Kategoria: Uncategorized

Julkaistu

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta 4 – Kiltit johtajat, ilkeät järjestelmät 

Työn tulevaisuutta voi tutkia, mutta sitä on vaikea ennustaa. Tässä blogisarjassa esitän viisi ennustetta työelämän ja työn tekijöiden tulevaisuudesta, kunkin omana bloginaan. Näkemykseni olen suodattanut kirjavista lähteistä niitä edelleen luovasti kuvitellen. Lähteitä ja lukuvinkkejä löydät blogien lopusta ja linkeistä. 

Äreä johtaminen ei enää toimi, mutta myös kiltteys voi heikentää toimintakykyä 

Työurani alussa minulla kohtasin monta erilaista johtajaa, joiden selkeä ja äreän suoraviivainen johtamistapa tuntui samanaikaisesti turvallisen johdonmukaiselta ja sai pitämään sopivaa etäisyyttä johtajaan. Johtaja ei ollut kaveri vaan työn kokonaisorganisoija ja toiminnan kontrolloija, työn johtaja. Muistanpa yhden heistä aloittaneen lähes jokaisen työviikon murisemalla, että täytyy pian laittaa lappu luukulle koko firmassa, jos tahti ei muutu. Lamavuosina työpaikan vaihtokynnys oli korkea ja silloin myös ronskin kielenkäytön sietokyky venyi. Ehkäpä kyseinen johtaja sovelsi Mikko Ivalon johtamisoppia: ”Hänen kuuluu säilyttää arvovaltansa pitämällä tiukkaa kuria, puhumalla harvakseen ja hiljentämällä vastalauseet alkuunsa.” 

Nykyään tuo tyyli ei toimi kovinkaan monessa paikassa. Työntekijät äänestävät herkästi jaloillaan, ja olisi entistä vaikeampaa rekrytoida osaavaa henkilöstöä. Nykyjohtajan on osattava houkutella ja pitää työntekijänsä. Hänen on pystyttävä aktiivisen vuoropuhelun avulla innostamaan työntekijöitään, luomaan myönteistä ilmapiiriä ja hyvinvointia työpaikalle. Moni johtaja haluaa profiloitua ystävällisenä ja empaattisena valmentajana, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja luo positiivisuudella ladattua yhteispeliä tiiminsä, asiakkaidensa ja muiden sidosryhmien kanssa. Nämä kaikki voivat parhaimmillaan vaikuttaa hyvään suoriutumiseen ja työpaikan kokonaistulokseen myönteisen kierteen tavoin.  

Kiltin johtajan toiminta voi olla ongelmallista silloin, kun tarve miellyttää muita estää tekemästä vaikeita päätöksiä ja asettamasta rajoja. Johtaja voi tahtomattaan vaikuttaa kielteisesti organisaation suorituskykyyn ja tiimin yhteishenkeen, jos hän on liian kiltti antamaan kriittistä palautetta tai asettamaan rajoja. Kiltti johtaja voi olla altis manipuloinnille ja uhriutumiselle, mikä voi johtaa huonoihin päätöksiin tai omien johtajien selän taakse vetäytymiseen tai ääritapauksessa päätöksenteon luovuttamiseen vallan joutomailla saalistaville varjojohtajille. 

Häntä heiluttaa koiraa – johtajan kontrollitehtävä valui järjestelmille  

Johtamiseen aiemmin vahvasti liittynyt kontrollifunktio on monilta osin siirtynyt erilaisille järjestelmille, jolloin niistä on tullut työsuoritusten ja ilmapiirin mittareita sekä toimintaa ohjaavia kontrolloijia. Häntä on alkanut heiluttaa koiraa. Järjestelmillä tarkoitan tässä erilaisten teknisten järjestelmien ohella myös sosiaalisia järjestelmiä, joiden alkuperäinen hyvä tarkoitus koordinoida ja seurata toimintaa ja tuloksia on kääntynyt tahattomasti ilkeiksi, työskentelyä hidastaviksi ja hyvinvointia kuormittaviksi kontrollisysteemeiksi.  

Ilkeiden järjestelmien ilmenemismuotoja on monia: esimerkiksi haitallinen kilpailu, ylipursuava mittarointi, aikasyöpöt rutiinit, suosiminen, mikromanageeraus, epäreilu painostus tavoitteisiin, vallankäyttöviestintä tai yksityisyyden suojaa loukkaava valvonta. Organisaatioissa korostetaan usein avoimuutta ja osallisuutta. Näkymätön hierarkia voi johtaa kuitenkin siihen, että työntekijöitä ei kuunnella tai heidän ehdotuksiaan ei oteta huomioon. Tällöin johtajan on vaikea vaikuttaa organisaation kestävään menestymiseen ja positiivisen ilmapiirin luomiseen. Järjestelmät vaikuttavat luonnollisesti myös johtajan omaan toimintaan. Esimerkiksi jatkuva kuormitus voi johtaa kovaan johtamiseen kuten hyökkäävyyteen tai pelotteluun, joilla yritetään saavuttaa lyhytjänteisiä tavoitteita. Tämä ei rapauta pelkästään ilmapiiriä, vaan myös johtajan ja yrityksen mainetta ja uskottavuutta. 

Huonosti toimivat järjestelmät haittaavat vakavasti organisaatioiden toimintaa. Työntekijät voivat menettää motivaationsa ja innostuksensa työtä kohtaan, mikä puolestaan johtaa huonoon tuottavuuteen, heikentyneeseen työn laatuun, asiakassuhteiden haurastumiseen ja lopulta organisaation huonoon tulokseen. Lisäksi työpahoinvointi lisääntyy, mikä lisää sairauspoissaoloja ja kustannuksia sekä heikentää organisaation suorituskykyä. Tästä kaikesta seuraa kiihtyvä kielteinen kierre, jonka pysäyttäminen ja kääntäminen myönteiselle kehälle on johtajan ohella koko organisaation tehtävä.  

Katse organisaatiokulttuurin syvärakenteisiin

On tärkeää ymmärtää, että ilkeät järjestelmät eivät synny itsestään. Ne voivat johtua vuosien aikana vakiintuneista toimintatavoista. Organisaatiokulttuurin muuttaminen voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Johtajien on tärkeää tunnistaa työntekoa haittaavat järjestelmät ja pyrkiä muuttamaan niitä yhdessä organisaation johdon ja työntekijöiden kanssa. Johtajan tulisi olla tietoinen organisaation syvärakenteista ja pinnan alla vaikuttavista perusoletuksista ja työskennellä niiden parantamiseksi käymällä jatkuvaa keskustelua esimerkiksi toiminnan tarkoituksesta, merkityksistä ja arvokkaina koetuista toimintatavoista. Parhaat ideat syntyvät useimmiten arjen työssä, siksi työntekijöiden ehdotuksia kannattaa kokeilla. Johtajan tulisi myös osata tehdä vaikeita päätöksiä tarpeen vaatiessa ja rakentaa yhdessä henkilöstön kanssa oikeudenmukaisia ja aidosti avoimia järjestelmiä, jotka tukevat yhteisön menestystä ja organisaation tuloksellisuutta.  

Seuraavassa blogissa Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit pohdin työelämän vastakkaisia jännitteitä, joiden kanssa on tasapainoiltava.  Blogisarjan kokonaisuus sisältää seuraavat blogit: 

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta – blogisarjan johdanto  

  1. Kiihtyvä kiertotyö 
  1. Elämänhuoltajat 
  1. Työ lähellä, elämä lähellä – aika- ja paikkariippumaton työ 
  1. Kiltit johtajat, ilkeät järjestelmät 
  1. Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit 

Pauli Kalliolla on yli 30 vuoden kokemus johtajien, esimiehien ja työyhteisöjen kouluttamisesta ja valmentamisesta. Paulin sydän sykkii mm. organisaatioiden uudistamisen, positiivinen työpsykologian ja rekrytointiosaamisen sekä johtamistyön valmentamisen mahdollisuuksille. 

