Seminaari- ja verkostoitumismatkalla ensimmäistä kertaa sitten koronakevään | Seminar and networking trip for the first time since spring 2020

(Please, scroll down to read a summary in English.)

Osallistuimme BMF ry:n (Bibliothecarii Medicinae Fenniae) syysseminaariin 12.11. Terkossa eli Helsingin yliopiston Meilahden kampuskirjastossa. Olimme jo melkein unohtaneet, millaista on työmatkailla. Se on sellaista, että istutaan paljon junassa, käytetään perillä kaikki aika tehokkaasti, osallistutaan aktiivisesti seminaariin ja verkostoidutaan innokkaasti.

Ennen seminaaria helsinkiläiskollegat esittelevät meille kirjaston ja Terkko Health Hubin tiloja ja toimintaa. Health Hub on startup-yhteisö, yhteistyötila sekä terveys- ja biotieteisiin keskittyvä tapahtumapaikka, jossa edistetään uudenlaista yhteistyötä yrittäjyyden, tutkimuksen ja terveydenhuollon välillä. Oli todella inspiroivaa nähdä kuinka Terkossa on huomioitu asiakkaiden eri tarpeet etenkin ympäristön viihtyvyyteen panostamalla.

Seminaarin otsikkona oli “Korona vie ja työelämä vikisee?” Syysseminaarin ohjelma oli hienosti ammattiimme sidottu ja toisaalta todella käytännönläheinen. Pääesityksiä oli kaksi: pedagoginen yliopistonlehtori Saara Repo totesi otsikon “Joustavasti lähi- ja etäopetusta – opetus koronan jälkeen” alla, ettei paluuta koronaa edeltävään aikaan ole. Korona-aika on muuttanut opetustamme lähiopetuksesta etäopetukseen, ja onkin hyvä miettiä kuinka saamme opetuksen pysymään pedagogiesti laadukkaana menetelmistä huolimatta. On ilahduttavaa huomata kuinka myös akateemisissa kirjastoissa panostetaan opetusten laatuun ja mietitään tarkasti kuinka opetukset vastaavat oppimistavoitteisiin.

Esityksessään “Tietotyöläisen työhyvinvointi” psykologi Liisa Puskala puhui aivoergonomiasta eli kognitiivisesta ergonomiasta. Hän painotti, miten tärkeää on suojella keskittynyttä työaikaa, ja huomautti, että oman työn johtaminen on joukkuelaji. Hän antoi myös hyviä vinkkejä tietotyöläisen hyvinvointiin. Aivojakin on hyvä lepuuttaa silloin tällöin.

Kahdesta lyhyemmästä esityksestä eli tapauksesta toinen oli meiltä: “Open access viikko 2021 Itä-Suomen yliopiston kirjastossa”, josta puhui Tuulevi, ja toinen Terkosta: “Uuden työvälineen haltuunotto etäaikana: case RedCap”, josta puhui informaatikko Katri Larmo. REDCap (Research Electronic Data Capture) on datanhallintajärjestelmä, joka onkin UEFissa jo käytössä. UEFissa RedCapin ylläpitämisestä vastaa Bioinformatiikkakeskus.

Esitysmateriaalit on linkitetty BMF:n sivulle. Mukana on myös linkki ohjelmasta poisjääneen esityksen lähteeseen eli Ina Antellin opinnäytetyöhön “BMF ry:n jäsenten työnkuvankartoitus : osaaminen ja tulevaisuus”.

Kokonaisuudessaan seminaari oli todella onnistunut ja tunnelma siellä lämmin terveystieteiden tietotyöläisten välillä. Sekä ammatillinen että sosiaalinen verkostoituminen onnistui yli odotusten. Seminaarin yhteydessä oli helppoa verkostoitua ja tutustua uusiin alan kollegoihin, sillä sekä seminaarissa että sen tauoilla oli varattu hyvin aikaa keskustelulle. Keskustelu olikin vilkasta ja saimme kotiin viemisiksi paljon kollegiaalista vertaistukea sekä käytänteiden jakoa.

