Avoimen tieteen syyspäivät | Open science autumn days

(Please, scroll down to read briefly in English.)

Itä-Suomen yliopistossa innostuimme lähtemään useamman ihmisen voimin kohti Helsinkiä ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) järjestämiä Avoimen tieteen syyspäiviä. TSV sai vuoden alusta kansallisen vetovastuun tieteen avoimuuden edistämisessä, eli tehtävän, joka aiemmin kuului Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Avoimen tieteen edistäminen ei onnistu keneltäkään yksin, joten syyspäivien tarkoitus olikin perustaa työryhmät asian edistämiseksi.

Avoimen tieteen uudet kansalliset asiatuntijaryhmät ovat datan, julkaisemisen, oppimisen sekä tiedeyhteisön avoimuuden asiantuntijaryhmät. Nämä jakaantuvat kukin teemaryhmiin, joita on kolmesta viiteen kussakin ryhmässä. Jakauduimme kukin yhteen ryhmään, jolloin saimme kattavan kuvan ajankohtaisista avoimen tieteen asioista, ja toisaalta pääsemme tätä kautta itse vaikuttamaan kansallisen tason päätöksentekoon. Asiantuntijaryhmiin on lisäksemme UEFin kirjastosta ilmoittautunut myös kaksi palvelupäällikköä.

Työryhmien luonne on sillä tavalla erityinen, että niillä ei ole ylhäältä johdettua rakennetta, eikä kenenkään mandaattia. Lupa toimimiseen syntyy jokaisen jäsenen omasta asiantuntijuudesta, sekä kiinnostuksesta avoimen tieteen aiheita kohtaan. Tarkoituksena on saattaa yhteen asian parissa oikeasti työskentelevät ja jättää ajatus viran puolesta toimimisesta pois. Ajatus on ennen kokeilematon tässä mittakaavassa Suomessa, joten olemme kaikki innoissamme uudenlaisesta lähestymistavasta.

Avoimen tieteen syyspäivät järjestettiin Helsingissä Tieteiden talolla | Kuva:  Taina Sahlman

Päivien sisällöt ovat vapaasti luettavissa ja kuunneltavissa Avoin tiede -sivustolla.  Myös ilmoittautuminen asiantuntijaryhmiin ja niiden alaisiin teemaryhmiin on kaikille avointa ja toivottavaa. Erityisesti oppimisen avoimuuden ja julkaisemisen avoimuuden työryhmiin kaivataan substanssiosaamista ja -asiantuntijoita mukaan, vaikka totta kai erityisesti tutkimuksen tukipalvelut ovat tällä kentällä keskeisessä roolissa. Kaiken kaikkiaan nyt on aika saada eri toimijoiden asiantuntijuudet kohtaamaan, rahoittajista opettajiin ja tukipalveluista tutkijoihin.

 

Open Science autumn days

The Federation of Finnish Learned Societies organized a two-day workshop on the topic of national collaboration in open science. The aim of the workshop was to kick-start the operation of four expert groups, each focusing on different aspects of open science: open data, open publishing, open learning and open scientific community. These groups are for anyone with the necessary expertise and the desire to create national practices, the diversity of specialists is what makes this type of operation special. The groups are open for researchers, teachers, policy makers, funders, librarians etc. Eventhough the work has already started, you can still act and join.

Antti Laurila, tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT- and publishing services
Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja | information services advisor
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT- and publishing services
Anne Karhapää, tietoasiantuntija | information specialist

Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services
Tomi Rosti, tietoasiantuntija | information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Varo saalistajia! | Beware of predators!

(Please, scroll down to read in English.)

SAALISTAJAT OVAT EPÄREHELLISIÄ RAHASTAJIA

Avoin julkaiseminen (open access) on hyödyllistä monestakin näkökulmasta katsottuna. Yksi tärkeimmistä eduista on maksuttomuus. Avoimet tieteelliset julkaisut ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ilman erillistä korvausta. Maksuttomuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ilmaisuus. Kustannustoiminnasta koituu aina kustannuksia julkaisumallista riippumatta.  Avoimen julkaisutoiminnan kustannukset katetaan tilausmaksujen asemesta kustantajille maksettavilla julkaisumaksuilla (APC, article processing charge). Näitä maksuja maksavat useimmiten kirjoittajat, heidän taustaorganisaationsa tai muut tutkimuksen rahoittajat. Epärehelliset toimijat – saalistajat – ovat huomanneet tässä markkinaraon. Saalistajia toimii ennen kaikkea lehtiartikkelien julkaisemisessa.

