Avoin tiede = uusi normaali? | Open science = new normal?

(Please, scroll down to read in English.)

Kansainvälinen Open Science Conference (17.-19.2.2021) järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa ja ensimmäistä kertaa etänä. Konferenssiin osallistui nelisensataa avoimesta tieteestä kiinnostunutta noin 30 eri maasta. Esityksen aluksi juontaja kyseli esittäjien oman kaupungin suosikkikohteista tai parhaista puolista, jolloin konferenssiin saatiin vuorovaikutteisuuden tunnetta. Esitysten lisäksi posterisessio pidettiin etänä ja osallistujilla oli mahdollisuus keskustella esiintyjien kanssa “Meet the speakers” -tapahtumissa. Seminaarilaisilla oli mahdollisuus osallistua yhteiskuvaukseen Zoom-linkin välityksellä. Pieniä teknisiä ongelmia (lyhyet häiriöt yhteyksissä ja yhden yhdysvaltalaisen esityksen peruuntuminen lumimyräkän aiheuttaman sähkökatkoksen vuoksi) lukuun ottamatta etäkonferenssi sujui mainiosti.

Useissa esityksissä nousi esiin avoimen tieteen ja avoimen tiedon merkitys jylläävän pandemian keskellä. Koronakriisi on osaltaan osoittanut, kuinka tärkeää tiedon avoin saatavuus on mm. tutkimuksen ripeän etenemisen mahdollistamisessa, luotettavan tiedon löytymisessä sekä etätyöhön siirtymisessä.

Kuten yleensäkin tieteen tekemisessä, myös tieteen avoimuuteen tähtäävissä toimissa, rahoitus on usein hankeluonteista, jolloin haasteena on luotujen infrastruktuurien ja palveluiden jatkuvuus ja ylläpito. Kyse on myös tietoisuuden lisääntymisestä ja vallitsevien käytäntöjen ja asenteiden muutoksesta. On tärkeää, että tutkijat ja tutkimusryhmät itse havaitsevat avoimen tieteen edut. Ylhäältä alaspäin tuleva sääntely harvemmin motivoi aidosti avoimen tieteen edistämiseen.

Avoimen tieteen edistämisen tulee näkyä myös osana tutkijoiden arviointia. Konferenssissa nousi esiin mahdollisuus luoda tutkijalle avoimen tieteen profiili erilaisten pysyvien tunnisteiden avulla ja hyödyntää sitä tutkijan arvioinnissa. Samassa yhteydessä viitattiin Euroopan yliopistoallianssin kyselyyn, jossa käsiteltiin tutkimuksen arviointia ja sen suhdetta avoimeen tieteeseen. Tutkimuksen mukaan 80 % kyselyyn vastanneista piti tieteellisiä julkaisuja ja 12 % avointa tiedettä ja avointa saatavuutta (OA) erittäin tärkeänä tutkijan uran arvioinnissa. Avoin tiede etenee melko reippain askelin, joten toivottavasti kyselylle seuraa jatkoa.

Tätä nykyä huomattava osa, erään arvion mukaan jopa 80 %, julkisella rahoituksella kerätyistä tutkimusdatoista katoaa tutkimuksen päätyttyä. Aktiivisia toimia ja käytäntöjä datan säilyttämiseen tulevaisuuden tarpeita varten siis tarvitaan.

Avoimen tieteen sisällyttäminen osaksi toimintakulttuuria vaatii työtä tutkimusyhteisössä ja erityisesti monitieteisessä ympäristössä joudutaan miettimään asiaa erilaisista näkökannoista. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa asiaan on paneuduttu tiedekunnan omassa avoimen tieteen työryhmässä, jossa on päädytty tuottamaan suosituksia asian edistämiseksi. Suosituksissa tiedekunnalle määritettiin yleinen toimintatapa: niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä. Lisäksi avoimen tieteen tuotoksia arvostetaan henkilöstön kehityskeskusteluissa ja muussa arvioinnissa sekä pyydetään osoittamaan avoimen tieteen ansiot osana rekrytointiprosesseja. Tiedekunnassa myös jaetaan tietoa parhaista avoimen tieteen käytänteistä, tuotetaan koulutusta niihin ja järjestetään vertaistukea avoimen tieteen kulttuurin edistämiseksi huomioiden avoimen tieteen sisällöt myös maisteri- ja tohtoriohjelmissa.

Avoin tiede ei ole vain tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen tukihenkilöstön asia, vaan se kuuluu myös opettajille ja opiskelijoille. Suomen ammattikorkeakouluissa 2019 toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että opettajien avoimen tieteen osaaminen on vielä puutteellista ja harva opettaja on avannut oppimateriaalejaan. Epävarmuutta liittyy myös oppimateriaalien lisensointiin ja IPR-asioihin. Opettajille suunnattuja avoimen tieteen koulutuksia onkin jo järjestetty, eli suunta on oikea. Myös kansallista avointen oppimateriaalien kirjastoa, aoe.fi, tulee tehdä tutummaksi. Korkeakoulujen opettajat ovat avainhenkilöitä avointen oppimateriaalien tuottamisen ja hyödyntämisen edistämisessä.

Muutamia nostoja konferenssista:

Tavoitteena on, että avoimesta tieteestä tulee uusi normaali.

Teksti Open Science Conference 17 to 19 February 2021, online, #OSC2021, taustalla keskustelevia ihmisiä. Text Open Science Conference Teksti Open Science Conference 17 to 19 February 2021, online, and people talking at the background.

The international Open Science Conference was organised for the 8th time this year (17–19 February 2021), now for the first time remotely. The conference gathered together around 400 participants interested in open science from around 30 different countries. The presentations started off with our host inquiring after the speakers’ favourite places and things about their cities, establishing a feeling of interaction to the conference. In addition to the presentations, the remote conference included a poster session and Meet the Speakers events where participants could discuss with the presentation givers. The seminar participants also had the chance of taking part in a shared photo session via a Zoom link. Except for small technical issues (temporary connection interruptions and the cancellation of an American presentation due to a black-out caused by a snowstorm), the remote conference was a success.

Several presentations highlighted the importance of open science and open data amidst the current pandemic. The Covid-19 crisis has truly shown the importance of openly available information in e.g. enabling fast research, finding reliable information and switching to remote working.

