NWB 2017 : Pohjoismaisen bibliometriikkaworkshopin parhaat palat | Highlights of the Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy

(Please, scroll down to read in English.)

Osallistuimme 22:nteen pohjoismaiseen bibliometriikka- ja tutkimuspolitiikkaworkshopiin Tieteiden talossa Helsingissä. Kokosimme tähän ohjelman kohokohdat juuri meille.

Tomin ajatuksia tutkijanäkyvyydestä

Ensimmäinen päivä käynnistyi Kim Holmbergin puheenvuorolla tutkijoiden näkyvyyden mittaamisesta. Puheenvuorossa lähdettiin liikenteeseen tieteellisen viestinnän määritelmästä, jossa huomioitiin sekä muodollinen että epämuodollinen viestintä ja haasteet näiden mittaamiselle. Tieteellisessä viestinnässä yksiköiden määrä on kasvanut runsaasti viime vuosien aikana. Toisaalta tämä mahdollistaa paremmin metriikkojen hyödyntämisen, mutta toisaalta se tuo mukanaan epävarmuuden muun muassa manipuloinnin muodossa. Holmberg korostikin puheenvuorossaan, että altmetriikkaa ei pidä käyttää tutkimuksen arviointiin. Käytännössä altmetriikkaa kannattaisi ehkä hyödyntää vaikuttavuuden mittauksessa, jos käytettävät tiedot ovat riittävän luotettavia. Holmberg viittasikin tähän hyvin, että eri alustoilla tuotettujen altmetriikkojen merkitys ja sovellettavuus ovat edelleen määrittelemättä tai ne ovat muutoin epäselviä. Altmetriikan keinoin voidaan kuvailla vaikuttavuutta eri näkökannoista ja ottaa tarkasteluun erilaisia dimensioita. Tämä antaakin altmetriikan käytölle lisähaasteita, kuinka niitä tulisi lopulta tulkita ja millaisia sovelluksia tai ohjelmia tarvitaan optimaaliseen hyödyntämiseen

Toinen mielenkiinnon kohde päivälle oli Terry Bucknellin puheenvuoro. Aluksi asiaa lähdettiin pohtimaan tekijään liittyvien haasteiden kautta: pohjimmaisena ideana on, että tulisi nähdyksi ja kuulluksi. Tutkija onkin usein ristipaineessa: rahoittaja tahtoo yhtä, työnantaja toista ja lisäksi ovat vielä tutkijan omat intressit. Tutkijalla on mahdollisuuksia kasvattaa näkyvyyttään erilaisin keinoin, hyödyntämällä sosiaalista mediaa, blogeja, Wikipediaa, tviittauksia, uutispostauksia, YouTube-kanavia tai vaikka verkossa toimivia tutkijayhteisöjä. Alla oleva kuva kuvastaa eri tietovirtojen kehittymistä tutkimuksen julkaisemisesta lähtien.

Lähde: http://symplectic.co.uk/guest-blog/research-data-mechanics/

Tutkijalla voisi altmetriikan kautta saada vastauksia kysymyksiin: Kuka on kiinnostunut tutkimuksestani? Miten voisin todistaa tutkimukseni vaikuttavuutta? Miten löytäisin mahdollisia yhteistyökumppaneita? Onko käyttämäni viestintäsuunnitelma tehokas? Mikä on ”kuuma” aihe tutkimusalallani? Missä tulisi julkaista näkyvyytesi maksimoimiseksi? Mitä sosiaalisen median tilejä ja blogeja minun tulisi seurata? Tärkeätä on kuitenkin huomata, että eri välineillä voidaan yhdistellä tietoja ja voidaan laskeskella keskimääräisiä arvoja yksittäisille julkaisuille, mutta luonnollisesti tämähän ei ole tae näkyvyydestä muutoin kuin tilastollisesti, eli edelleen tutkimusaihe ja sisältö vaikuttavat näkyvyyden määrään.

Virpin workshop-ajatuksia

Kun Helsingin yliopiston professori emeritus Ilkka Niiniluoto avasi torstaina 9.11.2017 varsinaisen workshopin, kaksi keskeistä ohjetta osallistujille oli, kysykää ja esittäkää kommentteja esittäjille ja olkaa ystävällisiä kaikille! Näillä ohjeilla workshop sujuikin hyvässä hengessä alusta lähtien.

