Kategoria: Tietotyö

Julkaistu

Viisi vinkkiä helmenkalastukseen

Rekrytointia voi hyvin verrata helmenkalastukseen – mistä löytää sopivin osaaja, millaisilta apajilta hankkia uusi helmi nauhaan? Onnistuneen rekrytoinnin myötä työpaikan ja tekijän kohtaamisesta kasvaa molempien menestymiseen johtava arvoketju. Aiempi ”oikea tekijä oikeaan paikkaan”-slogan muuntuu kysymykseksi, miten muotoilla tulokkaalle työ, jossa hän voi täysipainoisesti käyttää vahvuuksiaan ja innostustaan. Keräsimme viisi asiantuntijavinkkiä onnistuneen rekrytoinnin reseptiksi.

Aducate_tyoelama

1. Visioi tulevaisuuteen suuntautuva tarve.
Mitä osaamista tarvitsemme ensi vuonna, entä seuraavana tai viiden vuoden päästä? Rekrytointi on tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa, siksi sen tulisi kytkeytyä yrityksen strategisiin tavoitteisiin.

2. Täsmennä riittävän tarkka työnkuva ja kriteerit, joilla tulevaisuuteen tähdätään.
Mitä rekrytoitavan henkilön on osattava nyt, mitä ensi vuonna? Työssä onnistumisen perusvaatimukset on syytä yksilöidä muistaen että osaaminen ei ole samaa kuin koulutus. Osaaminen on helpointa kuvata kompetensseina, eräänlaisina osaamisnippuina: ammatti- harrastustaitojen, henkilövalmiuksien, yhteispeliosaamisen ja uusiutumiskyvyn yhdistelminä. Millaiset tekijät ovat välttämättömiä, kriittisiä onnistumistekijöitä ja mitkä vastaavasti mukavaa bonusosaamista ja tulevaisuudessa tarvittavaa potentiaalia?

3. Käytä systemaattisia, testattuja rekrytointivälineitä ja työtapoja.
Hakijoilla on oikeus tasavertaiseen kohteluun valintatilanteessa. Mm. laki yksityisyyden suojasta työelämässä määrittelee pätevän rekrytoinnin edellytyksiä. Kokeneen ulkopuolisen rekrytoinnin ammattilainen vahvistaa näiden edellytysten toteutumista ja valinnan objektiivisuutta, koska hänellä on ajankohtainen tieto muuttuvista säädöksistä ja monipuolinen näkökulma alan osaajista.

4. Rekrytoinnin ytimessä on ihmisten välinen kohtaaminen.
Henkilökohtainen haastattelu ja vuorovaikutus on edelleenkin pätevin tapa käynnistää onnistunut työsuhde. Haastattelussa kootaan kaikki mahdollinen valintaan vaikuttava tieto, josta sulatetaan päätös usein hiljaisen tiedon pohjalta tapahtuvana syväprosessina. Rekrytoinnin teknistyminen digitalisaation myötä tukee tätä tiedonhankinnan prosessia, uusien menetelmien avulla hakijoiden joukosta voidaan seuloa todennäköiset onnistujat. Valintapäätöksestä vastuun ottaa kuitenkin edelleen rekrytoija ja työn vastaanottamisesta päättää valittu henkilö. Tätä ihmisten välistä työn tarjoamisen ja vastaanottamisen vuorottaista kulkua on vaikea ulkoistaa tekniselle järjestelmälle.

5. Motivaatio- ja mielekkyystekijöiden merkitys kasvaa.
Hakijan pitkäkestoiset kiinnostukset ja uramotivaatiotekijät kannattaa selvittää jo hakutilanteessa, jotta vältytään epärealistisilta odotuksilta. Rekrytoijan on kartoitettava hakemisen syiden ohella myös niitä tekijöitä, jotka saavat hakijan innostumaan ja kokemaan työn mielekkääksi.

Rekrytointi on tapahtumien, kohtaamisten, keskustelujen ja valintojen ketju, jossa tulevaisuuteen suuntautuvaa menestymistä hankitaan jo tänään. Siksi sen onnistumiseen on syytä panostaa. Parhaimmillaan rekrytoinnissa tullaan win-win –tilanteeseen, jossa uusi tekijä juurtuu mielekkääseen työhön ja kasvua tukevaan työyhteisöön, jossa hän pääsee kukoistamaan.

