Onko yrityksen sosiaalinen vastuullisuus aliarvostettua vastuullisuutta vai akuutti ilmiö?

Kun työelämässä puhutaan vastuullisuudesta, keskitytään usein ympäristöön liittyvään, ekologiseen vastuullisuuteen. Uutiset työelämän ja työntekijöiden heikkenevästä hyvinvoinnista ja yleistyvästä työvoimapulasta kannustavat kääntämään katseen myös sosiaaliseen vastuullisuuteen. Tätä näkökulmaa tukee vastuullisuuteen liittyvän regulaation ja raportointivaatimusten lisääntyminen.

Sosiaalisen vastuullisuuden teemasta puhuttiin vastuullisuusviestintäverkoston joulukuun tapaamisessa. Vastuullisuuskonsultti ja HR-asiantuntija Outi Piisilä Talentree Oy:sta avasi osallistujille elinkeinoelämän sosiaalisen vastuullisuuden kenttää. Viitekehys ulottuu globaalilta tasolta EU- ja kansalliselle tasolle ja sieltä edelleen organisaatioiden omaehtoisiin toimintatapoihin.

– Vastuullisuus on lainsäädännön vaatimukset ylittävää toimintaa. Laki asettaa minimin, jolla pysytään mukana kilpailussa. Yrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, mikä on omintakeista ja mikä tuottaa kilpailuetua.

– Sosiaalinen vastuu tai yhteiskuntavastuu tarkoittaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, työlainsäädännön toteutumista, henkilöstön hyvinvointia, osaamisen kehittämistä, hyvää johtamista, monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, vastikkeetonta hyvän tekemistä yhteisössä sekä ennakointia ja riskienhallintaan panostamista, Outi Piisilä avasi ilmiön konkretiaa yrityksissä.

Kestävyysraportointi laajenee ja etenee toimitusketjuissa

EUsta tulee tällä hetkellä paljon pakottavaa vastuullisuuteen eli kestävyyteen liittyvää lainsäädäntöä. – Nyt puhutaan jopa regulaation hyökyaallosta. Jatkossa yhä useampien yritysten tulee talouslukujen lisäksi raportoida myös vastuullisuudesta.

1.1.2023 voimaan astunut Kestävyysraportointidirektiivi asetti yrityksille merkittäviä uusia vaatimuksia. – Tällä hetkellä raportointi koskee pörssiyhtiöitä ja suuria yhtiöitä, mutta vuonna 2025 raportointi laajenee noin 800 uuteen yritykseen. Raportointivastuu kulkeutuu alihankinnan ja toimitusketjujen kautta myös pk-yrityksille, vaikka toistaiseksi niiltä ei edellytetä laajoja kestävyysraportteja.

– Toiminnan tai toimialan kestävyys vaikuttaa toimitusketjuihin pääsemisen lisäksi rahoitukseen, kuten on nähty esim. turkisalalla, Outi Piisilä muistutti.

Vastuullisuusverkosto tapasi joulukuussa Jatkuvan oppimisen keskuksen tiloissa.

Vastuullisuus tuottaa veto- ja pitovoimaa

Työturvallisuus ja henkilöstön hyvinvointi on keskeinen osa vastuullista toimintaa. – Yritysten systemaattinen turvallisuuskulttuuri, ISO 45001 työturvallisuusjärjestelmä, perehdytysprosessit ja -järjestelmät, sekä erilaiset työturvallisuus-, ensiapu- ja hyvinvointikortit tukevat työturvallisuutta. Niistä ja niiden vaikutuksista, kuten työtapaturmien vähentymisestä viestiminen on mainio tapa osoittaa toiminnan vastuullisuutta.

Vastuullisuudesta viestiminen voi helpottaa jopa työvoiman saatavuutta.  – Esimerkiksi osaamisen kehittäminen on hyvinvointia lisäävän vaikutuksen lisäksi todella hyvä veto- ja pitovoimatekijä.

Vahvuutta monimuotoisuudesta

Monimuotoisuus eli diversiteetti vaihtelee Suomessa alueittain voimakkaasti. Itä-Suomen alueella on eletty varsin homogeenisissä työyhteisöissä. Muutos alkaa kuitenkin näkyä vähitellen myös meillä.

– Monimuotoisuuden johtaminen tarkoittaa systeemiajattelua yksilöajattelun sijasta. Eri henkilöiden kohdalla tulee toimia tasa-arvoisesti, samoin linjauksin. Toisaalta pitää olla valmiutta muokata työympäristöä, työtehtäviä ja toimintatapoja yksilöllisten haasteiden ja vähemmistöjen tarpeiden mukaan.

Maahanmuuton lisääntyminen on organisaatioille myös viestintäkysymys. – Hyvä esimerkki on vaikkapa työyhteisön monikielisyys, joka on yleistymässä. Henkilöstö saattaa tarvita tässä yhteydessä myös koulutusta monikulttuurisessa ja -kielisessä työyhteisössä toimimiseen.

Outi Piisilä korosti, että suuri osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistäkin on kokenut syrjintää työelämässä. – Huomioiminen voi lähteä pienistä asioista, vaikkapa termistön tarkastelusta. Vaimon tai miehen sijasta voimme puhua puolisosta, sukupuoleen kantaa ottamatta. Myös vammaisia näkee suomalaisessa työelämässä edelleen todella vähän. Uusimpana ilmiönä ovat nousseet esiin neurodiversiteetin haasteet.  -Työtehtävien räätälöinti ja uudelleenmuotoilu voisi tarjota mahdollisuuksia työhön, mutta siihen ei ole panostettu. Työelämässä selviytymistä voidaan tukea myös työtilojen kuormitusta vähentämällä.

Vastuullisuuskonsultti ja HR-asiantuntija Outi Piisilä Talentree Oy:sta avasi osallistujille elinkeinoelämän sosiaalisen vastuullisuuden kenttää.

Vähemmän on joskus enemmän

Työura on kokenut viime vuosikymmeninä voimakkaan murroksen. Työkyky muuttuu eri elämäntilanteiden mukaan. Lisäksi työssä pitäisi jaksaa entistä pitempään. Tämä edellyttää yritysten sosiaalisen vastuullisuuden vahvistumista.

Outi Piisilän mukaan työyhteisöissä tulisikin panostaa etenkin hyvinvointiin, uupumisen ja mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn. – Työkyvyttömyyseläkkeellä on yli 180 000 henkilöä. Tämä tarkoittaa valtavaa resurssien ja inhimillisen pääoman hukkaamista sekä henkilökohtaisia tragedioita.

Johtamista haastaa myös globaali toimintaympäristö ja tilanne, jossa maailma muuttuu kiihtyvällä nopeudella. – Hyvään johtamiseen liittyvät panostukset ennakoivaan työhön ja esihenkilötyöhön. Esimerkiksi kehittämistoiminnassa vähemmän on joskus enemmän. Välillä voisimme keskittyä ihan perusarkeen. Se vähentäisi myös väsymystä ja uupumusta.

Lue lisää teemasta: 

  • Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Heli Kaarniemi on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija, joka seuraa kiinnostuneena kestävän kehityksen vaikutuksia työelämän eri osa-alueilla. Hän on työskennellyt Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hankkeessa.

Vastuullisuusviestinnän ABC  

Vaikka vastuullisuuden peruskysymykset olisivat hallinnassa ja vastuullisuusteot tavoitteellista toimintaa, tulevatko teot näkyviksi ja viesti vastuullisuudesta vakuuttavasti? Vastuullisuusviestintään kannattaa panostaa, sillä onnistuessaan se auttaa yrityksiä rakentamaan mainetta, luomaan kilpailuetua, hallitsemaan kriisejä ja sitouttamaan sidosryhmiä.

Joukko vastuullisuusviestintäverkostoon ilmoittautuneista kokoontui 13.10.2023 Itä-Suomen yliopistolle (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämään Vastuullisuusviestinnän ABC -koulutukseen, jonka veti asiantuntija Anu Ruusilan Cordial Communications Oy:sta. Verkostossa on mukana yrittäjiä sekä yrityksissä ja organisaatioissa viestintä-, markkinointi-, johto-, koulutus- ja kehitystehtävien parissa toimivia henkilöitä.   

Vastuullisuuspolun konkreettiset etapit 

Toimijan kannattaa etsiä vastuullisuustyössä omat vahvuutensa. Yrityksen ja organisaation toiminta nojaa arvoihin, strategiaan ja asetettuihin tavoitteisiin. Vahvuudeksi voi nousta sosiaalinen vastuullisuustyö, joka näkyy esimerkiksi konkreettisena toimintana henkilöstön työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämiseksi.  Ympäristövastuu voi näkyä konkreettisesti energian kulutuksen tai jätteen määrän pienenemisenä vuoden aikana. Teoista kannattaa siis kertoa kehityskulun aikana, vastuullisuuspolun eri vaiheissa. Kun sanojen takana on todelliset teot se vaikuttaa ja vaikuttavuutta syntyy, kun viestii säännöllisesti. 

