Varo saalistajia! | Beware of predators!

(Please, scroll down to read in English.)

SAALISTAJAT OVAT EPÄREHELLISIÄ RAHASTAJIA

Avoin julkaiseminen (open access) on hyödyllistä monestakin näkökulmasta katsottuna. Yksi tärkeimmistä eduista on maksuttomuus. Avoimet tieteelliset julkaisut ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ilman erillistä korvausta. Maksuttomuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ilmaisuus. Kustannustoiminnasta koituu aina kustannuksia julkaisumallista riippumatta.  Avoimen julkaisutoiminnan kustannukset katetaan tilausmaksujen asemesta kustantajille maksettavilla julkaisumaksuilla (APC, article processing charge). Näitä maksuja maksavat useimmiten kirjoittajat, heidän taustaorganisaationsa tai muut tutkimuksen rahoittajat. Epärehelliset toimijat – saalistajat – ovat huomanneet tässä markkinaraon. Saalistajia toimii ennen kaikkea lehtiartikkelien julkaisemisessa.

Saalistaja uskottelee olevansa asiallinen kustantaja tai lehti. “Lähetä meille käsikirjoituksesi ja maksa julkaisumaksu, julkaisemme artikkelisi nopeasti.” Tosiasiassa tavoitteena on vain huijata rahaa julkaisumaksujen varjolla. Tarjottua käsikirjoitusta ei välttämättä julkaista ollenkaan. Jos julkaiseminen toteutuu, voi vertaisarviointi olla puutteellinen tai sitä ei ole lainkaan tehty. Tällainen julkaisu on arvoton tieteellisessä mielessä, ja rahan menettäminen on harmillista. Saalistajakustantajien toiminta on selvää verkkorikollisuutta.

MISTÄ SAALISTAJAN TUNNISTAA

Saalistajakustantajat pyrkivät tekemään verkkosivuistaan uskottavan näköisiä. Usein sivuilla mainitaan suuri määrä lehtiä lähes kaikilta mahdollisilta aloilta. Saalistajalehtien nimet ovat tieteellisen oloisia matkien luotettavia ja tunnettuja julkaisuja.

Julkaisun ISSN-tunnus ei ole laadun tae, koska sen saa suhteellisen helposti lähes millaiselle lehdelle hyvänsä. Saalistajalehdet voivat myös ilmoittaa sivuillaan tekaistuja Impact factor -arvoja. Näin tarkistat onko lehdellä oikeasti IF.

Muita saalistajan tunnusmerkkejä ovat:

  •  Aggressiivinen mainostus sähköpostissa. Henkilöllä on esimerkiksi ollut esitys tieteellisessä konferenssissa, ja pian tämän jälkeen hän saa sähköpostiinsa saalistajakustantajalta pyynnön julkaista artikkeli heidän lehdessään.
  •  Luvataan julkaista artikkeli nopeasti. Koska toimitustyö ja vertaisarviointi vievät aikaa, ei julkaiseminen esimerkiksi viikon sisällä käsikirjoituksen lähetyksestä voi olla realistista.
  • Kirjoitusohjeet (Instructions for authors) ovat ylimalkaiset tai niitä ei ole lainkaan.
  • Julkaisumaksuista on vaikea saada tietoja etukäteen.
  • Matalat julkaisumaksut.
  • Kalastellaan sähköpostitse jäseniä lehden toimituskuntaan.
  • Hyväksytään toimituskuntaan ketä hyvänsä.
  • Luetellaan toimituskunnan jäseninä arvostettuja tutkijoita ilman heidän lupaansa.
  • Toimituskuntaa ei ole lainkaan tai se on tekaistu.
  • Artikkelien arviointiprosessia ei ole selvennetty.
  • Kustantajan yhteystiedot ovat epämääräisiä tai ne puuttuvat, on vain jokin sähköpostiosoite tai lomake.
  • Sähköposteihin vastataan pitkällä viiveellä.
  • Lehdellä on mielikuvituksellinen, kaikenkattava nimi (International Multidisciplinary Research Journal, Journal of Nature and Science).
  • Harrastelijamaiset kotisivut.
TYÖKALUJA TUNNISTAMISEN HELPOTTAMISEKSI

Yleisenä periaatteena on, että etsitään kustantajan ja/tai lehden tietoja luotettaviksi tunnetuista lähteistä. Jos mitään ei löydy, pitäisi hälytyskellojen soida.

Aluksi kannattaa tarkistaa, sisältyykö lehti Julkaisufoorumin tietokantaan. Lehdellä pitää olla vähintään tasoluokka 1. Luokka 0 sisältää Julkaisufoorumin oman ilmoituksen mukaan myös “epäilyttäviä open access -lehtiä.”

Julkaisufoorumin lisäksi katsotaan, löytyykö lehteä laadukkaiksi tiedetyistä kirjallisuusviitetietokannoista. Lehdet niihin valitaan tieteellisin kriteerein. Tällaisia tietokantoja ovat esimerkiksi monitieteiset Scopus ja Web of Science. Scopuksen lehtilistaan pääsee klikkaamalla tietokannan etusivun yläreunasta kohdasta Sources. Web of Sciencen lehdet löytyvät etusivun yläreunasta kohdasta Journal Citation Reports. Täältä voi myös tarkistaa lehden virallisen Impact factor -arvon, sikäli kuin se on saatavilla.

Edellä mainitut tietokannat eivät sisällä kaikkia mahdollisia open access -lehtiä. Tarvittaessa jatketaan tutkimusta DOAJ-tietokannassa. Se sisältää yli 12000 laadukasta, vertaisarvioitua avointa julkaisua. DOAJ on kustantajista riippumaton ja se saa kaiken rahoituksensa lahjoituksina.

