Kategoria: Ympäristö

Julkaistu

Luonnon monimuotoisuus on häviämässä hurjaa vahtia 

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin häviäminen on ollut viime aikoina paljon esillä uutisoinnissa. Se alkaa tulla kaikkien tietoisuuteen. Elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Hyönteiskato esimerkiksi on silminnähtävää, mistä kertoo niin sanottu tuulilasi-indeksi: viimeisen parinkymmenen vuoden aikana auton tuulilasiin liiskaantuneiden hyönteisten määrä on vähentynyt silminnähtävästi, erään tutkimuksen mukaan jopa 80 %. Ja ennen niin tavalliset lajit ovat uhanalaistuneet, vaikkapa hömötiainen. On tärkeää ymmärtää luontokadon taustoja ja seurauksia sekä sitä, mitä voimme tehdä sen hidastamiseksi.  

Biodiversiteetin ylläpitäminen on maapallon ja ihmisen hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän edellytys. Biodiversiteetti on vähenemässä hälyttävää vauhtia luonnonvarojen kestämättömän käytön, maan- ja merenkäytön muutosten, ilmastonmuutoksen, ympäristön saastumisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajikato heikentää luonnon ekosysteemipalveluja, kuten ruoan ja biomassan tuotantoa, maaperän toimintaa, puhtaan veden ja ilman saatavuutta ja hiilen sidontaa, ja lisää alttiutta säätilan ääri-ilmiöille, luonnonkatastrofeille ja pandemioille. Biodiversiteetin läpileikkaava huomiointi tulee olla osa yhteiskunnan kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa kuten ilmastoasiatkin. Biodiversiteettikoulutusta tarvitaan lisää kaikille aloille ja eri ikäryhmille. 

Biodiversiteetti nyt – uutta osaamista vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ja biodiversiteetin ylläpitämiseksi on Itä-Suomen yliopiston (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen ja Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yhteinen hanke. Hankkeen rahoittajana on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA), joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä ja jonka ohjauksesta vastaavat OKM ja TEM. Sen tavoitteena on lisätä biodiversiteettiin ja luontokatoon liittyvää osaamista laajasti ja poikkitieteellisesti verkkokoulutusten kautta kaikille jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneille. Erityiskohderyhmiä ovat pienmetsänomistajat, metsäteollisuuden ja metsäyhtiöiden toimintaverkostot sekä LUMA-verkoston opettajat. Koulutusten monitieteellinen lähestymistapa soveltuu laajalle kohderyhmälle ja tarjoaa hyödyllistä tulevaisuuden ennakointitietoa. 

Hankkeen ensimmäisenä toimenpiteenä suomennetaan valtakunnallisen Biodiversiteettikoulutusverkostohankkeen laatima Biodiversity.now-kurssi (2 op). Kurssi tulee ensi keväänä englanninkielisenä UEF:in avoimen yliopiston tarjontaan ja siihen voi käydä jo tutustumassa Climate Universityn kautta. Suomenkielinen kurssi tulee avoimen tarjontaan syksyllä 2023. MOOC-kurssi sopii laajalle kohderyhmälle. Kurssilla opiskeltavat sisällöt käsittelevät biodiversiteettikriisiä ja biodiversiteettikäsitettä, luontokadon syitä ja biodiversiteetin uhkia, biodiversiteetin suojelua sekä ajankohtaisia asioita ja keskustelua biodiversiteettiteemasta.  

Toisena toimenpiteenä hankkeessa kehitetään metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnattu koulutuskokonaisuus metsien monimuotoisuuteen liittyvistä ekologisista ja taloudellisista kysymyksistä (10 op). Koulutussuunnitteluyhteistyötä tehdään mm. UEF:in metsätieteen osaston kanssa. Metsätalous on merkittävä työllistäjä Suomessa ja yli puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiat korostavat metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa, mutta yksityismetsänomistajan näkökulmasta kokonaismerkitystä on vaikea ymmärtää. Koulutusosio lisää osaamista metsien monimuotoisuuteen liittyvissä ekologisissa ja taloudellisissa kysymyksissä, edistää osallistumista suojelu- ja luonnonhoito-ohjelmiin sekä edistää tutkimusperustaista kestävän metsänhoidon tietotaitoa osana yhteiskunnan vihreää siirtymää ja kestävyysmurrosta. Koulutus tarjoaa myös tietoa ilmaston lämpenemisen tuomista uusista viljelymahdollisuuksista ja metsäpuiden genetiikan ja jalostuksen tuomista näkymistä. Verkkokoulutusten lisäksi luvassa on ajankohtaispäivä Lustossa ja Punkaharjun puulajipuistossa.   

Kolmantena kokonaisuutena hankkeessa luodaan uutta ja monialaista biodiversiteettiin liittyvää koulutussisältöä UEF:in Kestävän tulevaisuuden opintoihin, joita voi opiskella sivuaineena myös avoimessa yliopistossa. Koulutuskokonaisuudessa biodiversiteetti ja luontokato kytketään yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Yhtenä näkökulmana on esimerkiksi yritysten rooli luontokadon pysäyttämisessä. Biodiversiteettiasioiden tunteminen ja soveltaminen ovat tulevaisuudessa kilpailuetu yritystoiminnassa. Vähitellen kaikkien yritysten pitää uudistaa liiketoimintaansa ekologisesti kestäväksi ja monesti muutosten ennakoijat ovatkin voittajia. 

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan monia kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla lisätään suojelua, ennallistetaan jo heikentynyttä luontoa ja parannetaan luonnon monimuotoisuutta huomioivia toimintoja. Vihreän siirtymän toteuttamiseksi tarvitaan laajaa taloudellista ympäristökestävyyttä ja kulutustapojen muutosta. Jokaisen ihmisen pienetkin arjen ekoteot osaltaan edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan tahot pystyvät huomioimaan luontokadon toiminnassaan. Luontohaitat on kompensoitava joko ekologisesti muilla korvausmenetelmillä tai niitä on pystyttävä lieventämään. Suomi on mallimaa luonnon monimuotoisuuden elpymisessä, joten tästä on hyvä jatkaa työtä ja jakaa esimerkkiämme myös muille. 

Tiina Ynnilä 
Kirjoittaja on hankekoordinaattori ja suunnittelija UEF:in Jatkuvan oppimisen keskuksella 

Julkaistu

Näin ymmärrät kalenteriasi

Kuulin kysymyksen: Onko ihminen kalenteria vai kalenteri ihmistä varten?

Tämä oli linkkinä kolumniin siitä kun oli ollut liikaa kokouksia; siitä minä en osaa sanoa mitään, mutta kalentereista kylläkin.

Kalenteri alkaa päivästä, joka on luonnonilmiö: aamusta aamuun on päivä, ja sen luet taivaalta, auringonnoususta.

Sen jälkeen alkavatkin ongelmat: seitsemän päivää on viikko, mutta miksi seitsemän päivää? Sille ei ole mitään luonnollista syytä. Näin on vain päätetty joskus kauan aikaa sitten: Gudea, Lagashin pappiskuningas muinaisessa Sumerin maassa, piti seitsemän päivän jaksoa hyvänä jo neljätuhatta vuotta sitten, ja ajallaan se, kuten moni muukin sumerilainen idea, ui olemaan yleismaailmallista ihmisdesigniä. (Sumerilaisia saamme kiittää/kirota myös siitä että tunnissa on 60 minuuttia.)

Seuraava osa kalenteriin löytyi taivaalta: siellä oli kuu, joka säännöllisesti kasvoi ja väheni, ja tämän jakso on täsmälleen 29 päivää.

No, 30 päivää.

No, kun tuota oli mitattu yli useamman kuukauden ja jaettu sillä montako kuukautta meni, niin noin 29.53 päivää.

Voi ei.

Nykyastronomi sanoisi että ”päivä” on sitä kun Maa pyörii itsensä ympäri ja tämän takia Aurinko näyttää nousevan, laskevan ja nousevan takaisin alkupaikalleen. ”Kuukausi” on sitä että Kuu kiertää Maan ympäri, ja näin heijastaa eri lailla Auringon valoa: kun se on Auringon ja Maan suhteen taas samassa asennossa se näkyy samassa vaiheessa, ja kuukausi on kulunut.

Mikään luonnonlaki ei sano että näiden pitäisi olla siististi suhteessa toisiinsa, yksi tasan neljä kertaa tai kolmekymmentä kertaa toinen; ja tällä planeetalla ne eivät tosiaan ole.

Tämän takia me olemme yhteiskunnallisesti luovuttaneet ihan täysin.

Nykyään kalenterista löytyvät kuukaudet eivät auta sen tietämisessä missä vaiheessa taivaalla näkyvä kuu on; me elämme kalenterissa jossa on symbolisia kuukausia, emme oikeassa kuukalenterissa.

Viimeinen osa kalenteria on vuoden kierto: muinaisessa Egyptissä Niilin tulvista Niilin tulviin, ja Suomessa kevään ensimmäisestä päivästä seuraavan vuoden samaan: vuodenaikojen setti seuraa toisiaan aina samassa järjestyksessä.