Torstaipäivältä, ja miksei koko workshopin ajalta, itselleni yksi keskeinen anti oli kuulla esityksiä bibliometriikan käytöstä ja siihen liittyvistä haasteista yhteiskuntatieteellisessä ja humanistisessa tutkimuksessa, joka on minulle hyvin vieras tutkimusalue, koska oma taustani on niin vahvasti terveys- ja lääketieteellisessä tutkimuksessa. Erittäin mielenkiintoinen oli myös Fredrik Piron esitys uusimmasta NORIA-net–raportista, jossa vertaillaan pohjoismaisia yliopistoja ja yliopistosairaaloita bibliometriikan avulla. NORIA-net:n yksi keskeinen periaate on tutkimuslaitosten tutkimusaktiivisuuden ja tutkimuksen vaikuttavuuden vertailu, mutta ei tutkimuslaitosten paremmuusjärjestykseen laittaminen. Lisäksi verkosto pyrkii kehittämään uusia vertailuindikaattoreita.  Erityisesti jäi mietityttämään tulos, jonka mukaan suomalaisten tutkimuslaitosten aktiivisuus kliinisessä lääketieteessä ja terveystieteissä on muita pohjoismaita alhaisempi, kun taas esimerkiksi biologiassa, materiaalitieteissä, matematiikassa, tilastotieteissä ja fysiikassa olemme muita pohjoismaita aktiivisempia.

Työhöni tutkimuksen tuen tiimissä sain eniten työvälineitä ja ideoita perjantai päivän posterisessiossa, josta tässä nostan esille erityisesti kaksi posteria. Toinen posteri käsitteli Data-asiain kansalliskomitean Avoin tiede ja tutkimus –hankkeessa (ATT) tuottamia suosituksia tutkimusdataan viittaamisen käytäntöjen kehittämisestä Suomessa. Posteri kuvasi dataviittaustiekartan ensimmäisen luonnoksen, ja sitä oli esittelemässä Data-asiain kansalliskomitean sihteeri Heidi Laine. Juttelin Heidin kanssa ja hän kertoi, että tämän vuoden lopussa valmistuu hankkeen loppuraportti, ja ensi vuoden alusta Heidi jatkaa osittain saman asian tiimoilta uudessa toimenpideohjelmassa. Toista posteria oli esittelemässä Aalto yliopiston johtamisen tukipalveluista tietoasiantuntija Leena Huiku. Hän kertoi minulle, kuinka he tuottavat bibliometrisiä palveluja yliopistolle Tenure Track –hakujen tueksi, jotta Aalto yliopistoon saadaan rekrytoitua kansainvälisiä huippututkijoita. Tämä palvelumalli on ollut nykyisessä muodossaan toiminnassa ymmärtääkseni vuodesta 2015 lähtien, ja kaksi tenure track -paikkaa on tähän mennessä täytetty käyttäen hyväksi tätä palvelua.

Tomi ja Virpi kuuntelemassa Ilkka Niiniluodon avauspuheenvuoroa. Kuva: Tuulevi Ovaska

Tuulevin pohdiskeluja näkyvyydestä ja vaikuttavuudesta

Nostan perjantailta esille kaksi mieleenjääneintä esitystä, joiden aihepiirit liittyvät tutkimuksen ja tutkijoiden näkyvyyteen ja siihen, onko sillä jotakin tekemistä vaikuttavuuden kanssa.

Arto Lanamäen (Oulun yliopisto) otsikkona oli “Is Any Social Media Publicity Good Publicity? The Case of @RealPeerReview and Altmetrics”. Kysymys on hyvä ja monisyinen. Kyseisen Twitter-tilin tavoitteena on kritisoida ja suorastaan mollata tiettyjen tieteenalojen tutkimusjulkaisuja sarkastisesti ja parodioiden. Sen twiittejä jaetaan ahkerasti, luultavasti myös automatisoiduin keinoin, joten linkitettyjen julkaisujen Altmetric-donitsin lukemat voivat nousta suuriksikin.  Myös monet muut altmetriikka-työkalut laskevat twiittejä. Tutkimus saa siis näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa eivätkä numerot kerro, onko se positiivista vai negatiivista. Toki Altmetric-donitsia voi klikata nähdäkseen yksityiskohtaisempia tietoja siitä, mikä on vaikuttanut huomioarvoon, sillä nimenomaan huomiosta on kyse. Lanamäen mukaan tutkimuksen vaikuttavuuden mittaamisen takana on vähintään implisiittinen oletus siitä, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta: Bibliometriikka kohtelee kaikkia viittauksia samanarvoisina, vaikka kaikkia viittauksia ei ole tehty myönteisessä mielessä, ja vastaavasti altmetriikka-indikaattorit eivät kerro vaikuttavuudesta vaan huomiosta tai suosiosta. Jäin pohtimaan, toteutuvatko @RealPeerReview:n tavoitteet tehdä esimerkiksi sukupuolen- tai kulttuuripolitiikantutkimus naurettaviksi nimenomaan lisäämällä niiden huomioarvoa, vai osaavatko alojen tutkijat hyödyntää saamansa julkisuuden, vaikka se tätä kautta näyttäytyykin kielteisenä. Sosiaalisen median maailmassa ei koskaan tiedä.