As in scientific research in general, the funding for activities supporting open science is often project-related, posing challenges for the continuity and upkeep of established infrastructure and services. It is also a question of increasing awareness and changing prevailing conventions and attitudes. It is important that researchers and research groups are able to observe the benefits of open science. Top-down regulation rarely genuinely motivates the promotion of open science.

The promotion of open science must also be included in the evaluation of researchers. The idea of creating an open science researcher profile with the help of various permanent identifiers and utilising it in the evaluation was also put forward in the conference. This discussion referred to the European University Association survey on research assessment and its relationship to open science. According to the survey, 80% of the respondents regarded scientific publications and 12% open science and open access (OA) to be very important in evaluating a researcher’s career. Open science is constantly taking great strides, so let’s hope that the survey is taken further.

Currently, a significant share of research data gathered with public funding, up to 80% according to an estimate, is lost after the research is completed. We evidently need active measures and practices for preserving data for future needs.

Incorporating open science into an operational culture requires effort from the research community and multidisciplinary environments in particular are required to observe the issue from different perspectives. The Faculty of Science of the University of Helsinki has established an open science working group that has produced recommendations to promote the issue. These recommendations defined a shared faculty operating principle: as open as possible, as closed as necessary. Furthermore, open science works are taken into account in staff performance reviews and other evaluations, and open science merits are included in the recruitment processes. The faculty also shares information about the best open science practices, produces training on them and arranges peer support in order to promote a culture of open science, while acknowledging the contents of open science in degree and doctoral programmes.

Open science is not only a matter for researchers and support staff in science communities, but it also belongs to teachers and students. A research conducted in the Finnish universities of applied sciences in 2019 discovered that the teachers’ open science competence is lacking and few teachers have opened up their educational resources. There are also insecurities surrounding the licensing of materials and IPR matters. Open science training for teachers has already been organised, meaning that we are moving in the right direction. The national Library of Open Educational Resources, aoe.fi, also needs to be promoted. Teachers in higher education are key in promoting the production and utilisation of open learning materials.

Some conference highlights:

UNESCO Open Science Recommendation (draft): The recommendation aims to offer an international framework for the policies and practices of open science. The objective is to bridge the open science gap between countries and create a basis for national regulation. All countries must have an equal right to benefit from open science. Shared infrastructure enabling the transfer of data is also important.
CORD-19 COVID-19 Open Research Dataset gathers research data on the coronavirus. The resources are freely available.
• Various publication archives offer a variety of open scientific articles. For example, bioRxiv (the preprint server for biology) & medRxiv (the preprint server for health sciences).
• Tips on how to encourage students towards open science: A Step-by-Step Guide to a Student Initiative for Open Science
• The realisation of open science can be evaluated using the Open Science Career Assessment Matrix included in the presentation the Puzzle of Research Evaluation: Opportunities and Obstacles on the Way to Full Open Scholarship. The University of Eastern Finland is planning to test this model in its YUFE cooperation (Young Universities for the Future of Europe).
Journal of European Psychology Students is a scientific publication channel from students to students. It enables the distribution of bachelor’s and master’s degree publications and develops the publication process and peer review competence among young scholars early in their careers.

The aim is to make open science the new normal.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Kaisa Hartikainen, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and Information Servic

Jaa tämä / Share this
Share

Korona-ajan virtuaaliset seminaarit | Virtual conferences during the corona era

(Please, scroll down to read in English.)

Koronakevään aikana merkittävä määrä seminaareja ja konferensseja peruttiin. Mutta oli joukossa innovatiivisiakin järjestäjiä, jotka uskalsivat ottaa riskin ja järjestää niitä verkossa. Itse olin keväällä mukana pitämässä esitelmää kansainvälisessä QQML-konferenssissa (Qualitative and Quantitative Methods in Libraries), joka siirrettiin nopealla aikataululla verkossa pidettäväksi.

Konferenssissa oli osallistujia 51 valtiosta ja konferenssin abstraktijulkaisussa oli yhteensä 105 esitystä. Esitykset käsittelivät taas laajasti kirjastoalan teemoja. Käyttäjätutkimukset ja siinä hyödynnettävät erilaiset menetelmät olivat yksi selkeä teema ja toinen digitaalisen ja avoimen tieteen kysymykset. Myös kirjastojen johtamisesta ja kehittämisestä oli runsaasti esityksiä. Konferenssipapereita voi käydä lukemassa Qualitative and Quantitative Methods in Libraries -lehdestä.

Konferenssin tekniikka sujui todella hyvin. Esitykset oli ajoitettu Suomen aikaan, joten aikaviivettäkään ei tällä kertaa tullut. Tuntumaksi jäi, että videokonferenssilla toteutettu sessiotyöskentely muodostui intiimimmäksi ja keskustelukynnys oli matalampi kuin saleissa tapahtuvissa esityksissä.

Kirjastopäivistä webinaariksi

Itä-Suomen kirjastopäivistä on muodostunut jo perinne ja suunnittelimme pitävämme ne Joensuussa elokuussa 2020. Kevään aikana suunnitelmat muuttuivat täysin ja lopputuloksena oli maailman ensimmäinen itäsuomalaisten kirjastojen webinaari Tunne, totuus ja tieto – kirjasto totuudenjälkeisessä yhteiskunnassa.

Ohjelma koostui kahdesta aiheeseen liittyvästä esityksestä, joista ensimmäisessä professori Esko Valtaoja pohti, mitä tieto, totuus ja tunne ovat. Toisessa kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto käsitteli tietokirjoja kirjastojen aliarvostettuna aartehistona. Tämän lisäksi pidimme kaksi paneelia, joista toisessa keskustelimme kirjailijoiden kanssa fiktion ja faktan olemuksesta. Toinen käsitteli kirjastojen palveluita korona-aikana.

Webinaarista tuli menestys, osallistujia oli ympäri Suomen ja palaute oli erittäin hyvää. Tekniikka toimi erinomaisesti ja aihekin oli ajankohtainen. Oma erityinen säätämisensä oli tekniikan haltuunotto esiintyjiltä, joka hoidettiin tutustumalla ja harjoittelemalla yhdessä käytettyä suoratoistojärjestelmää. Alun jännityksen purkauduttua, yleisin kommentti tekniikasta oli: ”Tämähän toimii!”.