Ytimessä faktat, avoimuus ja yhteistyö  

Vastuullisuusviestinnässä välitetään tietoa sidos- ja kohderyhmille vastuullisuuteen liittyvistä luvuista ja kehityssuunnitelmista. Viestin tulee perustua faktoihin ja sen tulee olla totta. Viestinnän tulee olla linjakasta ja avointa sekä kertoa toiminnan tuloksista. Aina ei tarvitse olla täydellinen; pienikin kehitysaskel on hyväksi.  Haitallisten vaikutusten osalta kannattaa olla rehellinen ja aito sekä sanoittaa viesti kirkkaasti ja selkokielisesti.  

Viestinnän suunnitelmallisuus lisää vaikuttavuutta. Viestintäsuunnitelmaa tehdessä on keskeistä tuntea sidos- ja kohderyhmänsä. Viestintä on vuorovaikutteista, joten sidos- ja kohderyhmien kuulemista ja heidän odotuksiaan ei tule unohtaa. ”Kun puhut äänellä, joka kuullaan”, olet onnistunut viestinnässä, toteaa Anu Ruusila.  Parhaimmillaan vastuullisuusviestintä synnyttää uudenlaista yhteistyötä, missä korostuvat yhdessä tekeminen, yhteinen vastuu ja sitoutuminen kumppanuuteen.  

Erotu eduksesi 

Mikä vastuullisuudessa innostaa ja kutsuu viestimään? Tätä on hyvä pohtia, sillä vastuulliset teot ansaitsevat tulla kerrotuksi. Palastele vastuullisuusteot ja löydä avainviesti, jonka avulla erotut eduksesi ja pystyt rakentamaan mainetta vastuullisena toimijana. Tunne, tarinat ja visuaalisuus ovat keinoja tuoda esille erilaisuutta. Viestinnän monikanavaisuus ja ihmiset viestinviejinä ovat tärkeitä.  

Lue lisää: 

Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR).  
Vastuullisuusviestintä koulutuksen 13.10.2023 materiaalit. 

Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Tiina Pyrstöjärvi on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen ympäristö- ja metsätieteiden suunnittelija ja mukana Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona – hankkeessa.

Onnistunutta vai epäonnistunutta vastuullisuusviestintää? 

Yrityksiltä vaaditaan yhä selkeämpää näyttöä liiketoiminnan vastuullisuudesta, mutta vastuullisuusviestintä on monessa yrityksessä vielä käyttämätön voimavara. Mitä on vastuullisuusviestintä ja miten yritykset voivat viestiä vastuullisuudestaan niin, ettei siinä epäonnistuta ja sorruta viherpesuun? Mitä voimme oppia Pohjois-Savon maakunnallisen ilmastotyön onnistuneesta viestinnästä? 

22.9.2023 kolmikymmenhenkinen joukko vastuullisuusviestinnästä kiinnostuneita kokoontui Itä-Suomen yliopistolle (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämään vastuullisuusviestintäverkoston ensimmäiseen koulutukseen ja tapaamiseen. Joukossa oli yrittäjiä sekä yrityksissä ja organisaatioissa viestintä-, markkinointi-, johto-, koulutus- ja kehitystehtävien parissa toimivia henkilöitä. 

Vastuullista viestintää vai vastuullisuusviestintää?

Ensin Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen tohtoritutkija Kristina Leppälä luennoi vastuullisuusviestinnästä ja viherpesusta. Vastuullisuusajattelu rakentuu perinteisesti ESG-ajattelun pohjalle: ympäristö (environment), ihmiset (society) ja yhteiskunta (governance). On tärkeää erottaa, puhummeko vastuullisesta viestinnästä vai vastuullisuusviestinnästä. Vastuullinen viestintä tarkoittaa viestintää, jota tehdään vastuullisesti mm. tarkistaen kuvalähteet ja välttäen turhaa kärjistelyä. Vastuullisuusviestintä sen sijaan tarkoittaa systemaattista ja läpinäkyvää viestintää yrityksen yhteiskuntavastuusta, kuten vastuullisuusraportointia, jossa välitetään sidosryhmille tietoa yrityksen vastuullisuuteen liittyvistä luvuista, kehityssuunnitelmista, teoista ja tavoitteista. 


Viherpesu on kuin vihreää savusumua 

Viherpesu (greenwashing) on pinnallista ja kaunistelevaa ympäristöystävällisyyttä, ikään kuin vihreää savusumua, jota käytetään markkinoinnissa, myynnissä tai raporteissa antamaan harhaanjohtavaa mielikuvaa tai vääristeltyä tietoa toimijan ympäristöteoista. Viherpesu on yleistynyt samalla kun kuluttajat ovat alkaneet vaatia vastuullisempia tuotteita. Suomessa viherpesu ei kuitenkaan vielä ole lyönyt läpi samalla tavalla kuin englanninkielisessä maailmassa ehkäpä siksi, että olemme lähtökohtaisesti hyvin rehellisiä.  
 
Kaikki viherpesu ei kuitenkaan ole tahallista. Voi olla, että yrityksellä on ollut hyvä aie tai luulo käyttää symbolista elettä osoittamaan vastuullista toimijuutta tai käyttää sanoja, joita ei tarvita. Jos yritystä syytetään viherpesusta, on luottamuksen menettäminen pahinta, mitä yrittäjä voi tapahtua. Se on kova syyte maineelle, tuotteelle, brändille, työntekijöille ja asiakkaille.  

Kuva: Tiina Pyrstöjärvi

Miten viherpesun sitten tunnistaa? Kristina Leppälä listasi 10 esimerkkiä: 

  1. Älä käytä kyseenalaisia sertifikaatteja tai etikettejä. Euroopan sisällä on 230 vastuullisuusetikettiä ja 100 vihreää etikettiä, eikä niiden välillä ole selvää yhdenmukaisuutta. Kun ekoetikettejä tarkistettiin, selvisi, että lähes puolet niistä on käytetty väärin perustein. (Ks. EU Green claims). Englanninkieliset hienot sanat, kuten ”Conscious”, saattavat helposti hämätä vaatekaupassa. 
  2. Älä ole epämääräinen. EU:ssa tutkituista 344 yritysten ympäristöväittämistä yli puolet osoittautui epämääräisiksi, eikä niissä selvinnyt esim. se, koskiko ympäristöväite koko tuotetta vai jotain sen osaa (ks. Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä
  3. Älä käytä tyhjiä väitteitä. Esimerkiksi päästökompensoinnit ovat saaneet kritiikkiä siinä, ovatko ne aitoja ilmastotekoja vai rahastusta. Yritys voi esim. ilmoittaa kompensoivansa päästöjä ostamalla metsää. Aina yritykset eivät itsekään tiedä, mitä heidän kompensoimillaan rahoilla tehdään (ks. YLE MOT). Riskinä on myös se, jos päästöjä lasketaan useamman kerran tuplana tai triplana. 
  4. Älä kerro puolitotuuksia. Vaikka tekee jotain hyvää, esim. käyttää tietyssä tuotteessaan uusiomuovia, ei se kerro koko tarinaa vastuullisuudesta, esim. tuotteen muiden osien tuotantoketjutietoja. 
  5. Älä käytä jargonia. ”Vihreä”, ”ekologinen” ja ”ympäristöystävällinen” ovat käytetyimpiä sanoja, jotka eivät välttämättä viittaa mihinkään (ks. lisää tyypillisimpiä ekosanoja). Uutena trendinä on tarinankerronta tuotteen muinaista synnystä. 
  6. Varmista, että käytänteet vastaavat väitteitä. Esimerkiksi Coca Cola markkinoi aikoinaan epäonnistuneesti vehreälle niitylle sijoitettua vihreällä logolla varustettua vähäkalorisempaa ja ympäristöystävällisempää Coca Cola Life -tuotetta. 
  7. Ole aito. Jos tavoitteena on myydä tupakkatuotteita tai pikamuotia, ei ESG-viestintä vaikuta kovin aidolta. 
  8. Puhu totta. Esimerkiksi Ryanair mainostaa lennoillansa olevan Euroopan matalimmat hinnat ja päästöt. Matalista päästöistä ei kuitenkaan ole todisteita tai ne ovat vääriä.  
  9. Älä venytä totuutta. Älä kerro valheita tai epäolennaisuuksia ja hämärrä totuutta. 
  10. Käytä symboleita oikein. Joskus tuotepakkauksessa saatetaan käyttää täysin epäoleellisia symboleita.


