Ilman riittävää kielitaitoa ei ole ammattitaitoa

EU- ja ETA-maiden ulkopuolella valmistuneiden lääkärien laillistamiskokeeseen valmentavassa koulutuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa.

Koulutuksessa on mukana kaksi lääkäriopettajaa ja neljä suomen opettajaa, jotka opettavat eri kohdissa koulutuskokonaisuutta ja hieman eri painotuksilla.

Opetuskokonaisuus on suunniteltu yhdessä siten, että kielen opetuksessa voidaan tukea ammatillisten asioiden ymmärtämistä esimerkiksi käsittelemällä samaa asiaa etu- tai jälkikäteen kielen kannalta. Suomen opetuksella on kuitenkin myös omat tavoitteensa, joilla varmistetaan, että kielitaidon kehittymisen kannalta keskeisiä taitoja tulee harjoitettua tasapainoisesti.

Kuva: Koulutettavat treenaavat taitopäivässä elvytystä

Tiivistä yhteistyötä

Käytännössä kielenopetuksen ja ammatillisen opetuksen yhdistäminen tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä vuorovaikutusharjoituksia tai opiskelijoiden tekstien kommentointia sekä kielen että sisällön näkökulmasta.

Kielenopettajien ja lääkärikouluttajien yhteistyö on välttämätöntä, koska ammatillisen kielitaidon opettamisessa tarvitaan sellaista tietoa, jota kummallakaan ei yksin ole. Lääkäreillä on esimerkiksi ammatillisesti tärkeiden sanojen merkityksistä paljon tarkempaa tietoa kuin maallikoilla, ja siksi lääkäriopettajalla on tärkeä rooli sanaston opettajana ja suomen opettajan tukena sanastokysymyksissä. Toisaalta lääkäriopettajan kyky selittää, miten sanat toimivat lauseissa, on rajallinen, ja siihen tarvitaan suomen opettajaa.

Jatkuvaa oppimista kaikille

Yhteistyö kahden eri alan asiantuntijoiden kesken on molemmille jatkuvaa oppimista. Me suomen opettajat olemme oppineet lääkäriopettajilta paljon lääketieteestä ja lääkärin työstä. Olemme oppineet myös, että se, mikä lääkäriopettajille on itsestäänselvyys, ei ole itsestäänselvyys maallikolle eikä myöskään usein opiskelijoille. Suomen opettajalla voikin olla tärkeä rooli ammatillisessa opetuksessa esiin tulleiden asioiden perillemenon tarkistamisessa.

Suomen opettajat voivat myös auttaa lääkäriopettajaa arvioimaan materiaalien vaikeustasoa ja tarvittaessa mukauttamaan sitä opiskelijoiden kielitaitotasolle sopivaksi.

Lääkäriopettajat puolestaan ovat yhteistyön myötä entistä tietoisempia siitä, mikä heidän omassa puheessaan on vaikeaa suomea toisena kielenä käyttävälle. Lääkäriopettaja kertoo hyötyneensä yhteistyössä eniten kielenopettajien muodostamasta käsityksestä kurssilaisten kielitaidosta. Realistinen käsitys kielitaidosta auttaa opetuksen suunnittelussa.

Lisää koulutuksesta Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla

Kirjoittajat:
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto 

Kansainvälisten lääkäreiden uusittu täydennyskoulutus käynnistyy 

Kuinka saada kansainväliset lääkärit töihin Suomessa – suomen kielellä? Lääkärin suomi -koulutuksen suomen kielen opettajat kertovat hankkeesta, sen tavoitteista, ja mitä hankkeessa tapahtuu juuri nyt.

Taustaa hankkeesta

Lääkärin suomi -koulutuksia on järjestetty Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä vuodesta 2016 lähtien. Koulutus on tarkoitettu lääkäreille, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa muualla kuin Suomessa.  

Lääkärin suomi -koulutuksen tavoitteena on se, että lääkärillä on ammatilliset ja kielelliset valmiudet suomalaisessa työelämässä toimimiseen. Valviran kuulusteluissa mitataan näitä valmiuksia, ja kuulustelujen läpäiseminen on vaatimuksena lääkärin työn harjoittamiseen Suomessa. Laillistamiskuulusteluissa vaaditaan nykyään vähintään B2-tason suomen kielen taitoa.

Uudet tuulet 2021–2024 

Lääkärin suomi -hanketta kehitetään ja pilotoidaan Talent Boost -rahoituksella 2021–2024. Koulutuksen suunnittelussa mukana on kolme yliopistoa: Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot. Jokaisesta yliopistosta on mukana S2-osaamista ja lääketieteen osaamista.  

Uuden opetussuunnitelman mukainen koulutus alkaa syksyllä 2022. Hakuaika koulutukseen on käynnissä 27.5. saakka ja elokuussa järjestetään pääsykokeet, joiden perusteella valitaan koulutukseen 20 opiskelijaa.  Koulutus kestää vuoden. Integroidussa opetuksessa kielenoppimisen tavoitteet ja sisällöt on solmittu yhteen ammatillisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa. Tämä edellyttää suomen kielen opettajien ja lääketieteen kouluttajien tiivistä yhteistyötä.   

Ammatillisessa osiossa tavoitteena on opettaa sellaisia taitoja, joita Suomen ulkopuolella opiskelleella lääkärillä ei voi olettaa olevan ennestään, kuten esimerkiksi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntemusta, erilaisten lausuntojen kirjoittamista ja yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Suomen kielen opetus tukee näitä tavoitteita. Kaikkein keskeisin tavoite suomen kielen kannalta on kuitenkin potilaan kanssa keskustelun sujuminen. Sitä vaatii myös potilasturvallisuus.  

Mitä hankkeelta odotetaan?  

Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien taidot ja tiedot saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Valviran laillistamisprosessi on raskas ja aikaa vievä. Tavoitteena on nopeuttaa tätä prosessia.  

Entistä tiiviimpi yhteistyö suomen kielen opettajien ja lääkärikouluttajien kesken luo mahdollisuuden syventää kansainvälisten lääkäreiden osaamista ja taitoja.  

Koulutukseen integroitu työharjoittelu eli amanuenssuuri tuo käytännön työelämän lähemmäksi koulutuksen tavoitteita. Koulutuksessa on nyt mukana erilliset kielen oppimisen tavoitteet myös amanuenssijakson ajaksi, tarjolla on kielitukea ja ohjausta.  

Maahanmuuttajalääkärien täydennyskoulutushanke on yksi suunnannäyttäjistä laajemmassa pyrkimyksessä täsmentää työelämän kielitaitovaatimuksia ja kehittää alakohtaista kielenoppimista. 

Yliopistojen välinen yhteistyö mahdollistaa hyvien käytänteiden jakamisen ja uusien innovaatioiden syntymisen.  

Lue Lääkärin suomi -hankkeesta lisää täällä.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Kielibuustin blogissa.

Kirjoittajat,
Tuula Korhonen, Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus
Taina Pitkänen, Tampereen yliopisto
Saija Pyhäniemi, Helsingin yliopisto
Maija Tervola, Tampereen yliopisto