Miten lasten ja nuorten osallisuutta tuetaan harrastusryhmissä?

Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mieluisa harrastus asuinpaikasta, varallisuudesta ja tuen tarpeesta riippumatta. Tätä tavoitellaan koko maan mittakaavassa ja tavoite on konkretisoitunut Opetus- ja Kulttuuriministeriön Harrastamisen Suomen mallissa. Mallin tavoitteena on taata lapselle koulupäivän yhteyteen mieluisa ja maksuton harrastus.

Joskus harrastukseen osallistuminen voi vaatia tukea. New Cultural Horizons -hankkeessa (2020–2022) on kehitelty osallistumisen mahdollisuuksia taide- ja kulttuuriharrastuksissa erityisesti neuroepätyypillisten (nepsy) lasten ja nuorten osalta. Toimenpiteitä ja pilotointeja tehtiin sekä Pohjois-Karjalassa että Karjalan tasavallassa Venäjällä. Huhtikuussa 2022 valmistui aiheeseen liittyvä julkaisu ”Että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen” – Tuen tapoja taide- ja kulttuuriharrastuksiin, jonka on toimittanut projektitutkija ja erityisluokanopettaja Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolta. Julkaisussa on kuvattu suunnittelu- ja toimintatapoja sekä käytäntöjä, joilla harrastamisen mahdollistamista voi lähestyä eri toimintaympäristöissä.

Julkaisua edelsi kaksivuotinen taustatyö teeman tiimoilta rajan molemmin puolin. Kyselyjen avulla selvitettiin erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa sekä taide- ja kulttuurialalla työskentelevien ohjaajien ja opettajien tarpeita. Harrastuspilotointien kautta kokeiltiin erilaisia inklusiivisia osallistumisen tapoja, kuten esimerkiksi etäyhteydellä toteutettavaa kuvataidekerhoa ja yhteiskanteleen soittokerhoa. Harrastusteemoina Suomen puolella olivat sirkus, kuvataide, musiikki ja draama. Harrastusryhmien suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat sekä erityispedagogiikan opiskelijat että harrastustoimintaa tarjoavat organisaatiot. Julkaisussa on myös kuvattu erilaisia tapoja kouluttaa kulttuuri- ja taidealan henkilöstöä, ja lisätä sitä kautta kohtaamisen ammattitaitoa. Hankkeen puitteissa mm. syntyi Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen taide- ja kulttuuriharrastuksissa -opintojakso (4 op), josta on tarkoitus muokata ja kehittää pysyvä tuote UEF:n Jatkuvan oppimisen koulutustarjontaan.

Lasten ja nuorten osallisuuden tukeminen harrastusryhmissä on tärkeä ja ajankohtainen teema. Se on ollut keskiössä myös Tatu ry:n Vauhti-hankkeessa, jossa on kehitetty tukea erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden vapaa-aikaan ja harrastamiseen Pohjois-Savossa. Hankkeittemme hyvistä ja osallisuutta tukevista esimerkeistä on tulossa Erityisen hyviä juttuja -podcast-sarja, josta kuulette pian lisää!

Tervetuloa ”Että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen” – Tuen tapoja taide- ja kulttuuriharrastuksiin -kirjan julkaisutilaisuuteen 12.5.2022 klo 14. Lue lisää ja ilmoittaudu tästä.

Tiina Ynnilä on Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija ja muun muassa New Cultural Horizons -hankkeen projektikoordinaattori

Esteetön teatterielämys koko perheelle

Sudet tervehtivät veikeästi ja tiikeri hymyili arvovaltaisesti, kun astelin perheeni kanssa sisään joensuulaiseen Kulttuuritehdas Siihtalaan ennen Teatteri-Traktorin esittämän Viidakkokirjan alkua. Ilmassa oli jännitystä, mutta se helpotti, kun lapset pääsivät askartelemaan eläinnaamioita suden ja tiikerin seuraan. Katsomossa ennen esityksen alkua ohjaaja Tomi Kervinen kehotti lapsia tarkkailemaan vanhempiaan ja pitämään huolen siitä, etteivät vanhemmat vilkuile puhelimiansa esityksen aikana! Sitten alkoi vajaa kaksituntinen villi seikkailu viidakossa. Väliajalla päästiin vielä toiseen, toiminnalliseen työpajaan eläinhahmojen seuraan. Teatterikäynti oli kokonaisvaltainen elämys. Työpajoissa tehtyjen naamioiden kautta vauhdikkaat eläinleikit jatkuivat kotona seuraavanakin aamuna.