Esimerkkejä pohjoissavolaisesta ilmastotyöstä 

Epäonnistuneista vastuullisuusviestintäesimerkeistä ja huijausyrityksistä hyppäsimme toiseen ääripäähän kuulemaan esimerkkejä siitä, miten Pohjois-Savo on maakuntatasolla viestinyt ilmastoteoistaan. Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen projektipäällikkö Saara Karkulahti kertoi, että tärkein tuotos maakunnan ilmastotyön seurannassa on Pohjois-Savon ilmastotiekartta, joka ohjaa maakunnan ilmastotyötä viiden painopisteen ja 113 toimenpiteen avulla. Siihen kootaan seurantatietoja vuosittain 45 indikaattoritiedon avulla.  

Koska viihteellisyys on tavoittaa enemmän ihmisiä, on hanke tuottanut jo kaksi tuotantokautta Pohjoissavolaisia ilmastotekoja -videosarjaa, jossa mukana on 21 yritystä/organisaatiota. Vuonna 2022 hankkeessa toteutettiin 2022 Ilmastotekoja-kampanja, jossa kerättiin pohjoissavolaisten kuluttajien arkisia tekoja mm. kulutuksen vähentämiseen liittyen.  

Maakunnallisen ilmastotyön ja siitä viestimisen osalta keskeisimpänä huomiona ovat: 

  • Faktat on oltava kunnossa, kun puhutaan ilmastoasioista. 
  • Lähteet tulee olla näkyvillä tai pitää pystyä kertomaan, mihin tiedot perustuvat. 
  • Ilmastotekojen taustalla pitää olla oikeita tekoja ja konkretiaa, joilla on merkitystä. 
  • Huomiota saa enemmän, kun ilmastoviestintä on kiinnostavuuden ja oikeellisuuden lisäksi viihteellistä. 
  • Tavoitteellisessa viestinnässä on keskeistä kytkeä sisältö ydintehtävään. 

Uskaltaako vastuullisuusteoista puhua? 

Puheenvuorot herättivät vilkasta keskustelua. On tärkeää olla valmiina ja tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan viherpesusta. Millaisista asioista yritys sitten uskaltaa viestiä, ettei sitä tulkita heti viherpesuksi? Esimerkiksi maanviljelijät ovat kokeneet paineita luomutuotannon ja ilmastonmuutoksen suhteen. Usein viestinnässä ollaankin liian varovaisia, sillä pelkona voi olla, että viherpesusta valveilla olevat alkavat maalittaa muita. Tavan yrittäjän voi olla vaikea lähteä puhumaan vastuullisuusteoistaan. Kuitenkin pienistäkin teoista kannattaa viestiä. Harva meistä on viestinnän ammattilainen ja apua saa ulkopuoleltakin, esim. oppilaitoksilta. Vilpitön avoimuus viestinässä on tärkeintä. Meitä suomalaisia vaivaa usein vaatimattomuus. Meillä on tapana kertoa asioista vasta silloin kun ne ovat ihan valmiita. Tärkeintä on, että teoista kerrotaan. Ja että muutkin kertovat, niin että tästä muodostuu uusi normi ja että kaikki alkavat toimia vastuullisemmin.  

Lue lisää:  
Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä 
Otava: Viherpesuopas, 2022 
Joutsenmerkki: Viherpesua vai ympäristövastuuta 
22.9.2023 koulutuksen materiaalit

Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Tiina Ynnilä on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja 31.12.2023 päättyvän Vastuullisuusviestintää verkostona -hankkeen projektipäällikkö.

VVV – Vastuullisuusviestintä vaikuttavasti verkostona tuumasta toimeen

Miten meillä ja muilla huolehditaan ja viestitään vastuullisuudesta? Teemasta keskustellaan kaikissa organisaatioissa, jotka panostavat kestäviin arvoihin, toimintaympäristön kehittämiseen sekä oman henkilöstön ja yhteisön hyvinvointiin. VVV-verkoston yhteisenä tavoitteena on vastuullisuusviestinnän ja -tekojen edistäminen tietoa ja kokemuksia avoimesti jakamalla.  

UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen koordinoimaan vastuullisuusviestinnän verkostoon on liittynyt kymmeniä yrittäjiä, viestintä- ja brändivastaavia, tutkijoita, kouluttajia, kehittäjiä ja konsultteja erilaisista yksityisistä ja julkisista organisaatioista. Verkostossa opitaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia vastuullisuuden ja vaikuttavan viestinnän tiimoilta.

Jätekukko värväsi biottajia menestyksekkäästi

Kuopion Saanalle kokoontui elokuun lopulla toimelias joukko viestinnän ja vastuullisuuden asiantuntijoita VVV-verkoston Kick-óff-tilaisuuteen. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä UEF-projektipäällikkö Tiina Ynnilä kertoi UEFin Arjen pienet ekoteot -kampanjasta ja verkoston syksyn toiminnoista.

Viestintäsuunnittelija Tuula Kahelin jakoi kokemuksensa Jätekukon menestyksekkäästä Biottajat -kiertotalouskampanjasta. Kampanja toteutettiin, koska lakimuutos velvoittaa myös omakotiasukkaat biojätteiden lajitteluun ja kierrätykseen heinäkuusta 2024 alkaen. 

Asukkaita motivoitiin myös positiivisilla ympäristövaikutuksilla ja kustannussäästöillä. Kiertueella kannustettiin asukkaita muodostamaan biokimppoja, jolloin kierrättäminen olisi halvempaa ja keräilyn hiilijalanjälki pienempi.  

Biottamisesta tehtiin alueen asukkaille niin helppoa kuin mahdollista; ohjeet, palvelut ja yhteistyömallit paketoitiin valmiiksi ja tuotiin miltei kotiovelle asti. Jäätelöauton tapaan omakotialueita kiertänyt Biottaja-auto auttoi solmimaan biokimppasopimuksia. Jäteastian sai mukaan autosta saman tien.  

Jätekukossa ollaan tuloksiin tyytyväisiä. Kampanja-autolla kävi kiertueen aikana 460 henkilöä ja perustettiin 40 biokimppaa. Reilut 200 taloutta aloitti biottamisen tai ilmoitti kompostoinnista. Tuula Kahelinin mukaan onnistuneen kampanjan taustalla oli yhtiön eri toimintojen osallistaminen; näkyvä ja kohdennettu, monipuolinen viestintä eri kanavissa sekä kampanjan kautta syntynyt välitön vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Jätekukko halusi jakaa mainion mallinsa muiden kopioitavaksi ja yhteisölliseksi hyväksi. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä. 

Tule mukaan verkostoon

VVV-verkosto kokoontuu tänä syksynä vielä kolme kertaa bongaamaan vaikuttavia vastuullisuustekoja ja viestintäkampanjoita, poimimaan tuoretta tietoa ja keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. Jokaisella kerralla on mukana asiantuntijaluento, jonka jälkeen keskustellaan ideoiden viemisestä käytäntöön omissa organisaatioissa. 

Perjantaina 22.9. ensimmäisessä koulutuksessa teemana oli Vastuullisuusviestintää vai viherpesua. UEF kauppatieteiden tohtoritutkija Kristina Leppälä kertoi siitä, mitä on yritysten ympäristövastuu ja miten viherpesun tunnistaa. Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen Saara Karkulahti jakoi hyviä esimerkkejä maakunnallisesta ilmastotyöstä ja sen viestinnästä. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä

Perjantaina 13.10. on teemana Vastuullisuusviestinnän ABC, puhujana Anu Ruusila Cordial Communications Oy:sta. Napakassa ja käytännönläheisessä koulutuksessa käydään läpi peruspilarit ja työkaluja, joiden avulla pääsee vastuullisuusviestinnässä vauhtiin. 3.11. puhutaan vastuullisuusviestinnän jalkauttamisesta, 8.12. vastuullisuudesta yritysten brändissä.

Ilmoittaudu mukaan verkostoon  https://forms.office.com/e/Drdn4aZAW7 

Arjen ekoteko: Ihminen ja roska liikkuu

VVV-verkosto kannustaa myös arjen pieniin ekotekoihin. Lokakuun 3.-4. päivinä Roska liikkuu -tapahtumassa ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen väki voi osallistua hyvinvointi- tai liikuntailtapäivään lenkkeilyn ja roskien keräämisen merkeissä. Yhteistyössä ovat mukana Savonia, Karelia, Sakky, YSAO ja Riveria. Tule mukaan keräämään, yksin tai porukalla! 

https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/roska-liikkuu-tapahtuma-3-4102023

Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). 

Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.

Luonnon monimuotoisuus on häviämässä hurjaa vahtia 

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin häviäminen on ollut viime aikoina paljon esillä uutisoinnissa. Se alkaa tulla kaikkien tietoisuuteen. Elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Hyönteiskato esimerkiksi on silminnähtävää, mistä kertoo niin sanottu tuulilasi-indeksi: viimeisen parinkymmenen vuoden aikana auton tuulilasiin liiskaantuneiden hyönteisten määrä on vähentynyt silminnähtävästi, erään tutkimuksen mukaan jopa 80 %. Ja ennen niin tavalliset lajit ovat uhanalaistuneet, vaikkapa hömötiainen. On tärkeää ymmärtää luontokadon taustoja ja seurauksia sekä sitä, mitä voimme tehdä sen hidastamiseksi.  

Biodiversiteetin ylläpitäminen on maapallon ja ihmisen hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän edellytys. Biodiversiteetti on vähenemässä hälyttävää vauhtia luonnonvarojen kestämättömän käytön, maan- ja merenkäytön muutosten, ilmastonmuutoksen, ympäristön saastumisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajikato heikentää luonnon ekosysteemipalveluja, kuten ruoan ja biomassan tuotantoa, maaperän toimintaa, puhtaan veden ja ilman saatavuutta ja hiilen sidontaa, ja lisää alttiutta säätilan ääri-ilmiöille, luonnonkatastrofeille ja pandemioille. Biodiversiteetin läpileikkaava huomiointi tulee olla osa yhteiskunnan kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa kuten ilmastoasiatkin. Biodiversiteettikoulutusta tarvitaan lisää kaikille aloille ja eri ikäryhmille. 

Biodiversiteetti nyt – uutta osaamista vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ja biodiversiteetin ylläpitämiseksi on Itä-Suomen yliopiston (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen ja Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen yhteinen hanke. Hankkeen rahoittajana on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA), joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä ja jonka ohjauksesta vastaavat OKM ja TEM. Sen tavoitteena on lisätä biodiversiteettiin ja luontokatoon liittyvää osaamista laajasti ja poikkitieteellisesti verkkokoulutusten kautta kaikille jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneille. Erityiskohderyhmiä ovat pienmetsänomistajat, metsäteollisuuden ja metsäyhtiöiden toimintaverkostot sekä LUMA-verkoston opettajat. Koulutusten monitieteellinen lähestymistapa soveltuu laajalle kohderyhmälle ja tarjoaa hyödyllistä tulevaisuuden ennakointitietoa. 

Hankkeen ensimmäisenä toimenpiteenä suomennetaan valtakunnallisen Biodiversiteettikoulutusverkostohankkeen laatima Biodiversity.now-kurssi (2 op). Kurssi tulee ensi keväänä englanninkielisenä UEF:in avoimen yliopiston tarjontaan ja siihen voi käydä jo tutustumassa Climate Universityn kautta. Suomenkielinen kurssi tulee avoimen tarjontaan syksyllä 2023. MOOC-kurssi sopii laajalle kohderyhmälle. Kurssilla opiskeltavat sisällöt käsittelevät biodiversiteettikriisiä ja biodiversiteettikäsitettä, luontokadon syitä ja biodiversiteetin uhkia, biodiversiteetin suojelua sekä ajankohtaisia asioita ja keskustelua biodiversiteettiteemasta.  

Toisena toimenpiteenä hankkeessa kehitetään metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnattu koulutuskokonaisuus metsien monimuotoisuuteen liittyvistä ekologisista ja taloudellisista kysymyksistä (10 op). Koulutussuunnitteluyhteistyötä tehdään mm. UEF:in metsätieteen osaston kanssa. Metsätalous on merkittävä työllistäjä Suomessa ja yli puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiat korostavat metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa, mutta yksityismetsänomistajan näkökulmasta kokonaismerkitystä on vaikea ymmärtää. Koulutusosio lisää osaamista metsien monimuotoisuuteen liittyvissä ekologisissa ja taloudellisissa kysymyksissä, edistää osallistumista suojelu- ja luonnonhoito-ohjelmiin sekä edistää tutkimusperustaista kestävän metsänhoidon tietotaitoa osana yhteiskunnan vihreää siirtymää ja kestävyysmurrosta. Koulutus tarjoaa myös tietoa ilmaston lämpenemisen tuomista uusista viljelymahdollisuuksista ja metsäpuiden genetiikan ja jalostuksen tuomista näkymistä. Verkkokoulutusten lisäksi luvassa on ajankohtaispäivä Lustossa ja Punkaharjun puulajipuistossa.   

Kolmantena kokonaisuutena hankkeessa luodaan uutta ja monialaista biodiversiteettiin liittyvää koulutussisältöä UEF:in Kestävän tulevaisuuden opintoihin, joita voi opiskella sivuaineena myös avoimessa yliopistossa. Koulutuskokonaisuudessa biodiversiteetti ja luontokato kytketään yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Yhtenä näkökulmana on esimerkiksi yritysten rooli luontokadon pysäyttämisessä. Biodiversiteettiasioiden tunteminen ja soveltaminen ovat tulevaisuudessa kilpailuetu yritystoiminnassa. Vähitellen kaikkien yritysten pitää uudistaa liiketoimintaansa ekologisesti kestäväksi ja monesti muutosten ennakoijat ovatkin voittajia. 

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan monia kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla lisätään suojelua, ennallistetaan jo heikentynyttä luontoa ja parannetaan luonnon monimuotoisuutta huomioivia toimintoja. Vihreän siirtymän toteuttamiseksi tarvitaan laajaa taloudellista ympäristökestävyyttä ja kulutustapojen muutosta. Jokaisen ihmisen pienetkin arjen ekoteot osaltaan edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan tahot pystyvät huomioimaan luontokadon toiminnassaan. Luontohaitat on kompensoitava joko ekologisesti muilla korvausmenetelmillä tai niitä on pystyttävä lieventämään. Suomi on mallimaa luonnon monimuotoisuuden elpymisessä, joten tästä on hyvä jatkaa työtä ja jakaa esimerkkiämme myös muille. 

Tiina Ynnilä 
Kirjoittaja on hankekoordinaattori ja suunnittelija UEF:in Jatkuvan oppimisen keskuksella 

Näin ymmärrät kalenteriasi

Kuulin kysymyksen: Onko ihminen kalenteria vai kalenteri ihmistä varten?

Tämä oli linkkinä kolumniin siitä kun oli ollut liikaa kokouksia; siitä minä en osaa sanoa mitään, mutta kalentereista kylläkin.

Kalenteri alkaa päivästä, joka on luonnonilmiö: aamusta aamuun on päivä, ja sen luet taivaalta, auringonnoususta.

Sen jälkeen alkavatkin ongelmat: seitsemän päivää on viikko, mutta miksi seitsemän päivää? Sille ei ole mitään luonnollista syytä. Näin on vain päätetty joskus kauan aikaa sitten: Gudea, Lagashin pappiskuningas muinaisessa Sumerin maassa, piti seitsemän päivän jaksoa hyvänä jo neljätuhatta vuotta sitten, ja ajallaan se, kuten moni muukin sumerilainen idea, ui olemaan yleismaailmallista ihmisdesigniä. (Sumerilaisia saamme kiittää/kirota myös siitä että tunnissa on 60 minuuttia.)

Seuraava osa kalenteriin löytyi taivaalta: siellä oli kuu, joka säännöllisesti kasvoi ja väheni, ja tämän jakso on täsmälleen 29 päivää.

No, 30 päivää.

No, kun tuota oli mitattu yli useamman kuukauden ja jaettu sillä montako kuukautta meni, niin noin 29.53 päivää.

Voi ei.

Nykyastronomi sanoisi että ”päivä” on sitä kun Maa pyörii itsensä ympäri ja tämän takia Aurinko näyttää nousevan, laskevan ja nousevan takaisin alkupaikalleen. ”Kuukausi” on sitä että Kuu kiertää Maan ympäri, ja näin heijastaa eri lailla Auringon valoa: kun se on Auringon ja Maan suhteen taas samassa asennossa se näkyy samassa vaiheessa, ja kuukausi on kulunut.

Mikään luonnonlaki ei sano että näiden pitäisi olla siististi suhteessa toisiinsa, yksi tasan neljä kertaa tai kolmekymmentä kertaa toinen; ja tällä planeetalla ne eivät tosiaan ole.

Tämän takia me olemme yhteiskunnallisesti luovuttaneet ihan täysin.