Hieman toinen tulokulma sosiaaliseen mediaan oli Bergenin yliopiston Susanne Mikkillä and Marta Zygmuntowskalla aiheesta “Citation and social media impact with regard to open publishing” sillä he tutkivat julkaisujen avoimuuden vaikutusta sekä näkyyvyyten sosiaalisessa mediassa että viittausmääriin. He halusivat selvittää muun muassa, miten suuri osa norjalaisista tutkimusartikkeleista on avoimia ja vaikuttaako maininta sosiaalisessa mediassa viittausmääriin? Käyttäen CERES:stä (Nasjonalt senter for felles systemer og tjenester for forskning og studier/National Center for Systems and Services for Research and Studies) saatuja DOI-tunnisteita he tekivät hakuja Google Scholarista ja Altmetric.comista, ja saivat selville, että 70 % kaikista norjalaisista artikkeleista oli avoimia ja että avoin julkaiseminen oli selkeästi etu. Avoimet artikkelit saivat lähes 30 % enemmän mainintoja sosiaalisessa mediassa ja kaksi kertaa enemmän viittauksia kuin maksulliset artikkelit. Heidän johtopäätöksensä on, että avoin julkaiseminen ja verkostoituminen ovat tieteellisen viestinnän tulevaisuus. Myös maailmanlaajuisesti on todettu, että avoin julkaiseminen lisää viittausmääriä merkittävästi. Kiinnostuin tietysti siitä, kuinka suuri osa suomalaisista tieteellisistä julkaisuista on avoimia, mutta samalla tavalla kuin Norjassa sitä ei liene vielä selvitetty. ATT:n mukaan Suomessa vuosien 2008-2011 aikana ilmestyneistä tieteellisistä julkaisuista arvioidaan tällä hetkellä olevan avoimesti saatavilla noin 48 %. Komission asettama Europan Unionin laajuinen tavoite on 60 % julkaisuista avoimena vuoteen 2020 mennessä. Norjassa ovat avoimuusasiat siis aika hyvällä mallilla EU-maihin verrattuna.
Lopuksi: Kannattiko osallistua? Miksi? Menisitkö uudelleen?
  • Tomi: Ehdottomasti. Monipuolisia puheenvuoroja metriikan nykytilasta. Tottahan toki, mikäli mahdollista.
  • Tuulevi: Ilman muuta kannatti. Näkökulmat biblio- ja muuhun metriikkaan olivat niin monitahoiset, että monenlaisille osallistujille riitti kiinnostavaa kuultavaa. Tottakai, miksei vaikka ensi vuonna Ruotsin Boråsiin.
  • Virpi: Yllätyin positiivisesti siitä, että myös ensikertalainen sai paljon irti workshopista. Lähtisin mielelläni myös uudelleen.
Lisätietoja:

Workshopin esitykset tulevat jakoon FigSharessa

Workshopin osallistujat | Participants of the workshop. Lähde | Source: http://blogs.helsinki.fi/nwb-2017/

We participated in the 22nd Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy at the House of Science and Lettes in Helsinki. This is a brief summary of our report of the highlights.

Pre-workshop on research visibility

The first day started with Kim Holmberg’s speech on ”Measuring researchers’ online visibility”. He started the presentation with the definition of scientific communication. The definition was wide and acknowledged both the formal and informal communication in the scientific area. Holmberg mentioned some challenges in measuring them. In scientific communication, the number of units has increased significantly over the past few years. On the one hand, this makes it easier to use metrics but on the other hand, you have to remember the possibility of manipulated data. In his speech, Holmberg emphasized that altmetrics shouldn’t be used to evaluate a research. In practice, it would be worthwhile to use altmetrics in measuring the effectiveness if the data used were sufficiently reliable. Holmberg also pointed out that the significance and applicability of the altmetrics produced on different platforms are still unspecified or otherwise unclear. Altmetrics can be used to describe the impact from different perspectives and to consider different dimensions. This brings further challenges to altmetrics: how to interpret the results and what kind of applications or tools are needed.