Saalistaja uskottelee olevansa asiallinen kustantaja tai lehti. “Lähetä meille käsikirjoituksesi ja maksa julkaisumaksu, julkaisemme artikkelisi nopeasti.” Tosiasiassa tavoitteena on vain huijata rahaa julkaisumaksujen varjolla. Tarjottua käsikirjoitusta ei välttämättä julkaista ollenkaan. Jos julkaiseminen toteutuu, voi vertaisarviointi olla puutteellinen tai sitä ei ole lainkaan tehty. Tällainen julkaisu on arvoton tieteellisessä mielessä, ja rahan menettäminen on harmillista. Saalistajakustantajien toiminta on selvää verkkorikollisuutta.

MISTÄ SAALISTAJAN TUNNISTAA

Saalistajakustantajat pyrkivät tekemään verkkosivuistaan uskottavan näköisiä. Usein sivuilla mainitaan suuri määrä lehtiä lähes kaikilta mahdollisilta aloilta. Saalistajalehtien nimet ovat tieteellisen oloisia matkien luotettavia ja tunnettuja julkaisuja.

Julkaisun ISSN-tunnus ei ole laadun tae, koska sen saa suhteellisen helposti lähes millaiselle lehdelle hyvänsä. Saalistajalehdet voivat myös ilmoittaa sivuillaan tekaistuja Impact factor -arvoja. Näin tarkistat onko lehdellä oikeasti IF.

Muita saalistajan tunnusmerkkejä ovat:

  •  Aggressiivinen mainostus sähköpostissa. Henkilöllä on esimerkiksi ollut esitys tieteellisessä konferenssissa, ja pian tämän jälkeen hän saa sähköpostiinsa saalistajakustantajalta pyynnön julkaista artikkeli heidän lehdessään.
  •  Luvataan julkaista artikkeli nopeasti. Koska toimitustyö ja vertaisarviointi vievät aikaa, ei julkaiseminen esimerkiksi viikon sisällä käsikirjoituksen lähetyksestä voi olla realistista.
  • Kirjoitusohjeet (Instructions for authors) ovat ylimalkaiset tai niitä ei ole lainkaan.
  • Julkaisumaksuista on vaikea saada tietoja etukäteen.
  • Matalat julkaisumaksut.
  • Kalastellaan sähköpostitse jäseniä lehden toimituskuntaan.
  • Hyväksytään toimituskuntaan ketä hyvänsä.
  • Luetellaan toimituskunnan jäseninä arvostettuja tutkijoita ilman heidän lupaansa.
  • Toimituskuntaa ei ole lainkaan tai se on tekaistu.
  • Artikkelien arviointiprosessia ei ole selvennetty.
  • Kustantajan yhteystiedot ovat epämääräisiä tai ne puuttuvat, on vain jokin sähköpostiosoite tai lomake.
  • Sähköposteihin vastataan pitkällä viiveellä.
  • Lehdellä on mielikuvituksellinen, kaikenkattava nimi (International Multidisciplinary Research Journal, Journal of Nature and Science).
  • Harrastelijamaiset kotisivut.
TYÖKALUJA TUNNISTAMISEN HELPOTTAMISEKSI

Yleisenä periaatteena on, että etsitään kustantajan ja/tai lehden tietoja luotettaviksi tunnetuista lähteistä. Jos mitään ei löydy, pitäisi hälytyskellojen soida.

Aluksi kannattaa tarkistaa, sisältyykö lehti Julkaisufoorumin tietokantaan. Lehdellä pitää olla vähintään tasoluokka 1. Luokka 0 sisältää Julkaisufoorumin oman ilmoituksen mukaan myös “epäilyttäviä open access -lehtiä.”

Julkaisufoorumin lisäksi katsotaan, löytyykö lehteä laadukkaiksi tiedetyistä kirjallisuusviitetietokannoista. Lehdet niihin valitaan tieteellisin kriteerein. Tällaisia tietokantoja ovat esimerkiksi monitieteiset Scopus ja Web of Science. Scopuksen lehtilistaan pääsee klikkaamalla tietokannan etusivun yläreunasta kohdasta Sources. Web of Sciencen lehdet löytyvät etusivun yläreunasta kohdasta Journal Citation Reports. Täältä voi myös tarkistaa lehden virallisen Impact factor -arvon, sikäli kuin se on saatavilla.