Nykyään kalenterista löytyvät kuukaudet eivät auta sen tietämisessä missä vaiheessa taivaalla näkyvä kuu on; me elämme kalenterissa jossa on symbolisia kuukausia, emme oikeassa kuukalenterissa.

Viimeinen osa kalenteria on vuoden kierto: muinaisessa Egyptissä Niilin tulvista Niilin tulviin, ja Suomessa kevään ensimmäisestä päivästä seuraavan vuoden samaan: vuodenaikojen setti seuraa toisiaan aina samassa järjestyksessä.

Vuosi on se kun Maa kiertää kerran Auringon ympäri: koska se on kiertäessään kallellaan, niin talvisaikaan pohjoisen pallopuoliskon akseli osoittaa vähän Auringosta poispäin, ja pyöriessämme sen ympäri käymme vain piipahtamassa päivänvalossa; ja jos olemme napapiirin pohjoispuolella niin jäämme päiväksi tai pariksi kokonaan varjoon. Kesällä akseli puolestaan osoittaa enemmän Aurinkoon päin, ja meille tulee kaamoksen sijasta öittömiä öitä. (Ja tämän takia Australiassa joulu on kesällä.)

Vuosikaan ei mene tasan muiden kanssa. Päivä, kuukausi ja vuosi ovat luonnollisia kalenterin rakennusosia, mutta ne eivät sovi saumattomasti yhteen. Edes viikon seitsemän päivän sykli ei sovi yhteen näistä yhdenkään kanssa. Olisi helpompaa jos vaikka jokainen vuosi ja kuukausi alkaisivat maanantailla; mutta nykykalenteri ei ole tällainen.

Voitaisiin sopia että vuoden lopussa olisi viikonpäivättömiä karkauspäiviä, ylimääräisiä lomapäiviä, sen verran että vuosi alkaisi aina maanantaista; mutta meistä on OK vain se että helmikuussa on joskus ylimääräinen päivä; se että kalenteriin tulisi lisää säätöä olisi liikaa.

Ja kun mainitsin karkauspäivät: niitä tarvitaan siksi että vuosi ei ole tasan 365 tai 366 päivää, vaan siinä välissä. Kun on kulunut 365 päivää (Maa on pyörähtänyt itsensä ympäri 365 kertaa) niin ei olla ihan takaisin samassa paikassa kiertoradalla Auringon ympäri; kun on kulunut 366 päivää niin mentiin jo kuudennen lisätunnin aikana ohi. Tämän saa suunnilleen korjattua jos joka neljäs vuosi laitetaan kalenteriin yksi ylimääräinen päivä, karkauspäivä: silloin meillä on kolme vähän liian lyhyttä vuotta ja yksi liian pitkä, ja keskiarvo on suunnilleen tarkka. (Enemmät desimaalit saa korjattua jättämällä karkauspäivän välillä väliin.)

Jos näin ei tee, on samassa pulassa kuin muinaiset roomalaiset 40-luvulla eaa.: heidän kalenterinsa toimi periaatteella ”lisätään karkauspäiviä sitten kun siltä tuntuu”. Se jolle tuntui jos tuntui oli ylipappi pontifex maximus, ja sen hetken pontifexit, esimerkiksi joku Julius Caesar, olivat olleet vuosikymmeniä miekka kädessä toteuttamassa muita mielihalujaan. Näin karkauspäivät olivat jääneet lisäämättä, vuodet olivat vaihtuneet uusiksi aina enemmän ja enemmän liian aikaiseen, ja kevään tullessa kalenteri näytti jo kesäkuuta; kun Caesarin vastustajat uskoivat syysmyrskyjen jättäneen tämän jo rannalle, Caesar mietti mitä ei ollut ehtinyt tehdä ja seilasi ongelmitta Adrianmeren yli vihollisen kimppuun myöhäisen kesän aalloilla.

Kun oli selvinnyt sodista, Caesar korjasi kalenteriongelman julistamalla uuden juliaanisen ajanlaskun, jossa karkauspäivä tuli automaattisesti joka neljäs vuosi, ja ei riippunut siitä oliko ylipapilla aikaa. Ei suinkaan haitannut että hän sai järjestelmänmuunnoksen aikana aikaiseksi 445-päiväisen vuoden 46 eaa., joksi vuodeksi hänet oli valittu olemaan Rooman mahtava konsuli. Se oli maailmanhistorian pisin vuosi, näin ajanlaskun mukaan; Maan ja Auringon liike ei roomalaisen päätöksistä välittänyt.

Vuosista seuraa vuosikymmeniä, -satoja ja -tuhansia: ja nämä tulevat luonnosta vain sitä kautta että luonnonolento ihmisellä on kymmenen sormea ja siksi hänestä kymmenen on hyvä luku jonka mukaan kannattaa järjestää miten lukuja lasketaan. Samoin voisi laskea millä tahansa muullakin kantaluvulla. (Tämän takia kun jännityselokuvassa sanotaan avaruusolentojen hyökkäyksen, piranhojen kutukauden tai jonkun muun uhan tulevan aina sadan vuoden välein, niin matemaatikko kohottaa kulmakarvaa: sattuipa aika nätisti ihmisen näköinen tasaluku jollekin joka ei ole ihminen.)

Kalenteri on ihmisen tekemä, tietyissä luonnon asettamissa rajoissa; sen rajankäynti mikä on luontoa ja mikä sen päälle keksittyä auttaa ymmärtämään ensimmäistä paremmin, ja muuttamaan jälkimmäistä paremmaksi.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voi oppia palasia luonnosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa siirtymään kesäksi kesäaikaan ja muuksi ajaksi muuhun aikaan.

Aurinko paistaa

Ulkona on kaunis kesäpäivä (toivotaan ainakin), ja aurinko paistaa. Aurinko on paistanut ihmisten niskaan tuhansien vuosien ajan, mutta vasta sadan vuoden ajan ihmiset ovat tietäneet miksi.

Mitä auringon paiste on? Valoahan se, mutta mistä se tulee? Mikä on tuo sietämättömän kirkas täplä joka kulkee taivaan halki?

Ensimmäinen arvio oli että se oli selvästikin vaikka talon tai ison kiven kokoinen olio, joka liikkui omalla voimallaan paikallaan pysyvän lähiympäristön yli. Jonkinlainen taivaanvaunu kenties; muinaiset egyptiläiset pitivät selvänä että se oli tavallista isomman skarab-kuoriaisen työntämä liekehtivä lantapallo, joka illalla tippui maan alle läntiseen manalaan jonka läpi työteliäs kuoriainen sai sen yön aikana rullattua itäiseen auringonnousun maahan.

Tämä oli aikansa teoria; mutta ajallaan löytyi lisää havaintoja, ja niiden pohjalta jouduttiin muuttamaan teorioita.

Esimerkiksi: naapurin muinainen kreikkalainen, muuan Erastotenes, käveli Egyptin halki, mitaten matkan Aleksandriasta Syenen pikkukaupunkiin, ja sitten nähdessään eräänä päivänä auringon paistavan suoraan alaspäin syeneläiseen kaivoon julisti että jollain geometria-nimisellä taikuudella hän olisi tästä todistanut että maailma on pallo ja sen pallon ympärysmitta on poskettomat 252 000 stadiaa (noin 40 000 kilometriä).

Erastoteneen mittauksessa oli virhettä yksi prosentti verrattuna nykypäiväisiin; ja tämä mittaus tarkoitti että teoria lantapalloauringon tippumisesta illalla maailman laidan yli manalaan oli kriisissä.

Paljon pitempään eli teoria siitä että Aurinko oli Maan ympäri kiertävä pienempi pallo, eikä toisinpäin; olihan tuo ilmiselvää että ei se maankamara millä me kävelemme liiku minnekään. Jos liikkuisi niin siitä tulisi jatkuvaa yhdensuuntaista tuulta, ja kun sitä ei tunnu niin liikettä ei ole.

Samanlaisella logiikalla, junat eivät voi liikkua minnekään kun junan sisässä ei tuule.

Aikanaan, hyvien syiden löytyessä, päädyttiin siihen että se olikin Maa joka oli pienempi, ja joka liikkui Auringon ympäri. Aurinko oli hirveän iso, ja hohti hirveitä määriä valoa ja lämpöä kaikkialle ympärilleen kokonaan skarab-kuoriaisista tai niiden jalansijoista vapaaseen avaruuteen.

Mutta mistä tuo hohto tuli?

