Noin viikko sitten vietettiin kansallista etätyöpäivää, josta motivoituneena kaksi kirjaston työntekijää kirjoitti kuvauksen etätyöpäivänsä kulusta ja pohdiskeli etätyön luonnetta.
Antti Laurila, tietojärjestelmäasiantuntija
Kirjoitan tätä kotoa käsin, ensi kertaa ikinä etäpäivällä näet. Näin päivän ollessa puolessa välissä toivon jo, ettei kerta ei jää viimeiseksi.
Päivän työtehtävät on tarkkaan rajattu eikä lipsumiseen ole teknisistä rajoituksista johtuen juurikaan mahdollisuuksia. Päivään mahtuu toimintasuunnitelman kirjoittamista, web-seminaarin seuraamista, kokoukseen tehtävän esityksen valmistelua.
Suurimpana etuna tässä työskentelytavassa tuntuu olevan näihin nimettyihin tehtäviin keskittyminen, kaikkea kun ei voi tehdä niin se on siirrettävä tehtäväksi seuraavalle toimistopäivälle. Tässä tyylissä työskennellä on kyllä jotain zen-tunnelmaa havaittavissa. Ainakin näin alkuun henkilökohtainen läppärini tuntuu olevan pyhitetty työnteon näkökulmasta vain ja ainoastaan tiettyjen tehtävien hoitamiseen, toivottavasti saan linjan pidettyä.
Toinen itseäni miellyttävä piirre on selvästikin ollut työajan joustava käyttö, työpäivä alkoi jo ennen kuutta aamulla tutun pirttipöydän ääreltä elävän tulen rapistessa vieressä. Päivästä vapautuu lisäksi omaa aikaa melkein tunti ylimääräistä kun työmatkat jäävät pois. Alkaa hivenen kummastuttamaan, löytyykö tästä työtavasta lainkaan huonoja puolia, jopa jälkikasvu suhtautuu asiaan ymmärtävästi. No okei, tämän verkkoseminaarin seuraaminen on 3g-yhteyden varassa hivenen nykivää, mutta valinta asua peltojen keskellä on tehty jo kauan aikaa sitten ja sen kanssa on vaan elettävä.
Tuntuuko tämä siltä kun olisin toimistolla? Onhan minulla yhtälailla puhelin vieressä, sähköpostit piippaa ja pikaviesti-sovellus Lync mahdollistaa jopa kokouksiin osallistumisen kotoa käsin – käytössä on siis kaikki samat kommunikointivälineet kun toimistollakin (lukuun ottamatta sitä ovelta huikkaamista). Ei onneksi tunnu, muuten päivän juju jäisi ohkaiseksi. Ainakin omiin tehtäviini sopivat erittäin hyvin luovat tauot, kyllä – työskentelen nimekkeellä tietojärjestelmäasiantuntija ja koen suurilta osin tekeväni luovaa työtä. Toimistolla luovat tauot näyttäytyvät varmaankin lorvimiselta, etäpäivänä olen osallistuva isä. Kyllähän sitä aina voi pikkasen pikkuautoilla päristää vaikka päässä pyöriikin enemmän Sharepointin content typet sekä niiden räätälöinti hyvän workflown sekä tätä kautta paremman kirjaston palvelun aikaansaanti.
Päivä sujui erinomaisesti, uskon että työnantajakin on tyytyväinen kun työtehtävät tulivat hoidetuksi ja varmaan työssä jaksaminen ja työhyvinvointi näkökulma asiaan on löydettävissä. Ensimmäinen päivä pulkassa ja seuraavaa suunnittelemaan.
Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja
Työpäivä alkoi vähän ennen kahdeksaa, ja ensimmäisenä oli vuorossa sähköpostien läpikäynti, kuten normaalistikin usein työpisteessäni teen. Kohtasin aamulla jonkin verran tietoteknisiä ongelmia, ja hitaaseen läppäriini (päivittämättä liian kauan) hermostuttuani otin käyttööni toisen koneen edellisen avuksi. Tällä hetkellä työskentelen omien laitteideni varassa, sillä etätyösopimukseni on laadittu näillä ehdoilla.
Seurasin Kansalliskirjaston asiantuntijaseminaaria, jonka kesto oli pari tuntia. Tämä oli vasta ensimmäinen asiantuntijaseminaari, jonka katsoin keskeytyksettä tehden samalla hiljalleen muita töitä. Seminaarin loppupuolella käytiin läpi työtehtäviäni sivuavia aiheita, joten silloin vain kuuntelin.
Erikoista ja edelleen uutta tässä työn muodossa on se, että voin todella keskittyä, eikä mitään kiireen tuntua ole. Opin uutta, ajatukset tuntuvat kevyiltä ja ymmärrän paremmin. Aikaa jää myös työn opiskeluun ja sitä myötä sen kehittämiseen eri tavoin kuin työpaikan seinien sisällä.
Solmin etätyösopimuksen vuodenvaihteessa 2014, sillä nykyiset työtehtäväni mahdollistavat paikasta riippumattoman työnteon. Teen työkseni mm. tutkimustietokannan ylläpitoon liittyviä tehtäviä, joilla on selkeät aikataulut ja tavoitteet. Työ on projektiluontoista, keskittyen pääasiassa loppuvuoteen ja alkuvuoden puolelle. Olen erittäin tyytyväinen, että työnantaja jopa kannustaa etätyöhön. On ainakin kohdallani selvää, että saan nyt enemmän aikaiseksi kuin työpisteelläni.
Olen kehittänyt jo oman rutiinin etätyöhön, joka noudattelee pitkälti samaa päivärytmiä kuin fyysisellä työpaikallanikin. Toki eroja on, sillä pidän lounastaukoni tarkoituksella lyhyenä, jotta ennätän käydä hetken ulkona. Alkukesästä oli mielenkiintoista seurata luonnon muuttumista kesäasuunsa, ja nyt syksyn valossa ympäristö on taas uudenlainen.
Etätyön rooli on merkittävä työhyvinvoinnin kannalta, ja toivoisinkin, että jokaisella työntekijällä olisi mahdollisuus kokea tämä työnteon muoto. Aion jatkaa etätyösopimusta edelleen ensi vuonna, sillä työtehtävissäni aikataulussa pysyminen on ensisijaisen tärkeää. Päivät rauhallisessa tilassa omien ajatusten kanssa mahdollistavat tämän tehokkuuden.