Vuosi on se kun Maa kiertää kerran Auringon ympäri: koska se on kiertäessään kallellaan, niin talvisaikaan pohjoisen pallopuoliskon akseli osoittaa vähän Auringosta poispäin, ja pyöriessämme sen ympäri käymme vain piipahtamassa päivänvalossa; ja jos olemme napapiirin pohjoispuolella niin jäämme päiväksi tai pariksi kokonaan varjoon. Kesällä akseli puolestaan osoittaa enemmän Aurinkoon päin, ja meille tulee kaamoksen sijasta öittömiä öitä. (Ja tämän takia Australiassa joulu on kesällä.)

Vuosikaan ei mene tasan muiden kanssa. Päivä, kuukausi ja vuosi ovat luonnollisia kalenterin rakennusosia, mutta ne eivät sovi saumattomasti yhteen. Edes viikon seitsemän päivän sykli ei sovi yhteen näistä yhdenkään kanssa. Olisi helpompaa jos vaikka jokainen vuosi ja kuukausi alkaisivat maanantailla; mutta nykykalenteri ei ole tällainen.

Voitaisiin sopia että vuoden lopussa olisi viikonpäivättömiä karkauspäiviä, ylimääräisiä lomapäiviä, sen verran että vuosi alkaisi aina maanantaista; mutta meistä on OK vain se että helmikuussa on joskus ylimääräinen päivä; se että kalenteriin tulisi lisää säätöä olisi liikaa.

Ja kun mainitsin karkauspäivät: niitä tarvitaan siksi että vuosi ei ole tasan 365 tai 366 päivää, vaan siinä välissä. Kun on kulunut 365 päivää (Maa on pyörähtänyt itsensä ympäri 365 kertaa) niin ei olla ihan takaisin samassa paikassa kiertoradalla Auringon ympäri; kun on kulunut 366 päivää niin mentiin jo kuudennen lisätunnin aikana ohi. Tämän saa suunnilleen korjattua jos joka neljäs vuosi laitetaan kalenteriin yksi ylimääräinen päivä, karkauspäivä: silloin meillä on kolme vähän liian lyhyttä vuotta ja yksi liian pitkä, ja keskiarvo on suunnilleen tarkka. (Enemmät desimaalit saa korjattua jättämällä karkauspäivän välillä väliin.)

Jos näin ei tee, on samassa pulassa kuin muinaiset roomalaiset 40-luvulla eaa.: heidän kalenterinsa toimi periaatteella ”lisätään karkauspäiviä sitten kun siltä tuntuu”. Se jolle tuntui jos tuntui oli ylipappi pontifex maximus, ja sen hetken pontifexit, esimerkiksi joku Julius Caesar, olivat olleet vuosikymmeniä miekka kädessä toteuttamassa muita mielihalujaan. Näin karkauspäivät olivat jääneet lisäämättä, vuodet olivat vaihtuneet uusiksi aina enemmän ja enemmän liian aikaiseen, ja kevään tullessa kalenteri näytti jo kesäkuuta; kun Caesarin vastustajat uskoivat syysmyrskyjen jättäneen tämän jo rannalle, Caesar mietti mitä ei ollut ehtinyt tehdä ja seilasi ongelmitta Adrianmeren yli vihollisen kimppuun myöhäisen kesän aalloilla.

Kun oli selvinnyt sodista, Caesar korjasi kalenteriongelman julistamalla uuden juliaanisen ajanlaskun, jossa karkauspäivä tuli automaattisesti joka neljäs vuosi, ja ei riippunut siitä oliko ylipapilla aikaa. Ei suinkaan haitannut että hän sai järjestelmänmuunnoksen aikana aikaiseksi 445-päiväisen vuoden 46 eaa., joksi vuodeksi hänet oli valittu olemaan Rooman mahtava konsuli. Se oli maailmanhistorian pisin vuosi, näin ajanlaskun mukaan; Maan ja Auringon liike ei roomalaisen päätöksistä välittänyt.

Vuosista seuraa vuosikymmeniä, -satoja ja -tuhansia: ja nämä tulevat luonnosta vain sitä kautta että luonnonolento ihmisellä on kymmenen sormea ja siksi hänestä kymmenen on hyvä luku jonka mukaan kannattaa järjestää miten lukuja lasketaan. Samoin voisi laskea millä tahansa muullakin kantaluvulla. (Tämän takia kun jännityselokuvassa sanotaan avaruusolentojen hyökkäyksen, piranhojen kutukauden tai jonkun muun uhan tulevan aina sadan vuoden välein, niin matemaatikko kohottaa kulmakarvaa: sattuipa aika nätisti ihmisen näköinen tasaluku jollekin joka ei ole ihminen.)

Kalenteri on ihmisen tekemä, tietyissä luonnon asettamissa rajoissa; sen rajankäynti mikä on luontoa ja mikä sen päälle keksittyä auttaa ymmärtämään ensimmäistä paremmin, ja muuttamaan jälkimmäistä paremmaksi.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi oppia palasia luonnosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa siirtymään kesäksi kesäaikaan ja muuksi ajaksi muuhun aikaan.

Julkaistu

Aurinko paistaa

Ulkona on kaunis kesäpäivä (toivotaan ainakin), ja aurinko paistaa. Aurinko on paistanut ihmisten niskaan tuhansien vuosien ajan, mutta vasta sadan vuoden ajan ihmiset ovat tietäneet miksi.

Mitä auringon paiste on? Valoahan se, mutta mistä se tulee? Mikä on tuo sietämättömän kirkas täplä joka kulkee taivaan halki?

Ensimmäinen arvio oli että se oli selvästikin vaikka talon tai ison kiven kokoinen olio, joka liikkui omalla voimallaan paikallaan pysyvän lähiympäristön yli. Jonkinlainen taivaanvaunu kenties; muinaiset egyptiläiset pitivät selvänä että se oli tavallista isomman skarab-kuoriaisen työntämä liekehtivä lantapallo, joka illalla tippui maan alle läntiseen manalaan jonka läpi työteliäs kuoriainen sai sen yön aikana rullattua itäiseen auringonnousun maahan.

Tämä oli aikansa teoria; mutta ajallaan löytyi lisää havaintoja, ja niiden pohjalta jouduttiin muuttamaan teorioita.

Esimerkiksi: naapurin muinainen kreikkalainen, muuan Erastotenes, käveli Egyptin halki, mitaten matkan Aleksandriasta Syenen pikkukaupunkiin, ja sitten nähdessään eräänä päivänä auringon paistavan suoraan alaspäin syeneläiseen kaivoon julisti että jollain geometria-nimisellä taikuudella hän olisi tästä todistanut että maailma on pallo ja sen pallon ympärysmitta on poskettomat 252 000 stadiaa (noin 40 000 kilometriä).

Erastoteneen mittauksessa oli virhettä yksi prosentti verrattuna nykypäiväisiin; ja tämä mittaus tarkoitti että teoria lantapalloauringon tippumisesta illalla maailman laidan yli manalaan oli kriisissä.

Paljon pitempään eli teoria siitä että Aurinko oli Maan ympäri kiertävä pienempi pallo, eikä toisinpäin; olihan tuo ilmiselvää että ei se maankamara millä me kävelemme liiku minnekään. Jos liikkuisi niin siitä tulisi jatkuvaa yhdensuuntaista tuulta, ja kun sitä ei tunnu niin liikettä ei ole.

Samanlaisella logiikalla, junat eivät voi liikkua minnekään kun junan sisässä ei tuule.

Aikanaan, hyvien syiden löytyessä, päädyttiin siihen että se olikin Maa joka oli pienempi, ja joka liikkui Auringon ympäri. Aurinko oli hirveän iso, ja hohti hirveitä määriä valoa ja lämpöä kaikkialle ympärilleen kokonaan skarab-kuoriaisista tai niiden jalansijoista vapaaseen avaruuteen.

Mutta mistä tuo hohto tuli?

Tähän mennessä oli keksitty yliopistoja ja tieteellinen menetelmä: ei keino kenenkään yhden olla absoluuttisen oikeassa, vaan keino päässä yhdessä eroon virheistä. Suomalaisetkin kävivät kaukana yliopistoissa kunnes Turkuun saatiin oma; olipa pari suomalaista vähän aikaa keskiajan lopulla Pariisin yliopiston rehtorinakin. Yliopistolaiset olivat armottomia etsiessään totuutta, ja tämän takia yliopistosta saatu opetus oli arvokasta: ei täydellistä, mutta *ylintä*. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin se oli kaikkien saatavilla.

Mutta miksi aurinko paistoi?

Kyllähän vaikka kuuma rauta hohti valoa ja lämpöä. Ehkä Aurinko oli massiivinen kimpale jotain, ehkä rautaa, joka oli joskus aikojen alussa ollut hirveän kuuma, ja nyt vain jäähtyi.

Ongelma oli että tähän mennessä Erastoteneen geometria ja muut matematiikan alat olivat päässeet sille tasolle että laskelmat näyttivät ettei tällaisessa ollut tarpeeksi energiaa. Rauta jäähtyy; rauta-Aurinko olisi myös jäähtynyt jo aikaa sitten. (Ja jos ei olisi vielä, niin kuka nyt tahtoisi uskoa tulevaisuuteen jossa taivaan yli kulkee kylmä ja valoton rautamöykky?)

Oli myös muita ideoita.