Tähän mennessä oli keksitty yliopistoja ja tieteellinen menetelmä: ei keino kenenkään yhden olla absoluuttisen oikeassa, vaan keino päässä yhdessä eroon virheistä. Suomalaisetkin kävivät kaukana yliopistoissa kunnes Turkuun saatiin oma; olipa pari suomalaista vähän aikaa keskiajan lopulla Pariisin yliopiston rehtorinakin. Yliopistolaiset olivat armottomia etsiessään totuutta, ja tämän takia yliopistosta saatu opetus oli arvokasta: ei täydellistä, mutta *ylintä*. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin se oli kaikkien saatavilla.

Mutta miksi aurinko paistoi?

Kyllähän vaikka kuuma rauta hohti valoa ja lämpöä. Ehkä Aurinko oli massiivinen kimpale jotain, ehkä rautaa, joka oli joskus aikojen alussa ollut hirveän kuuma, ja nyt vain jäähtyi.

Ongelma oli että tähän mennessä Erastoteneen geometria ja muut matematiikan alat olivat päässeet sille tasolle että laskelmat näyttivät ettei tällaisessa ollut tarpeeksi energiaa. Rauta jäähtyy; rauta-Aurinko olisi myös jäähtynyt jo aikaa sitten. (Ja jos ei olisi vielä, niin kuka nyt tahtoisi uskoa tulevaisuuteen jossa taivaan yli kulkee kylmä ja valoton rautamöykky?)

Oli myös muita ideoita.

Ehkä Aurinko oli tulessa. Se oli turvetta, hiiltä, öljyä tai muuta ainetta. (Mutta, naapurin tiedehenkilö kysyisi, mistä sinä saat fossiilisia polttoaineita ilman *fossiileja*?)

Ehkä Aurinkoon syöksyi jatkuvasti meteoriitteja, pikkuplaneettoja, aurinkokunnan muuta sälää; törmäyksistä syntyi energiaa, ja energia oli valoa.

Ehkä — ja tämä oli 1900-luvun alun kuumin, uusin, jännittävin ja uskottavin teoria — ehkä Aurinko oli täynnä radioaktiivisia aineita. Aurinko oli silkkaa uraania, plutoniumia ja muita (1900-luvun alussa) jänniksi ja vaarattomiksi tunnettuja uusia aineita.

Ongelmana oli vain saada havainnot vastaamaan teoriaa. Ja kun ne eivät vastanneet, niin teoria toisensa jälkeen lensi romukoppaan ja tehtiin uusi. Vasta 1920-luvulla keksittiin miten skarabiton, raudaton, hiiletön, meteoriititön, uraaniton Aurinko oli hohtanut vuosimiljoonien ajan, ja hohtaisi vielä hamaan tulevaisuuteen. Nykyistä teoriaa vastaan ei ole vielä löytynyt havaintoja; ehkä se on totta.

Olkoonkin että sen tulevaisuudessa odottaa isompi Aurinko ja taivaan yli lentävää rautaa ja muita raskaampia aineita; mutta kaiken kertomiseen tässä ei ole tilaa. Sitä varten voi lukea luonnontieteitä: fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa, niitä palasia jotka ihmiset ovat löytäneet yrittäessään ymmärtää maailmaa aina skarab-teoriasta ja Erastoteneen ajoista alkaen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa kuka tahansa voi oppia palasia tuosta tiedosta ja sen löytämismenetelmistä, vaikka tällaisia:

(Tähtitieteen perusteita voi opiskella keväällä 2023; haku aukeaa 21.11.)

Kurssit maksavat 12€ per opintopiste, ja opintopisteen arvataan vastaavan 27 tuntia työtä. Jos tämä puree ja tahdot tietää vieläkin lisää, keväällä on myös pääsykokeita.

Maailmaa voi ymmärtää. Pitää vain uskaltaa ja yrittää.

Olli Toivanen (FT, matematiikka) on monien luonnontieteiden suunnittelija Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän suosittaa käyttämään aurinkolaseja jotta auringon paiste ei häikäise.

There really is free coffee, tarjosimme virtuaaliset kahvit 1200:lle

Mitä tapahtuu? Mitä ihmettä me voimme tehdä? Korona-aika laskeutui Suomeen, hetkeksi pysähtyi kaikki. Jouduimme siirtämään, sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaamme, joskus myös kantapään kautta. Koulutuksen järjestäjänä, onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli joko jo verkossa tai saimme sen pyörähtämään sinne sutjakkaasti.

Pohdimme, miten reagoida nopeasti ja samalla tuoda esille ajankohtaisia koulutusratkaisujamme tilanteen nostaneisiin tarpeeseen. Olla apuna! Ratkaisu oli lähellä ja ydinosaamistamme; koulutetaan, mutta tehopaketteina ja verkossa. Päätimmekin kutsua kaikki halukkaat
#AducateLIVE – virtuaalisille aamukahveille.

Torstaiaamujen kolmenvartin #AducateLIVE kasvatti nopeasti suosiota ja ajankohtaista kuumaa teemaa nautti kanssamme linjoilla parhaillaan yli 200 kuulijaa, tähän mennessä ilmaiset virtuaaliset kahvit ovat kiinnostaneet jo yli 1200 innokasta!

Mitä sitten?

Oli erityisen hienoa huomata, että saimme jaettua hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa mm. riskienhallinnasta, resilienssistä, tietoisuustaidoista, johtamisesta, tietosuojasta ja työlainsäädännöstä sekä dialogin  merkityksestä työyhteisössä. Yksinäisyys elämän muutoskohdissa sai suuren joukon hiljentymään ja pohtimaan vakavaa aihetta. Huippuasiantuntijat johdattivat osallistujat ajankohtaiseen teemaan ja saimme vieraiksi entisiä opiskelijoita, yhteistyökumppaneita, kouluttajia ja omia asiantuntijoitamme. Live-tilaisuutemme antoi mahdollisuuden pysähtyä ja prosessoida itseään ja omaa työtään.

Palaute oli varsin myönteistä. Kiitosta saimme erityisesti juuri napakkuudesta ja käytännönläheisyydestä. Opimme kevään aikana, että poikkeustilanteessa aika todellakin on rajallista ja ytimeen on mentävä nopeasti ja tarkka-ampujan taidolla.

Napakka alustus ajankohtaisesti suunnattuihin aiheisiin...

Jälleen Itä-Suomen yliopisto on edellä aikaansa! Huipputyötä.

Ytimekäs ja hyvä esitys, asiasisältö mainiosti rakennettu. Vastasi odotuksia. Kiitos leppoisista, mutta informatiivisesta kahvihetkestä.

Pieni pysähdys aamulla mielenkiintoisen ja ajankohtaisen asian äärelle.

Ajankohtaiset teemamme ja selkeät esimerkit saivat kehuja, vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja mikä tärkeintä sisältömme avautui suurelle yleisölle ja tilaisuudet koettiin myös oivaksi hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja virkistäytyä sopivana ajankohtana. Tärkeänä huomiona eräs asiakas nosti, miten maksuttomuus on mahdollistanut tiedon helpon saannin ja miten loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet.

Mitä nyt?

Iloisena ja innokkaana ilmoitankin, yleisön pyynnöstä kahvit jatkuvat syys-lokakuussa. Syksyllä sukellamme mm. teemoihin: Kokeilukulttuurin johtaminen ja Lääkitysturvallisuus 2020: tulipalojen sammuttelusta ennakointiin.

Kevään viimeiset kahvit nautimme ennen juhannusta torstaina 18.6., jolloin vieraaksemme saamme UEF:n työelämäprofessori Reijo Karhisen ja EMBA alumnimme, Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satulin. Keskustelu syventyy johtajuuden oppeihin poikkeustilanteessa ja ennen kaikkea ajatuksiin työhyvinvoinnin kannalta, miten lomien kynnyksellä pääsee vapauttamaan ajatuksensa tilanteesta/stressistä ja sen jälkeen suuntaamaan syksyn haasteisiin.


Koska aina ei ole rahaa osallistua maksullisiin koulutuksiin, ilmaiset aamukahvit ovat mahdollistaneet tiedon helpon saannin. On myös ollut tosi hienoa, että loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet. Aamukahvit ovat kaiken kaikkiaan olleet erittäin hyödyllisiä ja toivoisinkin, että näitä voitaisiin jatkaa myös syksyllä. Hieno ajatus ja hyvää työtä!


Klikkaa mukaan: www.aducate.fi/live ja tilaa uutiskirjeemme ja pysy ajantasalla teemoissamme.


