovaatimusta YKI 4:ään viimeisen tentin kohdalla, mikä on sinänsä perusteltua potilasturvallisuuden takia, mutta hankaluuksia tulee, koska kielitaitotodistus pitäisi esittää jo ilmoittautumisvaiheessa, minkä jälkeen odotusaika tenttiin kestää vielä yli vuoden. Näin prosessi pitenee jo kohtuuttomasti, ja työura jää monille meistä lyhyeksi.

Vaikka laillistamisprosessin vaatimukset ja tentit ovat meille vaikeita, työelämän vaatimukset ovat silti vielä vaikeampia. Haluamme täyttää vaatimukset ja työskennellä Suomessa. Parhaaseen tulokseen pääsemme, kun teemme yhteistyötä suomalaisen yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Meillä on yhteinen tavoite.

Lue Lääkärin suomi -hankkeesta lisää.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Kielibuustin blogissa.

Kirjoittajat
Tekstin ovat kirjoittaneet Lääkärin suomi -täydennyskoulutuksen osallistujat 2022-2023.

Julkaistu

Finding Home Away from Home: International Students’ Experiences in Eastern Finland

Studying in a new country can be both exciting and challenging. It’s a time for new beginnings, adventures, and freedom, but it also comes with its own set of struggles. In this blog post, the positive and negative experiences of international students in the region of Eastern Finland and Joensuu is explored and described with focusing on their sense of belonging.

Belonging is a fundamental human desire and a crucial need like food, water, and safety. Being part of a larger group allows us to feel connected to something bigger and more important than ourselves. It gives us a sense of purpose and value, and makes us able to contribute to our family, community, and society. Belonging is also one of the most important factors in our happiness. Without it, we may start feeling lonely, worthless, and resentful. Which can affect our mental and physical health as well as the people around us.

Each person’s experience of studying abroad is unique and can differ greatly from the next person. To get a sense of what it’s like for international students in Joensuu, I interviewed master’s degree students in both their first and second year of study, mainly from the School of Humanities and Educational Sciences. This blog is a summary of the points mentioned by the students in a group interview which consisted of five students and four individual interviews. The interviews focused mainly on finding internships and jobs during their studies and after graduation, learning Finnish language, and finding home and a sense of belonging in this new place.

The Benefits of Studying in Eastern Finland: Nature, Safety, and University Services

The region of Eastern Finland is known for its beautiful nature with forests and lakes in a short walking distance. This closeness to nature can be an advantage for students who want to take a break from the pressure of their studies. Another advantage of studying in Joensuu is the safety of the area. The city of Joensuu is known for being a safe place which allows students to feel comfortable to move around the city without worrying about their safety. Moreover, the university is an excellent place for anyone seeking an enjoyable and stress-free study experience. The university offers a range of services that students enjoy, with the library being a particular favorite. Additionally, services like Sykettä (Sports services) are affordable, making it easier for students to engage in leisure activities. There are also various communities within the university for both Finnish and international students, along with lots of leisure activities and clubs to choose from.

However, it is important to note that not all international students have positive experiences in Joensuu and Eastern Finland. Some have reported feeling unwanted and struggling to connect with the local community. While the initial excitement of being in a new place and studying at a new university can help overcome homesickness and hardships, the novelty can fade over time, leading to feelings of loneliness and isolation.

Challenges of Learning Finnish Language at the University

Learning Finnish language can be a difficult task for most students, with many starting their language learning journey at the university. The interview with the students shows that most find it hard to continue beyond Finnish one and two due to unhelpful course structure, lack of practical results, and pressure from other courses.

While some continue to Finnish three and four, they don’t necessarily gain the expected results, which forces them to try taking the courses outside the university instead. Students believe that university Finnish courses only exists to provide credits and serve as part of the curriculum, lacking any practical learning objectives. As a result, they never get to a level where they are confident and comfortable to start a conversation and practice outside the classroom. Self-study and joining Finnish clubs or groups can be challenging due to other course deadlines and tasks. In the group interview discussion students believed that they need an extra semester to learn Finnish and the current course structure often causes them to lose motivation after just one year of study.

The Struggles of Finding Employment and Internship Opportunities

International students often find it difficult to remain positive. For some their first disappointment comes when they are unable to find an internship related to their field of study. Students sometimes don’t even know where they can start looking for internships that has been built into their curriculum and believe that they don’t receive adequate support in their search. When asked about UEF’s traineeship program most students don’t even consider it as an option because the positions are limited and the chances of getting one, regardless of qualifications, are low.

In order to support themselves during their studies or to make a connection with their new home, many students look for part-time jobs. However most have a bad experience in applying for those jobs, as they apply to many jobs but receive only a few rejections, often because they cannot speak Finnish. There are only a handful of jobs that do not require fluency in Finnish. This has led to a consensus among international students that no matter how hard they try or how much potential they have, unless they are Finnish or fluent in Finnish, none of their other qualifications and previous work experiences will be taken into consideration. If someone does manage to find an internship or a part time job, they are considered extremely lucky.

As an international student, moving to a new place means having no connections or networks. If the city you move into has a tight and close-knit community, there is often no chance to find a place for oneself. Many students find it disheartening that they only get a chance if they completely adapt to Finnish culture and become fluent in Finnish, which may not even be possible. However, work is central to many aspects of an individual’s life. Being able to work enhances an individual’s sense of usefulness and belonging and is a fundamental feature of social integration. Work is also very important in constructing a personal and social identity and in making money. The work a person does has a direct link to their mental and physical well-being. Depriving people of such an important aspect in their lives can cause low self-esteem and a lack of self-worth that is provided by contributing to society. When someone is unable to find work, they feel like an outsider and may experience a range of negative emotions that affect their life and the lives of those around them.

From the experiences of those interviewed it seems that the city of Joensuu has failed to provide adequate support for international students. Many students strongly believe that the university and the city only want them to come to the region, graduate as soon as possible, and leave the country. Even if someone manages to find a part-time or a summer job, they cannot build a life around it and they cannot even be sure that they will have the same job next summer. Finding an internship is also not a solution to this situation, as it often does not lead to full-time employment, and one is left in the same position as before.