Ehkä Aurinko oli tulessa. Se oli turvetta, hiiltä, öljyä tai muuta ainetta. (Mutta, naapurin tiedehenkilö kysyisi, mistä sinä saat fossiilisia polttoaineita ilman *fossiileja*?)

Ehkä Aurinkoon syöksyi jatkuvasti meteoriitteja, pikkuplaneettoja, aurinkokunnan muuta sälää; törmäyksistä syntyi energiaa, ja energia oli valoa.

Ehkä — ja tämä oli 1900-luvun alun kuumin, uusin, jännittävin ja uskottavin teoria — ehkä Aurinko oli täynnä radioaktiivisia aineita. Aurinko oli silkkaa uraania, plutoniumia ja muita (1900-luvun alussa) jänniksi ja vaarattomiksi tunnettuja uusia aineita.

Ongelmana oli vain saada havainnot vastaamaan teoriaa. Ja kun ne eivät vastanneet, niin teoria toisensa jälkeen lensi romukoppaan ja tehtiin uusi. Vasta 1920-luvulla keksittiin miten skarabiton, raudaton, hiiletön, meteoriititön, uraaniton Aurinko oli hohtanut vuosimiljoonien ajan, ja hohtaisi vielä hamaan tulevaisuuteen. Nykyistä teoriaa vastaan ei ole vielä löytynyt havaintoja; ehkä se on totta.

Olkoonkin että sen tulevaisuudessa odottaa isompi Aurinko ja taivaan yli lentävää rautaa ja muita raskaampia aineita; mutta kaiken kertomiseen tässä ei ole tilaa. Sitä varten voi lukea luonnontieteitä: fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa, niitä palasia jotka ihmiset ovat löytäneet yrittäessään ymmärtää maailmaa aina skarab-teoriasta ja Erastoteneen ajoista alkaen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa kuka tahansa voi oppia palasia tuosta tiedosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

(Tähtitieteen perusteita voi opiskella keväällä 2023; haku aukeaa 21.11.)

Kurssit maksavat 12€ per opintopiste, ja opintopisteen arvataan vastaavan 27 tuntia työtä. Jos tämä puree ja tahdot tietää vieläkin lisää, keväällä on myös pääsykokeita.

Maailmaa voi ymmärtää. Pitää vain uskaltaa ja yrittää.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa käyttämään aurinkolaseja jotta auringon paiste ei häikäise.

Julkaistu

There really is free coffee, tarjosimme virtuaaliset kahvit 1200:lle

Mitä tapahtuu? Mitä ihmettä me voimme tehdä? Korona-aika laskeutui Suomeen, hetkeksi pysähtyi kaikki. Jouduimme siirtämään, sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaamme, joskus myös kantapään kautta. Koulutuksen järjestäjänä, onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli joko jo verkossa tai saimme sen pyörähtämään sinne sutjakkaasti.

Pohdimme, miten reagoida nopeasti ja samalla tuoda esille ajankohtaisia koulutusratkaisujamme tilanteen nostaneisiin tarpeeseen. Olla apuna! Ratkaisu oli lähellä ja ydinosaamistamme; koulutetaan, mutta tehopaketteina ja verkossa. Päätimmekin kutsua kaikki halukkaat
#AducateLIVE – virtuaalisille aamukahveille.

Torstaiaamujen kolmenvartin #AducateLIVE kasvatti nopeasti suosiota ja ajankohtaista kuumaa teemaa nautti kanssamme linjoilla parhaillaan yli 200 kuulijaa, tähän mennessä ilmaiset virtuaaliset kahvit ovat kiinnostaneet jo yli 1200 innokasta!

Mitä sitten?

Oli erityisen hienoa huomata, että saimme jaettua hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa mm. riskienhallinnasta, resilienssistä, tietoisuustaidoista, johtamisesta, tietosuojasta ja työlainsäädännöstä sekä dialogin  merkityksestä työyhteisössä. Yksinäisyys elämän muutoskohdissa sai suuren joukon hiljentymään ja pohtimaan vakavaa aihetta. Huippuasiantuntijat johdattivat osallistujat ajankohtaiseen teemaan ja saimme vieraiksi entisiä opiskelijoita, yhteistyökumppaneita, kouluttajia ja omia asiantuntijoitamme. Live-tilaisuutemme antoi mahdollisuuden pysähtyä ja prosessoida itseään ja omaa työtään.

Palaute oli varsin myönteistä. Kiitosta saimme erityisesti juuri napakkuudesta ja käytännönläheisyydestä. Opimme kevään aikana, että poikkeustilanteessa aika todellakin on rajallista ja ytimeen on mentävä nopeasti ja tarkka-ampujan taidolla.

– Napakka alustus ajankohtaisesti suunnattuihin aiheisiin...

– Jälleen Itä-Suomen yliopisto on edellä aikaansa! Huipputyötä.

– Ytimekäs ja hyvä esitys, asiasisältö mainiosti rakennettu. Vastasi odotuksia. Kiitos leppoisista, mutta informatiivisesta kahvihetkestä.

– Pieni pysähdys aamulla mielenkiintoisen ja ajankohtaisen asian äärelle.

Ajankohtaiset teemamme ja selkeät esimerkit saivat kehuja, vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja mikä tärkeintä sisältömme avautui suurelle yleisölle ja tilaisuudet koettiin myös oivaksi hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja virkistäytyä sopivana ajankohtana. Tärkeänä huomiona eräs asiakas nosti, miten maksuttomuus on mahdollistanut tiedon helpon saannin ja miten loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet.

Mitä nyt?

Iloisena ja innokkaana ilmoitankin, yleisön pyynnöstä kahvit jatkuvat syys-lokakuussa. Syksyllä sukellamme mm. teemoihin: Kokeilukulttuurin johtaminen ja Lääkitysturvallisuus 2020: tulipalojen sammuttelusta ennakointiin.

Kevään viimeiset kahvit nautimme ennen juhannusta torstaina 18.6., jolloin vieraaksemme saamme UEF:n työelämäprofessori Reijo Karhisen ja EMBA alumnimme, Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satulin. Keskustelu syventyy johtajuuden oppeihin poikkeustilanteessa ja ennen kaikkea ajatuksiin työhyvinvoinnin kannalta, miten lomien kynnyksellä pääsee vapauttamaan ajatuksensa tilanteesta/stressistä ja sen jälkeen suuntaamaan syksyn haasteisiin.


– Koska aina ei ole rahaa osallistua maksullisiin koulutuksiin, ilmaiset aamukahvit ovat mahdollistaneet tiedon helpon saannin. On myös ollut tosi hienoa, että loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet. Aamukahvit ovat kaiken kaikkiaan olleet erittäin hyödyllisiä ja toivoisinkin, että näitä voitaisiin jatkaa myös syksyllä. Hieno ajatus ja hyvää työtä!


Klikkaa mukaan: www.aducate.fi/live ja tilaa uutiskirjeemme ja pysy ajantasalla teemoissamme.


Suvi Räisänen
markkinointisuunnittelija / UEF Aducate


Julkaistu

Paikan päällä, myös etänä – mullistava ja opettavainen kevät 2020

Muutos, distruptio, yllättävä käänne, mahdollisuus. Näillä sanoilla voisi korona-kevättä kuvailla. Pari ensimmäistä viikkoa meni asiaa ihmetellessä ja tilanteeseen sopeutuessa. Kuten monet muut, niin myös me laitoimme pystyyn maksuttomia webinaareja, muutimme koulutukset etäopetukseen ja laajensimme etäkokoukset kaikkeen toimintaamme. Tämä tapahtui nopeasti ja yllättävän kivuttomasti.

Lukuisat ovat uuden edessä, miten on mahdollista valmistautua verkko-opintoihin ja uuteen normaaliin osaamisen kehittämisessä ja uusien mahdollisuuksien avauksia varten? Monet ovat heränneet opintomahdollisuuksiin, poikkeustila on nostanut kiinnostusta syventämään omaa osaamistaan, etsimään näkökulmia tai jopa miettimään alan vaihtoa.

Avoin yliopisto reagoi ketterästi poikkeustilanteeseen. Onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli jo verkossa. Yhteistyössä muiden Suomen avointen yliopistojen kanssa avasimme tutkinto-opiskelijoille maksuttomia avoimen yliopiston opintojaksoja. – Haluttiin auttaa ja mahdollistaa opiskelijoille opinnot, kun lähiopetusta ei järjestetty ja monella kesätyöt ja harjoittelut peruuntuivat, opinto-ohjaaja Terhi Keltanen summaa. Toukokuusta alkaen myös työttömät ja lomautetut voivat ilmoittautua avoimen yliopiston opintoihin maksutta.

– Avoimen yliopiston opinnot tarjoavat nyt tässä haastavassa tilanteessa mahdollisuuden lähteä rakentamaan uudenlaista urapolkua kouluttautumisen kautta tai tilaisuuden kokeilla yliopisto-opintoja, Terhi jatkaa. Opintojen suunnittelussa tarjoamme apua ja se onkin ollut keväällä suosittu palvelu.

