(Please, scroll down to read a brief summary in English.)
Eurooppa-foorumi järjestettiin Turussa jo kuudetta kertaa 30.8.–1.9. Puhujina oli tuttuun tapaan maamme johtavia politikkoja, asiantuntijoita ja virkamiehiä. Foorumi on vakiinnuttanut paikkansa Suomen poliittisen syksyn avauksena, ja sinne hakeutuu säännöllisesti poliitikkojen, virkamiesten ja tutkijoiden kärkipää. Mukana olivat esimerkiksi melkein kaikki tulevat presidenttiehdokkaat. Käsitys presidenttiehdokkaista tarkentui kuuntelemalla heidän pohdintojaan ja jo tästä syystä kannattaa vilkaista tallenteita Eurooppa-foorumista.
Tänä vuonna Itä-Suomen yliopiston kirjastosta edustusta oli peräti kahden silmäparin verran, sillä tietoasiantuntija Tapani Toivanen osallistui tapahtumaan etäyhteydellä ja tietoasiantuntija Marika Mahlavuori Turussa paikan päällä. Tälläkin kertaa tapahtumaa oli tarjolla kolmella eri foorumilla Turun akatemian ja konservatorion tiloissa sekä lisäksi kauppatorilla Speakers’ Corner. Tästä johtuen edustajia olisi voinut olla vaikka kolme ja nämä huomiomme ovat vain valikoimia koko tarjonnasta. Turussa oli edustajia kaikista Suomen EU-tallekirjastoista ja keskiviikkoiltapäivä meni nopeasti asiapitoisen oman ohjelman parissa.
Aikaisempien vuosien tapaan eri tilaisuudet ilmestyvät myöhemmin Eurooppa-foorumin sivuille ja YouTubeen yksittäisinä videotiedostoina. Vielä tätä kirjoitettaessa kunkin päivän koko ohjelma löytyy kolmena erillisenä yhtenäisenä videosyötteenä esitysareenoittain (Sigyn, Crichton, Köysiteatteri), ja olemme ilmoittaneet kunkin tilaisuuden alkamisajan kyseisessä videotiedostoissa.
Keskiviikkona 30.8. Foorumin avauksessa (Sigyn kohdasta 3:35) kulttuuri- ja tiedeministeri Sari Multala korosti korkeakoulujen merkitystä tulevaisuuden kehittämisessä. Horisontti Eurooppa –puiteohjelman mukaisesti tavoitellaan tutkimus- ja kehitystyöhön satsauksia aina neljään prosenttiin saakka bruttokansantuotteesta. Ulkomailta investointeina saatava tutkimusrahoitus pyritään kaksinkertaistamaan nykyisestä. Ministerin puheenvuoroa seuranneessa ajankohtaiskeskustelussa esitettiin, että Suomen pitäisi keskittyä tiettyihin kärkihankkeisiin eikä yrittää tutkia kaikkea mahdollista. Kansainväliset tiedesuhteet eivät tietenkään rajoitu vain EU:n sisälle, mutta maailmanpoliittinen tilanne pakosti luo blokkeja tiedemaailmaankin.
Keskustelussa Mikä merkitys EU-yhteistyöllä on kunnille ja alueille? – esimerkkejä Turusta ja Varsinais-Suomesta (Sigyn kohdasta 1:02:27) kerrottiin Turun ja Varsinais-Suomen Brysselissä 25 vuotta vaikuttaneen toimiston tuloksista. Viime vuonna alueen hankkeisiin saatiin tukea reilut 38 miljoonaa euroa, suurin osa tästä EU:n erillisohjelmista. Vuodesta 2016 lähtien esimerkiksi yksin Turun kaupunki on saanut yhteensä noin 40 miljoonaa euroa. 80 prosenttia Varsinais-Suomen alueen saamasta rahoituksesta menee yliopistojen ja yritysten hankkeisiin.
EU:n Itämeri-strategia Ukrainan tukena –tilaisuudessa (Crichton kohdasta 2:15:20) kerrottiin, miten EU:n makroaluestrategioita voidaan hyödyntää Ukrainan tukemisessa. Itse asiassa Ukrainan eräs kolkka sijaitsee jopa Itämeren valuma-alueella, mutta käytännössä tietysti ennen pitkää täytyy perustaa oma makroaluestrategia tähän tarkoitukseen.