Matkalla konkarilla ja keltanokalla oli myös aikaa tutustua toisiinsa, mikä on valitettavasti korona-aikana jäänyt melko pinnalliseksi. Mutta nyt saimme tutustua toisiimme paremmin, mikä ilman muuta oli tämän työmatkan parasta antia.

Seuraava BMF-tapahtuma onkin opintomatka tänne meille, Kuopion kampuksen molempiin kirjastoihin ja Savonia-ammattikorkeakoulun kirjastoon, huhtikuussa 2022. Pääsemme siis tapaamaan kollegoita jälleen.

Taisa Sallinen, tietoasiantuntija
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

 

Seminaarissa: ihmisiä, pöytiä joilla kahvikuppeja muistiinpanovälineitä, lasiseinä.| In the seminar: participants, tables, glass wall.
Keskusteleva seminaari. Kuva: Tiina Heino | Conversational seminar. Photo: Tiina Heino

Briefly in English

We attended the autumn seminar of the Bibliothecarii Medicinae Fenniae (BMF, a professional association for medical and health librarians and information professionals in Finland) in Helsinki on the 12th of November. We had already almost forgotten what it is like to travel for work purposes. It means sitting hours on the train, using the time efficiently, actively participating in the seminar and networking enthusiastically.

Before the seminar, we had a short guided tour at Terkko Health Hub. It was really inspiring to see how the different needs of customers have been taken in account, especially by investing in the comfort of the environment.

The seminar program was nicely tied to our profession and, on the other hand, really pragmatic. There were two main presentations: pedagogical university lecturer Saara Repo stated that there is no return to the times before Covid-19. Psychologist Liisa Puskala spoke about cognitive ergonomics.

One of the two shorter case presentations was from us, as Tuulevi spoke about the Open access week 2021 at UEF. RedCap was the topic of information specialist Katri Larmo from Terkko. REDCap (Research Electronic Data Capture) is a browser-based, metadata-driven software solution and workflow methodology for designing clinical and translational research databases. It is also in use at UEF and here the Bioinformatics Centre is responsible for it.

Presentation materials (in Finnish) are available at the BMF webpage. There is also a link to the source of the presentation left out of the programme, Ina Antelli’s Bachelor’s thesis.

Both professional and social networking succeeded beyond expectations. It was easy to network and get to know new colleagues in the field, since both the seminar and its breaks allotted time for discussion.

During the trip, the old hand and newbie also had time to get to know each other, which, unfortunately, has remained quite superficial during the pandemic. Now we got a chance to get to know each other better.

The next BMF event will be a study trip to Kuopio, to visit UEF’s both libraries in Kuopio and the library of Savonia university of applied sciences, in April 2022. We are already looking forward to meeting colleagues again.

Taisa Sallinen, tietoasiantuntija | Information specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | Senior information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Share

Eurooppa-foorumi Turussa | Europe Forum in Turku

(Please, scroll down to the last paragraph to read a short introduction, with links, in English.)

Yleiskuva Turun Eurooppa-foorumista elokuussa 2021: puhuja, yleisöä. Speaker, audience at Europe Forum.Osallistuin nyt neljättä kertaa järjestettyyn Turun Eurooppa-foorumiin  25.-27.2021. Se on vakiintunut Suomen tärkeimmäksi (ja ainoaksi) kansalaisten ja päättäjien väliseksi Eurooppaa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun areenaksi. Eurooppa-foorumissa pohditaan Suomen tämänhetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eri näkemyksiä edustavat terävimmän kärjen poliittiset päättäjät ja asiantuntijat, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt sekä myös tavalliset kansalaiset. Foorumi koostuu seminaareista, paneelikeskusteluista, kyselytunneista ja kansalaiskeskusteluista.