International students who come to this region to study and work have realistic expectations and they are willing to do any job that helps them live their life. However, most of them find it challenging to find a job in their own field, while getting rejected for part time minimum wage jobs. They are often targeted for jobs with unfair payments without even having a contract to defend themselves and since they have no other choice, they continue to do so.

Students constantly witness people who have lived in the area for a few years leave to make a better life for themselves in southern Finland or even outside of the country. They are pessimistic about finding any sort of job in the area and see no point in living here because they have nothing going on for them. Moreover, important information is usually in Finnish and meant for Finnish people only, which does not help their situation.

International students who have worked in part-time or summer jobs have positive experience with Finnish customers, who are willing to communicate with them in any way possible. They also realize that the customers are often being used as an excuse not to hire internationals. In reality, it is the employers who are reluctant to hire a non-Finnish speaker.

Difficulties of Forming Close Friendships with Finnish People

International students find it difficult to form close friendship with Finnish people. They also find international events inadequate, as all interactions are limited to those events, and no lasting connections are formed. Only one mutual Finnish friend was reported in the group interview. Regardless of circumstances, international students take the initiative to bring people together in multicultural cafes. However, they find it hard to maintain throughout the whole semester without any help or funding.

Some students volunteer in different organizations and places. One student volunteered on a farm in Kuopio during the summer and befriended the farmer. She had the chance to immerse herself in his world. Some have volunteered for Red Cross and enjoyed the activities, but the information and discussions are carried out in Finnish, so they find it hard to stay connected. One student has a Finnish-Russian Friend who has helped her immensely in understanding how things are done in Finland. It was a big help for her to have her friend’s guidance.

Most of the connections between internationals and Finns are formed outside the university. In the university, most of their social interaction is limited to international circles. However, the problem with international circles is that they are outsiders as well. To feel that at least some part of them belongs here, they need to have some sort of connection to the Finnish people. Even if by some miracle, they find a job here but don’t have the feeling that they belong among the people, they won’t be satisfied. Some might even find it impossible to break out of the international bubble.

TalentHub Joensuu is currently working on a project aimed at facilitating the integration of international students in higher education by connecting them with employers in the region and providing mutually beneficial services. The students were intrigued by this initiative and found it promising but stressed that a successful project for international students requires involving the international students in decision making processes and closely communicating with them to understand their issues and investigate the root causes of their problems.

Conclusion

Various factors contribute to sense of belonging among international students, such as connecting with Finnish people and developing close friendships, doing fulfilling work that contributes to the society they live in, and eventually understanding the language of the community and being able to communicate with it. However, as these interviews shows, there are serious obstacles to achieving these senses of purpose and belonging in Eastern Finland, especially for international master’s degree students.

Employment is not just about work, but also about feeling like you belong to a workplace, doing meaningful work, and being able to support yourself and your family while not feeling socially excluded. It is crucial to have a system that recognizes people’s previous experiences and does not throw away their education and work history. Only then can a better understanding of the integration process in Eastern Finland be achieved, which will benefit both international students and Finnish people living in the region. It is important to have a diverse and international community and city but having an inclusive one is even more important. It is only then that one truly feels like they have found their new home.

Shima Garousi  
UEF Trainee at the Center for Continuous Learning 

Julkaistu

Finding Home in Eastern Finland

The first time I heard the sentence ”Everyone says they’ll stay at first, but they all leave” was during my first month in Finland. I had just arrived in Joensuu as an international student in English Language and Culture master’s program, eager to experience the beautiful nature and unique culture of this country. As I spoke with a kind Finnish woman who helps international students find accommodations, I expressed my love for the city and my hope to stay for a while. But her words left me with a feeling of uncertainty and doubt. 

As I continued my studies, I met many international students who left immediately after graduation, confirming that woman’s words. At the time, my only concern was that it was difficult to form lasting friendships since everyone seemed to leave as soon as they graduated. 

However, soon it was my turn to face the harsh reality of the job market in Joensuu. I applied for internships and summer jobs to gain experience and develop my Finnish language skills. But all the replies were rejections, with the reason being that they needed an employee fluent in Finnish. I was disappointed, but I knew it would be difficult to find internships in Joensuu and I didn’t have high expectations. 

It was then that I decided to speak with my professor about the matter and seek his advice. He suggested that I look for internships outside of Finland, which was not what I wanted to hear. I had just arrived and wanted to learn about the country’s work culture and the way things were done. If I had to leave without any work experience in Finland, what was the point of coming here? 

My professor reassured me that there was still hope, so I clung to that hope. Eventually, I found a summer job at a café in Koli national park that helped me with my Finnish language learning and formed a sense of belonging to the country and its people. The owners of the café are a local couple that had difficulty finding workers, so they broadened their search and interviewed the international students as well. Although there were a few challenges in the beginning, everyone found a way to effectively communicate with each other and it resulted in one of the best work communities I have had the opportunity to be part of. Some of us have even stayed close after the summer and found friendship within the work community but many of my friends were not as lucky and had to leave the country to find work.  

At gatherings with my university friends, the main topic is where to go next. Some of the people who arrived with me in Joensuu have already left, even though there is still one more semester left in their studies. Some have already planned for internships and jobs outside of Finland. The feeling of hopelessness and disappointment can be overwhelming, causing many to leave before they even get the chance to experience all that Finland has to offer.  Despite all a few of us are still planning to stay in the region. 

The University of Eastern Finland offers a limited number of traineeship positions specifically for international students. UEF Trainee Programme has been organized three times, and while the number of trainee positions has remained the same, the number of applicants has tripled. As a result, in 2022, it took a surprisingly long time to process the applications. 

Although I was fortunate enough to get a trainee position, many of my friends and capable students did not and for most of us this was the only chance we got in finding an internship without being fluent in the Finnish Language. 

Despite the challenges and uncertainties, a great deal has changed in the past year. Through my traineeship at the Center for Continuous Learning at UEF, I learned about an important project they are working on. Talent Hub Eastern Finland project aims to identify the skills of international students, recognize their past experiences, and help them find internships and employment in the region where there will be a shortage of workers in the near future. 

