Käsitöissä opitaan laaja-alaisia taitoja, teknologista osaamista ja käsillä tekemistä

Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine. Peruskoulun käsityön opetus rakentuu sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisällöistä. Tätä laajaa sisältöparia yhdistävät ilmaisun, muotoilun ja teknologian ulottuvuudet. Nykyaikaiseen käsityön opetukseen kuuluvat käsityön työtapojen opettamisen lisäksi esimerkiksi ideointi- ja suunnittelutaidot, työturvallisuus, prosessinomainen työskentely sekä työskentelyn dokumentointi ja arviointi. Tietokoneavusteinen suunnittelu ja valmistaminen ovat luonteva osa käsityöllistä oppimisprosessia.  Peruskoulun aikana oppilasta kannustetaan harjoittelemaan kokonaista käsityöprosessia, jossa oppilaan oma suunnitelma on käsityötuotteen toteutuksen lähtökohtana. Kokonaisen käsityöprosessin myötä harjoitellaan laajasti tulevaisuuden taitoja esimerkiksi yritteliäisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamista.

“Väitän, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine.”

STEAM

Peruskoulun käsitöissä sovelletaan myös STEAM- sisältöjä (science, technology, engeneering, arts, mathematics). Tiede, teknologia, insinööritaidot, taiteet ja matematiikka ovat läpileikkaavia osaamisen ulottuvuuksia käsityössä. Ne voidaan nähdä yksittäisiä aputietoina tai yhdistävinä kokonaisuuksina käsityön oppimisessa. Monet fysiikan ilmiöt tulevat konkreettisiksi käsityön tunneilla. Puukkoa takoessaan oppilas oppii hiiliteräksen kiderakenteesta ja lämpökäsittelyn merkityksestä. Rakennellessaan virtapiirejä oppilas soveltaa sähköopin perusteita. Villalankojen värjäys ja kankaanpainanta opettavat käytännöllistä kemiaa. Insinööritaitoja tarvitaan kestäviä materiaaleja valittaessa, rakenteita ja ratkaisuja suunniteltaessa sekä projektityöskentelyssä. Materiaalien tuntemus ohjaa kestävään kehitykseen ja tekemään ekologisia valintoja. Monipuoliset käsityön työtavat vahvistavat luovuutta, itseilmaisua ja hyvinvointia. Matemaattiset taidot ja kolmiulotteinen hahmottaminen mahdollistavat projektien suunnittelun ja toteuttamisen käyttäjälle ja käyttötarkoitukseen sopivaksi.

Kuvan on ottanut Mirkka Eskelinen.

Teknologiakasvatus

Monipuolinen materiaalituntemus, työvälineiden käyttötaito ja laaja-alainen, moderneihin ja perinteisiin käsityön työtapoihin tutustuminen ohjaavat oppilasta ymmärtämään rakennettua maailmaa, sekä vanhaa, että uutta teknologiaa ympärillämme. Tutkimusten mukaan oppilas, joka osaa nimetä ja käyttää erilaisia työvälineitä sekä materiaaleja, ottaa helpommin aktiivisen roolin teknologista ongelmaa ratkottaessa. Ihminen, joka ymmärtää miten rakennettu maailma toimii, suhtautuu kriittisesti olemassa oleviin ratkaisumalleihin ja osaa tarvittaessa suunnitella ja toteuttaa kestäviä ja ekologisia artefakteja, tuotteita sekä ympäristöjä kestävää tulevaisuutta silmällä pitäen.

Käsityölaboratorio

Käsityöluokat ja materiaalit vievät usein ison osan koulun budjetista. Tiloilta vaaditaan monikäyttöisyyttä ja työturvallisuutta. Monenlaiset koneet, laitteet ja työvälineet vaativat huolellista ylläpitoa.  On kuitenkin erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa. Useita kertoja vuodessa saamme Joensuun kampuksen käsityötieteen tiloihin vierailijoita ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Joka kerta käsityön opetustilat, mahdollisuudet ja erityisyys ihmetyttävät vieraita. Monissa maissa käsityönopetuksesta sellaisenaan on luovuttu, mikä harmittaa kasvatustieteen ammattilaisia.

“On erittäin tärkeää, että oppiaine, joka mahdollistaa tärkeiden kädentaitojen oppimisen, sekä teoreettisten aineiden soveltamisen käytännön tasolla, säilyttää arvoisensa aseman suomalaisessa peruskoulussa.”