Suvi Räisänen
markkinointisuunnittelija / UEF Aducate


Paikan päällä, myös etänä – mullistava ja opettavainen kevät 2020

Muutos, distruptio, yllättävä käänne, mahdollisuus. Näillä sanoilla voisi korona-kevättä kuvailla. Pari ensimmäistä viikkoa meni asiaa ihmetellessä ja tilanteeseen sopeutuessa. Kuten monet muut, niin myös me laitoimme pystyyn maksuttomia webinaareja, muutimme koulutukset etäopetukseen ja laajensimme etäkokoukset kaikkeen toimintaamme. Tämä tapahtui nopeasti ja yllättävän kivuttomasti.

Lukuisat ovat uuden edessä, miten on mahdollista valmistautua verkko-opintoihin ja uuteen normaaliin osaamisen kehittämisessä ja uusien mahdollisuuksien avauksia varten? Monet ovat heränneet opintomahdollisuuksiin, poikkeustila on nostanut kiinnostusta syventämään omaa osaamistaan, etsimään näkökulmia tai jopa miettimään alan vaihtoa.

Avoin yliopisto reagoi ketterästi poikkeustilanteeseen. Onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli jo verkossa. Yhteistyössä muiden Suomen avointen yliopistojen kanssa avasimme tutkinto-opiskelijoille maksuttomia avoimen yliopiston opintojaksoja. – Haluttiin auttaa ja mahdollistaa opiskelijoille opinnot, kun lähiopetusta ei järjestetty ja monella kesätyöt ja harjoittelut peruuntuivat, opinto-ohjaaja Terhi Keltanen summaa. Toukokuusta alkaen myös työttömät ja lomautetut voivat ilmoittautua avoimen yliopiston opintoihin maksutta.

– Avoimen yliopiston opinnot tarjoavat nyt tässä haastavassa tilanteessa mahdollisuuden lähteä rakentamaan uudenlaista urapolkua kouluttautumisen kautta tai tilaisuuden kokeilla yliopisto-opintoja, Terhi jatkaa. Opintojen suunnittelussa tarjoamme apua ja se onkin ollut keväällä suosittu palvelu.

– Kaikille avoimet ja maksuttomat Aducate LIVE –virtuaaliset aamukahvit saivat nopeasti suosiota ja hyvää palautetta. Huhti-kesäkuun ajan viikoittain linjoilla oli parhaillaan jopa yli 1200 kuulijaa. AducateLIVE antoi meille mahdollisuuden tuoda koulutustemme sisältöä tunnetuksi isolla mittakaavalla valtakunnallisesti ja teki palveluistamme saavutettavia pysähdyttävän kriisin lomassa, markkinointisuunnittelija Suvi Räisänen tiivistää. Virtuaaliset kahvit jatkuvat syksyllä 2020.

Meneillään olevat täydennyskoulutukset siirrettiin nopeasti etätoteutukseen. Käytännössä tämä tarkoitti Teams- tai Zoom-välitteisiä koulutuksia. Alkuun tämä tuotti jännitystä niin osallistujille kuin koulutuksen järjestäjille. Tekniikka ja yhteydet kuitenkin toimivat, ja saimme aikaan hyvää vuorovaikutusta. Näin taaksepäin katsoessa, ehkä hieman pelkäsimme liikaa etäkoulutusta ja epäilimme sen vaikutuksia oppimiseen.

– Etäkoulutuksessa voi saada aikaan hyvää, reflektiivistä vuorovaikutusta. Oppiminen on tiedon omaksumista, tiedon soveltamista käytäntöön ja saadun kokemuksen yhteistä pohtimista. Ratkaisukeskeisten koulutusten valmentaja Arttu Puhakka summaa.

– Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan virikkeitä, Arttu jatkaa. Käytännössä nämä virikkeet ovat olleet aktivoivia kyselyitä ja tehtäviä etäkoulutuksen lomassa. Osallistujat ovat vastanneet minitentteihin tai tehneet pari- ja ryhmäharjoituksia. Viimeisistä mainittakoon valmennuskeskustelut ja palautekeskustelut. Osallistujat antoivat varsin myönteistä palautetta monipuolisista opiskelumahdollisuuksista ja aktivoivista toteutustavoista. Etäopiskelun ei todellakaan tarvitse olla tylsää tietokoneen ruudun tuijottamista ja pinnistelyä hereillä olemiseksi, vaan se voi olla opettavaista, antoisaa, oivalluttavaa ja vuorovaikutusta synnyttävää.

Korona -kevään ansiosta myös Itä-Suomen yliopiston EMBA ohjelmassa otettiin käyttöön ensimmäisen kerran kaksipäiväinen seminaari zoomin kautta kansainvälistyvän liiketoiminnan teemalla.
– Hyvinhän se onnistui ryhmäporinoita myöten, koulutusohjelmasta vastaava suunnittelija Anna Hartikainen hehkuttaa. Olemmekin pohtimassa, miten voimme jatkossa normaalimpana aikanakin hyödyntää tätä digiloikkaa johtamisen jatkuvan oppimisen toteutuksessa, esimerkiksi syksyn Strategic sales management in global context -koulutuksessa. Myös johtajien henkilökohtainen ohjaus, coaching vaihtui joustavasti virtuaalitoteutukseen: monilla oli jo ennestään kokemusta etäneuvotteluista ja ensikertalaisetkin saatiin mukaan.

Toteutimme rakennusterveysasiantuntijoiden (RTA) opinnäytetyöseminaarin ensimmäistä kertaa täysin etäyhteydessä Rakennusterveys- webinaarina. Teemat olivat ajankohtaisia ja ne kiinnostivat yli sataa alan toimijaa useista yrityksistä, julkisista organisaatioista ja oppilaitoksista. RTA-koulutuksen pätevyysvaatimukset ja toteutus on määritelty Asumisterveysasetuksessa, jossa edellytetään koulutuksen toteutuksen käsittävän vähintään 30 % lähiopetusta.
– Toivottavasti jatkossa ajatellaan joustavammin ja ymmärretään, että saavutettavissa olevan, vuorovaikutteisen ja hyvin pedagogisesti suunnitellun koulutuksen laatu ei ole lähiopetuksen määrästä kiinni, pohtii rakennusterveyden koulutuksia koordinoiva Tiina Pyrstöjärvi.

Myös Ajankohtaisen ympäristöoikeuden erikoistumisohjelman päätösseminaari järjestettiin toukokuussa verkkovälitteisesti.
– Nämä kehittämistehtävien esittämispäivät ovat raskaita, vaikka todella antoisia osallistujille, toteaa suunnittelija Anne Keränen. – Oli siis mielenkiintoista toteuttaa seminaari ensimmäistä kertaa verkossa, hän jatkaa. Palautteiden mukaan onnistuimme jopa yllättävän hyvin, vaikka osa jäi kaipaamaan lähitapaamista. – Riittävien taukojen merkitys korostuu tarkkaa kuuntelemista ja vaativien aiheiden kommentoimista sisältävissä verkkokoulutuksissa, vinkkaa Keränen. Seuraavassa, järjestyksessään jo yhdeksännessä erikoistumisohjelmassa toteutetaan jatkossa yksittäisiä koulutuspäiviä verkkotapaamisina, jotta kauempaakin tulevat osallistujat pääsevät helpommin mukaan.

Saimme kutsun fasilitoida valtakunnallista #poikkeusajandialogi-sarjaa, jossa valtiovarainministeriön, DialogiAkatemian ja Erätauko Säätiön johdolla pidetään dialogisia keskusteluja poikkeusajasta. Tarkoituksena on saada vielä parempaa tilannekuvaa poikkeusajan Suomesta. Pidimme dialogisia keskusteluja johtajille ja esimiehille. Lokakuussa alkavassa Dialoginen johtaminen -koulutus jatkaa aihetta dialogin ymmärtämiseen ja sen käyttömahdollisuuksista johtamisessa.  

Näin me kouluttajat opimme, yhdessä tekemällä, teille.

Aurinkoista ja ennen kaikkea tervettä kevättä teille kaikille!

Anna, Anne, Arttu, Suvi, Tiina ja Terhi

Ps. jos mielessäsi on joku koulutustarve, ota yhteyttä!

Opinnäytetyö syventää rakennusterveyden asiantuntemusta

Sisäilmaongelmien tutkimisen ja korjaamisen kysymyksiin on etsitty ratkaisuja koko 2000-luvun ajan myös rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen (RTA) opinnäytetöissä. Niiden aiheiksi nousee usein haastaviakin käytännön ongelmia ja kehittämistarpeita. Opinnäytetyö on parhaimmillaan antoisa omaan työhön liittyvä rakennusterveyden eri osa-alueiden ymmärtämistä syventävä hanke, jossa joudutaan pohtimaan myös epävarmuuksia ja kehittämisideoita. Kokosin tähän muutamia esimerkkejä ja pyysin myös tekijöiltä kommentteja opinnäytetyön merkityksestä osaamisen syvenemisessä.