Although the application process is still underway, just knowing that a group of people has put all their energy into helping international students find work and make a home in this beautiful place is heartwarming.  

My journey has been full of challenges and doubts, but I am grateful for the people who have helped me along the way. I have learned that finding a home is not just about a physical place but also about the people and the sense of belonging they provide and the way they welcome you into their communities. I may not know what the future holds, but I am optimistic that it will be better as long as there are people who care about beautiful eastern Finland and people who want to make a home in it. 

Shima Garousi  
UEF Trainee at the Center for Continuous Learning 

Julkaistu

Vauhtia uralle – askeleita ja tukea työelämän kansainvälistymiseen  

Pohjoiskarjalaiset yritykset ja organisaatiot tarvitsevat riittävästi osaavia työntekijöitä ja asiantuntijoita myös tulevaisuudessa. Yksi keinoista on kansainvälisten osaajien kouluttaminen ja rekrytointi alueelle. Alueen koulutusorganisaatiot yhdistävät asiantuntemuksensa tukeakseen yritysten kansainvälistymistä. Jotta osaajat myös pysyisivät alueella, on tärkeää vahvistaa työpaikkojen ja työyhteisöjen valmiuksia näiden eri kulttuureista tulevien työntekijöiden vastaanottamiseen.  

Tarpeeseen vastaa UEFin, Riverian ja Karelian yhteistyönä toteuttama uusi koulutus, joka järjestetään Nurmeksessa. Koulutuksessa hyödynnetään kokemuksiamme maahanmuuttaneiden koulutuksista ja työllistymisestä sekä työelämän kanssa tehtävästä yhteistyöstä.  

Kolme askelta sujuvampaan kansainvälistymiseen -koulutuksen idea syntyi nurmeslaisten työllisyys- ja elinkeinotoimijoiden kanssa käydystä keskustelusta. Pielisen Karjalan alueella toimivien yritysten työvoimapula ja Ukrainan tilanne ovat lisäämässä kansainvälisen työvoiman määrää alueella. 

Työntekijöitä puhtauspalvelualalle 

Pohjoiskarjalaiset koulutusorganisaatiot tukevat alueen yritysten kansainvälisiä rekrytointeja. Myanmarissa käynnistyi marraskuussa 2021 Riverian koulutuspalveluiden yhteistyössä myanmarilaisen SRIVIN oppilaitoksen kanssa koulutusohjelma, jossa tavoitteena on kouluttaa 75 puhtauspalvelualan osaajaa Pohjois-Karjalaan ja muualle Suomeen.  

Koulutus alkoi kolmen kuukauden kieliopinnoilla, ja tämän jälkeen mukaan tulivat myös ammatilliset opinnot. Koulutus on kaksivuotinen, ja ensimmäiset myanmarilaiset saapuivat Pohjois-Karjalaan elokuussa 2022. Opiskelijat suorittavat tutkinnon oppisopimusopiskelijoina. Työpaikat sijoittuvat Lahden seudulle ja Pohjois-Karjalaan.  

Kuva 1: Myanmarilaiset opiskelijat tervetulojuhlassa Kiteellä 15.8.2022
Kuva 2: Opiskelijat, riverialaiset ja työnantajien edustajat yhteiskuvassa

Milloin se kielitaito riittää? 

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus on kouluttanut Pielisen Karjalan alueella mm. pätevöityviä lääkäreitä. Korkeakoulutettujen työllistyminen on haasteellista, koska pätevyys- ja kielitaitovaatimukset ovat erittäin korkeat. Kansainvälisiä osaajia onkin työllistynyt hyvin vaihteleville, koulutustaan vastaamattomille aloille. Osa on päätynyt suorittamaan kokonaan uuden tutkinnon.  

Kokemus on osoittanut, että asiantuntijatasoisen kielitaidon kehittäminen on tehokkainta todellisissa työympäristöissä ja työtehtävissä. Osaaminen kannattaakin ottaa käyttöön jo siinä vaiheessa, kun kielitaito ei vielä ole täydellinen. Kielitaidon kehittämiseen työpaikalla ja työtä tehden on kehitetty hyviä keinoja ja toimintatapoja, jotka eivät vaadi työnantajalta suuria panostuksia. Näistä voi saada vinkkejä uudessa koulutuksessamme. 

Kansainväliset osaajat työelämään

Karelia-ammattikorkeakoulu tukee maahanmuuttajien tietä korkeakoulutukseen ja työelämään useiden palvelujen ja koulutusten kautta. Karelian asiantuntemus näkyy mm. SIMHE (Supporting Immigrants in Higher Education) -palveluissa, joissa ohjataan aikuisia maahanmuuttajia sopivimmille korkeakoulutus- ja urapoluille kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Lisäksi 30 opintopisteen laajuisessa korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa tuetaan kansainvälisiä osaajia oppimaan korkeakoulussa ja työelämässä tarvittavia taitoja. Karelian asiantuntijoilta saat uudessa koulutuksessamme runsaasti tietoa siitä, millaista tukea kansainväliset osaajat kaipaavat työpaikalla ja mikä heitä auttaa sitoutumaan työyhteisöön.

Työelämätaidot ja verkostot tärkeässä roolissa 

Työtä hakevalle kansainväliselle osaajalle kielitaito on vain yksi pääoma muiden tarvittavien taitojen joukossa. On tiedostettu, että Suomessa kansainvälisten osaajien paikalliset työelämäyhteydet ja -verkostot saattavat olla heikot.  

Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että paikalliseen työelämään ei ole päässyt tutustumaan muualla suoritetun tutkinnon aikana. Paikallisia työnantajia tai rekrytointikäytäntöjä ja -kanavia ei välttämättä tunneta. Osaava ammattilainen tai asiantuntija voi olla epävarma, miten tuoda oman osaamisensa parhaalla tavalla esiin rekrytointitilanteessa. Työpaikan toimintakulttuuriin voi olla haastavaa päästä sisälle. Näitä taitoja voi kuitenkin harjoitella, opetella ja oppia, kun alueen työnantajat tarjoavat harjoittelun ja työllistymisen mahdollisuuksia.  

