Tag Archives: open science

Piipahdus Tromssassa: Munin Conference on Scholarly Publishing | Visiting Tromsø: Munin Conference on Scholarly Publishing

(Please, scroll down to read in English.)

Missä oltiin? Mitä tehtiin? Mitä jäi mieleen? Kaisan ja Tuulan matkakertomus Kuopio-Helsinki-Oslo-Tromssa-Oslo-Helsinki-Kuopio

Pohjolan talvi pääsi yllättämään matkalaiset lumituiskulla. Menomatka Oslon kautta kesti 24 tuntia suunnitellun 10 tunnin sijaan. Helsingistä Osloon lähtevä lento oli neljä tuntia myöhässä, minkä seurauksena myöhästyimme Tromssan lennolta. Oslossa ennätimme nukkua neljän tunnin yöunet, minkä jälkeen suuntasimme takaisin lentokentälle ja Tromssan koneeseen. Virkeinä siis aamupäivällä perillä konferenssissa, kolme tuntia konferenssin alusta myöhässä tosin.

Tromssan kaupungin keskusta | The city of Tromsø

Vuosittaisen pohjoismaisen konferenssin ydinteemoina ovat tieteellinen julkaiseminen, viestintä ja avoin tiede. Osallistuimme konferenssiin posteriesityksellämme ”Case Open UEF – To do together”. <Näkökulmanamme oli avoimen tieteen toteuttaminen UEFissa yhteistyössä yliopiston eri palveluiden kanssa.

Munin-konferenssi pidettiin 22.-23.11. Tromssassa UiT the Arctic University of Norwayssa. | The Munin conference took place 22–23 Nov 2017 at the Tromsø campus of UiT The Arctic University of Norway.

Kahden päivän ohjelma oli tiivis, mutta mahdollisti ammatillisen verkostoitumisen ja ajatustenvaihdon pohjoismaisten kollegoiden kanssa. Avoin tiede nähdään yleisesti tärkeänä, mutta Pohjoismaissakin osalle maista avoin julkaiseminen on jo arkipäivää, kun taas osa vasta perehtyy aiheeseen. Käytännön toteutuksen toimintatapoja monin paikoin vielä haetaan.

Konferenssin kohokohdat:

  • Maat suosivat avoimessa julkaisemisessa eri malleja. Esimerkiksi Norja ja Ruotsi panostavat OA-lehtiin (kultainen reitti). Näin julkaisut saadaan avoimiksi heti ja embargoilta vältytään. Meillä UEFissa suositaan ensisijaisesti rinnakkaistallentamista (vihreä reitti).
  • Norjassa OA-prosentti on jo 70 % (UEF noin 38 %).
  • Ruotsin OA-mallia ollaan vasta rakentamassa. Suunnittelua toteuttavat yhteistyönä Ruotsin kansalliskirjasto ja Vetenskapsrådet eli Swedish Research Council. Tavoitteena, että vuoteen 2026 mennessä kaikki julkisella rahoituksella tuotetut tieteelliset julkaisut avataan julkaisuhetkellä. Avaaminen koskee myös tutkimusdatoja. Pohdinnassa on vielä, miten toiminta saadaan tuotua käytännön tasolle.
  • Posterikeskusteluissa nousi esiin etenkin UEFin datanhallinta ja jatkokoulutettavien kurssi, joka on avoimesti verkossa ja sisältää tutkimusdatan hallintaa. Tutkimusdatan hallinta tuntuu kaikilla olevan vielä niin sanotusti hakusessa.
  • Henkilökunnalle suunnattu koulutustarjotin herätti kiinnostusta.
  • Meille esitetyt kysymykset liikkuivat kuitenkin osittain myös hyvin perustasolla: Mitä OA-julkaisemisen vaihtoehdot ovat? Mistä OA-lehtiä löytää?

Mendeleyllä on tutkijoille ilmaisia palveluja datanhallintaan. Tutustutaan tähän palveluun ja selvitetään olisiko käyttökelpoinen UEFissa.

Lähde | Source: http://septentrio.uit.no/index.php/SCS/article/view/4257/395 Federica Rosetta, Elsevier.Yhteenveto: Yhdessä oli mukava matkustaa haasteista huolimatta. Tromssasta näimme lentokentän, hotellin ja konferenssin luentosalin. Valaita tai revontulia ei näkynyt. Pimeää oli (sininen Mørketid). Ensi kerralla vähän löysemmällä aikataululla. Ja kohti etelää.

So, where were we? And doing what? What’s to share? Kuopio-Helsinki-Oslo-Tromsø-Oslo-Helsinki-Kuopio travelogue by Kaisa and Tuula.

The Nordic winter surprised the travellers with a blizzard. The trip via Oslo took 24 hours instead of the planned ten hours. The flight from Helsinki to Oslo was four hours late, due to which we were late from our Tromsø flight. We spent our short four-hour night in Oslo. Bright and lively as we were, we arrived at the conference, although three hours late from the opening.

The core themes of this annual Nordic conference (22nd–23rd November, 2017) are scientific publishing, communications and open science. We participated in the conference by presenting our poster “Case Open UEF – To do together” . Our viewpoint focused around how open science is put into practise in the UEF in collaboration with other university services

Our two-day schedule was rather tight, but made professional networking and discussion with our Nordic colleagues possible. Open science is generally considered as an important factor. Still, in the Nordic countries, open publishing is commonplace for some, while the others are still getting to know the subject. Many are still looking for suitable practical methods of open publishing.