Seminaarien uusi normaali

Kokemani konferenssit osoittivat ensinnäkin sen, että myös verkon kautta voidaan järjestää kotimaisia ja kansainvälisiä konferensseja. Tekniikka alkaa olla tuttua ainakin korkeakouluympäristössä. Matkustamisen vähentyminen säästää luontoa, mutta elävien ihmisten kohtaamista ja epävirallista juttelua jäin eniten kaipaamaan.

During the corona pandemic, a significant number of seminars and conferences were cancelled. However there were some innovative organizers who dared to take the risk and organize them online. In the spring 2020, I was presenting a presentation at an international QQML conference (Qualitative and Quantitative Methods in Libraries ) that was postponed for a quick schedule to be held online.

The conference was attended by participants from 51 countries and the abstract publication of the conference included the abstracts of 105 presentations. The presentations dealt extensively with library themes. User research and the different methods used in it were a distinct theme of the presentations and another was the issues of digital and open science.

The biannual library conference in eastern Finland has already become a tradition, and we planned to hold it in Joensuu in August 2020. During the spring, the plans changed completely and the result was our webinar: The Feeling, truth, and information – Library in a post-truth society.

These conferences I have experienced showed that domestic and international conferences can also be organized online. The technology is starting to become familiar, at least in an academic setting. Reduction in travel saves nature, but I really missed meeting real people face-to-face, as well as, the informal conversations between participants.

Jarmo Saarti
Kirjaston johtaja | Library director

Jaa tämä / Share this
Share

6:AM ei alkanut aamukuudelta – kuudes Altmetrics-konferenssi | 6:AM did not start at six in the morning – the 6th Altmetrics Conference

(Please, scroll down to read in English.)

Altmetriikka

Altmetriikka (altmetrics) tulee sanoista alternative ja metrics. Bibliometriikan eräänlaisena täydentäjänä myös altmetriikka liittyy tieteen ja tieteellisen julkaisemisen näkyvyyden mittaamiseen. Altmetriikka mittaa nimenomaan verkkojulkaisemista, esimerkiksi tutkimuksen näkyvyyttä verkossa klikkausten, latausten, blogikirjoitusten, kirjanmerkkien, tykkäysten ja twiittien määrinä. Se ei kuitenkaan ole vaikuttavuusmittari, vaan osa tieteellisen informaation suodattamista. Oikeastaan se ei edes ole vaihtoehtoista metriikkaa, vaan lisäke, jota tarvitaan verkkojulkaisemisen ja datan uudenlaisen saatavuuden aikana.

6:AM

Osallistuin lokakuun toisella viikolla kuudenteen Altmetrics-konferenssiin, joka pidettiin tällä kertaa Stirlingin yliopistossa Skotlannissa. 6:AM-konferenssi oli kaksipäiväinen 9.-10.10. ja osallistuin pelkästään siihen, mutta konferenssia edelsi yksipäiväinen ”epäkonfrenssi” (do-a-thon) ja seurasi työpajapäivä (workshop). Myös konferenssissa oli epäkonferenssimaisuutta. Emme istuneet riveissä, vaan pyöreissä kahdeksan ihmisen pöydissä, joissa keskustelu ja tutustuminen käy(nee) muita muotoja helpommin.

Ensimmäisenä päivänä löysinkin itseni Euan Adien (Overton.io) vierestä. Hän on Altmetricin perustajia, jonka artikkelia “The Rise of Altmetrics” (teoksessa: Altmetrics : a practical guide for librarians, researchers and academics) olin lukenut matkalla Skotlantiin. Adie on todennut, että koska informaatiota on aina liikaa, on tärkeää suodattaa laadun näkökulmasta, karsia pois epärelevantti ja huonolaatuinen sisältö. Altmetriikassa tähän voidaan käyttää digitaalista oppineisuutta, jonka työvälineisiin kuuluvat esimerkiksi yhteinen viitteidenhallinta ja jakaminen verkossa, joukkoistaminen, käyttäjien yhdessä tekemä metadata, “post-publication review”. Hänen altmetriikkaohjeistukseensa kuuluu avoimuus: indikaattoria käytettäessä sen takana olevaan dataan pitää olla pääsy, tuon datan pitää olla niin avointa kuin mahdollista ja datan pitää olla relevanttia.

Maisema

Adie piti myös yhden kiinnostavimmista esityksistä “Mapping the Policy Landscape” todeten, että käsite “policy document” – joka voi ilmestyä kirjan muodossa, mutta myös blogipostauksena, tutkimusjulkaisuna, työpaperina, raporttina jne. – on vaikeasti määriteltävä, muuttuva, epäakateeminen, käytännöllinen, poliittinen, mutta aina kirjoitettu muuttamaan toimintatapaa tai käytäntöä. Se voi olla kansainvälinen, kansallinen, alueellinen tai jopa korttelikohtainen. Tämän tyyppisistä julkaisuista kolmannes viittaa muihin vastaaviin dokumentteihin, kolmannes tieteelliseen tutkimukseen, kuudesosa mediaan ja loput lainsäädäntöön ja muuhun vastaavaan. Viittaus voi olla suora, esimerkiksi hoitosuositukseen, mutta voi muodostaa myös ketjun esimerkiksi sanomalehden kautta blogiin, jonka kautta työpaperiin. Ei siis voida mitata yksinkertaisia viittauksia, vaan muodostuu viittausten verkko, joka muodostuu arviolta 10 000 eri lähteestä. Altmetriikan mittarit voivat siis olla todella monimutkaisia verrattuna perinteisiin bibliometriikan mittareihin.