Edellä mainitut tietokannat eivät sisällä kaikkia mahdollisia open access -lehtiä. Tarvittaessa jatketaan tutkimusta DOAJ-tietokannassa. Se sisältää yli 12000 laadukasta, vertaisarvioitua avointa julkaisua. DOAJ on kustantajista riippumaton ja se saa kaiken rahoituksensa lahjoituksina.

Tietokannoista voi myös tarkistaa nimihaulla, mitä lehden päätoimittaja ja toimituskunnan jäsenet ovat mahdollisesti julkaisseet. Epäilykset heräävät silloin, kun mitään ei löydy, tai löytyy vain joitain toisarvoisia artikkeleita. Tekijöiden etsinnässä kannattaa kokeilla myös UEF-Finnan kansainvälisten artikkelien hakua.

On hyvä tarkistaa, kuuluuko kustantaja Open Access Scholarly Publishers Association -nimiseen järjestöön. Siihen liittyneet ovat käyneet läpi laadunarviointiprosessin ja sitoutuneet julkaisueettisiin sääntöihin.

Think. Check. Submit. = Mieti. Tarkista. Lähetä. -palvelu tarjoaa myös ohjeistusta luotettavan lehden valintaan.

On olemassa myös saalistajakonferensseja. Varo myös niitä.

Lue lisää: Kuinka välttää saalistajajulkaisuja? (Vastuullinen tiede)

KIRJASTO AUTTAA

Jos kustantajan tai lehden tarkistaminen tuntuu hankalalta tai jää epäilys, että kyseessä olisi saalistaja, kannattaa ottaa yhteyttä kirjastoon. Autamme mielellämme ongelman ratkaisemisessa. Yhteydenotto käy helpoimmin lähettämällä sähköpostia osoitteella tietopalvelu@uef.fi.

Kuva | Photo: Pixabay CC0

IN ENGLISH

PREDATORS ARE DISHONEST MONEY COLLECTORS

Open access publishing is advantageous from many standpoints. One of the most important advantages is free access of publications for everyone. Being free does not mean that there are no costs involved. The costs of open access publishing are covered by article processing charges (APC) instead of subscription fees. Usually authors or their organizations pay APCs. Dishonest actors – predators –  have found their niche here. Predators operate usually in journal article publishing business.

The predator misleads the author into believing that it is a trustworthy publisher or journal. “Send your manuscript to us and pay the APC, we publish your article rapidly.” In reality the predator only wants to defraud money under cover of the APC. The manuscript may not be published at all. If it is published, peer review may be imperfect or it is not performed at all. This kind of publication is worthless, and it is too bad to lose money. To tell the truth, predatory publishers are network criminals.

HOW TO IDENTIFY A PREDATOR

Predatory publishers’ websites appear believable. Often they list plenty of journals from many different disciplines. The names of predatory journals resemble the names of reliable and well-known journals.

The ISSN is not a guarantee of quality, because it can be obtained easily for almost any kind of publication. Predatory journals may also have fabricated Impact factors. This how you can check if a journal has an IF.

Other distinctive features of a predator:

  • Aggressive advertising in e-mail. For example, a person has had a presentation in a conference and very soon after this a predator requests an article manuscript.
  • Promise to publish the article rapidly. Editing and peer review take time to accomplish. It is not realistic to publish the article very soon, for example within a week from the submission.
  • Instructions for authors are cursory or missing.
  • It is difficult to find information about APCs.
  • APCs are very low.
  • Members for the editorial board are phished in e-mail.
  • Anybody is accepted as a member of the editorial board.
  • Distinguished scientists are listed as members of the editorial board without their permission.
  • There is no editorial board, or it is made-up.
  • Peer review process is not explained.
  • Contact information of the publisher is vague or missing, only an e-mail address is given.
  • There are delays in answering to e-mails.
  • Journal has an imaginary, all-embracing name (International Multidisciplinary Research Journal, Journal of Nature and Science).
  • Website seems unprofessional, amateurish.
IDENTIFYING TOOLS

The general principle is to find publisher and journal information from reliable sources. Alarm bells should ring if nothing is found.

To begin with, check whether the journal is included in the Finnish Publication Forum database. Publication Forum Level must be at least 1, because Level 0 includes questionable open access journals also.