Teatteriin tulo, esitykseen keskittyminen ja erilaiset aistiärsykkeet saattavat olla kuormittavia lapsille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä (nepsy). Lasten vanhempia voi jännittää, miten nepsy-lapsi käyttäytyy teatterissa. Vanhempikaan ei aina jaksaisi toimia valmentajan roolissa ohjeistaen ja tilanteita ennakoiden.

Teatterissa voi olla aistiärsykkeitä nepsy-lapselle.

New Cultural Horizons -hankkeessa on kehitetty tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua taide- ja kulttuuriharrastuksiin sekä Suomen että Venäjän puolella. Tavoitteena on inklusiivisuus, jossa toiminta olisi kaikille lapsille yhtä avointa ja helposti lähestyttävää. Hankkeessa on koulutettu taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia nepsy-piirteisten lasten ohjaamisesta sekä ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Lisäksi on pilotoitu hyviä ohjauskäytänteitä sirkus-, kuvataide-, musiikki- ja draamaharrastusryhmissä.  

Teatteri-Traktori osallistui hankkeeseen organisoimalla pilotin, jonka tavoitteena on helpottaa nepsy-piirteisten lasten osallistumista teatterikokemukseen. Pilotointiin osallistui kokemusasiantuntijoina kuusi pohjoiskarjalaista perhettä, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perheille järjestettiin ensin etkot, jossa heille esiteltiin teatterin tiloja, testattiin työpajojen sisältöä ja kerrottiin tulevasta teatteritapahtumasta. Seuraavalla kerralla he saapuivat katsomaan Viidakkokirja-esityksen, jonka jälkeen heille järjestettiin vielä jatkot, eli vapaamuotoinen palautekeskustelu teatterikokemuksesta.

– Perheet ovat olleet tosi innostuneita tästä mahdollisuudesta, kertoo projektitutkija Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastosta. – Etukäteen ajattelimme projektissa, että aistiärsykkeet ovat lapsille vaikein juttu, mutta teatterissa ne ovatkin niin tilanteeseen rajattuja, että eivät olekaan vaikeita, hän toteaa. – Ja lapset ovat keskittyneet uskomattoman upeasti! Piispa-Hakala toivoo, että perheet tavoittavat kulttuuritoiminnan paremmin ja että ne voisivat kertoa myös muille taide- ja kulttuuripalvelujen tarjoajille, mitä tarvitsevat. Pienilläkin teoilla voidaan saada isoja muutoksia aikaan.

– Pilotti oli meille hyvä hetki syventyä koko asiakkuuspolkuun, toteaa ohjaaja Tomi Kervinen Teatteri-Traktorista. – Vaikka monia asioita mietitään aina eri-ikäisten ja erilaisista kulttuurisista taustoista tulevien kanssa, niin pohdintaa ei koskaan voi tehdä liikaa. Pilottiin osallistuneiden perheiden palaute kuultiin tarkasti ja tehtiin välittömiä muutoksia, esimerkiksi juuri ohjeistus vanhempien puhelimien käyttöön liittyen.

Kervinen kertoo, että Nepsy-näkökulmissa heitä jännitti etukäteen se, millaista palautetta saadaan kovista äänistä, vaihtelevista valotilanteista, yleisöruuhkista ja erityisesti tekstivoittoisista pitkistä draamakohtauksista. Loppujen lopuksi palaute olikin positiivista eikä niitä koettu niin vaativina kuin oletettiin. Positiivisena yllätyksenä korostui mahdollisuudet osallistumiseen sekä kesken esityksen pienissä vuorovaikutuskohdissa että väliajan työpajoissa.