Tervetuloa

Säkkipillin toivotettua meidät tervetulleiksi Skotlantiin ja tutkimus- ja innovaatiopalveluiden johtaja John Rogersin Stirlingin yliopiston kampukselle sekä Catherine Williamsin (Altmetric) avattua konferenssin, piti ensimmäisen keynote-puheen “Beyond Bibliometrics” Martin Kirk (King’s College London, UK). Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että yliopistolla on parhaat välineet ja että sen tutkimuksen näkyvyys on niin hyvä kuin vain voi olla. Hän esitti paljon pohdittavaa siitä, mikä metriikka palvelee milloinkin, ja kenen vastuulla altmetriikka organisaatiossa on. Huomioidaanko se strategiatyössä, onko se tutkimushallinnon hallussa, kuuluuko se tutkijoille, tekeekö sitä kirjasto vai kenties viestintä? Joka tapauksessa altmetriikka kuuluu julkaisustrategisiin työkaluihin. Avoimesti julkaistu saa enemmän viittauksia ja muuta huomioita kuin maksumuurien takana julkaistu – jos ei julkaista avoimesti, näkyvyys ja maine kärsivät.

Kohokohtia

Kaikkiaan kahdessa päivässä pidettiin kaksi keynote-esitelmää, yksi “Highlight Talk”, kaksi paneelikeskustelua ja 26 muuta esitystä.

Altmetrics in Action -session kiinnostavin esitys oli mielestäni Rebecca Welzenbachin (University of Michigan Library, USA) “Beyond the “Cool” Factor: The Challenge of Making Alternative Metrics Indispensable”. Hän kertoi, miten heillä hyödynnetään Altmetric Explorer -työkaluja ja miten altmetriikan avulla selvitettävä näkyvyys ja vaikuttavuus kiinnostaa sekä viestintää että tutkimushallintoa. Welzenbach on “research impact librarian”, jollainen olisi varmasti hyvä olla jokaisessa yliopistossa. Samassa sessiossa otsikolla “Collaborating to Target Doctoral Students and Postdoctoral Staff” puhunut Robyn Price (Imperial College London, UK) korosti laadun ja tunnettuuden merkitystä kertoessaan kiinnostusta herättävästi, miten altmetriikan työkaluja opetetaan osana kurssia nimeltä “Digital academic skills” väitöskirjatutkijoille ja hyödynnetään myös post-docien hakemuksissa.

The Researcher View -sessiossa Mithu Lucraft (Springer Nature) puhui muun muassa siitä, mikä tutkijoita kiinnostaa ja mistä he välittävät, kuten kiinnostaako heitä tutkimuksen vaikuttavuus akateemisen maailman ulkopuolella ja merkitys avoimuudella on juuri siihen. Koska viittauksia on helppo seurata, niitä usein ja monilla aloilla pidetään tärkeimpinä, joten tukea myös muiden seurantavälineiden käyttämiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan. Samassa sessiossa Rachel Miles (Virginia Tech, USA) puhui tutkimuksen arvioinnista ja sen vaikutuksesta tutkijoiden palkkaukseen korostaen, että arviointimenetelmien pitää olla avoimia.

Vain yhden session ajaksi osallistujajoukko jakaantui kahtia. Osallistuin otsikon “Rumor Has It: How Exploring Research Engagement through Metrics Transforms Student Learning” alla pidettyyn työpajaan. Rachel Miles ja Amanda MacDonald (Virginia Tech, USA) kertoivat ja demonstroivat käytännössä, miten he opettavat altmetriikkaa 1.-2. vuoden opiskelijoille.

Decoding the Data -sessiossa “Measuring knowledge mobilization for grant-funded research using bibliometric, patent and policy indicators” oli Ben McLeishin (Altmetric) otsikkona. Hän korosti, että näiden aineistojen osalta Altmetric– ja Dimensions-tyyppisten palveluiden avulla voidaan mitata ideoita ja käsitteitä, muttei vaikuttavuutta. Hän puhui myös tutkimuksen tuottavuudesta, jota voidaan vertailla esimerkiksi rahoitusta saaneiden julkaisujen määrällä tutkijaa kohti eri maissa. Maria Levchenko (Europe PMC/EMBL-EBI), jonka kanssa juttelin useammallakin kahvitauolla, kertoi aiheesta “Exploring the Landscape of Curated Publications in Biology”. Biokuraattori kuratoi, kerää, kommentoi ja validoi biologisten ja organismitietokantojen tietoa. Kyse on biotutkimuksen tutkimusdatan laadunvalvonnasta ja kuvailusta. Hän puhui biokuratoinnin (biocuration) arvosta ja kysyi muun muassa, mikä tekee paperista kuratoitavan, korreloiko kuratointi laadun kanssa ja johtaako kuratointi suurempaan viittausmäärään? “Can the Impact of Grey Literature be Assessed?” kysyi Matthew Bickley (University of Wolverhampton, UK) ja perehdytti kuulijoita siis siihen, miten mitata niin sanotun harmaan kirjallisuuden – jota ei siis itse asiassa ole julkaistu – vaikuttavuutta. Andy Miahin puhe käsitteli kansalaistiedettä ja tieteen viestimistä eri kanavilla ja menetelmillä (kuvat, videot, performanssit, virtuaalitodellisuus, festivaalit…) sekä sen tyyppisen toiminnan vaikuttavuuden mittaamista. Hän korosti, että tieteentekijöiden tulee olla ensiksi kansalaisia ja vasta toiseksi tutkijoita.

Muissa konferenssin esityksissä käsiteltiin muun muassa rahoittajien näkökulmia, joidenkin tutkimusalojen vaikuttavuuden todella pitkää aikajännettä, tutkimuksen elinkaarta yleensä, kehitteillä olevia uusia malleja tieteen ja tutkimuksen indikaattoreiksi, tiedepodcasteja, saalistajakustantajia sekä tiedeviestintää ja kansalaistiedettä maissa, joissa on käytössä satoja eri kieliä, esimerkiksi Nigeriassa 529. Vaikka tiede on maailmanlaajuista, on politiikka (yleensä) paikallista, todettiin.

ihmisryhmät, posterit, halli, ikkunat, katto, pöydät. groups of people, posters, hall, windows, ceiling, tables.
Posterisessio | Poster session