In addition to Finnish Publication Forum, try to find the journal in reliable journal article databases such as Scopus, Web of Science. Their content meets scientific criteria. To find journals included in Scopus, click Sources on top of the search screen. Web of Science journals can be found by clicking Journal Citation Reports on top of the search screen. Official Impact factors, if available, are listed here also.

The databases mentioned above do not contain all possible open access journals. Thus, check DOAJ. This database contains over 12 000 reliable, peer reviewed open access journals. The DOAJ is independent of publishers and it is funded by donations.

It is also useful to find out by author search whether the journal editor and editorial board members have published anything. Doubts rise when nothing is found, or there are only a few peripheral articles. UEF-Finna’s Search on international e-resources is also worth trying in author search.

Check also if the publisher is a member of the Open Access Scholarly Publishers Association. This organization has quality control procedure and a code of ethical conduct.

Finally, Think. Check. Submit. offers guidance in choosing a reliable journal.

There are also predatory conferences. Beware of them as well.

Read also: How to avoid predatory publications? (Responsible Resarch)

LIBRARY HELPS

Please contact the library if you have difficulties in verifying the publisher or the journal. We are here to help you. The easiest way to contact us is to send e-mail to information.services@uef.fi.

Heikki Laitinen, tietoasiantuntija | information specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | information specialist & communications coordinator

Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Käännöksen oikoluku | English language checking: Urho Heinonen

 

 

Jaa tämä / Share this
Share

Tieto, tiede ja tutkimusjulkaisut | Knowledge, science and publications

(Please, scroll down to read in English.)

Kirjaston avoimen tieteen eteen tekemä työ on yhtä iäkästä kuin kirjastojen olemassaolo. Kirjastojen ydintehtävänä on aina ollut jakaa ja järjestellä tietoa niin, että sen uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen on ollut mahdollisimman helppoa. Mikään tässä lähtöajatuksessa ei ole uutta. Kenttä ympärillä on vain mutkistunut ja edelleen muuttuva.

Nykyajan sähköinen ja samalla mahdollisimman avoin saavutettavuus on ensisijaisen tärkeää eritoten tilanteessa, jossa kehittyvätkin maat rakentavat kiihtyvällä tahdilla infrastruktuuriympäristöjään, mutta monessa tapauksessa huomattavasti rajallisemmin resurssein kuin mihin me kehittyneissä maissa olemme tottuneet. Kustantajien jatkuvasti nousevat tilausmaksut eivät helpota kehittyvien maiden aineistonhankintaa. Rahalla ostettava avoimuus tätä näkökulmaa ajatellen ei ole enää eettisesti kestävä ratkaisu.

Kirjaston perustehtävänä on auttaa ja tukea tutkimustyötä, jolla toivottavasti voidaan muuttaa asenteita, murtaa ennakkoluuloja, sekä muokata maailmasta nykyistä parempaa paikkaa. Tieteellisten kirjastojen vastuu avoimen tieteen palvelujen tarjoajana on kehittynyt viime vuosina merkittävästi, esimerkkinä tästä on rinnakkaistallennuspalveluiden vakiintuminen useissa suomalaisissa korkeakouluissa.

Kuva: Antti Laurila

Itä-Suomen yliopiston kirjasto avustaa tieteentekijöitä sekä muita tiedeyhteisön parissa toimivia tahoja. Heti opintojensa alussa uusi opiskelija saa kirjastosta opastusta aineiston löytämiseen. Pikkuhiljaa hän lähtee järkeistämään pala palalta oman tieteenalansa konventioita. Hän kenties kyseenalaistaa tiedonhaun kurssilla entisiä tiedonhaun ja -hallinnan taitojaan samalla, kun hän muodostaa omaa ensimmäistä isompaa tutkielmaansa. Hän oppii kahlaamaan tietokantojen viidakossa ja hyödyntämään myös kansainvälisiä artikkeleita oman tutkielmansa pohjaksi. Kirjasto muistuttaa opiskelijaa opinnäytetyövaiheessa avaamaan lopputyönsä suuren yleisön saataville, ja avoimuudesta kiinnostuneille jatko-opiskelijoille on tarjolla luotettavaa ohjausta muun muassa aineistonhallintasuunnitelman tekoon sekä syvempää tiedonhaun ohjausta.