– Kaikille avoimet ja maksuttomat Aducate LIVE –virtuaaliset aamukahvit saivat nopeasti suosiota ja hyvää palautetta. Huhti-kesäkuun ajan viikoittain linjoilla oli parhaillaan jopa yli 1200 kuulijaa. AducateLIVE antoi meille mahdollisuuden tuoda koulutustemme sisältöä tunnetuksi isolla mittakaavalla valtakunnallisesti ja teki palveluistamme saavutettavia pysähdyttävän kriisin lomassa, markkinointisuunnittelija Suvi Räisänen tiivistää. Virtuaaliset kahvit jatkuvat syksyllä 2020.

Meneillään olevat täydennyskoulutukset siirrettiin nopeasti etätoteutukseen. Käytännössä tämä tarkoitti Teams- tai Zoom-välitteisiä koulutuksia. Alkuun tämä tuotti jännitystä niin osallistujille kuin koulutuksen järjestäjille. Tekniikka ja yhteydet kuitenkin toimivat, ja saimme aikaan hyvää vuorovaikutusta. Näin taaksepäin katsoessa, ehkä hieman pelkäsimme liikaa etäkoulutusta ja epäilimme sen vaikutuksia oppimiseen.

– Etäkoulutuksessa voi saada aikaan hyvää, reflektiivistä vuorovaikutusta. Oppiminen on tiedon omaksumista, tiedon soveltamista käytäntöön ja saadun kokemuksen yhteistä pohtimista. Ratkaisukeskeisten koulutusten valmentaja Arttu Puhakka summaa.

– Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan virikkeitä, Arttu jatkaa. Käytännössä nämä virikkeet ovat olleet aktivoivia kyselyitä ja tehtäviä etäkoulutuksen lomassa. Osallistujat ovat vastanneet minitentteihin tai tehneet pari- ja ryhmäharjoituksia. Viimeisistä mainittakoon valmennuskeskustelut ja palautekeskustelut. Osallistujat antoivat varsin myönteistä palautetta monipuolisista opiskelumahdollisuuksista ja aktivoivista toteutustavoista. Etäopiskelun ei todellakaan tarvitse olla tylsää tietokoneen ruudun tuijottamista ja pinnistelyä hereillä olemiseksi, vaan se voi olla opettavaista, antoisaa, oivalluttavaa ja vuorovaikutusta synnyttävää.

Korona -kevään ansiosta myös Itä-Suomen yliopiston EMBA ohjelmassa otettiin käyttöön ensimmäisen kerran kaksipäiväinen seminaari zoomin kautta kansainvälistyvän liiketoiminnan teemalla.
– Hyvinhän se onnistui ryhmäporinoita myöten, koulutusohjelmasta vastaava suunnittelija Anna Hartikainen hehkuttaa. Olemmekin pohtimassa, miten voimme jatkossa normaalimpana aikanakin hyödyntää tätä digiloikkaa johtamisen jatkuvan oppimisen toteutuksessa, esimerkiksi syksyn Strategic sales management in global context -koulutuksessa. Myös johtajien henkilökohtainen ohjaus, coaching vaihtui joustavasti virtuaalitoteutukseen: monilla oli jo ennestään kokemusta etäneuvotteluista ja ensikertalaisetkin saatiin mukaan.

Toteutimme rakennusterveysasiantuntijoiden (RTA) opinnäytetyöseminaarin ensimmäistä kertaa täysin etäyhteydessä Rakennusterveys- webinaarina. Teemat olivat ajankohtaisia ja ne kiinnostivat yli sataa alan toimijaa useista yrityksistä, julkisista organisaatioista ja oppilaitoksista. RTA-koulutuksen pätevyysvaatimukset ja toteutus on määritelty Asumisterveysasetuksessa, jossa edellytetään koulutuksen toteutuksen käsittävän vähintään 30 % lähiopetusta.
– Toivottavasti jatkossa ajatellaan joustavammin ja ymmärretään, että saavutettavissa olevan, vuorovaikutteisen ja hyvin pedagogisesti suunnitellun koulutuksen laatu ei ole lähiopetuksen määrästä kiinni, pohtii rakennusterveyden koulutuksia koordinoiva Tiina Pyrstöjärvi.

Myös Ajankohtaisen ympäristöoikeuden erikoistumisohjelman päätösseminaari järjestettiin toukokuussa verkkovälitteisesti.
– Nämä kehittämistehtävien esittämispäivät ovat raskaita, vaikka todella antoisia osallistujille, toteaa suunnittelija Anne Keränen. – Oli siis mielenkiintoista toteuttaa seminaari ensimmäistä kertaa verkossa, hän jatkaa. Palautteiden mukaan onnistuimme jopa yllättävän hyvin, vaikka osa jäi kaipaamaan lähitapaamista. – Riittävien taukojen merkitys korostuu tarkkaa kuuntelemista ja vaativien aiheiden kommentoimista sisältävissä verkkokoulutuksissa, vinkkaa Keränen. Seuraavassa, järjestyksessään jo yhdeksännessä erikoistumisohjelmassa toteutetaan jatkossa yksittäisiä koulutuspäiviä verkkotapaamisina, jotta kauempaakin tulevat osallistujat pääsevät helpommin mukaan.

Saimme kutsun fasilitoida valtakunnallista #poikkeusajandialogi-sarjaa, jossa valtiovarainministeriön, DialogiAkatemian ja Erätauko Säätiön johdolla pidetään dialogisia keskusteluja poikkeusajasta. Tarkoituksena on saada vielä parempaa tilannekuvaa poikkeusajan Suomesta. Pidimme dialogisia keskusteluja johtajille ja esimiehille. Lokakuussa alkavassa Dialoginen johtaminen -koulutus jatkaa aihetta dialogin ymmärtämiseen ja sen käyttömahdollisuuksista johtamisessa.  

Näin me kouluttajat opimme, yhdessä tekemällä, teille.

Aurinkoista ja ennen kaikkea tervettä kevättä teille kaikille!

Anna, Anne, Arttu, Suvi, Tiina ja Terhi

Ps. jos mielessäsi on joku koulutustarve, ota yhteyttä!

Julkaistu

Opinnäytetyö syventää rakennusterveyden asiantuntemusta

Sisäilmaongelmien tutkimisen ja korjaamisen kysymyksiin on etsitty ratkaisuja koko 2000-luvun ajan myös rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen (RTA) opinnäytetöissä. Niiden aiheiksi nousee usein haastaviakin käytännön ongelmia ja kehittämistarpeita. Opinnäytetyö on parhaimmillaan antoisa omaan työhön liittyvä rakennusterveyden eri osa-alueiden ymmärtämistä syventävä hanke, jossa joudutaan pohtimaan myös epävarmuuksia ja kehittämisideoita. Kokosin tähän muutamia esimerkkejä ja pyysin myös tekijöiltä kommentteja opinnäytetyön merkityksestä osaamisen syvenemisessä.

Vaikka opinnäytetyön aiheen ei tarvitse olla uusi ja erikoinen, moni on kuitenkin innostunut tarttumaan rohkeasti johonkin ajankohtaisen käytännön kehittämishaasteen. Se nostaa opiskelumotivaatiota ja on usein suuresta työmäärästä huolimatta lopulta varsin palkitsevaakin. Se antaa eväitä myös RTA:lle tärkeään jatkuvaan oppimiseen, missä olennaista on avoin ja tutkiva ote oman alan kehittämiseen, kriittinen kokonaisvaltainen ajattelu sekä kyky ymmärtää ja soveltaa uutta tutkimustietoa.

Ilmanvaihdon jaksotuksen ja osatehokäytön vertailututkimus

Ilmanvaihtojärjestelmien ja painesuhteiden hallinnan haasteet hyvin tunteva Antti Alanko vertaili opinnäytetyössään varsin laajalla aineistolla ilmanvaihdon jaksottaisen ja osatehokäytön vaikutusta käytönaikaiseen sisäilman laatuun.

Painesuhteiden hallinnan haasteet nousivat esiin ilmanvaihdon käyttötavasta riippumatta kaikissa neljässä kohteessa ja tutkimuksen alkuvaiheessa.

Antti Alangon savukokeiden videoraportti

Tulosten mukaan ilmanvaihdon jaksottainen ja osatehokäyttö oikein säädettynä eivät eronneet merkittävästi toisistaan sisäolosuhteiden kannalta, mutta oleellista on varmentaa ilmanvaihdon toiminta kaikilla tehotasoilla ilmamäärämittauksin ja paine-eron seurannalla.

Työn tuloksia onkin hyödynnetty sisäilmayhdistyksen ja kuntien sisäilmaverkoston uusissa ilmanvaihdon jaksotuksen ohjeistuksissa julkisille palvelurakennuksille. Are Oy:ssa työskentelevä Antti kertoo, että opinnäytetyöllä oli suuri merkitys, jonka myötä hän pääsi mukaan moneen valtakunnalliseen kehityshankkeeseen.

”Työn myötä tuli perehdyttyä harvinaisen laajasti alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, mihin ei tavanomaisesti tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Otin työhön myös sellaisia mittauksia, joita en tavanomaisesti ole tehnyt. Hyvien ohjaajien kautta sain myös paljon hyviä kontakteja.”

Homekoira vai kuntotutkija?