Lähteitä ja lisäluettavaa: 
https://2947820.fs1.hubspotusercontent-na1.net/hubfs/2947820/Oppaat/Academy%20of%20Brain%20-%20Johtajan%20ja%20esihenkil%C3%B6n%206%20t%C3%A4rkeint%C3%A4%20soft%20skills%20-taitoa.pdf
Ivalo, Mikko (1947). Henkilökohtainen työnjohto  
Tulevaisuuden johtaja: 
https://2947820.fs1.hubspotusercontent-na1.net/hubfs/2947820/Oppaat/Academy%20of%20Brain%20-%20Johtajan%20ja%20esihenkil%C3%B6n%206%20t%C3%A4rkeint%C3%A4%20soft%20skills%20-taitoa.pdf

Julkaistu

Uusi vuosi – uusi ote strategiseen johtamiseen? 

”On aika päivittää strategia.” Lause ei aina herätä suurempia intohimoja: pahimmillaan pakkopullaa, usein rutiinisuoritus. Olisiko seuraava kierros jotain muuta: uudistettaisiin strategiatyön tarkoitus ja tavoite, ihmisten osallisuus ja vuorovaikutus sekä strategiamenetelmät ja -esitystavat? Ei hienoa ja kaukaista vaan osallistavaa ja käytännöllistä. 

”Mikä on strategiamme?”  

Itsestään selvä kysymys, joka usein myös tuottaa itsestäänselvyyksiä: yleisiä toiveita ja tuttuja adjektiiveja. Halutaan olla johtavia, asiakaslähtöisiä, kasvavia tai kannattavia. Haluaminen ei ole erottuva strategia, jos strategia lainkaan. Haluaminen ei vielä paljon vaadi eikä paljon annakaan. Kiinnostavampi lähtökohta on tunnistaa ja kiteyttää aitoja strategisia kysymyksiä, johon organisaatiolla ei vielä ole valmiita, yhteisiä tai riittävän laadukkaita vastauksia. Kysymyksiä, jotka ovat juuri tämän organisaation tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. Kun kysymys on kiinnostava, vastauskin voi sitä olla.  

Strategia ei ole kauniita adjektiiveja vaan selkeitä valintoja ja vahvoja verbejä: millä tavoin muuttuvaan toimintaympäristöön asemoidutaan, miten bisnesmahdollisuuksiin tartutaan, mihin keskitytään, mihin panostetaan, mistä luovutaan, millä erotutaan, kuinka menestytään? Millaisissa strategia-aalloissa tai -vaiheissa edetään? Mikä on riittävän kunnianhimoinen askel, jotta siihen kannattaa panostaa? Ja tarpeeksi realistinen, jotta rahkeet siihen riittävät?  

Strategia ei ole vain se, mikä siitä tuli, vaan ketkä sen teki.  

Osallistava strategiatyö on ihan muuta kuin jalkauttamista. Se on alusta asti ihmislähtöinen prosessi, jossa yhteisön yhteisymmärrys, yhteinen suunta ja yksituumainen eteneminen on vankka selkäranka. Silloin strategia alkaa toteutua ihmisten arjessa jo ennen kuin sitä on edes viimeistelty. Miksi tehdä toteutuksesta turhan vierasta ja vaikeaa ulkoistamalla strategia heiltä, jotka siitä tekevät totta? 

Strateginen seuranta ei ole vain tulosseurantaa: sen mittaamista, missä ei taaskaan onnistuttu. Sen pitää olla myös strategisen panostuksen, tekemisen ja etenemisen aktiivista johtamista, systemaattista seurantaa ja aikaista reagoimista. Tilannekuvan ja tulevaisuuskuvan säännöllistä päivittämistä, jotta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, ei pelkästään sopeutua. Tulevaisuuteen kannattaa vaikuttaa, koska juuri sitä kohti olemme matkalla. 

Strategisessa johtamisessa on paljon voitettavaa – ja strategiatyön rutinoitumisessa paljon menetettävää.  

Laura Lares on tekniikan tohtori, strategiakouluttaja, toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen, joka on yli 30 vuoden ajan paneutunut johtajana, kouluttajana ja tutkijana strategiseen johtamiseen hyvin erilaisissa organisaatioissa startupeista pörssiyrityksiin ja yliopistoista järjestöihin.

Julkaistu

Onnistunutta vai epäonnistunutta vastuullisuusviestintää? 

Yrityksiltä vaaditaan yhä selkeämpää näyttöä liiketoiminnan vastuullisuudesta, mutta vastuullisuusviestintä on monessa yrityksessä vielä käyttämätön voimavara. Mitä on vastuullisuusviestintä ja miten yritykset voivat viestiä vastuullisuudestaan niin, ettei siinä epäonnistuta ja sorruta viherpesuun? Mitä voimme oppia Pohjois-Savon maakunnallisen ilmastotyön onnistuneesta viestinnästä? 

22.9.2023 kolmikymmenhenkinen joukko vastuullisuusviestinnästä kiinnostuneita kokoontui Itä-Suomen yliopistolle (UEF) Jatkuvan oppimisen keskuksen järjestämään vastuullisuusviestintäverkoston ensimmäiseen koulutukseen ja tapaamiseen. Joukossa oli yrittäjiä sekä yrityksissä ja organisaatioissa viestintä-, markkinointi-, johto-, koulutus- ja kehitystehtävien parissa toimivia henkilöitä. 

Vastuullista viestintää vai vastuullisuusviestintää?

Ensin Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen tohtoritutkija Kristina Leppälä luennoi vastuullisuusviestinnästä ja viherpesusta. Vastuullisuusajattelu rakentuu perinteisesti ESG-ajattelun pohjalle: ympäristö (environment), ihmiset (society) ja yhteiskunta (governance). On tärkeää erottaa, puhummeko vastuullisesta viestinnästä vai vastuullisuusviestinnästä. Vastuullinen viestintä tarkoittaa viestintää, jota tehdään vastuullisesti mm. tarkistaen kuvalähteet ja välttäen turhaa kärjistelyä. Vastuullisuusviestintä sen sijaan tarkoittaa systemaattista ja läpinäkyvää viestintää yrityksen yhteiskuntavastuusta, kuten vastuullisuusraportointia, jossa välitetään sidosryhmille tietoa yrityksen vastuullisuuteen liittyvistä luvuista, kehityssuunnitelmista, teoista ja tavoitteista. 


Viherpesu on kuin vihreää savusumua 

Viherpesu (greenwashing) on pinnallista ja kaunistelevaa ympäristöystävällisyyttä, ikään kuin vihreää savusumua, jota käytetään markkinoinnissa, myynnissä tai raporteissa antamaan harhaanjohtavaa mielikuvaa tai vääristeltyä tietoa toimijan ympäristöteoista. Viherpesu on yleistynyt samalla kun kuluttajat ovat alkaneet vaatia vastuullisempia tuotteita. Suomessa viherpesu ei kuitenkaan vielä ole lyönyt läpi samalla tavalla kuin englanninkielisessä maailmassa ehkäpä siksi, että olemme lähtökohtaisesti hyvin rehellisiä.  
 
Kaikki viherpesu ei kuitenkaan ole tahallista. Voi olla, että yrityksellä on ollut hyvä aie tai luulo käyttää symbolista elettä osoittamaan vastuullista toimijuutta tai käyttää sanoja, joita ei tarvita. Jos yritystä syytetään viherpesusta, on luottamuksen menettäminen pahinta, mitä yrittäjä voi tapahtua. Se on kova syyte maineelle, tuotteelle, brändille, työntekijöille ja asiakkaille.  