Jatko-opinnot huipentuvat useimmiten väitöskirjan laatimiseen ja väitöstilaisuuteen. Yliopistolla on tällä hetkellä neljä pääjulkaisusarjaa, joissa väitöskirjat julkaistaan tiedekunnittain. Kirjaston tuki ei tässä kohtaa ole vain teknistä teoksen verkkoon saattamista, vaan usein kirjaston asiantuntijat selvittävät julkaisusopimusten koukeroita ja kustantajien tahtotiloja tiedon levitykseen yhdessä julkaisusarjojen toimittajien kanssa. Samalla kaavalla tiedot tarkistetaan, kun tutkimusartikkeleita rinnakkaistallennetaan kohta kolmevuotissyntymäpäiviään viettävään UEF eRepository -julkaisuarkistoon.

Julkaisun valmistumisen myötä sen tiedot on myös kerättävä, tallennettava ja raportoitava opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tämä toteutetaan kirjaston palveluna yliopistossamme, vaikka tekijä itse julkaisutietojen oikeellisuudesta vastaakin. UEF asiointipalvelun palvelulomake on avattu tutkijoille jo vuonna 2015, ja järjestelmä- sekä sisällöllistä neuvontaa on saatavilla myös palvelusähköpostiosoitteen kautta. Kirjasto tarkistaa jokaisen julkaisun tiedot ennen kevään lopullista yliopiston rahoitukseen vaikuttavaa tietojen lähetystä OKM:lle.

Kaikki tämä taustatoiminta tähtää tiedon avoimeen saatavuuteen, ja vaikka toisinaan avoimuuteen kannustaminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, silti jokainen ponnistus kannattaa. Peliä valemediaa tai höttösisältöjä vastaan ei ole vielä menetetty. Avoin toimintakulttuuri ja avoin tiede eivät ole mitään yleviä sanapareja, vaan sisältävät ajatuksen aktiivisesta toimimisesta myös arkipäivän tasolla sen eteen, millä todella on merkitystä.

Katso myös: Open UEF

Knowledge, science and publications

The concept of open science is not new, neither is the fact that libraries have always had an important role in making scientific publications available for those who need them. What has changed though, is the surrounding world, tools and the whole scientific “eco-system” and the expectations of what open science actually mean. Modern tools like the internet, gives us the possibility to disseminate scientific publications all over the world. With this possibility comes the responsibility to act, to provide information for those who need it – like we always have.

University libraries in Finland are nowadays responsible for various aspects of supporting open science. Self-archiving is an example of a service, which has grown from the margins to a common and a permanent library service within the recent years.

Kuva: Taina Sahlman

The University of Eastern Finland Library has a lot to offer to researchers and students. Courses in information skills to get everyone started, vast collections to support researching and studying, and finally something to help everyone with the final step of their current scientific journey: publishing. Whether it is a masters’ thesis, a doctoral dissertation or a scientific article, we have the services that can help you find the most open route for your publication. Sometimes interpreting the publishing agreements is required, even then we are here to help.

When the publication is ready, the research publication data is collected in the SoleCRIS- system as librarys’ service. It is the authors responsibility to provide correct metadata of the publication, but library does the final validation. Informing the library about the publications can be done with a service form found at UEF e-services. Self-archiving can be requested with the same form. The service has been up for more than two years already.

All this work done at the backstage serves the cause of openness. The battle against fake news and ignorance isn’t over yet – every action towards more open publications and more open world is needed. Librarys task is to be there and to serve this cause. Open science isn’t just an empty phrase — it is in the meaningful actions which a library does every day.

See also: Open UEF

 

Antti Laurila, tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja | information services advisor
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

 

Jaa tämä / Share this
Share

Kustantajat haluavat avoimuutta | Publishers want transparency

Please, scroll down to read a summary in English

10th Conference on Open Access Scholarly Publishing (COASP)