Koulutusta kansainvälistyville työyhteisöille 

Työyhteisöllä on työsuhteen alkuvaiheessa aivan olennainen rooli työntekijän vastaanottajana, työhön perehdyttäjänä ja kielitaidon kehittymisen tukijana. Myös kulttuurieroista koituvia konflikteja voidaan ehkäistä ennalta. 

Kolme askelta sujuvampaan kansainvälistymiseen -koulutus tarjoaa tietoa ja käytännön osaamista tilanteisiin, joissa alueelle tai omaan yritykseen on tulossa taustaltaan kansainvälisiä työntekijöitä. Mitä työsuhteen alussa ja työyhteisöön liittymisessä kannattaa ottaa huomioon? Miten tuetaan uusien työntekijöiden asettautumista ja sitoutumista työpaikkaan? Entä jos työyhteisössä ilmenee kieleen ja kulttuuriin liittyviä ristiriitoja? 

Koulutuksessa keskitymme erityisesti työyhteisöihin, jotka ovat työvoiman kansainvälistymisen alkutaipaleella. Lyhytkoulutus tarjoaa tukea ja työkaluja kansainvälistymisen arkeen ja yrityksissä tapahtuvan muutoksen eteenpäin viemiseen.  

Koulutuksessa tutustutaan mm. toimivan kansainvälisen työyhteisön rakentamiseen, selkeään viestintään, kielen oppimisen tukemiseen sekä ristiriitatilanteiden sovitteluun. Tavoitteena on, että osallistuja laatii omalle työpaikalleen konkreettisen toimintasuunnitelman valitsemistaan koulutuksen osa-alueista. 

Ilmainen, Nurmeksen Bomballa järjestettävä koulutus sisältää 3 x 4 h lähikoulutukset, päätöswebinaarin sekä oman työyhteisön kansainvälistymiseen liittyviä tehtäviä. Kouluttajina ovat työelämänkansainvälistymisen asiantuntijat Riveriasta, Kareliasta ja Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta. 

Koulutukseen ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: https://vauhtiauralle.wordpress.com/kolme-askelta-yrityksen-sujuvampaan-kansainvalistymiseen/ 

Vauhtia uralle -hankkeen tuloksena saadaan parempia koulutuspalveluja opiskelijoille ja yrityksille. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus ja sitä toteuttavat yhteistyössä Riveria, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Tutustu osoitteessa: https://vauhtiauralle.wordpress.com/

Kirjoittajat:
Heli Kaarniemi, suunnittelija, Itä-Suomen yliopisto
Niina Pennanen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tarja Piitulainen, lehtori, Riveria
Salla Anttila, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kuvat: Riverian viestintä, unsplash.com 

Julkaistu

Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen haasteet osittain samankaltaisia – pitkästä välimatkasta huolimatta

Keväällä 2021 sain mahdollisuuden osallistua Opettajat ilman rajoja – verkoston kehittämishankkeeseen Kambodžassa. Koronan vuoksi positio oli toteutettavissa etänä. Kehittämistyön muotoina lukuvuoden aikana oli webinaarien toteuttaminen, ohjausprosessiesimerkkien kokoaminen yhteen mallipohjiksi, ohjauksen käsikirjoitusmallin esittäminen, joka voi olla tukena epävarmoissa ohjaustilanteissa sekä omien ohjausprosessien tekemiseen kannustaminen, jota kautta voi havaita omaa toimintaa ohjaajana – ja myös kehittää sitä.

Opettajat ilman rajoja -verkosto (OIR) on Kirkon ulkomaanavun (KUA) ylläpitämä verkosto, joka kokoaa yhteen opetusalan ammattilaisia. Toimintaan osallistuvien tausta on laaja. Tavoitteena verkostolla on kehittää opetusalaa kansainvälisesti. Verkoston kautta opetusalan ammattilaisten on mahdollisuus päästä lisäämään ammatillista osaamista osallistumalla koulutuksen kehittämishankkeisiin. Itselleni tämä oli erinomainen mahdollisuus päästä osallistumaan kansainväliseen kehittämistyöhön, vaikka matkustaminen kohdemaahan ei ollutkaan mahdollista. Toiminta tarjosi hyvän verkostoitumispohjan ja auttoi konkreettisesti näkemään eri maanosassa tapahtuvan ohjaustyön realiteetteja. 

Opinto-ohjauksen kehittämistyötä on Kambodžassa tehty jo pitkään, myös vapaaehtoisia asiantuntijoita on Suomesta ollut lukuisia. Tämän lukuvuoden kehittämistoimien teemoina olivat muun muassa face to face ohjauksen vahvistaminen, ohjausprosessien havaitseminen ja työstäminen, oppimisvaikeuksiin liittyvän tiedon lisääminen alueella sekä erilaisten menetelmien esille tuominen. 

Face to face -ohjauksen toteuttaminen opiskelijan kanssa keskustelevassa hengessä on rakentumassa. Sen erilaiset variaatiot, metodit ja esimerkit olivat paikallisia ammattilaisia kiinnostavia. Face to face ohjauksen dialogisen otteeseen rohkaiseminen on osoittautunut tärkeäksi. 

Suuresta maantieteellisestä ja myös kulttuurisesta erosta huolimatta näen paljon yhtäläisyyksiä Kambodžan ja Pohjois-Karjalan ohjauksen sisältöjen välillä. Samalla tavalla ohjauksen kysymyksissä pohditaan muun muassa työllistymisen näkökulmasta mahdollisimman suotuisia urapolkuja. Taistellaan haasteellisen aluesidonnaisen työllisyystilanteen kanssa ja tuetaan kehittymään myös muunlaisille urille, kuin on totuttu, huomioiden edellä kuvatut arkielämän realiteetit. Sääolosuhteet, ennen kaikkea sadekausi tuottaa haasteita niillä alueilla, joissa vettä saattaa tällöin olla teillä kumisaappallisen verran, eikä ohjaaja välttämättä pääse paikan päälle tai ainakin se on haastavaa. Samalla tavalla etäohjaus, sen hyvät ja huonot puolet, puhuttavat.

