Nosteessa: Positiivisen psykologian menetelmät opetuksessa

Lasten ja nuorten voimavarojen, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen –koulutuskokonaisuus näyttää kiinnostavan. Ensimmäisellä kerralla hakijoita koulutukseemme oli kolme kertaa enemmän kuin mitä voimme ottaa. Toinen kierros on menossa saman innostuksen siivittämänä. Tässä ensimmäisen koulutuksen sisällön parhaita paloja niille, jotka eivät päässeet mukaan.

Koulutuskokonaisuus alkoi Positiivisen psykologian kokeiluohjelmalla, jonka alussa osallistujat tutustuivat tietoisuustaitoihin ja niitä koskeviin tutkimustuloksiin opetuksen, oppimisen ja neurotieteiden näkökulmasta. Osallistujat saivat myös omakohtaisen kokemuksen tietoisuustaitojen harjoittelemisesta, minkä tarkoituksena oli vahvistaa opettajan kykyä toteuttaa harjoituksia lasten ja nuorten kanssa.

Koulutuksen toisessa osassa sukelsimme myönteisiin tunteisiin ja ihmettelimme niiden vaikutuksia kognitiiviseen, fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykykyyn. Osallistujat kokeilivat eri menetelmiä myönteisten tunteiden lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Näille menetelmille yhteistä näyttäisi olevan huomion suuntaaminen asioihin, joista voi syntyä myönteisiä tunteita.

Kolmas osa oli negatiiviset tunteet. Osallistujat kokeilivat eri menetelmiä negatiivisten tunteiden vastaanottamiseksi tavalla, joka ylläpitää ja vahvistaa toimintakykyä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa ”positiivinen” ja ”negatiivinen” käsitteiden ongelmallisuutta. Myönteiset tunteet eivät ole vain hyödyllisiä ja negatiiviset tunteet vain haitallisia. Esimerkiksi stressiin liittyy negatiiviseksi koettuja tunteita. Pieni määrä stressiä saa kuitenkin meidät liikkeelle ja tekemään työtehtävät ajoissa valmiiksi. Toisaalta negatiiviset tunteet (kuten myös myönteiset) voivat mennä ”yli”. Liiallinen ja pitkällinen stressi alentaa toimintakykyä. Tunteisiin voitaisiin liittää ajatus ”liukusäätimistä”, jotka auttavat sopivan säädön etsimiseen.

Seuraavaksi osallistujat saivat tietoa vahvuuksien hyödyntämisen vaikutuksista yksilö- ja ryhmätasolla. He tutustuivat vahvuusajatteluun ja harjoittelivat vahvuuksien bongaamista. Osallistujat tekivät vahvuustestin ja pohtivat vahvuuksien toteutumista omassa toiminnassaan haastattelurungon avulla. Lisäksi tutustuttiin kohtaamiseen (positiivinen resonanssi) ja myötätuntoon liittyvään tutkimukseen sekä myötätunnon osa-alueisiin. Osallistujat kokeilivat myös myötätuntomeditaatiota, jolla on tutkimuksissa arveltu olevan myönteisiä vaikutuksia mm. sosiaalisiin suhteisiin.

Koulutuksessa esiteltiin oppimista neurotieteiden ja Carol S. Dweckin lanseeraaman Growth Mindset -ajattelun näkökulmasta. Dweckin käsitteet antavat keinoja vahvistaa oppilaiden uskoa omaan oppimiskykyyn. Viimeisenä aiheena oli resilienssi (kyky ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen), johon edellä esitellyt asiat näyttäisivät liittyvän.

Osallistujat tutustuivat, harjoittelivat ja kokeilivat positiivisen psykologian menetelmiä omassa opetuksessaan. Näistä kokemuksista sitten seuraavassa blogissa!

 ”Kerro minulle, niin kuuntelen. Näytä minulle, niin ymmärrän. Ota minut mukaan, niin opin.”

Arttu ja Sanna

arttu.puhakka@uef.fi, sanna.soppela@uef.fi

Kirjoittavat työskentelevät Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa.

Tietoista päätöksentekoa

Edellisessä tietoisuustaitoja käsittelevässä blogissani kirjoitin huomion suuntaamisesta, huomion palauttamisesta ja myös harjoituksien tavoitteettomuudesta. Tarkennettakoon, että tavoitteettomuus liittyy siis harjoitukseen, ei elämiseen yleensä. Jos työtehtävänä on suunnitella, niin suunnitellaan, eikä hötkyillä muita asioita. Suunnittelu vain tehdään tietoisesti läsnäollen. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan tietoisuustaitojen muita osatekijöitä; tietoisuus, hyväksyntä, läsnäolo.