Euroopan komission Suomen-edustusto olisi kustantanut tiedotuspisteisiinsä  kuuluvien Suomen EU-tallekirjastojen hoitajien matkat ja majoituksen Turussa, mutta pahentuneen koronatilanteen vuoksi suurin osa meistä osallistui (viime vuoden tapaan) tapahtumiin etäyhteyden välityksellä. Sen sijaan suurin osa Europe Direct -tiedotuspisteiden hoitajista taisi olla paikan päällä. Sain kyllä kuulla, että käytännössä hekin joutuivat seuraamaan tapahtumia monesti hotellihuoneistaan verkon välityksellä. Koronavaaran vuoksi tilaisuuksiin otettiin näet sisään liveosallistujia vain rajoitetusti. Mutta kaikki sekä Turussa että muualla Suomessa pääsivät siis seuraamaan foorumia verkon välityksellä, ja tapahtumat ovat tallessa mm. YouTubessa  Eurooppa-foorumin omalla kanavalla, tai ehkä vielä helpommin tällä sivulla. Koska foorumin tapahtumia järjestettiin yhtä aikaa kahdessa tai jopa kolmessa paikassa, en luonnollisestikaan voinut osallistua kuin vain osaan niistä. Esittelemieni tilaisuuksien lisäksi Eurooppa-foorumin muuhun tarjontaan voi tutustua esimerkiksi päivien ohjelman  avulla.

Tänä vuonna Eurooppa-foorumi oli jaettu kolmeen eri teemapäivään. Keskiviikko 25.8. oli tiedepäivä. Heti päivien avajaisissa  saatiin se mielenkiintoinen tieto, että Turun yliopisto ja Åbo Akademi valmistelevat uutta yhteistä ”Eurooppa ja EU” -maisteriohjelmaa. Sen on tarkoitus kouluttaa uusia suomalaisia asiantuntijoita EU-virkamiesuralle, sillä nykyiset suomalaiset EU-toimijat alkavat hiljalleen eläköityä.

Erkki Tuomioja puhuu lavalla. Yleisöä. Erkki Tuomioja speking on stage. Audience.Eurooppa-foorumin tiedeseminaarin pääpuheenvuoron piti konkaripoliitikko Erkki Tuomioja. Hän puhui informaatiovaikuttamisesta toisaalta osana hybridisodankäyntiä, toisaalta taas tärkeänä osana demokraattista keskustelua. Tuomiojan mukaan Kiinan ja Venäjän lisäksi informaatiovaikuttamiseen turvautuvat kyllä länsimaatkin, joskaan eivät yhtä kärjistetyssä muodossa. Tarkoituksellista disinformaatiota vastaan uudeksi ilmiöksi on noussut ”open source intelligence”  jota voivat harjoittaa sekä yksittäiset ihmiset että ryhmät, kuten tutkivan journalismin sivusto Bellingcat.

Tämän jälkeen seurasin ”Hyvä paha tekoäly”– keskustelua  Siinä todettiin, että tekoälyn säätelyssä ja massadatan keräyksessä maailmalla on valittu kolme eri näkökulmaa: USA haluaa lainsäädännöllään ennen kaikkea järjestää yrityksille mahdollisuuksia datan käyttöön, EU painottaa kansalaisten tietosuojaa, mutta Kiina haluaa käyttää datankeräystä ja tekoälyä ihmisten kontrollointiin. Ei ole itsestään selvää, onko EU valinnut loppujen lopuksi voittavan tien. Kiinaa eivät sido länsimaiset arvot ja monet kiinalaiset jopa edellyttävät hallinnolta, että se pitää kaikki kansalaiset kurissa ja nuhteessa. ”Rokotteet ja infokuplat” -keskustelussa  taas huomautettiin, että sinänsä rokotteita on vastustettu mitä järjettömimmillä perusteilla heti niiden keksimisestä lähtien.