Avoin tiede ja tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus ravistelevat tiedekustantamisen vakiintunutta tilaa. Aiheesta on esitetty lukuisia julkilausumia, tiekarttoja ja tavoitteita. Näitä ovat esittäneet Euroopan komissio, kirjastot, tiederahoittajat, yliopistoverkostot ja itse kustantajatkin. Kehityksen lopputuloksena ei ole selkeä paradigman muutos, vaan sekava monihybridinen tila, jossa vanhat käytännöt säilyvät, vaikka uudet julkaisumuodot saavatkin elintilaa.
Open Access Scholarly Publishers -yhdistys (OASPA) on perustettu 2008 edustamaan avointen (OA) kustantajien etuja maailmanlaajuisesti kaikilla tieteellisillä ja teknisillä aloilla. OASPA järjestää vuosittain konferenssin, joka kokoaa yhteen päätöksentekijöitä, rahoittajia, kirjaston asiantuntijoita ja avointen julkaisuyhteisöjen avainhenkilöitä. Tapahtuma tarjoaa foorumin verkostoitumiselle, ideoiden vaihdolle ja tiedon jakamiselle, ja esittelee alan parhaita käytäntöjä ja innovaatioita.

Kuluvana syksynä (17.-19.9.) Wienin yliopistolla järjestettiin OASPAn juhlaseminaari toiminnan täytettyä 10 vuotta. Mukana olivat lähes kaikki merkittävät kansainväliset OA-kustantajat. Seminaarissa keskusteltiin avoimen julkaisemisen historiasta ja toiminnan edistymisestä. Käsittelyssä oli aiheita myös monografioiden avoimeksi saattamisesta, rahoituksen kehittämisestä sekä kirjastojen ja kustantajien yhteistyöstä. Myös uudet kannanotot kuten tiederahoittajien Plan S herättivät keskusteluja.

Avoin julkaiseminen on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta muutosvauhti on edelleenkin hidasta. Halukkuutta kyllä löytyy, mutta kokonaiskuva puuttuu. Osapuolet syyttävät helposti toisiaan: rahoittajat tutkijoita, kirjastot kustantajia ja kustantajat kirjastoja ja tutkijakuntaa jämähtäneistä asenteista. Tosiasia on, että kaupallinen kustannustoiminta ei enää hyödytä itse tutkimusta tieteellisten seurojen kautta kuten joskus ennen. Kustannustoiminta on keskittynyttä, ja suuret toimijat taklaavat pienemmät paikalliset toimijat pois pelistä. Kaupalliset kustantajat ovat pysyvästi mukana tieteellisessä julkaisutoiminnassa, vaikka ei-kaupalliset instituutiot ja yliopistot sinänsä ovatkin merkittäviä OA-kustantajia.

Kustantajat ovat itsekin alan kehityksestä huolissaan. Impact factoreiden ja muiden julkaisuluokitusten käyttö tieteellisen laadun arvioinnissa estää tehokkaasti uusien lehtien nousun korkeammalle arvostuksen tasolle. Myös hybridilehtiä pidetään ongelmallisina: pienemmät kustantajat suhtautuvatkin varauksellisen positiivisesti tiederahoittajien Plan S -suunnitelmaan, jossa hybridilehdissä julkaisemista ei pidettäisi enää hyväksyttävänä avoimen saatavuuden muotona.

Pelikenttää sotkevat myös muutokset julkaisukentän käytänteissä. Kyse ei ole pelkästään uusista liiketoimintamalleista tai ansaintalogiikasta. Preprinttien julkaiseminen jo käsikirjoituksina, avoin vertaisarviointi sekä kustannustoiminnan kustannusten, käyttötilastojen ja julkaisudatan avoimeksi saattaminen tukevat välillisesti julkaisujen täyttä avointa saatavuutta. Digitaalinen viestintä on muuttanut täysin tiedejulkaisemisen ja oppineiden kommunikaation. Onkin hyvä kysymys, halutaanko tiedejulkaisemisen olevan tiedottamista vaiko viestintää?

Vertaisarvioinnin laatu on viime kädessä kriittinen tekijä, kun halutaan erottaa toisistaan tiukasti tieteelliset julkaisut ja hölynpöly. Vertaisarvioinnin standardisointi, avoimeksi ja julkiseksi tekeminen tukevat laajasti tieteen vaikuttavuuden kehittämistä ja brändäystä. Lukijalle pitää kertoa mitä kaikkea onkaan tehty etukäteen, jotta hän voi avata ja lukea tieteellisen artikkelin tai kirjan.

Ongelmia riittää, ja niiden ratkaisukeinoksi tarjotaan helposti uusia toiminta-alustoja, mittareita, julkilausumia ja kannanottoja. Todellisuudessa avoin saatavuus toteutuu vain rahoittajien, tutkijoiden, tutkimusinstituutioiden ja kustantajien yhteistyöllä, ei omia kantoja kiristämällä. Lisäksi avoimuus ja yhteistyö tukevat yhteiskunnallisestikin yhä tärkeämmäksi nousevaa jakamistaloutta ja vaikuttavuutta.