Conference highlights:

  • In theory, principles of open publishing have been acknowledged. Countries tend to favour different models in open publishing. For instance, Norway and Sweden invest in OA journals (gold open access). This helps to get publications open right away and to avoid embargoes. In the UEF, our favoured choice is self-archiving (green open access).
  • In Norway, OA percentage is already at 70% (in UEF approx. 38%).
  • The Swedish OA model is still under construction. The National Library of Sweden and the Swedish Research Council carry out the planning in collaboration. The goal is that by the year 2026, all publicly funded scientific publications are openly published right away when released. This would also concern research data. How this is practically put into action is under speculation.
  • In the poster discussion, especially UEF Data Management and post-graduate training turned out to be topics of interest. It is worth mentioning, that the latter is openly available online and it features research data management, which seems to be an unfamiliar subject for most people.
  • The staff-centred UEF training menu seemed to captivate attention.
  • Questions targeted at us considered also very basic-level matter: What are the options in OA publication? How to find OA journals?
  • Mendeley has free data management services for researchers (see graph above). We are going to get to know this these services and find out if they were useful in the UEF.

Conclusions: Regardless of the mentioned challenges, it was a convenient trip. We got to see the airport, our hotel and the conference hall in Tromsø. We could not spot whales or northern lights. It was very dark (the blue Mørketid). Next time, let’s loosen up the schedule. And let’s head south.

More information:

Program and presentations

Kaisa Hartikainen, tietoasiantuntija | information specialist
Tuula Rissanen, tietoasiantuntija | information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services
Kuvat  | Photos: Tuula Rissanen

Jaa tämä / Share this
Share

NWB 2017 : Pohjoismaisen bibliometriikkaworkshopin parhaat palat | Highlights of the Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy

(Please, scroll down to read in English.)

Osallistuimme 22:nteen pohjoismaiseen bibliometriikka- ja tutkimuspolitiikkaworkshopiin Tieteiden talossa Helsingissä. Kokosimme tähän ohjelman kohokohdat juuri meille.

Tomin ajatuksia tutkijanäkyvyydestä

Ensimmäinen päivä käynnistyi Kim Holmbergin puheenvuorolla tutkijoiden näkyvyyden mittaamisesta. Puheenvuorossa lähdettiin liikenteeseen tieteellisen viestinnän määritelmästä, jossa huomioitiin sekä muodollinen että epämuodollinen viestintä ja haasteet näiden mittaamiselle. Tieteellisessä viestinnässä yksiköiden määrä on kasvanut runsaasti viime vuosien aikana. Toisaalta tämä mahdollistaa paremmin metriikkojen hyödyntämisen, mutta toisaalta se tuo mukanaan epävarmuuden muun muassa manipuloinnin muodossa. Holmberg korostikin puheenvuorossaan, että altmetriikkaa ei pidä käyttää tutkimuksen arviointiin. Käytännössä altmetriikkaa kannattaisi ehkä hyödyntää vaikuttavuuden mittauksessa, jos käytettävät tiedot ovat riittävän luotettavia. Holmberg viittasikin tähän hyvin, että eri alustoilla tuotettujen altmetriikkojen merkitys ja sovellettavuus ovat edelleen määrittelemättä tai ne ovat muutoin epäselviä. Altmetriikan keinoin voidaan kuvailla vaikuttavuutta eri näkökannoista ja ottaa tarkasteluun erilaisia dimensioita. Tämä antaakin altmetriikan käytölle lisähaasteita, kuinka niitä tulisi lopulta tulkita ja millaisia sovelluksia tai ohjelmia tarvitaan optimaaliseen hyödyntämiseen

Toinen mielenkiinnon kohde päivälle oli Terry Bucknellin puheenvuoro. Aluksi asiaa lähdettiin pohtimaan tekijään liittyvien haasteiden kautta: pohjimmaisena ideana on, että tulisi nähdyksi ja kuulluksi. Tutkija onkin usein ristipaineessa: rahoittaja tahtoo yhtä, työnantaja toista ja lisäksi ovat vielä tutkijan omat intressit. Tutkijalla on mahdollisuuksia kasvattaa näkyvyyttään erilaisin keinoin, hyödyntämällä sosiaalista mediaa, blogeja, Wikipediaa, tviittauksia, uutispostauksia, YouTube-kanavia tai vaikka verkossa toimivia tutkijayhteisöjä. Alla oleva kuva kuvastaa eri tietovirtojen kehittymistä tutkimuksen julkaisemisesta lähtien.

Lähde: http://symplectic.co.uk/guest-blog/research-data-mechanics/

Tutkijalla voisi altmetriikan kautta saada vastauksia kysymyksiin: Kuka on kiinnostunut tutkimuksestani? Miten voisin todistaa tutkimukseni vaikuttavuutta? Miten löytäisin mahdollisia yhteistyökumppaneita? Onko käyttämäni viestintäsuunnitelma tehokas? Mikä on ”kuuma” aihe tutkimusalallani? Missä tulisi julkaista näkyvyytesi maksimoimiseksi? Mitä sosiaalisen median tilejä ja blogeja minun tulisi seurata? Tärkeätä on kuitenkin huomata, että eri välineillä voidaan yhdistellä tietoja ja voidaan laskeskella keskimääräisiä arvoja yksittäisille julkaisuille, mutta luonnollisesti tämähän ei ole tae näkyvyydestä muutoin kuin tilastollisesti, eli edelleen tutkimusaihe ja sisältö vaikuttavat näkyvyyden määrään.