– Osallistuneet perheet antoivat suoraa ja rehtiä palautetta, samoin lasten antama palaute tuli suoraan ja vilpittömänä, Kervinen kiittää. – Teatterintekijöinä yleisön kohtaaminen suhteessa esityksiin ja oheistoimintaan on erityisen arvokasta. Onneksi lähdettiin tähän mukaan!

Teatteri-Traktorin osalta tärkein muutostoimenpide on yleisökasvatuksen lisääminen. Miten teatterissa toimitaan, miten aikuisten toiminta vaikuttaa lapsiin ja miten lapset jo luonnostaan ovat heittäytyväisiä tarinoiden maailmoihin. Ilahduttavaa on, että jatkuvasti teatterin pariin saadaan ensikertalaisia, niin aikuisia kuin lapsiakin. Toimintatapoja avoimesti kertoen ja ohjaillen on kaikilla helpompaa ja sujuvampaa toimia katsojina.

Jatkuva oppiminen ei koske pelkästään ihmisiä vaan myös organisaatioita. Tämän ja muiden hankkeessa toteutettujen pilottien ja koulutusten pohjalta alkuvuonna 2022 valmistuu julkaisu erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaamisen hyvistä käytänteistä.

”Oppi on kuin herkku, se voi tulla vastaan yllättävissäkin paikoissa, mutta siihen kannattaa aina tarttua kiinni” – Balou-karhu näytelmässä Viidakkokirja.

Viidakkokirjan esitykset jatkuvat keväällä 2022. Käykäähän katsomassa!

Tiina Ynnilä
Projektikoordinaattori

Taide tuen ja nuorten kohtaamisen keinona

Oppimisen taito on tulevaisuudessa yksilölle ulkoapäin tulevan tiedon sisäistämistä tärkeämpi kyky.   Tiedon soveltamisessa on tärkeää toisen kohtaaminen ja taito käyttää tietoa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Toimiva vuorovaikutus edellyttää sosiaalisia taitoja empatiaa ja itsetuntemusta.   

Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Nuoruudessa lapsi kasvaa aikuiseksi rakentamalla käsityksen minuudestaan. Identiteetin rakentuminen on haavoittuva ja vuorovaikutussuhteisiin sitoutuva ilmiö.  Siinä missä pienen lapsen maailmassa vanhemmat ovat hyvän olon ja turvan perusta, niin kavereiden ja yhteisön rooli korvaa perheen aseman nuoren elämän keskiössä. 

Nuoruudessa identiteetin rakentumista kehystävät toisaalta paine kuulua ryhmään mutta myös tarve kasvaa omaksi itsekseen. Tässä ristipaineessa nuoren hyvinvointi rakentuu realistisen ja myönteisen minäkokemuksen varaan. Minäpystyvyys on myös perusta yhteisöön kuulumiselle. Kokemus itsestään hyväksyttynä luo positiivisen vuorovaikutuksen kehän, joka lisää onnistumisia. Vastaavasti haavat itsetuntemuksessa pohjustavat kokemuksia, jotka voivat murentaa lisää itseluottamusta. 

Kuva nuorista, joiden kädet on maalissa
Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Joskus kommunikaatiossa on haasteita 

Kielen ja kommunikaation pulmat ovat yksi keskeinen taustatekijä nuoruuden sosioemotionaalisissa vaikeuksissa. Väärinymmärrykset kommunikaatiossa voivat juontua erilaisista yksilöllisistä neuropsykologisisista piirteistä. Näistä ominaisuuksista kohtaamisen haasteita aiheuttavat esimerkiksi autismin piirteet ja tarkkaavuuden vaikeudet. Nuoren haasteet kommunikaatiossa ja siten sosiaalisessa integraatiossa voivat näkyä myös osallistumattomuutena ohjattuihin harrastusryhmiin. Nuoren yksilölliset ominaisuudet saattavat leimata hänet vaikeaksi, vaikka yhteisö, muut nuoret ja aikuiset tarvitsisivat enemmän välineitä kommunikoida tukea tarvitsevan nuoren kanssa. Myös itse nepsy-piirteiset lapset tarvitsevat tukea, jotta he pystyisivät ilmaisemaan tarpeitaan tavalla, joka mahdollistaisi sosiaalisen kohtaamisen.