Meitä yliopistolaisia kiinnostanee erityisesti Eurooppalaiset huippuyliopistot ja -allianssit: Uusien rajojen ylittäminen yhdessä Pohjois-Amerikan kanssa –keskustelu (Sigyn kohdasta 4:02:57). Suomalaiset korkeakoulut ovat mukana jo 19 allianssissa. Itä-Suomen yliopiston allianssihan on nimeltään YUFE 2030 (Young Universities for the Future of Europe Alliance). Alliansseja on tällä hetkellä 44 , ja vuoteen 2024 mennessä niitä pitäisi olla jo 60. Mutta tämänkin jälkeen monet eurooppalaiset yliopistot tulevat vielä jäämään allianssien ulkopuolelle. Toiveena on, että allianssit alkaisivat houkutella myös USA:n huippuyliopistoja yhteistyöhön. Fulbright-vaihto-ohjelma tulee tässäkin näyttelemään tärkeää osaa.
From farm to fork: A change of the food systems is necessary but how to ensure food security and fair play for farmers as well –paneelissa (Sigyn kohdasta 5:10:51) kommentoitiin kitkerästi komission taannoisia suunnitelmia rajoittaa Suomen metsänkäyttöä merkittävästi. Maatalouskomissaari Janusz Wojciechowski ei sinänsä halunnut kommentoida toisen komissaarin vastuulla ollutta asiaa, mutta totesi että asia on jo edennyt pois komissiolta kolmikantaneuvotteluihin. Keskustelussa todettiin, että maatilakato ei koske ainoastaan Suomea. Viimeisen vuosikymmenen aikana eurooppalaisten maatilojen määrä on vähentynyt 12 miljoonasta 9 miljoonaan. Maailmanpoliittinen tilanne on korostanut ruokaturvallisuuden merkitystä. Ukrainaa pyritään tukemaan ennen kaikkea viljakuljetuksissa EU:n ulkopuolelle, koska monet Euroopan maat pelkäävät oman viljatuotantonsa kannattavuutta halvemman ukrainalaisen viljan rinnalla.
Eurooppalaisten teknologiayritysten kilpailukyky: Visio vuodelle 2030 –paneelissa (Sigyn 7:02:20) todettiin, että nykyinen komissio on toimikaudellaan aikaansaanut suoranaisen säätelytsunamin. On ollut pelkoja siitä, että tämä haittaa eurooppalaisten teknologiayritysten kilpailukykyä muuhun maailmaan verrattuna. Päivän lopuksi Politiikkaa politiikan ulkopuolella – euroamerikkalaisia nykyvirtauksia –keskustelussa (Crichton kohdasta 6:15:12 kohdasta pohdittiin sitä, kuinka politiikan teko on siirtynyt populaarikulttuurin ja verkkopalveluiden alustoille. Esimerkiksi identiteettipolitiikka ja “julkkispolitiikka” ovat alkaneet muovata poliittista kulttuuria.
Torstain 31.8. päivän avauksessa Suomi, EU & vihreä siirtymä – mihin olemme menossa? (Sigyn kohdasta 12:55) Keynote-puheenvuoron piti kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava EU-komissaarimme Jutta Urpilainen. Hän jakoi puheensa kolmeen osa-alueeseen eli 1) EU:n kehitys arvoyhteisönä, 2) talous ja 3) turvallisuus. Perinteiset länsimaiset arvot ja ihmiskäsitys eivät olekaan enää itsestäänselvyyksiä. Niitä haastamaan on ilmestynyt autoritaarisuutta ja pyrkimyksiä rajoittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja lehdistön vapautta. Tällaista kehitystä on ollut jopa eräissä jäsenmaissa, muusta maailmasta puhumattakaan. Vaihtoehtoina ovat joko kansainvälinen yhteistyö ja toimintakykyinen EU, tai sitten käpertyminen sisäänpäin. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ole oikeasti realistinen.
Talouden suhteen hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä tulee tuottamaan EU:lle etulyöntiaseman. Keskeinen uusi tavoite on strateginen autonomia meille elintärkeillä aloilla. Global Gateway –strategialla tuetaan EU:n ulkopuolisten kumppanuusmaiden haasteita. Turvallisuuden suhteen Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuomittiin jyrkästi EU:n taholta ja Ukrainaa on tuettu jo yli 50 miljardilla eurolla. EU ja Nato tulevat tiivistämään yhteistyötään.