Aducate on ensimmäisenä Suomessa käynnistämässä koko henkilövalintaprosessin kattavaa rekrytointityön koulutusohjelmaa, jonka tavoitteena on varmistaa rekrytoinnin laatu kehittyvän asiantuntijatyön kautta. Kiinnostuitko? Lue lisää tästä linkistä.

Kallio-Pauli-2816-10x15

Kirjoittaja Pauli Kallio toimii Aducatessa johtamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen liittyvien koulutusten sekä hankkeiden parissa.

Julkaistu

Brain Fried – optimaalista toimintakykyä?

Oy Suomi Ab:lla on mennyt sotien jälkeen lujaa

Suuria arvojamme ovat olleet työn kunnioittaminen, vastuullisuus, luotettavuus, osaaminen ja varsinkin insinööritaitoihin nojaaminen. Näillä arvoilla olemme nousseet maailman rikkaimpien maiden joukkoon. Sitten tapahtui jotain. Yhdysvaltojen asuntokupla puhkesi, Lehman Brothers kaatui ja maailma syöksyi taloudelliseen limboon. On monia teorioita miksi näin kävi, mutta tosiasia on se, että nyt ollaan tässä ja lähitulevaisuuden talousnäkymät vaikuttavat synkiltä.

Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisestä seuraava huono huoltosuhde vaikuttaa työssäkäyvien talouteen vuosi vuodelta enemmän. Teollisuus siirtyy itään ja vie perinteisiä työpaikkoja, puhumattakaan ruplan kurssista ja Ukrainan tilanteesta. Hurjaa vauhtia kiihtyvä digitalisaatio ajaa alas kokonaisia teollisuudenaloja. Perinteiseen 1900-lukulaiseen johtamiseen perustuva talousajattelu on näiden murrosten ääressä ajautumassa kriisiin. Mielialat ovat perin synkät, joka näkyy myös työelämässä.

tt15pBrain Fried

When your brain feels so overloaded with work/stress/homework that you can’t think straight and temporarily don’t feel like doing anything that takes too much thinking. -Urban Dictionary

Yli puolet suomalaisista kärsii tunteesta, etteivät ehdi tehdä työpäivänsä aikana kaikkea sitä mitä pitäisi. Työn sisältö on muuttunut viime vuosikymmeninä valtavasti ja työmme vaatii parempaa psyykkistä toimintakykyä. Tarvitsemme myös aikaisempaa parempaa henkistä kykyä käsitellä stressiä, jatkuvia katkoksia työn tekemisessä, informaatioähkyä, aikapainetta ja tulostavoitteisiin liittyviä ahdistavia tunnetiloja. Lisäksi tietotyöläisen on vaikea keskeyttää työntekoaan kotiin saavuttuaan. Välillä voi tuntua kuin aivoja käristettäisiin pannulla (krooninen stressi kun tuhoaa aivokudosta).

Samalla kun työelämä elää omaa murrostaan myös asiantuntijatyön luonne on muuttunut. Asiantuntijatyö asettaa tekijälleen erilaisia vaatimuksia kuin suorittava teollisuus- tai palvelutyö. Se edellyttää itsenäistä suhtautumista ja otetta työhön sekä kokonaisuuksien hallintaa. Asiantuntijan ammattitaito syntyy koulutuksesta ja käytännön työkokemuksesta. Asiantuntijan on hankittava ja arvioitava tietoa, kehitettävä ratkaisuvaihtoehtoja ja tehtävä päätöksiä. Ratkaisut ovat usein kauaskantoisia ja kohdistuvat toisiin ihmisiin kuten oppilaisiin, potilaisiin, asiakkaisiin ja omiin alaisiin. Suorittavasta työstä on siirrytty palvelu- ja asiantuntijatyöhön, jossa työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ovat nousseet yhä merkittävämmiksi uhkiksi ihmisen toimintakyvylle. Onko mahdollista, että koko yhteiskunta on ylistressaantunut pystyäkseen luomaan uusia hyviä ideoita?

