Kirkis-Heikki

(Lopussa tietoa kirjanäyttelystä. Please, scroll down to read about book exhibition.)

Edesmennyt rehtori Heikki Kirkinen jätti jälkeensä melkoisen perinnön. Rahana tai innovaatioina tuota perintöä ei voi mitata, eivätkä Heikin teot Suomen kansainvälistä kilpailukykyäkään edistäneet. Hepan tai Keppi-Hepan, kuten historianopiskelijat häntä tuttavallisesti ja keskenään kutsuivat, ansiot olivat näitä nykykriteereitä paljon suuremmat. Yleisen historian professori Heikki Kirkinen oli tutkija ja opettaja, joka toi Karjalan maailmanhistoriaan ja nosti Karjalan kulttuuriperinnön arvostusta aina Ranskaa myöten. Joensuun korkeakoulun rehtori Heikki Kirkinen puolusti ja ajoi oman korkeakoulunsa etua viimeiseen saakka. Hänen kerrotaan kopistelleen keppiään opetusministeriön käytävillä ja päättäjien huoneissa siihen malliin, että kulloinkin tarvittavat rahat korkeakoulun ja sittemmin yliopiston tarpeisiin saatiin. Poliitikko Heikki Kirkinen puhui ja kirjoitti, esitelmöi ja paasasi Itä-Suomen ja Suomen kehitysalueiden asiaa ‒ ja mies osasi asettaa sanansa. Laulu kotimaisesta kolonialismista on edelleen sykähdyttävää luettavaa. Kirkinen oli avarakatseinen uudistaja, jolla oli korvaa kuunnella.

Heikki oli itse kotoisin vaatimattomista oloista, ja hän tunsi, mikä merkitys koulutuksella ja sivistyksellä oli. Kirkinen oli Kuusjärveltä, nykyisestä Outokummusta ja ”niitä köyhempiä Kirkisiä”. Vanhojen sivistyssukujen ulkopuolelta tulleena hän näki yli yliopistollisten hierarkioiden ja vanhojen, ns. tsaarinaikaisten käytäntöjen läpi. Kirkisen vahvasta ja uudistavasta ajattelusta kertoo, että hän ei halunnut miekkoja yliopiston promootioon. Kirkisen mukaan ne edustivat yliopistosivistyksen porvarillista puolta ja olivat joutavaa patsastelua. Miekat olivat sodan ja vallan miekkoja, eivät hengen aseita. Heikki Kirkinen oli hengen mies – ja rauhan. Kirkinen ei ollut varsinainen poliitikko, mutta keskustapuolue piti Kirkistä omana miehenään, tosin puolueen oikeistosiipi arvioi hänet radikaaliksi ja yritti saada miestä kuriin. Kirkinen oli edelläkävijä, jonka Ranskasta saamat vaikutteet olivat konservatiiveille turhan punaisia. Kirkinen ymmärsi kuitenkin olla suututtamatta opetusministeriötä ja tuolloisia keskustalaisia ministereitä liian voimakkailla näkemyksillä. Tässä hän onnistui, ja 1970-luvulla Joensuun korkeakoulu tarkoitti sama kuin Heikki Kirkinen. Korkeakoulu sai hahmonsa Kirkisenä. Kirkinen oli monella tapaa Pohjois-Karjalan Kekkonen. Kekkosen tapaan Kirkinen oli länsimielinen, mutta kumarsi ja piti hyviä suhteita yllä Neuvostoliittoon. Kirkinen saattoi luottaa myös paikallisten sanomalehtien tukeen.

Kirkinen viihtyi seurassa. Hän oli armoitettu seuramies. Opiskelijapolvi toisensa jälkeen sai kuulla Pariisin opiskelijamellakoista ja siitä, kuinka professoreita ja hallintoherroja ripustettiin naulakoihin. Kirkinen itse nautti kapinallisten opiskelijoiden suosiosta. Karonkkapuheissaan saattoi Heikki kertoa tarinaa ranskalaismiehestä simpukan syönnissä ja todenneen sen maun muistuttavan jostain, mutta mistä. Kirkinen oli laulu- ja kalamies. Kirkinen oli opiskellut musiikkia, mutta sävellyksiä enemmän hänet muistetaan sanoituksistaan. Lasten Karjala (1988) lauletaan joka kevät Joensuun laulurinteen kesän avauksessa. Muita Pentti Paalasen säveltämiä ja Heikki Kirkisen sanoittamia lauluja ovat esimerkiksi Kolilla, Koli-valssi ja Putosiko eno veneestä. Kirkinen saattoi runoilla myös tilapäisrunoja ja juhlarunoja kuten S. A. Tervon syntymäpäiväjuhlaan.

Moni 1970-luvulla lukiota käynyt nuori törmäsi nimeen Kirkinen historian tunnilla.  Vierros-Kirkinen-Häkli, Maailma ennen ja nyt, yleisen historian oppikirja lukioluokkia varten vuodelta 1967 on oppikirjaklassikko, josta otettiin kymmenen painosta. Luennoijana Kirkinen oli rauhallinen.  Historian filosofin luennoilta monen opiskelijan mieleen jäi Heikin esittelemä ”hyttysen paska valtameressä”-teoria. Kirkinen saattoi heijastella episkoopilla luentosalin valkokankaalle Karjalan talon kuvia koko parituntisen. Piirtoheitintä hän ei käyttänyt. Herrasmies hän oli ja huomaavainen, eikä tehnyt itsestään suurta, mutta kynä oli herkässä ja sanomisen pakko.

Ismo Björn, erikoistutkija, Kirkisen oppilas ja tutkimusapulainen 1980-luvun puolivälissä
Karjalan tutkimuslaitos


Heikki Kirkinen (22.9.1927–9.1.2018)

– Joensuun korkeakoulun rehtori 1971–1981
– Sorbonnen yliopiston suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin vieraileva professori 1966–1970
– Joensuun korkeakoulun, myöhemmin Joensuun yliopiston yleisen historian professori 1970–1990

Joensuun kampuskirjastossa kirjanäyttely Heikki Kirkisen tuotannosta 31.1.–14.2.2018.
Kirjasto omistaa Kirkisen kokoelman, joka sisältää Heikki Kirkisen lahjoittamia julkaisuja.


Heikki Kirkinen (22.9.1927–9.1.2018)

– Rector, University of Joensuu 1971–1981
– Visiting professor in the Finnish language, literature and culture, Sorbonne, Paris 1966–1970
– Professor of history, University of Joensuu 1970–1990

Book exhibition on Heikki Kirkinen’s publications at Joensuu Campus Library, 31.1.–14.2.2018.
The library has a collection of books donated by Heikki Kirkinen.

Marja Aho, tietoasiantuntija | Information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Mikko Meriläinen, tietoasiantuntija | Information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services

Jaa tämä / Share this
Share