Posterit

Konferenssissa oli esillä myös kymmenen posteria, jotka nekin esiteltiin ”poster lightning talks” -sessiossa. Mielenkiintoisin posteri on Syddansk Universitetin kirjaston kuuden henkilön laatima “Coloring the Donut”, jossa he tutkivat, miten hyvin niin sanottua altmetriikkadonitsia (“Altmetric Donut”, katso esimerkiksi kirjaston tutkimuksen tuen sivut) voi manipuloida. Heidän tapaustutkimuksensa mukaan se ei ole helppoa ja lähinnä twiiteillä sekä Wikipedian avulla sitä voi yrittää. Tyylikkäin, mutta myös todella informatiivinen ja runsas, posteri oli Twenten yliopiston Luuk van Ewijkin “Supporting researchers in their usage of Altmetrics Explorer”. Se rakentuu, kuten tutkimuksen tuki, muutenkin, hallinnon, kirjaston, tutkijoiden, viestinnän sekä rahoittajien ja julkaisijoiden tukipilareille, ja siihen tarvitaan avoimen tieteen arvioinnin kehittämistä ja panostusta siihen, asialle omistautuneita avainkäyttäjiä ja konkreettisia päämääriä, integroitumista prosesseihin, tiedonhankintaa ja -välitystä, seurantaa ja jatkuvaa keskustelua.

Osallistujat

Konferenssi oli melko pieni, osallistujia oli alle sata. Olin kansainvälisen konferenssin ainoa suomalainen ja yksi neljästä pohjoismaalaisesta. Suurin osa osallistujista oli ymmärrettävästi Britanniasta. Alankomaalaisia, kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia oli myös paljon. Kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten lisäksi mukana oli professoreita ja muita tutkijoita, johtajia, toimittajia, analyytikkoja, muotoilijoita, koordinaattoreita, suunnittelijoita ja myös opiskelijoita. Suurin osa tuli yliopistoista, mutta merkittävä osa kustantamoista sekä järjestäjäorganisaatioista (Altmetric, PlumX, Kudos) ja muista sponsoriorganisaatioista (CWTS, Hindawi, Minso Solutions, Springer Nature, Wiley). Koolla oli siis pieni mutta sekalainen joukko altmetriikasta eri näkökulmista kiinnostuneita ihmisiä. Kahvitaukoja oli usein ja niiden, samoin kuin lounaiden, aikana ennätti jutella ja tutustua. Olin ensimmäistä kertaa konferenssissa, jonka osallistujista tunsin ennestään vain yhden, Valeria Scottin (Fondazione IRCCS Policlinico San Matteo of Pavia, Italia), jolla oli konferenssissa posteri “Measure of Scientific Impact: How Altmetrics Can Innovate the Approach in a Multidimensional Model?”

Tuleeko 7:AM?

Loppuyhteenvedossaan Mike Taylor (Digital Science) puhui siltojen rakentamisesta muun muassa tiedeyhteisön ja yhteiskunnan välille, eri maanosien välille, akateemisen maailman eri osa-alueiden välille. Hänen mukaansa nyt on noussut pintaan “curation generation” ja pohti mikä tulee olemaan seuraava. Joka tapauksessa tiedeyhteisön on hänen mielestään sitouduttava tieteestä viestimiseen. Viimeiseen kysymykseen, tarvitaanko 7:AM, saatiin yleisöltä positiivinen vastaus. Moni alusta saakka (järjestelyissä) mukana ollut lienee pohtinut pienempää osallistujamäärä verrattuna vaikkapa viime vuoteen, mutta sijainnilla on vaikutuksensa – Stirling ei ole Lontoo (2014, 2018), Amsterdam (2015), Toronto (2017) eikä edes Bukarest (2016).

Linkit

konnferenssi, ihmiset, hymy, vilkuttaa. conference, people, smile, wave
Jutun kirjoittaja kuvassa keskellä | Blog post writer in the middle of the photo. Kuva | Photo: Mike Taylor

Altmetrics

The term ‘altmetrics’ is derived from the words ‘alternative’ and ‘metrics’. Being complementary to bibliometrics in a way, altmetrics are also related to the measurement of the visibility of science and scientific publications. Altmetrics specifically measure online publications. For example, they can measure the visibility of a particular study through the number of clicks, downloads, blog posts, bookmarks, likes and tweets related to it. However, instead of being indicators of impact, they are a part of the filtering of scientific information. In reality, they do not even constitute alternative metrics but an appendage that is necessary in this modern era of online publishing and new accessibility to data.

6:AM

During the second week of October, I participated in the sixth Altmetrics Conference, which was held at the University of Stirling in Scotland this year. The 6:AM Altmetrics Conference was a two-day event that took place on 9 and 10 October. I only participated in the conference, but it was preceded by a one-day do-a-thon and followed by a workshop day. The conference itself also featured unconference elements. Instead of sitting in rows, we sat around tables that each seated eight people, which makes it easier to talk and get to know people than other types of seating arrangements.

On the first day, I found myself seated next to Euan Adie (Overton.io). He is one of the founders of Altmetric, and I had been reading his article ‘The Rise of Altmetrics’ (in Altmetrics: A practical guide for librarians, researchers and academics) on my way to Scotland. Adie has stated that because there is always too much information available, it is important to filter it from the perspective of quality, weeding out irrelevant and poor-quality content. In altmetrics, this aim can be pursued with the help of digital erudition, the tools of which include shared reference management tools, sharing online, crowdsourcing, metadata created together by the users and post-publication peer review, for example. Openness is part of his altmetrics guidelines: when the indicator is used, the user must have access to the data behind it and the data must be as open as possible and relevant.

Landscape

Adie also gave one of the most interesting presentations, ‘Mapping the Policy Landscape’, where he stated that the concept of ‘policy document’ – which may appear in the form of a book, but also as a blog post, research publication, working paper, report, etc. – is difficult to define, being changing, unacademic, practical and political in nature but always written for the purpose of changing policy or practice. It can be international, national, regional or even neighbourhood-specific. One third of the publications of this type refer to other similar documents, while another third refer to scientific research, one sixth refer to the media and the rest refer to legislation and other similar things. The reference can be direct, such as a reference to a clinical guideline, but it can also form a chain extending from a newspaper via a blog to a working paper, for example. In other words, it is not possible to measure single citations, as the references form a network can comprise roughly 10,000 different citations. Thus, the altmetric indicators can be very complex in comparison with traditional bibliometric indicators.