Virpin workshop-ajatuksia

Kun Helsingin yliopiston professori emeritus Ilkka Niiniluoto avasi torstaina 9.11.2017 varsinaisen workshopin, kaksi keskeistä ohjetta osallistujille oli, kysykää ja esittäkää kommentteja esittäjille ja olkaa ystävällisiä kaikille! Näillä ohjeilla workshop sujuikin hyvässä hengessä alusta lähtien.

Torstaipäivältä, ja miksei koko workshopin ajalta, itselleni yksi keskeinen anti oli kuulla esityksiä bibliometriikan käytöstä ja siihen liittyvistä haasteista yhteiskuntatieteellisessä ja humanistisessa tutkimuksessa, joka on minulle hyvin vieras tutkimusalue, koska oma taustani on niin vahvasti terveys- ja lääketieteellisessä tutkimuksessa. Erittäin mielenkiintoinen oli myös Fredrik Piron esitys uusimmasta NORIA-net–raportista, jossa vertaillaan pohjoismaisia yliopistoja ja yliopistosairaaloita bibliometriikan avulla. NORIA-net:n yksi keskeinen periaate on tutkimuslaitosten tutkimusaktiivisuuden ja tutkimuksen vaikuttavuuden vertailu, mutta ei tutkimuslaitosten paremmuusjärjestykseen laittaminen. Lisäksi verkosto pyrkii kehittämään uusia vertailuindikaattoreita.  Erityisesti jäi mietityttämään tulos, jonka mukaan suomalaisten tutkimuslaitosten aktiivisuus kliinisessä lääketieteessä ja terveystieteissä on muita pohjoismaita alhaisempi, kun taas esimerkiksi biologiassa, materiaalitieteissä, matematiikassa, tilastotieteissä ja fysiikassa olemme muita pohjoismaita aktiivisempia.

Työhöni tutkimuksen tuen tiimissä sain eniten työvälineitä ja ideoita perjantai päivän posterisessiossa, josta tässä nostan esille erityisesti kaksi posteria. Toinen posteri käsitteli Data-asiain kansalliskomitean Avoin tiede ja tutkimus –hankkeessa (ATT) tuottamia suosituksia tutkimusdataan viittaamisen käytäntöjen kehittämisestä Suomessa. Posteri kuvasi dataviittaustiekartan ensimmäisen luonnoksen, ja sitä oli esittelemässä Data-asiain kansalliskomitean sihteeri Heidi Laine. Juttelin Heidin kanssa ja hän kertoi, että tämän vuoden lopussa valmistuu hankkeen loppuraportti, ja ensi vuoden alusta Heidi jatkaa osittain saman asian tiimoilta uudessa toimenpideohjelmassa. Toista posteria oli esittelemässä Aalto yliopiston johtamisen tukipalveluista tietoasiantuntija Leena Huiku. Hän kertoi minulle, kuinka he tuottavat bibliometrisiä palveluja yliopistolle Tenure Track –hakujen tueksi, jotta Aalto yliopistoon saadaan rekrytoitua kansainvälisiä huippututkijoita. Tämä palvelumalli on ollut nykyisessä muodossaan toiminnassa ymmärtääkseni vuodesta 2015 lähtien, ja kaksi tenure track -paikkaa on tähän mennessä täytetty käyttäen hyväksi tätä palvelua.

Tomi ja Virpi kuuntelemassa Ilkka Niiniluodon avauspuheenvuoroa. Kuva: Tuulevi Ovaska
Tuulevin pohdiskeluja näkyvyydestä ja vaikuttavuudesta

Nostan perjantailta esille kaksi mieleenjääneintä esitystä, joiden aihepiirit liittyvät tutkimuksen ja tutkijoiden näkyvyyteen ja siihen, onko sillä jotakin tekemistä vaikuttavuuden kanssa.

Arto Lanamäen (Oulun yliopisto) otsikkona oli “Is Any Social Media Publicity Good Publicity? The Case of @RealPeerReview and Altmetrics”. Kysymys on hyvä ja monisyinen. Kyseisen Twitter-tilin tavoitteena on kritisoida ja suorastaan mollata tiettyjen tieteenalojen tutkimusjulkaisuja sarkastisesti ja parodioiden. Sen twiittejä jaetaan ahkerasti, luultavasti myös automatisoiduin keinoin, joten linkitettyjen julkaisujen Altmetric-donitsin lukemat voivat nousta suuriksikin.  Myös monet muut altmetriikka-työkalut laskevat twiittejä. Tutkimus saa siis näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa eivätkä numerot kerro, onko se positiivista vai negatiivista. Toki Altmetric-donitsia voi klikata nähdäkseen yksityiskohtaisempia tietoja siitä, mikä on vaikuttanut huomioarvoon, sillä nimenomaan huomiosta on kyse. Lanamäen mukaan tutkimuksen vaikuttavuuden mittaamisen takana on vähintään implisiittinen oletus siitä, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta: Bibliometriikka kohtelee kaikkia viittauksia samanarvoisina, vaikka kaikkia viittauksia ei ole tehty myönteisessä mielessä, ja vastaavasti altmetriikka-indikaattorit eivät kerro vaikuttavuudesta vaan huomiosta tai suosiosta. Jäin pohtimaan, toteutuvatko @RealPeerReview:n tavoitteet tehdä esimerkiksi sukupuolen- tai kulttuuripolitiikantutkimus naurettaviksi nimenomaan lisäämällä niiden huomioarvoa, vai osaavatko alojen tutkijat hyödyntää saamansa julkisuuden, vaikka se tätä kautta näyttäytyykin kielteisenä. Sosiaalisen median maailmassa ei koskaan tiedä.

Hieman toinen tulokulma sosiaaliseen mediaan oli Bergenin yliopiston Susanne Mikkillä and Marta Zygmuntowskalla aiheesta “Citation and social media impact with regard to open publishing” sillä he tutkivat julkaisujen avoimuuden vaikutusta sekä näkyyvyyten sosiaalisessa mediassa että viittausmääriin. He halusivat selvittää muun muassa, miten suuri osa norjalaisista tutkimusartikkeleista on avoimia ja vaikuttaako maininta sosiaalisessa mediassa viittausmääriin? Käyttäen CERES:stä (Nasjonalt senter for felles systemer og tjenester for forskning og studier/National Center for Systems and Services for Research and Studies) saatuja DOI-tunnisteita he tekivät hakuja Google Scholarista ja Altmetric.comista, ja saivat selville, että 70 % kaikista norjalaisista artikkeleista oli avoimia ja että avoin julkaiseminen oli selkeästi etu. Avoimet artikkelit saivat lähes 30 % enemmän mainintoja sosiaalisessa mediassa ja kaksi kertaa enemmän viittauksia kuin maksulliset artikkelit. Heidän johtopäätöksensä on, että avoin julkaiseminen ja verkostoituminen ovat tieteellisen viestinnän tulevaisuus. Myös maailmanlaajuisesti on todettu, että avoin julkaiseminen lisää viittausmääriä merkittävästi. Kiinnostuin tietysti siitä, kuinka suuri osa suomalaisista tieteellisistä julkaisuista on avoimia, mutta samalla tavalla kuin Norjassa sitä ei liene vielä selvitetty. ATT:n mukaan Suomessa vuosien 2008-2011 aikana ilmestyneistä tieteellisistä julkaisuista arvioidaan tällä hetkellä olevan avoimesti saatavilla noin 48 %. Komission asettama Europan Unionin laajuinen tavoite on 60 % julkaisuista avoimena vuoteen 2020 mennessä. Norjassa ovat avoimuusasiat siis aika hyvällä mallilla EU-maihin verrattuna.
Lopuksi: Kannattiko osallistua? Miksi? Menisitkö uudelleen?
  • Tomi: Ehdottomasti. Monipuolisia puheenvuoroja metriikan nykytilasta. Tottahan toki, mikäli mahdollista.
  • Tuulevi: Ilman muuta kannatti. Näkökulmat biblio- ja muuhun metriikkaan olivat niin monitahoiset, että monenlaisille osallistujille riitti kiinnostavaa kuultavaa. Tottakai, miksei vaikka ensi vuonna Ruotsin Boråsiin.
  • Virpi: Yllätyin positiivisesti siitä, että myös ensikertalainen sai paljon irti workshopista. Lähtisin mielelläni myös uudelleen.
Lisätietoja:

Workshopin esitykset tulevat jakoon FigSharessa

Workshopin osallistujat | Participants of the workshop. Lähde | Source: http://blogs.helsinki.fi/nwb-2017/

We participated in the 22nd Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy at the House of Science and Lettes in Helsinki. This is a brief summary of our report of the highlights.

Pre-workshop on research visibility

The first day started with Kim Holmberg’s speech on ”Measuring researchers’ online visibility”. He started the presentation with the definition of scientific communication. The definition was wide and acknowledged both the formal and informal communication in the scientific area. Holmberg mentioned some challenges in measuring them. In scientific communication, the number of units has increased significantly over the past few years. On the one hand, this makes it easier to use metrics but on the other hand, you have to remember the possibility of manipulated data. In his speech, Holmberg emphasized that altmetrics shouldn’t be used to evaluate a research. In practice, it would be worthwhile to use altmetrics in measuring the effectiveness if the data used were sufficiently reliable. Holmberg also pointed out that the significance and applicability of the altmetrics produced on different platforms are still unspecified or otherwise unclear. Altmetrics can be used to describe the impact from different perspectives and to consider different dimensions. This brings further challenges to altmetrics: how to interpret the results and what kind of applications or tools are needed.

Another point of interest for the day was the speech by Terry Bucknell. The presentation begun with a reflection on the factors related to the authorship: the basic idea is to be seen and heard. The researcher is often between a rock and a hard place; the funder wants one thing, the employer wants another, and, in addition, there are also the researcher’s own interests. The researcher has the possibility to increase his/her visibility by various means, using social media, blogs, Wikipedia, tweets, news posts, YouTube or even online researcher communities. The picture below shows the typical timeline of attention.

Source: http://symplectic.co.uk/guest-blog/research-data-mechanics/

With the help of altmetrics, the researcher could find answers to the following questions: Who is interested in my research? How can I prove the effectiveness of my research? How can I find potential partners? Is the communication plan I used effective? What is the ”hot topic” in my research field? Where should I publish in order to maximize my visibility? What social media accounts and blogs should I follow? However, it is important to note that with different tools you can combine data and calculate average values for individual publications, but of course, there is no guarantee of visibility, except for statistical purposes. The research topic and content still determine the visibility.