Another point of interest for the day was the speech by Terry Bucknell. The presentation begun with a reflection on the factors related to the authorship: the basic idea is to be seen and heard. The researcher is often between a rock and a hard place; the funder wants one thing, the employer wants another, and, in addition, there are also the researcher’s own interests. The researcher has the possibility to increase his/her visibility by various means, using social media, blogs, Wikipedia, tweets, news posts, YouTube or even online researcher communities. The picture below shows the typical timeline of attention.

Source: http://symplectic.co.uk/guest-blog/research-data-mechanics/

With the help of altmetrics, the researcher could find answers to the following questions: Who is interested in my research? How can I prove the effectiveness of my research? How can I find potential partners? Is the communication plan I used effective? What is the ”hot topic” in my research field? Where should I publish in order to maximize my visibility? What social media accounts and blogs should I follow? However, it is important to note that with different tools you can combine data and calculate average values for individual publications, but of course, there is no guarantee of visibility, except for statistical purposes. The research topic and content still determine the visibility.

Virpi’s thoughts on the workshop

In his opening words,  professor emeritus of University of Helsinki Ilkka Niiniluoto advised us to ask questions and comment after every presentation and be friendly to everybody! With these words, the workshop went in high spirits from beginning to end.

For me, one of the most essential parts of the workshop was to hear presentations on use of bibliometric indicators in social sciences and humanities which are very unfamiliar disciplines for me as my background is more in health sciences and medicine.  A very interesting presentation was also Fredrik Piro’s  speech on the latest Noria-net report. The purpose of the Noria Network is to compare research activity and research impact of Nordic universities and higher education sectors by bibliometric indicators. In addition, the network develops new indicators. It is noteworthy, however, that the aim is not to rank the higher education institutions. I was a little bit surprised at the finding that the research activity of Finnish higher education sectors is lower in clinical medicine and health sciences and higher in biology, material science, mathematics, statistics and physics compared with other Nordic countries.

I also want to highlight two posters that I found very informative from my standpoint in the research support team in the UEF library. The poster presented by Heidi Laine described the first draft for a data citation roadmap for Finland that has been produced by the Finnish Committee for Research Data executed in the Open Science and Research Initiative. I talked with Heidi, who is a coordinator of the project, and she told me that closing report of the initiative will be ready by the end of this year. At the beginning of the next year, Heidi will continue in another project that will partly concern the same issues.  Another poster was presented by Leena Huiku from the Management Information Service at the Aalto University. She told me that since 2015 they have offered bibliometric services to support Tenure Track recruiting processes at Aalto University.  The purpose is to get  international top researchers to apply open Tenure Track positions at Aalto University and by now two posts have already been filled using this service.

Tomi and Virpi listening to Ilkka Niiniluoto’s opening words. Photo: Tuulevi Ovaska

Tuulevi’s contemplations on publicity, visibility and impact

I concentrate here on two presentations from Friday, focusing on research and researcher visibility, and whether it has something to do with impact.

The title of Arto Lanamäki‘s (University of Oulu) presentation was “Is Any Social Media Publicity Good Publicity? The Case of @RealPeerReview and Altmetrics”. The question is good and complex. The purpose of this Twitter account is to criticize and even mock publications in certain disciplines using sarcasm and parody. The tweets are widely distributed, probably also by automation, so the Altmetric donut scores of the linked papers easily rise. Many other altmetrics tools also count tweets. So, these papers get visibility in social media but the numbers do not tell whether it is positive or negative. Of course, the Altmetric badge can be clicked to see more detailed information about what kind of attention has been counted. According to Lanamäki, behind the measurement of research impact there is at least an implicit assumption that all publicity is good publicity: Bibliometrics treat all references equally even though all references are not positive, and altmetrics indicators do not indicate impact, but attention or popularity. I wonder if @RealPeerReview’s aims to ridicule for example gender studies or cultural politics are met when they get more attention, or if the researchers in these fields can turn the visibility to their advantage, even though it is presented as negative. In the world of social networks, you never know.