Welcome

We were welcomed to Scotland with bagpipe music and to the University of Stirling campus by Executive Director of Research and Innovation Services John Rogers, after which the conference was opened by Catherine Williams (Altmetric) and the first keynote speech, ‘Beyond Bibliometrics’, was given by Martin Kirk (King’s College London, UK). His task is to ensure that the university is equipped with the best equipment and that the university’s research activities have as high visibility as possible. He presented many things to consider regarding which metric serves which purpose, and who is in charge of altmetrics in organisations. Are they taken into account in strategic work, is the research administration in charge of them, are they part of researchers’ work, do libraries or communications units use them? In any case, altmetrics are strategic tools used in publishing. Open access publications receive more citations and other attention than publications behind paywalls – if a publication is not openly accessible, the publisher’s visibility and reputation suffer.

Highlights

Two conference days included two keynote presentations, one ‘Highlight Talk’, two panel discussions and 26 other presentations.

In my opinion, the most interesting presentation of the Altmetrics in Action session was ‘Beyond the “Cool” Factor: The Challenge of Making Alternative Metrics Indispensable’ by Rebecca Welzenbach (University of Michigan Library, USA). She talked about the ways in which her workplace utilises Altmetric Explorer tools and how both communications and the research administration are interested in the visibility and impact determined with the help of altmetrics. Welzenbach is a research impact librarian, a position that every university would benefit from having. Robyn Price (Imperial College London, UK), who gave a presentation titled ‘Collaborating to Target Doctoral Students and Postdoctoral Staff’ during the same session, emphasised the significance of quality and awareness in her rousing speech about the teaching of altmetric tools to PhD students as part of a course called ‘Digital academic skills’ and their utilisation in the applications of postdocs.

In a session called The Researcher View, Mithu Lucraft (Springer Nature) spoke on many topics, including what researchers are interested in and what they care about, such as whether they are interested in the impact of research outside the academic world and what role openness plays in this. Because citations are easy to monitor, they are often considered important in many fields, which is also why support is needed for the use and understanding of other monitoring tools. During the same session, Rachel Miles (Virginia Tech, USA) spoke about research evaluation and its effect on researchers’ salaries, emphasising that the evaluation methods should be open.

The participants only once divided into parallels sessions. I participated in a workshop titled ‘Rumor Has It: How Exploring Research Engagement through Metrics Transforms Student Learning’. Rachel Miles and Amanda MacDonald (Virginia Tech, USA) discussed and gave a practical demonstration of how they teach altmetrics to undergraduate students.

In a session called Decoding the Data, Ben McLeish (Altmetric) held a presentation titled ‘Measuring knowledge mobilization for grant-funded research using bibliometric, patent and policy indicators’. He emphasised that while services similar to Altmetric and Dimensions can be used to measure ideas and concepts with regard to this data, they cannot be used to measure impact. He also spoke about the profitability of research, which can be compared by examining the number of funded publications per researcher in different countries, for example. Maria Levchenko (Europe PMC/EMBL-EBI), with whom I conversed during more than one coffee break, spoke about the topic ‘Exploring the Landscape of Curated Publications in Biology’. A biocurator is a professional scientist who curates, collects, annotates, and validates information that is disseminated by biological and model organism databases. The role encompasses quality control of primary biological research data intended for publication, extracting and organizing data from original scientific literature, and describing the data with standard annotation protocols and vocabularies that enable powerful queries and biological database inter-operability. She spoke about the value of biocuration and posed questions such as what makes a paper curatable, does curation correlate with quality, and does curation lead to a higher citation rate? Matthew Bickley (University of Wolverhampton, UK) asked ‘Can the Impact of Grey Literature be Assessed?’ and introduced how to measure the impact of grey literature, i.e. unpublished literature. Andy Miah’s speech addressed the topics of citizen science, how science is communicated via various channels and with different methods (images, videos, performances, virtual reality, festivals, etc.) and how the impact of this type of outreach is measured. He emphasised that scientists must be citizens first and researchers second.

The other presentations at the conference addressed themes such as the perspectives of funders, the extremely long time span of the impact of certain research fields, the lifecycle of research, new types of indicators under development, science podcasts, predatory publishers, and scientific communication and citizen science in countries in which hundreds of languages are spoken, such as Nigeria with its 529 languages. It was noted that although science is global, politics is (often) local.

ilta, taivas, järvi, rakennus, kuu, valot, pilvet, puut. evening, sky, lake, clouds, building, lights, moon, trees
Stirlingin yliopiston kampus kuunvalossa | University of Stirling campus in moonlight

Posters

The conference also displayed ten posters that were introduced as ‘poster lightning talks. For me, the most interesting poster was ‘Coloring in the Donut’, prepared by six staff members of Syddansk Universitet. In the poster, its creators studied how well the Altmetric donut (see, for example, the library’s research support page) can be manipulated. According to their case study, it is not easy, and it can primarily be attempted with tweets and Wikipedia. In my opinion, the most stylish poster, which was also very informative and rich in content, was ‘Supporting researchers in their usage of Altmetric Explorer’ by Luuk van Ewijk from the University of Twente. Just as research support in general, this is built on the pillars of management, library & IT, researchers, marketing & communications, funders and publishers, and it requires development of and investment in open science and research evaluation, key users dedicated to the matter, concrete targets, integration into processes, information provision and promotion, and ongoing conversation between key users.

Participants

The conference was relatively small, with less than a hundred participants. I was the only Finnish participant and one of the four Nordic participants in this international conference. Understandably, most of the participants were British. There was also a large number of participants from the Netherlands, Canada and the USA. In addition to librarians and other information professionals, the participants included many professors and other researchers, leaders, journalists, analysts, designers, coordinators and students. Most of them came from universities, but a considerable number also represented publishers, the organisations that organised the conference (Altmetric, PlumX, Kudos) and other sponsor organisations (CWTS, Hindawi, Minso Solutions, Springer Nature, Wiley). In other words, the conference was attended by a small but mixed group of people interested in altmetrics from different perspectives. Coffee breaks were held often, and they, together with lunch times, provided time for conversation and for people to get to know each other. This was my first time I attended a conference in which I only knew one other participant in advance and that was Valeria Scotti (Fondazione IRCCS Policlinico San Matteo of Pavia, Italy), who presented a poster called ‘Measure of Scientific Impact: How Altmetrics Can Innovate the Approach in a Multidimensional Model?’.

