Tietotyöläisen tärkein työväline on aivot. Aivot ovat tietojen käsittelemiseen erikoistunut koneisto, jossa tieto kulkee sähkökemiallisten impulssien saattelemana jopa 120m/s. Tärkein työvälineemme on varsin herkkä. Ajattelua rasittavat mm. unen puute, huono ravinto, keskeytykset, moniajo ja voimakas pitkittynyt stressi. Stressiin liittyy negatiivinen tunnetila. Voimakas negatiivinen tunne on kuin kryptoniittiä tietotyöläiselle, jonka tehtävänä on etsitä uutta tietoa, yhdistellä tiedon jyviä toisiinsa ja jopa synnyttää uutta tietoa ja oivalluksia. Negatiiviset tunteet voivat nimittäin kaventaa ajattelua ja sysätä meidät toimimaan kuten aikaisemminkin (tavat). Saadaksemme aivojen potentiaalin käyttöömme tarvitsemme optimaalisen toimintakyvyn menetelmiä, joita positiivinen psykologia tutkii ja tuottaa.
Martin Seligmania ja kumppaneita saamme kiittää siitä, että positiivinen psykologia on meidän apunamme työpaikkojen ja yksilöiden kukoistuksen saavuttamiseksi. Psykologia perinteisesti keskittyi siihen, kuinka mielen vaikeuksista ja sairauksia voidaan lievittää ja parantaa. Jos kuvittelemme asteikkoa -10…0…+10, niin ”perinteinen” psykologia keskittyi siihen, kuinka ihmiset ja työyhteisöt voidaan auttaa -10 tilanteesta lähemmäksi nollaan. Positiivinen psykologia keskittyy siihen kuinka pääsisimme nollasta kohti +10. Ts. miten voisimme saada aikaan vielä enemmän hyvinvointia, onnellisuutta, myönteisiä tunteita ja kukoistusta.
Barbara Fredrickson on tuonut keskusteluun mukaan myönteiset tunteet sekä niiden vaikutukset yksilöiden ja (työ)yhteisöjen hyvinvointiin. Positiivisen psykologian tutkimus yleensä etenee siten, että tutkittavilla ryhmille aikaan saatetaan eri tunnetiloja (neutraalia, positiivinen, negatiivinen) ja mitataan niiden vaikutuksia suoritukseen tms. asiaan. Tässä muutama esimerkki niin kuin olen ne ymmärtänyt
- Tuottavissa tiimeissä on noin kolme kertaa enemmän myönteisiä tunteita, kuin ei-niin-tuottavissa tiimeissä.
- Uusien ideoiden tuottamiseksi optimaalinen positiivisten ja negatiivisten tunteiden määrän suhde on 3,6:1.
- Kuntapäättäjille annettiin vaikeita päätöksiä tehtäväksi. Myönteisessä tunnetilassa oleva kuntapäättäjien ryhmä arvioi tekemiensä päätöksien vaikutuksia pidemmällä aikavälillä kuin muissa tunnetiloissa olevat ryhmät. Ts. taisivat tehdä parempia päätöksiä?
- Myönteisessä tunnetilassa olevat lääkärit kuuntelivat tarkemmin potilastaan ja tekivät tarkempia (parempia?) diagnooseja.
- Matematiikan kokeeseen osallistuneet oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmien lähtötaso (taidot) olivat sama. Yksi ryhmä sai kokeen, toinen kokeen ja suklaan, kolmas kokeen ja tehtävän kertoa vierustoverilleen mukavasta lomamatkaan liittyvästä muistosta. Myönteisessä tunnetilassa olevien ryhmien (2 ja 3) suoritukset olivat 20-30% parempia kuin neutraalissa tunnetilassa olevan ryhmän (1).
- Onnistumiseen huomion kiinnittäminen voi nostaa tunnetta arvostuksesta (statuksen nouseminen), josta aivot palkitsevat dopamiinilla (mielihyvähormoni). Hyvän fiilikset myötä koehenkilöt näkivät enemmän vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiselle, ratkaisivat enemmän ongelmia, heillä oli parempi yhteistyö kollegoidensa kanssa ja heidän suorituskykynsä oli korkeampi.
- Masennusta sairastaville henkilöille annettiin tehtäväksi 1-2 viikon ajan jokaisena päivänä kirjata paperille asioita, jotka olivat menneet hyvin sinä päivänä. Masennusoireet lievenivät niillä henkilöillä, jotka jatkoivat harjoituksen tekemistä.
- Optimistit elävät 7 vuotta pidempään kuin pessimistit.