Lopuksi komissaari Urpilainen ehdotti vielä, että uusi hallitus kutsuisi koolle kansallisen EU-tahtotilaseminaarin. Siinä yli puoluerajojen sovittaisiin omat kansalliset prioriteettimme ja kärkiteemamme ensi vuoden loppupuolella aloittavan uuden komission toimikautta ajatellen.
Seuranneissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa kävi muun muassa ilmi, että USA:n ajatushautomoiden teollisuuspolitiikkapapereissa Eurooppaa ei edes mainita minkäänlaisena merkittävänä teollisuusmahtina. Valitettavan usein Euroopassa keksityt uudet innovaatiot kaupallistetaan muualla maailmassa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kahtiajaon / uuden kylmän sodan maailmassa -keskustelu (Köysiteatteri kohdassa 17:30) olivat läsnä muun muassa Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ja kansanedustaja Pekka Haavisto. Asiantuntevan kokonaissetin puheenaiheista jäi erityisesti mieleen Haaviston havainto Euroopan unionin terästäytymisestä, joka ilmenee esimerkiksi aseellisen tuen antamisena Ukrainalle. Haavisto toi esille myös Suomen vahvan tieto-osaamisen Venäjästä, myös tutkimuksellisesti. Rehnin mukaan Euroopan unioni on tärkeä arvoyhteisö ja sen turvallisuusjärjestys on muotoutumassa uudenlaiseksi. Hän tähdensi, että ero Euroopan unionista olisi ainoastaan huono ratkaisu Suomelle. Yhdysvaltojen tuleva presidentinvaalien lopputulos pohditutti puhujia erityisesti Naton kannalta.
Euroopan menestymisen rakennuspalikat -sessiossa (Crichton kohdassa 18:42) oli keskustelemassa jälleen muiden muassa Jutta Urpilainen. Keskustelussa pohdittiin sitä, miten tulevalla parlamenttikaudella rakennetaan kestävää taloutta, parannetaan kilpailukykyä ja luodaan hyviä työpaikkoja. Urpilainen näkee Euroopan unionissa vihreän siirtymän kasvuohjelmana, jossa ekologisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuus halutaan yhdistää. Keskustelussa vilahti myös idea siitä, että vihreän siirtymä voisi olla sosiaalinen ohjelma. Polarisaation kasvu herätti myös huolta keskustelussa. Urpilainen näkee Euroopan unionin mahdollisuutena etsiä yhdistäviä tekijöitä.
Päivän seuraavana kuuntelukohteena oli muun muassa Suomen pankin entisen pääjohtajan tähdittämä Erkki Liikasen Suomen Pankin Esko Antola -luento: Euroopan arvo ja arvot kriisien jakamassa maailmassa (Sigyn kohdassa 2.45:40), joka jatkoi aiemmissa sessioissa sivuttua arvokeskustelua. Syväluotaavan historiaesityksen jälkeen hän käsitteli Euroopan arvoa ja arvoja useasta näkökulmasta. Ukrainan sodan aikana Euroopan unioni on kyennyt tekemään tukipaketteja, joiden läpivienti on vaatinut joko määräenemmistö- tai yksimielisyyspäätökset. Euroopan unioni rakennettiin alun perin arvoyhteisöksi, jonka keskiössä oli rauhan vaaliminen ja taloudellisilla arvoilla oli lähinnä välinearvo sen tukemiseksi.
EU: yhtenäisyyttä etsimässä -paneelissa (Sigyn kohdassa 4.10:10) olivat mukana keskustelemassa komissaari Jutta Urpilainen, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz sekä professori Alexander Stubb. Paneelin toteutus oli yksi Eurooppa-foorumin parhaista ja tunnelma oli katossa. Niin paikalla olleita ja etänä osallistuvia osallistettiin erinomaisesti kysymyksillä, joiden vastaukset kerättiin päivittyvään pilveen suurelle valkokankaalle. Mitkä ovat EU:n tämän hetken vahvuudet? -kysymyksen vastauksista keskustelijoista puhuttelivat erityisesti yhtenäisyys ja arvot. Stubb näkee Euroopan geopoliittisena toimijana. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että jopa sodaninstrumentteinakin käytetyt ruoka, informaatio, sanktiot, energia ja valuutan käyttö ovat Euroopan unionin vaikutusvallan piirissä. Urpilainen peräänkuulutti sitä, ovatko kaikki Euroopan unionin maat sitoutuneita unionin arvoihin. Hän myös kannattaa Euroopan unionin päätöksenteon muuttamista yksimielisyyspäätöksenteosta määräenemmistöpäätöksiin. Stubbin loppukevennys ”cha cha chaa!” Urpilaisen ja ohjelman vetäjän toimittaja Baba Lybeckin käärijänvihreistä vaatteista jäi elävästi mieleen.