Will there be a 7:AM?

In his closing remarks, Mike Taylor (Digital Science) spoke about building bridges between the research community and society, between different continents and between different parts of the academic world. According to him, this is the era of the “Curation Generation”, and he wondered what the next one would be. In any case, he thinks that the science community must commit to communicating about science. The final question of whether a 7:AM is needed received a positive response from the audience. Many of those who were involved (in the arrangements) from the beginning perhaps pondered the smaller number of participants compared with last year, for example, but the location matters – Stirling is not London (2014, 2018), Amsterdam (2015), Toronto (2017) or Bucharest (2016).

Links

 

Tuulevi Ovaska
erityistietoasiantuntija | communications coordinator & information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training & information services

Jaa tämä / Share this
Share

Turun Eurooppa-foorumi | Europe Forum in Turku

(Please, scroll down to read a summary in English.)

Osallistuin elokuun lopulla kahtena päivänä Turun Eurooppa-foorumiin, joka järjestettiin nyt toista kertaa torstaista lauantaihin 29.-31.8.2019. Foorumia on luonnehdittu syksyn poliittisen kauden startiksi, ja sen kymmenissä keskustelutilaisuuksissa ja esitelmissä kansallisen ja EU-tason vaikuttajat (ja myös sellaisiksi itsensä toivovat) voivat yhdessä keskustella EU-politiikan kysymyksistä. Suurta yleisöä yritetään tietysti myös tavoitella mukaan, onhan aktiivisen kansalaiskeskustelun virittäminen yksi Euroopan Unionin perusarvoista. Tapahtumat välitettiin myös verkossa, ja ne löytyvät nyt YouTube-tallenteina. Yleisöä innostettiin ottamaan kantaa Twitterissä ja twiittejä myös heijastettiin reaaliajassa esiintymislavoille.

logo.

Elokuun loppu on Eurooppa-foorumille siinä mielessä hankala ajankohta, että yliopisto-opiskelijat ovat vielä lomalla. Toisaalta korkean tason suomalaiset EU-toimijat ovat tyypillisesti vielä keskieurooppalaisen käytännön sanelemilla kesälomillaan Suomessa, ja siis helposti tavoitettavissa. Tilaisuuksissa olikin kiitettävästi läsnä kansanedustajia, meppejä, ministereitä ja huippuvirkamiehiä. Ilahduttavaa oli nähdä yleisön joukossa myös paljon turkulaisia koululaisia. Sää suosi tapahtumaa, olihan koleahkon kesän jälkeen elokuun lopulla jopa hellettä. Perjantai-aamun pieni sadekaan ei onneksi sotkenut niitä tilaisuuksia, joihin osallistuin. Silmiinpistävää oli turvatoimien tiukkuus, sekä poliiseja että siviilipukuisia turvamiehiä näkyi paljon varsinkin VIP-esiintyjien tilaisuuksien aikana esiintymislavojen liepeillä. Valitettavasti tämän hetken maailmassa EU-yleisötilaisuudet vetävät puoleensa myös ääriaineksia.

Kaikkina kolmena päivänä tilaisuuksia oli monta yhtä aikaa päällekkäin, eli oli pakko tehdä valintoja. Tapahtumat oli enimmäkseen keskitetty Turun kaupunginkirjaston liepeille tuomiokirkon läheisyyteen, ja siirtyminen tapahtumapaikalta toiselle oli helppoa ja nopeaa. Itse ennätin ensimmäiseksi Turun Paasikivi-Seuran järjestämään paneelikeskusteluun EU ja Suomen turvallisuus – onko sitä?, panelisteina kansanedustaja Ilkka Kanerva ja europarlamentaarikko Ville Niinistö. Keskustelussa tulivat esiin ilmastonmuutoksen aiheuttamat levottomuudet, Euroopan mantereelle ilmestyneet jäätyneet konfliktit ja kansallisvaltioajattelun paluu. Yhtenä ongelmana on se, että EU on kansainvälisenä toimijana jäänyt Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan varjoon. EU:lla on kuitenkin taloudellista vaikutusvaltaa ja se voi näyttää esimerkiksi ympäristö- ja kansalaisoikeuskysymyksissä esimerkkiä muille. Opettajan rooliin asettuminen ei kuitenkaan nykymaailmassa enää toimi. Ennen kaikkea EU:n pitäisi edistää vahvojen yhteisten kansainvälisten pelisääntöjen noudattamista. Ilkka Kanervan mukaan tällaisista ETYJ-prosessi oli aikoinaan hyvä esimerkki. Neuvostoliittokin sitoutui kansainvälisiin sopimuksiin, jotka loppujen lopuksi aiheuttivat sen hajoamisen.

Ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa valtiosihteeri Matti Anttosta haastateltiin aiheesta Suomen EU-puheenjohtajakausi – vaikuttamisen paikka. Vaikka puheenjohtajamaassa ei enää entiseen tapaan järjestetä huippukokouksia, pääsee tällä paikalla silti tavallista enemmän vaikuttamaan esimerkiksi Brexitiin ja EU:n laajenemispyrkimyksiin. Uusia jäsenmaaehdokkaita ovat Pohjois-Makedonia ja Albania. Myös vuoden 2021 budjettikehystä pitäisi jo valmistella. Unkari on esittänyt kritiikkiä Suomen aktiiviseen oikeusvaltiopolitiikkaan. Vaikka mitään varsinaisia sanktioita ei saataisikaan EU:ssa aikaiseksi, jo pelkkä keskustelu asiasta vaikuttaa Puolan ja Unkarin politiikkaan. EU pyrkii myös aktivoitumaan Afrikassa, jonka väkiluku on yhtä suuri kuin Intian, mutta pinta-ala satakertainen. Se on siis uhkien lisäksi myös suurten mahdollisuuksien alue, ja EU:n on tuettava siellä suotuisaa kehitystä.

