Tag: kirjastot

(Please, scroll down to read in English.)

Edeltäjäni kirjastonjohtaja Jarmo Saarti kirjoitti tässä blogissa 3.8.2021 otsikolla Miksi kirjasto on? Hän kertoi intialaisen kirjastonhoitaja S. R. Ranganathanin laeista ja siitä, miten ne pätevät tänäkin päivänä. Minä jatkan Jarmon ajatuksista ja kerron, miksi kirjasto tulee olemaan myös tulevaisuudessa.

Kirjasto ei ole yliopistossa itsestäänselvyys. Esimerkiksi Aalto-yliopisto on hajauttanut kirjaston toiminnot neljään eri yksikköön ja Jyväskylän yliopistossa kirjasto ja yliopiston kaksi museota yhdistettiin Avoimen tiedon keskukseksi. Jokaisen yksikön pitää pystyä perustelemaan olemassaolonsa joka päivä. Sillä on oltava ydin, joka ei ole siirrettävissä muualle.

Kirjaston ydin on tiedon järjestäminen sekä asiakkaiden tuntemus. Kirjastolaisten on tunnettava asiakkaansa, heidän tiedontarpeensa sekä yliopiston tutkimuksen ja opetuksen tieteenalat. Kirjaston on parhaimmillaan osattava ennakoida, mitä tullaan tutkimaan ja opettamaan, jotta tarvittavat julkaisut ovat käytettävissä heti, kun niitä tarvitaan. Tämä toteuttaa näkemykseni mukaan Ranganathanin toista lakia “joka lukijalle kirja”.

Ranganathanin viides laki kuvaa kirjastoa kasvavana organismina. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana kasvu on siirtynyt sähköiseen maailmaan. Kun vielä 90-luvun alussa kirjasto tilasi parhaimmillaan muutamia tuhansia tieteellisiä lehtiä, nykyisin niitä on asiakkaiden käytettävissä kymmeniä tuhansia. Vastaava murros on tapahtunut kirjojen kohdalla. Vielä toistaiseksi lisenssiehdot rajaavat käytön yliopiston osoiteavaruuteen, mutta toiveissani on, että lähitulevaisuudessa kaikki tämä aineisto on avoimesti saatavilla.

Tällaisen valtavan tietomassan käyttö edellyttää hyvää tiedon järjestämistä. Googlaamalla löytää aina jotain, mutta kirjasto voi asiantuntemuksellaan luoda lisäarvoa asiakkailleen. Olennaista tiedon järjestämisessä on metatiedon hallinta, ja se on kirjaston kovaa ydintä. Aineistojen kuvailu tietokantoihin auttaa asiakkaita suodattamaan itselleen tärkeää tietoa. Yliopiston omat julkaisut, tutkimusdata ja kohta myös oppimateriaalit on kuvailtava, jotta ne löytävät käyttäjänsä maailmalla.

Lukijan ajan säästämiseksi (Ranganathanin neljäs laki) kirjasto ei vain järjestä tietoa, vaan tukee myös sen hankinnassa ja hallinnassa. Avoimen tieteen tuntemus on tärkeä osa tutkimustaitoja, siinäkin kirjasto voi auttaa asiakkaitaan osaamisellaan.

Kirjasto on yliopiston tietovirtojen solmukohta. Se hankkii ja välittää aineistoja asiakkailleen, mutta myös tarjoaa yliopiston tuottamaa avointa tietoa koko maailman käyttöön.

Siksi kirjasto on edelleen tärkeä osa yliopistoa.

My predecessor, library director Jarmo Saarti, wrote on this blog on August 3, 2021, entitled Why does the library exist?“. He spoke about the laws of Indian librarian S. R. Ranganathan and how they apply to this day. I will continue with Jarmo’s thoughts and explain why the library will be in the future as well.

It is not self-evident that a university has a library. For example, Aalto University has decentralized the library’s functions into four different units, and at the University of Jyväskylä, the library and the university’s two museums were merged into the Open Science Center. Every unit needs to be able to justify its existence every day. It must have a core that is not transferable elsewhere.

The core of the library is its ability to organize information as well as knowledge of the needs of its customers. Librarians need to know their clients, their information needs, and the disciplines of university research and teaching. At its best, the library is able to anticipate what will be researched and taught in order to acquire necessary publications just on time. This, in my view, implements Ranganathan’s second law, “every reader a book”.

Ranganathan’s fifth law describes the library as a growing organism. Over the last two decades, growth has shifted to the electronic world. While in the early 1990s, the library at its best subscribed to a few thousand scientific journals, today there are tens of thousands of them available to customers. A similar revolution has taken place for books. For the time being, the licence terms limit use to the university’s address space, but I hope that all of this material will be openly available in the near future.

The use of such a huge amount of data requires good information organization. Google always finds something, but with its expertise, a library can add value to its customers. Metadata management is essential in organizing information, and it is the hard core of a library. Describing materials to databases helps customers filter information that is important to them. The university’s own publications, research data and soon also the study materials must be described in order for them to find their users in the world.

To save reader’s time (Ranganathan’s fourth law), the library not only organizes information but also supports its acquisition and management. Knowledge of open science is an important part of research skills, and even here the library can help its customers with its expertise.

The library is a hub for university information flows. It acquires and distributes materials to its clients, but also provides open information produced by the university for use worldwide.