Koirien ylivertaisen hajuaistin menestyksekäs hyödyntäminen metsästyksessä ja viranomaistehtävissä sai Timo Juvosen ihmettelemään, miksi homekoirien käyttöä rakennusten kuntotutkimusten apuvälineenä kyseenalaistetaan. Timo vertailikin opinnäytetyössään kuntotutkijan tutkimustuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja kuudessa eri kokoisessa julkisessa rakennuksessa ja totesi havaintojen tukevan pääosin toisiaan. Timon mukaan kuntotutkimuksessa päästäisiin parhaaseen tulokseen, jos käytettäisiin tasotestattuja koiria yhdessä ammattitaitoisen kuntotutkijan kanssa. Kaikkien tutkimusmenetelmien virhelähteet pitää tiedostaa ja tutkimusajankohdan painesuhteisiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Juvonen vertaili kuntotutkijan tutkimutuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja

Valmistumisen jälkeen FCG:n rakennusterveys ja sisäilmasto -yksikön palvelukseen siirtynyt Timo Juvonen miettii, miten saisi tilaajat ymmärtämän homekoiran höydyt paremmin. Toisaalta hän myöntää, että olisi itsekin epäluuloisempi koiratutkimuksia kohtaan, jos ei olisi kokemusta homekoirista.

Voiko tiivistyskorjaus onnistua?

RTA-koulutuksen ohjausryhmässäkin opiskelijoita edustaneen Janne Riutanheimon mukaan opinnäytetyö oli suuri ja opettavainen osuus RTA-opinnoissa, vaikka kirjoittamista työssään muutenkin jatkuvasti tekee. Janne hyödynsi opinnäytetyönsä kohdetta monella RTA-opintojen jaksolla ja lopulta työstä tulikin laaja kokonaisuus kattaen koulurakennuksen kuntotutkimuksen, korjausten suunnittelun ja toteutuksen sekä korjausten laadunvarmistuksen ja onnistumisen arvioinnin. Toki erityisesti tiivistyskorjausten onnistumista pitää seurata säännöllisesti myös tulevaisuudessa, koska niiden pitkäaikaiskestävyydestä on vielä varsin vähän näyttöä.

Jannen työssä korostui riittävä panostus kuntotutkimuksen laatuun ja hyödyntämiseen korjaussuunnittelussa. Hän kehitteli myös uudet tasomääritykset tiivistyskorjauksille.

RTA-opiskelijoiden kokemuksia ja vinkkejä

RTA-opinnäytetyö on lähtökohtaisesti näyttötyö, jonka päätavoite on osoittaa kokonaisvaltainen ymmärrys rakennusterveyden eri osa-alueiden merkityksestä. Usein opinnäytetyön lähtökohtana onkin moniongelmaisen rakennuksen kuntotutkimus, jossa tarvitaan osaamista rakennetekniikasta, sisäolosuhteista, mikrobiologiasta, ilmanvaihdosta ja painesuhteista sekä kokonaisuuden huomioon ottavasta altistumisen arvioinnista. Samalla opitaan myös sujuvaa kirjallista ja suullista viestintää ja ehkä jopa kriisiviestintää, jos tutkimuskohteessa on ollut paljon oireilua. Ihannetapauksessa RTA-opiskelija voi hyödyntää opinnäytetyön kohdetta myös eri opintojaksojen harjoitustöissä siten, että kuntotutkimusmenetelmät -opintojaksolla homma lähtee liikkeelle kuntotutkimussuunnitelmalla ja lopulta rakennetekniikan jaksolla tietoja on riittävästi myös vähintään alustavan korjaussuunnitelman laadintaan.

Kokeneet rakennusterveysasiantuntijat toimivat usein myös uusien opinnäytetöiden ohjaajina, mutta usein myös omalta RTA-ryhmältä saa arvokkaita ideoita ja palautetta opinnäytetyöhön. Se poikii usein kokemusten ja neuvojen jakamisen perinteen uran edetessä. Janne Riutanheimo onkin valmis antamaan opinnäytetöiden aiheita ja ohjausta oman yrityksensä hankkeiden parissa ja suosittelee opiskelijoita kehittelemään aihetta jo opiskelun alkuvaiheessa. Timo Juvonen rohkaisee kiinteistöjen omistajia tarjoamaan kohteiden tutkimuksia opinnäytetöiden aiheiksi ja toivoo, että joku innostuisi myös tutkimaan laajalla aineistolla homekoiratutkimusten luotettavuutta. Antti Alangolla on myös mielessä ilmanvaihtoon ja sisäilmaolosuhteisiin liittyviä tutkimusaiheita ja aineistoja. Hänen kannustaa myös aktiiviseen yhteistyö tilaajien ja mittauspalveluita tarjoavien yritysten kanssa, mikä mahdollistaa laajemmat aineistot ja lisää työn painoarvoa.

”RTA-opinnäytetyöt vaikuttavat olevan varsin arvostettuja ja niitä luetaan melko laajasti, joten panostus tuskin menee hukkaan, jos työn aihe on hyvä.”   

Aducaten www-sivuilta on ladattavissa toistasataa 2010-luvulla valmistunutta opinnäytetyötä. Opinnäytetöiden ohjaaminen tarjoaa hyvän näköalapaikan ja mahdollisuuden vaikuttaa alan kehittämiseen. Tervetuloa mukaan yhteistyöhön tarjoamalla aiheita ja/tai aineistoja, antamalla palautetta tai jopa ohjaamalla uusia opinnäytetöitä!

Kari Pasanen
RTA-koulutuksen opinnäytetöistä vastaava suunnittelija Aducatessa, kari.pasanen@uef.fi

Artikkelissa viitatut opinnäytetyöt

Alanko Antti 2018.  Ilmanvaihdon käyttötapojen ja käyttötasojen vaikutus sisäilmaan koulurakennuksissa.

Savukokeiden videoraportit

Juvonen Timo 2018. Rakennusteknisen kuntotutkimuksen ja homekoiran käytön vertaaminen rakennusten mikrobivaurioiden paikallistamisessa.

Riutanheimo Janne 2018. Voiko tiivistyskorjaus onnistua? Alakoulun kuntotutkimuksen ja sisäilmakorjauksen arviointi.

Tutustu rakennusterveysasiantuntija ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksiimme

Julkaistu

SOMETTUVAN METSÄSUHTEENI VAIHTOEHDOTON TOTUUS

Ennätyslumisen ja pitkän talven jälkeen yllättänyt superkevät on ollut kuuma myös metsäkeskusteluissa – luonnollisesti myös sosiaalisessa mediassa. Olenpa hieman itsekin ottanut riskiä sotkeutumalla kyselevällä ja sekä/että -asenteella tulenarkaan avohakkuukeskusteluun. Etenkin Twitterissä on vaikea välttää pinnallista ja yksipuolista heittelyä olipa kyse metsien hiilinieluista, avohakkuista, puurakentamisesta tai sisäilmaongelmista. Onkohan some kärjistänyt myös minun metsäsuhdettani tai vääristänyt siitä antamaani kuvaa? Pitäisikö olla tarkempi siinä millaisia twiittejä peukutan ja jaan? Onneksi en ole arvostettu huippuasiantuntija, jonka sanomisia ja jääviyttä kyseenalaistetaan usein rankastikin. En liene ainoa, jonka objektiivisuuteen ja asenteisiin vaikuttaa metsällisten työtehtävien ohella myös metsänomistajan rooli. Metsäsuhde on suomalaisille herkkää aluetta, jossa tunteet helposti voittavat tutkimuksen ja jopa maalaisjärjen äänen. Metsäviestinnässäkin on hyvä pitää mielessä Wiion lait.

Viime aikoina olen usein pohtinut valinnanvapauteen, digiloikkaan ja riskinhallintaan liittyviä kysymyksiä – ylipäätään metsäbiotalouden ennakoinnin haasteita. Metsäsuhteeni sai myös tunneälyllistä haastetta, kun piti päättää Kainuun lumituhoalueiden liepeillä toteutetun talvileimikkoni hakkuutavasta. Tavoitteena oli löytää aiempia siemenpuuhakkuita kannattavampi vaihtoehto, jossa myös mökkiympäristön riista- ja maisema-arvot olisi turvattu. Näillä pohjustuksilla uskallan nyt avautua hieman some -heittojani syvemmin.

Historia on toisinaan pysähdyttävää. Puuvanhuksen vuosirenkaat kääntävät ajatukseni perimän ja kasvuympäristön suhteeseen – ja nuorison tulevaisuuteen. Metsänhoidossa siirryttiin hiljattain vapaan kasvatuksen aikaan ja laatukasvatusta harrastetaan nyt jopa entisajan määrämittahakkuilla. Toistaako historia sittenkin itseään, kun terveellinen hirsirakentaminenkin kiinnostaa yhä useampaa? Sisäilmasto- ja hiilinielukysymykset yhdistyvätkin metsä- ja rakennusalan visioissa yhä voimakkaammin. Yhteinen historia on tosin karumpaa: sisäilmaongelmien äitinä ”aikakauden hyvän rakentamistapa” ja ”hyvä metsänhoito” ajoittain kovankin kritiikin kohteena.