Etäpositiosta huolimatta koin kiinnostavimpina pienet maisemaikkunat toiseen kulttuuriin, joita kokemus tarjosi. Kesken face to face -ohjausta käsitelleen luennon kuului vastaanottajien mikrofoneista khmerin kielistä puhetta ja välillä tuktuk tööttäsi. Pohdin tuolloin, että ainakaan tällaista äänimaisemaa en kotimaan luentotilanteissa pääse kokemaan.

Tiina Juurela
Opinto-ohjaaja, erityisopettaja, nepsyvalmentaja
Avoin yliopisto

Lisätietoja Opettajat ilman rajoja – verkostosta: https://www.opettajatilmanrajoja.fi/

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen opinto-ohjausta saa joustavasti ja maksutta. Ohjaukseen voi hakeutua ennen opintoihin ilmoittautumista tai opintojen aikana. Ota yhteyttä opinto-ohjaajiimme: avoinyliopisto-ohjaus@uef.fi

Julkaistu

Esteetön teatterielämys koko perheelle

Sudet tervehtivät veikeästi ja tiikeri hymyili arvovaltaisesti, kun astelin perheeni kanssa sisään joensuulaiseen Kulttuuritehdas Siihtalaan ennen Teatteri-Traktorin esittämän Viidakkokirjan alkua. Ilmassa oli jännitystä, mutta se helpotti, kun lapset pääsivät askartelemaan eläinnaamioita suden ja tiikerin seuraan. Katsomossa ennen esityksen alkua ohjaaja Tomi Kervinen kehotti lapsia tarkkailemaan vanhempiaan ja pitämään huolen siitä, etteivät vanhemmat vilkuile puhelimiansa esityksen aikana! Sitten alkoi vajaa kaksituntinen villi seikkailu viidakossa. Väliajalla päästiin vielä toiseen, toiminnalliseen työpajaan eläinhahmojen seuraan. Teatterikäynti oli kokonaisvaltainen elämys. Työpajoissa tehtyjen naamioiden kautta vauhdikkaat eläinleikit jatkuivat kotona seuraavanakin aamuna.

Teatteriin tulo, esitykseen keskittyminen ja erilaiset aistiärsykkeet saattavat olla kuormittavia lapsille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä (nepsy). Lasten vanhempia voi jännittää, miten nepsy-lapsi käyttäytyy teatterissa. Vanhempikaan ei aina jaksaisi toimia valmentajan roolissa ohjeistaen ja tilanteita ennakoiden.

Teatterissa voi olla aistiärsykkeitä nepsy-lapselle.

New Cultural Horizons -hankkeessa on kehitetty tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua taide- ja kulttuuriharrastuksiin sekä Suomen että Venäjän puolella. Tavoitteena on inklusiivisuus, jossa toiminta olisi kaikille lapsille yhtä avointa ja helposti lähestyttävää. Hankkeessa on koulutettu taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia nepsy-piirteisten lasten ohjaamisesta sekä ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Lisäksi on pilotoitu hyviä ohjauskäytänteitä sirkus-, kuvataide-, musiikki- ja draamaharrastusryhmissä.  

Teatteri-Traktori osallistui hankkeeseen organisoimalla pilotin, jonka tavoitteena on helpottaa nepsy-piirteisten lasten osallistumista teatterikokemukseen. Pilotointiin osallistui kokemusasiantuntijoina kuusi pohjoiskarjalaista perhettä, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perheille järjestettiin ensin etkot, jossa heille esiteltiin teatterin tiloja, testattiin työpajojen sisältöä ja kerrottiin tulevasta teatteritapahtumasta. Seuraavalla kerralla he saapuivat katsomaan Viidakkokirja-esityksen, jonka jälkeen heille järjestettiin vielä jatkot, eli vapaamuotoinen palautekeskustelu teatterikokemuksesta.

– Perheet ovat olleet tosi innostuneita tästä mahdollisuudesta, kertoo projektitutkija Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastosta. – Etukäteen ajattelimme projektissa, että aistiärsykkeet ovat lapsille vaikein juttu, mutta teatterissa ne ovatkin niin tilanteeseen rajattuja, että eivät olekaan vaikeita, hän toteaa. – Ja lapset ovat keskittyneet uskomattoman upeasti! Piispa-Hakala toivoo, että perheet tavoittavat kulttuuritoiminnan paremmin ja että ne voisivat kertoa myös muille taide- ja kulttuuripalvelujen tarjoajille, mitä tarvitsevat. Pienilläkin teoilla voidaan saada isoja muutoksia aikaan.

– Pilotti oli meille hyvä hetki syventyä koko asiakkuuspolkuun, toteaa ohjaaja Tomi Kervinen Teatteri-Traktorista. – Vaikka monia asioita mietitään aina eri-ikäisten ja erilaisista kulttuurisista taustoista tulevien kanssa, niin pohdintaa ei koskaan voi tehdä liikaa. Pilottiin osallistuneiden perheiden palaute kuultiin tarkasti ja tehtiin välittömiä muutoksia, esimerkiksi juuri ohjeistus vanhempien puhelimien käyttöön liittyen.

Kervinen kertoo, että Nepsy-näkökulmissa heitä jännitti etukäteen se, millaista palautetta saadaan kovista äänistä, vaihtelevista valotilanteista, yleisöruuhkista ja erityisesti tekstivoittoisista pitkistä draamakohtauksista. Loppujen lopuksi palaute olikin positiivista eikä niitä koettu niin vaativina kuin oletettiin. Positiivisena yllätyksenä korostui mahdollisuudet osallistumiseen sekä kesken esityksen pienissä vuorovaikutuskohdissa että väliajan työpajoissa.

– Osallistuneet perheet antoivat suoraa ja rehtiä palautetta, samoin lasten antama palaute tuli suoraan ja vilpittömänä, Kervinen kiittää. – Teatterintekijöinä yleisön kohtaaminen suhteessa esityksiin ja oheistoimintaan on erityisen arvokasta. Onneksi lähdettiin tähän mukaan!