Taideharrastus laajentaa ilmaisutapoja 

Taideharrastus voi tukea nuorta yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisen tasapainon löytämisessä. Kuten hyvinvointi, myös luovuus kehittyy avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Taide tunteiden ja kommunikaation välineenä ei ole sidottu kieleen eikä edellytä hienopiirteisten eleiden ja sosiaalisten konventioiden hallitsemista. Taide ja taidekasvatus voivat antavat nuorille uudenlaisia tapoja ja tilaa ilmaista itseään sekä kertoa kokemuksistaan.  Vastaavasti taide mahdollistaa yhteisölle tavan kohdata nepsy–nuori siten, etteivät arkielämän rutiinit määritä ennakolta vuorovaikutustilanteen kehystä. Erityisesti sosiokulttuurisen taidekäsityksen ydin ovat yksilön mahdollisuudet osallistua yhteisön toimintaan, ympäristöön ja päätöksentekoon. Näiden piirteiden kautta taide tukee kaikkien nuorten kokemusta itsestään osaavana ja hyväksyttynä yhteisön jäsenenä.  

Tukea nuorille ja taideharrastusten ohjaajille 

Taiteen ja harrastusten merkitys nuorten tukemisessa on tiedostettu ja esimerkiksi marraskuussa 2020 käynnistyy opetus ja kulttuuriministeriön Suomen malli, jossa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen harrastamisen avulla. Tarkoituksena on tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.  Osana mallia pyritään edistämään erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten harrastamista tarjoamalla rahoitusta avustajien palkkakuluihin sekä ohjaajien matka- ja materiaalikuluihin. Vastaavasti Karelia CBC -hanke New Cultural Horizons pyrkii Pohjois-Karjalassa tukemaan alueen taidekasvatusta ja kulttuuritoimintaa. Osana hanketta järjestetään tukea tarvitseville nuorille kokemuksia taidepiloteissa ja tarjotaan nepsy-piirteisten nuorten ohjaamisesta koulutusta taide ja kulttuurialan toimijoille. 

Kirjoittajana Hanna Koistinen Projektitutkija, Soveltavan kasvatustieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto (linkki yhteystietoihin)

Lähteet: 

  • Hickman, R., Burgess, L., Addison, N., Grigg, C., Hollands, H., Newbury, D., Ash, A., Tallack, M., Mason, R., & Hall, J. (2005). Art education 11-18: meaning, purpose and direction (2. ed., repr. ed.).  
  • Karppinen, S., Ruokonen, I., & Uusikylä, K. (2008). Nuoret ja taide: ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla: kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Finn Lectura. 
  • Lahikainen, A., Punamäki, R., Tamminen, T., Nummenmaa, A., Alasuutari, M., Näre, S., Oksanen, A., Partanen, J., Luoma, I., Mäntymaa, M., Puura, K., Silvén, M., Kouvo, A., Hautamäki, A., Suoninen, E., Pölkki, P., Solantaus, T., Järventie, I., Salmela-Aro, K., … Helve, H. (2008). Kulttuuri lapsen kasvattajana. WSOY. 
  • Quinn, T., Ploof, J., & Hochtritt, L. (2012). Art and social justice education : culture as commons. Routledge. 
  • Ranta Samuli: TiTaTa – Sivuaine, joka vie tiedon, taiteen ja taidon äärelle. Blogi Parasta aikaa varhaiskavatuksessa (linkki: https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/ )