Valta vaihtuu – Näkeekö EU metsän puilta? -paneelissa (Crichton kohdasta 2:48:25) esitettiin biopohjaiset materiaalit yhtenä Suomen tulevaisuuden taloudellisena mahdollisuutena. Mineraalit, strateginen autonomia ja Suomen asema eurooppalaisessa työnjaossa -paneelissa (Köysiteatteri kohdasta 4:41:14) taas pohdittiin EU:n omavaraisuuden lisäämistä kriittisten raaka-aineiden osalta ja Suomen roolia tässä. Innovaatiot ja vihreä siirtymä – Euroopan ja Suomen kasvun avaimet (Sigyn kohdasta 5.10:35) -keskustelusta jäi päällimmäisenä mieleen luvitusasioiden selkiyttämisen tärkeys innovaatioprosessien jouduttamiseksi.
Torstaipäivän loppupuoliskolla oli kaksi nuorten näkökulmaan keskittyvää mielenkiintoista paneelia. Näistä ensimmäisessä Maanosa myllerryksessä – Kuinka saada nuoret luottamaan EU:n tulevaisuuteen? (Köysiteatteri kohdasta 5.41:27) oli keskustelemassa kansanedustaja Li Andersson sekä lukuisia nuoria nousevia nimiä, kuten esimerkiksi europarlamentaarikko Alviina Alametsä. Anderssonin mielestä on ensiarvoisen tärkeää tavoittaa nuoret Euroopan unionia koskevassa viestinnässä. Suomalaisten nuorten äänestysprosentti oli viime eurovaaleissa äärimmäisen pieni (10 % alle 25 vuotiaista). Äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi on tärkeää muun muassa lisätä tietoisuutta Euroopan unionista.
Nuorisonäkökulmaa jatkoi Kenen ehdoilla EU:n tulevaisuus rakennetaan eurovaalien jälkeen? (Köysiteatteri kohdasta 6.43:13) -keskustelu, jossa oli muun muassa kaksi Europarlamentin jäsentä Elsi Katainen ja Henna Virkkunen. Pohdinnat äänestysaktiivisuuden lisäämisestä jatkuivat tässäkin keskustelussa. Alkuvuoden presidentinvaalien toivotaan lisäävän äänestysinnokkuutta, mutta toisaalta spekuloitiin voivatko ne aiheuttaa äänestäjiä passivoivaa vaaliähkyä. Mielenkiintoiseksi jää seurata ensi keväänä millaiseksi näiden vaalien äänestysaktiivisuus kehkeytyy. Esille nousi vaalikeskustelun lisäksi Erasmus+ -opiskelijavaihto, joka on mahdollistanut Eurooppaan tutustumisen monelle nuorelle.
Keskustelussa Euroopan energiamarkkinat – mikä on Euroopan suunta tulevaisuudessa? (Sigyn kohdasta 6:10:45) käsiteltiin Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttamaa energiakriisiä. Se on korostanut tarvetta tarkastella Euroopan energiamarkkinoiden tulevaisuutta menneen talven lisäksi myös pidemmällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan EU:n sähköinfrastruktuuri osoitti olevansa maailman luotettavin kriisin aikanakin, koska missään ei peloista huolimatta jouduttu turvautumaan suunniteltuihin sähkökatkoihin.
Päivän päätteeksi keskusteltiin vielä teemalla Paikallinen sopiminen: myytinmurtajaiset (Sigyn kohdasta 7:11.47) työ- ja elinkeinoministeriön johdatuksella. Pääjohtaja Irene Wennemo (Medlingsinstitutet, Ruotsi) kuvaili sikäläistä järjestelmää, ja sen sovellettavuutta Suomeen pohdittiin.