Teatteri-Traktorin osalta tärkein muutostoimenpide on yleisökasvatuksen lisääminen. Miten teatterissa toimitaan, miten aikuisten toiminta vaikuttaa lapsiin ja miten lapset jo luonnostaan ovat heittäytyväisiä tarinoiden maailmoihin. Ilahduttavaa on, että jatkuvasti teatterin pariin saadaan ensikertalaisia, niin aikuisia kuin lapsiakin. Toimintatapoja avoimesti kertoen ja ohjaillen on kaikilla helpompaa ja sujuvampaa toimia katsojina.

Jatkuva oppiminen ei koske pelkästään ihmisiä vaan myös organisaatioita. Tämän ja muiden hankkeessa toteutettujen pilottien ja koulutusten pohjalta alkuvuonna 2022 valmistuu julkaisu erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaamisen hyvistä käytänteistä.

”Oppi on kuin herkku, se voi tulla vastaan yllättävissäkin paikoissa, mutta siihen kannattaa aina tarttua kiinni” – Balou-karhu näytelmässä Viidakkokirja.

Viidakkokirjan esitykset jatkuvat keväällä 2022. Käykäähän katsomassa!

Tiina Ynnilä
Projektikoordinaattori

Julkaistu

Ratkaisukeskeistä vuorovaikutuskoulutusta Venäjällä

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen koulutustarjonnassa on ollut usean vuoden ajan kursseja ratkaisukeskeisestä vuorovaikutuksesta, ajattelusta ja toiminnasta, joissa kouluttajana toimii suunnittelija ja valmentaja Arttu Puhakka. Ratkaisukeskeisessä vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa ei etsitä selitystä tai syytä sille, mistä ongelma johtuu, vaan pyritään löytämään ratkaisu, mitä tahdotaan ongelman tilalle ja miten edetään siitä eteenpäin. Ben Fuhrmanin Muksuoppi on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisukeskeisyyttä sovelletaan lasten kanssa. Kirja on myös venäjäksi käännetty.

Viime vuonna suositusta ratkes-kurssista päätettiin muokata venäjänkielinen verkkokurssi osana rajan ylittävää New Cultural Horizons-hanketta. Hankkeen tavoitteena on parantaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua kulttuurin ja taiteen alan harrastuksiin. Hanke toteutetaan osana Karelia CBC -ohjelmaa, jota rahoittavat Euroopan Unioni, Suomi ja Venäjä.

Yhden opintopisteen laajuinen Moodle-kurssi suunnattiin lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjaajille ja opettajille. Hankkeen silloinen projektipäällikkö Sonja Kortelainen kokosi Moodleen venäjänkielisen kurssin, joka koostui kymmenestä venäjäksi tekstitetystä Arttu Puhakan luentovideosta, oppimistehtävistä sekä käytännön harjoittelusta, joita osallistujat kokeilivat omilla työpaikoillaan. Sen lisäksi Zoomin kautta järjestettiin webinaari, jotka Puhakka veti tulkkauksen avustuksella. Samalla koeteltiin, miten etäkurssin toteutus onnistuu Venäjän suuntaan.

Venäläiset osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien toteutukseen.

Ensimmäinen venäjänkielinen ratkes-kurssi on avoinna Moodlessa 23.11.-17.12.2020- ja siihen osallistui pääasiassa lasten ja nuorten parissa toimia erityisopettajia Venäjän Karjalasta. Venäjällä erityistä tukea tarvitsevia tai kehitysvammaisia lapsia ja nuoria opiskelee sisäoppilaitoksissa, ja siksi enemmistö osallistujista työskenteli juuri internaateissa.

-Avasimme Moodle kurssiin, eikä venäläisistä kuulunut pitkään aikaan mitään, kertoo Arttu Puhakka. – Mietimme, että tekevätköhän he mitään siellä, mutta sitten kun pidettiin lopuksi yhteinen webinaari Zoomin kautta, niin selvisi, että he olivatkin tehneet paljon, eli vieneet harjoituksia käytäntöön.

Koulutukseen osallistuneet erityisopettajat eräästä petroskoilaisesta sisäoppilaitoksesta kertoivat, että he esimerkiksi kokeilivat menetelmää lapselle, joka aina huusi, kun häntä huomautettiin jostakin. Tavoitteena oli saada hänet pysymään rauhallisena silloin kun aikuiset huomauttivat tai kielsivät tai kun muut lapset sanoivat jotain. Opettajat huomasivat, että kun negatiivisuuden sijaan huomioitiin myös lapsen hyvä käytös, paransi se lapsen käyttäytymistä ja vaikutti myös opettajien omaan suhtautumiseen tilanteeseen.

Toisessa sisäoppilaitoksessa menetelmää kokeiltiin lievästä kehitysvammaiseen 12-vuotiaaseen lapseen, jolla oli käytös- ja oppimisvaikeuksia. Menetelmällä opettajat pyrkivät lisäämään viihtymistä koulussa viikon aikana. He havainnoivat ja kertoivat lapselle tämän vahvoista puolista ja kuvakorttien avulla yrittivät selvittää, mistä hän erityisesti pitää koulussa. Samalla määriteltiin palkinto: lupa päästä päivää aiemmin lomalle kotiin. Opettajat loivat tilanteita, joissa lapsi pääsi näyttämään hyviä puoliaan. Jos vaikutti siltä, että hänen itsehillintänsä oli pettämässä, keksittiin esimerkiksi toiminnallinen tehtävä. Toimintaa seurattiin ja myönteiset teot kirjattiin ylös joka päivä. Kahden viikon kokeilun jälkeen kokemukset koettiin hyviksi ja menetelmää päätettiin jatkaa.

Koska kiinnostusta koulutukselle riitti, niin 20.4.-3.6.2021 järjestettiin toinen vastaava ratkes-kurssi, jossa osallistujat olivat lasten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia. Koulutukseen saatiin ryhdikkäämpiä ote, kun se sekä aloitettiin että päätettiin yhteisellä Zoom-webinaarilla. Ensimmäisellä kurssilla tulkkaus järjestettiin konsekutiivisesti, toisella kurssilla simultaanisti. Zoomissa simultaanitulkkaus onnistuu hyvin omalla äänikanavallaan ja petroskoilaisen Tatjana Islamaevan ammattitaidolla se sujui erinomaisesti.