Kuva: Tiina Pyrstöjärvi

Miten viherpesun sitten tunnistaa? Kristina Leppälä listasi 10 esimerkkiä: 

  1. Älä käytä kyseenalaisia sertifikaatteja tai etikettejä. Euroopan sisällä on 230 vastuullisuusetikettiä ja 100 vihreää etikettiä, eikä niiden välillä ole selvää yhdenmukaisuutta. Kun ekoetikettejä tarkistettiin, selvisi, että lähes puolet niistä on käytetty väärin perustein. (Ks. EU Green claims). Englanninkieliset hienot sanat, kuten ”Conscious”, saattavat helposti hämätä vaatekaupassa. 
  2. Älä ole epämääräinen. EU:ssa tutkituista 344 yritysten ympäristöväittämistä yli puolet osoittautui epämääräisiksi, eikä niissä selvinnyt esim. se, koskiko ympäristöväite koko tuotetta vai jotain sen osaa (ks. Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä) 
  3. Älä käytä tyhjiä väitteitä. Esimerkiksi päästökompensoinnit ovat saaneet kritiikkiä siinä, ovatko ne aitoja ilmastotekoja vai rahastusta. Yritys voi esim. ilmoittaa kompensoivansa päästöjä ostamalla metsää. Aina yritykset eivät itsekään tiedä, mitä heidän kompensoimillaan rahoilla tehdään (ks. YLE MOT). Riskinä on myös se, jos päästöjä lasketaan useamman kerran tuplana tai triplana. 
  4. Älä kerro puolitotuuksia. Vaikka tekee jotain hyvää, esim. käyttää tietyssä tuotteessaan uusiomuovia, ei se kerro koko tarinaa vastuullisuudesta, esim. tuotteen muiden osien tuotantoketjutietoja. 
  5. Älä käytä jargonia. ”Vihreä”, ”ekologinen” ja ”ympäristöystävällinen” ovat käytetyimpiä sanoja, jotka eivät välttämättä viittaa mihinkään (ks. lisää tyypillisimpiä ekosanoja). Uutena trendinä on tarinankerronta tuotteen muinaista synnystä. 
  6. Varmista, että käytänteet vastaavat väitteitä. Esimerkiksi Coca Cola markkinoi aikoinaan epäonnistuneesti vehreälle niitylle sijoitettua vihreällä logolla varustettua vähäkalorisempaa ja ympäristöystävällisempää Coca Cola Life -tuotetta. 
  7. Ole aito. Jos tavoitteena on myydä tupakkatuotteita tai pikamuotia, ei ESG-viestintä vaikuta kovin aidolta. 
  8. Puhu totta. Esimerkiksi Ryanair mainostaa lennoillansa olevan Euroopan matalimmat hinnat ja päästöt. Matalista päästöistä ei kuitenkaan ole todisteita tai ne ovat vääriä.  
  9. Älä venytä totuutta. Älä kerro valheita tai epäolennaisuuksia ja hämärrä totuutta. 
  10. Käytä symboleita oikein. Joskus tuotepakkauksessa saatetaan käyttää täysin epäoleellisia symboleita.


Esimerkkejä pohjoissavolaisesta ilmastotyöstä 

Epäonnistuneista vastuullisuusviestintäesimerkeistä ja huijausyrityksistä hyppäsimme toiseen ääripäähän kuulemaan esimerkkejä siitä, miten Pohjois-Savo on maakuntatasolla viestinyt ilmastoteoistaan. Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen projektipäällikkö Saara Karkulahti kertoi, että tärkein tuotos maakunnan ilmastotyön seurannassa on Pohjois-Savon ilmastotiekartta, joka ohjaa maakunnan ilmastotyötä viiden painopisteen ja 113 toimenpiteen avulla. Siihen kootaan seurantatietoja vuosittain 45 indikaattoritiedon avulla.  

Koska viihteellisyys on tavoittaa enemmän ihmisiä, on hanke tuottanut jo kaksi tuotantokautta Pohjoissavolaisia ilmastotekoja -videosarjaa, jossa mukana on 21 yritystä/organisaatiota. Vuonna 2022 hankkeessa toteutettiin 2022 Ilmastotekoja-kampanja, jossa kerättiin pohjoissavolaisten kuluttajien arkisia tekoja mm. kulutuksen vähentämiseen liittyen.  

Maakunnallisen ilmastotyön ja siitä viestimisen osalta keskeisimpänä huomiona ovat: 

  • Faktat on oltava kunnossa, kun puhutaan ilmastoasioista. 
  • Lähteet tulee olla näkyvillä tai pitää pystyä kertomaan, mihin tiedot perustuvat. 
  • Ilmastotekojen taustalla pitää olla oikeita tekoja ja konkretiaa, joilla on merkitystä. 
  • Huomiota saa enemmän, kun ilmastoviestintä on kiinnostavuuden ja oikeellisuuden lisäksi viihteellistä. 
  • Tavoitteellisessa viestinnässä on keskeistä kytkeä sisältö ydintehtävään. 

Uskaltaako vastuullisuusteoista puhua? 

Puheenvuorot herättivät vilkasta keskustelua. On tärkeää olla valmiina ja tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan viherpesusta. Millaisista asioista yritys sitten uskaltaa viestiä, ettei sitä tulkita heti viherpesuksi? Esimerkiksi maanviljelijät ovat kokeneet paineita luomutuotannon ja ilmastonmuutoksen suhteen. Usein viestinnässä ollaankin liian varovaisia, sillä pelkona voi olla, että viherpesusta valveilla olevat alkavat maalittaa muita. Tavan yrittäjän voi olla vaikea lähteä puhumaan vastuullisuusteoistaan. Kuitenkin pienistäkin teoista kannattaa viestiä. Harva meistä on viestinnän ammattilainen ja apua saa ulkopuoleltakin, esim. oppilaitoksilta. Vilpitön avoimuus viestinässä on tärkeintä. Meitä suomalaisia vaivaa usein vaatimattomuus. Meillä on tapana kertoa asioista vasta silloin kun ne ovat ihan valmiita. Tärkeintä on, että teoista kerrotaan. Ja että muutkin kertovat, niin että tästä muodostuu uusi normi ja että kaikki alkavat toimia vastuullisemmin.  

Lue lisää:  
Euroopan komission ehdotus viherväitteitä koskevasta direktiivistä 
Otava: Viherpesuopas, 2022 
Joutsenmerkki: Viherpesua vai ympäristövastuuta 
22.9.2023 koulutuksen materiaalit

Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Tiina Ynnilä on UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja 31.12.2023 päättyvän Vastuullisuusviestintää verkostona -hankkeen projektipäällikkö.

Julkaistu

VVV – Vastuullisuusviestintä vaikuttavasti verkostona tuumasta toimeen

Miten meillä ja muilla huolehditaan ja viestitään vastuullisuudesta? Teemasta keskustellaan kaikissa organisaatioissa, jotka panostavat kestäviin arvoihin, toimintaympäristön kehittämiseen sekä oman henkilöstön ja yhteisön hyvinvointiin. VVV-verkoston yhteisenä tavoitteena on vastuullisuusviestinnän ja -tekojen edistäminen tietoa ja kokemuksia avoimesti jakamalla.  

UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen koordinoimaan vastuullisuusviestinnän verkostoon on liittynyt kymmeniä yrittäjiä, viestintä- ja brändivastaavia, tutkijoita, kouluttajia, kehittäjiä ja konsultteja erilaisista yksityisistä ja julkisista organisaatioista. Verkostossa opitaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia vastuullisuuden ja vaikuttavan viestinnän tiimoilta.