Perjantain 1.9. ohjelma alkoi pääministeri Petteri Orpon puheella (Sigyn kohdasta 19:30), jossa hän loi kokonaistilannekatsauksen Suomeen. Puheensa alussa Orpo tähdensi, että rasismi ei kuulu Suomeen ja aihepiiristä käytävä avoin keskustelu on tärkeää. Toinen hänen painottamansa asia oli Ukrainalle annettava runsas ja pitkäkestoinen tuki, joka antaa vahvan viestin sekä Venäjälle että Ukrainalle. Euroopan Unionin geopoliittinen tilanne vaikuttaa muuttuvan tulevaisuudessa, kun Itä-Euroopan maista esimerkiksi Ukrainan ja Länsi-Balkanin maiden jäsenyys näyttää olevan entistä ajankohtaisempaa. Orpo toi esille myös huolensa suomalaisten määrän vähenemisestä EU-viroissa. Nyt onkin oivallinen hetki harkita EU-uraa.
Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen yhteistyö pohjautuu yhteiseen historiaan ja yhteisten demokraattisiin arvoihin. Vuoden 2022 syksyllä Yhdysvallat ilmoitti vihreän teknologian valtiontuista eli inflaatiota alentavasta IRA-laista. Europan unionin kannalta on toisaalta hyvä, että Yhdysvallat panostaa ilmastonmuutokseen. Toisaalta huolta aiheuttaa se, miten nämä tuet vaikuttavat eurooppalaisiin yrityksiin. Näihin näkökohtiin haettiin vastauksia keskustelussa aiheena Transatlanttiset kauppasuhteet myllerryksessä: haaste vai mahdollisuus pohjoismaisille vientiyrityksille? (Crichton kohdasta 20:40). Keskustelussa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen markkinat ovat valtavat suuret ja nyt on hyvä hetki pyrkiä markkinoille. ”The best story wins” pätee yhä yhdysvaltalaisilla markkinoilla loistamisessa.
Eurooppa ja EU murroksessa – Miten Pohjoismaiden pitäisi reagoida muutoksiin? -keskustelu (Sigyn kohdasta 1.21.20) käytiin ruotsiksi, kuten tietysti kaksikielisessä Turussa sopiikin. Tämän tallenteen seuraaminen on hyvää kouluruotsin virkistystä. Keskustelussa todettiin jälleen, että demokratian jatkuva eteneminen kaikkialla ei olekaan itsesäänselvyys, ei edes EU:n sisällä.
Keskustelu Etelä-Suomi Euroopassa – Aluekehitys, tuloksia vai tuhlausta? (Crichton kohdasta 1:20:54) sai itäsuomalaisen korvat hieman punottamaan. Viiden Etelä-Suomen maakunnan edustajat olivat kovasti sitä mieltä, että Itä- ja Pohjois-Suomi ovat taitavalla lobbauksella saaneet kohtuuttoman suuren osan EU:n tukirahoista. Koheesiopolitiikka tuottaa tulosta vain sellaisilla alueilla, joissa rakenteet toimivat. Näitä ei panelistien mukaan ruuhka-Suomen ulkopuolella ole muualla kuin yliopistokaupungeissa. Toisaalta korostettiin sitä, että Itä-Suomen elinvoima on myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
Seuraavan EU-komission ohjelmaan vaikuttamisen aika on NYT – menestys löytyy luonnosta ja datasta –keskustelussa (Sigyn kohdasta 3:46:50) pohdittiin mitä muita arvoja puulla on kuin sen suoranainen taloudellinen arvo. Lisäksi kuultiin muun muassa vuonna 2026 voimaan tulevasta akkupassiasetuksesta. Jokainen uusi akku yksilöidään ja sen valmistusta, kuljetusta, käyttöä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä voidaan sen jälkeen avoimesti tarkastella esimerkiksi QR-koodin avulla.
Vihreä siirtymä: jatkaako EU tiennäyttämistä? (Sigyn kohdasta 2.17:45) -keskustelu pidettiin kolmen Euroopan parlamentin jäsenen eli Sirpa Pietikäisen, Elsi Kataisen ja Ville Niinistön sekä Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvilan voimin. Kataisen havainnon mukaan vihreän siirtymän vastustamisesta on päästy eroon.