Fit for 55 ei suinkaan tarkoita keski-ikäisten EU-kansalaisten kunnonkohotusohjelmaa, vaan Euroopan vihreän siirtymän suunnitelmaa. Sen tavoitteena on saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä, ja välivaiheena EU on sitoutunut vähentämään päästöjä vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tästä keskustelusta opin mm. sen, että tulevaisuudessa biodiesel on pitkälti säästettävä lentokoneille, koska niiden sähköistäminen on kaikkein vaikeinta. Henkilöliikenne pitäisi saada paljolti sähköiseksi, koska jo tavaraliikenne vaatii sähkön lisäksi muutakin. Esimerkiksi laivaliikennettä varten tarvitaan synteettistä ammoniakkia, sen tuottamiseen vetyä ja kaikki tämä vety pitäisi vielä pystyä tekemään uusiutuvalla sähköllä. Päivän päätteeksi seurasin vielä keskusteluja ”EU, nuoret ja some”  sekä ”Onko suomalaisten välinpitämättömyys EU-asioissa median vika? Vai ansio?”.

Jutta Urpilainen puhuu. Jutta Urpilainen speaking.Torstai 26.8. oli omistettu taloudelle. Ranskan, Saksan, Slovenian (Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaa heinäkuun alusta lähtien) ja Suomen eurooppaministerien tervehdyksen  jälkeen EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaari Jutta Urpilainen piti keynote-puheenvuoron ”Mitä on yhdenvertaisuus pandemian jälkeen: talous, ihminen ja ympäristö sekä demokratia?”.  Vastuualueensa mukaisesti Urpilainen keskittyi mm. Afrikan tilanteeseen. Siellä vasta 4 % väestöstä on saanut yhden ja 2 % kaksi koronarokotetta. Globaalin rokotekattavuuden saavuttaminen on välttämätöntä, jos maailmantalous halutaan saada takaisin raiteilleen. Tulevien katastrofien välttämiseksi EU pyrkii alueellisen rokote- ja lääkevalmistuksen aloittamiseen Afrikassa. Toisaalta reilun talouden periaatteiden mukaisesti Afrikan maiden olisi myös itse osallistuttava hyvinvointinsa kehittämiseen. Nykyään 70 % Afrikan työntekijöistä toimii ”harmaassa taloudessa”, jossa ei makseta veroja.

EU-tuomioistuimen entinen tuomari Allan Rosas piti toisen vuotuisen Esko Antola -luennon. Hänen mukaansa liittovaltiotavoite on ollut EU:ssa sisäänkirjoitettuna heti sen perustamisesta lähtien, ja Iso-Britannian Brexit oli sikäli väistämätön. Englantilaiset (päinvastoin kuin esimerkiksi irlantilaiset ja skotlantilaiset) eivät näet koskaan henkisesti liittyneet EU:hun. Rosas totesi myös, että Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta on EU:n puitteissa suuri poikkeus. Vaikka se on ainakin periaatteessa poliittisesti riippumaton, niin silti olisi vaikea perustella miksi muiden maiden perustuslakituomioistuimet (tuomarin vastuulla toimivine asiantuntijajäsenineen) olisivat meidän järjestelmäämme olennaisesti huonompia perustuslain tulkitsijoita.

En ennättänyt jäädä seuraamaan luentoa seurannutta varmasti mielenkiintoista paneelikeskustelua, kun jossain välissä oli pakko pitää ruokatauko. Ennen Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotusverkostoilleen järjestämää omaa ohjelmaa ennätin vielä seurata Liikennepolitiikan seminaaria, jossa pohdittiin liikennepolitiikan tulevaisuutta  Siellä valiteltiin mm. Rail Baltica -hankkeen  jähmeää etenemistä ja Suomen perin vähäistä panostusta raideliikenteen parantamiseen. EU:ltakaan ei anota tänne liikenteen kehittämisavustuksia juuri lainkaan. Tietysti niillä maksettaisiin vain osa jostain hankkeesta, pääosa rahoituksesta pitäisi löytyä kotimaasta. Turussa kun oltiin, niin Tunnin juna Helsingistä Turkuun tuntui olevan koko Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymys. Vain Pohjois-Savon vaalipiirin meppi Elsi Katainen uskalsi tuoda esille myös Itärata-hankkeen.