tt8pMaailmalla näihin ongelmiin etsitään jo ratkaisuja. Tutkimuksissa on todistettu, että onnelliset ja innostuneet ihmiset ovat keskimäärin kolme kertaa luovempia ja 31 prosenttia tuottavampia kuin me tavalliset tallaajat. Positiivisten tunteiden myötä huomaamme enemmän vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseen, ratkaisemme enemmän ongelmia, meillä on parempaa yhteistyötä muiden kanssa ja suorituskykymme korkeampi. Viime vuosina yhä useampi tutkimus on osoittanut, että innostus ja muut positiiviset tunteet sekä intohimo lisäävät merkittävästi myös koettua hyvinvointia että terveyttä.

Kansantalouden kannalta ongelmassa on pohjimmiltaan kysymys tuottavuudesta. Kun työkykyinen väestö vähenee, jäljelle jäävien pitää pystyä saamaan enemmän aikaan vähemmällä ajalla ja vaivalla. Pelkkä työmäärän lisääminen ei johda tuottavuuden lisääntymiseen. Päinvastoin, viimeisen sadan vuoden aikana suuria tuottavuusnousuja on saatu usein nimenomaan työaikaa lyhentämällä. Pitää siis työskennellä fiksummin. Eli ajatella fiksummin. Ja myönteiset tunteet – kuten innostus – auttavat ajatustyötä.

Tarvitsemme työpaikoillemme sellaisia menetelmiä, joilla voimme tukea työntekijän kokemusta mielekkäästä työstä ja palauttaa aito innostus työn tekemiseen. Me tarvitsemme innostusta ja muita positiivisia tunteita työelämään, jotta voisimme ajatella fiksummin ja siten kukoistaa. Tavoittelemme kukoistusta, ja positiiviset tunteet tarjoavat siihen väylän.

Lisäksi tarvitsemme menetelmiä ottaa vastaan työhön liittyviä negatiivisia tunteita. Parhaimmillaan negatiiviset tunteet pieninä määrinä työntävät meidät tekemään. Pahimmillaan suurina määrinä ne kaventavat ajattelumme neulan silmän kokoiseksi. Tämän takia tarvitsemme taitoa ottaa negatiiviset tunteet vastaan tavalla, joka tukee toimintakykyämme.

Tarvitsemme siis optimaalisten toimintakyvyn menetelmien kokeilemista, jotta saisimme riittävät taidot positiivisten ja negatiivisten tunnecocktailin hyödyntämiseen.

Team Puhakka&Kallio

Aducate toteutti keväällä 2016 valmennusohjelman, johon osallistuvat työpaikat kokeilivat erilaisia optimaalisen toiminnan menetelmiä positiivisten tunteiden lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Tarkoituksena oli tukea tietotyöläisen ajattelua. Osallistuneiden henkilöiden positiivisuusaste nousi merkittävästi valmennuksen myötä.

Tekstiä päivitetty 26.8.2016

Julkaistu

Tulokselliset työtavat vai neljä kättä?

Suurin osa meistä suunnittelee mihin aikansa laittaa ja kuinka tavoitteensa saavuttaisi. Kuitenkin lähes 60% ihmisistä kärsii jatkuvasti tunteesta, ettei ehdi tehdä työpäivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi. Tuntuu, että pitäisi olla vähintään neljä kättä. Lisäksi työuupumus lisääntyy jatkuvasti. Nyt kouluista valmistuu jo ihmisiä, jotka pelkäävät uupuvansa ennen 30. ikävuottaan. Suomalaisessa tutkimuksessa todettiin että neljännes työkyvystä huolestunut alle 40-vuotias piti nykyisen työn sisällöttömyyttä suurimpana uhkana työkyvylleen. Lisäksi työn mielekkäällä sisällöllä oli näille ihmisille suurempi merkitys kuin työyhteisöllä. Työn sisältö muuttuu jatkuvasti ja työmme vaatii parempaa psyykkistä toimintakykyä kuin 20 vuotta sitten. Tietotyö on informaation käsittelyä ja tapahtuu entistä enemmän vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Tuloksellista-Tietotyötä-aducate
Tuloksellista tietotyötä?