Slightly another angle to social media was presented by Susanna Mikki University and Marta Zygmuntowska (University of Bergen) in the presentation called “The Citation and Social Media Impact with Open Publishing”. They studied the impact of open publications, their visibility in social media and their citation volumes. They aimed to find out among other things, the open-share of all Norwegian articles, and if there is a citation advantage to articles mentioned on social media. Based on the scholarly output in Norway, using DOIs from CERES, the Current Information System in Norway, and searching Google Scholar and Altmetric.com, they found out that 70% of all Norwegian articles were open and that there was a clear advantage for open publishing. Open articles received almost 30% more mentions on social media and twice as many citations than articles behind the paywall. They concluded that open publishing and social engagement are the future of scholarly communication. It has also been internationally shown that open publishing increases the number of references significantly. Of course, I got interested in the percentage of open publications in Finland, but it has not been investigated in the same way as in Norway. According to ATT, approximately 48% of the scientific publications published in Finland during the 2008-2011 period are estimated to be currently open. The objective of ATT is for Finland to become one of the leading countries in the openness of science and research by the year 2017 and to ensure that the possibilities of open science will be widely utilised in our society. The target of the European Commission is 60% of open publications by the year 2020. In Norway, therefore, they are already more open than in the EU countries.

Finally: Was is worthwhile? Why? Would you attend again?
  • Tomi: Absolutely. There were good speeches on current topics on metrics. Of course, if possible.
  • Tuulevi: Absolutely. There were many different viewpoints to bibliometrics and other metrics for participants with different interests. Of course, why not next year in Borås, Sweden.
  • Virpi:  I was positively surprised that also a newcomer made a great deal out of the workshop.  I would gladly participate again.
More information:

Workshop proceedings will be available at FigShare

Virpi Lindi, tietoasiantuntija | information specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | information specialist & communications coordinator
Tomi Rosti, tietoasiantuntija | information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Bibliometriikkaseminaarin tuliaisia: Miten mitata tutkimuksen vaikuttavuutta ja tutkijan näkyvyyttä?

Pääsimme joulukuun puolessa välissä osallistumaan opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN), Helsingin yliopiston kirjaston ja Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) järjestämään bibliometriikkaseminaariin Helsinkiin. Tässä joitakin seminaarissa esille nousseita näkökulmia ja ajatuksia pohdittavaksi ja makusteltavaksi.

Altmetriikka mittaa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa

Bibliometriikasta (lyhyesti määriteltynä: tieteellisten lehtien/julkaisujen/tutkijan vaikuttavuuden kvantitatiivinen analysointi; esim. viittausmäärät, h-indeksi, impact factor) puhuttaessa yhä useammin käsitellään myös altmetriikkaa, jolla mitataan tutkimuksen saamaa huomiota sosiaalisessa mediassa. Altmetriikkasovellukset (esim. Altmetric.com, ImpactStory) ovat alkaneet haastaa perinteiset bibliometriset analyysit. Sosiaalisessa mediassa artikkeleille ja muulle tutkimustyölle pyritään saamaan näkyvyyttä laajemmin ja nopeammin. Tyypillisesti vanhemmille julkaisuille kertyy enemmän viittauksia, mutta sosiaalisessa mediassa tilanne on päinvastoin: etupäässä uudet julkaisut kiinnostavat ja saavat näkyvyyttä.

Sosiaalinen media on yksi väylä lisätä tieteen näkyvyyttä, mutta todellisuudessa altmetriikan keinoin määritettävän näkyvyyden tieteellisestä tai yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ei suoranaisesti ole tietoa. Mikä merkitys latauksilla, jaoilla, tviittauksilla tai tykkäyksillä on? Ovatko eniten huomiota saaneet julkaisut aidosti merkittävimpien kärkikaartia?  Altmetric määrittää vuosittain top 100 -listan eniten keskustelua herättäneistä artikkeleista. Sinänsä listalla on paljon kiinnostavia julkaisuja. Vuoden 2016 listan 12. sijalla käsitellään Robin Williamsia ja sijalta 43 löytyy 5 000 vuotta vanha olutresepti. Ovatko nämä yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä? Mielenkiintoinen havainto on myös se, että mitä enemmän tutkija on keskittynyt tviittaamiseen, sitä vähemmän hän on julkaissut tieteellisissä lehdissä. Mistä tämä kertoo? Altmetriikkasovelluksista voi tarkistaa saamansa huomion historiaa, eli ketkä artikkelista ovat kiinnostuneita ja missä artikkeli on nostettu esiin. Tämä on se keskeinen tarina lukujen takana.