Jätekukko värväsi biottajia menestyksekkäästi

Kuopion Saanalle kokoontui elokuun lopulla toimelias joukko viestinnän ja vastuullisuuden asiantuntijoita VVV-verkoston Kick-óff-tilaisuuteen. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä UEF-projektipäällikkö Tiina Ynnilä kertoi UEFin Arjen pienet ekoteot -kampanjasta ja verkoston syksyn toiminnoista.

Viestintäsuunnittelija Tuula Kahelin jakoi kokemuksensa Jätekukon menestyksekkäästä Biottajat -kiertotalouskampanjasta. Kampanja toteutettiin, koska lakimuutos velvoittaa myös omakotiasukkaat biojätteiden lajitteluun ja kierrätykseen heinäkuusta 2024 alkaen. 

Asukkaita motivoitiin myös positiivisilla ympäristövaikutuksilla ja kustannussäästöillä. Kiertueella kannustettiin asukkaita muodostamaan biokimppoja, jolloin kierrättäminen olisi halvempaa ja keräilyn hiilijalanjälki pienempi.  

Biottamisesta tehtiin alueen asukkaille niin helppoa kuin mahdollista; ohjeet, palvelut ja yhteistyömallit paketoitiin valmiiksi ja tuotiin miltei kotiovelle asti. Jäätelöauton tapaan omakotialueita kiertänyt Biottaja-auto auttoi solmimaan biokimppasopimuksia. Jäteastian sai mukaan autosta saman tien.  

Jätekukossa ollaan tuloksiin tyytyväisiä. Kampanja-autolla kävi kiertueen aikana 460 henkilöä ja perustettiin 40 biokimppaa. Reilut 200 taloutta aloitti biottamisen tai ilmoitti kompostoinnista. Tuula Kahelinin mukaan onnistuneen kampanjan taustalla oli yhtiön eri toimintojen osallistaminen; näkyvä ja kohdennettu, monipuolinen viestintä eri kanavissa sekä kampanjan kautta syntynyt välitön vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Jätekukko halusi jakaa mainion mallinsa muiden kopioitavaksi ja yhteisölliseksi hyväksi. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä. 

Tule mukaan verkostoon

VVV-verkosto kokoontuu tänä syksynä vielä kolme kertaa bongaamaan vaikuttavia vastuullisuustekoja ja viestintäkampanjoita, poimimaan tuoretta tietoa ja keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. Jokaisella kerralla on mukana asiantuntijaluento, jonka jälkeen keskustellaan ideoiden viemisestä käytäntöön omissa organisaatioissa. 

Perjantaina 22.9. ensimmäisessä koulutuksessa teemana oli Vastuullisuusviestintää vai viherpesua. UEF kauppatieteiden tohtoritutkija Kristina Leppälä kertoi siitä, mitä on yritysten ympäristövastuu ja miten viherpesun tunnistaa. Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen Saara Karkulahti jakoi hyviä esimerkkejä maakunnallisesta ilmastotyöstä ja sen viestinnästä. Katso tapahtuman diamateriaalit täältä. 

Perjantaina 13.10. on teemana Vastuullisuusviestinnän ABC, puhujana Anu Ruusila Cordial Communications Oy:sta. Napakassa ja käytännönläheisessä koulutuksessa käydään läpi peruspilarit ja työkaluja, joiden avulla pääsee vastuullisuusviestinnässä vauhtiin. 3.11. puhutaan vastuullisuusviestinnän jalkauttamisesta, 8.12. vastuullisuudesta yritysten brändissä.

Ilmoittaudu mukaan verkostoon  https://forms.office.com/e/Drdn4aZAW7 

Arjen ekoteko: Ihminen ja roska liikkuu

VVV-verkosto kannustaa myös arjen pieniin ekotekoihin. Lokakuun 3.-4. päivinä Roska liikkuu -tapahtumassa ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen väki voi osallistua hyvinvointi- tai liikuntailtapäivään lenkkeilyn ja roskien keräämisen merkeissä. Yhteistyössä ovat mukana Savonia, Karelia, Sakky, YSAO ja Riveria. Tule mukaan keräämään, yksin tai porukalla! 

https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/roska-liikkuu-tapahtuma-3-4102023

Vastuullisuusviestintää vaikuttavasti verkostona -hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). 

Kiinnostaako vastuullisuusviestintään liittyvä koulutus? Räätälöimme tarvittaessa teille sopivan koulutuksen. Tutustu ympäristö ja teknologia -palvelualueen täydennyskoulutustarjontaamme.

Heli Kaarniemi on suunnittelija ja hankeasiantuntija, jonka erikoisalaa on monitieteellinen täydennyskoulutusten suunnittelu, ohjaus ja pedagoginen kehittäminen. Hän on tuottanut monimuotoista täydennyskoulutusta ja hankkeita mm. opetus-, ohjaus- ja terveysalalle sekä kansainvälisille osaajille.

Julkaistu

Arvostava valmennuskeskustelu: Tehokkaan johtamisen avain

Johtajan menestymisen tueksi on kehitetty lukemattomia teorioita ja menetelmiä, joista yksi lähestymistapa erottuu tehokkuudellaan: arvostava johtaminen. Tässä blogissa tutustumme tarkemmin arvostavaan valmennuskeskusteluun ja sen merkitykseen organisaatioiden menestykselle.

Mitä on arvostava valmennuskeskustelu?

Arvostavan keskustelun (Appreciative Inquiry) taustalla on positiiviseen psykologiaan ja kertomuksellisuuteen perustuva lähestymistapa. Se kohdistuu vahvuuksiin ja jättää heikkoudet vähemmälle huomiolle, mikä avaa yksilöille myönteisiä mahdollisuuksia ja helpottaa ongelmien ratkaisemista halutun muutoksen saavuttamiseksi. Arvostava valmennuskeskustelu rakentuu tasavertaisen dialogin, vuorovaikutuksen ja arvostavan viestinnän kautta. Se on menetelmä, jolla johtaja tukee työntekijöitäään henkilökohtaisessa kehittymisessä ja työtavoitteiden saavuttamisessa. Tämä lähestymistapa painottaa positiivista palautetta, rakentavaa kritiikkiä ja yhteistyötä.

Arvostava valmennuskeskustelu perustuu seuraaviin periaatteisiin:

1. Arvostava ja kunnioittava suhtautuminen: Valmentava johtaja tunnustaa alaistensa vahvuudet ja pyrkii löytämään niitä. Hän näkee jokaisessa työntekijässä potentiaalia ja pyrkii tukemaan heitä oppimaan ja kasvamaan.

2. Kysymykset ennen neuvoja: Valmentava johtjaja ei tarjoa heti ratkaisuja, vaan kysyy kysymyksiä, jotka auttavat työntekijää löytämään omat vastauksensa. Tämä auttaa kehittämään ongelmanratkaisutaitoja ja vahvistaa itseluottamusta.

3. Tasavertainen kohtaaminen: Arvostava valmennuskeskustelu tapahtuu tasavertaisina kumppaneina, ei ylhäältä päin annettuina neuvoina. Tämä luo avoimen ilmapiirin, jossa työntekijä uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja huoliaan. Luonnollisesti johtajalta odotetaan neuvoja ja suoria ohjeita, mutta niiden antaminen kannattaa jättää muihin tilanteisiin kuin valmennuskeskusteluun. Tämä luo avoimen ilmapiirin, jossa työntekijä uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja huoliaan.

4. Tavoitteiden asettaminen: Valmennuskeskustelut auttavat asettamaan selkeitä ja saavutettavia tavoitteita. Työntekijä ja johtaja yhdessä määrittelevät, mitä halutaan saavuttaa ja miten se voidaan tehdä.