Käsityönopettajakoulutus

Käsityönopettajakoulutus siirtyi Savonlinnasta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle, Taitola-rakennukseen vuonna 2018. Siitä lähtien Joensuussa on koulutettu laaja-alaisesti alansa hallitsevia, monimateriaalisen käsityön opettajia. Opiskelijoiden opintoihin kuuluvat kasvatustieteen opintojen lisäksi sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisältöjä. Valmis käsityönopettaja voi peruskoulun tai lukion lisäksi työllistyä esimerkiksi tutkijaksi, vapaaseen sivistystyöhön, yrittäjäksi tai mihin vain käsityöalan asiantuntemusta vaativaan tehtävään.

Kuvan on ottanut Anne Posti.

Teknologiat haltuun!

Käsityö oppiaineena vaatii opettajalta paljon, ja aineenhallinnan vaatimukset ovat kovat. Haluaisitko sinä päivittää osaamistasi nykyaikaisen käsityön opetuksen kentällä? Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus järjestää opetushallituksen rahoittamaa käsityön täydennyskoulutusta opettajille tulevan lukuvuoden 2023–24 aikana. Teknologiat haltuun- koulutus koostuu kolmesta opintojaksosta, jotka on suunnattu perusasteen opettajille ja yksi opintojakso myös varhaiskasvatuksen opettajille.  Koulutuksen myötä saat käsityksen siitä, mitä käsityönopetus nykyään on ja kehität osaamistasi uudempien teknologioiden parissa! Tervetuloa Taitolaan!

Anne Posti toimii käsityön ja teknologiakasvatuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistolla ja tutkii väitöskirjassaan teknologiakasvatuksen ja postdigitaalisen leikin ulottuvuuksia varhaiskasvatusikäisten lasten käsityöllisessä toiminnassa.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka – kokonaisvaltaista oppimista kokonaisvaltaisista ilmiöistä

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus toteuttaa Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana täydennyskoulutuksen kevätlukukaudella 2022 ja 2023. Koulutus kytkeytyy Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (KOKOAVA) -hankkeeseen, jota rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö ja joka hankkeen nimen mukaisesti tarkastelee ruokakasvatusta kokonaisvaltaisesti.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä oppiminen perustuu käsitykseen oppimisen ja ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Kokonaisvaltainen oppiminen kytkeytyy sosio-konstruktivistiseen tiedonkäsitykseen, jossa on keskeistä tiedon rakentuminen kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Oppimisen monikanavaisuus on myös tärkeää, sillä on tunnistettu, että oppimistyylitkin ovat moninaisia. Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa oppimiseen (holistic approach to learning) ajatellaan, että oppiminen tapahtuu monipuolisten aistikokemusten avulla, oppijalle merkityksellisissä omakohtaisissa konkreettisissa kokemuksissa, joissa yhdistyvät sekä kognitiiviset, emotionaaliset, keholliset että sensoriset kanavat.

Myös oppimisen kohteet ovat laaja-alaisia – kohteena eivät ole ainoastaan akateemiset taidot tai yksittäiset oppisisällöt, vaan vaikkapa ajattelun taidot, oman toiminnan ohjaamisen taidot, sosiaaliset taidot, tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taidot sekä omaan hyvinvointiin liittyvä osaaminen.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka vastaa kokonaisvaltaiseen oppimiskäsitykseen

Kokonaisvaltainen pedagogiikka sitoutuu käsitykseen oppijasta aktiivisena, oppivana ja kehittyvänä toimijana ja opettajasta aktiivisena kehittymisen ja oppimisen fasilitaattorina. Keskeistä on opettajan ymmärrys siitä, kuinka yksilön ja ryhmän oppimisprosessi etenee ja kuinka opettaja mahdollistaa tai helpottaa oppimista. Pedagogisten toimintojen tavoitteet asetetaan oppimisprosessille ja oppimisen tulos muotoutuu tässä prosessissa.

Oppimista tapahtuu sekä opettaja- että oppijalähtöisesti. Oppimisaktiviteettien ja eheytettyjen oppimisprosessien aikana toiminnan johtajuus voi vaihdella. Huolimatta siitä, kuka on tehnyt aloitteen toiminnalle ja kuka sitä johtaa, oppijoilla on oikeus tuoda oma osuutensa toiminnan sisältöön ja toiminnan etenemiseen osallisuuden periaatteiden mukaisesti. Tämä on yksi kokonaisvaltaisen pedagogiikan perusperiaate ja vastaa edellytykseen osallisuutta vahvistavasta pedagogiikasta.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka edellyttää myös pedagogiikan suunnittelun tarkastelua uudella tavalla

Tavallisesti pedagogiikan ja opetuksen suunnittelussa on painottunut se, mitä opettaja tekee etukäteen ja miten hän ennakoi ja organisoi oppimistilanteita. Tämä onkin tärkeä osa suunnittelua. Kuitenkin suunnittelussa tulisi pohtia vahvemmin sitä, kuinka toimintaprosesseja suunnitellaan yhdessä lasten kanssa. Weckström ym. (2021) on mallintanut osallisuuden työkalua lasten ja aikuisen yhteiseen toimintaan varhaiskasvatuksessa. Muotoiluajattelua soveltava Design orientoitunut pedagogiikka (DOP) johdattaa opettajan ja oppijat yhdessä tutkivaan oppimiseen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen kontekstissa.