Venäläiset osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien toteutukseen. Ohjeet Moodle-ympäristöön kirjautumiseen ja kurssin suorittamiseen sekä kurssin sisältö oli käännetty venäjäksi. Kirjautuminen Moodlegroupsiin ja sen käyttö koettiin helpoksi.

Zoomin kautta pidetyt webinaarit olivat hyödyllisiä ja erityisen antoisaksi koettiin se, että osallistujat eri paikkakunnilta ja eri oppilaitoksista saivat vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Zoom-webinaareja tosin olisi toivottu enemmän, etenkin valmentajan läsnäoloa kaivattiin lisää.

Etäopiskelu oli monen mielestä hyvää siksi, että opintoja sai suorittaa omaan tahtiin ja omien aikataulujen mukaisesti. Ensimmäisessä koulutuksessa kolmen viikon suoritusaika koettiin liian lyhyeksi, toisessa koulutuksessa kuuden viikon suoritusaika tuntui sopivalta.

Eräs osallistuja kertoi, että ”Kaikki tekniikat olivat minulle uusia. Oli mielenkiintoista oppia niistä. Kurssin jälkeen ostin Ben Furmanin kirjan ja nautin sen lukemisesta.” Toinen toteaa: ”Aina kannattaa oppia uutta. Ja kun oppii, ei kannata pelätä opitun käyttämistä. Kiitoksia paljon tällaisen hienon koulutuksen järjestämisestä!”.

Jos kiinnostusta riittää, ehkä kurssi järjestetään vielä kolmannenkin kerran hankkeen puitteissa. Ja ehkäpä tällaisesta voisi olla myös koulutusvientituotteeksi Venäjän suuntaan.

Tiina Ynnilä on Venäjä-yhteistyöhön erikoistunut Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja hankekoordinaattori.

Julkaistu

Tuntematon ja uniikki Karelian Wellness

Palataan aikaan ennen matkailualaa kurittanutta koronaa, jolloin hyvinvointimatkailu kasvoi kansainvälisesti puolet nopeammin kuin mikään muu matkailun segmentti. Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa matkailijat hyödyntävät Venäjän ja Suomen välistä raja-aluetta molemmin puoliseen vierailuun vapaa-ajan matkoilla. Itä-Suomen suurin matkailijaryhmä tulee Venäjältä ja Venäjän Karjalassa on potentiaalia toimia erinomaisena kohteena myös suomalaisille matkailijoille. Jotta saadaan lisättyä rajan ylittävää yhteistyötä ja nimenomaan hyvinvointialalla, Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä liiketoimintaa ja vuorovaikutusta hyvinvointipalvelualalla rajan molemmin puolin.

Itä-Suomen alue ja Venäjän Karjala aloittivat vuoden 2020 alussa Karelian Wellness -hankkeen.

Hyvinvoinnin tavoittelu ja ”wellness” on osalle ihmisistä jopa elämäntapa, jota halutaan edistää myös lomamatkoilla. Hektinen työelämä herättää matkailijoissa entistä suurempaa tarvetta hakeutua rentoutumisen ja hemmottelun pariin vapaa-ajan matkoilla. ”Wellness” -termi kääntyy Suomen kielellä ”hyvinvointi”, mutta termiä käytetään myös sellaisenaan arkikielessä. Wellness tarkoittaa itäsuomalaisten ja Venäjän karjalaisten palveluntarjoajien mielestä kokonaisvaltaista hyvinvointia mielelle, keholle ja sielulle. Alueella toimivat yrittäjät pyrkivät luomaan tuotekokonaisuuksia, jotka vastaavat määritelmää yhdessä upean ympäröivän luonnon kanssa. Pandemian jälkeen niin palveluntarjoajat kuin matkailijatkin uskovat wellnessmatkailun jatkavan kasvua yhtä vahvasti, ellei jopa kiihtyvän entuudestaan. Suomalaisten onneksi rajanaapurista tulevat matkailijat arvostavat suomalaisen palvelun laatua, mutta Venäjän Karjala on verrattain vieras ja tuntematon suomalaiselle matkailijalle.

Suomalainen matkailija toivoo wellnessmatkoilta laadukkaita tuotteita ja palveluita. Tuoreet tutkimustulokset korostavat asiakkaiden haluavan todellisen rentousloman, jossa puitteet ovat kunnossa. Itä-Eurooppa on houkutteleva matkailukohde, mutta kohtaako se hyvinvointimatkailijan tarpeet? Suomalaiset uskovat, että Venäjän Karjalassa voisi olla upeita luontoelämyksiä, mutta viestintä ja markkinointi ontuvat rajanaapurimme päästä. Luontokohteet, luonnonantimet ja pelkkä oleskelu luonnossa ovat ehdottomasti suurimpia vetovoimatekijöitä wellnessmatkailijalle. Luonnon tärkeys ja sen merkitys ei sinänsä ole uutta. Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta. Matkailija, jonka päämotiivi on lomalla rentoutuminen, ei koe tarvetta seikkailuun, joten pelkästään jo tästä syystä loppuun asti hiotut laadukkaat tuotekokonaisuudet saavat hyvinvointia tavoittelevan matkailijan kiinnostumaan kohteesta.

Molemmin puolin rajaa on paljon potentiaalia toimia ensiluokkaisena matkakohteena, mutta mitä meidän konkreettisesti tarvitsee tehdä? Tarvitaan intohimoa ja uskoa oman alueen elinvoimaan ja karismaan. Tarvitaan oikeat henkilöt toteuttamaan ja viemään suunnitelmat maaliin asti. Yhteistyön merkitys korostuu alueellisessa työssä, johon tarvitaan sitoutuneita ja idearikkaita organisaatioita. Ideaalitilanteessa meillä olisi Itä-Suomen alueella (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala sekä Kainuu) ja Karjalan tasavallassa Venäjällä kansainvälisesti tunnettu hyvinvointimatkailu ”Karelia Wellness”.