Loppu iltapäivä meni seuratessa Euroopan parlamentin Suomen-toimiston ja Euroopan komission Suomen-edustuston selontekoja ajankohtaisista EU-aiheista. Näistä ei valitettavasti ole tallenteita, koska ne eivät olleet Eurooppa-foorumin virallista ohjelmaa. Kun koronapandemia viime vuoden maaliskuussa alkoi, suurin piirtein kaikki siirtyivät Brysselissäkin etätyöhön, ja esimerkiksi komission päärakennus Berlaymont oli pari kuukautta lähes tyhjillään. Sen jälkeen komisaarit palasivat sinne, mutta heidän esikuntansa jatkoivat pääasiassa etätöissä. Vasta nyt työskentely alkaa Brysselissäkin normalisoitua. EU on sitoutunut toimittamaan kolmansiin maihin 200 miljoonaa koronarokotetta, mutta niistä on toistaiseksi saatu jakoon vain 12 miljoonaa. Seuraava kokokohta parlamentissa ja koko EU-politiikassa on komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuosittainen State of the Union -puhe. Tänä vuonna se pidetään ensi viikon keskiviikkona eli 15.9.

Perjantai 27.8. oli Eurooppa-foorumin politiikkapäivä. Ennätin kuunnella ministeri Li Anderssonin Minun Eurooppani -luennon nuorille.  Andersson kertoi olevansa sitä sukupolvea, jolle vapaa liikkuvuus ja yhdistyvä Eurooppa olivat itsestään selviä. 2010-luvulla talouskriisin myötä alkanut vastakkainasettelu ja raja-aitojen pystytys tuntuu hänestä siksi hyvin vieraalta.

Sanna Marin puhuu. Sanna Marin speaking.Tämän jälkeen hyppäsin kuuntelemaan kahta puheenvuoroa Euroopasta. Pääministeri Sanna Marin ja puoluejohtaja Petteri Orpo esittivät molemmat näkemyksensä tämän hetken tärkeimmistä Eurooppaan liittyvistä kysymyksistä. Marin korosti sitä, että poliittisten voimasuhteiden vaihtumisesta huolimatta Suomen EU-politiikassa on ollut koko jäsenyyden ajan jatkuvuutta. Orvon mukaan EU:n on nyt kirkastettava poliittista linjaansa muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Kiina on nousemassa maailmanmahdiksi, USA on poliittisesti kahtiajakautunut ja Venäjä muuttuu yhä arvaamattomammaksi.

EU:n tuplasiirtymä -paneelin osallistujat. Participants of a panel discussion.Keskustelussa EU:n tuplasiirtymä ja globaali rooli viitattiin pyrkimykseen yhtäaikaisesta digitaalisesta ja vihreästä siirtymästä. EU tavoittelee ei sen vähempää kuin digitaalista johtajuutta maailmassa. Sen onnistuminen olisi vähintään yhtä suuri asia kuin aikoinaan sisämarkkinoiden luominen.
Paneelissa EU ja Venäjä osana uutta maailmanjärjestystä – yhdessä vai erikseen?  Esko Aho totesi, että maailma ei muuttunut lainkaan sellaiseksi, kuin mitä 1990-luvulla uskottiin. Tuolloin yleisesti hämmästeltiin Suomen halua pitäytyä yleisessä asevelvollisuudessa, kun historia oli päättynyt ja maailma oli siirtymässä ikuisen rauhan aikaan. Ikävä tosiasia on se, että Euroopan turvallisuus rakennettiin tuolloin Venäjän väliaikaisen heikkouden varaan.

Keskustelussa Vakautta ja vaurautta: Eurooppa-politiikka osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa  pohdittiin sitä, täytyisikö EU:n syventää puolustuksellista yhteistyötään nyt, kun Yhdysvallat vetäytyy yhä enemmän Euroopasta ja keskittyy Kiinaan. Paneelissa Europe and China – A Challenging Relationship taas todettiin, että Eurooppa jäi jälkeen erimerkiksi matkapuhelinten kehityksessä siksi, että se on stagnaattinen ja vanhentuva manner. Kiinan lisääntyviä taloudellisia investointeja Eurooppaan on pelätty, mutta aikaisemmin niiden puuttumista valitettiin.

Viimeisenä osiona kuuntelin keskustelua Strategisia tavoitteita vai sattumankauppaa – Euroopan puolustusyhteistyön tulevaisuuden näköalat. Eurooppa ei enää voi laskea puolustuksessaan USA:n varaan, ja EU:n nopean toiminnan joukot osoittautuivat täydeksi pettymykseksi Afganistanin kriisin aikana. Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä ja ne tuskin haluavat rakentaa Eurooppaan kahta päällekkäistä turvallisuusjärjestelmää. Samalla Brexit vei EU:n ainoan todellisen sotilasmahdin pois puolustusvahvuudesta. Suomelle optio liittyä tarvittaessa Natoon on edelleen hyvin tärkeä.

Kaiken kaikkiaan Eurooppa-foorumi todisti taas tärkeytensä ja myös kykynsä reagoida nopeasti ajankohtaisiin teemoihin. Monta mielenkiintoista esitelmää ja keskustelua jäi minulta kuulematta, mutta ne kaikki siis löytyvät pysyvästi verkosta, samoin kuin aikaisempienkin vuosien keskustelut.


Europe Forum at the former Finnish capital Turku is an annual discussion forum about Finland and her role in European politics. All the talks can be found at YouTube . Most of them were held in Finnish, but you can find the list of English programmes online.


Tapani Toivanen, tietoasiantuntija | Information Specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Share

Apposen auki – tietoa avoimesti yhdessä – Itä-Suomen kirjastopäivät 11.6.2021 | Widly open – information shared openly together – seminar 11.6.2021

(Please, scroll down to read a summary in English.)

Itä-Suomen aluehallintovirasto järjesti yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kirjastopalveluiden, Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteen, Mikkelin seutukirjaston ja Mikkelin yliopistokeskuksen kirjaston kanssa perinteeksi muodostuneet Itä-Suomen kirjastopäivät, joiden tavoitteena on tuoda yhteen itäsuomalaiset kirjastoammattilaiset kaikilta kirjastosektoreilta. Päivän teemana oli tiedon avoimuus, jota lähestyttiin avoimen tieteen, kansalaistieteen ja tiedon saavutettavuuden näkökulmista. Yhtenä pohdittavana kokonaisuutena nousi esiin se, miten kirjastot voivat tukea osallisuutta tiedon tuottamiseen ja millainen rooli kirjastoilla on tiedon jakelussa. Seminaaripäivä oli osa tutkitun tiedon teemavuotta 2021, jossa kotimaiset toimijat tuovat yhdessä tutkittua tietoa meille kaikille.

Tutkitun tiedon teemavuosi logo kolmella kielellä

Aloituspuheenvuorossa Helsingin yliopiston professori Pirjo Hiidenmaa kävi laajasti läpi perusteluja avoimen tieteen tekemiseen. Tieteen perusperiaate on avoimuus. Ymmärrys maailmasta rakentuu yhteisymmärryksessä, joten maailmaa koskevan tiedon on oltava yhteistä koska maailman kriisit ja ongelmat ovat yhteisiä, jolloin kenelläkään ei voi olla monopolia tutkittuun tietoon. Tieteen yhtenä avoimuutta lisäävänä tekijänä Hiidenmaa mainitsee aineistot. Tieteiden erilaisilla tutkimusperinteellä on vaikutusta avoimiin aineistoihin, ja avoimuuden keskustelu on paljolti pyörinyt julkaisuiden ympärillä, mutta nykyään se on laajentunut aineistoihin ja muuhun tutkimuksen tekemisen tapoihin. Luonnontieteissä on suuria ja keskitettyjä aineiston tallentamispaikkoja kuten Biopankit. Toisaalta humanistisessa tutkimuksessa voi tutkimusaineisto olla yksittäisen tutkijan hallussa. Lisäksi Hiidenmaa totesi, että toimintakulttuuri vaikuttaa avoimuuden kehittymiseen ja nosti esille osallistavan tutkimuskulttuurin ja kansalaistieteen.

Aamupäivän paneelikeskustelussa käsiteltiin avointa tiedettä ja julkaisemista tieteellisten ja yleisten kirjastojen, tutkijoiden sekä kustantajien näkökulmasta. Keskeisiä esille nousseita teemoja olivat muun muassa tietovarantojen saattaminen laajemman yleisön saataville ja avoimeen julkaisemiseen liittyvät kustannukset. Avointen aineistojen ja erilaisten kirjastojen kokoelmien suhde herätti keskustelua useammasta näkökulmasta. Paneelissa ja chatissa pohdittiin muun muassa tieteellisten artikkelien käyttöarvoa ja -mahdollisuuksia yleisissä kirjastoissa, mutta toisaalta nostettiin esiin myös kirjastojen rooli varmasti luotettavan tiedon tarjoajina, jota Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen omalta osaltaan sivusi avauspuheenvuorossaan. Haasteetonta pelkästään luotettavan tiedon tarjoaminen ei kuitenkaan ole, joten myös kirjastojen tarjoama neuvonta ja asiakkaiden informaatiolukutaito nousevat arvoonsa myös kirjastojen kokoelmiin liitettyjen avointen aineistojen kohdalla.

Never stop learning teksti tietokoneen näytöllä

Lounaan jälkeen Kansalliskirjaston tutkimuskirjaston palvelujohtaja Johanna Lilja esitteli Kansalliskirjaston digitoituja kokoelmia ja erityisesti digitointiohjelmaa 2021-2024. Vuosittain Kansalliskirjasto digitoi noin 2 miljoona sivua erilaisia aineistoja uusista sanomalehdistä vanhempiin aineistoihin. Liljan esitys elävöitti mainiosti digitoinnin vaatimaa työmäärää ja siihen liittyviä kustannuksia. Tekijänoikeuksien vuoksi kaikkea digitoitua aineistoa ei voida vielä avata vapaaseen käyttöön, mutta aineistoihin on pääsy kaikissa vapaakappalekirjastoissa, kuten meillä. Suur-Savon sukututkimusyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hokkanen muistutti kommenttipuheenvuorossaan Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen, joista sanomalehdet ovat sukututkijoiden käytetyin aineisto, olevan myös sukututkijoille tärkeä aarreaitta, jonne tutkijan on luontevaa jatkaa kirkonkirjojen selvittelyn jälkeen.

Yleisten kirjastojen e-aineistojen tarjontaa on tähän mennessä vaikeuttanut eri palvelualustojen moninaisuus ja aineistojen saatavuus kustantajilta. Tätä tilannetta korjaamaan on suunniteltu valtakunnallista yhden luukun e-kirjastoa, jonka toteuttamisen selvitystyötä on tehty Yleisten kirjastojen digitaalisen median palvelukonsepti –hankkeessa. Hankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen esitteli yhteisen e-kirjaston tavoitteita ja haasteita, joissa riittää varmasti vielä työstämistä. Toteutuessaan yhteinen e-kirjasto edistää kuitenkin valtavasti digitaalisten aineistojen tasapuolista saatavuutta yli kuntarajojen.

Päivän toisena tietoiskuna Anna Lindfors, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksesta, esitteli avointen oppimateriaalien kirjastoa. Avoimet oppimateriaalit ovat digitaalisia, maksuttomia ja Creative Commons -lisensoituja opetukseen, oppimiseen ja koulutukseen tehtyjä aineistoja, jotka mahdollistavat opiskelijalle ajasta ja paikasta riippumattoman käytön sekä opettajille materiaaleja ja ideoita opetuksen toteuttamiseen. Palvelusta löytyvät oppimateriaalit voivat olla hyvin moninaisia ja kohdennettuja eri koulutusasteille.