Tietokannoista voi myös tarkistaa nimihaulla, mitä lehden päätoimittaja ja toimituskunnan jäsenet ovat mahdollisesti julkaisseet. Epäilykset heräävät silloin, kun mitään ei löydy, tai löytyy vain joitain toisarvoisia artikkeleita. Tekijöiden etsinnässä kannattaa kokeilla myös UEF-Finnan kansainvälisten artikkelien hakua.

On hyvä tarkistaa, kuuluuko kustantaja Open Access Scholarly Publishers Association -nimiseen järjestöön. Siihen liittyneet ovat käyneet läpi laadunarviointiprosessin ja sitoutuneet julkaisueettisiin sääntöihin.

Think. Check. Submit. = Mieti. Tarkista. Lähetä. -palvelu tarjoaa myös ohjeistusta luotettavan lehden valintaan.

On olemassa myös saalistajakonferensseja. Varo myös niitä.

Lue lisää: Kuinka välttää saalistajajulkaisuja? (Vastuullinen tiede)

KIRJASTO AUTTAA

Jos kustantajan tai lehden tarkistaminen tuntuu hankalalta tai jää epäilys, että kyseessä olisi saalistaja, kannattaa ottaa yhteyttä kirjastoon. Autamme mielellämme ongelman ratkaisemisessa. Yhteydenotto käy helpoimmin lähettämällä sähköpostia osoitteella tietopalvelu@uef.fi.

Kuva | Photo: Pixabay CC0

IN ENGLISH

PREDATORS ARE DISHONEST MONEY COLLECTORS

Open access publishing is advantageous from many standpoints. One of the most important advantages is free access of publications for everyone. Being free does not mean that there are no costs involved. The costs of open access publishing are covered by article processing charges (APC) instead of subscription fees. Usually authors or their organizations pay APCs. Dishonest actors – predators –  have found their niche here. Predators operate usually in journal article publishing business.

The predator misleads the author into believing that it is a trustworthy publisher or journal. “Send your manuscript to us and pay the APC, we publish your article rapidly.” In reality the predator only wants to defraud money under cover of the APC. The manuscript may not be published at all. If it is published, peer review may be imperfect or it is not performed at all. This kind of publication is worthless, and it is too bad to lose money. To tell the truth, predatory publishers are network criminals.

HOW TO IDENTIFY A PREDATOR

Predatory publishers’ websites appear believable. Often they list plenty of journals from many different disciplines. The names of predatory journals resemble the names of reliable and well-known journals.

The ISSN is not a guarantee of quality, because it can be obtained easily for almost any kind of publication. Predatory journals may also have fabricated Impact factors. This how you can check if a journal has an IF.

Other distinctive features of a predator:

  • Aggressive advertising in e-mail. For example, a person has had a presentation in a conference and very soon after this a predator requests an article manuscript.
  • Promise to publish the article rapidly. Editing and peer review take time to accomplish. It is not realistic to publish the article very soon, for example within a week from the submission.
  • Instructions for authors are cursory or missing.
  • It is difficult to find information about APCs.
  • APCs are very low.
  • Members for the editorial board are phished in e-mail.
  • Anybody is accepted as a member of the editorial board.
  • Distinguished scientists are listed as members of the editorial board without their permission.
  • There is no editorial board, or it is made-up.
  • Peer review process is not explained.
  • Contact information of the publisher is vague or missing, only an e-mail address is given.
  • There are delays in answering to e-mails.
  • Journal has an imaginary, all-embracing name (International Multidisciplinary Research Journal, Journal of Nature and Science).
  • Website seems unprofessional, amateurish.
IDENTIFYING TOOLS

The general principle is to find publisher and journal information from reliable sources. Alarm bells should ring if nothing is found.

To begin with, check whether the journal is included in the Finnish Publication Forum database. Publication Forum Level must be at least 1, because Level 0 includes questionable open access journals also.

In addition to Finnish Publication Forum, try to find the journal in reliable journal article databases such as Scopus, Web of Science. Their content meets scientific criteria. To find journals included in Scopus, click Sources on top of the search screen. Web of Science journals can be found by clicking Journal Citation Reports on top of the search screen. Official Impact factors, if available, are listed here also.

The databases mentioned above do not contain all possible open access journals. Thus, check DOAJ. This database contains over 12 000 reliable, peer reviewed open access journals. The DOAJ is independent of publishers and it is funded by donations.

It is also useful to find out by author search whether the journal editor and editorial board members have published anything. Doubts rise when nothing is found, or there are only a few peripheral articles. UEF-Finna’s Search on international e-resources is also worth trying in author search.

Check also if the publisher is a member of the Open Access Scholarly Publishers Association. This organization has quality control procedure and a code of ethical conduct.

Finally, Think. Check. Submit. offers guidance in choosing a reliable journal.

There are also predatory conferences. Beware of them as well.

Read also: How to avoid predatory publications? (Responsible Resarch)

LIBRARY HELPS

Please contact the library if you have difficulties in verifying the publisher or the journal. We are here to help you. The easiest way to contact us is to send e-mail to information.services@uef.fi.

Heikki Laitinen, tietoasiantuntija | information specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | information specialist & communications coordinator

Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Käännöksen oikoluku | English language checking: Urho Heinonen

 

 

Jaa tämä / Share this
Share

Millä meitä mitataan? | How are we measured?

(Please, scroll down to read in English.)

Yliopistomaailmassa törmää erilaisiin tutkimus- ja julkaisutoimintaa arvioiviin mittareihin, kuten impact factoriin, h-indeksiin, jufo-tasoihin sekä julkaisu- ja  viittausmääriin. Lue lisää tutkimuksen arvioinnista julkaisujen avulla. Mittareiden avulla saatavaa tietoa hyödynnetään esimerkiksi apurahahakemusten teossa, tehtävää tai tointa hakiessa, rekrytointia tehdessä ja tutkimustulosten julkaisukanavaa miettiessä. Mittareita tutkaillaan yhteistyökumppaneita etsiessä ja puhtaasti omasta mielenkiinnosta.