Lisää antia torstaiseen nuorisonäkökulmaan tarjosi perjantaina pidetty keskustelu aiheesta Eurooppalainen yhteistyö korkeakoulutuksessa ja kansainvälisten opiskelijoiden rooli yliopistoyhteisössä (Crichton kohdasta 5.21:22). Laskevat opiskelijavaihtomäärät huolestuttavat ja konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja etsittiin monesta eri näkökulmasta korkeakoulujen rahoitusmalleista ylioppilaskuntien vaikutusmahdollisuuksiin. Korkeakoulujen hallintorakenteiden välistä vuorovaikutusta toivotaan lisättävän, mutta tarvitaan myös matalan kynnyksen tahoja, joista voi kysellä käytännön asioista. Yhtä yksiselitteistä helppoa ratkaisua siis ei löytynyt, vaan monikanavainen vaikuttaminen näyttäisi olevan ratkaisu.
Transatlanttinen Suomi ja eurooppalainen geopolitiikka –tilaisuudessa (Sigyn kohdasta 4:49:00) nostettiin lopultakin kissa pöydälle. Ruotsin tulevan Nato-jäsenyyden osalta todettiin, että “Ruotsin pitää oppia puhumaan natoa”. Maassa ei välttämättä ole vielä kovin suurta yleistä ymmärrystä siitä, mikä Nato on ja miten se toimii.
Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Douglas Hickey totesi, että jossain vaiheessa länsimaiden suhteet Venäjän kanssa vielä rakentuvat uudelleen, mutta tuskin hänen elinaikanaan. Tällä hän luultavasti arveli, että Venäjä on hylkiövaltio vielä ainakin 30-40 vuoden ajan. Kun Hickey oli tulossa Suomeen, häntä neuvottiin kotimaassaan muistamaan vain kolme asiaa: ”Nato, Russia and climate”. Tämä neuvo osoittautui hyvin profeetalliseksi.
Viron suurlähettiläs Sven Sakkov totesi, että jos Venäjä voittaa valloitussotansa, on kolmas maailmansota on lähellä. Se olisi selvä merkki kaikille diktaattoreille, että väkivalta tuottaa tuloksia. Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova taas ilmoitti, että hänen maansa kannan mukaan Venäjän tekemät sotarikokset on tuomittava, Venäjä on täysin eristettävä muusta maailmasta ja Venäjän valtion ulkopuoliset varat on jäädytettävä sotakorvausten maksamiseksi. Euroopan komission puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston pääjohtaja Timo Pesonen kuvasi Putinin kolme perustavanlaatuista virhettä: tämä yliarvioi oman sotilasvoimansa, ei ymmärtänyt ukrainalaisten halukkuutta puolustaa maataan ja aliarvioi lännen yhtenäisyyden. Pesonen muisteli myös, kuinka vielä vähän aikaa sitten Suomelle ja Puolalle naureskeltiin diplomaattipiireissä siitä, että ne edelleen ylläpitivät “vanhanaikaisia ja tarpeettomiksi käyneitä puolustusvoimia”. Tulevaisuudessa kuulemma sodat käytäisiin vain kyberavaruudessa. Mutta nämä kaksi maata muistivat, mitä niiden itäpuolella on.
Seuraava Eurooppa-foorumi järjestetään Turussa 28.–30.8.2024. Tapahtumaan kannattaa ilmoittautua jo siksi, että se on ilmainen. Seuraa Eurooppa-foorumin sivustolta päivittyvää tietoa ensi vuoden tapahtumasta.
Brief summary
Europe Forum at the former Finnish capital Turku is an annual discussion forum about Finland and its role in European politics. All the talks can be found later on YouTube and before that as live streams. Most of the talks were in Finnish, but in they were also interpreted into English.
Tapani Toivanen, tietoasiantuntija | information specialist
Marika Mahlavuori, tietoasiantuntija| information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services
Tallekirjastoverkosto mahdollistaa silti edelleenkin kirjaston henkilökunnalle osallistumisen esimerkiksi koulutuksiin, joissa saadut uudet tiedot hyödyttävät koko yliopistoyhteisöä.
Liittouman kaikki jäsenet ovat nuoria, opiskelijalähtöisiä, ei-elitistisiä, avoimia ja inklusiivisia eurooppalaisia yliopistoja. Omat opiskelijamme voivat opiskella muiden YUFE-yliopistojen opintoja joko etänä tai paikan päällä (lisätietoja 
EU:n jäsenvaltioiden lisäksi ohjelmaan osallistuvat myös Islanti, Liechtenstein, Pohjois-Makedonia, Norja, Serbia ja Turkki (mutta ei enää 
Perjantai 26.8. oli Euroopa-foorumissa nimetty ”Suomi Euroopassa” -päiväksi. 