Tietotyöläisen keskeinen tehtävä on ajatella

Tietotyöläisen tuloksellisuus perustuu siihen, kuinka hyvin hän pystyy ja kykenee hyödyntämään ajatteluaan. Ajatustyötä hankaloittavat kuitenkin mm. rasittavat keskeytykset, informaatiotulva, stressi, useat samanaikaiset työtehtävät, tekemättömät työt, aikapaine sekä unen ja levon puute. Ajattelun tehokkuuteen vaikuttavat työtavat ja  ajattelun tavat. Näin ollen voidaan yleistäen tiivistää, että tietotyöläisen tehokkuuden ja laadullaan ajattelun mahdollistavat tulokselliset ajattelutavat sekä toiminta- ja elintavat.

Tulevaisuuden työlle on leimallista toimintaympäristön muutosvauhdin kiihtyminen ja kognitiivisen ei-rutiininomaisen työn lisääntyminen. Tämä edellyttää tietotyöläisen työtapojen kehittämistä ja muuttamista sekä erityisesti jatkuvaa oppimista. Jos tietotyötä tehdään tulevaisuudessa samalla tavalla kuin nyt, niin saadaan samoja (60% ihmisistä kärsii jatkuvasti tunteesta, ettei ehdi tehdä työpäivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi ) tai huonompia tuloksia. ”Näin on aina tehty” ajattelu tavan voi siis unohtaa. Tilalle tarvitaan jotain uutta. Mitä asialle voisimme tehdä?

tuloksellinen-tietotyö-4156
Vanhat työtavat eivät sovi muuttuvaan työhön?

Tarvitsemme uusia kokeiluja

Me tarvitsemme kokeilukulttuuria joka tukee tietotyötä. Työtavat ovat toimintatapoja, automaattisia toimintatapoja. Jopa 90% toiminnastamme perustuu automaattisiin toimintatapoihin. Tämän takia me ihmiset olemme äärimmäisen tehokkaita. Mutta nyt voi olla, että muutosvauhti ajaa omaksumiemme toimintatapojen yli ja ohi. Omaksumamme tavat tehdä tietotyötä eivät yksinkertaisesti enää riitä. Tästä syntyy riittämättömyyden tunne, ja se ahdistaa. Tarvitsemme uusia tapoja tehdä tietotyötä.

Entäs jos tietotyöläisen toimintatapoja kehitettäisiin siten, että ne vastaisivat vielä paremmin nykyistä työelämää? Entä jos osaisimme sanoa ei kiireelle, taklata yllättävät tilanteet ja keskeytykset, osaisimme keskittyä vielä paremmin sekä suunnitella töitämme siten, että ne kaikista tärkeimmät asiat tulisi tehdyksi – olisiko työn tekeminen mielekkäämpää ja kokisimmeko saavamme enemmän aikaan? Ehkä.

Tarvitsemme tuloksellisen tietotyön työtapoja

Talvella 2015-16 valmensimme yli 10 ryhmää tuloksellisen tietotyön työtapoihin. Osallistujat kokeilivat ajanhallinnan ja itsensä johtamisen menetelmiä, haitallisten keskeytyksien vähentämistä, keskittymiskyvyn parantamista sekä erilaisia tapoja toteuttaa kokouksia ja tapaamisia. Tässä muutama kommentti valmennuksiin osallistuneilta:

”rauhallisempaa porukkaa ja tässä hetkessä olevia”,

”pitempi pinna”,

”keskittyminen olennaiseen parempi”,

”menetelmät tarjoavat tavan huoltaa aivoja ja palauttaa keskittymiskyky”

 ”kiireen hallitsee paremmin”,

”kaikkea ei tarvitse myydä, esim. lakisääteisiä ruokataukoja”

 ”palavereissa keskitytään nyt palavereihin, ei vilkuilla kännykkään”

”ahaa elämyksiä”

”kokouksessa ei kannata käydä kahvinjuonnissa”

Osallistujat kokivat, että eivät enää olleet ”virran vietävinä”, vaan he itse päättivät keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Yksi keskittymisharjoituksia kokeillut totesi, että ”aamuiset harjoitukset pelastavat – uskon, että ne ovat pelastaneet minut kahdelta hirvikolarilta”. Keskittymisharjoituksia sisällytettiin työpaikan nykyisiin käytänteisiin kuten taukojumppaan.