Tietoisuus tarkoittaa sitä, että harjoituksena aikana otamme askeleen taakse päin ja pyrimme tarkkailijan positioon. Jos harjoituksena on hengityksen seuraaminen, niin harjoituksen aikana tarkkailemme hengitystä uteliaasti: kuinka se virtaa tällä kertaa, missä kehonosassa se tuntuu, mitä aistimuksia hengitykseen liittyy ja kuinka se liikuttaa kehoamme. Hengitys on automaattista (toki voimme siihen vaikuttaa), joten se on hyvä harjoituksen kohde.

Tietoisuus tapahtuu ennen sanoja, käsitteitä tai tulkintoja. Harjoituksen aikana saatamme huomata huomion suuntautuvan muualle kuten ääni-, haju-, tunto- ja makuaistimuksiin, kehotuntemuksiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Tietoisuus on tietoa tietoisuuden kenttään ilmenevistä asioista ilman tulkintaa tai luokittelua. Tietoisuus on ilman käsitteitä. Alkuvaiheessa voi olla hyödyllistä nimetä minne huomio vaeltaa tai mitä tietoisuuteen pulpahtaa. Tämä auttaa ottamaan askeleen taakse päin, mutta myös nimeämisessä vältämme tulkintaa. Tietoisuuteen noussut asia palautetaan aistimukseksi tai mielen sisällöksi:

arttu-puhakka-tietoisuustaidot-5

Harjoitusta leimaa hyväksyntä ja vastaanottavaisuus. Harjoituksen aikana tietoisuuteen nousevaa ajatusta, tunnetta tai aistimusta ei pyritä muuttamaan tai arvottamaan hyväksi tai pahaksi, vaan se otetaan vastaan sellaisenaan. Se on vain ajatus, tunne tai aistimus. Harjoituksen aikana voimme vain todeta tunnesävyn (neutraali, positiivinen, negatiivinen). Näin kasvaa kykymme vastaanottaa mitä tahansa eteen ilmeneekin. Koemme tunteita, saamme ajatuksia, tunnemme aistimuksia, mutta emme jää niihin kiinni tai emme niistä ärsyynny. Harjoituksen aikana antaudumme kokemukselle siten, kun se avautuu hetki hetkeltä.

Läsnä olemiseen liittyy kaksi asiaa. Oleminen ja tämä hetki. Harjoituksien aikana olemme läsnä tässä hetkessä, emme pohdi mennyttä tai tulevaisuutta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tämä hetki on ainoa oikea hetki. Mennyt on jo mennyt, ja ehken mielikuviemme vääristämä. Tulevaisuus on tulevaisuutta, joten sitä ei ole olemassa. Harjoitukset ovat olemista (ei-tekemistä). Olemme tässä hetkessä ja sen kanssa, mitä ikinä tietoisuuteen tupsahtaakin. Jos ja kun mieli vaeltaa muualle, niin lempeän jämäkästi palautamme huomion tähän hetkeen ja harjoituksen kohteeseen.

Edellä kuvattujen harjoituksien myötä tulemme tietoiseksi, kun huomiomme vaeltaa ja osaamme palauttaa sen haluttuun kohteeseen. Osaamme keskittyä meneillään olevaan tehtävään, esimerkiksi projektin suunnitteluun. Tulemme tietoiseksi ajatuksista, tunteista, kehollisista aistimuksista ja tuntemuksista; emme enää niin paljoa reakoi ajatuksiin, tunteisiin, aistimuksiin. Näin voimme tehdä enemmän tietoisia päätöksiä, kuinka tilanteessa toimimme.

Arttu Puhakka
@arttucoach
arttupuhakka.com
Puhakka työskentelee Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut Aducatessa ratkaisukeskeisenä valmentajana, tietoisuustaito (mindfulness) ohjaajana ja työyhteisökouluttajana.

Tyynenä kiireen keskellä – Mindfulness- taidoilla tehokkuutta työpäivään

aducate_px_2

Vaikka ensi kokemukset eivät saaneet minua hullaantumaan mindfulnessista -hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta- lopulta uteliaisuus tietää asiasta enemmän ohjasi tutustumaan aiheeseen tarkemmin.