Positiivisuus ei tarkoita samaan kuin 🙂 tai sitä, että yrittää olla positiivinen. Se on uteliaisuutta, avoimuutta, aitoutta, ystävällisyyttä ja arvostuksen osoittamista. Se on enemmänkin sitä, että huomaa ohikiitävät myönteiset tunteet ja pysähtyy hetkeksi niihin hetkeksi. Se on sitä, että osaa ottaa negatiiviset tunteet vastaan tavalla, joka tukee (aivojen) toimintakykyä. Se on sitä, että toteaa ja hyväksyy ikävän asian todeksi ja etsii sen rinnalle asioita, jotka ovat samaan aikaan hyvin. Ikävän asian pohtiminen ja sen vatvominen vain vahvistaa siihen liittyvää negatiivista tunnetta. Näin olleen kannattaa huomata myös niitä asioita, jotka ovat hyvin.
Olen pitänyt optimaalisen toimintakyvyn menetelmien –valmennuksia. Osallistujien positiivisuusaste on miltei kaksinkertaistunut (kokevat miltei kaksi kertaa enemmän myönteisiä valmennuksen lopussa kuin alussa). Mielestäni tulos kertoo optimaalisen toimintakyvyn menetelmien voimasta sekä osallistujien rohkeudesta kokeilla jotain uutta ja heidän sitkeydestä jatkaa kokeiluja.
Yksi valmennuksessa esitelty menetelmä on kiitollisuuspäiväkirja. Päivittäin vihkoon kirjataan asioita, joista voi olla kiitollinen. Eräs koulutuspäivään osallistunut aprikoi, että onko kiitollisuuspäiväkirja liian hempeä sana miesvaltaiseen ja insinöörivaltaiseen työyhteisöön. Ja tästä syntyi heitto: Supermiehen päiväkirja – kuinka vältän kryptoniittiä.
(Toim.Huom. Olen koulutuskeikoilla huomannut, että suomalaisen insinöörin stereotypia ei pidä paikkaansa. Insinöörivaltaisilla työpaikoilla on ollut hyvin innostunutta porukkaa, kun olen esitellyt optimaalisen toimintakyvyn menetelmiä ja esitellyt tunteiden vaikutusta ajatteluun.)
Blogi julkaistu ensimmäisen kerran 22.4.2014. Päivitetty 18.8.2016.
Kirjoittaja: Arttu Puhakka, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Ratkaisukeskeinen työyhteisö -kouluttaja, Solution Focused Coach, arttu.puhakka@uef.fi, @arttucoach, arttupuhakka.com
Meidän tärkein työväline on aivot, jossa edellä kuvattu tietotyö tapahtuu. Aivot ovat varsin herkät. Niiden toimintaa rasittavat ja ajattelua kaventavat mm. unen puute, heikko ravinto, liikunnan puute, liialliset keskeytykset, apea työpaikan ilmapiiri, pitkittynyt haitalliseksi koettu stressi ja siihen liittyvät voimakkaat negatiiviset tunteet sekä stimuloivien virikkeiden ja lepohetkien puute. Myös digitalisaatio haastaa aivohyvinvoinnin esimerkiksi datasumuna. Kuinka moni meistä on saanut parhaimmat ideansa huonon sisäilman omaavassa toimistossa, jossa vallitsee pelonsekainen ilmapiiri, hallitsemattomalta tuntuva kaaos ja jossa keskeytyksiä tulviin joka kanavasta? Stressin jäytää vatsalaukkua ja aivot tuntuvat olevan solmussa, jonka avaamiseen tarvitaan vähintään maailmanmerien purjehtia, köysitekniikoiden taitaja tai neljän viikon loma.
ja jotta uusia ideoita syntyisi. Käytännössä tämä tapahtuu aivoystävällisen vuorovaikutuksen keinoin ja aivohyvinvointia lisäävillä työtavoilla. Aivohyvinvointi näyttäytyy uusia ideoina, ideoiden jalostamisena, ajattelua avaavina myönteisinä tunteina, onnistuneena ongelmien ratkaisemisena ja rautaisena keskittymiskykynä. Aivohyvinvointi heijastuu yrityksen ilmapiiriin, jonka asiakkaat kokevat palvelun laatuna. Aivohyvinvointi ei ole vain yksilön oman toiminnan ja valintojen summa. Aivojemme hyvinvointiin vaikuttavat toiset ihmiset. Aivot ovat sosiaalinen elin. Ne ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näin vuorovaikutuksen laatu ja sisältö vaikuttavat kuinka hyvin saamme aivojemme potentiaalin käyttöön. Tämän takia aivohyvinvoinnin ylläpitäminen ja parantaminen edellyttää myös aivoystävällistä johtamista, esimiestyötä ja vuorovaikutusta.