Kuva: Kirjastolainen väistää kevyesti saalistaja-kustantajan tarjouksen | Librarian avoids predator publisher’s temptation easily

Konferenssin vastaanotto pidettiin Wienin Luonnontieteellisessä museossa, jossa pääsimme katselemaan fossiileita ja dinosauruksia. Loppupuheenvuorossaan Mark Patterson (eLife) kiteyttikin: toivottavasti Plan S on kuin asteroidi joka tuhoaa dinosaurukset: maksumuurit, hybridijulkaisut ja epämääräiset lehtien paremmuusjärjestykset.

The 10th anniversary of our annual conference, the Conference on Open Access Scholarly Publishing (OASPA), took place in September 17th-19th, 2018, at the University of Vienna, Austria.

In its 10th anniversary year, COASP is a major annual scholarly publishing conference that brings the open access community together to discuss new developments and innovations in scholarly publishing, and unite in our shared goal to enable research around the world to be openly accessible. In this important celebratory year for COASP, we discussed the history of the movement and the great progress in open access publishing that has been made since COASP held its first conference in 2008, and reflect on where open access publishing is heading today.
Panel topics this year were: F.A.I.R. Research Outputs; Open Access Monographs; Transformative Agreements; and New Models in Open Access Publishing. Broad ranges of interdisciplinary global perspectives on other panels and in keynotes were hosted, and a large number of networking opportunities for further discussion and collaboration between attendees offered. Delegates from a wide range of backgrounds at all stages of their careers who are working in publishing, librarianship, government, higher education, funding agencies, non-profits, and other affiliated industries were participated.

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | head of services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services

Jaa tämä / Share this
Share

Vastaavatko kirjaston lehtikokoelmat tutkijan tarpeisiin? | Filling a reseacher’s needs – are the library’s journal resources enough?

(Please, scroll down to read briefly in English.)

Itä-Suomen yliopiston kirjasto hankkii vuosittain kolmella miljoonalla eurolla tietoaineistoja yliopistoyhteisön käyttöön. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yli 32 000 tilattua ja maksettua e-lehteä eri tieteenaloilta, puhumattakaan muista lukuisista painetuista ja sähköisistä tietoaineistoista. Nämä kaikki aineistot löytyvät UEF-Finnasta.

Aineistohankinnan tärkein lähtökohta ovat käyttäjät, se että hankitut tietoaineistot vastaavat tarpeita. Yksi keino asian tarkastelemiseksi on tehdä bibliometrista tutkimusta, lähdeanalyysia. Lähdeanalyysissa aineisto kootaan julkaisujen lähdeluettelosta. Tässä tapauksessa tehdään varsin kevyttä lähdeanalyysia ja kartoitetaan lähinnä, mitä julkaisuja tekijä on julkaisussaan käyttänyt lähteinä ja mitkä näistä julkaisuista löytyvät ns. oman kirjaston kokoelmista. Lähdeanalyysia voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten mm. selvittämään eri tieteenalojen julkaisukäytäntöjä tai tieteellisen tiedon leviämistä tieteenalalta toiselle.

Kokoelmien relevanttiuden mittaamisen ja tarkastelun taustalla on paitsi aito halu varmistua käyttäjien ja aineistojen kohtaamisesta, myös kirjaston toimenpideohjelman kirjaus: “kirjaston tutkimusaineistot tukevat yliopiston valitsemia strategisia tutkimusalueita.

Lähdeanalyysin kohteeksi valittiin neurotieteet ja sieltä yhden tutkijan vuosina 2013-2017 julkaistut artikkelit. Tutkijan julkaisutiedot kerättiin SoleCRIS-tutkimustietokannasta ja mukaan valittiin kymmenen julkaisuvuoden perusteella uusinta tieteellistä aikakauslehtiartikkelia, joissa tekijä mainittiin ensimmäisenä tekijänä.