Virpi’s thoughts on the workshop

In his opening words,  professor emeritus of University of Helsinki Ilkka Niiniluoto advised us to ask questions and comment after every presentation and be friendly to everybody! With these words, the workshop went in high spirits from beginning to end.

For me, one of the most essential parts of the workshop was to hear presentations on use of bibliometric indicators in social sciences and humanities which are very unfamiliar disciplines for me as my background is more in health sciences and medicine.  A very interesting presentation was also Fredrik Piro’s  speech on the latest Noria-net report. The purpose of the Noria Network is to compare research activity and research impact of Nordic universities and higher education sectors by bibliometric indicators. In addition, the network develops new indicators. It is noteworthy, however, that the aim is not to rank the higher education institutions. I was a little bit surprised at the finding that the research activity of Finnish higher education sectors is lower in clinical medicine and health sciences and higher in biology, material science, mathematics, statistics and physics compared with other Nordic countries.

I also want to highlight two posters that I found very informative from my standpoint in the research support team in the UEF library. The poster presented by Heidi Laine described the first draft for a data citation roadmap for Finland that has been produced by the Finnish Committee for Research Data executed in the Open Science and Research Initiative. I talked with Heidi, who is a coordinator of the project, and she told me that closing report of the initiative will be ready by the end of this year. At the beginning of the next year, Heidi will continue in another project that will partly concern the same issues.  Another poster was presented by Leena Huiku from the Management Information Service at the Aalto University. She told me that since 2015 they have offered bibliometric services to support Tenure Track recruiting processes at Aalto University.  The purpose is to get  international top researchers to apply open Tenure Track positions at Aalto University and by now two posts have already been filled using this service.

Tomi and Virpi listening to Ilkka Niiniluoto’s opening words. Photo: Tuulevi Ovaska
Tuulevi’s contemplations on publicity, visibility and impact

I concentrate here on two presentations from Friday, focusing on research and researcher visibility, and whether it has something to do with impact.

The title of Arto Lanamäki‘s (University of Oulu) presentation was “Is Any Social Media Publicity Good Publicity? The Case of @RealPeerReview and Altmetrics”. The question is good and complex. The purpose of this Twitter account is to criticize and even mock publications in certain disciplines using sarcasm and parody. The tweets are widely distributed, probably also by automation, so the Altmetric donut scores of the linked papers easily rise. Many other altmetrics tools also count tweets. So, these papers get visibility in social media but the numbers do not tell whether it is positive or negative. Of course, the Altmetric badge can be clicked to see more detailed information about what kind of attention has been counted. According to Lanamäki, behind the measurement of research impact there is at least an implicit assumption that all publicity is good publicity: Bibliometrics treat all references equally even though all references are not positive, and altmetrics indicators do not indicate impact, but attention or popularity. I wonder if @RealPeerReview’s aims to ridicule for example gender studies or cultural politics are met when they get more attention, or if the researchers in these fields can turn the visibility to their advantage, even though it is presented as negative. In the world of social networks, you never know.

Slightly another angle to social media was presented by Susanna Mikki University and Marta Zygmuntowska (University of Bergen) in the presentation called “The Citation and Social Media Impact with Open Publishing”. They studied the impact of open publications, their visibility in social media and their citation volumes. They aimed to find out among other things, the open-share of all Norwegian articles, and if there is a citation advantage to articles mentioned on social media. Based on the scholarly output in Norway, using DOIs from CERES, the Current Information System in Norway, and searching Google Scholar and Altmetric.com, they found out that 70% of all Norwegian articles were open and that there was a clear advantage for open publishing. Open articles received almost 30% more mentions on social media and twice as many citations than articles behind the paywall. They concluded that open publishing and social engagement are the future of scholarly communication. It has also been internationally shown that open publishing increases the number of references significantly. Of course, I got interested in the percentage of open publications in Finland, but it has not been investigated in the same way as in Norway. According to ATT, approximately 48% of the scientific publications published in Finland during the 2008-2011 period are estimated to be currently open. The objective of ATT is for Finland to become one of the leading countries in the openness of science and research by the year 2017 and to ensure that the possibilities of open science will be widely utilised in our society. The target of the European Commission is 60% of open publications by the year 2020. In Norway, therefore, they are already more open than in the EU countries.

Finally: Was is worthwhile? Why? Would you attend again?
  • Tomi: Absolutely. There were good speeches on current topics on metrics. Of course, if possible.
  • Tuulevi: Absolutely. There were many different viewpoints to bibliometrics and other metrics for participants with different interests. Of course, why not next year in Borås, Sweden.
  • Virpi:  I was positively surprised that also a newcomer made a great deal out of the workshop.  I would gladly participate again.
More information:

Workshop proceedings will be available at FigShare

Virpi Lindi, tietoasiantuntija | information specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | information specialist & communications coordinator
Tomi Rosti, tietoasiantuntija | information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Gradu avoimeksi n-y-t | Open up your thesis n-o-w

(Please scroll down to read in English.)