Miksi arvostava valmennuskeskustelu on tärkeää?

Arvostava valmennuskeskustelu hyödyttää työyhteisöä ja sen jäseniä monin eri tavoin:

  • Parantunut suorituskyky: Kun työntekijöitä tuetaan ja heidän vahvuuksiaan hyödynnetään, heidän suorituskykynsä paranee. Tämä voi johtaa parempaan tuottavuuteen ja tuloksiin.
  • Luottamuksen vahvistuminen: Valmennuskeskustelut luovat vahvempia suhteita johtajien ja alaisten välille. Tämä parantaa viestintää ja luottamusta organisaatiossa.
  • Itseohjautuvuus: Organisaatio kehittyy toimimaan tehokkaammin, kun työntekijät oppivat ratkaisemaan ongelmia ja tekemään oma-aloitteisia.
  • Henkilökohtainen kehittyminen ja oppiminen: Valmennus tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Tämä lisää työtyytyväisyyttä ja sitoutumista organisaatioon.
  • Muutosvalmius: Arvostavat valmennuskeskustelut auttavat organisaatiota sopeutumaan muutoksiin ja haasteisiin nopeammin, koska työntekijät ovat valmiita oppimaan uutta.

Miten käydä arvostavaa valmennuskeskustelua?

Arvostavan valmennuskeskustelun menetelmän käynnistäminen edellyttää sitoutumista ja harjoittelua, myös koulutus auttaa sisäistämään ja kehittämään keskustelutaitoja. Tässä joitakin perusvaiheita arvostavaan valmennuskeskusteluun:

1. Valmistaudu: Ennen keskustelua perehdy työntekijän ajankohtaisiin työtehtäviin, tavoitteisiin ja mahdollisiin odotuksiin ja pulmiin. Ole valmis kuuntelemaan ja kysymään avoimia kysymyksiä.

2. Luo turvallinen keskusteluympäristö: Varmista, että keskustelu tapahtuu luottamuksellisesti ja ilman pelkoa. Anna palautetta rakentavasti ja korosta vahvuuksia.

3. Kuuntele aktiivisesti: Anna työntekijälle mahdollisuus ilmaista itseään ja kuuntele tarkkaavaisesti. Älä keskeytä tai kritisoi.

4. Arvostavat kysymykset: Käytä avoimia kysymyksiä auttaaksesi alaista pohtimaan ja löytämään omat ratkaisunsa. Alla esimerkkejä arvostavista kysymyksistä:

  • Parasta työssäsi?
  • Parasta työkavereissasi ja työyhteisössäsi?
  • Mistä olet saanut arvostavaa palautetta työssäsi?
  • Parasta työantajassasi ja johtajassasi?
  • Mitä sanot itsellesi, kun haluat selvitä tulevasta haasteesta?
  • Millaisia oppeja sait taklattuasi vaikean haasteen?
  • Mikä antaa sinulle energiaa ja voimavaroja?
  • Kerro jostakin huippuhetkestä tai onnistumiskokemuksesta työssäsi?
  • Mitä pitäisi tapahtua, joita näitä (hyviä) asioita olisi enemmän?

5. Seuraa sovittuja toimenpiteitä: Kun olette yhdessä määritelleet tavoitteita ja toimenpiteitä, seuraa niiden edistymistä ja tarjoa tukea tarvittaessa.

Arvostava valmennus vahvistaa organisaation menestymistä Arvostava valmennuskeskustelu on vahva menetelmä johtajille, jotka haluavat tukea työntekijöitään, parantaa organisaation suorituskykyä ja luoda avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Se perustuu positiiviseen asenteeseen, avoimeen dialogiin ja yhteistyöhön. Sen avulla voidaan edistää henkilökohtaista ja ammatillista kasvua sekä sitoutumista. Jokainen johtaja voi oppia tämän lähestymistavan ja vahvistaa sillä organisaationsa menestymistä.

Lukuvinkkejä:
The Center of Appreciative Inquiry
Priest, Kerry L. et al., (2013): Appreciative Inquiry: A Tool for Organizational, Programmatic, and Project-Focused Change.
Openo, Jason (2016): Appreciative Inquiry as a Tool for Leadership and Driving Change in Complex Organizations Such as Libraries: A Brief Literature Review and Discussion

Kuuntele blogikirjoituksesta tehty podcastjakso Spotifyistä!

Kirjoittajat

PsT Pauli Kallio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, joka työnsä ja väitöstutkimuksensa myötä on seurannut satoja johtamispolkuja ja kuunnellut työyhteisöjen tarinoita niiden erilaisissa käänteissä ja kipupisteissä.

Arttu Puhakka on ratkaisukeskeinen valmentaja,
Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta.

Julkaistu

Käsitöissä opitaan laaja-alaisia taitoja, teknologista osaamista ja käsillä tekemistä

Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine. Peruskoulun käsityön opetus rakentuu sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisällöistä. Tätä laajaa sisältöparia yhdistävät ilmaisun, muotoilun ja teknologian ulottuvuudet. Nykyaikaiseen käsityön opetukseen kuuluvat käsityön työtapojen opettamisen lisäksi esimerkiksi ideointi- ja suunnittelutaidot, työturvallisuus, prosessinomainen työskentely sekä työskentelyn dokumentointi ja arviointi. Tietokoneavusteinen suunnittelu ja valmistaminen ovat luonteva osa käsityöllistä oppimisprosessia.  Peruskoulun aikana oppilasta kannustetaan harjoittelemaan kokonaista käsityöprosessia, jossa oppilaan oma suunnitelma on käsityötuotteen toteutuksen lähtökohtana. Kokonaisen käsityöprosessin myötä harjoitellaan laajasti tulevaisuuden taitoja esimerkiksi yritteliäisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamista.

“Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine.”

STEAM

Peruskoulun käsitöissä sovelletaan myös STEAM- sisältöjä (science, technology, engeneering, arts, mathematics). Tiede, teknologia, insinööritaidot, taiteet ja matematiikka ovat läpileikkaavia osaamisen ulottuvuuksia käsityössä. Ne voidaan nähdä yksittäisiä aputietoina tai yhdistävinä kokonaisuuksina käsityön oppimisessa. Monet fysiikan ilmiöt tulevat konkreettisiksi käsityön tunneilla. Puukkoa takoessaan oppilas oppii hiiliteräksen kiderakenteesta ja lämpökäsittelyn merkityksestä. Rakennellessaan virtapiirejä oppilas soveltaa sähköopin perusteita. Villalankojen värjäys ja kankaanpainanta opettavat käytännöllistä kemiaa. Insinööritaitoja tarvitaan kestäviä materiaaleja valittaessa, rakenteita ja ratkaisuja suunniteltaessa sekä projektityöskentelyssä. Materiaalien tuntemus ohjaa kestävään kehitykseen ja tekemään ekologisia valintoja. Monipuoliset käsityön työtavat vahvistavat luovuutta, itseilmaisua ja hyvinvointia. Matemaattiset taidot ja kolmiulotteinen hahmottaminen mahdollistavat projektien suunnittelun ja toteuttamisen käyttäjälle ja käyttötarkoitukseen sopivaksi.

Kuvan on ottanut Mirkka Eskelinen.