Vaikka opinnäytetyön aiheen ei tarvitse olla uusi ja erikoinen, moni on kuitenkin innostunut tarttumaan rohkeasti johonkin ajankohtaisen käytännön kehittämishaasteen. Se nostaa opiskelumotivaatiota ja on usein suuresta työmäärästä huolimatta lopulta varsin palkitsevaakin. Se antaa eväitä myös RTA:lle tärkeään jatkuvaan oppimiseen, missä olennaista on avoin ja tutkiva ote oman alan kehittämiseen, kriittinen kokonaisvaltainen ajattelu sekä kyky ymmärtää ja soveltaa uutta tutkimustietoa.

Ilmanvaihdon jaksotuksen ja osatehokäytön vertailututkimus

Ilmanvaihtojärjestelmien ja painesuhteiden hallinnan haasteet hyvin tunteva Antti Alanko vertaili opinnäytetyössään varsin laajalla aineistolla ilmanvaihdon jaksottaisen ja osatehokäytön vaikutusta käytönaikaiseen sisäilman laatuun.

Painesuhteiden hallinnan haasteet nousivat esiin ilmanvaihdon käyttötavasta riippumatta kaikissa neljässä kohteessa ja tutkimuksen alkuvaiheessa.

Antti Alangon savukokeiden videoraportti

Tulosten mukaan ilmanvaihdon jaksottainen ja osatehokäyttö oikein säädettynä eivät eronneet merkittävästi toisistaan sisäolosuhteiden kannalta, mutta oleellista on varmentaa ilmanvaihdon toiminta kaikilla tehotasoilla ilmamäärämittauksin ja paine-eron seurannalla.

Työn tuloksia onkin hyödynnetty sisäilmayhdistyksen ja kuntien sisäilmaverkoston uusissa ilmanvaihdon jaksotuksen ohjeistuksissa julkisille palvelurakennuksille. Are Oy:ssa työskentelevä Antti kertoo, että opinnäytetyöllä oli suuri merkitys, jonka myötä hän pääsi mukaan moneen valtakunnalliseen kehityshankkeeseen.

Työn myötä tuli perehdyttyä harvinaisen laajasti alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, mihin ei tavanomaisesti tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Otin työhön myös sellaisia mittauksia, joita en tavanomaisesti ole tehnyt. Hyvien ohjaajien kautta sain myös paljon hyviä kontakteja.

Homekoira vai kuntotutkija?

Koirien ylivertaisen hajuaistin menestyksekäs hyödyntäminen metsästyksessä ja viranomaistehtävissä sai Timo Juvosen ihmettelemään, miksi homekoirien käyttöä rakennusten kuntotutkimusten apuvälineenä kyseenalaistetaan. Timo vertailikin opinnäytetyössään kuntotutkijan tutkimustuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja kuudessa eri kokoisessa julkisessa rakennuksessa ja totesi havaintojen tukevan pääosin toisiaan. Timon mukaan kuntotutkimuksessa päästäisiin parhaaseen tulokseen, jos käytettäisiin tasotestattuja koiria yhdessä ammattitaitoisen kuntotutkijan kanssa. Kaikkien tutkimusmenetelmien virhelähteet pitää tiedostaa ja tutkimusajankohdan painesuhteisiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Juvonen vertaili kuntotutkijan tutkimutuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja

Valmistumisen jälkeen FCG:n rakennusterveys ja sisäilmasto -yksikön palvelukseen siirtynyt Timo Juvonen miettii, miten saisi tilaajat ymmärtämän homekoiran höydyt paremmin. Toisaalta hän myöntää, että olisi itsekin epäluuloisempi koiratutkimuksia kohtaan, jos ei olisi kokemusta homekoirista.

Voiko tiivistyskorjaus onnistua?

RTA-koulutuksen ohjausryhmässäkin opiskelijoita edustaneen Janne Riutanheimon mukaan opinnäytetyö oli suuri ja opettavainen osuus RTA-opinnoissa, vaikka kirjoittamista työssään muutenkin jatkuvasti tekee. Janne hyödynsi opinnäytetyönsä kohdetta monella RTA-opintojen jaksolla ja lopulta työstä tulikin laaja kokonaisuus kattaen koulurakennuksen kuntotutkimuksen, korjausten suunnittelun ja toteutuksen sekä korjausten laadunvarmistuksen ja onnistumisen arvioinnin. Toki erityisesti tiivistyskorjausten onnistumista pitää seurata säännöllisesti myös tulevaisuudessa, koska niiden pitkäaikaiskestävyydestä on vielä varsin vähän näyttöä.

Jannen työssä korostui riittävä panostus kuntotutkimuksen laatuun ja hyödyntämiseen korjaussuunnittelussa. Hän kehitteli myös uudet tasomääritykset tiivistyskorjauksille.

RTA-opiskelijoiden kokemuksia ja vinkkejä

RTA-opinnäytetyö on lähtökohtaisesti näyttötyö, jonka päätavoite on osoittaa kokonaisvaltainen ymmärrys rakennusterveyden eri osa-alueiden merkityksestä. Usein opinnäytetyön lähtökohtana onkin moniongelmaisen rakennuksen kuntotutkimus, jossa tarvitaan osaamista rakennetekniikasta, sisäolosuhteista, mikrobiologiasta, ilmanvaihdosta ja painesuhteista sekä kokonaisuuden huomioon ottavasta altistumisen arvioinnista. Samalla opitaan myös sujuvaa kirjallista ja suullista viestintää ja ehkä jopa kriisiviestintää, jos tutkimuskohteessa on ollut paljon oireilua. Ihannetapauksessa RTA-opiskelija voi hyödyntää opinnäytetyön kohdetta myös eri opintojaksojen harjoitustöissä siten, että kuntotutkimusmenetelmät -opintojaksolla homma lähtee liikkeelle kuntotutkimussuunnitelmalla ja lopulta rakennetekniikan jaksolla tietoja on riittävästi myös vähintään alustavan korjaussuunnitelman laadintaan.

Kokeneet rakennusterveysasiantuntijat toimivat usein myös uusien opinnäytetöiden ohjaajina, mutta usein myös omalta RTA-ryhmältä saa arvokkaita ideoita ja palautetta opinnäytetyöhön. Se poikii usein kokemusten ja neuvojen jakamisen perinteen uran edetessä. Janne Riutanheimo onkin valmis antamaan opinnäytetöiden aiheita ja ohjausta oman yrityksensä hankkeiden parissa ja suosittelee opiskelijoita kehittelemään aihetta jo opiskelun alkuvaiheessa. Timo Juvonen rohkaisee kiinteistöjen omistajia tarjoamaan kohteiden tutkimuksia opinnäytetöiden aiheiksi ja toivoo, että joku innostuisi myös tutkimaan laajalla aineistolla homekoiratutkimusten luotettavuutta. Antti Alangolla on myös mielessä ilmanvaihtoon ja sisäilmaolosuhteisiin liittyviä tutkimusaiheita ja aineistoja. Hänen kannustaa myös aktiiviseen yhteistyö tilaajien ja mittauspalveluita tarjoavien yritysten kanssa, mikä mahdollistaa laajemmat aineistot ja lisää työn painoarvoa.

RTA-opinnäytetyöt vaikuttavat olevan varsin arvostettuja ja niitä luetaan melko laajasti, joten panostus tuskin menee hukkaan, jos työn aihe on hyvä.”   

Aducaten www-sivuilta on ladattavissa toistasataa 2010-luvulla valmistunutta opinnäytetyötä. Opinnäytetöiden ohjaaminen tarjoaa hyvän näköalapaikan ja mahdollisuuden vaikuttaa alan kehittämiseen. Tervetuloa mukaan yhteistyöhön tarjoamalla aiheita ja/tai aineistoja, antamalla palautetta tai jopa ohjaamalla uusia opinnäytetöitä!

Kari Pasanen
RTA-koulutuksen opinnäytetöistä vastaava suunnittelija Aducatessa, kari.pasanen@uef.fi

Artikkelissa viitatut opinnäytetyöt

Alanko Antti 2018.  Ilmanvaihdon käyttötapojen ja käyttötasojen vaikutus sisäilmaan koulurakennuksissa.

Savukokeiden videoraportit

Juvonen Timo 2018. Rakennusteknisen kuntotutkimuksen ja homekoiran käytön vertaaminen rakennusten mikrobivaurioiden paikallistamisessa.

Riutanheimo Janne 2018. Voiko tiivistyskorjaus onnistua? Alakoulun kuntotutkimuksen ja sisäilmakorjauksen arviointi.

Tutustu rakennusterveysasiantuntija ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksiimme