Apposen auki – tietoa avoimesti yhdessä – Itä-Suomen kirjastopäivät 11.6.2021 | Widly open – information shared openly together – seminar 11.6.2021

(Please, scroll down to read a summary in English.)

Itä-Suomen aluehallintovirasto järjesti yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kirjastopalveluiden, Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteen, Mikkelin seutukirjaston ja Mikkelin yliopistokeskuksen kirjaston kanssa perinteeksi muodostuneet Itä-Suomen kirjastopäivät, joiden tavoitteena on tuoda yhteen itäsuomalaiset kirjastoammattilaiset kaikilta kirjastosektoreilta. Päivän teemana oli tiedon avoimuus, jota lähestyttiin avoimen tieteen, kansalaistieteen ja tiedon saavutettavuuden näkökulmista. Yhtenä pohdittavana kokonaisuutena nousi esiin se, miten kirjastot voivat tukea osallisuutta tiedon tuottamiseen ja millainen rooli kirjastoilla on tiedon jakelussa. Seminaaripäivä oli osa tutkitun tiedon teemavuotta 2021, jossa kotimaiset toimijat tuovat yhdessä tutkittua tietoa meille kaikille.

Tutkitun tiedon teemavuosi logo kolmella kielellä

Aloituspuheenvuorossa Helsingin yliopiston professori Pirjo Hiidenmaa kävi laajasti läpi perusteluja avoimen tieteen tekemiseen. Tieteen perusperiaate on avoimuus. Ymmärrys maailmasta rakentuu yhteisymmärryksessä, joten maailmaa koskevan tiedon on oltava yhteistä koska maailman kriisit ja ongelmat ovat yhteisiä, jolloin kenelläkään ei voi olla monopolia tutkittuun tietoon. Tieteen yhtenä avoimuutta lisäävänä tekijänä Hiidenmaa mainitsee aineistot. Tieteiden erilaisilla tutkimusperinteellä on vaikutusta avoimiin aineistoihin, ja avoimuuden keskustelu on paljolti pyörinyt julkaisuiden ympärillä, mutta nykyään se on laajentunut aineistoihin ja muuhun tutkimuksen tekemisen tapoihin. Luonnontieteissä on suuria ja keskitettyjä aineiston tallentamispaikkoja kuten Biopankit. Toisaalta humanistisessa tutkimuksessa voi tutkimusaineisto olla yksittäisen tutkijan hallussa. Lisäksi Hiidenmaa totesi, että toimintakulttuuri vaikuttaa avoimuuden kehittymiseen ja nosti esille osallistavan tutkimuskulttuurin ja kansalaistieteen.

Aamupäivän paneelikeskustelussa käsiteltiin avointa tiedettä ja julkaisemista tieteellisten ja yleisten kirjastojen, tutkijoiden sekä kustantajien näkökulmasta. Keskeisiä esille nousseita teemoja olivat muun muassa tietovarantojen saattaminen laajemman yleisön saataville ja avoimeen julkaisemiseen liittyvät kustannukset. Avointen aineistojen ja erilaisten kirjastojen kokoelmien suhde herätti keskustelua useammasta näkökulmasta. Paneelissa ja chatissa pohdittiin muun muassa tieteellisten artikkelien käyttöarvoa ja -mahdollisuuksia yleisissä kirjastoissa, mutta toisaalta nostettiin esiin myös kirjastojen rooli varmasti luotettavan tiedon tarjoajina, jota Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen omalta osaltaan sivusi avauspuheenvuorossaan. Haasteetonta pelkästään luotettavan tiedon tarjoaminen ei kuitenkaan ole, joten myös kirjastojen tarjoama neuvonta ja asiakkaiden informaatiolukutaito nousevat arvoonsa myös kirjastojen kokoelmiin liitettyjen avointen aineistojen kohdalla.

Never stop learning teksti tietokoneen näytöllä

Lounaan jälkeen Kansalliskirjaston tutkimuskirjaston palvelujohtaja Johanna Lilja esitteli Kansalliskirjaston digitoituja kokoelmia ja erityisesti digitointiohjelmaa 2021-2024. Vuosittain Kansalliskirjasto digitoi noin 2 miljoona sivua erilaisia aineistoja uusista sanomalehdistä vanhempiin aineistoihin. Liljan esitys elävöitti mainiosti digitoinnin vaatimaa työmäärää ja siihen liittyviä kustannuksia. Tekijänoikeuksien vuoksi kaikkea digitoitua aineistoa ei voida vielä avata vapaaseen käyttöön, mutta aineistoihin on pääsy kaikissa vapaakappalekirjastoissa, kuten meillä. Suur-Savon sukututkimusyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hokkanen muistutti kommenttipuheenvuorossaan Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen, joista sanomalehdet ovat sukututkijoiden käytetyin aineisto, olevan myös sukututkijoille tärkeä aarreaitta, jonne tutkijan on luontevaa jatkaa kirkonkirjojen selvittelyn jälkeen.

Yleisten kirjastojen e-aineistojen tarjontaa on tähän mennessä vaikeuttanut eri palvelualustojen moninaisuus ja aineistojen saatavuus kustantajilta. Tätä tilannetta korjaamaan on suunniteltu valtakunnallista yhden luukun e-kirjastoa, jonka toteuttamisen selvitystyötä on tehty Yleisten kirjastojen digitaalisen median palvelukonsepti –hankkeessa. Hankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen esitteli yhteisen e-kirjaston tavoitteita ja haasteita, joissa riittää varmasti vielä työstämistä. Toteutuessaan yhteinen e-kirjasto edistää kuitenkin valtavasti digitaalisten aineistojen tasapuolista saatavuutta yli kuntarajojen.

Päivän toisena tietoiskuna Anna Lindfors, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksesta, esitteli avointen oppimateriaalien kirjastoa. Avoimet oppimateriaalit ovat digitaalisia, maksuttomia ja Creative Commons -lisensoituja opetukseen, oppimiseen ja koulutukseen tehtyjä aineistoja, jotka mahdollistavat opiskelijalle ajasta ja paikasta riippumattoman käytön sekä opettajille materiaaleja ja ideoita opetuksen toteuttamiseen. Palvelusta löytyvät oppimateriaalit voivat olla hyvin moninaisia ja kohdennettuja eri koulutusasteille.

Kirjaselkämysten kuvia tabletin näytössä

Kansalaistiede on tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset toteuttavat yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Jyväskylän yliopiston Professori Raija Hämäläinen kertoi näkökulmia vastuulliseen kansalaistieteeseen Horizon 2020 –hankkeessa toteutetun kyselyn perusteella. Kansalaistiede lisää osaltaan tieteen avoimuutta ja luo mahdollisuuksia vastuulliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Samalla se on tärkeä osa elinikäistä oppimista sekä kriittisen informaatiolukutaidon ja ajattelun kehittämistä.

Kansalaistieteen keinoja on hyödynnetty luonnontieteissä, kuten biologiassa (esimerkiksi perhostutkimus, pihapiirin lintuhavainnot eli Pihabongaus), ja vaikkapa arkeologiassa. Kansalaisilla on tärkeä rooli esim. aineiston keräämisessä – tutkijoilla ei ole aina resursseja ison tutkimusaineiston keräämiseen. Osallistujat ovat olleet tutkimuksen mukaan hyvin sitoutuneita kansalaistieteen tutkimusprojekteihin. Yleisesti ottaen tieteen kansalaisharrastajat ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä edelleen mukana olevia. Noin neljännes harrastajista on eläkkeellä.

Iltapäivän loppu puolella sisältöjohtaja Pia Puntanen Sodan ja rauhan keskus Muistista kertoi kesäkuun alussa Mikkelissä avatusta humanistis-yhteiskuntatieteellisetä tiedekeskuksesta, johon on yhdistetty 1970-luvulla perustettu Päämajamuseo. Tiedekeskus kannustaa tekemällä oppimiseen, yhdistää historiatietoja ja -taitoja sekä toimii tutkimuksen testausalustana. Muistin näyttelyt ovat vuorovaikutteisia ja tarinalliset näyttelyt mahdollistavat katsojalle samaistumisen sodan kokeneen ihmisen elämään.

Päivän viimeinen puhuja oli Osmo Kimmo, joka kertoi vapaaehtoistyönä toteutetusta sotapolku.fi -verkkopalvelusta, joka avautui Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2016. Sotapolku.fi -verkkopalvelu on avoimesti käytettävissä oleva palvelu, joka valtakunnallinen matrikkeli vuosien 1939-1945 sodissamme palvelleista sotilaista ja lotista. Hankkeessa kuvataan joukko-osastojen sotapolut digitaalisen karttapohjaan. Digitaaliselle kartalle tallennettuihin karttapisteisiin tallennetaan ajankohta ja kuvaukset tapahtumista. Tietoja täydennetään linkeillä sotapäiväkirjoihin ja valokuviin. Tietojen koostaminen on hankalaa, koska digitaalista materiaalia on vähän ja lähteissä olevat tiedot ovat puutteellisia. Lisäksi tarvitaan paljon tietojen yhdistelyä. Palvelu päivittyy jatkuvasti.

Briefly in English

The Eastern Finland Regional Administrative Agency organised the library days of eastern Finland, formed as a tradition, with the aim of bringing together library professionals from all the library sectors in eastern Finland. The theme of the day was the openness of knowledge, approached from the perspectives of open science, citizen science, and the accessibility of information. One of the issues to be considered was how libraries can support inclusion in the production of information and what role libraries play in the distribution of information. The seminar day was part of the 2021 Year of Research-based Knowledge, where domestic actors bring together studied information to us all.

In a day there was a debate about open science, what it means and why it is being done. The day included a panel discussion on open science and publishing and what they mean for scientific and public libraries. The panel discussion included the perspective of scientific libraries, the perspective of general libraries, the perspective of the researcher, and the perspective of the publisher. The afternoon focused on the availability and accessibility of digital materials, where issues were addressed from a digitization perspective. The day included two briefings in library projects related the national digital library and open learning materials. At the end of the day, we were still acquainted with citizen science, Memory — Science Center and military historical web service sotapolku.fi.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tutkimuksen tutki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Juho Jussila, tietoasiantuntija | Information Specialist
Marjut Perälä, tietopalveluneuvoja | Information Services Advisor
Tarja Turunen tietoasiantuntija | Information Specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection Services

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | Head of Services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing Services

Jaa tämä / Share this
Share

Onko kirjastoilla tulevaisuutta? — Itä-Suomen kirjastopäivät | Do libraries have a future? — Library Conference of Eastern Finland

(Please, scroll down to read a very short English summary.)

Mikä on kirjasto tulevaisuudessa ja onko kirjastolla tulevaisuutta? Sitä pohdittiin Itä-Suomen kirjastopäivillä 6.-7.6.2018 otsikolla ”Tulevaisuuden kirjasto – tietoautomaattiko?” Kirjastopäivien järjestelyistä vastasivat Itä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Kuopion kaupunginkirjastoSavonia-ammattikorkeakoulun kirjasto ja Varastokirjasto. Luentosali oli täynnä väkeä eli osallistujia oli noin 160.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava (Prime Frontier Oy) aloitti seminaarin ajatusrakenteita rikkovalla alustuksellaan, jossa hän käsitteli jälkiteollista artistiyhteiskuntaa ja työn luonnetta siinä. Työn sisältö on enemmän kuin pelkästään ”se, mikä riittää”, koska sen pystyy kone tekemään. Ihmisen tekemään työhön kuuluu inspiroituminen ja yllättyminen ns. WAU. Koska some on media, ovat käyttäjät siirtyneet tiedon vastaanottajista lähettäjiksi. Kysymys vastuusta on näin ollen myös kaikilla. Tässä on yksi kirjaston tehtävistä jatkossakin: kasvattaa median käyttäjiä erottamaan tosi epätodesta niin vastaanottaessaan informaatiota kuin sitä lähettäessään. Vaikka kirjasto vastaa samoihin kysymyksiin kuin Google, on jälkimmäinen lyömätön siinä, että se on helposti saatavilla ja aikaa ei tarvitse käyttää itse hakemiseen. Miten kirjasto pystyy ratkaisemaan saman tarpeen? Halava ei synkistellyt tulevaisuutta vaan näki uudet ratkaisut mahdollistajina: immateriaalisuus on nousussa ja hänen mukaansa ”sivistysyhteisö tulee vuorovaikuttamaan”.

Kirjastopäivät jatkuivat toisiaan sivuavilla ajatuksilla. Toimituspäällikköä Riitta Raatikainen (Savon Sanomat) käsitteli valemedioiden ja perinteisen median suhdetta sekä sitä, mitä ihmiset pitävät totena. Hänen mukaansa tällä hetkellä 8 % suomalaisista pitää sosiaalista mediaa pääasiallisena tiedonlähteenään.

Yliopettaja Ilkka Kettusen (Savonia-ammattikorkeakoulu) näkökulma oli muotoilussa ja miten sen avulla suunnataan tulevaisuuteen. Sitä voi soveltaa mihin tahansa tehtävään työhön: aina on jotain, mikä on olemassa ja mistä lähdetään. Sallittua on kokeilu, innovointi ja olennaista on hahmottaa jotain, mitä ei ehkä vielä ole – Kettusen termein ”positiivinen illuusio”. Mukaan otetaan niin käyttäjät, työntekijät kuin johtajat. Saavutettuun ei jymähdetä, vaan uudistuminen jatkuu koko ajan. Hänen alustuksensa pohjalta keskustelutti jatkossa se, miten rikkoa tavanomaisuuteen käpertymisen kehä esimerkiksi kirjastotyössä? Miten kyetään saavuttamaan toistuvasti ”positiivinen illuusio”? Onko vastaus aito vuorovaikutteinen yhteistyö kirjaston toimintaympäristön kanssa? Uusien yllättävien yhteistyökumppaneiden löytäminen? Ehkä se ”sisätori”-ajatus, minkä Halava oli alustuksessaan maininnut?

Muotoiluteemalla jatkoi palvelupäällikkö Kari Lämsä (Helsingin kaupunginkirjasto) esitellessään tämän vuoden lopussa avattavaa Helsingin Oodi-kirjastoa. Sen sisältöjen ja palvelujen suunnittelu on aloitettu käyttäjien kanssa jo vuonna 2012. Uudessa kirjastossa on asiakkailla mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan: kansalaisten osallistumiseen ja osallistamiseen, esiintymiseen, juhlimiseen, opiskeluun, verstastoimintaan jne. ihan hengästymiseen asti. Suunnittelussa on hyödynnetty samoja elementtejä, joista Ilkka Kettunen omassa alustuksessaan puhui. Lämsäkin painotti sitä, että ei pidä yrittää tehdä valmista vaan kirjaston kysymyksessä ollessa kehitystyötä jatketaan yhdessä asiakkaiden kanssa senkin jälkeen, kun ovet on avattu.

Kirjastokentän kuulumisissa eri kirjastosektorit päivittivät kuulijoita nykytilanteestaan. Kirjaston johtaja Jarmo Saarti (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) kertoi keskeisiä muuttujia tällä hetkellä olevan tieteen digitalisoituminen ja sen vaikutukset tietojärjestelmiin ja kokoelmapolitiikkaan; avoin tiede ja sen vaatimat palvelut muuttavat kirjastotyötä ja oppimisympäristöjen kehittäminen edellyttävät kirjastotilojen muutoksia ja lisäävät myös opetustehtäviä. Tulevaisuutta Saarti innovoi laajennetun todellisuuden kirjastoksi, jossa erilaisilla vepaimilla, kuten esim. älylaseilla, todellisuuden esineitä tai maisemia katsellessa näkee niihin liitettyjä tietoja tai tarinoita.

Jarmo Saarti
Jarmo Saarti

Kirjastotoimenjohtaja Päivi Savinainen (Kuopion kaupunginkirjasto) otti esille vuonna 2017 voimaan tulleen kirjastolain ja sen määrittämät tehtävät kirjastoille, kuten alueelliset kehittämistehtävät, jotka Itä-Suomessa kuuluvat Joensuun ja Kuopion kaupunginkirjastoille. Yleisten kirjastojen kirjastotyöstä on vähenemässä rutiinit, joita on automatisoitu. Omatoimikirjastot ovat kasvussa. Myös digitalisaatio näkyy kirjastotyössä paitsi e-aineiston käytön ja hankinnan kasvussa myös asiakkaiden tarpeissa saada apua digiongelmiinsa. Lukutaito on nyt ja tulevaisuudessa haasteellinen digitalisoituvassa ympäristössä.

Kirjaston johtaja Pekka Uotila (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) nosti esiin Theseuksen Suomen ammattikorkeakoulujen avoimen julkaisemisen foorumina, jossa ovat opinnäytteet, julkaisut ja artikkelit. Tulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen kirjastot tukevat avoimuutta, ovat ketteriä toimijoita ja osa oppimis- ja osaamisympäristöjä.

Varastokirjaston kirjastonjohtaja Johanna Vesterinen kertoi yhtenä ajankohtaisena asiana edelleen olevan suunnitelman Varastokirjaston yhdistämisestä kansalliskirjastoon. Vuoden 2025 uutisotsikoihin Vesterinen arveli kirjaston pääsevän ajatuksella: ”Varastokirjaston lainat ovat maksuttomia”.

Kuntien välisestä yhteistyöstä puhui viestintäpäällikkö Minna Jaakkola (eMaaseutu-hanke). Kirjastojen kohdalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteistyössä toteutettavia kirjailijavierailuja, lukupiirejä tai muita tapahtumia. Tapaamisia kirjastokentän kesken tarvittaisiin tiedon ja osaamisen jakamiseksi. Näiden toteuttamisessa voisi hyödyntää digitaalisia välineitä, jotka pystyisivät tarjoamaan matalan tason kynnyksen yhteydenotoille. Vielä hän heitti esiin ajatuksen kirjastojen yhteisestä asiakkuudesta – yhteisestä kirjastokortista ja ”jopa mobiiliasiakkuudesta”.

Tietoasiantuntija Maarit Putous (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) ja allekirjoittanut esittelivät yhden tekoälyä käyttävän itsensä tutkijan assistentiksi tituleeraavan sovelluksen nimeltään Iris.AI. Se on nimenomaan tiedonhakuun ja tutkimusten seulontaan kehitteillä oleva tekoälyyn perustuva ”robotti”, joka oppii koko ajan hakujen myötä. Iris.AI paitsi hakee dokumentteja myös ikään kuin ”lukee” ne ja tarjoaa käyttäjälleen niistä relevanteimmat – kehitetty säästämään tutkijan aikaa, ja näin sitä markkinoidaankin. Kansainvälisessä kehittämistiimissä ei juuri kirjasto näy millään tavalla, mutta tutkimuskirjastoille sitä tullaan myymään. Miksi kirjastoissa ei tällaisia kehitetä ja tehdä? Miksi periaatteessa juuri tämän asian osaavin asiantuntijajoukko on tämän ulkopuolella? Mikä osaaminen/taito/tapa tehdä työtä meiltä puuttuu, että emme kykene näkemään jotain niin olennaista asiaa työssämme kuin tiedonhaun ja –hankinnan helpoksi tekeminen? Putous demosi Iris.AI:ta ja kertoi sen olevan vielä aika keskeneräinen. Yksi suurimmista ongelmista siinä on tällä hetkellä tietoaineisto, josta se hakee. Taustalla on Open Access -aineistoa, koska maksumuurit estävät tieteellisten kustantajien julkaisuihin pääsyn. Iris.AI puhuukin tällä hetkellä hyvin vahvasti avoimen tieteen puolesta.

Arja Juntunen ja Maarit Putous
Arja Juntunen ja Maarit Putous

”Tieteellisen tietämyksen avaaminen kaikille” on yksi peruste tieteen avaamisen puolesta, sanoi kirjaston johtaja Jarmo Saarti (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) aloittaessaan alustuksensa avoimesta tieteestä ja avoimesti saatavilla olevista julkaisuista. Vaikka avoin tiede on erityisesti tieteellisten kirjastojen laajenevaa tehtäväkenttää, kuuluu hänen mukaansa ”kirjastoalan yleissivistykseen tuntea ja tietää perusteet avoimesta tieteestä ja avoimesti saatavilla olevasta aineistosta”. Koska avoin tiede on avannut paljon resursseja ja tietoaineistoja, on yksi kirjastojen tehtävistä opastaa tutkitun tiedon lähteille. Lopuksi hän kysyi: ”Mikä on avoimien julkaisujen rooli kirjastojen kokoelmissa ja luetteloissa?” Hän myös muistutti, että tämä on vasta alkua digitaalisen tieteen nopeassa kehityksessä.

Vauhdikas esitys oli projektipäällikkö Ari Tarkiaisella (Karelia-ammattikorkeakoulusta), kun hän puhui tekoälystä ja roboteista sekä työelämässä että arjessa. Hänenkin esitelmässään nousivat samat teemat kuin aiemmilla puhujilla: omia ajattelutapoja pitää kyseenalaistaa koko ajan tietoa ja ymmärrystä lisäämällä; yhteistyö on tärkeää osaamisvajeiden korjaamiseksi; innovaatiot, luovuus, innostus ja kokeilut kunniaan; sekä sen muistaminen, että ”tulevaisuus on tässä ja nyt”.

Kirjailija Johanna Sinisalo kuvitti kiinnostavasti tieteiskirjallisuuden visioita roboteista otsikolla ”Peltipalvelijoista tekoälyyn – tieteiskirjallisuuden visiot roboteista ja meistä”. Vahvimpana mieleeni on jäänyt hänen esittämistä kuvista nainen, joka istui kylpytakissa valmistautumassa juhliin, ja robotti (linnunjalkoja muistuttavin raajoin – ei siis pullea robotti), laittoi hänen hiuksiaan samalla hoitaen naisen kynsiä. Rouvaansa odottava kiireiseltä näyttävä viiksekäs mies näkyi peilistä.

Johanna Sinisalo
Johanna Sinisalo

Jopa joka kuudes lapsi on vailla valmiuksia jatko-opintoihin, työelämään tai aikuisuuteen, kertoi kirjastotoimen ylitarkastaja Eeva Hiltunen (Itä-Suomen aluehallintovirasto). Hänen mukaansa heikko lukutaito on yhteiskunnallinen riski koulutustasolle, työllisyydelle ja jopa yhteiskuntarauhalle. Uudessa kirjastolaissa on tavoitteena lukemisen ja kirjallisuuden edistäminen sekä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Kuntien kirjastoilla on yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tehtävänä edistää lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Nyt kehittämiskohteina on mm. lastenkirjastotyö sekä lukutaidon ja lukemisen edistäminen. Toiminnan onnistumista arvioidaan kirjastojen osalta niin, että kirjastojen tilastoraporttia tehtäessä huomioidaan erityisesti lasten lukeminen ja lukutaidon edistäminen.

Päivät päättyivät Lasten yliopisto –hankkeen esittelyyn, jonka teki rehtori Soili Meklin (Snellman-kesäyliopisto). Tämän yliopiston yhtenä mottona on ”ilman innostusta ei ole oppimista”. Vuosittain on tiedekasvatusta 1400 opetustuntia ja osallistujia on 400 lasta. Luonnontieteet, tekniikka ja humanistiset aineet ovat tällä hetkellä mukana. Opettajat ovat pääosin Itä-Suomen yliopistosta ja ohjaajina toimivat opettaja- ja lastenohjaajaopiskelijat. Meklin pohti, mitä kirjastot ja Lasten yliopisto voisivat tehdä yhdessä: sisällöntuotantoa, tilayhteistyötä, Makers Labeja? Meklin heitti kirjastoille avoimen kysymyksen siitä, mitä muuta voisi olla. Yhteistyön pallo on siis kirjastoilla. Lopuksi saliin marssi kolme opiskelijaa, iältään 7-10 vuotiaita. Yksi heistä vastasi kysymykseen, mikä tänään on ollut kiinnostavinta suunnilleen näin: ”Kun kaivettiin ukon sisuksia?” Anatomia oli kaiketi tullut tutuksi.

Esitysten diat Aluehallintoviraston sivuilla.

Teräshylly vauhdissa kaupunginkirjastolla Kuopion kaupunginkirjaston ja Varastokirjaston järjestämässä iltatilaisuudessa.

Short summary: Do libraries have a future? That was the theme of the Library Conference, or the Library Days, of Eastern Finland, on 6th and 7th June 2018. There were 160 participants, also from other parts of Finland. All the presentations (In Finnish) can be found on the page of the Regional State Administrative Agency  that was one of the organisers. The others were the Kuopio City Library, the National Repository Library, the Savonia University of Applied Sciences Library and Information Services, and the University of Eastern Finland Library. The themes of the presentations ranged from artificial intelligence to the Childrens’ university, from fake news to design, and from robotics to open access.

Arja Juntunen, palvelupäällikkö | head of services
Asiakaspalvelut | Customer services

Osa kuvista & englanninkielinen tiivistelmä | Some of the photos & Short summary in English
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | information specialist & communications coordinator
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Itä-Suomen yliopisto aloitti rinnakkaistallentamisen | UEF launches self-archiving of scientific articles

(Please, scroll down to read in English.)

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi -hankkeen (SURIMA 2015-2016) loppuseminaari pidettiin Jyväskylässä 24.2.2017. Seminaari käsitteli avointa tiedettä ja tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentamista. Tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentaminen on helpoin ja halvin tapa saada niille lisää näkyvyyttä ja viittauksia ja tältä osin lisätä tutkimuksen vaikuttavuutta.

Hankkeen tuloksena Itä-Suomen yliopistolle avattiin UEF-eRepository -julkaisuarkisto, jonne rinnakkaistallennetaan yliopiston tutkijoiden julkaisemia tutkimusartikkeleita. Kirjasto vastaa julkaisuarkiston ylläpidosta ja palvelusta tutkijoille. Julkaisuarkisto on kaikkien kiinnostuneiden selailtavissa osoitteessa https://erepo.uef.fi/. Sivusto on englanninkielinen.

Digitarium palkittiin – tutustu luonnontieteellisiin kokoelmiin verkossa

Hankkeen päätösseminaarissa palkittiin myös molemmista yliopistoista vuoden avoimen tieteen edistäjät. Itä-Suomen yliopiston vuoden 2016 avoimen tieteen edistäjäksi nimettiin Digitarium. Digitarium on Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Itä-Suomen yliopiston digitointikeskus. Se on tehnyt uraa uurtavaa työtä luonnontieteellisten kokoelmien digitoinnissa, näiden aineistojen avaamisessa, koulutuksessa ja menetelmien kehittämisessä. Yksikkö on kuvantanut jo lähes 400 000 näytettä eri toimijoille ja osin avoimeen verkkokäyttöön. Avattuihin kokoelmiin pääsee tutustumaan osoitteessa http://digitarium.fi/content/kokoelmat.

Jarmo Saarti, kirjaston johtaja
Jukka Kananen, palvelupäällikkö

The closing seminar of the Finland – a model country for green open access (SURIMA 2015–2016) project, a joint effort by the University of Eastern Finland and the University of Jyväskylä, was held in Jyväskylä on 24 February 2017.  The seminar focused on open science and self-archiving of scientific publications. Self-archiving constitutes an easy and cost-effective way to gain added visibility and citations for scientific publications and, in consequence, to increase the impact of research.

As an outcome of the project, the University of Eastern Finland opened the UEF eRepository publication archive where scientific articles by the university’s researchers can be self-archived. The university’s library is responsible for maintaining the publication archive and for making the related services available to researchers. UEF eRepository can be accessed by anyone, and the user interface is available in English.

Digitarium wins Open Science Award browse natural history collections online

Awards recognising the promotion of open science were also presented to representatives of both universities in the closing seminar. The Open Science Award of the University of Eastern Finland was presented to Digitarium. Digitarium is a joint digitisation centre of the Finnish Museum of Natural History and the University of Eastern Finland. The centre has carried out pioneering work in the digitisation of natural history collections, making these collections available to the public, and in the related training and method development. So far, Digitarium has digitised nearly 400,000 specimens for various organisations, some of them openly accessible. The open access collections are available at http://digitarium.fi/content/kokoelmat.

Jarmo Saarti, Library Director
Jukka Kananen, Head of Services

Jaa tämä / Share this
Share

Jukuri, BrowZine ja OA – mikä näitä yhdistää?

Ei äkkiä ajateltuna mikään. Kaikki kuitenkin sisältyivät Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Julkaisutoiminta murroksessa -tietoaineistoseminaariin, jossa murrosta ihmeteltiin monen eri toimijan näkökulmasta. Näkemyksiänsä avasivat niin tutkija kuin kustantajakin.

Tieteiden_talo2
Seminaari järjestettiin Tieteiden talon historiallisissa puitteissa

Professori Sari Lindblom-Ylänne ja tutkijataustainen informaatikko Mari Katvala valottivat tutkijan kokemuksia päivän aiheesta. Lindblom-Ylänteen viitekehys on erityisesti kasvatustieteissä, Katvalan evoluutiobiologiassa. Heidän mukaansa ei ole väliä, onko tutkimuksessa tarvittava julkaisu painettu vai elektroninen tai onko aineisto maksullista vai vapaasti verkosta saatavilla, eikä Katvalan suomalaisille evoluutiobiologian tutkijoille tekemän kyselyn mukaan artikkelien avoin saatavuus vaikuta tiedonhakutapoihin tai tutkijan työhön. Google-tiedonhakijahan ei aineistojen maksullisuutta tai avoimuutta edes välttämättä huomaa, koska yliopistojen tietoverkoissa maksullisetkin aineistot avatuvat käyttäjälleen ilman erillistä kirjautumista. Katvala joka tapauksessa arvioi tieteellisten lehtien säilyvän jatkossakin vielä tutkimustyön julkaisukanavina, joten ainakaan toistaiseksi eivät tutkijoiden vertaisverkostot (esim. ResearchGate) korvanne perinteisiä julkaisumuotoja. Lindblom-Ylänne kantoi huolta myös Open Access -julkaisemisen ja Julkaisufoorumin haittapuolista. Vaikka OA-julkaiseminen sinällään on kannatettavaa, voi artikkelin julkaiseminen olla kirjoittajalle kallista. Lisäksi OA-lehtien referee-prosessi voi olla hyvinkin puutteellinen, ja hyvien lehtien erottaminen sekalaisesta lehtijoukosta saattaa olla esim. tohtorikoulutettavalle vaikeaa. Julkaisufoorumi – niin paljon hyvää kuin siinä onkin – on kohdannut omat haasteensa. Esimerkiksi tason 1 lehtiä on jopa alettu välttää julkaisukanavina, vaikka alunperin jo taso 1 on määritelty sinänsä hyväksi perustasoksi.

Lindblom-Ylanne
Professori Sari Lindblom-Ylänne

Kustannustoiminnassa julkaisutoiminnan murros näkyy ja tuntuu selvästi. Johanna Suhonen Kauppalehdestä kertoi nykyisin saman lehden painetulla ja digitaalisella versiolla olevan täysin erilaiset liiketoiminnan mallit sekä osin jo eri sisällötkin. Painettu lehden numero on teollinen, stabiili tuote; valmis ja lopullinen painosta tullessaan. Digilehti on jatkuvassa uutisvirrassa muuntuva palvelu, jonka käytön jatkuva seuranta ja analysointi sekä sen pohjalta tehtävä sisältöjen päivittäminen on tärkeää. Kustantaja esimerkiksi seuraa sosiaalisessa mediassa, kauanko artikkeli saa klikkauksia ja jakoja, ja kun se ei some-virrassa enää herätä huomiota, nostetaan esille uusi artikkeli. Suhosen mukaan sosiaalinen media tulee olemaan entistä useammin lehtien ‘käyttöliittymä’, ja lehtien omat sivut digilehtineen jo sekin käyttöliittymänä pian vanha. Sisällöissä erot näkyvät siten, että laajemmat, taustoittavat artikkelit soveltuvat lehden painettuun versioon nopean uutisoinnin painottuessa sähköiseen lehteen. Myös lehden mainonnasta ja tilausliiketoiminnasta saatavat tulot vaikuttavat ainakin digitaalisiin sisältöihin. Mainostuottoja saadaan jutuilla, jotka saavat paljon klikkauksia myös satunnaisilta lukijoilta. Vakituisia tilaajia silmällä pitäen kirjoitetaan sitten enemmän  ennakko-odotusten mukaisia artikkeleita. Sisällön laatu tulee olla niin korkea, että tilaajan kannattaa palvelusta maksaa. Laadukas sisältö sekä digitaalisuuteen panostaminen ovat kustantajien keinoja säilyttää asemaansa Suomenkin yhä kansainvälistyvämmillä kustannusmarkkinoilla. Myös Aleksi Tykkä LM Tietopalveluista allekirjoitti saman markkinoiden globalisoitumisilmiön, mutta totesi että monetkaan perinteiset kotimaiset lehdet eivät ole kehittyneet kuluttajien toimintamallien mukaisesti ja ovat siten jäljessä muusta maailmasta. Esimerkiksi aikakauslehdistä vain pienellä osalla on olemassa mobiilaitteille optimoitu versio, kun vastaavasti vaikkapa tabletti jo on 32 prosentilla kotitalouksista – älypuhelinten yleisyydestä puhumattakaan. Kuluttajat haluavat entistä kattavammat sisällöt entistä nopeammin erilaisille laitteille, ja lukutavatkin ovat muuttuneet mobiililaitteiden myötä.

Uusia välineitä julkaisujen käytön ja hankinnan edistämiseksi esittelivät Kendall Bartsch (Thrid Iron) ja Kai Haatainen (YBP Library Services / EBSCO). Bartsch tutustutti kuulijat BrowZine-ohjelmaan, jolla voidaan selailla, lukea, lajitella ja tallentaa kirjaston tilaamia lehtiä yhdessä ja samassa käyttöliittymässä kustantajasta riippumatta.  Palvelusta on saatavilla sovellus  myös mobiilikäyttöä varten. Haatainen puolestaan kertoi GOBI-hankintaohjelmasta, jolla voi hankkia kirjastoihin sekä painettuja että e-kirjoja monenlaisilla hankintamalleilla.

WP_20150915_021
Julkaisutoiminnan uusista tuulista kiinnostunut kuulijajoukko

Informaatikko Sirpa Suonpää Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoi siirtymisen painetuista aineistoista elektronisiin näkyvän arkipäivässä mm. siten, että vielä 1990-luvulla oli erikseen perusteltava asiakkaille, miksi jokin aineisto pitää hankkia sähköisenä, ja nyt vastaavasti tarvitaan erillisiä perusteluja painetun aineiston hankintaan. Lisäksi julkaisutoiminnan murros näkyy kirjastossa moninaisina osaamisvaatimuksina. Tulee osata sopimusjuridiikkaa, monenlaisia käyttöehtoja ja hinnoittelumalleja sekä erilaisia teknisiä ratkaisuja. Tietoaineistojen painopisteen siirtyessä sähköisiin aineistoihin kirjastotilojakaan ei tarvita siinä määrin kuin aiemmin. Suonpää kertoi esityksessään myös Jukurista eli Luken avoimesta julkaisuarkistosta, johon kootaan Luken julkaisutuotanto. Arkistoon viedään julkaisuja myös taannehtivasti, eli Luken vuoden 2015 muodostaneiden tutkimuslaitostenkin julkaisut tullaan digitoimaan ja sisällyttämään Jukuriin.

Rinnakkaistallentamisesta ja Open Access -julkaisemisesta yleensä piti tyhjentävän esityksen Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Vallittu esitteli erilaiset OA-mallit ja kertoi rinnakkaistallentamisesta (ns. vihreä OA) myös tutkijan näkökulmasta. Rinnakkaistallentamisen hankkeita on Suomessa meneillään useilla eri tahoilla. Myös Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston kirjastoilla on käynnissä OKM:n rahoittama hanke Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi.  Open Acces -julkaisemisesta kiinnostuneiden on kannattaa tutustua Vallitun esitysmuistiinpanoihin Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran sivuilla. Sieltä löytyy myös päivän muiden esitysten materiaaleja.

Kaarina Meriläinen
Tietoasiantuntija
Verkkoresurssipalvelut

 

Jaa tämä / Share this
Share

Liisan seikkailut ihmemaassa

BMF ry:n kevätseminaari Let’s Get Research Minded! – johdatuksia tutkimuksen tekemisen ymmärtämiseen ja tutkimusmenetelmiin johdatti nimensä mukaisesti meidät kuulijat tutkijan rooliin tutkimuksen pyörteissä. Oli mielenkiintoista kuulla oman alan (informaatiotutkimuksen) tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia väitöskirjan teosta ja tutkimusryhmässä toimimisesta. Luulen, että moni osallistuja peilasi samalla omaa osaamistaan ja uusia osaamisvaatimuksia kuten itse tuli tehtyä.

Seminaarissa puhuneet tutkijat eivät toimineet perinteisessä tietoasiantuntijan roolissa, kuten tiedonhaun asiantuntijana, vaan rooli oli moninaisempi. Toki jo väitöskirjan teko asettaa erilaiset raamit toiminnalle, mutta nyt tutkijat pääsivät soluttautumaan toden teolla monitieteisiin tutkimusryhmiin ja vaihteleviin haastattelutilainteisiin sekä hyödyntämään ja kehittämään omaa osaamistaan mm. erilaisten tilastollisten menetelmien kanssa. Tutkijoilla oli selvä sanoma meille kuulijoille: ”sinä osaat ja pystyt!”.

Metaforisesti itselleni tuli jälkikäteen mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa. Tutkijana hyppäät osin vieraaseen, moni-ilmeiseen maailmaan. Matkan varrella tulee paitsi uusia myös aivan yllätyksellisiä asioita. Kieli käsitteineenkin voi olla vierasta puhumattakaan muista elementeistä. Jos ei nyt aivan hullu Hatuntekijä tule vastaan, niin karkeasti sanoen tuttu logiikka ei aina päde.

Tutkijan otetta voi soveltaa hyvin myös omien tai työyhteisön työkäytäntöjen kehittämisessä.  Hyviä oivalluksia tähän tarjosi Hanna Lahtisen esiintuoma tutkiva ja kehittävä työote. Kuten päivän esitelmöijät toivat esiin, itsellä ja omalla ammattikunnalla on paljon annettavaa. On vain tunnistettava osaaminen, markkinoitava ja verkostoiduttava aiempaa aktiivisemmin.  Monitieteisyys rikastuttaa paitsi tutkimusta, myös työelämää.

seminaariyleisöä
Mari Elisa Kuusniemi osallisti kuulijat mukaan esitykseensä Tuuli-projektista.

Seminaarin viimeisin esitys Kuulumisia Tuuli-projektista vastasi omalta osaltaan hyvin päivän teemaa ja johdatti meidät ajankohtaisten asioiden äärelle. Tuuli-projektissa kehitetään yhteistä, kansallista työkalua tutkimusorganisaatioille ja tutkijayhteisöille datahallintasuunnitelmien laadintaan. Tuuli-projekti on osa laajempaa Avoin tiede ja tutkimus-hanketta.

Seminaarin ohjelma.
Seminaarin esitykset.

Kirsi Salmi, tietoasiantuntija, KYSin tieteellinen kirjasto

Jaa tämä / Share this
Share