Mittareiden hakemiseen ja osittain myös laskemiseen on kehitetty erilaisia, suhteellisen yksinkertaisiakin, työkaluja ja palveluja, joten erilaisten tunnuslukujen saaminen ei sinällään välttämättä vaadi mitään erityistaitoja. Tutkimuksen ja julkaisutoiminnan arviointi on haastavaa, joten selkeän numeerisen luvun antavien mittareiden käyttäminen on houkuttelevaa. Tunnistammeko mittareiden käyttöön liittyvät rajoitukset ja osaammeko tulkita ja käyttää niitä vastuullisesti oikein?

Useimmat mittarit perustuvat siteerauksiin

Mittareista on hyötyä erityisesti sellaisilla tieteenaloilla, joilla tutkimustulokset julkaistaan artikkeleina kansainvälisissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä englannin kielellä. Tällaisia aloja ovat eksaktit tieteet (luonnontieteet) ja niihin perustuvat alat, kuten esimerkiksi biokemia, farmasia ja lääketiede. Toisin sanoen kyse on tieteenaloista, joiden julkaisut löytyvät metriikkaan erikoistuneista Scopus– ja Web of Science -tietokannoista.

Useimmat mittarit perustuvat siteerauksiin. Eksakteissa tieteissä viittauksiin perustuvien mittarien voidaan sanoa kuvaavan tutkimuksen vaikuttavuutta. Esimerkiksi h-indeksi suhteuttaa tutkijan julkaisumäärän ja siteerausmäärän toisiinsa. Mitä korkeampi h-indeksin arvo on, sitä enemmän tutkijalla on siteerattuja kärkijulkaisuja. Siteeraaminen on yksi osoitus siitä, että tutkimus tulee huomatuksi ja että sillä on merkitystä.

Mittarit ovat saman tieteenalan sisällä puolueettomia ja niiden laskentaperusteet läpinäkyviä. Numerot ovat faktaa eivätkä mielipiteitä. Esimerkiksi erilaisten akateemisten tehtävien täytöissä tällä on merkitystä. Valitsijat voivat saada mittarien avulla jokseenkin vertailukelpoisen kuvan hakijoiden tieteellisistä ansioista kansainvälisellä tasolla. Mittareiden aikasarjaa tutkimalla voidaan selvittää myös tutkijan urakehitystä: onko ura nousevassa vaiheessa,  jo vakiintunut, vaiko mahdollisesti laskusuunnassa.

mittareiden soveltuvuus vaihtelee tieteenaloittain

Humanistisia ja yhteiskuntatieteitä pidetään yleensä perinteisen metriikan välineillä tehtävään mittaukseen huonosti soveltuvina: näiden alojen lehdistä vain osa on Web of Sciencessa ja Scopuksessa, joiden ulkopuolelle jäävät myös monilla tieteenaloilla julkaisukanavina tärkeät monografiat. Tilanne ei toisaalta ole näin yksiselitteinen: artikkelijulkaisemisen yleistyessä perinteisillä kirja-aloilla mittaaminen käy eri tavalla mahdolliseksi, ja esimerkiksi Google Scholar ottaa huomioon myös kirjat ja niiden saamat viitteet. Lisäksi jotkin tieteenalat myös humanististen ja yhteiskuntatieteiden sisällä istuvat paremmin perinteisen metriikan välinein mitattaviksi. Vaikkapa psykologian ja neurolingvistiikan julkaisut ovat aivan eri tavalla mitattavissa kuin historia ja oikeustieteet. Tällöin korostuu jo aiemmin esiin tullut ohjenuora: eri tieteenaloja ei voi verrata keskenään.

altmetriikka

Tutkimusjulkaisujen näkyvyyden arvioinnissa käytetään myös vaihtoehtoiseksi metriikaksi ja artikkelitason metriikaksi nimitettyä altmetriikkaa, jonka ideana on selvittää, mitä tieteessä tapahtuu juuri nyt perinteisen metriikan analysoidessa jo tapahtunutta. Altmetriikan avulla voidaan seurata, miten paljon tiettyä julkaisua verkossa ladataan, jaetaan ja kommentoidaan.

Altmetriikkapalveluita on sekä maksuttomia, esim. Altmetric (osittain) ja Kudos, että maksullisia, esim. SciVal (käytössä UEFissa, myös perinteistä metriikkaa) ja PlumX. Monissa palveluissa, muun muassa UEF eRepossa, on käytössä Altmetric-palvelun huomiopisteiden (attention score) kuvake, niin sanottu donitsi. Klikkaamalla sitä on helppo nähdä, missä julkaisua on jaettu ja keskustellaanko siitä vaikkapa Twitterissä.

Altmetriikkaan kytkeytyy läheisesti tutkijoiden näkyvyys sosiaalisessa mediassa, esim. Twitter, ja verkkoyhteisöissä, esim. Academia.edu, LinkedIn, Mendeley ja ResearchGate. Lue lisää altmetriikasta ja tutkimuksen näkyvyydestä

miten tutkimuksen avoimuutta mitataan?