Seurasin vielä iltapäivällä Euroopan komission ja parlamentin järjestämää keskustelua EU-kansalaisaloitteesta ja kansalaisaktiivisuudesta. Panelisteina olivat Policy Officer Charlotte Rive komissioista, Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Gurmann Saini, Aku Aarva Eurooppalaisesta Suomesta ja europarlamentaarikko Nils Torvalds. Keskustelussa korostuivat useimpien panelistien nuorehkon iän vuoksi varsinkin nuorten vaikutusmahdollisuudet. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemiseen vaadittavia ehtoja on höllennetty, mutta silti tietoisuus tästä mahdollisuudesta on vielä melko pientä. Illalla Euroopan komissio järjesti vielä tapaamisen eri tiedotusverkostoilleen.

Perjantai-aamuna komission verkostot pääsivät kuulemaan Varsinais-Suomen liiton ajankohtaisia asioita EU-rintamalla. Aluekehitysjohtaja Tarja Nuotio antoi mielenkiintoisia tietoja alueen elinkeinopohjasta, kansainvälisestä taloudellisesta yhteistyöstä muiden keskisen Itämeren alueiden kanssa ja yhteyksistä Brysseliin päin. Sen jälkeen Mauno Hänninen komissiosta valotti vieläkin meneillään olevaa uuden komission muodostusprosessia. Tuleva uusi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sai parlamentin äänestyksessä vähän enemmän kuin tarvittavan minimimäärän ääniä, mutta selvästi parlamentti oli loukkaantunut siitä, että heidän kannattamansa kärkiehdokasmenettelyn yli oli kävelty ministerineuvostossa. Von der Leyen esitti linjapuheessaan kuusi keskeistä tavoitetta seuraavalle komission toimikaudelle eli
• viherelvytys ja Euroopan pyrkimys ilmastoneutraliuuteen
• talous ihmisten hyväksi: sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vauraus
• siirtyminen digiaikaan eettiset rajat ja turvallisuus huomioiden
• eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen, mm. oikeusvaltioperiaate
• vahvempi EU maailmannäyttämöllä
• uutta vauhtia eurooppalaiselle demokratialle.

Kunkin jäsenmaan piti asettaa komissaariehdokkaansa viimeistään elokuun lopulla. Sen jälkeen sovitaan salkkujaosta ministerineuvoston kanssa niin että EU-parlamentti pääsee aloittamaan komissaariehdokkaiden kuulemisen. Uusi EU-komissio nimitetään toivon mukaan lokakuun loppuun mennessä.

Suomen komisaaariehdokasta Jutta Urpilaista pääsikin näkemään seuraavaksi. Hän oli harvinaisessa suurelle yleisölle avoimessa eduskunnan suuren valiokunnan kuulemistilaisuudessa, joka järjestettiin kauniissa Akatemiatalon salissa tuomiokirkon kupeessa. Tässä tilaisuudessa Urpilainen mm. nimesi omiksi suosikkisalkuikseen talouteen ja ulkosuhteisiin liittyvät asiat. Kuten nyt tiedämme, hänelle lankesivat EU:n kansainväliset kumppanuusasiat, jotka liittyvät molempiin Urpilaisen mainitsemiin aihepiireihin. Urpilainen totesi puheessaan, että EU on perinteisesti kyennyt parhaiten tekemään päätöksiä kriisien keskellä, ja nyt niitä riittääkin. Edellisen päivän puhujien tavoin Urpilainen totesi, että EU:n on pyrittävä puolustamaan monenkeskistä, sopimusperusteista kansainvälistä järjestelmää. Kuuleminen oli siis ennen kaikkea suuren valiokunnan jäsenten tilaisuus esittää kysymyksiä Suomen komissaariehdokkaalle. Yleisö napisi twiiteissään sitä, että kansanedustajien kysymysten jälkeen aikaa jäi vain yhdelle yleisökysymykselle. Suuren valiokunnan puheenjohtaja Satu Hassi huomautti, että kyse oli kuitenkin virallisesta istunnosta.

Kansanedustajien Urpilaiselle esittämät kysymykset olivat sinänsä aika lempeitä, sillä EU-rintamalla poliitikkomme toki puolustavat oman maan ehdokasta yli puoluerajojen. Varsinaiset EU-parlamentin järjestämät komisaariehdokkaiden kuulemiset ovat kokonaan toinen juttu. Parlamentilla on monesti ollut tapana vaatia ainakin muutaman ehdokkaan vaihtamista, ja esimerkiksi Jutta Urpilaista tullaan varmasti hiillostamaan hänen toimistaan tiukkana valtionvarainministerinä Kreikan velkakriisin aikana. Missään tapauksessa komissaariehdokas ei saa tulla kuulemisiin valmistautumattomana, sillä silloin europarlamentaarikot “haistavat verta” ja käyvät kysymyksissään armottomasti ehdokkaan kimppuun.

Iltapäivällä seurasin Euroopan komission ja parlamentin järjestämää EU:n tulevaisuuskeskustelua, johon osallistui joukko europarlamentaarikkojamme sekä kykyinen komissaarimme, komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen. Viimeksi mainittu kuvaili aloituspuheenvuorossaan, kuinka suuria muutoksia Eurooppa on joutunut kokemaan edellisen komission viisivuotistoimikautena. Seuranneessa keskustelussa tuotiin esille mm. Afrikan talouden ja muiden eliolojen kehittäminen sekä tiedeperusteisen päätöksenteon tärkeys. EU on keskeinen kestävän kehityksen veturi maailmassa, sillä Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole tästä tehtävästä kiinnostuneita. Ennen kotimatkaa ennätin vielä seurata jonkin aikaa mielenkiintoista paneelikeskustelua Kiinan uudesta silkkitiehankkeesta.

Turun Eurooppa-foorumi järjestetään ensi vuonnakin elo-syyskuussa. Tavoitteena on saada mukaan entistä enemmän kansainvälisiä huippuvieraita ja siten englanninkielistä ohjelmaa. Tilaisuutta kannattaa siis silloin seurata joko paikan päällä tai netin kautta striimattuna.

logo.

Briefly in English

Europe Forum Turku was organized for a second time in the former capital of Finland. It is an event for discussion about the future of Europe and Finland, and regularly attended by our political elite. This year some of the discussions were held in English and you can watch them in YouTube. Next year the event will host more international guests so that it will be easier to take part in it either in Turku or via the live streaming.

Tapani Toivanen, tietoasiantuntija | information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share