Toivomme asiakkaillemme uusia työskentelytapoja ja siten kokemusta mielekkäästä työn tekemistä. Tarkoituksena on, että asiakkaamme kokevat vähemmän häiritseviä keskeytyksiä, osaavat keskittyä vielä paremmin, osaavat käyttää erilaisia menetelmiä ja tekniikoita työnsä aikatauluttamiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi.

Ja erityisesti, toivomme tunnetta hallinnasta ja aikaansaamisesta.

Kirjoittaja:

Arttu Puhakka // arttu.puhakka@uef.fi @arttucoach, arttupuhakka.com

Tuloksellisen tietotyön menetelmistä lisää Kokeilukirjassa, jonka kirjoittivat Arttu Puhakka ja Petteri Kallio.

 

 

Julkaistu

Supermiehen päiväkirja – kuinka vältän kryptoniittiä

Tietotyöläisen tärkein työväline on aivot. Aivot ovat tietojen käsittelemiseen erikoistunut koneisto, jossa tieto kulkee sähkökemiallisten impulssien saattelemana jopa 120m/s. Tärkein työvälineemme on varsin herkkä. Ajattelua rasittavat mm. unen puute, huono ravinto, keskeytykset, moniajo ja voimakas pitkittynyt stressi. Stressiin liittyy negatiivinen tunnetila. Voimakas negatiivinen tunne on kuin kryptoniittiä tietotyöläiselle, jonka tehtävänä on etsitä uutta tietoa, yhdistellä tiedon jyviä toisiinsa ja jopa synnyttää uutta tietoa ja oivalluksia. Negatiiviset tunteet voivat nimittäin kaventaa ajattelua ja sysätä meidät toimimaan kuten aikaisemminkin (tavat). Saadaksemme aivojen potentiaalin käyttöömme tarvitsemme optimaalisen toimintakyvyn menetelmiä, joita positiivinen psykologia tutkii ja tuottaa.

kryptoniteMartin Seligmania ja kumppaneita saamme kiittää siitä, että positiivinen psykologia on meidän apunamme työpaikkojen ja yksilöiden kukoistuksen saavuttamiseksi. Psykologia perinteisesti keskittyi siihen, kuinka mielen vaikeuksista ja sairauksia voidaan lievittää ja parantaa. Jos kuvittelemme asteikkoa -10…0…+10, niin ”perinteinen” psykologia keskittyi siihen, kuinka ihmiset ja työyhteisöt voidaan auttaa -10 tilanteesta lähemmäksi nollaan. Positiivinen psykologia keskittyy siihen kuinka pääsisimme nollasta kohti +10. Ts. miten voisimme saada aikaan vielä enemmän hyvinvointia, onnellisuutta, myönteisiä tunteita ja kukoistusta.

Barbara Fredrickson on tuonut keskusteluun mukaan myönteiset tunteet sekä niiden vaikutukset yksilöiden ja (työ)yhteisöjen hyvinvointiin. Positiivisen psykologian tutkimus yleensä etenee siten, että tutkittavilla ryhmille aikaan saatetaan eri tunnetiloja (neutraalia, positiivinen, negatiivinen) ja mitataan niiden vaikutuksia suoritukseen tms. asiaan. Tässä muutama esimerkki niin kuin olen ne ymmärtänyt