Tässä tulee avointa ja suoraa asiaa juuri sinulle, joka olet parhaillaan valmistumassa, tai sinulle, joka olet rajannut gradusi tai muun opinnäytteesi käytön vain kampuskirjastojen koneille. Nyt on aika miettiä asiaa uudestaan. Perustutkinnon opinnäytteiden avoimuus on Itä-Suomen yliopistossa edelleen vain hieman yli 40 %. Yliopistomme avoin julkaisu- ja datapolitiikka julkaistiin vuonna 2015, ja siinä todetaan yksiselitteisesti että ”Tutkimustoiminnan avoimuudella Itä-Suomen yliopisto pyrkii edistämään tieteen kehitystä, hyvää tieteellistä käytäntöä sekä tutkimuksensa ja tutkimustulostensa:

  • tieteellistä vaikuttavuutta
  • luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä
  • hyödynnettävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta
  • kestävää käyttöä”

Näin ollen on tärkeää, että mahdollisimman moni opinnäytetyö saataisiin mahdollisimman suuren yleisön käyttöön, tästä kun on kaikille pelkkää hyötyä.

Gradu itsessään on jo osoitus tiede- ja muulle maailmalle siitä, että maisteri NN osaa ja hallitsee laajat asiakokonaisuudet, taitaa lähdekritiikin salat, kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja osaa kommunikoida kirjoittamalla oikeakielisesti — selkeitä meriittejä tulevaisuutta ja erityisesti työelämää ajatellen. On fakta, että tulevat työnantajat etsivät Googlen avulla mahdollisia uusia työntekijöitä, ja sivuun jäävät ne, jotka eivät lopputyötään avoimesti julkaise. Ei-avoin opinnäyte saattaa vaikuttaa potentiaalisen työnantajan silmissä siltä, että henkilö ei uskalla ostaa vastuuta tekemisistään. Myös sitä kritiikkiä, jota kaikessa tutkimuksessa (ja kaikessa kirjoitetussa tekstissä!), tulee väistämättä vastaan. Ilman uusia ja vastakkaisiakin ajatuksia mikään asia ei voi kehittyä.

Sisältö ei siis ole kaikessa määräävä, ja turhan usein gradusta tai syventävien opintojen tutkielmasta muodostuukin tekijälleen elämää suurempi jännitysnäytelmä, vaikka kyseessä on sananmukaisesti opinnäytetyö. Tästä huolimatta aihepiiri voi olla sellainen, josta on todellista hyötyä vaikkapa jollekin marginaalisemman alan tutkijalle — ”tätä näkökulmaa en tullutkaan heti ajatelleeksi; tämän relevantin lähteen lähes unohdin”… Pienistä puroista kasvaa suuri tutkimus, jolloin yksittäinenkin opinnäytetyö voi olla hyödyllinen.

Kukaan ei lisäksi oleta, että pro gradu -työ on uraauurtava ja kaiken alan aiemman tutkimusperinteen huomioiva itsenäinen tutkimus. Graduvaiheessa hyvin harva kykenee tuottamaan uutta maailman mittakaavassa merkittävää tutkimusta, eikä siinä ole mitään noloa. Myös se alansa arvostetuin huippututkija on joskus tehnyt oman pro gradu -työnsä. Ehkä hänkin on sillä hetkellä ollut turhaan epävarma oman työnsä kelpaavuudesta. Ajat ja ajatukset muuttuvat, ja gradu kuvaa sitä ajan hetkeä, jolloin opiskelija on sen kirjoittanut. Kukaan tuskin ajattelee, että vuosikymmeniä myöhemmin yksittäisen gradunkirjoittajan yksikään ajatus tai taito ei olisi muuttunut. Tai että hän olisi kiinnostunut vain ja ainoastaan siitä kirjoittamastaan aihepiiristä.

Eräänä pelkona lienee myös se, että gradun tekstiä käytetään jollain tavalla väärin, kun se on avoimesti saatavilla. Tieteellisessä maailmassa tästä ei kuitenkaan ole suurtakaan pelkoa, sillä lähdeviittaukset ovat väistämättä kunnossa, sillä eihän tutkimus ole oikea tutkimus ilman asianmukaista viittauskäytäntöä. Tekijänoikeudet gradun tekijällä ovat aina itsellään, ja tässä vaiheessa melko kaukana ovat vielä ajat, joissa niistä laaditaan sopimuksia lehtitalojen ja muiden tutkimusryhmäläisten kesken. Myös suuren yleisön mielestä voi olla hyvinkin kiehtovaa lukea toisen jäsenneltyä ajattelua itseään kiinnostavasta aihepiiristä. Koska sitähän gradu on — hyvin jäsennelty ja riittävän huolellisesti tehty osoitus oppineisuudesta.

Hyvä valmistunut ja vielä opintojasi suorittava — uskalla olla ylpeä omasta työstäsi! Auta muita pääsemään käsiksi tietoon, äläkä piilottele mahdollista maailmaa muuttavaa tutkimusta, johon juuri sinun gradusi voi olla omalta osaltaan hyödyksi. Avoimuus hyödyttää meitä kaikkia.

 

 

This post is about publishing your master’s thesis open access via internet. If you are going to graduate soon, or you have earlier selected to hide your thesis only to be read at campus libraries — please (re-)consider.