Teknologiakasvatus

Monipuolinen materiaalituntemus, työvälineiden käyttötaito ja laaja-alainen, moderneihin ja perinteisiin käsityön työtapoihin tutustuminen ohjaavat oppilasta ymmärtämään rakennettua maailmaa, sekä vanhaa, että uutta teknologiaa ympärillämme. Tutkimusten mukaan oppilas, joka osaa nimetä ja käyttää erilaisia työvälineitä sekä materiaaleja, ottaa helpommin aktiivisen roolin teknologista ongelmaa ratkottaessa. Ihminen, joka ymmärtää miten rakennettu maailma toimii, suhtautuu kriittisesti olemassa oleviin ratkaisumalleihin ja osaa tarvittaessa suunnitella ja toteuttaa kestäviä ja ekologisia artefakteja, tuotteita sekä ympäristöjä kestävää tulevaisuutta silmällä pitäen.

Käsityölaboratorio

Käsityöluokat ja materiaalit vievät usein ison osan koulun budjetista. Tiloilta vaaditaan monikäyttöisyyttä ja työturvallisuutta. Monenlaiset koneet, laitteet ja työvälineet vaativat huolellista ylläpitoa.  On kuitenkin erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa. Useita kertoja vuodessa saamme Joensuun kampuksen käsityötieteen tiloihin vierailijoita ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Joka kerta käsityön opetustilat, mahdollisuudet ja erityisyys ihmetyttävät vieraita. Monissa maissa käsityönopetuksesta sellaisenaan on luovuttu, mikä harmittaa kasvatustieteen ammattilaisia.

“On erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen, sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa.”

Käsityönopettajakoulutus

Käsityönopettajakoulutus siirtyi Savonlinnasta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle, Taitola-rakennukseen vuonna 2018. Siitä lähtien Joensuussa on koulutettu laaja-alaisesti alansa hallitsevia, monimateriaalisen käsityön opettajia. Opiskelijoiden opintoihin kuuluvat kasvatustieteen opintojen lisäksi sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisältöjä. Valmis käsityönopettaja voi peruskoulun tai lukion lisäksi työllistyä esimerkiksi tutkijaksi, vapaaseen sivistystyöhön, yrittäjäksi tai mihin vain käsityöalan asiantuntemusta vaativaan tehtävään.

Kuvan on ottanut Anne Posti.

Teknologiat haltuun!

Käsityö oppiaineena vaatii opettajalta paljon, ja aineenhallinnan vaatimukset ovat kovat. Haluaisitko sinä päivittää osaamistasi nykyaikaisen käsityön opetuksen kentällä? Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus järjestää opetushallituksen rahoittamaa käsityön täydennyskoulutusta opettajille tulevan lukuvuoden 2023–24 aikana. Teknologiat haltuun- koulutus koostuu kolmesta opintojaksosta, jotka on suunnattu perusasteen opettajille ja yksi opintojakso myös varhaiskasvatuksen opettajille.  Koulutuksen myötä saat käsityksen siitä, mitä käsityönopetus nykyään on ja kehität osaamistasi uudempien teknologioiden parissa! Tervetuloa Taitolaan!

Anne Posti toimii käsityön ja teknologiakasvatuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistolla ja tutkii väitöskirjassaan teknologiakasvatuksen ja postdigitaalisen leikin ulottuvuuksia varhaiskasvatusikäisten lasten käsityöllisessä toiminnassa.

Julkaistu

Ohjaa nuorta ratkaisukeskeisesti

Ratkaisukeskeisyys on tapa ajatella ja toimia suhteessa muihin ihmisiin. Sitä on luonnehdittu asenteeksi ja strategiaksi ongelmallisissa tilanteissa. Tässä lähestymistavassa ihmiskäsitys on keskeisessä roolissa. Ihmisillä on voimavaroja tavoitteiden saavuttamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen, mutta joskus he unohtavat sen. Näin ollen ihmisiä tulee muistuttaa heidän voimavaroistaan ja rohkaista kokeilemaan jotain (uutta) päästäkseen asiassa eteenpäin. Ratkaisukeskeisyyteen liittyvät vahvasti tavoitteellisuus ja tulevaisuussuuntautuneisuus. Ohjaustilanteessa asiakkaan ratkaisupuhetta vahvistetaan. Ratkaisupuhe on keskustelua siitä, mitä asiakas tahtoo saavuttaa ja keinoista tavoitteen saavuttamiseksi. 

Lähestymistapa sisältää monia yksinkertaiselta kuulostavia periaatteita sekä useita hyödyllisiä menetelmiä. Menetelmät tulee kuitenkin muokata kohderyhmälle sopiviksi. Ratkaisukeskeinen työote ohjauksessa -koulutuksen osallistujat laativat ehdotuksia nuorille sopivasta valmennus-/ohjauskeskustelusta. Tässä on niistä laadittu synteesi. Valmennuskeskustelun kysymykset on ryhmitelty. Voit valita tilanteeseen sopivan vaihtoehdon joka ryhmästä. Kysymykset ovat yleiskielisiä, mutta keskustelussa kannattaa tietenkin mukailla puhe- ja nuoren kieltä, jotta tilanne on mahdollisimman luonnollinen. 

Mitä sinulle kuuluu? 
 
Mistä haluat keskustella tänään? 
Oletko tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseesi – onko jotain, josta tahtoisit keskustella? 
Mikä on tällä hetkellä tärkein tavoitteesi? 
 
Miten tahtoisit asian olevan eri tavalla? 
Millaista sinun elämäsi olisi, kun tavoite on saavutettu tai ongelma on poistunut? 
Mitä hyötyä sinulle on tavoitteen saavuttamisesta? 
Mistä muut ihmiset (esim. perhe, läheiset, kaverit, opettajat) huomaavat, että olet tavoitteen saavuttanut? 
Millaista elämä on sitten, kun olet päässyt tavoitteeseesi? 
Mitä hyvää tavoitteen saavuttaminen tuo elämääsi? 
Millaisia hyviä asioita on viime aikoina tapahtunut asiaan liittyen? 

Asteikolla 1–10 missä olet tällä hetkellä menossa tavoitteen saavuttamiseksi? 

Mitä toivoisit seuraavaksi tapahtuvan asian suhteen? 
Mikä on seuraava askel tavoitteen saavuttamiseksi? 
Mikä on pienin asia, jonka voit seuraavaksi tehdä päästäksesi lähemmäs tavoitetta? 
Milloin voisit aloittaa muutoksen? 

Mitkä asiat auttavat sinua seuraavassa askeleessa? Mitä apua tarvitset? 
Kuka sinua voi auttaa tavoitteeseen pääsemiseksi? Millaista tukea toivoisit näiltä henkilöiltä? 
Voinko minä auttaa? Tai onko joku muu, joka voi auttaa? 

Mikä motivoi, jos tavoitteen saavuttamisessa tulee esteitä? 

Mikä on ensimmäinen asia, minkä teet tavoitteesi eteen ja milloin? 
Mitä teet seuraavaksi? Milloin ja miten? 
Nyt kun haastattelu on ohi, mitä teet ensimmäiseksi tavoitteen saavuttamiseksi ja milloin? 

Milloin seuraavan kerran palaamme asiaan? Mitä teet siihen mennessä? 
Sopiiko sinulle, että tavataan uudestaan ja katsotaan, kuinka asia on edennyt? 
Milloin palataan tähän asiaan uudelleen? 

Blogin laati Arttu Puhakka, ratkaisukeskeinen valmentaja,
UEF JOK 

Julkaistu

Beyond the Campus: Exploring Activities and Services for International Students and Foreigners in Joensuu

The image of Joensuu as a small homogeneous city is changing as the number of international students and foreigners from diverse ethnicities and backgrounds increases. The University of Eastern Finland is responsible for most of the growth in the international population. Every year more students come to Joensuu to study and sometimes their family members accompany them. This leads to more intercultural encounters, which creates a need for resources and services available to support their well-being and increase the sense of belonging in the community. This blog post will investigate the availability of information and accessibility of services that are not part of the university. These services include different spare time activities, hobbies, and any services necessary for living, from small repair shops for bikes, cars, and clothes to general physical and mental well-being services. This blog aims to explore the overall inclusivity of the city’s services for non-Finnish speakers in Joensuu.