Tutkimustiedon avoin saatavuus ja tutkimuksen läpinäkyvyys ovat tieteellisen prosessin kulmakiviä. Jo tällä hetkellä useat rahoittajat, kuten Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelma ja Suomen Akatemia, edellyttävät avointa julkaisemista ja kannustavat tutkimusdatan avaamiseen, kun avaamiselle ei ole juridisia, eettisiä tai sopimusoikeudellisia esteitä. Tieteen avoimuuden tukeminen on keskeinen tavoite niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin tiedelinjauksissa, mutta työ avoimuuden mittareiden kehittämiseksi on vielä kesken. Tieteen vaikuttavuutta mittaavat metriikat perustuvat edelleen pitkälti vertaisarvioituihin kansainvälisiin julkaisuihin eivätkä tunnista avoimia menetelmiä. Avoimuuden kulttuurin muutosta tulee edistää kannusteilla ja tutkijoita palkita avoimuudesta. Tavoitteena on, että avoimuuden indikaattoreita hyödynnettäisiin aidosti mm. virantäytöissä ja tutkimusrahoituksen jakamisessa.

mittareiden vastuullinen käyttö

Miten tutkimus- ja julkaisutoimintaa kuvaavia mittareita sitten tulisi käyttää? Ensinnäkin, arvioinnin lähtökohtien tulee olla mahdollisimman tarkat. Tietokannasta haettuja viitetietoja verrataan tutkijan julkaisuluetteloon. Tietokannat eivät välttämättä sisällä kaikkia tietyn tutkijan, tutkimusryhmän tai tieteenalan julkaisuja. Yliopistossamme filosofisen tiedekunnan raportointivuoden 2017 vertaisarvioiduista julkaisuista vain vajaa 45 % löytyi Scopuksesta tai Web of Sciencestä. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa vastaava kattavuus oli 65 %. Terveystieteiden tiedekunnassa päästiin 90 %:iin ja luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 94 %:iin.

Koska mittareiden antama tieto on lähinnä määrällistä, tulee niitä käyttää asiantuntija-arvioinnin rinnalla.  Vastuullista käyttöä on myös se, että tarkastellaan useita mittareita samanaikaisesti. Tärkeää on muistaa, että mittareiden antamat numerotiedot ovat vertailukelpoisia vain saman tieteenalan sisällä, jos sielläkään. Lisäksi tulosten tulkintaan pitää liittää tutkijan uravaihe.  Arvioinnin kohteilla tulisi olla mahdollisuus testata ja todentaa tulokset, jolloin toimintaa voidaan pitää läpinäkyvänä molemmille osapuolille.

Vastuulliseen käyttöön kuuluu myös tieteen sisäinen vuoropuhelu siitä, mihin mittareita käytetään, mittaavatko ne oikeita asioita ja onko indikaattoreissa päivittämistarpeita.

Tutkimus- ja julkaisutoiminnan mittaaminen on ajankohtainen aihe, sillä myös valtakunnallisesti on aloitettu keskustelu siitä, olisiko Suomessa tarvetta yhteisille metriikan käytön pelisäännöille. Kansallisia linjauksia mittareiden käytöstä on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Tieteellisten seurain valtuuskunta on perustanut työryhmän valmistamaan tutkijan vastuullista arviointia koskevan suosituksen. Lisäksi samaa aihepiiriä on käsitelty  Tutkimushallinnon verkostossa julkaisumetriikan työryhmässä, jonka aloitusseminaarissa käytiin läpi DORA-julistusta, Leidenin tutkimusmetriikkamanifestia ja Julkaisufoorumin vastuullista hyödyntämistä. Juuri nyt keskeistä on lisätä eri toimijoiden, kuten tutkijoiden, opettajien, rahoittajien ja tutkimushallinnon, tietoisuutta mittareiden rajoituksista ja eduista. Ihmiset tekevät vastuullisen metriikan.

Lue lisää:
Metric Tide
Metrics Toolkit

Kuva | Photo: Pixabay (CC0)

in English

Universities use different indicators, like impact factor, h-index or number of publications, to measure research output. Read more about evaluating research via publications. The information produced using these indicators is used, for example, in research grant applications, in applying for an office and in recruiting. They are also explored when looking for research partners and purely out of interest. There are different tools and services that are mostly easy to use. It is tempting to use clear numerical indicators as the assessment of research and publications is demanding. Do we recognise the limitations of these indicators? Do we know how to use them responsibly?

most indicators are based on citations

Bibliometrics is useful especially in exact sciences (natural sciences) and related disciplines, such as biochemistry, pharmacy and medicine. Publishing in these disciplines is standardised to peer-reviewed journal articles in English language. All or most of the articles may be found in Scopus and Web of Science databases. Thus, the quantitative analysis of publishing is possible. Bibliometrics is based on citations. Citation practices in science are well established. Considering all this, bibliometrics can be said to offer justified means to analyse research impact in science. Bibliometrics is objective and transparent within a discipline. Numbers represent facts. There is a need for this kind of information, e.g. in fulfilling academic positions. The applicants’ academic merits can be comparatively evaluated on an international level by using metrics. Time series of metrics are useful in finding out whether a career ladder is ascending, established or descending.

disciplines cannot be compared using bibliometrics

Usually, humanities and social sciences are not considered suitable for traditional bibliometrics. Only part of the journals in these fields are indexed for Scopus or Web of Science and monographies are not indexed at all. However, the situation is not that unequivocal as publishing articles is becoming more common also in these disciplines and as Google Scholar, for instance, counts also book refererences. In addition, some areas, such as psychology and neurolinguistics, within these fields are more fit to be measured using bibliometrics. It is just important to remember not to use metrics to compare different disciplines.

altmetrics

Altmetrics is alternative or article level metrics. The idea is to find out what happens in science right now, while traditional bibliometrics looks at what has happened. There are free tools, like Altmetric (partly free) and Kudos, and chargeable tools, like SciVal (in use at UEF, also traditional metrics) and PlumX. In many services, like in UEF eRepo, you can see the so-called attention score donut of Altmetric. By clicking it, you can find out where a publication has been shared and if it is discussed, for example, in Twitter. Researchers’ visibility in Twitter and in other social media and networking tools and services, like Adademia.edu, LinkedIn, Mendeley and ResearchGate, is closely connected to altmetrics.

how to measure openness?