Metsätalouden päätöksenteossa on korostunut pitkä aikajänne ja hyvin ennakoitavan hitaan muutoksen kulttuuri. Aikajänteen valinta tuntuu hiertävän usein kengässä myös somekeskusteluissa metsien hiilinieluista ja hakkuutavoista. Miten ala sopeutuu 2010 -luvulla yllättäneeseen murrokseen, jonka vauhdikas eteneminen näkyy lähes viikoittain myös somessa. Miten käy biojalostamohankkeiden kilpajuoksussa ja millä vauhdilla jatkuvapeitteinen metsätalous yleistyy? Joudutaanko sittenkin lisäämään myös puun tuontia ainakin väliaikaisena ratkaisuna? Miten biojalostamoinvestointien suunnittelijat ja rahoittajat ennakoivat ilmastonmuutoksen, metsätuhojen, metsänomistajien käyttäytymisen ja ympäristöimagon riskejä puunhankintaan? Nähdäänkö avohakkuita vieroksuva metsänomistaja puuhuollon kustannuksia lisäävänä ongelmana vai jopa uusien tuotteiden ja liiketoimintamallien mahdollistajana? Yleistyykö jatkuvapeitteinen metsänhoito ja jopa avohakkuuttoman sahatavaran tuotanto samalla tavalla kuin maatalouden luomutuotanto?

Aito valinnanvapauden toteutuminen edellyttää vaihtoehtojen ymmärtämistä ja niihin liittyvien epävarmuuksien sietämistä. Tuntuu siltä, että metsäneuvonnassa ja paikoin metsäopetuksessakin on tarvetta päivittää ennakkoluulottomasti asenteiden ohella myös käsityksiä jatkuvan kasvatuksen määritelmistä ja kannattavuudesta. Siihen muuten sopii hyvin uusi Aducaten verkkokurssi, jolla metsälain tarkoittama eri-ikäiskasvatus käsitellään vain yhtenä osana jatkuvapeitteistä metsätaloutta. Kurssilla esitellään myös uudet #jokametsänhakkuuohjeet, joissa ei tarvitse tehdä valintaa tasaikäismetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen välillä. Eri-ikäiskasvatuksen riskeistä on myös tarpeen puhua muistaen monet myytit ja metsänhoitotavasta riippumattomat riskit.

Hieman pelkään, että kuumana käyvän #avohakkuuthistoriaan kiistelyn lieveilmiönä leviää metsäsuhdetta lukkiuttavaa metsäpalveluihinkin heijastuvaa leimautumispelkoa. Ei liene myöskään kenenkään etu, jos joku lapsille ikänsä metsiä säästellyt päätyy kieltolain pelossa hätäisiin päätehakkuisiin. Toisaalta avohakkuiden puolustaminen mustikan perimän laajentamisella toi mieleen Wiion lait ja houkutuksen suositella metsäväkeä etsimään ensi kesän mustikat vain muokatuilta avohakkuilta ja jalostetuista taimikoista. Alkukesän #pöllögate oli varmaan opiksi kaikille osapuolille. Meille jääräpäisille suomalaisille on luonteenomaista takertua yhteen vaihtoehtoon vastustaen kaikkia muita ja oppia vasta kantapään kautta.

Eikö nyt tarvittaisi metsäkeskusteluunkin lisää ratkaisukeskeisiä, positiivisia ja metsänomistajan valinnanvapautta kunnioittavia puheenvuoroja ja konkreettisia esimerkkejä? Yhä useammat metsänomistajat haluavat painottaa päätöksenteossa puuntuotannon ohella jossain määrin myös esimerkiksi riista-, maisema- ja vesiensuojelutavoitteita. Voisiko riistapainotteisen jatkuvapeitteisen metsänhoidon pilottihankkeet kannattavuuslaskelmineen vaikkapa Metsähallituksen arvokkailla riista- ja luontomatkailualueilla vaimentaa kiistoja ja toimia mallina myös yksityismetsänomistajille? Entä mihin suuntaan avohakkuukeskustelu kääntyy, jos helteiden jälkeiset kesämyrskyt ja pitkin kevättä varoiteltu ennätyksellinen kirjanpainajatuho iskevät runsaspuustoisiin kuusikoihin? Siinä saattaa metsänomistajien naapurisopukin olla koetuksella.

Metsänomistajat ovat perinteisesti luottaneet metsäammattilaisen suosituksiin jopa vaihtoehdottomana totuutena. Voisiko vaihtoehtojen laskennallinen ja visuaalinen vertailu olla asiakaslähtöisten metsäpalvelujen digiloikan seuraava askel? Näihin kysymyksiin voi syventyä myös digitalisaation ja monitavoitteisen päätöksenteon mahdollisuuksia käsittelevissä Aducaten koulutuksissa ja maksuttomissa webinaareissa. Mitä teknisiä tai taloudellisia esteitä olisi tuottaa verovaroin kustannettuun metsään.fi verkkopalveluun tai siihen aineistoon pohjautuvan maksulliseen metsätietopalveluun metsikkökohtaisesti simuloituja vaihtoehtoislaskelmia erilaisia hakkuutavoilla? Miltä kuulostaisi vaikkapa seuraava skenaario verkkopalvelussa tai mobiililaitteessa toimivasta metsäpalvelusta? Havainnollistan sitä mökkipalstani leimikkoesimerkin kautta.

kari_blogi1

Metsäpalstalleni oli metsään.fi -palvelussa metsänhoitosuosituksiin perustuvana ehdotuksena 6,5 ha avohakkuuta. Ranta-alueelle toki olisi jätettävä pieni suojavyöhyke, mutta muuten hakattaisiin kaikki tilan varttuneet metsät. Maastossa itse päivittämistäni metsävaratiedoista näkyi kuitenkin selvästi, että jokaisessa metsikössä on varsin laaja läpimittajakauma ja alikasvostakin oli paikoin runsaasti. Eli metsä vaikutti hyvin potentiaaliselta kohteelta myös yläharvennukseen riippumatta siitä, halutaanko siirtyä peitteiseen metsätalouteen vai tehdäänkö jossain vaiheessa myös päätehakkuu.

Odotan mielenkiinnolla, milloin joku kehittää metsänomistajan verkkopalvelua seuraavaan suuntaan. Ensin pitäisi arvioida onko metsaan.fi -datan tarkentamisesta merkittävää hyötyä. Yksi mielenkiintoinen ratkaisu siihen on metsänomistajan kännykällä ottamiin kuviin perustuva Trestima-sovellus. Luulenpa, että minunkin metsästä on viimeistään 2030-luvulla käytössä puittainen täsmämetsänhoidon mahdollistava data. Datan päivittämisen jälkeen metsänomistaja valitsee tavoitteet (ja mahdolliset painotukset). Sen jälkeen verkkopalvelu laskee jokaiselle metsikkökuviolle vaikkapa 2-3 vaihtoehtoista hakkuuohjelmaa sekä niin vaikutukset puustoon, kannattavuuteen, hiilitaseeseen, maisemaan, riistaan ja muihin monimuotoisuus tekijöihin? Metsänomistaja voisi myös määritellä tarvittaessa jopa kuviokohtaisia rajoitteita (simuloidaanko jatkuva kasvatus tai/vai/ja päätehakkuu). Halutessaan metsänomistaja voi vertailla simuloituja vaihtoehtoja visuaalisesti ja tarvittaessa tuottaa lisää vaihtoehtoja. Tuloksena saadaan tavoitteiden perusteella optimoitu pidemmän aikavälin metsäsuunnitelma, jonka 1. kausi on hyvä pohja seuraavan leimikon suunnitteluun. Monsu-ohjelmalla läppärillä kaikki edellä mainittu jo toimii.

kari_blogi2

Teinkin omalle palstalle Monsu-ohjelmalla 30 vuoden ajalle metsäsuunnitelman ja nykyarvolaskelmiin perustuvia kannattavuusvertailuja.  Esimerkiksi yllä olevan kuvan metsikössä viime talvena toteutettu jatkuvapeitteinen vaihtoehto oli taloudellisesti mielekäs, missä riista- ja maisema-arvojen edistäminen tuli ikään kuin kaupan päälle. Perinteinen siemenpuuhakkuu, maanmuokkaus ja myöhemmät taimikonhoitotyöt olisivat johtaneet 4% korkokannalla noin 1000 €/ha (2% korkokannalla noin 3000€/ha) huonompaan nykyarvoon kuin yläharvennus ja jäävän puuston kasvattaminen. Määrämittahakkuuksi tai suojuspuu-yläharvennukseksi kutsuttava hakkuu tilastoitiin eri-rakenteiskasvatuksen poimintahakkuuna, mutta olisi voitu yhtä hyvin tilastoida tavallisena kasvatushakkuuna. Tukkiosuus oli noin 75% ja noin hakkuukertymästä (100 m3/ha) noin puolet päätyi lopulta edullisina sivuvirtoina sellun tai bioenergian raaka-aineeksi.  Jos olisi tehty pienaukko, olisi pitänyt hakata myös arvokasvupiikin kynnyksellä olevat noin 15-22 cm:n läpimittaiset yllä olevassa kuvassa näkyvät puut. Uskotko niiden järeytyvän samalla tavalla kuin sahalle myyty tukkipuu, jonka vuosirenkaat näkyy alla olevassa kuvassa? Pienaukkoja ei tietoisesti tehty siitäkään syystä, että olisi tullut paineita nopealle alikasvoksen elpymiselle ja taimettumiselle. Nyt tämänkertaisen noin 5 ha leimikkoon jäänyttä puustoa voidaan yläharventaa parikin kertaa, joten taimettumiselle on aikaa reippaasti yli 20 vuotta. Jatkuvan kasvatuksen yläharvennusten yleistyminen lisää hieman myös valtakunnan metsien kokonaiskasvua.

