Osallistuin suomalais-saksalaiseen kirjavälittäjä Delbancon järjestämään workshopiin lokakuussa 2013. Mukana oli hankintakollegoita Oulun ja Tampereen yliopistojen kirjastosta sekä Tampereen teknillisen yliopiston kirjastosta. Delbanco on meille yhteinen Hanselin kilpailuttama kirjavälittäjä. Ferdinand Delbanco perusti kirjakaupan 1887. Hän vietti aikaansa Lüneburgissa, rakastui ja jäi sille tielleen. Toiminta oli kansainvälistä alusta saakka, ensimmäisiä suuria asiakkaita oli Tanskan kuninkaallisen yliopiston kirjasto.
Delbanco ei enää ole perheyritys. Omistajina on nyt kaksi entistä työntekijää, Annette Fürhoff ja Ferda Warnecke. Omistajien lisäksi myös noin 20 työntekijän porukka on naisvaltainen, töissä on vain kaksi miestä. Logistiikka toimii hyvin, omia ohjelmistoja on kehitetty, ja talossa on neljä palvelinta pyörittämassä tietoliikennettä ja tilaussivuja sekä tietokantaa. Silti lehtien ja sarjojen kestotilauksia käsitellään yhä merkkipohjaisilla ohjelmistoilla. Nekin toimivat kyllä, mutta opettelu vie aikaa ja työskentely ei ole aina kovin tehokkaan oloista.
Mutta hyvin homma toimii, työporukka on motivoitunutta ja melko nuorta. Mukana yksi suomalainenkin, joka asunut Saksassa jo lähes 30 vuotta. Logistiikka näyttää ulkoisesti vaatimattomalta, varsinaisesti tulevien kirjalaatikoiden purkamista ja lähettämistä asiakkaille hoitaa vain kolme henkilöä. Kirjanpitotositteita pidetään sähköisten järjestelmien ohella tallessa 10 vuotta myös tulostettuina, n. 40.000 kappaletta vuodessa. Hyvä että on pahvimappeja. Kierrätys toimii, kustantajien lähettämät pahvilaatikot ja pakkausmateriaalit käytetään uudestaan.
Palveluihin on satsattu, asiakasnäkökulma otetaan huomioon. Toiminta on laajentunut ja 2012 oli koko toimintahistorian paras liikevaihto. Jatkossa kehitetään e-kirjojen tilaamista ja muitakin e-palveluita.
Brittiläiset miehittäjät perustivat Lüneburgin yliopiston 1946 kouluttamaan demokraattisia opettajia. Uusi tuleminen tapahtui 1990-luvulla kun vanha vihollinen DDR hävisi kartalta ja brittien sotilastukikohta lakkautettiin. Nykyisin yliopistossa on neljä pääoppialaa: kasvatustiede, kulttuuri, kauppatieteet sekä kestävä kehitys. Uusi kirjasto valmistui 1997 osittain vanhaan panssarivaunujen huoltohalliin. Arkkitehtonisesti hieno rakennus, valoa riittävästi ja hiljaiset, lähes äänettömiksi suunnitellut tilat. Vanhojen rasvamonttujen päälle on yhdessä kohtaa rakennettu muistoksi lasilattia, josta näkee lävitse. Alle on jätetty osia vanhoista panssarivaunuista ja työkaluista. Hyllyjä on kolmessa kerroksessa, tiiviisti sijoitettuina. Paikalleen suunnitellut hyllyt ovat yhdistelmä laivaterästä ja tanskalaisia arkistohyllyjä.
Kirjaston palvelut ovat saman kaltaiset kuin meilläkin, pitkälle automatisoituja. Ylhäältä kuvaavia skannereita on asiakaskäytössä useita, samoin tulostimia ja kopiokoneita. Lukusaleja paljon, mutta niitä ei ole erikseen erotettu muista tiloista. Langaton verkko toimii kaikkialla ja läppärikäyttäjille on tarjolla pitkiä pöytiä. Työasemia on kirjastossa vähemmän kuin UEFissa.
Kokoelmissa on 660.000 kirjaa ja 30.000 e-kirjaa. Vaatimukset e-välittäjälle kovia; kirjasto ei suosi lisenssejä vaan tahtoo ostaa aineistot omiksi. Lisäksi 23.300 e-lehteä ja 1255 painettua kausijulkaisua. Pääkirjastossa on vain 25 työntekijää, sivukirjastot mukaan lukien kaikkiaan 37, silti palvelut toimivat hyvin. Kirjastotila on iltaisin klo 23.00 saakka avoinna, mutta ilman kirjaston palveluita.
Palvelupäällikkö Jukka Kananen, Verkkoresurssipalvelut