The open access and the transparency of research are the keystones of the scientific process. Already several funders, such as the Horizon 2020 – EU Research and Innovation programme and the Academy of Finland, require open publishing and encourage the sharing of research data when there are no legal, ethical or contractual barriers. Supporting open science is the main goal both nationally and internationally, but the work to develop the indicators of openness is still ongoing. Impact indicators are still largely based on peer-reviewed international publications and do not recognise open methods. The change in the culture of openness should be promoted by incentives and researchers should be rewarded for openness. The goal is to genuinely utilise the indicators of openness, e.g. when employing staff and sharing research funding.

responsible metrics

How should the indicators be used? Firstly, the bases have to be exact. References from databases are compared with researcher’s publication list. Databases do not necessarily cover all publications by a researcher, a research group or a discipline. At UEF, 45% of the peer-reviewed publications of the Philosophical Faculty could be retrieved from Scopus or Web of Science, while the figure was 65% for the Faculty of Social Sciences and Business Studies, 90% for the Faculty of Health Sciences, and 94% for the Faculty of Science and Forestry.

Indicators provide mostly quantitative information and that must be used together with expert evaluation. It is also responsible to use several indicators, not only one. And to always take into account that the figures are comparable only within a discipline, at most. In the interpretation of  the results, the career phase of the researcher must always be taken into account. Evaluation should also be transparent. Scientists themselves are also responsible to discuss the use of these indicators.

National discussion about the need for common rules of using indicators and metrics has started. The Federation of Finnish Learned Societies (TSV) has established a working group to create guidelines of responsible researcher evaluation. The same topic has been processed in the publishing metrics working group of the Network for Research Services and Administration (TUHA). The DORA Declaration, the Leiden Manifesto and the responsible use of  the Publication Forum have been studied with care. Right now, it is important to increase the knowledge about the limitations and benefits of indicators among all parties. People make responsible metrics.

Further reading:
Metric Tide
Metrics Toolkit

Kaisa Hartikainen, Jussi Hyvärinen, Heikki Laitinen, Virpi Lindi, Mari Niemi, Tuulevi Ovaska, Maarit Putous & Tomi Rosti, tietoasiantuntijoita | information specialists
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services
Jarmo Saarti, kirjastonjohtaja | library director

Käännöksen oikoluku | English language checking: Suvi Tolvanen

Jaa tämä / Share this
Share

Tieto, tiede ja tutkimusjulkaisut | Knowledge, science and publications

(Please, scroll down to read in English.)

Kirjaston avoimen tieteen eteen tekemä työ on yhtä iäkästä kuin kirjastojen olemassaolo. Kirjastojen ydintehtävänä on aina ollut jakaa ja järjestellä tietoa niin, että sen uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen on ollut mahdollisimman helppoa. Mikään tässä lähtöajatuksessa ei ole uutta. Kenttä ympärillä on vain mutkistunut ja edelleen muuttuva.

Nykyajan sähköinen ja samalla mahdollisimman avoin saavutettavuus on ensisijaisen tärkeää eritoten tilanteessa, jossa kehittyvätkin maat rakentavat kiihtyvällä tahdilla infrastruktuuriympäristöjään, mutta monessa tapauksessa huomattavasti rajallisemmin resurssein kuin mihin me kehittyneissä maissa olemme tottuneet. Kustantajien jatkuvasti nousevat tilausmaksut eivät helpota kehittyvien maiden aineistonhankintaa. Rahalla ostettava avoimuus tätä näkökulmaa ajatellen ei ole enää eettisesti kestävä ratkaisu.

Kirjaston perustehtävänä on auttaa ja tukea tutkimustyötä, jolla toivottavasti voidaan muuttaa asenteita, murtaa ennakkoluuloja, sekä muokata maailmasta nykyistä parempaa paikkaa. Tieteellisten kirjastojen vastuu avoimen tieteen palvelujen tarjoajana on kehittynyt viime vuosina merkittävästi, esimerkkinä tästä on rinnakkaistallennuspalveluiden vakiintuminen useissa suomalaisissa korkeakouluissa.

Kuva: Antti Laurila

Itä-Suomen yliopiston kirjasto avustaa tieteentekijöitä sekä muita tiedeyhteisön parissa toimivia tahoja. Heti opintojensa alussa uusi opiskelija saa kirjastosta opastusta aineiston löytämiseen. Pikkuhiljaa hän lähtee järkeistämään pala palalta oman tieteenalansa konventioita. Hän kenties kyseenalaistaa tiedonhaun kurssilla entisiä tiedonhaun ja -hallinnan taitojaan samalla, kun hän muodostaa omaa ensimmäistä isompaa tutkielmaansa. Hän oppii kahlaamaan tietokantojen viidakossa ja hyödyntämään myös kansainvälisiä artikkeleita oman tutkielmansa pohjaksi. Kirjasto muistuttaa opiskelijaa opinnäytetyövaiheessa avaamaan lopputyönsä suuren yleisön saataville, ja avoimuudesta kiinnostuneille jatko-opiskelijoille on tarjolla luotettavaa ohjausta muun muassa aineistonhallintasuunnitelman tekoon sekä syvempää tiedonhaun ohjausta.

Jatko-opinnot huipentuvat useimmiten väitöskirjan laatimiseen ja väitöstilaisuuteen. Yliopistolla on tällä hetkellä neljä pääjulkaisusarjaa, joissa väitöskirjat julkaistaan tiedekunnittain. Kirjaston tuki ei tässä kohtaa ole vain teknistä teoksen verkkoon saattamista, vaan usein kirjaston asiantuntijat selvittävät julkaisusopimusten koukeroita ja kustantajien tahtotiloja tiedon levitykseen yhdessä julkaisusarjojen toimittajien kanssa. Samalla kaavalla tiedot tarkistetaan, kun tutkimusartikkeleita rinnakkaistallennetaan kohta kolmevuotissyntymäpäiviään viettävään UEF eRepository -julkaisuarkistoon.