 

Kokeilin hyväksyvää tietoista läsnäoloa omassa työssäni ja huomasin että hyväksyvä läsnäolo auttaa esimerkiksi kiireen keskellä, kun en pahenna tilannetta huoliajatuksilla tai yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Työssäni psykoterapeuttina huomasin että läsnäolo on perustaito, josta on hyötyä hyvin erilaisista pulmista kärsiville ja erilaisissa elämäntilanteissa eläville ihmisille iästä ja asemasta riippumatta. Onhan kysymys taidoista, jotka auttavat meitä pysähtymään, suuntaamaan huomiomme olennaiseen, havaitsemaan ja kuvailemaan tapahtumia, ja osallistumaan tapahtumiin avoimesti juuri sellaisina kuin ne tapahtuvat.

Periaate mindfulness- harjoittelussa on hyvin yksinkertainen. Ensin meidän tulee pysähtyä hetkeksi- lakata tekemästä käsillä olevaa asiaa. Tämän jälkeen havaitsemme ja kuvailemme tuntemuksia, joihin olemme päättäneet suunnata huomiomme. On luonnollista, että ajatuksemme lähtevät harhailemaan ja näin tapahtuessa palautamme huomiomme siihen asiaan jonka olemme ottaneet huomion keskipisteeksi- ja yhä uudelleen lempeästi palautamme huomiomme takaisin.

Mindfulness on tehokkuutta. Voimme käyttää näitä taitoja tilanteissa, joissa kaipaamme erityistä keskittymistä työtehtäviin. Kun tapahtuma työpäivän aikana kuohuttaa tunteitamme, mindfulness harjoittelun avulla harjaantuneiden taitojen avulla tulemme tietoisiksi reaktioista ja oppia säätelemään tunnetilaamme niin että pystymme nopeammin palaamaan työtehtäväämme ja välttymään tarpeettomalta kiihtymykseltä, huolelta tai mielipahalta.

Vahvistuneiden havaitsemisen ja kuvailemisen taitojen avulla meidän on helpompi sulkea vaikkapa konttorin häiriöäänet huomiomme ulkopuolelle. Taidoista on apua, jotta voimme tunnistaa ajoissa tarpeen esimerkiksi tauolle ja vietämme tauon niin että koemme olomme aidosti virkistyneeksi. Toimiessamme tietoisena vuorovaikutustilanteissa havaitsemme vuorovaikutuskumppanimme sanattomat ilmaisut ja eleet tarkemmin ja tämän ansiosta kuuntelemme huolellisemmin, minkä ansiosta voimme vähentää väärinymmärrysten mahdollisuuksia. Hyväksyvä läsnäolo auttaa meitä muutos- tai ristiriitatilanteissa kun olemme tietoisempia ajatuksista ja tunnetiloistamme. Kun huomaamme omat arviointimme ja palautamme huomiomme hetkeen joka on tilanteessa olennaisinta, karsimme tilanteesta tarpeettoman, joka usein lisää meille stressiä, turhautumista ja mielipahaa.

Mindfulness- harjoittelu sopii työpaikoilla erilaisiin tilanteisiin; kokousten alkajaisiksi, lounastauon aktiviteetiksi, tarpeen mukaan tilanteessa käytettäväksi, työpäivän lopuksi jne. Mindfulness- harjoittelulla on erilaisia muotoja; pitkistä harjoituksista ohikiitäviin hetkiin arjessa. On monenlaista tapaa olla tietoisesti läsnä, joka sopii tilanteeseen ja tuottaa toivotun lopputuloksen on kullekin paras. Vaikka hyväksyvän tietoisen läsnäolon periaatteet ovat yksinkertaiset, usein käytännön toteutuksessa kaipaamme kokemuksia ja harjoittelua. Helpointa on aloittaa harjoittelu pienillä lyhyillä harjoituksilla ja vähitellen lisätä harjoitusten vaikeustasoa ja siirtyä käyttämään niitä arkielämän ympäristöissä ja. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten Hyväksyvän tietoisen läsnäolon koulutuksissa kiinnitetään tähän erityistä huomiota.

untitled-3613-EditKirjoittaja:psykoterapeutti Johanna Saastamoinen, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, johanna.saastamoinen@uef.fi