Miten lisätä tutkijan ja tutkimuksen näkyvyyttä?

Vaikka altmetriikkaa on osin syystäkin kritisoitu, tutkimuksen näkyvyyden lisääminen on silti tärkeää. Miten tähän saisi tehtyä korjausliikkeen? Tässä joitakin vinkkejä tutkijalle: 1) Mieti, kenet haluat tavoittaa? Mikä on kohdeyleisösi? Selvitä, missä kanavissa muut alasi tutkijat vaikuttavat. 2) Kirjoita tutkimuksestasi lyhyt, yleistajuinen tiivistelmä jaettavaksi. Saman voi tehdä vaikkapa videona. 3) Julkaise tutkimuksesi avoimesti joko julkaisemalla Open Access -lehdessä tai rinnakkaistallentamalla artikkeli avoimeen julkaisuarkistoon. 4) Avaa artikkelin lisäksi tutkimuksen dataa, postereita tai muuta tausta-aineistoa mahdollisuuksien mukaan. Netissä on lukuisia arkistoja ja palveluja tuotosten jakamiseen (esim. Zenodo, OpenDOAR). 5) Hyödynnä sosiaalista mediaa ja mainosta työtäsi somen eri kanavissa aktiivisesti. Saat ainakin keskustelua aikaan. 6) Voisitko alkaa kirjoittaa blogia tai ottaisitko yhteyttä oman tieteenalasi bloggaajaan, jolle suosittelisit blogipostausta tutkimuksestasi? 7) Hanki ORCID-tutkijatunniste, joka kokoaa tutkimusansiosi yhteen ja yksilöi sinut muista tutkijoista. 8) Varmista, että töilläsi on pysyvä tunniste (DOI, ArXiv ID, PubMed ID) ja käytä tunnistetta aina artikkelin yhteydessä. Näin työsi löydetään. 9) Kysy neuvoa ja vinkkejä näkyvyytesi boostaamiseen UEF:n kirjastosta tai viestinnästä.

Scival apuna tutkimuksen vaikuttavuuden analysoinnissa

Yksi tutkimuksen vaikuttavuuden analysointiin tarkoitetuista välineistä on meilläkin käytössä oleva SciVal. Olethan jo testannut? SciValia voi käyttää esim. tutkimusorganisaatioiden tai tutkijoiden vertailuun, tutkimusyhteistyökumppaneiden etsimiseen tai nousevien tutkimusalueiden tunnistamiseen. Ohjelma on vinkeä työkalu, mutta sokeasti siihenkään ei kannata luottaa. SciVal lukee Scopus-tietokantaa, joten Scopuksesta puuttuvat artikkelit jäävät uupumaan myös SciValista, mikä voi vääristää analyysin tuloksia. SciValia markkinoidaan usein analyysityövälineeksi esim. rahoitushakemuksiin, mutta tällöin voi kysyä, onko tutkijan itse tekemä analyysi puolueeton.

Lopuksi lohdutuksen sana rahoitushakemusten kanssa kamppaileville. Muun muassa Suomen Akatemia on ennen kaikkea kiinnostunut toimivasta tutkimusideasta ja -suunnitelmasta. Tämän lisäksi tutkijan ansioiksi luetaan CV ja julkaisuluettelo, bibliometriset tunnusluvut viittausmäärineen ja h-indekseineen eivät ole ratkaisevassa asemassa. Biblio- ja altmetriikka tarjoavat lisätyökaluja kokonaiskuvan arviointiin, mutta laadullista tutkimuksen vaikuttavuuden analyysiä ne eivät korvaa.

Bibliometriikkaseminaarin materiaalit (Helsinki, 16.12.2016)

Tietoasiantuntijat Kaisa Hartikainen ja Jussi Hyvärinen / UEF:n kirjasto

Jaa tämä / Share this
Share

Kesäluokkaretki Jyväskylään

Jkl_kättely

Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset. Kuva: Tapani Toivanen

Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Jaa tämä / Share this
Share

Bibliometriikan aakkoset yliopistomaailmassa

Lyhyesti sanottuna bibliometriikka tarkoittaa julkaisutoiminnan tilastollista analyysiä. Monen ensireaktio bibliometriikkaan on ”tylsää”, mutta kun asiaan vähänkin paneutuu, aihe on ajankohtaisuudessaan keskustelua herättävä, suorastaan hektinen. Tämä kävi hyvin ilmi myös Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) ja CSC -Tieteen tietotekniikan keskuksen 7.10.2014 järjestetyssä Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi – seminaarissa.