Julkaisun valmistumisen myötä sen tiedot on myös kerättävä, tallennettava ja raportoitava opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tämä toteutetaan kirjaston palveluna yliopistossamme, vaikka tekijä itse julkaisutietojen oikeellisuudesta vastaakin. UEF asiointipalvelun palvelulomake on avattu tutkijoille jo vuonna 2015, ja järjestelmä- sekä sisällöllistä neuvontaa on saatavilla myös palvelusähköpostiosoitteen kautta. Kirjasto tarkistaa jokaisen julkaisun tiedot ennen kevään lopullista yliopiston rahoitukseen vaikuttavaa tietojen lähetystä OKM:lle.

Kaikki tämä taustatoiminta tähtää tiedon avoimeen saatavuuteen, ja vaikka toisinaan avoimuuteen kannustaminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, silti jokainen ponnistus kannattaa. Peliä valemediaa tai höttösisältöjä vastaan ei ole vielä menetetty. Avoin toimintakulttuuri ja avoin tiede eivät ole mitään yleviä sanapareja, vaan sisältävät ajatuksen aktiivisesta toimimisesta myös arkipäivän tasolla sen eteen, millä todella on merkitystä.

Katso myös: Open UEF

Knowledge, science and publications

The concept of open science is not new, neither is the fact that libraries have always had an important role in making scientific publications available for those who need them. What has changed though, is the surrounding world, tools and the whole scientific “eco-system” and the expectations of what open science actually mean. Modern tools like the internet, gives us the possibility to disseminate scientific publications all over the world. With this possibility comes the responsibility to act, to provide information for those who need it – like we always have.

University libraries in Finland are nowadays responsible for various aspects of supporting open science. Self-archiving is an example of a service, which has grown from the margins to a common and a permanent library service within the recent years.

Kuva: Taina Sahlman

The University of Eastern Finland Library has a lot to offer to researchers and students. Courses in information skills to get everyone started, vast collections to support researching and studying, and finally something to help everyone with the final step of their current scientific journey: publishing. Whether it is a masters’ thesis, a doctoral dissertation or a scientific article, we have the services that can help you find the most open route for your publication. Sometimes interpreting the publishing agreements is required, even then we are here to help.

When the publication is ready, the research publication data is collected in the SoleCRIS- system as librarys’ service. It is the authors responsibility to provide correct metadata of the publication, but library does the final validation. Informing the library about the publications can be done with a service form found at UEF e-services. Self-archiving can be requested with the same form. The service has been up for more than two years already.

All this work done at the backstage serves the cause of openness. The battle against fake news and ignorance isn’t over yet – every action towards more open publications and more open world is needed. Librarys task is to be there and to serve this cause. Open science isn’t just an empty phrase — it is in the meaningful actions which a library does every day.

See also: Open UEF

 

Antti Laurila, tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja | information services advisor
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

 

Jaa tämä / Share this
Share

Kustantajat haluavat avoimuutta | Publishers want transparency

Please, scroll down to read a summary in English

10th Conference on Open Access Scholarly Publishing (COASP)

Avoin tiede ja tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus ravistelevat tiedekustantamisen vakiintunutta tilaa. Aiheesta on esitetty lukuisia julkilausumia, tiekarttoja ja tavoitteita. Näitä ovat esittäneet Euroopan komissio, kirjastot, tiederahoittajat, yliopistoverkostot ja itse kustantajatkin. Kehityksen lopputuloksena ei ole selkeä paradigman muutos, vaan sekava monihybridinen tila, jossa vanhat käytännöt säilyvät, vaikka uudet julkaisumuodot saavatkin elintilaa.
Open Access Scholarly Publishers -yhdistys (OASPA) on perustettu 2008 edustamaan avointen (OA) kustantajien etuja maailmanlaajuisesti kaikilla tieteellisillä ja teknisillä aloilla. OASPA järjestää vuosittain konferenssin, joka kokoaa yhteen päätöksentekijöitä, rahoittajia, kirjaston asiantuntijoita ja avointen julkaisuyhteisöjen avainhenkilöitä. Tapahtuma tarjoaa foorumin verkostoitumiselle, ideoiden vaihdolle ja tiedon jakamiselle, ja esittelee alan parhaita käytäntöjä ja innovaatioita.

Kuluvana syksynä (17.-19.9.) Wienin yliopistolla järjestettiin OASPAn juhlaseminaari toiminnan täytettyä 10 vuotta. Mukana olivat lähes kaikki merkittävät kansainväliset OA-kustantajat. Seminaarissa keskusteltiin avoimen julkaisemisen historiasta ja toiminnan edistymisestä. Käsittelyssä oli aiheita myös monografioiden avoimeksi saattamisesta, rahoituksen kehittämisestä sekä kirjastojen ja kustantajien yhteistyöstä. Myös uudet kannanotot kuten tiederahoittajien Plan S herättivät keskusteluja.

Avoin julkaiseminen on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta muutosvauhti on edelleenkin hidasta. Halukkuutta kyllä löytyy, mutta kokonaiskuva puuttuu. Osapuolet syyttävät helposti toisiaan: rahoittajat tutkijoita, kirjastot kustantajia ja kustantajat kirjastoja ja tutkijakuntaa jämähtäneistä asenteista. Tosiasia on, että kaupallinen kustannustoiminta ei enää hyödytä itse tutkimusta tieteellisten seurojen kautta kuten joskus ennen. Kustannustoiminta on keskittynyttä, ja suuret toimijat taklaavat pienemmät paikalliset toimijat pois pelistä. Kaupalliset kustantajat ovat pysyvästi mukana tieteellisessä julkaisutoiminnassa, vaikka ei-kaupalliset instituutiot ja yliopistot sinänsä ovatkin merkittäviä OA-kustantajia.