The open access percent from the University of Eastern Finland’s master theses is concerningly low, only slightly over 40 % from all the faculties. This has to change. University of Eastern Finland publishing and data policy was released in 2015. It says that “University of Eastern Finland aims to use open research activities to advance the development of science and good scientific practice. Regarding research and findings, the University of Eastern Finland’s goal is to promote their:

  • the scientific impact
  • reliability and transparency
  • usability and societal impact
  • durable application”

Because of these goals, all theses should be open to all. There are many good reasons to give everyone access to your thesis.

Your competence and skills are demonstrated in your thesis and it is always a good merit to your future employer. The content itself does not always mean everything,  as a thesis shows that you can handle broad knowledge from a certain academic field, and that you can write correct English or Finnish, and explain your research results to others.

You should not be too self-critical of your work — it is a practice for an academic dissertation or other research. It should not be read as an independent study which contains all the academic knowledge. It is a practice work, but it is still useful for example to other students and the society, where there are always people willing to read well-built text to learn something new.

There are no bad consequences of choosing open access. If someone is willing to use your text, in the academic world, they cite it. You own your thesis copyright and you decide what to do with your own work.

Please be wise and open your thesis to the world!

Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja | Information services advisor Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services
Kirjoittaja on julkaissut gradunsa avoimesti verkossa vuonna 2010      The writer has published her thesis open access at 2010

P. S. Eikä pidä unohtaa tiedotusvälineitä — viimeksi viikko sitten Ylen uutisessa viitattiin UEFissa tehtyyn opinnäytetyöhön, 20.10.2017

P. S. And let’s not forget the media — Just about a week ago YLE cited University of Eastern Finland’s master thesis, 20.10.2017 (News in Finnish)

Jaa tämä / Share this
Share

Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus rinnakkaistallentamisen avulla | Achieving open access by self-archiving scientific publications

(Please, scroll down to read in English.)

Kirjasto avasi helmikuussa uuden julkaisuarkiston UEF eRepositoryn, jota kutsumme tästedes eRepoksi. Onhan se näin helpompi sanoa ja kirjoittaa, ja kun se tulee meille tutuksi, tiedämme kaikki, mistä puhutaan. Lempinimi, kuten varmasti meillä kaikilla.

Samalla käynnistimme uuden palvelun, rinnakkaistallentamisen, jonka konsepti voikin jo olla tuttu tutkijoillemme: saada tieteelliset julkaisut avoimesti saataville Open Access -periaatteiden mukaisesti. Moni fyysikko on varmasti toimittanut artikkelinsa pre-printin arXiviin, moni lääketieteilijä on huomannut löytävänsä artikkelinsa PubMed Centralista ja kuka tahansa on saattanut kuulla, että joku tutkimusryhmän jäsenistä on ilmoittanut artikkelin rinnakkaistallentamisesta organisaatiokohtaiseen julkaisuarkistoon – vaikka Jyväskylän yliopiston JyXiin.  Kaikki nämä palvelut ovat kenen tahansa vapaasti hyödynnettävissä. Nyt kaikilla UEF-tutkijoilla on mahdollisuus, ja yliopistomme julkaisu- ja datapolitiikan myötä vahva suositus rinnakkaistallentaa omat artikkelinsa UEFin omaan julkaisuarkistoon eRepoon.

Kattavan rinnakkaistallentamisosuuden saavuttaaksemme teimme tallentamisesta mahdollisimman helppoa: tutkijan ei tarvitse kuin toimittaa kirjastoon final draft -versio artikkelista samassa yhteydessä, kun hän ilmoittaa tiedot uudesta julkaisusta SoleCRIS-tallennuslomakkeella. Kirjasto hoitaa loput: selvittää kustantajan linjauksen rinnakkaistallentamiseen sekä tekee tallennuksen noudattaen kustantajan asettamia linjauksia.

Final draft -versio on herättänyt paljon kysymyksiä palvelun käynnistysvaiheessa, mm. mikä se on ja mistä sen löytää, jos ei sitä itsellä ole. Joissain tapauksissa tutkija ei ole säästänyt tätä versiota sen jälkeen, kun artikkeli on julkaistu lehdessä. Final draft -versiolla tarkoitetaan viimeisintä kustantajalle lähetettyä versiota, joka on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja on hyväksytty julkaistavaksi lehdessä. Tässä versiossa ei kuitenkaan ole vielä kustantajan taittoa, joten esimerkiksi sivunumeroinnit voivat olla erilaiset tai puuttua kokonaan. Proof-vesileimalla olevat versiot eivät ole enää final drafteja. Final draftista käytetään myös termejä AAM (Author’s Accepted Manuscript) ja Post-print.

Sivunumeroinnin puute on myös hämmentänyt: “Miten tähän voi viitata, jos sivunumerot eivät täsmää?” Viittaukset tulee aina tehdä julkaistuun versioon, joten tarjoamme rinnakkaistallenteen yhteydessä oikean viittauksen alkuperäisen lehden tiedoin ja linkin alkuperäiseen artikkeliin. Alkuperäisen artikkelin lukuoikeus onkin toinen kysymys, sillä moni lehti edellyttää, että lukija on lehden tilaaja joko oman tutkimusorganisaation myötä tai on itse lehden tilaaja. Tässä piilee rinnakkaistallentamisen voima: saamme artikkelin kenen tahansa hyödynnettäväksi ilman tilausmaksuja.