Yliopistomaailmassa tutkimuksen määrää ja laatua mitataan etenkin tutkijoiden tuottamilla tutkimusjulkaisuilla ja tässä kohtaa bibliometriikka tulee kuvioon mukaan. OKM kerää vuosittain tiedot yliopistojen julkaisuista ja saatuja tietoja käytetään paitsi yliopistotutkimuksen rakenteen ja kehityksen seurannassa, myös yliopistojen perusrahoituksen jakokriteerinä. Tätä taustaa vasten julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys korostuu ymmärrettävästi.

Mistä bibliometriikassa on kyse? Mitä bibliometriset luvut ovat käytännössä? Tunnetuimmat indikaattorit ovat esimerkiksi viittausanalyyseissä saadut luvut, joista selviää, kuinka paljon tutkijan artikkeleihin on viitattu muissa artikkeleissa. H-indeksillä mitataan yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä. Impact factor-luku määrittää tieteellisen lehden arvon kuvaamalla artikkelin saamat siteeraukset keskimäärin yhden vuoden aikana. Jufo-luokitus taas on ns. kansallinen impact factor, kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, sarjoille, konferensseille ja kirjakustantajille).

Bibliometriset luvut toimivat vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareina. Tutkimusta voidaan arvottaa paitsi yliopistoittain, myös tieteenaloittain tutkijan ja organisaation tasolla. Pohja-aineistona toimivaa massiivista raakadataa hankitaan kansainvälisiltä kustantajilta (mm. Thomson Reuters ja Elsevier), kotimaisella kentällä raakadataa Suomen korkeakoulujen julkaisutiedoista tuottaa CSC. Usein myös laskenta- ja analysointipalvelut ostetaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Eurooppalaisista yliopistoista Leidenin yliopisto on erikoistunut tämän tyyppisen vertailutiedon tuottamisessa. Erinäiset taulukot ja kuviot kertovat näennäisen helposti tieteen laadusta, tieteidenvälisyydestä, fokusoitumisesta ja kansainvälisestä verkostoitumisesta. 

Kuten seminaarissa tuli esiin, alan asiantuntijat tietävät kyllä, ettei lukuja voi tulkita mekaanisesti eivätkä ne ole millään lailla yksiselitteisiä. Bibliometrisiin menetelmiin, kuten viittausanalyysiin liittyy paljon myös kritiikkiä ja ongelmia, ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta viittausanalyysit Web of Science- ja Scopus-tietokannoista ovat rajallisia. Bibliometriikka vaatii paitsi osaamista, myös harkintaa ja varovaisuutta, sillä ylitulkinnan vaara on ilmeinen.

Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta kertoi, miten bibliometriikkaa on käytetty kuuden suomalaisen yliopiston tutkimusarvioinneissa. Lopputulema oli se, että tutkimuksen arvioinnin käytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja vaikka bibliometriikka on monipuolista, niin laskenta on toteutettu eri tavalla eivätkä tulokset ole vertailtavissa.

Samaa kertoi myös Päivi Kytömäen esittelemä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston kysely, jossa kartoitettiin bibliometrisiä toimeksiantoja 1,5 vuoden ajalta yliopistokirjastoissa. Tilastointi ei ole vielä kaikissa kirjastoissa yhdenmukaista tai kattavaa. Mielenkiintoista kuultavaa oli, miten erilaisiin tarkoituksiin analyyseja käytetään: yliopiston tai tiedekunnan sisäiseen rahanjakoon, rekrytointiin, yksiköitten vertailuun jne.

Bibliometriikan sovelluksista kertoo myös Suomen Akatemian Tieteen tila – hanke, jossa tarkastellaan Suomen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnan edellytyksiä ja tuloksia organisaatioittain ja tieteenaloittain. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) analysoinnit sekä VTT:n tarkastelut tuovat myös mielenkiintoisen lisän keskusteluun. Voit klikata näihin ja päivän muihin esityksiin itsesi tästä: esitysmateriaalit.