Oppijalähtöisten prosessien suunnittelussa voi hyödyntää lapsikeskeisen palvelumuotoilun prosessia, kuten muotoiluajatteluun pohjaavassa ja lasten osallisuuden huomioivassa kokonaisvaltaisessa Lapset ruokailua kehittämässä -työkalussa on tehty. Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana täydennyskoulutuksessa perehdytään tarkemmin juuri tähän työkaluun ja pohditaan sen soveltamista omaan työhön.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka edellyttää myös ymmärrystä käytäntöjen arkkitehtuurista

Käytäntöjen arkkitehtuurin teoriassa (Theory of practice architectures) huomio kohdistuu yhtäältä käytännön järjestelyihin toiminnan mahdollistajana tai rajoittajana ja toisaalta käytänteiden taustalla vallitsevaan ajatteluun, uskomuksiin ja käsityksiin. Keskiöön nousevat käytetyt käsitteet (sayings) kulttuurisen ajattelun ja toiminnan ohjaajina. Toisaalta käytäntöihin liittyvät myös materiaaliset ja ohjaukselliset resurssit, jotka voivat nousta laadukkaan pedagogiikan (doings) esteeksi. Kolmantena tekijänä on yhteenkuuluvuus ja merkityksellinen, vastavuoroinen vuorovaikutussuhde opettajien ja oppijoiden kesken (relatings). Käytäntöjen arkkitehtuurin teoriaa voidaan soveltaa myös pedagogiikan kehittävään arviointiin. (Salamon et al. 2016.)

Kokonaisvaltainen pedagogiikka haastaa opettajan kasvatusajattelua, koska lähtökohtana on ajatus, että oppiminen tapahtuu monissa päivän eri tilanteissa, ei ainoastaan toiminta- tai oppituokioilla. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja sulauttaa oppijalähtöisiä ja opettajajohtoisia lähestymistapoja tavoitteellisesti ja tietoisesti päivän eri tilanteisiin. Oppimistilanteita ovat niin etukäteen suunnitellut tuokiot kuin spontaanit tilanteet ja kaikki päivän toiminnot, kuten ruokailu, ulkoilu ja erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa leikki.

Opettajalla on oltava kuitenkin monitieteistä tutkimuspohjaista tietoa eri sisällöistä ja aiheista – muutoin spontaani tilannekohtainen soveltaminen ei ole mahdollista. Opettajalla tulee olla myös ymmärrys siitä, kuinka oppimisprosessi etenee ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat, jotta oppisen johtaminen ja lasten tarkkaavuuden suuntaaminen on johdonmukaista.

Usein käytänteitä ohjaavat erilaiset säädökset ja ohjeet, jotka itsessään saattavat muodostua esteiksi laadukkaalle pedagogiikalle. Käytänteisiin saattaa sisältyä myös rutiineja ja instituutiolähtöisiä tapoja, joita tulee tarkastella kriittisesti ja kysyen: onko olemassa olevat säännöt tarpeen ja voisiko tilannetta organisoida toisin?

Opettajan sensitiivinen vuorovaikutus ja myönteisen ilmapiirin kannattelu tukee oppijoiden sitoutumista ja toimintaan kiinnittymistä oppimisprosessin eri vaiheissa suunnittelusta toiminnan toteutukseen ja sen arviointiin. Reflektioon perustuvan kehittävän arvioinnin avulla niin oppijat kuin opettajakin tekevät näkyväksi omakohtaisen ymmärryksensä opitusta asiasta ja tulkinnan siitä, kuinka tämä uusi ymmärrys yhteisössä muodostui. Kun oppijat ovat itse mukana opitun arvioinnoissa, vahvistuu heidän toimijuuden tunteensa. Kokonaisvaltaisen pedagogiikan tuloksena syntyy myös kriittisiä oppijoita.

Titta Kettukangas on kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen tohtori ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina.
Hän toimii yhtenä kouluttajana Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana  täydennyskoulutuksessa.

Kuvat.: Pixabay ja Creative commons