Kustantajat ovat itsekin alan kehityksestä huolissaan. Impact factoreiden ja muiden julkaisuluokitusten käyttö tieteellisen laadun arvioinnissa estää tehokkaasti uusien lehtien nousun korkeammalle arvostuksen tasolle. Myös hybridilehtiä pidetään ongelmallisina: pienemmät kustantajat suhtautuvatkin varauksellisen positiivisesti tiederahoittajien Plan S -suunnitelmaan, jossa hybridilehdissä julkaisemista ei pidettäisi enää hyväksyttävänä avoimen saatavuuden muotona.

Pelikenttää sotkevat myös muutokset julkaisukentän käytänteissä. Kyse ei ole pelkästään uusista liiketoimintamalleista tai ansaintalogiikasta. Preprinttien julkaiseminen jo käsikirjoituksina, avoin vertaisarviointi sekä kustannustoiminnan kustannusten, käyttötilastojen ja julkaisudatan avoimeksi saattaminen tukevat välillisesti julkaisujen täyttä avointa saatavuutta. Digitaalinen viestintä on muuttanut täysin tiedejulkaisemisen ja oppineiden kommunikaation. Onkin hyvä kysymys, halutaanko tiedejulkaisemisen olevan tiedottamista vaiko viestintää?

Vertaisarvioinnin laatu on viime kädessä kriittinen tekijä, kun halutaan erottaa toisistaan tiukasti tieteelliset julkaisut ja hölynpöly. Vertaisarvioinnin standardisointi, avoimeksi ja julkiseksi tekeminen tukevat laajasti tieteen vaikuttavuuden kehittämistä ja brändäystä. Lukijalle pitää kertoa mitä kaikkea onkaan tehty etukäteen, jotta hän voi avata ja lukea tieteellisen artikkelin tai kirjan.

Ongelmia riittää, ja niiden ratkaisukeinoksi tarjotaan helposti uusia toiminta-alustoja, mittareita, julkilausumia ja kannanottoja. Todellisuudessa avoin saatavuus toteutuu vain rahoittajien, tutkijoiden, tutkimusinstituutioiden ja kustantajien yhteistyöllä, ei omia kantoja kiristämällä. Lisäksi avoimuus ja yhteistyö tukevat yhteiskunnallisestikin yhä tärkeämmäksi nousevaa jakamistaloutta ja vaikuttavuutta.

Kuva: Kirjastolainen väistää kevyesti saalistaja-kustantajan tarjouksen | Librarian avoids predator publisher’s temptation easily

Konferenssin vastaanotto pidettiin Wienin Luonnontieteellisessä museossa, jossa pääsimme katselemaan fossiileita ja dinosauruksia. Loppupuheenvuorossaan Mark Patterson (eLife) kiteyttikin: toivottavasti Plan S on kuin asteroidi joka tuhoaa dinosaurukset: maksumuurit, hybridijulkaisut ja epämääräiset lehtien paremmuusjärjestykset.

The 10th anniversary of our annual conference, the Conference on Open Access Scholarly Publishing (OASPA), took place in September 17th-19th, 2018, at the University of Vienna, Austria.

In its 10th anniversary year, COASP is a major annual scholarly publishing conference that brings the open access community together to discuss new developments and innovations in scholarly publishing, and unite in our shared goal to enable research around the world to be openly accessible. In this important celebratory year for COASP, we discussed the history of the movement and the great progress in open access publishing that has been made since COASP held its first conference in 2008, and reflect on where open access publishing is heading today.
Panel topics this year were: F.A.I.R. Research Outputs; Open Access Monographs; Transformative Agreements; and New Models in Open Access Publishing. Broad ranges of interdisciplinary global perspectives on other panels and in keynotes were hosted, and a large number of networking opportunities for further discussion and collaboration between attendees offered. Delegates from a wide range of backgrounds at all stages of their careers who are working in publishing, librarianship, government, higher education, funding agencies, non-profits, and other affiliated industries were participated.

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | head of services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services

Jaa tämä / Share this
Share

Kirjoittajamaksuedut UEF-tutkijalle – tarjolla rahanarvoisia etuja | Article Processing Charge (APC) benefits for UEF researchers – benefits of monetary value available

(Please, scroll down to read in English.)

Oletko harkinnut tutkimusartikkelisi julkaisemista avoimena? Todennäköisesti se lisäisi artikkelisi saamia viittauksia ja tutkimuksesi tunnettavuutta tiedemaailmassa. Vaihtoehtoja avoimeen julkaisemiseen sinulla on useita:

  • julkaise artikkelisi kultaisen tien kautta (artikkeli OA-lehteen, jonka kaikki artikkelit ovat luettavissa vapaasti ilman tilausmaksuja),
  • vihreän tien kautta (artikkelin tallentaminen lehdessä ilmestymisen jälkeen avoimeen julkaisuarkistoon; ns. rinnakkaistallentaminen) tai
  • hybridilehdessä (tilausmaksullinen lehti, jonka yksittäiset artikkelit ovat lukijalle avoimia).

Artikkelin julkaiseminen avoimena sekä OA- että hybridilehdessä edellyttää kirjoittajamaksun (APC-maksu) maksamista lehden kustantajalle. Rinnakkaistallentaminen julkaisuarkistoon merkitsee yleensä viivettä artikkelin saamisessa avoimeksi, mutta kuluja siitä ei sinulle synny. Se on hyvä tehdä joka tapauksessa, vaikka julkaisisitkin artikkelisi OA- tai hybridilehdessä. Tämä tapahtuu kätevästi samalla lomakkeella, jolla ilmoitat julkaisusi kirjastolle SoleCrisiin tallennettavaksi.