Jos artikkeli on kirjoitettu suuren tutkimusryhmän kesken, voi final draft -version käsiin saaminen olla vaikeaa. Tämä versio löytyy varmimmin vastaavalta kirjoittajalta, ja jo artikkelia kirjoittaessa voisi tutkimusryhmän kesken olla mielekästä keskustella rinnakkaistallentamisesta ja final draft -version jakelusta tutkimusryhmän kesken. Jos tämä versio löytyy omasta takaa, laittakaa se liitteeksi samalla, kun ilmoitatte uudesta julkaisusta SoleCRIS-tallennuslomakkeen avulla, haittaa tästä ei ole – hyötyä kaikille.

 

The University of Eastern Finland has a Publishing and Data Policy  which states that all publications should be made openly available when possible. The Library has launched a service to help researchers meet those requirements by self archiving their scientific publications. Self-archiving is essentially providing an open access version of an article which otherwise would be behind a paywall. Self-archiving is a good method to increase the accessibility and impact of your work while still operating within the guidelines of the original publisher of the article. The self-archived articles are stored in the new University publication repository UEF eRepository or eRepo.

Self-archiving has been made easy for the researcher and can be done at the same time you report your new publication into the SoleCRIS publication database with the Publishing information registration form. All the researcher has to do, is to attach the final draft version of the article to the SoleCRIS form. Everything else is done by the Library.

The final draft version has raised some questions, what exactly is this version and how to acquire it if the researcher does not have this version. The final draft means the final version sent to the publisher, that has been peer reviewed and has been accepted for publishing. Even though this version is without the publisher layout and the page numbering may differ from the published version, all this is acceptable – the Library provides the citation to the published version of the article with the self-archived version. If the term final draft does not seem familiar, they are also called Post prints or Authors Accepted Manuscripts (AAM). Versions with the Proof watermark are more finalised versions and cannot be self-archived.

Acquiring the final draft may also prove problematic when the article is written in a larger research group, in these cases the corresponding author is a good place to start. Discussing these matters and open access related issues within the research group before publishing helps spreading the final draft inside the research group.

With the final draft available, please consider self-archiving as it doesn’t harm anyone and helps everyone.

Antti Laurila
tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

Jaa tämä / Share this
Share

Itä-Suomen yliopisto aloitti rinnakkaistallentamisen | UEF launches self-archiving of scientific articles

(Please, scroll down to read in English.)

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi -hankkeen (SURIMA 2015-2016) loppuseminaari pidettiin Jyväskylässä 24.2.2017. Seminaari käsitteli avointa tiedettä ja tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentamista. Tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentaminen on helpoin ja halvin tapa saada niille lisää näkyvyyttä ja viittauksia ja tältä osin lisätä tutkimuksen vaikuttavuutta.

Hankkeen tuloksena Itä-Suomen yliopistolle avattiin UEF-eRepository -julkaisuarkisto, jonne rinnakkaistallennetaan yliopiston tutkijoiden julkaisemia tutkimusartikkeleita. Kirjasto vastaa julkaisuarkiston ylläpidosta ja palvelusta tutkijoille. Julkaisuarkisto on kaikkien kiinnostuneiden selailtavissa osoitteessa https://erepo.uef.fi/. Sivusto on englanninkielinen.

Digitarium palkittiin – tutustu luonnontieteellisiin kokoelmiin verkossa

Hankkeen päätösseminaarissa palkittiin myös molemmista yliopistoista vuoden avoimen tieteen edistäjät. Itä-Suomen yliopiston vuoden 2016 avoimen tieteen edistäjäksi nimettiin Digitarium. Digitarium on Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Itä-Suomen yliopiston digitointikeskus. Se on tehnyt uraa uurtavaa työtä luonnontieteellisten kokoelmien digitoinnissa, näiden aineistojen avaamisessa, koulutuksessa ja menetelmien kehittämisessä. Yksikkö on kuvantanut jo lähes 400 000 näytettä eri toimijoille ja osin avoimeen verkkokäyttöön. Avattuihin kokoelmiin pääsee tutustumaan osoitteessa http://digitarium.fi/content/kokoelmat.

Jarmo Saarti, kirjaston johtaja
Jukka Kananen, palvelupäällikkö

The closing seminar of the Finland – a model country for green open access (SURIMA 2015–2016) project, a joint effort by the University of Eastern Finland and the University of Jyväskylä, was held in Jyväskylä on 24 February 2017.  The seminar focused on open science and self-archiving of scientific publications. Self-archiving constitutes an easy and cost-effective way to gain added visibility and citations for scientific publications and, in consequence, to increase the impact of research.

As an outcome of the project, the University of Eastern Finland opened the UEF eRepository publication archive where scientific articles by the university’s researchers can be self-archived. The university’s library is responsible for maintaining the publication archive and for making the related services available to researchers. UEF eRepository can be accessed by anyone, and the user interface is available in English.

Digitarium wins Open Science Award browse natural history collections online

Awards recognising the promotion of open science were also presented to representatives of both universities in the closing seminar. The Open Science Award of the University of Eastern Finland was presented to Digitarium. Digitarium is a joint digitisation centre of the Finnish Museum of Natural History and the University of Eastern Finland. The centre has carried out pioneering work in the digitisation of natural history collections, making these collections available to the public, and in the related training and method development. So far, Digitarium has digitised nearly 400,000 specimens for various organisations, some of them openly accessible. The open access collections are available at http://digitarium.fi/content/kokoelmat.

Jarmo Saarti, Library Director
Jukka Kananen, Head of Services

Jaa tämä / Share this
Share