  • Tuottavissa tiimeissä on noin kolme kertaa enemmän myönteisiä tunteita, kuin ei-niin-tuottavissa tiimeissä.
  • Uusien ideoiden tuottamiseksi optimaalinen positiivisten ja negatiivisten tunteiden määrän suhde on 3,6:1.
  • Kuntapäättäjille annettiin vaikeita päätöksiä tehtäväksi. Myönteisessä tunnetilassa oleva kuntapäättäjien ryhmä arvioi tekemiensä päätöksien vaikutuksia pidemmällä aikavälillä kuin muissa tunnetiloissa olevat ryhmät. Ts. taisivat tehdä parempia päätöksiä?
  • Myönteisessä tunnetilassa olevat lääkärit kuuntelivat tarkemmin potilastaan ja tekivät tarkempia (parempia?) diagnooseja.
  • Matematiikan kokeeseen osallistuneet oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmien lähtötaso (taidot) olivat sama. Yksi ryhmä sai kokeen, toinen kokeen ja suklaan, kolmas kokeen ja tehtävän kertoa vierustoverilleen mukavasta lomamatkaan liittyvästä muistosta. Myönteisessä tunnetilassa olevien ryhmien (2 ja 3) suoritukset olivat 20-30% parempia kuin neutraalissa tunnetilassa olevan ryhmän (1).
  • Onnistumiseen huomion kiinnittäminen voi nostaa tunnetta arvostuksesta (statuksen nouseminen), josta aivot palkitsevat dopamiinilla (mielihyvähormoni). Hyvän fiilikset myötä koehenkilöt näkivät enemmän vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiselle, ratkaisivat enemmän ongelmia, heillä oli parempi yhteistyö kollegoidensa kanssa ja heidän suorituskykynsä oli korkeampi.
  • Masennusta sairastaville henkilöille annettiin tehtäväksi 1-2 viikon ajan jokaisena päivänä kirjata paperille asioita, jotka olivat menneet hyvin sinä päivänä. Masennusoireet lievenivät niillä henkilöillä, jotka jatkoivat harjoituksen tekemistä.
  • Optimistit elävät 7 vuotta pidempään kuin pessimistit.

Positiivisuus ei tarkoita samaan kuin 🙂 tai sitä, että yrittää olla positiivinen. Se on uteliaisuutta, avoimuutta, aitoutta, ystävällisyyttä ja arvostuksen osoittamista. Se on enemmänkin sitä, että huomaa ohikiitävät myönteiset tunteet ja pysähtyy hetkeksi niihin hetkeksi. Se on sitä, että osaa ottaa negatiiviset tunteet vastaan tavalla, joka tukee (aivojen) toimintakykyä. Se on sitä, että toteaa ja hyväksyy ikävän asian todeksi ja etsii sen rinnalle asioita, jotka ovat samaan aikaan hyvin. Ikävän asian pohtiminen ja sen vatvominen vain vahvistaa siihen liittyvää negatiivista tunnetta. Näin olleen kannattaa  huomata myös niitä asioita, jotka ovat hyvin.

Olen pitänyt optimaalisen toimintakyvyn menetelmien –valmennuksia. Osallistujien positiivisuusaste on miltei kaksinkertaistunut (kokevat miltei kaksi kertaa enemmän myönteisiä valmennuksen lopussa kuin alussa). Mielestäni tulos kertoo optimaalisen toimintakyvyn menetelmien voimasta sekä osallistujien rohkeudesta kokeilla jotain uutta ja heidän sitkeydestä jatkaa kokeiluja.

Yksi valmennuksessa esitelty menetelmä on kiitollisuuspäiväkirja. Päivittäin vihkoon kirjataan asioita, joista voi olla kiitollinen. Eräs koulutuspäivään osallistunut aprikoi, että onko kiitollisuuspäiväkirja liian hempeä sana miesvaltaiseen ja insinöörivaltaiseen työyhteisöön. Ja tästä syntyi heitto: Supermiehen päiväkirja – kuinka vältän kryptoniittiä.

(Toim.Huom. Olen koulutuskeikoilla huomannut, että suomalaisen insinöörin stereotypia ei pidä paikkaansa. Insinöörivaltaisilla työpaikoilla on ollut hyvin innostunutta porukkaa, kun olen esitellyt optimaalisen toimintakyvyn menetelmiä ja esitellyt tunteiden vaikutusta ajatteluun.)

Blogi julkaistu ensimmäisen kerran 22.4.2014. Päivitetty 18.8.2016.

arttublogi

Kirjoittaja: Arttu Puhakka, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Ratkaisukeskeinen työyhteisö -kouluttaja, Solution Focused Coach, arttu.puhakka@uef.fi, @arttucoach, arttupuhakka.com