Kirjaselkämysten kuvia tabletin näytössä

Kansalaistiede on tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset toteuttavat yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Jyväskylän yliopiston Professori Raija Hämäläinen kertoi näkökulmia vastuulliseen kansalaistieteeseen Horizon 2020 –hankkeessa toteutetun kyselyn perusteella. Kansalaistiede lisää osaltaan tieteen avoimuutta ja luo mahdollisuuksia vastuulliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Samalla se on tärkeä osa elinikäistä oppimista sekä kriittisen informaatiolukutaidon ja ajattelun kehittämistä.

Kansalaistieteen keinoja on hyödynnetty luonnontieteissä, kuten biologiassa (esimerkiksi perhostutkimus, pihapiirin lintuhavainnot eli Pihabongaus), ja vaikkapa arkeologiassa. Kansalaisilla on tärkeä rooli esim. aineiston keräämisessä – tutkijoilla ei ole aina resursseja ison tutkimusaineiston keräämiseen. Osallistujat ovat olleet tutkimuksen mukaan hyvin sitoutuneita kansalaistieteen tutkimusprojekteihin. Yleisesti ottaen tieteen kansalaisharrastajat ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä edelleen mukana olevia. Noin neljännes harrastajista on eläkkeellä.

Iltapäivän loppu puolella sisältöjohtaja Pia Puntanen Sodan ja rauhan keskus Muistista kertoi kesäkuun alussa Mikkelissä avatusta humanistis-yhteiskuntatieteellisetä tiedekeskuksesta, johon on yhdistetty 1970-luvulla perustettu Päämajamuseo. Tiedekeskus kannustaa tekemällä oppimiseen, yhdistää historiatietoja ja -taitoja sekä toimii tutkimuksen testausalustana. Muistin näyttelyt ovat vuorovaikutteisia ja tarinalliset näyttelyt mahdollistavat katsojalle samaistumisen sodan kokeneen ihmisen elämään.

Päivän viimeinen puhuja oli Osmo Kimmo, joka kertoi vapaaehtoistyönä toteutetusta sotapolku.fi -verkkopalvelusta, joka avautui Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2016. Sotapolku.fi -verkkopalvelu on avoimesti käytettävissä oleva palvelu, joka valtakunnallinen matrikkeli vuosien 1939-1945 sodissamme palvelleista sotilaista ja lotista. Hankkeessa kuvataan joukko-osastojen sotapolut digitaalisen karttapohjaan. Digitaaliselle kartalle tallennettuihin karttapisteisiin tallennetaan ajankohta ja kuvaukset tapahtumista. Tietoja täydennetään linkeillä sotapäiväkirjoihin ja valokuviin. Tietojen koostaminen on hankalaa, koska digitaalista materiaalia on vähän ja lähteissä olevat tiedot ovat puutteellisia. Lisäksi tarvitaan paljon tietojen yhdistelyä. Palvelu päivittyy jatkuvasti.

Briefly in English

The Eastern Finland Regional Administrative Agency organised the library days of eastern Finland, formed as a tradition, with the aim of bringing together library professionals from all the library sectors in eastern Finland. The theme of the day was the openness of knowledge, approached from the perspectives of open science, citizen science, and the accessibility of information. One of the issues to be considered was how libraries can support inclusion in the production of information and what role libraries play in the distribution of information. The seminar day was part of the 2021 Year of Research-based Knowledge, where domestic actors bring together studied information to us all.

In a day there was a debate about open science, what it means and why it is being done. The day included a panel discussion on open science and publishing and what they mean for scientific and public libraries. The panel discussion included the perspective of scientific libraries, the perspective of general libraries, the perspective of the researcher, and the perspective of the publisher. The afternoon focused on the availability and accessibility of digital materials, where issues were addressed from a digitization perspective. The day included two briefings in library projects related the national digital library and open learning materials. At the end of the day, we were still acquainted with citizen science, Memory — Science Center and military historical web service sotapolku.fi.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tutkimuksen tutki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Juho Jussila, tietoasiantuntija | Information Specialist
Marjut Perälä, tietopalveluneuvoja | Information Services Advisor
Tarja Turunen tietoasiantuntija | Information Specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection Services

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | Head of Services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing Services

Share