There’s still some room for improvement in raising the visibility of the existing information

The municipality of Joensuu has provided a general English version of its website, though the information available there is only limited to basic details about the city. Unfortunately, the English version is only updated at most once a month with a single news item. Moreover, there is no relevant information about spare time activities and events at all in English. Some organizations such as the work office offer interpretation services in multiple languages for people who need them. In other organizations such as banks and tax offices, the staff make every effort to help customers to the best of their abilities. Usually with a combination of English and a basic understanding of the Finnish language, it is manageable to fulfill one’s needs.

Many situations and needs are easy to fulfill by using the English language but people who speak other languages might confront challenges. It is important to consider these language barriers and problems that stem from it and help the internationals to equip themselves with at least basic Finnish skills to facilitate their encounters with locals. The Joensuu community is very understanding and usually tries its best to accommodate non-Finnish speakers. However, the city of Joensuu still has some room for improvement in raising the visibility of the existing information and strengthening the networks within the city.

The University of Easter Finland offers a variety of sports services and activities through Sykettä and international clubs such as ESN Joensuu (Erasmus Students Network) or events organized by the student union. Beyond what is organized on the campus, there is not much opportunity to engage in the activities and events organized in the city. Sometimes international students take the initiative and organize an event with the help of a specific organization, such as the multicultural café which is organized by the Red Cross. Unfortunately, due to lack of support, many of these events remain unknown and they become another place for a limited number of international students to hang out with only a few Finnish people.

Equal access to information and opportunities for everyone

To have a city that embraces diversity and fosters a more inclusive environment, it is crucial to have equal access to information and opportunities for everyone. The university promotes numerous events through the channels within the university community. Individuals who are foreigners or international students residing in the city but not part of UEF communities might miss out on these announcements. However, there is a growing awareness inside and outside of the university and an active effort to provide information for a larger group and include international students and foreigners in the city’s programs.

Joensuu has a good variety of outdoor activities throughout the year which might not be difficult for internationals to participate in. However, when it comes to cultural events, there are very few choices available for non-Finnish speakers and even the information about these events is mostly only in Finnish which becomes a problem for international students in the first step of the way when seeking such events.

There are some NGOs and nonprofit organizations that have included international people in their programs to some extent and provide services for them such as North Karelia Crisis Center and Red Cross. Some organizations such as International House Joensuu occasionally organize events for both international and Finnish people, but they do not happen often, and few people become aware of them. Some restaurants and café have their menus in both Finnish and English and even if not they are happy to explain any questions. Most repair shops will help you in English, but you must find the one that suits you through your network of friends otherwise it might be difficult to find them. Having a basic understanding of Finnish helps in finding these services.

Genuine support of people leads to a more inclusive city

When I think about my time in Joensuu over the past two years, my initial thought is not the breathtaking nature or the cleanliness of the city, although those are important. Instead, what stands out in my memory is the kindness of people who have helped and supported me or just simply stood beside me throughout my tough times. It does not matter how big or small these acts are, the fact that they went out of their way to help me was remarkable. I remember that complete strangers stopped their cars in the middle of winter when they noticed that I had had an accident and did not leave until the matter was completely resolved or a bus driver that could hardly speak English tried to help me as a newcomer in the city to get to where I want in the city. It is because of this genuine support that I believe that Joensuu has so much potential for change toward a more inclusive city that can make life more comfortable for the internationals rather than isolating them and make it easier for them to access the services they require.

As an international student or foreigner in Joensuu, discovering leisure activities, services, and public events beyond the university campus can be quite challenging. While certain limitations exist, there are some efforts from both international and Finnish individuals to fill this gap and enhance the overall experience of internationals in the city. Some internationals are actively seeking information by themselves. Meeting them halfway by providing relevant information contributes to the creation of a more open, accessible, and inclusive city for all the residents in the future.

Shima Garousi
UEF Trainee at the Center for Continuous Learning 

Julkaistu

Osallistujien kokemuksia uudesta kansainvälisten lääkärien koulutuksesta

Olemme pian päättämässä ensimmäistä uudenmallista täydennyskoulutusta EU/ETA-maiden ulkopuolella koulutetuille lääkäreille. Koulutus on auttanut meitä monella tavalla. Silti pitkä ja mutkikas laillistusprosessi voi viedä mehut.

Osallistujien omat kokemukset

Nyt on tullut päätökseen ensimmäinen Lääkärin suomi -täydennyskoulutus, joka on tarkoitettu EU/ETA-maiden ulkopuolella koulutetuille lääkäreille. Koulutus on toteutettu Talent Boost -rahoituksella ja sen ovat toteuttaneet Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistot. Tämän blogitekstin kirjoitamme me, ensimmäiseen koulutukseen osallistuneet lääkärit. Olemme saaneet koulutuksesta paljon hyötyä. Olemme oppineet asioita, joita tarvitaan nimenomaan Suomessa työskentelyyn, esimerkiksi tietoa lääkärin velvollisuuksista ja potilaan oikeuksista, lääkärin työhön liittyvistä laeista. Olemme oppineet, miten terveydenhuolto toimii Suomessa ja mistä voi hakea tietoa, esimerkiksi Terveysportista, Fimeasta ja Finlexistä.

Kuva: Tuula Korhonen. Kaikki oikeudet pidätetään.

Koulutuksesta monenlaista hyötyä

Koska olemme kouluttautuneet lääkäreiksi EU/ETA-maiden ulkopuolella, meidän matkamme laillistetuiksi lääkäreiksi on pitkä ja mutkikas. Päättyvä koulutus on kuitenkin auttanut meitä valmistautumaan paremmin laillistamisprosessin tentteihin, tiedämme esimerkiksi nyt paremmin, mihin kannattaa kiinnittää huomiota tenttivastausten rakentamisessa. Koulutus on lisäksi auttanut ymmärtämään paremmin, missä olen nyt ja mihin suuntaan voin mennä seuraavaksi tässä pitkässä prosessissa. Koulutus on tuonut myös lisää itsevarmuutta lääkärinä työskentelyyn ja suomen kielen puhumiseen. Itseluottamus on kasvanut ryhmässä työskentelyn ansiosta. Olemme saaneet koulutuksen myötä uutta motivaatiota kehittää taitojamme.

Pitkä laillistusprosessi voi uuvuttaa

Koulutuksen hyödyistä huolimatta matkamme laillistetuksi lääkäriksi ei ole helppo. Työelämän vaatimukset ovat korkeat, niin kielitaidon kuin ammattitaidonkin osalta, ja niin kuuluu ollakin. Mutta koemme, että laillistamisprosessi ei kaikilta osin toimi hyvin. Eri toimijat, kuten TE-toimisto, Valvira, koulutusta tarjoavat ja tenttejä järjestävät yliopistot sekä harjoittelupaikkoja tarjoavat sairaalat muodostavat meidän laillistamisprosessissa olevien lääkärien näkökulmasta mutkikkaan systeemin, jossa eteemme tulee toinen toistaan hankalampia vaatimuksia, joista on vaikea päästä eteenpäin. Esimerkiksi yliopisto nosti hiljattain kielitaitovaatimusta YKI 4:ään viimeisen tentin kohdalla, mikä on sinänsä perusteltua potilasturvallisuuden takia, mutta hankaluuksia tulee, koska kielitaitotodistus pitäisi esittää jo ilmoittautumisvaiheessa, minkä jälkeen odotusaika tenttiin kestää vielä yli vuoden. Näin prosessi pitenee jo kohtuuttomasti, ja työura jää monille meistä lyhyeksi.