Onko haihattelua ennakoida, että digiloikan myötä seuraavassa leimikossani joskus 2030-luvulla käytössä on puutason tarkka data, laatutukista maksetaan hyvin hakkuutavasta riippumatta ja osa metsätuloista tulee myös jonkinlaisen hiilinielu ja/tai habitaattikaupan kautta? Metsäsuhteissa valinnanvapaus madaltanee riskejä ja kynnystä kokeilla jatkuvaa kasvatusta. Jos esimerkkileimikossani päädyttäisiinkin vuosikymmenten päästä vaikkapa kaistalehakkuuseen, olisinko hävinnyt jotain? Vaikka kritisoinkin some-keskustelua, niin mietteitäni saa vapaasti kommentoida myös somessa. Antoisia metsähetkiä Suomen suvessa!

kari_blogi3

Kirjoittaja Kari Pasanen ,MMM, @pasanen_kari on Aducaten suunnittelija ja riistametsänhoidosta kiinnostunut metsänomistaja.

 

 

Julkaistu

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Julkaistu

Rakennusterveyden tietoa ja osaamista jo 20 vuotta

Sisäilmaongelmat ovat tulleet monille tutuiksi omakohtaisen kokemuksen ja median uutisten myötä. Asiantuntijoita alalle kaivataan kipeästi, mutta heitä voivat kouluttaa vain VTT:n luvan saaneet oppilaitokset. Aducaten perinteikäs koulutus pohjautuu vahvaan tutkimustietoon ja osaamiseen.

– Ensimmäinen sisäilmaongelmien koulutus alkoi Kuopion yliopistossa vuonna 1997, ja tähän mennessä meiltä on valmistunut 13 ryhmää. Koulutuksiin osallistunut yhteensä noin 300 henkilöä, heistä osalla on tällä hetkellä rakennusterveysasiantuntijan henkilösertifikaatti voimassa, kertoo suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi Aducatelta.

– Koulutus lähti alkujaan käyntiin ihan tyhjästä, edes rakennusterveys-sanaa ei ollut olemassa, se tuli käyttöön vasta myöhemmin. Kymmenen vuotta sitten myös muut tahot alkoivat järjestää alan koulutusta, sanoo koulutuksen vastuullinen vetäjä, yrittäjä Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Kärki Oy:stä. Hän on toiminut rakennusalalla 20 vuotta, ja valmistui RTA-koulutuksesta kymmenen vuotta sitten.

rakennusterveys_tiimi_Aducate
Koulutuksen toteuttajatiimiin kuuluvat Kari Pasanen, Tiina Pyrstöjärvi, Soile Virtanen ja Jukka-Pekka Kärki.  

– Rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien tulee täyttää, vuonna 2015 voimaan tulleen, asumisterveysasetuksen mukaiset pätevyysvaatimukset. Koulutukseen hakevilla tulee olla soveltuva alan koulutus ja työkokemusta. Asumisterveysasetus antaa hyvän pohjan koulutuksen tasolle.

Kärjen mukaan parasta koulutuksessa on se, että se vastaa käytännön haasteisiin työelämässä ja tarjoaa tilaisuuden verkostoitua alan toimijoiden kanssa. RTA alumnit ovat ylpeitä saamastaan koulutuksesta, ja alalleen omistautuneita. Monet heistä ovat päässeet merkittäviin tehtäviin valtakunnallisella tasolla.

Koulutuksen kehittämisessä on oltava hereillä siitä, mitä kenttä tarvitsee. Asetuksia, määräyksiä ja ohjeita on tarkoin seurattava, jotta pystymme tarjoamaan opiskelijoille uusinta tietoa alalta, kertoo Kärki.

– Opiskelijat tulevat tänne vahvistamaan omaa osaamistaan. Meillä täällä Aducatessa on tarjolla tutkittua tietoa, osaavat kouluttajat ja laadukkaat oppimisympäristöt. Pyrimme tarjoamaan käytännönläheisen ja joustavan koulutuksen, jonka taustalla on tutkimukseen perustuva lähestymistapa.

Rakennusterveysasiantuntijan (RTA) (45 op) koulutus valmentaa hakemaan rakennusterveysasiantuntijan henkilösertifikaattia, mikäli peruskoulutus ja kolmen vuoden työkokemusvaatimukset täyttyvät. Peruskoulutusvaatimuksena on rakentamisen alan, luonnon- ja ympäristötieteiden ja ympäristöterveyden alan tutkinnot. Koulutus toteutetaan parin vuoden välein monimuotoisesti lähi- ja verkko-opetusta yhdistäen. Samanaikaisesti toteutetaan myös sisäilma-asiantuntijakoulutus (SISA 25 op). Seuraavat koulutukset alkavat syksyllä 2018 ja haku käynnistyy huhtikuussa 2018.

Lisätietoa Tiina Pyrstöjärvi, 040 355 3921.

Kirjoitus on mukaeltu versio aiemmin Aducaten asiakaslehdessä julkaistusta kirjoituksesta.

Julkaistu

Ympäristön vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Hyvässä ympäristössä perusasioiden tulee olla kunnossa

Ympäristösuunnittelussa tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Sitä ennen ei voida ajatella elinympäristön ulkonäköä, tyyliä tai sitä, miten elegantteja huonekaluja tilaan tuodaan. Tämä tarkoittaa toimivaa suihkua peseytymiseen, turvallisia sähkölaitteita, toimivaa vesivessaa jne. Köyhyyden nujertamisessa kodin kunnostus turvalliseksi ja toimivaksi on oleellista. Hygienian paraneminen edesauttaa köyhimpiäkin pysymään terveinä. Infektiot ovat suuri syy sairastumiseen etenkin kehitysmaissa. On erityisen tärkeää pitää alle viisivuotiaat lapset terveinä, koska heillä sairastuminen jättää usein jälkensä kehoon koko loppuelämän ajaksi. (Pholeros 2013).

Yhteisön saaminen mukaan oman elinpiirinsä kunnostusprojekteihin on suositeltavaa ja sen tulisi olla mahdollista. Paul Pholeroksen järjestämässä ympäristön kunnostusprojektissa Australian aboriginaalit osallistuivat oman elinpiirinsä kunnostamiseen ja he muodostivat suuren osan projektin työntekijöistä. Projektin loputtua näillä ihmisillä oli tietoa ja taitoa kouluttaa muiden kylien ihmisiä ja auttaa heitä rakentamaan parempia ja turvallisempia elinympäristöjä itselleen ja yhteisölleen. (Pholeros 2013).

Ihmiset muokkaavat usein elinympäristönsä tarpeidensa mukaiseksi. Hyvin suunniteltu ympäristö voi näyttää täysin erilaiselta eri puolilla maailmaa. Vaikka olemmekin tottuneet tietynlaiseen kaupunkikuvaan ja tietynlaisiin ympäristöihin, löytyy maailmasta tottumuksistamme hyvin poikkeavia paikkoja, kuten maanalaisia kaupunkeja. Maanalaiset asumukset ovat erittäin toimivia etenkin äärimmäisen kuumissa olosuhteissa, joissa ihmiset ovat ymmärtäneet paeta auringon paahdetta suojaan maan alle. Australiassa Coober Pedyn kaupungin asukkaat ovat muuttaneet luoliin juuri kuuman ilmaston vuoksi. Maanalaisia nähtävyyksiä kaupungissa ovat mm. luolastoihin rakennetut kirkot. Yksi tunnetuimmista maanalaisista kaupungeista sijaitsee Pekingissä. Dìxià Chéng rakennettiin pommisuojaksi 1970-luvulla ydinsodan uhkan vuoksi. Kaupungissa oli ravintoloita, teattereita, kouluja, klinikoita, tehtaita, jopa rullaluistelurata. Dìxià Chéng oli avoinna turisteille vuosina 2000-2008. (Wikipedia).

Maanalaisten kaupunkien vastapainona on täysin veden päällä toimivia kaupunkeja. Nigeriassa vedenpäällisen slummikaupungin asukkaat kulkevat kanooteilla ja myyvät niistä elintarvikkeita ja muita tuotteita ansaitakseen elantonsa. Ihmiskunta on oppinut selviytymään hyvin erilaisissa ja vaativissakin olosuhteissa ja tekemään niistä elinkelpoisia ja tarkoitukseensa sopivia. (Baan 2013).

Joskus kaupungin asukkaat ottavat haltuunsa hylättyjä rakennuksia ja perustavat niihin yhteisöjä. Caracasissa Venezuelassa sijaitseva 45-kerroksinen ”Daavidin torni” on rakennusvaiheessa hylätty pilvenpiirtäjä ja yksi tällainen yhteisö. Kaupungin köyhiä muutti torniin, kun rakennus ei koskaan valmistunut, ja he muokkasivat siitä itselleen elinkelpoisen tilan. Tornissa oli jokaisessa kerroksessa ruokakauppa ja sieltä löytyi myös koripallokenttä ja kuntosali. Salin painot oli tehty rakentamatta jääneiden hissien rakennusmateriaaleista. (Baan 2013) Torni oli monelle Caracasin köyhälle koti kahdeksan vuoden ajan, mutta kaupungin päättäjät alkoivat häätää asukkaita ja tyhjentää pilvenpiirtäjää vuonna 2014. Vaikka asukkaat sijoitettiin uusiin asuntoihin, monet olisivat halunneet jäädä torniin asumaan. Lasten koulumatka piteni ja tornissa kauppoja pitäneiden asukkaiden tulonlähde sammui. (López 2014).