Therefore, the library is still an important part of the university.

Ari Muhonen, kirjaston johtaja | Library Director

(Please, scroll down to read in English.)

Intialainen kirjastonhoitaja S. R. Ranganathan määritti vuonna 1931 kirjastotoiminnalle viisi lakia, jotka tuntuvat edelleenkin olevan ajankohtaisia, kun pohditaan mikä ja miksi kirjasto on. Yliopistokirjastojenkin olemassaoloa on viime aikoina sekä kyseenalaistettu että niiden merkitystä korostettu tutkijoiden ja opiskelijoiden arjessa.

Ranganathanin ensimmäinen laki kuuluu: kirjat ovat käyttöä varten. Kirjastossa kirjalla – ja nykyisin tietysti kaikella muulla aineistolla – on vain ja ainoastaan arvoa, kun niitä käytetään. Käyttämätön kirja tai artikkeli ei ole teos vaan se muodostuu siksi vasta vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa.

Kirjaston kokoelmatyö ja olemus määrittyykin sen kautta, että se on käyttäjilleen. Mitä enemmän kirjastoa ja sen kokoelmaa käytetään, sen paremmin se on onnistunut tehtävässään.

Tätä lakia täydentävät kaksi seuraavaa, jotka määrittävät kirjastojen työkentän: jokaiselle lukijalle kirja ja jokaiselle kirjalle lukija. Kirjastojen tärkein tehtävä ei ole hyvän kokoelman kerääminen vaan se, että kirjasto auttaa aktiivisesti teoksia ja niiden tarvisijoita löytämään toisensa ja synnyttämään samalla oppineisuutta ja uutta tietoa.

Neljäs laki: säästä lukijan aikaa on tullut entistä tärkeämmäksi tiedon määrän rajun kasvun myötä. Maailman kirjojen lukumäärä arvioitiin Google Books -projektissa vuonna 2010 noin 130 miljoonaksi nimekkeeksi. Tieteellisiä artikkeleita on arvioitu julkaistavan vuodessa noin kaksi miljoonaa. Ja näiden lisäksi kaikki muu aineisto, jota uudet teknologiset keinot mahdollistavat ja jonka määrä on edellisiä vielä suurempi.

Käytännössä tämä ajan hallinta on muodostunut suurimmaksi haasteeksi myös yliopistoissa: kuinka varmistaa se, että jokainen lukija todella saa tarvitsemansa teoksensa ja miten lukijat varmistavat – ja saavat ajan – kaiken sen lukemiseen, joka on heille tärkeää. Matemaattisesti ja inhimillisesti tämä alkaa olla mahdoton yhtälö, joten jo nyt on alettu kehittää teköälyyn perustuvia järjestelmiä auttamaan tiedon hallinnassa ja seulonnassa.

Viides sääntö: kirjasto on kasvava organismi, määrittelee sen, ettei kirjasto tule koskaan valmiiksi. Se kasvaa ja muuttuu ajan myötä. Hyvä kirjasto ei myöskään unohda pitkää historiaa: se varmistaa sen, että ensimmäiset kivitaulut ja kaikki muut julkaistut aineistot löytyvät heti, jos joku lukija tarvitsee niitä. Hyvä kirjasto toimii myös toisiin alan toimijoihin liittyneenä ja entistä enemmän digitaalisena verkostona, joka jakaa kokoelmansa ja osaamisensa toisten kirjastojen, muistiorganisaatioiden ja niiden lukijoiden kanssa. Hyvä kirjasto elää aina ajassa ja muuttuu sen mukana.

Why does the library exist?

In 1931, Indian librarian S. R. Ranganathan defined five laws for libraries that still seem relevant when considering what and why the library is. The very existence of university libraries has again been questioned recently and at the same time their importance in the daily lives of researchers and students has been emphasized.

Ranganathan’s first law is: books are for use. In a library, a book — and now, of course, all other material — has only value when used. An unused book or article is not a complete work, it is formed in interaction with its readers.

The library’s collection work and essence are determined by the fact that it is for its users. The more the library and its collection are used, the better it is in fulfilling its mission.

This law is complemented by the following two, which define the field of work of libraries: every reader his or her book, and every book its reader. The most important task of libraries is not to make a good collection, but to actively help library materials and those in need of information to find each other and at the same time generate learning and new knowledge.

The fourth law: save the time of the reader has become even more important with the drastic increase in the amount of information published. The number of books in the world was estimated in the Google Books project in 2010 at about 130 million titles. It is also estimated that about two million scientific articles are published annually. In addition to these, all the other information resources made possible by new technological means, the amount of which is even greater than those already mentioned.

In practice, this academic time management has also become a major challenge in universities: how to ensure that every reader actually gets the information they need, and how readers ensure and manage to have time to read everything that is important to them. Mathematically and humanly, this is starting to be an impossible equation, so the development of artificial intelligence-based systems to help manage and screen information has already begun.

The fifth law: a library is a growing organism, defines that the library will never be completed. It grows and changes over time. A good library either does not forget the documented long history: it ensures that the first stone engravings and all other published material can be found immediately if any reader needs them. A good library also acts as a digital network, linked to other actors in the field and is increasingly sharing its collections and expertise with other libraries, memory organizations and their readers. A good library lives in time and changes with it.

Jarmo Saarti, kirjaston johtaja | Library Director