Vaikka laillistamisprosessin vaatimukset ja tentit ovat meille vaikeita, työelämän vaatimukset ovat silti vielä vaikeampia. Haluamme täyttää vaatimukset ja työskennellä Suomessa. Parhaaseen tulokseen pääsemme, kun teemme yhteistyötä suomalaisen yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Meillä on yhteinen tavoite.

Lue Lääkärin suomi -hankkeesta lisää.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Kielibuustin blogissa.

Kirjoittajat
Tekstin ovat kirjoittaneet Lääkärin suomi -täydennyskoulutuksen osallistujat 2022-2023.

Julkaistu

Digikehittämishankkeita ja promptaamista DigiErko-etämessuilla

Valtakunnallinen DigiErko-verkosto järjesti DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessutapahtuman toista kertaa 3.5.2023. Itä-Suomen DigiErko-tiimin projektitutkija Susanne Hallberg ja tutkimusavustaja Iiris Kangasniemi osallistuivat messuille ja sen toteuttamiseen ensimmäistä kertaa. Oli innostavaa nähdä opettajien luovia kehittämishankkeita sekä keskinäistä kannustamista!

Jos mielesi tekevi vahvistaa digipedagogisia valmiuksiasi, tule mukaan DigiErkoon! haku syksyllä alkavaan Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutukseen (60 op) on auki 31.10.2023 saakka. Lisätietoja ja hakulinkin löydät blogitekstin lopusta.

Messuosallistujat ryhmäkuvassa. Omakuvat luotiin tekoälyä ohjeistamalla.

Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistot järjestivät yhdessä DigiErkot kehittäjätoimijoina – etämessutapahtuman toukokuun alussa. Käytännön järjestelyistä vastasi tällä kertaa Itä-Suomen yliopisto. Messutapahtuma pidettiin kokonaisuudessaan etänä Zoomin kautta ja osallistujia oli noin 50.

Tapahtuma käynnistyi professori Matti Tedren ja yliopistolehtori Henriikka Vartiaisen Keynote-puheenvuorolla aiheesta ”Tekoäly opetuksessa”. Tekoäly- ja koneoppimisteknologioiden kehitys on ollut viime vuosina päätä huimaavan nopeaa, ja viihteen lisäksi tekoälyä löytyy ympäristömme arkisista laitteista, kuten autoista ja pullonpalautuskoneista. Näistä teknologioigta on tullut myös osa lasten ja nuorten elämää. erityisesti sosiaalisen median kautta.

Esitys kirvoitti paljon ajatuksia ja keskustelua mm. viime aikoina pinnalla olleen tekoälytaiteen eettisyydestä ja taiteen määritelmistä. Onko tekoälyn tuotos taidetta, ja onko tekoälyn toiminta luovaa, jos se perustuu olemassa oleviin kuviin? Pohdimme myös, miten tärkeää olisi auttaa lapsia ja nuoria oivaltamaan näiden teknologioiden merkitys tavallisessa arjessa sekä tunnistamaan tekoälyyn liittyviä eettisiä pulmia.

Haaste on suuri, sillä nämä teemat eivät ole selkeitä välttämättä kasvatustyötä tekevillekään. Matti ja Henriikka esittelivät käytännön esimerkkejä oppilaiden kanssa toteutetuista projekteista, joissa lapset pääsivät itsr kokeillen ja oivaltaen havainnoimaan tekoälyn toimintaa. Oppilaat ovat mm. opettaneet tekoälysovelluksen tunnistamaan ja lajittelemaan sille näytettyjä esineitä.

Keynoten jälkeen siirryimme tapahtuman varsinaiseen pihviin, eli syksyllä 2021 ja 2022 aloittaneiden DigiErko-opiskelijoiden kehittämishankkeiden esittelyyn. Kehittämishankkeet esiteltiin neljässä teemaryhmässä: Oppimisen tukeminen verkkoalustoilla, Digiä oppijoiden kanssa, Tulevaisuuden digiosaamisen kehittäminen sekä Viestinnän ja toiminnan kehittäminen oppilaitoksissa. Jokaisen ryhmän ohjelman koostui 3-4 esityksestä ja niiden pohjalta syntyneestä keskustelusta, jota ohjasivat DigiErko-alumnit ja -ohjaajat. Teemaryhmät olivat käynnissä samanaikaisesti, ja messujen järjestäjiä ilahdutti Zoomin ominaisuus, jossa osallistujat pääsivät liikkumaan vapaasti teemaryhmille perustettujen breakout roomien sekä ”päätilan” välillä. Näin yleisö sai vapaasti valita, minkä ryhmän esityksiä seurasivat. Niin yleisön kuin järjestäjienkin toiveena on, että esittäjät kirjoittaisivat myöhemmin kuulumisia kehittämishankkeidensa etenemisestä verkoston blogiin. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten hankkeet kehittyvät vielä tästä eteenpäin.

Etämessut päättyivät jo perinteeksi muodostuneen digihupailun merkeissä. Tänä vuonna rakensimme kaikkien osanottajien yhtiesen ryhmäkuvan – tietenkin tekoälyn avustuksella! Tehtävän oli luoda omakuva Craiyon-sivustolla antamalla kuvageneraattorille ohjeistus halutun kuvan sisällöstä (esimerkiksi ikä, ammatti, lyhyt kuvailu ulkonäöstä sekä yllätyselementti, vaikkapa lempieläin). Huomasimme nopeasti, että AI:lle ohjeiden antaminen, eli promptaaminen, on oma taitonsa, joka vaatii harjoittelua sekä ymmärrystä tekoälyn toiminnasta.

Nyt siis promptausharjoitukset käyntiin – kokeile, millaisen omakuvan sinä saat aikaiseksi esimerkiksi Craiyonin avulla ja testaa miten ohjeistuksen muokkaaminen vaikuttaa tuotoksiin! Voit lähteä liikkeelle yleisluontoisemmasta kuvauksesta ja tarkentaa sitä tulosten perusteella haluamaasi suuntaan. Samalla on hyvä mahdollisuus bongata tekoälyn vinoumia. Mitä ne sitten oikein ovat – siihen voit tutustua esimerkiksi Pienen tekoälyoppaan avulla.

Heräsikö mielenkiintosi? Tule ihmeessä mukaan koulutukseen ja osaksi DigiErko-porukkaa! Haku on avoinna 31.10.2023 saakka – ilmoittaudu pian, jotta varmistat paikkasi DigiErko-koulutuksessa.

Lisätietoa ja hakulomake: https://www.uef.fi/fi/jatkuva-oppiminen/oppiminen-ja-opettaminen-digitaalisissa-ymparistoissa-digierko
Koulutuksen FB-sivu: https://www.facebook.com/UEFdigierko  
Koulutuksen Twitter-sivu: https://twitter.com/DigiErkoUEF
Esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=aZBavacNQLc&feature=youtu.be
DigiErkon iltakoulu -podcastin erikoisjakso DigiErko-koulutuksesta:

Lisätietoa ja infoa koulutuksen sovittamisesta koulutettavien tarpeisiin antaa vastuuopettaja, yliopistolehtori Sini Kontkanen (sini.kontkanen@uef.fi, puh. 050 570 7945).

Kirjoittajat Susanne Hallberg ja Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopisto
Susanne tekee väitöskirjaa opiskelijoiden oppimiskokemuksista verkko-oppimisympäristöissä ja etenkin oppimisanalytiikan hyödyntämisestä oman oppimisen tukena. Iiris työskentelee yliopistolla useissa hankkeissa ja on DigiErkossa lisäksi hommissa mm. tiedepääomaa selvittelevässä FINSCI:ssä.