Jos päädyt julkaisemaan artikkelisi avoimena ilman aikaviivettä joko OA-tai hybridilehdessä, sinun kannattaa tarkistaa, kuuluuko valitsemasi lehti kirjoittajamaksuedun piiriin. Kirjoittajamaksuetu tarkoittaa useimmiten joko alennusta kirjoittajamaksuun tai mahdollisuutta julkaista artikkeli avoimena kokonaan ilman kirjoittajamaksua.  Etu sisältyy joihinkin suomalaiselle tiedeyhteisölle e-aineistosopimuksia neuvottelevan FinELib-konsortion kautta solmittuihin lisenssisopimuksiin. Samalla kun FinELib neuvottelee ja sopii kustantajan kanssa e-lehtipaketin tilaushinnasta, sopii se myös kirjoittajamaksueduista konsortioon osallistuvien organisaatioiden tutkijoille. Kirjoittajamaksuedun sisältäviä sopimuksia on solmittu jo muutamien kustantajien kanssa, ja niiden määrä on kasvussa.

Kustantajasta riippuen edun piirissä voi olla hybridilehtiä ja/tai OA-lehtiä. Kirjoittajamaksuedut ovat kullakin kustantajalla mukana vain etukäteen määritellyissä lehtinimekkeissä, ja etujen suuruus ja laskentatapa vaihtelee. Myös kustantajien prosessit kirjoittajamaksuetujen saamiseksi vaihtelevat. Käytäntöjen monenkirjavuus johtuu siitä, että etujen sisällyttäminen lisenssisopimuksiin on vielä verraten uusi toimintatapa.

Kirjoittajamaksuetuun ovat oikeutettuja artikkelien vastuukirjoittajat (corresponding authors). Alennetustakin kirjoittajamaksusta vastaa tutkija tai tutkimusryhmä; ei kirjasto tai yliopisto. Itä-Suomen yliopisto on tällä hetkellä mukana Elsevierin ja Sagen kanssa solmituissa kirjoittajamaksuedun sisältävissä lisenssisopimuksissa, ja kirjoittajamaksuetu on jo nyt tarjolla noin 2400 lehteen. Sopimuksia kustantajien kanssa syntynee kevään aikana lisää, jolloin lehtienkin määrä kasvaa. Seuraa siis ainakin Yammerin openUEF-ryhmää, jossa avoimen julkaisemisen ajankohtaisasioista tiedotetaan! Tarkat ohjeet kirjoittajamaksuetujen saamiseksi löytyvät puolestaan yliopiston Open UEF -sivuilta avoimen julkaisemisen osiosta.

Ja jos jotain aiheeseen liittyvää kysyttävää pulpahti mieleesi, älä epäröi ottaa yhteyttä!

Have you considered OA publishing your research article? It would more than likely increase the number of times your article is cited and make your research more renowned in the academic world. You have several open publishing options:

  • you can publish your article choosing the path of gold OA (publishing the article in an OA journal where all the articles are accessible and free of charge to all readers),
  • green OA (storing, i.e. self-archiving the article to an open publication archive or repository after it has been published in a journal) or
  • hybrid publishing (publishing in a subscription-based journal where individual articles are open to all readers).

Open publishing an article in both OA and hybrid journal means that an article processing charge (APC) has to be paid to the publisher of the journal. Self-archiving to a publication archive or repository usually means that there is a delay in getting the article open, i.e. an embargo period but it will not incur costs. It is a good idea to self-archive an article even when it is published in an OA or hybrid journal. You can do it conveniently with the same form you use to send information on a publication to be stored into the SoleCRIS by the library.

If you decide to publish your article open without an embargo period either in an OA or hybrid journal, please remember to check if the journal in question is among the journals that have APC benefits for the UEF researchers. In most cases, the benefit means either a discount on the APC or a possibility to publish the article open without an APC. The benefit is included in some of the e-resource license agreements negotiated by the FinELib consortium for Finnish scientific communities. While negotiating and making contracts with publishers on the subscription rates of e-journal packages, the FinELib also agrees on the APC benefits for the researchers of the consortium’s member organisations. License agreements including the APC benefits have already been signed with some of the publishers and the number of such agreements is increasing.

Depending on the publisher, the journals with the benefit are hybrid and/or OA journals. Each publisher has predefined the journals that contain the APC benefit. The extent of the benefits and how they are calculated varies. In addition, the process of applying for the APC benefit varies with different publishers. The reason for the eclectic practices is that including APC benefits in the license agreements is still a relatively new policy.

The corresponding authors of an article are entitled for the APC benefit. The discounted APC fees, too, are paid by the researcher or research group, not by the library or university. At the moment, the University of Eastern Finland has APC benefits included in the licensing agreements with Elsevier and Sage, which means that the APC benefit is already available in about 2400 journals. It is expected that more agreements including APC benefits will be signed with publishers during the spring. That, of course, means that the number of journals with APC benefits will increase as well. Therefore, please remember to follow at least the openUEF group in Yammer where you can read the latest news in open publishing. Detailed instructions on how to get the APC benefits can be found from the Open publishing section in the university’s Open UEF pages.

If there is anything you would like to ask on the topic, please do not hesitate to contact me!

Kaarina Meriläinen, tietoasiantuntija | Information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services
e-mail: kaarina.merilainen[at]uef.fi

Käännös | Translation: Suvi Tolvanen

Kuva | Photo: JeongGuHyeok, Pixabay

Jaa tämä / Share this
Share