Mitä lähdeanalyysi näyttää? Onko kirjaston lehtikokoelma ollut riittävä huipputason tutkimusalueella yhden tutkijan julkaisujen näkökulmasta? Onko tutkija saanut tarvitsemansa julkaisut kirjaston kokoelmista? Mitä “kirjaston kokoelmissa” sitten tarkoittaa? Käytännössä sitä, että käyttäjä pääsee lukemaan lehden artikkeleita, ja varsinkin kaikkein uusimpia, ilman minkäänlaista viivettä.

Lähdeanalyysin aineisto koostui kymmenestä artikkelista, joissa oli yhteensä 426 lähdeviitettä. Lehtiartikkeliviitteitä oli 421, kolme kirjaviitettä ja kaksi nettiviitettä. Lehtiartikkeliviitteet olivat 165 eri lehdestä, joista oman kirjastomme kokoelmiin on tilattu 129 lehteä. Täysin avoimia, Open Access (OA) -lehtiä oli 19 ja ei-tilattuja lehtiä 17. Mainittakoon myös, että kolmesta kirjasta kaksi oli OA-julkaisua.

 

Lähdeartikkeleiden (n 421) julkaisuvuodet

Viimeisellä periodilla tarkasteltuna lähdeartikkeliviitteistä eniten oli julkaistu vuosina 2012 (n 44) sekä 2014 (n 44). Kaikkiaan 358 lähdeartikkelia löytyi kirjaston kokoelmiin tilattujen 129 lehtinimikkeen joukosta. Tämän perusteella voisi sanoa, että kirjaston lehtikokoelmat vastaavat tutkijan tarpeisiin.

Pika-analyysin perusteella tuon 421 artikkelin joukosta noin 36 % oli avoimesti verkossa. Näistä valtaosa, yli 100 artikkelia oli luettavissa PubMed Centralin kautta, muut yksittäisinä artikkeleina. Osa artikkeleista oli ns.  Final draft -versioita. Tällainen rinnakkaistallennettu artikkeli ei ole vielä lopullisessa muodossaan, vaan on kirjoittajan kustantajalle lähettämä vertaisarvioinnin läpikäynyt korjattu versio, jossa kustantajan lopullinen taittotyö ei näy. Tähän verkossa  saatavilla olevaan artikkelijoukkoon tulevat lisäksi OA-julkaisuissa olleet 44 artikkelia.

Mitä jäi sitten löytymättä joko kirjaston kokoelmista tai verkosta? Käytännössä yksi painettu kirja sekä 17 artikkelia, jotka olivat 11:sta eri lehtinimikkeestä. Tosin näistä 17 artikkelista 13 oli tilattavissa maksutta Varastokirjastosta. Täten ainoastaan 4 artikkelia oli sellaisia, joita ei saa maksutta luettavaksi. Kaiken kaikkiaan ei-tilattuja lehtinimikkeitä oli 17, tästä joukosta kokoteksti oli saatavilla verkosta silti 14:ssa tapauksessa.

Lopuksi vielä TOP 3 tämän lähdeanalyysin lehteä:

  • Selkeästi viitatuin lehti, kokoelmiimme tilattu vahva voittaja oli Nature Genetics
  • hopeaa kokoelmiimme tilattu Journal of Alzheimer’s Disease
  • pronssia OA-julkaisu PLoS One.

Aivan hopean ja pronssin tuntumassa oli monta julkaisua miltei rinta rinnan hyvin pienillä eroilla.

Briefly in English:

University of Eastern Finland Library acquires information resources for the university community annual by EUR 3 million which mean access to more than 32,000 subscribed e-journals. The most important thing in acquiring the material is that the material meets the information needs. How do we know this? One way to find out this is to do a source analysis.

An exemplary source analysis focuses on Neurosciences and the material consisted of ten articles published by one researcher in 2013-2017. What does source analysis look like? Has the researcher got the necessary publications from the library’s collections? Ten articles contained a total of 426 references, of which 421 were the journal articles. There were 165 different journal titles: 129 subscribed e-journals, 19 open access (OA) -journals and 17 non-subscribed journals. 358 journal articles were found among the 129 subscribed e-journals ordered in the library’s collections. Based on this, it could be said that the library’s collections meet the needs of the researcher.

TOP 3 journals in this source analysis: the most referenced journal, a strong winner was Nature Genetics; Silver, Journal of Alzheimer’s Diseases; Bronze, OA publication PLoS One.

Kirsi Salmi, tietoasiantuntija | information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services

Käännöksen oikoluku | English language checking: Urho Heinonen

Jaa tämä / Share this
Share