Seminaarissa esiintyneessä keskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan kansallista yhteistyötä laskenta- ja tiedonantamiskäytäntöjen (tilastointi) yhtenäistämiseksi. Kauhukuvana, tosin tuskin todennäköisenä on, että indikaattorit alkavat ohjata tiedemaailmaa ja julkaisupolitiikkaa niin, että tutkimusyhteistyö vinoutuu paitsi eri tieteissä ja tieteiden kesken, myös yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisestikin.

 

Tomi Rosti ja Kirsi Salmi, tietoasiantuntijat, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Jaa tämä / Share this
Share

Altmetriikka – bibliometriikkaa verkkoympäristössä

Seminaari

Sateista seminaaripäivää värittivät monet esitykset. Paikkana Tieteiden talo Helsingissä.

Työntäyteistä syksyä virkisti marraskuun alussa järjestetty Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Tutkijapalvelut näkyviksi – tutkimusaineistot ja kirjaston rooli -seminaari, jossa kuulimme pohdintaa kirjaston roolista tutkijapalveluihin liittyen. Meidän kirjastostamme seminaarivierailuun osallistui kolme henkilöä, ja tietoasiantuntija Maarit Putouksen kirjoitus samasta seminaarista on luettavissa myös tästä blogista. Tuossa postauksessa käsitellään laajemmin päivän antia, mutta me päätimme keksittyä altmetriikkaan.

Mitä se sitten on? Kyseessä on bibliometriikan uusin tutkimussuuntaus, ja se on vaihtoehtoista bibliometriikkaa tai artikkelitason bibliometriikkaa. Verkkomaailmassa toki voidaan puhua pelkästä metriikastakin, mutta yhtä kaikki, kyseessä on kuitenkin asioiden mittaamiseen liittyvä käsite. Altmetriikan syntymiseen on vaikuttanut vanhahtavan tutkimuskulttuurin kritiikki: vertaisarviointia pidetään hitaana, viittauskäytännöt vaihtelevat tieteenaloittain ja bibliometriikan (eli varsinaisen viittausanalyysin) nähdään tutkailevan jo aikapäiviä sitten tapahtuneita asioita. Verkkoympäristössä askartelemaan tottuneet X- ja Y-sukupolvet haluavat tietää mitä tieteessä tapahtuu nyt ja mitkä ovat ajankohtaisia keskusteluaiheita. Tarkemmin tästä seminaaripäivässä pidetystä johtavien tietoasiantuntijoiden Maria Forsmanin ja Jukka Englundin esityksistä voi lukea Suomen yliopistokirjastojen neuvoston blogista.

Webnatiivi-sukupolvi hyödyntää uusia viestintävälineitä tehokkaasti, joten heidän mukanaan tieteellinen keskustelu siirtyy vaivattomasti myös verkkoon. Sosiaalisen median eri palvelut, kuten Twitter, Facebook ja LinkedIn tarjoavat keskustelulle puitteet. Lisäksi keskustelua käydään myös muualla avoimessa verkossa, esimerkkeinä tästä kustantajien kirja-arvostelumahdollisuudet, sanomalehtiartikkeleiden kommentointi, sekä blogi- ja wikikirjoitukset.

Tässä yhteydessä perinteiseksi mielletty bibliometriikka on suuntautunut lehtien vaikuttavuuden mittaamiseen, kun taas altmetriikka pyrkii vaikuttavuuden mittaamiseen yksittäisen julkaisun, eli lehtiartikkelin tai kirjan, tasolla. Altmetriikan avulla pyritään tieteen avoimuuteen ja tutkimustulosten tunnetuksi tekemiseen, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tämä tarjoaa väylän yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, ja samalla yliopistojen kolmas tehtävä toteutuu verkossa. Tähän pyrkimyksen saavuttamiseen yhden apuvälineen tarjoavat näkyvyyspalvelut. Yhden esimerkin altmetriikan hyödyntämisestä tarjoaa Terkon metriikkaprojekti lääketieteen alalla.

Altmetriikka on siis enemmän kuin tutkimuksen julkaisemista, sillä sen pyrkimyksenä on tuottaa lisäarvoa tutkimusjulkaisemiselle, sekä saada tutkimustyö laajemmin tunnetuksi. Olisiko tutkimuspalveluiden brändäys kirjaston näkökulmasta mahdollinen tie tuoda tutkimuspalveluita näkyväksi tiedeyhteisössä?

 

tietoasiantuntija Tomi Rosti ja tietopalveluneuvoja Taina Sahlman

Jaa tämä / Share this
Share