On monia keinoja tehdä ympäristöstä viihtyisämpi ja auttaa jokaista voimaan paremmin omassa ympäristössään. Kun perusasiat ovat kunnossa, luonto, design ja arkkitehtuuri nousevat tärkeiksi viihtyvyyden kannalta. Viihtyisään tilaan vaikuttavat ainakin huonekalujen valinta, valon ja melun määrä, värit, luontoelementit, esteettömyys sekä perusturvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Köyhillä alueilla on erityisen tärkeää ilahduttaa yhteisöä ympäristöä kaunistavalla tai muuten viihtyvyyttä lisäävällä designilla ja taiteella. Design voi olla monella tavalla voimaannuttavaa yhteisön asukkaille ja sen tiedetään lisäävän yhteisöllisyyttä ja vähentävän rikoksia.

Graffititaiteilija Mundano on tuonut väriä ja iloa Brasilian kaduille maalaamalla roskankerääjien kärryjä. Kärryt on kyllästetty huumorilla ja kauniilla kuvilla. Mundano haluaa parantaa roskankerääjien itsetuntoa ja tehdä likaisista ja tylsistä kärryistä iloisen värikkäitä. Vuoteen 2014 mennessä Mundano oli maalannut jo yli 200 kärryä monessa eri kaupungissa. Roskankerääjiä on joka puolella maapalloa niin kehitysmaissa kuin myös esim. USA:ssa ja Japanissa (yht. 20 miljoonaa). Mundanon projekti on kasvanut ja saanut nimekseen Pimp my Carroça. Useita satoja taiteilijoita ja tuhatkunta vapaaehtoista avustajaa ovat ottaneet liikkeestä pontta ja ryhtyneet maalaamaan ja koristelemaan roskankeräyskärryjä ympäri maailmaa. Liikkeeseen on liittynyt moninainen joukko ihmisiä, osa heistä on jopa inspiroitunut opettamaan kierrätystä kouluissa (Mundano 2014).

Toinen slummialueiden viihtyisyyttä kohottanut projekti on Jeroen Koolhaasin ja Dre Urhahnin Riossa toteutettu maalausurakka, jossa kaupungin slummialueiden talot maalattiin iloisen värikkäiksi. Talojen lisäksi myös yksi kaduista muuttui taideteokseksi, kun mäkiseen asvalttiin maalattiin kuohuvia aaltoja ja jättimäisiä kaloja. Projekti sai niin paljon suosiota, että miehiltä tilattiin maalauksia mm. Pohjois-Philadelphian rakennuksiin. (Koolhaas & Urhahn 2014). Vaikka projekti on keskittynyt köyhille alueille, voisi sitä soveltaa laajemminkin. Värit lisäävät asuinalueilla yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekevät harmaista ympäristöistä iloisen värikkäitä.

Chicagossa installaatioistaan tunnettu taiteilija Theaster Gates ryhtyi muuttamaan hylättyjä rakennuksia ja asuintaloja kulttuurikeskuksiksi. Hän on kunnostanut entisen huumeluolan mustien elokuvateatteriksi, jossa voidaan esittää mustien historialle ja kulttuurille tärkeitä filmejä. Gates on lisäksi muuttanut hylätyn, erittäin huonossa kunnossa olevan entisen pankin rakennuksen kulttuurikeskukseksi, joka toimii esitysten ja näyttelyiden tilana sekä tutkimuksen tekopaikkana ja taiteilijoiden residenssinä. Sinne voidaan myös säilöä kokoelmia ja arkistoja. (Gates 2015). Gates halusi herätellä hylättyjä rakennuksia ja antaa niille uuden elämän kulttuurista. Asumistarkoitukseen tehtyjen talojen uusiokäyttöä jossain toisessa muodossa paheksutaan usein, mutta mitä muuta voi hylätyille asumuksille tehdä, kun niihin ei uusia muuttajia ole tulossa? Ne joko pysyvät tyhjillään, niihin muuttaa narkkareita tai asunnottomia, tai ne saavat uuden merkityksen alueen asukkaiden kohtaamispaikkana. Tärkeää tällaisten projektien aloittamisessa on löytää paikan ”pulssi”, siis ymmärtää, millainen energia paikassa on ja mistä siellä on puute. Mistä tylsistyneille ihmisille löytyisi uudestaan kipinä ympäristöönsä? Yhteisön mukaan saaminen tällaisiin projekteihin on tärkeää. (Gates 2015). Projektit ovat usein yksityisen rahoituksen varassa ja niissä on paljon työtä, minkä vuoksi kaikenlainen apu on elintärkeää.

Lopuksi

Suomessa tiedämme luonnon terapeuttisen ja parantavan voiman. Luonto tarkoittaa meille metsän rauhaa ja sinisiä järviä. Tutkimukset osoittavat sairaalapotilaiden kuntoutuvan nopeammin ja tuntevan vähemmän kipua päästessään lähemmäksi luontoa. Luontoaiheisia taideteoksia suositellaan sairaalatiloihin, mutta taiteilija Rea Nurmi on vienyt ajatusta eteenpäin ja maalannut luontoaiheita sairaaloiden ja vanhainkotien seiniin. Seinämaalauksia toteutetaan myös Helsingin uuteen lastensairaalaan, jossa Tove Janssonin muumitarinat ovat inspiraation lähteenä. Sairaalan tiloja hallitsevia teemoja ovat saaristo, meri, metsät ja avaruus. Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipapan urotyöt ovat sairaalassa vahvasti esillä. Muumihahmoja ei sairaalassa kuitenkaan esiinny, vaan tarinat kerrotaan abstraktimmalla tasolla. (Moomin 2015).

Länsimaalaiset viettävät suurimman osan elämästään sisätiloissa. Tästä syystä arkkitehtuurilla on suuri vaikutus ihmisiin. Arkkitehtuuri muokkaa meitä. Se vaikuttaa mielialaamme ja fyysiseen olemukseemme.  Medialla on suuri vaikutus siihen, miten otamme vastaan uudistuksia myös arkkitehtuurin saralla. Tutut vanhan maailman arkkitehtuurimallit ovat vaikuttaneet tyylitajuumme pitkään ja vaikuttavat siihen edelleen. Medialla on kuitenkin ollut mahdollisuus esittää innovatiivisia, vanhoista arkkitehtuurinormeista poikkeavia rakennuksia, ja sosiaalisen median avulla tällaiset kokeilut leviävät yhä nopeammin eri puolille maailmaa. Sosiaalisen median avulla ihmiset tottuvat uudennäköiseen arkkitehtuuriin, mikä vielä hetki sitten vaikutti liian kummalliselta ja vanhoista normeista poikkeavalta ollakseen kaunista tai hyvää. (Kushner 2014). Kun katseemme muuttuu ja avartuu, saamme aistia uusia innovaatioita. Hyvinvointia ei pidä kuitenkaan jättää taka-alalle, vaan jokaisen tulisi vaatia uusilta rakennetuilta ympäristöiltä yhä parempia ratkaisuja sekä oman hyvinvointimme että maapallon hyvinvoinnin vuoksi.

Tero Timonen (PsT, dosentti)

terotimonen

Kristina Timonen (FM)

kuva

Lue lisää: Ihminen ja ympäristö – elämänpiiri vaikuttaa -koulutuksesta

Lähteet

Baan, Iwan (2013). Ingenious homes in unexpected places. TED Talks 9/2013. https://www.ted.com/talks/iwan_baan_ingenious_homes_in_unexpected_places

Gates, Theaster (2015). How to revive a neighborhood: with imagination, beauty and art. TED Talks 3/2015.https://www.ted.com/talks/theaster_gates_how_to_revive_a_neighborhood_with_imagination_beauty_and_art

Koolhaas, Jeroen & Urhahn Dre (2014). How painting can transform communities. TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/haas_hahn_how_painting_can_transform_communities

Kushner, Marc (2014). Why the buildings of the future will be shaped by… you. TED Talks 3/2014. https://www.ted.com/talks/marc_kushner_why_the_buildings_of_the_future_will_be_shaped_by_you

López, Virginia (2014). Caracas’s Tower of David squatters finally face relocation after eight years. Residents of 52-floor half-built skyscraper are being moved to new social housing complex an hour from city centre. The Guardian, 23.7.2014. http://www.theguardian.com/world/2014/jul/23/caracas-tower-of-david-squatters-relocation

Moomin (2015). Uudesta lastensairaalasta muumisairaala. Muumi-uutiset 28.9.2015. https://www.moomin.com/fi/blog/uudesta-lastensairaalasta-muumisairaala-2

Mundano (2014). Pimp my… trash cart? TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/mundano_pimp_my_trash_cart

Pholeros, Paul (2013). How to reduce poverty? Fix homes. TED Talks 5/2013. https://www.ted.com/talks/paul_pholeros_how_to_reduce_poverty_fix_homes

Wikipedia. Underground city. https://en.wikipedia.org/wiki/Underground_city