Luonnossa oleskelun on tutkittu alentavan verenpainetta ja madaltavan sykettä, mikä kertoo rentoutumisesta ja stressittömästä tilasta.

Karelia Wellness tuoksuu tuoreelle puulle ja lehtimetsän lehdille, raikkaalle sateelle ja piristävälle pakkaselle. Onnekas näkee revontulet tai kokee kesäisen sateen yllättäen. Luonto tarjoilee parastaan myös silloin kun sataa lunta niin rankasti että edessä näkyy vain valkoinen maa. Saunan lämpimät löylyt saavat kehon rentoutumaan ja hiljaisuuden kuuntelu saa matkailijat voimaantumaan. Paikallinen puhdas ruoka sekä sydämestä tuleva vieraanvaraisuus saavat matkailijat tuntemaan itsensä todella tervetulleeksi. Alueellinen tuote on myös aktiivinen, johon sisältyy luonnossa erilaisia aktiviteetteja. Alueella toimivat kylpylät tarjoavat kokonaisvaltaista hemmottelua. Meillä on mahdollisuus tarjota uniikki tuotekokonaisuus wellnessmatkailijan tarpeisiin, mitä siis vielä odotamme?

Elisa Sulkinoja
Projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto

Lisää hankkeesta: Karelian Wellness – UEFConnect

Julkaistu

Yhteistyötä rajan molemmilla puolilla

Kun maailmanlaajuinen pandemia sulkee maiden väliset rajat, vaikuttaa se väistämättä myös rajat ylittävään yhteistyöhön. Aducatessa yhteistyötapojen muutosta on päästy seuraamaan aitiopaikalta, kun toteutettavana on neljä Suomen, Venäjän ja EU:n rahoittamaa Karelia CBC -hanketta.

Ensimmäiset ennusmerkit muutoksesta saatiin 5.3.2020, kun Speak Business -hankkeen venäläinen projektipäällikkö yllättäen soitti huolissaan. Suomalaisten ja venäläisten yhteistä projekti- ja liiketoimintaosaamisen kurssia Joensuussa oltiin valmisteltu edellinen vuosi, opiskelijat valittu, ennakkotehtävät tehty ja viisumihakemukset vetämässä. Nyt kumppanina toimiva venäläinen oppilaitos oli kuitenkin kieltänyt kaiken matkustamisen ulkomaille maaliskuun aikana. Koulutuksemme sai (kyseenalaisen) kunnian olla ensimmäinen Aducatella koronan vuoksi peruutettu tilaisuus – toki vähitellen kyseleviä soittoja alkoi tulla myös suomalaisilta kouluttajilta, opiskelijoilta ja niin edelleen, kunnes lopulta Suomen poikkeustilan myötä yliopistojen tilat suljettiin täysin 18.3.2020.

Rajat ylittävä yhteistyö hidastui ja vaikeutui – vaan ei pysähtynyt. Yhteisen koulutuksen lisäksi jouduttiin toki perumaan tai siirtämään myös useampi keväälle sovittu Karjalan tasavaltaan suuntautunut kokousmatka, mutta digiloikka esim. Teamsissa tai Zoomilla järjestettäviin kokouksiin sujui venäläisten kumppanien kanssa samalla tapaa kuin muidenkin. Joissain tapauksissa etäyhteyksiin siirtyminen jopa tiivisti kommunikaatiota, kun käyttöön otettiin esimerkiksi koko hankkeen yhteiset viikkokokoukset. Tosin mielestäni edelleen, olosuhteiden sen salliessa, hankehenkilöstön olisi tärkeää tavata tosiaan myös ainakin muutaman kerran ”ihan livenä” ja tutustua samalla myös kumppanin toimintaympäristöön – tämä auttaa usein molemminpuolisessa ymmärryksessä ja saattaa helpottaa kommunikaatioita.

Ihmisiä videoneuvottelussa
Speak Business -hankkeen kurssilla yhteistyötä tehtiin Zoomin välityksellä. (Kuva: Ekaterina Lesnykh)

Yhteiset koulutukset siirrettiin myöhempään ajankohtaan, hankehenkilöstön tapaamiset siirrettiin verkkoon ja tilaisuuksia ja toimintoja ryhdyttiin muokkaamaan muotoihin, jotka on mahdollista toteuttaa rajan yhdellä puolella. Hankehenkilöstöltä onkin kulunut paljon työaikaa sen miettimiseen, miten vuorovaikutusta rajan eri puolilla olevien osallistujien kanssa ylläpidetään. Ja erityisesti on pitänyt pohtia, miten voitaisiin luoda myös uutta yhteistyötä ja kumppanuuksia, mikä kehittämishankkeissa kuitenkin aina on myös tavoitteena.

Speak Business -hankkeessa päädyttiin lopulta webinaarityyppiseen koulutukseen, johon suomalaiset ja venäläiset osallistuivat kukin omalta koneeltaan, ja jossa eri maista olevien osallistujien välistä vuorovaikutusta tuettiin lukuisissa ryhmätöissä ja -keskusteluissa. Northern Crafts-ID ja New Cultura Horizons -hankkeissa taas on suunniteltu, että molemmin puolin rajaa koulutetaan samoja kohderyhmiä samoista aiheista omissa koulutusohjelmissaan. Toivottavasti kokemuksia päästään vielä jakamaan myös messumatkoilla ja kontaktitilaisuuksissa.

Odotamme mielenkiinnolla, mitä vuosi 2021 tuo tullessaan ja millaisia rajoja ylittäviä ratkaisuja vielä keksimme.

Aducaten Karelia CBC-hankkeet:

  • New Cultural Horizons – koulutusta ja työkaluja neuroepätyypillisten lasten ja nuorten ohjaamiseen taide- ja kulttuuriharrastuksissa
  • Speak Business – Strategic planning and project management for young professionals in cross-border area
  • Karelian wellness – Hyvinvointimatkailulla uutta asiakasvirtaa Itä-Suomeen ja Karjalan tasavaltaan

Sonja Kortelainen, suunnittelija, UEF Aducate